perjantai 2. marraskuuta 2018

Huuto : Jaakko Löytyn ääni

On ollut ilo ja rikkaus tavata Jaakko Löytty Herättäjä-Yhdistyksen kautta sekä kuunnella hänen mahtavaa, koskettavaa Siionin virsien veisuuta.  Vasta nyt viime vuosina olen paremmin kuunnellut hänen musiikkiansa. Ja usein miten innostukseni johonkin henkilöön tai asiaan liittyy kirjallisuuteen. Niinpä tilasin antikvariaatista Jaakko Löytystä kertovan kirjan, Huuto: Jaakko Löytyn ääni. Kirja on julkaistu 1986 – palataan siis aikaan ennen 90-lukua.

Kirjan takakansitekstissä sanotaan:

Tämä kirja valottaa Jaakko Löytyn laulujen maailmaa, sitä maailmankuvaa, johon hänen huutonsa pohjautuu.”

Myytävänä: käytetty kapina
Rock kasvaa kapinasta. Se etsii vastavirtoja, se etsii henkeä materian maailmassa ja se etsii vapautta ja haistattaa paskat holhoojilleen.

Minkälaista on 2010-luvun rockkapina? Onko sellaista vielä? Vai onko se muuttunut rap -musiikiksi? Turun ylioppilaslehti kirjoitti 2015 ”2010-luvun rap teki rockista toissijaista

Gospel tuli Suomeen 60-luvulla – kirkko sai oman rockinsa.

Tietysti kristillisiin piireihin eksyi joskus musta lammas, joka kyseli ihmisen tasa-arvosta ja pisteli neekerin hampaalla. Hän sai laulaa itsensä muutamassa vuodessa väsyksiin ja sitten hänelle avattiin ovi” (s. 1)

Kenen puolesta, gospel?
80-luvulla ilmestyi Just Gospel-lehti, jonka 1/85 numerossa Jaakko Löytty kirjoittaa millaista gospelmusiikki on nyt. Löytty kaipaa enemmän lauluja epäoikeudenmukaisuudesta, enemmän lauluja heikoimmille.

Kirjassa on myös lehtikirjoituksia, joissa on kritiikkiä Jaakko Löytyn musiikkia kohtaa ja Löytyn vastine. Samoin on Löytyn levyarvosteluja.

Iso pää painaa, Jaska Jokunen
Runsaan kymmenen vuoden muusikon uran ja seitsemän lp-levyn jälkeen hän on alkanut höpistä, että kaikki onkin vasta alussa.” (s. 8)

Olihan ne tavallaan alussa tuolloin, kun ajattelee, että tänä vuonna Jaakko Löytty julkaisi levyn Yhteistä tietä yhdessä Selloduo Varosen kanssa. Jos oikein laskin, on tämä Jaakko Löytyn 34. levy.

Kun kelasin ongelmaani, tulin siihen tulokseen, että voin jatkossakin tehdä tilausmusiikkia. Mutta minun on tiedostettava se itse!”  (s. 8)

Syntymäpäivä
Jaakko Löytty kertoo ajasta Namibiassa, 4-vuotissyntymäpäivämuistojaan sekä myöhempiä muistojaan Namibian ajasta.

”Oi maamme Suomi…”
Lapsuuden muistoja Namibiasta.

Puuronhämmentäjän rock
Millaista oli tulla murrosikäisenä, kun oli viettänyt lapsuutensa Namibiassa.

Neekerin hammas
2010-luvulla neekeri -sanan käyttö on rasismia, 80-luvulla se ei ollut sitä. 

Pitkätukkien rock koulussa, neekerin hammas - ja nyt mustan papin karhea huuto. Jotain hän alkoi tajuta. Hän alkoi löytää polun päätä. Nyt täytyisi jo itse saada huutaa. Kitara oli pakko saada.” (s. 21)

”Huulet vapisten ja kädet hellinä…”
Ensimmäisten omien laulujen säveltäminen oli minulle tavattoman suuri elämys.
… Paperilapulle raapustin ensimmäisen kyhäelmäni: ”Huulet vapisten ja kädet hellinä aloitan kitaran näppäilyn…”  (s. 22)

Jeesus hipin yksi tie
Jaakko Löytty lauloi Greenfields -kuorossa puolisentoista vuotta, jossa hänellä oli oma trubaduuri osuus kitaran kanssa.

Sen jälkeen Jaakko Löytty oli mukana With Christin keikolla.

Kaija
Ihana tarina miten Jaakko ja Kaija tapasivat.

”Ettäkö levyttämään…?”
Jaakko Löytyn ensimmäinen levy Asioista vaietaan ilmestyi 1974.

”Oma ääni…”
Pastori Haikaraisen ensi kosketus Jaakko Löytyn musiikkiin.

Jaskan gospelissa kuului ensimmäistä kertaa suomalaisen nuoren ihmisen oma ääni, omia sisäisiä tuntoja.” (s. 30)

Keikkaputkeen
Miten Jaakko Löytyn keikka Kirkon Nuorisopäivillä Haminassa 1975 menikään – kapinaa?

Levyarvosteluja ja kirjeenvaihtoa sekä miten kävi keikkapalkkion seurakunnan byrokratiassa atk-alkuaikoina.

Ateria
Minkälaisen vaikutuksen Jaakko Löyttyyn teki Tito Collianderin kirja Ateria.

Laulu erilaisista leivistä
Yhteistyö Jukka Leppilammen kanssa.

Soihdut
Miten John Muafangon taulu vaikutti Jaakko Löytyn musiikkiin.

Takkatulen ääressä
Siviilipalvelusvuonna olin henkisesti ja hengellisesti loppuun väsynyt. Ajattelin vain, ettei uskoni riitä mihinkään, sillä ei tee mitään. Samalla tulin vain entistä vakuuttuneemmaksi, ettei maailman pelastus voi minun uskostani kiinni olla” (s. 49)

Jaakko Löytty pohtii mitä hänelle merkitsi lukemansa Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema kirja.

Millaista on taiteilijapariskunnan yhteiselämä – yksinäinen yhdessä.

Jaakko Löytyn tekemisiä kirkon muusikkona on aina tarkkailtu – näin oli asiat 80-luvulla.

Minun urani on jatkossa varmaankin jotain sellaista, että käyn joissakin folkklubeissa ja sitten minua pyytää joku kirkon toisinajattelija avoimeen gospeliinsa ja sitten menen laulamaan Namibia-seuran iltaan ja sitten perustamme Mikko Perkoilan kanssa duon.”  (s. 50)

Juuri nyt Jaakko Löytty kiertää Pekka Simojoen ja Petri Laaksosen kanssa Gospel Gentlemen -kiertueella kirkoissa – näin siis 2010-luvulla, olisiko Jaakko Löytty 80-luvulla osannut aavistaa mihin musiikki hänet vie?

Kirjan lopussa on Jaakko Löytyn lauluja sanoineen ja nuotteineen.

Pieni, suuri kirja Jaakko Löytystä alkuvuosina. Odotan mielenkiinnolla Jaakko Löytystä kertovaa uutta kirjaa…  tuleehan joskus sellainen?

Kari Pyrhönen: Huuto: Jaakko Löytyn ääni, Lasten Keskus, 1986
Ulkoasu: Ilkka Kumpunen
Mistä hankittu: tilattu Antikvariaatti Feliksestä

tiistai 30. lokakuuta 2018

Löydä lahjasi: Armolahjat seurakuntaa rakentamassa

C. Peter Wagnerin on kirjoittanut kirjan Löydä lahjasi: Armolahjat seurakuntaa rakentamassa.
Charles Peter Wagner (1930-2016) oli teologi, missiologi, lähetystyöntekijä, kirjailija, opettaja ja perustaja muutamissa kristillisissä organisaatioissa.

Ajankohtaista uskossa -blogissa on mielenkiintoinen kirjoitus Wagnerista ja hänen perustamasta liikkeestä Uusi apostolinen uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR). Nämä amerikkalaiset liikkeet menevät jo minun uskontotietämyksen ja ymmärryksenkin ylitse – miten paljon näitä kristillisiä liikkeitä maailmalla onkaan…

Mutta armolahjat kiinnostavat minua, niistä puhuimme viime syksynä Alfa-kurssillakin ja tämä Wagnerin kirja on yksi kirjasuosituksista Alfa -kurssin työkirjassa. Siksi olen tämänkin kirjan lukenut.

Wagner on kirjoittanut tämän kirjan jo 1979, joten kirjan julkaisemisesta tulee kohta kuluneeksi 40 vuotta. Kirja on suomennettu 1992 – 26 vuotta sitten.

Suomenkielisessä lukijalle tekstissä sanotaan:

”Löydä lahjasi” lähestyy kysymystä armolahjoista hyvin käytännöllisesti kristillisen seurakunnan ja Kristuksen kirkon olemuksesta ja tehtävästä käsin.  Kirjan kirjoittajan Fullerin teologisen seminaarin Kirkon kasvun professorin C. Peter Wagnerin näkökulmana armolahjoihin ja niiden tarkoitukseen on lähetystyön välttämättömyys ja ehdottomuus yksityiselle ja koko kirkolle. Wagnerin mukaan armolahjat ovat lähetyskäskyn toteuttamista, kirkon kasvua varten. 

On hyvä tietää, että Wagner ei halua sitoa näkemystään armolahjoista minkään tietyn kristillisyydennäkemyksen opinkäsityksiin. Hän ei sitoudu mihinkään tunnustukselliseen dogmatiikkaan, vaan haastaa lukijansa asettamaan Raamatun opetuksen armolahjoista kunkin omaan hengelliseen taustaan.

Kirjassa mainitaan 27 armolahjaa:
Profetoiminen, Palveleminen, Opettamisen armolahja, Kehottaminen, Antaminen, Johtaminen, Laupeuden harjoittaminen, Viisauden sanat, Tiedon sanat, Usko, Parantaminen, Voimateot, Henkien erottaminen, Kielilläpuhuminen, Apostolin armolahja, Avustaminen, Seurakunnan hallitseminen, Evankelistan armolahja, Paimenen armolahja, Naimattomuuden armolahja, Köyhyyden armolahja, Marttyyriuden armolahja, Vieraanvaraisuuden armolahja, Lähetystyöntekijän armolahja, Rukouksen armolahja ja Henkien ulosajamisen armolahja.

Tämä on yksi tapa luokitella armolahjoja. Wagner kirjoittaa, että eräät perinteiset helluntailaiset puhuvat yhdeksästä armolahjasta ja käyttävät 1. Kor 12:8-10:n luetteloa. Jotkut jakavat armolahjat motivaatio-, toiminta- ja ilmaisulahjoihin. Toiset käyttävät termejä ”puhelahjat”, ”palvelulahjat” ja ”yliluonnolliset lahjat”.

On aivan ilmeistä, että ei ole olemassa mitään jumalallisen innoituksen luomaa armolahjojen luokitusperustetta, ja jos käyttämäsi luokittelu toimii, pitäydy siinä.” (s. 58)

1 Tietämättömyys ei ole autuasta

”Kuka tarvitsee tietoa Pyhän Hengen lahjoista? Sinä tarvitset jos:
1. Olet kristitty
2. Uskot, että Jeesus on Herrasi, rakastat häntä ja haluat seurata häntä
3. Haluat, että oma seurakuntasi on terveellä tavalla toimintakykyinen, puoleensavetävä ja alati kasvava joukko ihmisiä, jotka heijastavat Jumalan rakkautta omassa yhteisössään

Tässä kirjassa selitään Kristuksen ruumis -käsitettä. Mietinkin tätä yhtenä sunnuntaina, kun saarnan pitäjä puhui Kristuksen ruumiin jäsenistä. Minulle käsite oli silloin ihan uusi. Wagner selittää näin:

Koska Raamattu sanoo, että kristityt ovat yhtä ruumista Kristuksessa, Kristuksen ruumis tarkoittaa siis uskovien joukkoa. Toisissa raamatunkohdissa ruumilla tarkoitetaan nimenomaisesti seurakuntaa.” (s. 23)

…jokaisella Jeesukseen uskovalla Kristuksen ruumiin jäsenellä on ainakin yksi armolahja, mahdollisesti useampiakin.” (s. 25)

Armolahja on erityinen ominaisuus, jonka Pyhä Henki on Jumalan armon mukaisesti antanut jokaiselle Kristuksen ruumiin jäsenelle käytettäväksi seurakuntaruumiin yhteydessä.”  (s. 27)

Armolahjoja voidaan käyttää väärin monella tapaa. Äärimmäisyyksiä on joskus kuvattu osuvasti sanoilla karisfobia tai karismania. Jotkut ovat tietoisia armolahjoihin kätkeytyvistä mahdollisuuksista ja käyttävät niitä saadakseen valtaa ja varallisuutta, kostaakseen lähimmäisilleen tai hyötyäkseen toisista uskovista.” (s. 36)

2 Armolahjojen luettelo – avara lähestymistapa

Käsittelen armolahjoja siinä järjestyksessä kuin ne nousevat esiin luontevasti kirkon kasvun kannalta.” (s. 41)

Room. 12
Profetoiminen, Palveleminen, Opettaminen, Kehottaminen, Antaminen, Johtaminen ja Laupeuden harjoittaminen

1 Kor. 12
Viisauden sanat, Tiedon sanat, Usko, Parantaminen, Voimateot, Henkien erottaminen, Kielilläpuhuminen, Kielten selittäminen, Apostolin armolahja, Avustaminen ja Seurakunnan hallitseminen

Ef. 4
Evankelistan armolahja ja Paimenen armolahja

Uudessa testamentissa mainitaan ainakin viisi muuta lahjaa:
Naimattomuuden armolahja, Köyhyyden armolahja, Marttyyriyden armolahja, Vieraanvaraisuus ja Lähetystyöntekijän armolahja.

Naimattomuuden armolahja
”… naimattomana olemisessa ei itsessään ole mitään arvokasta, vaan lahjan haltijan tulisi sen ansiosta pystyä käyttämään tehokkaammin muita lahjojaan. Naimattomuuden armolahjaa tarkasteltaessa on aina nähtävä, millä tavoin kristitty sen avulla voi rakentaa Kristuksen ruumista.” (s. 48)

Tähän armolahjaan en osaa sanoa mitään. Naimattomuus on jokaisen henkilökohtainen asia niin kuin pitäisi olla parisuhteenkin. Kumpikin ”status” sisältää kipeitäkin asioita, eikä sen mukaan pitäisi ketään ihmistä arvottaa.

Marttyyriuden armolahja
Marttyyriuden armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus. Lahjan saanut on valmis kärsimään ja kuolemaan uskon tähden. Sille on tunnusomaista iloinen ja voitokas suhtautuminen, joka antaa Jumalalle kunnian.” (s. 49)

Täällä Suomessa ei osaa ajatella, mitä on olla lähetystyöntekijä vieraassa maassa jatkuvan uhan alla tai maan kansalainen, joka kääntyy kristityksi ja tulee vainotuksi oman kansansa kautta.

Vieraanvaraisuuden armolahja
Vieraanvaraisuuden armolahja on Jumalan jollekin Kristuksen ruumiin jäsenelle antama erityinen ominaisuus, joka saa kristityn pitämään kotinsa ovet avoinna ja ottamaan ruokaa ja yösijaa tarvitsevat sydämellisesti vastaan.” (s. 51)

Heitä, maanhiljaisinakin pidettyjä kristittyjä löytyy täältä Suomestakin. Avuntarvitsijoita löytyy varmasti jokaisesta kaupungista…

Rukouksen armolahja
Rukouksen armolahja on Jumalan jollekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus. Rukouksen lahjalla varustettu rukoilee pitkien ajanjaksojen kuluessa säännöllisesti tiettyjen asioiden puolesta. Hän saa selviä rukousvastauksia keskimäärin useammin kuin muut kristityt.”  (s. 55)

Toivottavasti tämä armolahja ei lannista ihmisiä, joilla sitä ei ole. Pienikin rukous, pienikin huokaus Jumalan puoleen on yhtä tärkeä ja rakas.

3 Mitä armolahjat eivät ole. Neljä väärinkäsitystä

Luonnonlahjat ovat osa niitä piirteitä, joiden ansiosta ihminen on ainutlaatuinen persoona.”  (s. 61)

Luonnonlahjoilla ei ole mitään tekemistä sen seikan kanssa, onko ihminen kristitty ja Kristuksen ruumiin jäsen.” (s. 62)

Hengen hedelmä on seurausta kristityn normaalista kasvusta, Pyhän Hengen täyteydestä ja kypsymisestä Kristuksen kaltaisuuteen.” (s. 64)

Hengen hedelmiä ei ole mahdollista löytää, kuten armolahjoja, vaan kehittyvät, kun uskova vaeltaa Jumalan Pyhän Hengen johdatuksessa.” (s. 64)

Antamisen armolahja
Antamisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, joka tekee kristitylle mahdolliseksi uhrata maallista omaisuutta iloisesti ja avokätisesti Jumalan valtakunnan työhön.” (s. 69)

Tämäkin armolahja voi tuntua vähäisestä antavalle ahdistavalta, onko avokätisesti antava parempi kristitty, siitähän ei pitäisi olla kysymys.

Köyhyyden armolahja
Köyhyyden armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, jonka ansiosta kristitty luopuu vapaaehtoisesti aineellisesta hyvinvoinnista ja voidakseen paremmin palvella Jumalaa omaksuu köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten elämäntavan.”  (s. 70)

Sana ”vapaaehtoisesti” on tärkeä, sillä se erottaa köyhyyden lahjan saaneet niistä ihmisistä, joiden köyhyys aiheutuu hallitsemattomista sosiaalisista olosuhteista.” (s. 70)

Henkien erottamisen armolahja
Henkien erottamisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama kyky tietää, onko jokin asia lähtöisin Jumalasta, ihmisestä itsestään vai onko se demonisten voimien aikaansaama.” (s. 74)

Tämä armolahja tuntuu hiukan pelottavalta, mistä voi olla varma, ettei ihminen käytä väärin tällaista armolahjaa…

Henkien ulosajamisen armolahja
Henkien ulosajamisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen kyky ajaa ulos riivaajia ja pahoja henkiä.” (s. 75)

Tämä armolahja on myös arveluttava, liian paljon on kuullut tämän väärinkäytöstä ja elokuvien/dokumenttien antama kuva ei ole ollut hyvä.

4 Kuinka pääsin selville lahjoistani ja kuinka sinä voit löytää omat armolahjasi

Viisi askelta

Sinun on oltava kristitty
Sinun täytyy uskoa, että Jumala on antanut kristityille armolahjoja
Sinun on oltava halukas käyttämään armolahjaasi
Sinun on rukoiltava

1 askel: tutki mahdollisuutesi
Tutkimalla Raamattua, selvittäen oman seurakunnan suhtautuminen armolahjoihin, lukien kirjallisuutta armolahjoista, tutustuen uskoviin jotka ovat löytäneet armolahjansa ja keskustellen armolahjoista.

2 askel: kokeile niin monia armolahjoja kuin voit

3 askel: tutki tunteitasi
Uskonkin, että Jumalan suunnitelmaan kuuluu lahjojemme ja tunteidemme tasapainottaminen siten, että jos meillä on armolahja, sen käyttäminen tuntuu meistä hyvältä.” (s. 91)

4 askel: tarkkaile toimintasi vaikutuksia

5 askel: odota varmistusta toisilta kristityiltä

Opettamisen armolahja
Opettamisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus välittää Raamatun totuuksia siten, että kuulijat ymmärtävät ja sisäistävät opetetun ja seurakunta kasvaa siten terveeksi ja palvelevaksi yhteisöksi.” (s. 94)

5 Seurakunnan pappi ja hänen lahjayhdistelmänsä

Paimenen armolahja
Paimenen armolahja on erityinen ominaisuus, jonka Jumala antaa joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille. Paimenen lahjan saanut voi ottaa pitkäksi aikaa vastuuta uskovien ryhmän hengellisestä hyvinvoinnista.” (s. 106)

Kehottamisen armolahja
Kehottamisen armolahja on Jumalan joillekin kristityille antama ominaisuus. Sen avulla nämä välittävät Kristuksen ruumiin muille jäsenille rohkaisua ja kehotuksen sanoja, joilla on vapauttava ja eheyttävä vaikutus” (s. 113)

Seurakunnan hallitsemisen armolahja
Hallitsemisen armolahja on erityinen ominaisuus, jonka Jumala antaa joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille. Se auttaa tunnistamaan jonkin seurakunnan toiminnon senhetkiset ja myöhemmät päämäärät sekä laatimaan niiden toteuttamiseen tarvittavat suunnitelmat.” (s. 114)

Uskon armolahja
Uskon armolahja on erityinen kyky, jonka Jumala antaa joillekin kristityille. Se auttaa ymmärtämään, mitä Jumala aikoo tehdä, ja uskomaan, että se myös toteutuu.” (s. 116)

Johtamisen armolahja
Johtamisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, joka auttaa heitä asettamaan tulevaisuudelle Jumalan mielen mukaiset tavoitteet. Ne ilmoitetaan toisille niin, että he tekevät yhdessä työtä vapaaehtoisesti ja tasapainoisesti tavoitteiden saavuttamiseksi ja Jumalan kunniaksi.” (s. 117)

6 Evankelista ja kirkon kasvu

Evankelistan armolahja
Evankelistan armolahja on Jumalan joillekin kristityille antama erityinen ominaisuus, jonka ansiosta nämä kykenevät seurakunnan palvelijoina välittämään ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta sekä henkilökohtaisesti ihmiseltä ihmiselle että erilaisille kuulijakunnille siten, että Jumalan Henki pääsee evankeliumin kautta kutsumaan ihmisiä henkilökohtaiseen uskoon ja sitoutumaan Herraamme.” (s. 123)

7 Lähetystyöntekijän armolahjan löytäminen

Lähetystyöntekijän armolahja
Lähetystyöntekijän armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, joka toimii yhdessä muiden armolahjojen kanssa ja varustaa kristityn palvelemaan vieraan kulttuurin keskellä.” (s. 141)

Apostolin armolahja
Apostolin armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, joka varustaa johtamaan seurakuntaa tai perustamaan uusia seurakuntia. Tähän liittyy erityinen hengellinen auktoriteetti, jonka seurakunnat hyväksyvät ja jota ne kunnioittavat.”  (s. 144)

8 Kristuksen ruumiin muut jäsenet

Tiedon sanat
”Tiedon sanojen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus. Se auttaa löytämään, ymmärtämään ja pukemaan sanoiksi totuuksia ja ajatuksia, jotka ovat tärkeitä kirkon kasvulle ja hyvinvoinnille.” (s. 150)

Raamatun kääntäjät, tutkijat

Viisauden sanat
Viisauden armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, jonka saaneelle on selvää, mitä Pyhä Henki kulloinkin tahtoo. Hän voi oivalluksenomaisesti ymmärtää, miten tuttuja totuuksia tulee parhaiten soveltaa seurakunnan erityisongelmien ratkaisemiseen.” (s. 152)

Laupeuden harjoittamisen armolahja
Laupeuden harjoittamisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, joka tekee mahdolliseksi tuntea aitoa myötätuntoa ja armahtavaa rakkautta sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla on suuria fyysisiä, psyykkisiä tai hengellisiä vaikeuksia. Tämä armolahja johtaa iloiseen käytännön palveluun, joka heijastaa Kristuksen rakkautta ja poistaa lähimmäisen hädän tai lievittää sitä.” (s. 153-154)

Avustamisen armolahja
Avustamisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, jonka vaikutuksesta kristitty käyttää omia lahjojaan toisten avuksi siten, että heidän lahjansa tulevat entistä paremmin käyttöön.” (s. 155)

Kirjassa mainitaan haamukirjoittajat, jotka avustavat kirjoittamalla tunnetuille kristityille julistajille kirjoja ja saarnoja.

Palvelemisen armolahja
Palvelemisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, jonka ansiosta kristitty näkee, missä tarvitaan apua, ja ymmärtää siinä auttamisen Jumalan antamaksi tehtäväksi.” (s. 156)

Palvelemisen lahja on niitä hiljaisuudessa toimivia lahjoja, joiden avulla ei päästä otsikoihin (s. 157)

Profetoiminen
Profetoimisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus. Sille on tyypillistä, että ihminen saa suoraan Pyhältä Hengeltä viestin Jumalan kansaa varten ja kykenee välittämään sen seurakunnalle.” (s. 159)

Kielilläpuhuminen
Kielilläpuhumisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, jota käyttävä voi (a) rukoilla kielellä, jota ei koskaan ole opiskellut, tai (b) välittää seurakunnalle viestejä Jumalalta Hengen vaikutuksesta kielellä, jota ei ole opiskellut.” (s. 161)

Kielten selittämisen armolahja
Kielten selittämisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus, jonka saanut tulkitsee kielilläpuhutun yleisesti ymmärrettäväksi sanomaksi.” (s. 164)

Voimateot
Voimatekojen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus. Ihmeet ja voimateot tapahtuvat Jeesuksen nimessä. Myös uskossa osattomat huomaavat, että nämä teot ovat Jumalan aikaansaamia.” (s. 165)

Tämä armolahja tuntuu myös pelottavalta, mitä jos sitä käytetään väärin?

Parantaminen
Parantamisen armolahja on Jumalan joillekin Kristuksen ruumiin jäsenille antama erityinen ominaisuus. Lahjan saaneella on kyky parantua ja eheyttää Jeesuksen nimessä Pyhän Hengen voimalla lääkintäkeinoista riippumattomalla tavalla.” (s. 167)

Parantamisen armolahja ei anna kristitylle yliluonnollista valtaa sairauteen nähden. Uskova on ainoastaan kanava, jonka kautta Jumala toimii silloin kun hän haluaa parantaa jonkun.”  (s. 167)

Tämä armolahja saattaa myös aiheuttaa ahdistusta ja ehkä vihaakin, miksi Jumala ei halua kaikkien parantuvan?

9 Viisi askelta kasvuun armolahjojen avulla

1 askel: sovitaan toiminnan peruslinjat
Mikä onkaan kirkkoni (evankelisluterilaisen kirkon) kanta armolahjoihin? Seurakunnan tapahtumissa on ollut ainakin kielilläpuhumista, josta en oikein tiedä mitä ajatella. Minua se ei häirinnyt, mutta en oikein tuntenut sitä ”tarpeelliseksikaan”.

2 askel: kasvuprosessin aloittaminen
Nämä seurakuntaan/kirkkoon liittyvät asiat ovat mielenkiintoisia, mutta en osaa ottaa kantaa tähän asiaan, kun en ole kirkon kantaan perehtynyt.

3 askel: armolahjojen ja kasvun rakenne

Kirkon kasvu -liikkeen perustajan Donald McGavaranin viisiosainen työntekijäluokitus:

1. Luokka: palkattomat vapaaehtoistyöntekijät, jotka toimivat seurakunnan sisäisissä tehtävissä
2. Luokka: palkattomat vapaaehtoistyöntekijät, jotka toimivat seurakunnan ulkopuolella, esim.        evankelioimistyössä
3. Luokka: palkattomat tai osa-aikaisessa työsuhteessa olevat henkilöt, joiden tehtävänä on uusien seurakuntien tai lähetyskohteiden perustaminen
4. Luokka: kirkon palkkalistoilla olevat vakinaiset työntekijät
5. Luokka: kirkon keskushallinnon tai seurakuntayhtymien palveluksessa oleva hallinnollinen henkilöstö

4 askel: ota lahjasi esiin

Motivoi seurakuntalaisesi saarnatuolista käsin
Tutki Raamatun opetusta armolahjoista
Auta aikuisia löytämään armolahjansa
Järjestä armolahjoja käsitteleviä kursseja
Aseta lahjojen käytölle aikataulu
Tutki armolahjoja jatkuvasti

5 askel: odota Jumalalta siunauksia

Mikä on minun armolahjani? Onko minulla sellaista ja uskaltaisinko sitä käyttää? Näitä ajatuksia jään pohtimaan. Osa tämän kirjan ajatuksista tuntuu vieraalta minun omalle vakaumukselleni. Jotenkin vierastan kadotukseen pelastamiselta -käsitettä. Miten minä voisin päättää, kun on kadotukseen menossa… miten minä voisin päättää, millä tavoin usko Jumalaan pitäisi jokaisessa ihmisessä näkyä….

Armolahjat ovat kuitenkin kiehtova ja mielenkiintoinen aihe, joten myöhemmin lainaan Eepos-kirjastoista näitä muitakin kirjoja:

Aarni Voipio: Suomalaisia unisaarnaajia, Otava, 1919
Viro Voitto: Kymmenen päivän valo : parantamisen armolahjan tuntumassa, Kirjayhtymä, 1975
Risto Santala: Armolahjoista armon tasolta, Karas-Sana, 1977
V.C. Pfizner: Pyhä Henki ja armolahjat, SLEY-kirjat, 1980
Peder Olsen: Rukouksella paraneminen, Suomen Lähetysseura, 1982
Martta Kaukomaa: Elävän veden virrat, Kuva ja sana, 1984
Eero Junkkaala: Armolahjat, Perussanoma, useita painoksia eri vuosina
Katri Pulkkinen: Raportti rukouksella parantamisesta, Päivä, 1990
Olli Valtonen: Seppo Juntunen : parantajan palveluksessa, Kirjapaja, 1990
Agnes Sanford: Parantava valo : tie hengelliseen parantamiseen, Karisto, 1992
Kirsti Löytty: Kunnes kasvosi näen, Karas-Sana, 1993
Yonggi Cho: Pyhä Henki ja sinä: Yonggi Chon henkilökohtainen todistus Pyhästä Hengestä ja hänen lahjoistaan, Kuva ja sana, 1993
Marja-Leena Aho: Rakkauden parantava voima, Panorama-kirjat, 1994
Jari Kekäle: Pyhän Hengen tie, Perussanoma, 1997
Sirpa Riihimäki: "Tänään täällä paranee joku..." : suomalaisen rukousparantamisen folkloristista tarkastelua, S. Riihimäki, 1997
Jack Deere: Jumala puhuu ja parantaa, Kuva ja sana, 1997
David Lim: Mitä Raamattu sanoo armolahjoista, Aika 1998
Stanley H. Frodsham: Smith Wigglesworth, uskon apostoli, Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus, 1999
Esa Suojala: Palvele pyhillä armonlahjoilla, Päivä, 2001
Seppo Hämäläinen: Armolahjat arjessa, Uusi Tie, 2002
Jukka Rokka – Leo Meller: Valtaistuinsalista : Jumalan lähetti on esiripun takana, hänen profeetallinen sanomansa on tässä, väkevämpänä kuin koskaan, Kuva ja sana, 2003
Kalevi Lehtinen: Pyhä henki tässä ja nyt, Päivä, 2004
Risto Santala:  Armolahjoista armon tasolta, Kuva ja sana, 2005
Christian A. Schwarz: Lahjojen 3 väriä : kolminainen lähestymistapa hengellisten lahjojen tunnistamiseen ja kehittämiseen, Päivä, 2005
David Petts: Armolahjat seurakuntaa rakentamassa, Aikamedia, 2007
Ulla-Christina Sjöman: Jumala kuulee rukouksesi, Fontana Media, 2008
John Bevere: Näinkö sanoo Herra? : kuinka voit tietää milloin Jumala puhuu sinulle jonkun toisen kautta,   KKJMK 2008
Kristian Sand: Elävän veden virrat : profeetallinen opaskirja yhdeksästä armolahjasta sanan palvelijoille ja kristityille, KKJMK 2009
Jyrki Isohella: Seurakuntavirat, Aikamedia, 2011
Jane Kise etc.: Opi tuntemaan itsesi : elämän avaimet, life keys, Päivä, 2012
Timo Junkkaala: Henki ja lahjat, Perussanoma, 2012
Marko Selkomaa: Askeleet yliluonnolliseen, Aikamedia, 2012
Petteri Arasalo:  Hengen lahjat seurakunnassa, Aikamedia, 2013
Jukka Norvanto: Tahtoisin olla hyödyksi, Perussanoma, 2013
Peter Lawrence: Henki, joka puhuu : yliluonnollinen osana elämää, Päivä, 2013
Vesa Ollikainen: Ihmeet ja äärikarismaattisuus : mistä on kysymys?, Uusi Tie, 2017

C.Peter Wagner: Löydä lahjasi: Armolahjat seurakuntaa rakentamassa, Karas-Sana, 1992
(engl, alkuteos: "Your Spritual Gifts Can Help Your Church Grow", 1979
Tekstiä lyhennetty oikeudenomistajan luvalla
Suomennos: Olli Palén
Kansi: Ari Tenhunen
Mistä hankittu: Kauhajoen kunnankirjasto

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Mies jonka minulle annoit

Löysin tämän kirjan, Mies jonka minulle annoit kirjastosta kirjastoluokasta 22.3 Raamatun henkilöt; hyllyluokkana taisi olla 22 Raamattu. Raamatuntutkimus.

Kirjan on kirjoittanut Abby Guinness yhdessä äitinsä kanssa. Abby on näyttelijä.  Hän on myös kirjoittanut näytelmätekstejä, ohjannut, opettanut ja toiminut fasilaattorina (Fasilitaattori "opettaa kalastamaan", eli hän auttaa ihmisiä tekemään sen itse. Kun fasilitoiva johtaja johtaa ihmisiä ihmiset toteavat: "me teimme sen itse!" lähde: wikipedia). Hän esiintyy monissa tapahtumissa ja konferensseissa. Tällä hetkellä hän on Spring Harvest -festivaalin taiteellinen johtaja.

Michele Guinness on tuottelias kirjailija ja hän toimii myös juontajana, tutkijana ja käsikirjoittajana. Hän esiintyy myös puhujana eri puolilla Britanniaa kristillisissä tapahtumissa.

Takakansi tekstissä sanotaan:

Kaiken takana on nainen, niin myös monen Raamatusta tutun mieshahmon – vaikkei heitä aina olisi mainittukaan. Tässä kirjassa ennenkuulumattomat naiset pääset esittämään monologinsa. He kertovat suorasanaisesti ja maanläheisesti elämästään, miehestään ja monesta muusta ympärillään pyörivästä asiasta.
Kirjoittaja on viljellyt vapaata mielikuvitusta ja roppakaupalla huumoria, ja voilá: Raamatun henkilöt ja tilanteet saavat aivan uutta, nykyihmisellekin avautuvaa perspektiiviä. Kukin monologi on varustettu lyhyellä johdannolla, jossa teksti liitetään Raamatun tapahtumiin. Kirja antaa myös ohjeita siitä, kuinka monologeja voi käyttää ja esittää näytelmissä tai vaikkapa kuunnelmina.”

Nämä kuvitteelliset Raamatun naisten monologitarinat ottivat minut mukaansa ensi tarinasta lähtien.  Millaista olisikaan esittää Aadamin vaimoa, Eevaa tai Nooan vaimoa.  Tain Uuden testamentin henkilöiden, kuten Nikodemoksen vaimoa tai Sebedeuksen vaimoa.

Monologit ovat sopivan lyhyitä, jotka olisivat melko vaivatonta oppia teksteiltään ulkoa, mutta kaiken rekvisiitan, ilmeiden ja eleiden sulauttaminen monologiin onkin jo haasteellisempi juttu. Silti tämä esiintymismuoto kiehtoo minua, ehkä jonain päivänä rohkenen tällaisen esityksen tehdä….

Johdantotekstien lopussa on aina viittaus niihin Raamatun jakeisiin, jossa kyseisestä tapahtumasta kerrotaan tai mihin Raamatun kohtaan kuvitteellinen tarina viittaa.

Abby Guinness - Michele Guinness: Mies jonka minulle annoit, Perussanoma, 2011
(engl. alkuteos The Words of Wives: Monologues from the Unheard Women of the Bible, 2010)
suomentanut Anne Leu
Mistä hankittu: Kauhavan kaupunginkirjasto

lauantai 27. lokakuuta 2018

Kolme kirjaa rukouksesta

Olen lukenut tänä vuonna kolmea kirjaa rukouksesta. Paul Cedarin Rukous valloitti minut: Kristityn johtajan sisäisen elämän rakentuminen ja hoito; Evelyn Christenson: Rukous – tie tahtomiseen ja tekemiseen sekä Richard Foster: Rukous: Tie sydämen oikeaan kotiin.

Paul Cedar on tunnettu raamatunopettaja ja kirjailija, Mission American johtomiehiä sekä kansainvälisen Lausannen liikkeen puheenjohtaja.
Mission American Coalition on nykyisin nimeltään The Table Coalition, joka kuuluu evankeliseen Lausannen liikkeeseen.  Billy Graham, Bill Bright ja Paul Cedar perustivat Mission American Coalition 1993.
Lausannen liike syntyi vuonna 1974. Lausannen liike on yksilöiden verkosto, jota Suomessa koordinoi Suomen Evankelinen Allianssi.

Evelyn Christenson (1922-2011) oli tunnettu puhuja ja kirjailija.  Hän oli United Prayer Ministry perustaja.  UPM keskittyy evankeliointiin ja rukoukseen.

Richard Foster (s. 1942) on amerikkalainen teologia, kirjailija ja julistaja. Hän on taustaltaan kveekari ja hän toimii perustamassaan Renovare -järjestössä, jonka päämääränä on työskennellä aidon uudistumisen puolesta kaikkialla kristillisen kirkon piirissä.

Kaikki kolme kirjoittajaa ovat siis amerikkalaisia 1920-1940 -luvuilla syntyneitä kristittyjä.

Paul Cedarin Rukous valloitti minut: Kristityn johtajan sisäisen elämän rakentuminen ja hoito on julkaistu englanniksi 1998 ja suomeksi 1999.
Evelyn Christensonin Rukous – tie tahtomiseen ja tekemiseen on julkaistu englanniksi 1996 ja suomeksi 1999.
Richard Fosterin Rukous: Tie sydämen oikeaan kotiin on julkaistu englanniksi 1992 ja suomeksi 1993.

Kaikki nämä kolme kirjaa ovat siis 1990 -luvulla kirjoitettuja – noin parikymmentä vuotta sitten.

Paul Cedarin kirjan osiot ovat Rukouksen maailman tarkastelua, Rukouselämän harjoittaminen ja Jatkuvasti rukouksen maailmassa.
Evelyn Christensonin kirjan osiot ovat Miksi evankelioida? Henkilökohtainen valmistautumisemme, Jumalan voima maailman valloittamiseksi, Miten rukoilla pelastumattomien puolesta? ja Miten ei-uskovia voitetaan Jeesukselle
Richard Fosterin kirjan osiot ovat Sisäänpäin/Kohti muutosta, jota tarvitsemme; Nouseva suunta/Kohti läheisyyttä, jota tarvitsemme ja Ulospäin/Palvelutehtävään.

Paul Cedar kirjoittaa kirjan esipuheessa:
Näyttää siltä, että monilta kristityiltä on jäänyt kokematta ilo, joka synty yhteydestä Jeesukseen Kristukseen. Rukous on elämän suurin ilo, korkein etuoikeus ja voimallisin seikkailu. Sitä ei voi verrata mihinkään.
Ja niinpä jaan kanssasi tämän vaatimattoman yritykseni esittää rukouksen perusasiat, niin kuin olen itse ne kokenut ja ymmärtänyt. Rukoukseni on, että rohkaistuisit, voimistuisit ja motivoituisit kasvamaan entistä vahvemmaksi ja tehokkaammaksi rukoilijaksi.”

Evelyn Christenson kirjoittaa kirjassaan Miksi kirjoitan tämän kirjan:
Jumala halusi minun kirjoittavan näyn selvästi sinua, ei minua varten: ”Että se, joka lukee, voi juosta” 
Niinpä siis Jumalan antama kutsu kirjoittaa tämä kirja oli myös Hänen kutsunsa sinulle. Olen ollut kuuliainen kirjoittamalla kirjan. Suostutko siihen, ette vain lue kirjaani – vaan tottelet Jumalaa julistamalla hyvää uutista pelastuksesta, joka on Jeesuksessa?

Richard Foster kirjoittaa kirjansa alussa Kotiinpaluu: Kutsu rukoukseen
Tämä kirja on kirjoitettu sinulle avuksi, avuksi tutkimaan Jumalan sydäntä. Sen aiheena eivät ole rukousta koskevat määritelmät tai terminologiat tai väittelyt, joskin näillä kaikilla oman sijansa. Eivät myöskään rukoilemisen metodit ja tekniikat, vaikka aivan varmasti tulemme käsittelemään niitäkin.  Tämän kirjan aiheena on rakkaussuhde: kestävä, jatkuva, kasvava rakkaussuhde maailmankaikkeuden Jumalaan.”

Kaikissa näissä kolmessa kirjassa kerrotaan omien tai tapaamien ihmisten kautta rukouksen voimasta.  Cedarin ja Fosterin teksteissä on aina rukous lopussa, jonka äärellä oli hyvä pysähtyä, ennen kuin jatkoin seuraavaan kappaleeseen. Tai siihen rukoukseen oli hyvä lopettaa lukeminen sillä kertaa.

Paul Cedar kirjoittaa rukouksen merkityksen ymmärtämisestä, Evelyn Christenson kirjoittaa millaisia tavoitteita rukoilemisella on, kun taas Richard Foster kertoo erilaisista rukouksista (hylätyn rukous, palvontarukous, pyyntörukous jne.)

Cedar ja Christenson mainitsevat AD2000 -liikkeen. Lausannen liikkeen Manilan kokouksessa 1989 syntynyt liike.

Näistä kolmesta kirjasta Richard Fosterin Rukous – tie sydämen oikeaan kotiin tuntui sellaiselta rukouksesta kertovasta kirjasta, joka puhutteli minua.  Hän kertomat rukoustyylit tuntuivat sellaisilta, mitä voisin itsekin harjoittaa, siinä määrin, kun ne minun rukouselämääni sopisivat.

Paul Cedarin ja Evelyn Christensonin kirjoista jäi jotenkin pakonomainen, ahdistunut olo, että pitäisi pitää kirjaa ei-uskovista. Jotenkin kirjojen sanoma oli liian pelastuskeskeistä ja tuntui, että pääasia oli miettiä, kuka on oikeanlainen pelastettu kristitty.  Mutta toisaalta Cedarin kirjan lopussa on mielenkiintoisia liitteitä rukouspäiväkirjoista.

Ehkä tämä amerikkalainen evankeliointi ei ole kovin lähellä omaa vakaumustani.

Paul Cedar: Rukous valloitti minut: Kristityn johtajan sisäisen elämän rakentuminen ja hoito, Päivä, 1999
(engl. alkuteos A Life of Prayer: Cultivating the Inner Life of the Christian Leader, 1998)
suomentanut Merja Pitkänen
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto

Evelyn Christenson: Rukous – tie tahtomiseen ja tekemiseen , Päivä, 1999
(engl. alkuteos A Time to Pray God's Way, 1996)
suomentanut Merja Pitkänen
Mistä hankittu: Kauhajoen kunnankirjasto

Richard Foster: Rukous - tie sydämen oikeaan kotiin, Karas-Sana, 1993
(engl alkuteos Prayer - Finding the Hearts's True Home, 1992)
suomentanut Taisto Nieminen
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto

Mummo

Lapuan kirjaston ja kansalaisopiston Kirjaklubin kesälukemisena lukupiirissä oli Antti Heikkisen Mummo. En ollutkaan vielä tästä romaanista kirjoittanut blogiini, joten muistellaanpa loppukesän lukuelämystä.

Mummo -romaani on minulle ensimmäinen Antti Heikkisen kirjoittama teos.  Kirjan tarina alkoi hyvin voimakkaasti. On sitä osattu Savossakin olla kuin täällä Pohjanmaalla – kirveen lisäksi aseena oli leipälapio. Näin hurjasti romaanin kertomus alkoi.

Vaikka olen viime aikoina lukenut paljon romaaneja, joissa vuorottelee eri henkilöiden kertomukset tai eri aikakaudet, oli tässä kertomuksessa vaikeata sisäistää, kuka kertoo Äiti -kappaleissa ja kuka Mummo -kappaleissa.  Tai kenen näkökulmasta ne kerrotaan.

Ensimmäisessä Mummo -osiossa on päähenkilöinä Maija, äiti (Riikka), isä (Jooseppi), Penjamiini (Joosepin veljenpoika). Mainitaan myös Maijan veli Antto ja sisko Esteri. Mummo -osiossa katsotaan Maijan näkökulmasta.  Mummo -otsikko sen takia, että Maija on Joonaksen mummo.

Ensimmäisessä Äiti -osiossa on päähenkilöinä Antto-eno (eli kertomuksen täytyy olla Marja-Liisan näkökulmasta). Ukki (Antton, Esterin ja Maijan isä) on kuollut.  Ruotsin-pappa on ilmeisesti Penjamiini.  Mari on Jooseppi-isän sisko. Hän on täti Maijalle, Esterille ja Anttolle.  Äiti on Maija tässä osiossa.  Äiti -otsikko on sen takia, että Marja-Liisa on Joonaksen äiti.

Toisessa Mummo -osiossa Maija muistelee kuolleena syntynyttä pikkuveljeään. 

Toisessa Äiti -osiossa Marja-Liisa mainitsee äitinsä tulevan miehen, Santun. 

Neljännessä Äiti -osiossa Marja-Liisa menee kouluun ja kohtaa opettajan, joka on opettanut myös Maija-äitiä ja Antto -enoa.

Tästä alkaakin purkautua vyyhti, kuka on kenenkin isä ja miten kunkin päähenkilön elämät menevät. Sukusalaisuuksilla on surullisia seuraamuksia. Maija -mummo on kovan elämän koulun käynyt, oman elämänsä Marja-Liisalle tavallaan uhrannut. Marja-Liisa -äiti on etsinyt vastauksia ja rakkautta omalla tavallaan.  

Romaanin kertomus päättyy haikean surullisesti.  Viimeisessä kappaleessa on Joonaksen ääni – mummon ja äidin rukouksen, joka kantaa.

Mummo -romaanin ovat lukeneet:



Antti Heikkinen: Mummo, WSOY, 2017
Mistä hankittu: Evijärven kunnankirjasto








torstai 25. lokakuuta 2018

Kirkkotiekävely 18.9.2018


Reilu kuukausi sitten osallistuin Lapuan kansalaisopiston järjestämälle Kirkkotiekävelylle.
Kulttuuri- ja kirkkotie Lapualla -reitin voi kulkea Nomadi-sovelluksen kautta itsekin. Tässä sovelluksessa on jokaisesta kohteesta tietoa (tekstiä tai videokuvaa).  Voit siis tehdä myös nojatuolimatkan Lapuan kulttuuri- ja kirkkokohteisiin.

Tämä reitti on siis Lapuan kansalaisopiston Mediapajan ja Kirkkotiet- kehittämishankkeen toteuttama mobiilireitti Lapuan keskustan alueella.

Reijo Takamaa toimi oppaanamme. Lähtöpaikkana oli Pajakappeli Vanhan Paukun alueella. Rakennus on professori Onni Tarjanteen suunnittelema Patruunatehtaan kaasulaitos ja myöhemmin paja vuodelta 1926. Tehtaan räjähdysonnettomuuden jälkeen 1976 se muutettiin kappeliksi.
Pajakappelin tunnelma luo kuohuvankin mielen rauhalliseksi. Kappelissa huokuu suru, muistot, ikävä. Jollakin tavoin se myös luo turvallisuutta ja toivoakin.

Pajakappelista kävelimme laivalaiturille. Vastarannalla Turjan töyräällä on Lapuan ensimmäisen kirkon kivijalka. Joki ja sen penkereet ovat vanhaa Tohnin kirkkotietä kohti Pohjan Kyröä.

Joenvartta pitkin kävelimme Laurilansillalle.  Sillalla veisasimme Jaakko Löytyn virttä 954 Lahjoillasi meitä siunaat.

Laurilansillalta kävelimme Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen rukoushuoneelle.  Ortodoksista rukoushuonetta meille esitteli Ritva Heikkinen.  Saimme sytyttää tuohuskynttilän ja viedä sen jonkin meitä juuri silloin koskettavan ikonin äärelle.  Lopuksi lauloimme Monia armorikkaita vuosia.

Rukoushuoneelta oli tarkoitus poiketa Lastenkirkkoon, mutta se ei ollutkaan auki meille. Jatkoimme matkaa Lapuan tuomiokirkkoon. Siellä Reija Takamaan säestäessä kitaralla lauloimme riparilaulun (joka ei kyllä mulle ole riparilauluna tuttu) Tuu mun vaimoksein.

Matkalla Helluntaikirkkoon pysähdyimme Herättäjä-Yhdistyksen talon kohdassa, jonka alakerrassa työpaikkana Herättäjän Kirjakauppa on.

Kävin ensimmäisen kerran Lapuan helluntaiseurakunnan kirkossa sisällä ja voi sanoa, että se oli ensimmäinen vierailu ylipäätään helluntaikirkossa. Kirkkoa esitteli meille johtava pastori Veli-Matti Köykkä. Kaunis on Lapuan helluntaikirkkokin, erityisesti ihailin avaria kattoikkunoita ja puureliefiä. Saimme Hyvä Sanoma-lehden luettavaksi.

Helluntaikirkosta kävelimme Lapuan vapaaseurakunnan kirkkoon. Vierailin myös täällä ensimmäistä kertaa ja tämäkin oli ensimmäinen vierailuni vapaakirkossa.  Pieni kirkko loi lämpöä ja olin vaikuttunut heidän Soppakirkostaan, johon kaikki ovat tervetulleita syömään, juttelemaan ja kuuntelemaan Jumalan sanaa – jokainen otetaan vastaan, oli oma elämäntilanne millainen tahansa. Lauloimme täällä myös laulun numero 435 Siunattu varmuus.

Vapaakirkosta kävelimme takaisin Pajakappeliin. Siellä vietimme vielä hiljaisen hetken siunaten toinen toisemme.

Reitin varrella on myös muita kohteita, jossa emme nyt käyneet. Tämän matkan aion toistekin käydä kävellen tai pyörällä – hiljentyen kirkko- ja kulttuurihistorian äärellä.

Tällaisia järjestettyjä kulttuurikävelyitä toivottavasti järjestetään toistekin vaikka eri vuodenaikoina.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Vakava masennus : Selviytymistarina

Tietokirjailija Kari Siimes on kirjoittanut selviytymistarinan omasta vakavasta masennuksestaan.  Kirjan nimi on Vakava masennus: selviytymistarina. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2000. Tämä minun lukemani kirja on 4. uudistettu painos vuodelta 2006.

Kirjan kansi on melko luotaantyöntävä, liian teoreettinen, mutta en antanut sen häiritä päätöstäni lainata tämäkin vakavasta masennuksesta kertova kirja.

Kirja on jaettu kahteen osaan: Masennuskaivo ja paranemisenportaat sekä Uusi elämä.

Lukijalle -osiossa Siimes kirjoittaa:

Miksi oikeastaan kirjoitin?

Pääsyy on, että selvisin itsen vakavan masennuksen tuskallisesta ja pitkästä koettelemuksesta.  Jäin kiitollisuudenvelkaan läheisilleni ja minua hoitaneille lääkäreille ja terapeutilla. Haluan luoda toivoa niille kymmenilletuhansille ihmisille, jotka parasta aikaa taistelevat sairautensa kanssa.

… Minulla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta vaan kirjoitukseni perustuu omiin kokemuksiini ja kirjoista saamiini oppeihin.


I OSA MASENNUSKAIVO JA PARANEMISEN PORTAAT

Vakavan masennuksen kehittyminen
Siimes kuvaa lyhyesti miten vakava masennus kehittyy pikku hiljaa ja mikä hänen kohdallaan on ollut yksi laukaisevista tekijöistä.

Kehittymiseen vaikuttavat tekijät 
Käydään seikkaperäisesti läpi perintötekijät, elämänhistoria, masennuskierre, syöksy ns. masennuskaivoon

Paranemisen portaat
5-portainen parantumisen kaavio: lääkkeet ja sähköhoito; terapia; läheiset, ystävät, vertaistuki ja parantumisen jarrumiehet; uusi elämä alkaa, viimeiset tikapuut

II OSA UUSI ELÄMÄ

Miten uusi elämä toteutui

Ensimmäinen vuosi, ensimmäinen päivä, ensimmäiset viikot, muutaman kuukauden jälkeen.
Millainen lääkitys oli vuoden päästä. Miten terapiahoito eteni, millaisia hyviä harrastuksia löytyi.  Läheisten ihmisten ja ystävien tuki. Mieli maasta- toiminta. Uuden elämän toinen kesä. Kolmas vuosi. Paranemisen polun suunnittelu, masennuskaivosta nouseminen. Kielteisten luonteenpiirteiden nimeäminen.

Kirjan lopussa Siimes kertoo, millaista on nyt vuonna 2006 yhdeksän vuotta masennusdiagnoosin ja parantumisprosessin jälkeen.

Kirjasta oli apua ymmärtää omaa läheistäni, joka on paranemassa vakavasta masennuksesta porras portaalta, nousemassa masennuskaivosta maan pinnalle.

Kari Siimes: Vakava masennus: selviytymistarina, Mielikirjat KS, 4. uud. p., 2006
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto

Siunattu itku

Ikuisuusprojektini Herättäjä-Yhdistyksen julkaisujen parissa etenee pikku hiljaa.  Siunattu itku: Elämänpyykin pyörityksessä on Liisa Mäntymaan toinen runoteos.  Iloinen itku- runoteoksen luin tänä keväänä.

Takakannessa sanotaan:

Runoja luopumisen tuskasta, kun rakkaus loppuu ja koti hajoaa. Runoja kestävästä ilosta, joka löytyy tuskan ja luopumisen takaa.

Siunattu itku -runoteoksessa pysyy sama tyyli kuin Iloinen itku -runoteoksessa. Runoja edeltää raamatunlauseiden sijaan Siionin virsien säkeistö.

Ensimmäisissä runoissa kuvataan parisuhteen eroa – kipua, kaipausta, hiukan katkeruuttakin.

Toisessa runo-osiossa ollaan vihaisia myös Jumalalle ja kysellään, miksi on näin? Ilon pilkahduksia tuovat lapset ja armoa, ettei kaiken tarvitse olla tip top.

Kevään riemua!
       Ei vain likaisia ikkunoit.
       pölyisiä pintoja.

Luojan mahtipontisuutta!
       Lian ja loskan keskellä
       uninen leskenlehti,
       jäseniään oikova sinivuokko

Kolmannessa runo-osiossa on runoja lapsista, heidän kasvustaan ja oivalluksistaan aikuisille.

Liisa Mäntymaa: Siunattu itku: Elämänpyykin pyörityksessä, Herättäjä-Yhdistys, 1993
Kansi: Kaarina Järvi
Mistä hankittu: Kuortaneen kunnankirjasto


Talvipäiväkirja

Paul Austerin Talvipäiväkirja on ollut myös lukupiirikirjana kauan aikaa sitten. Olen toki kirjankin lukenut monta kuukautta sitten, mutta nyt vasta pääsin blogikirjoituspinossa tämän kirjan kohdalle. (Enää kaksi kirjaston kirjaa jäljellä pinossa, mikä huojentava tunne, kun pääsen jälleen yhden kirjan pinoon kirjaston kirjoissa, omissa kirjoissa tuo pino ei taida koskaan loppua…)

Talvipäiväkirja oli minun ensimmäinen Austerini. Kirjailijan olen tiennyt nimeltä ja katsoin televisiosta Sauli Niinistön tekemän Paul Auster-haastattelun vuosi sitten.

Sisälievetekstissä sanotaan:

Paul Austerin kirjallinen ura käynnistyi vuonna 1982 julkaistusta Yksinäisyyden äärellä -teoksesta, joka kertoi hänen isästään. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin ilmestyvän Talvipäiväkirjan yhdeksi keskeisistä hahmoista nousee Austerin äiti.

Austerin tyyli kirjoittaa lyhyitä väläyksiä elämästään oli aluksi outo ja vaikea pysytellä mukana, mutta pikku hiljaa totuin tämän tarinan etenemistapaan.  Onneksi Auster mainitsi usein tekstien alussa missä vuodessa mennään tai minkä ikäinen hän on siinä tilanteessa.

Olen tosi huono lukemaan (pitämään mielenkiintoani yllä) miesten/poikien elämäkerrallisissa tarinoissa. Toinen kompastuskiveni on jollakin tavoin liian realistinen amerikkalainen maailma. Mutta en aio edelleenkään luovuttaa tämän lukuesteeni kanssa, uskon, että vain harjoittelu (tällaisten tarinoiden lukeminen) auttaa. Luenko sitten toisen Austerin jonain päivänä, se jää nähtäväksi.

Kiehtovaa oli lukea sinä-muodossa kirjoitettua tarinaa, aivan kuin Auster kertoisi itselleen omaa elämäntarinaansa.

Talvipäiväkirjan ovat lukeneet

Hemulin kirjahylly
Kaisa Reetta T
Leena Lumi
Luettua
Lukutuulia
Lumiomena
Nannan kirjakimara

Paul Auster: Talvipäiväkirja, Tammi, 2012
suomentanut Erkki Jukarainen
(eng. alkuteos Winter Journal, 2012)
Päällys: Timo Mänttäri
Mistä hankittu: Isonkyrön kunnankirjasto





maanantai 22. lokakuuta 2018

Heikki Salo - Tarinankertoja

Heikki Salo – Tarinankertoja oli meillä kirjaklubissa keväällä Lapualla lukupiirikirjana. Valitettavasti en päässyt tähänkään keskusteluun mukaan työkiireideni vuoksi.

Kirjan kansi on erittäin vaikuttava. Valokuvan on ottanut Jussi-Pekka Arkkola. Kirjan kannen on suunnitellut Jarmo Hovi.  Jotain pohjalaista suomifilmin jäyhyyttä kuvasta huokuu. Pohjalaisakan sydämeen osuvaa.

Miljoonasade ja Heikki Salo. Mietin, milloin kuulin ensimmäisen kerran Lapsuuden sankarille.  Single julkaistiin 14.8.1986. Olen silloin ollut 9. luokalla Ilmajoen yläasteella.  Varmaankin kappaletta on soitettu koulun ilsuissa (eli discossa).  Ja todennäköisesti vielä Nuorten Sävellahjassa, Sävistä kuunneltiin radiossa hyvän musiikin takia ja jännättiin, lähettäiskö joku mulle viestin.
Taisi Miljoonasade olla televisiossakin Hittimittarissa. Sitä en muista kävinkö Kurikan Mietaalla tai Kauhajoen Kasinolla Miljoonasadetta kuuntelemassa.

Meni muutama vuosi, kun aloin kulkemaan Lapuan Latosaaressa ja siellä treffasin mieheni. Muistan kun tapasimme miehen siskon pojan, joka pari vuotta miestäni nuorempi. Hän oli kova Miljoonasade-fani. Taisin saada lainata hänen Miljoonasade-älppäriä.  Minä ostin Olkinainen-singlen.  Minusta ei kuitenkaan tullut mitenkään suurta Miljoonasade-fania vaikka mieheni tykkäsi niitä lauluja kuunnella, erityisesti Marraskuuta.

Kolmisen vuotta sitten järjestettiin ihana pikniktyyppinen ulkoilmakonsertti Heikki Salo Soi Laurilanpuistossa Lapualla, Heikki Salo synnyinkaupungissa. Olin siellä mieheni kanssa.  Oli mukava kuunnella Heikin lauluja ja tarinoita.

Lukupiirimme antoi siis sysäyksen lukea tämä elämäkerrallinen tarina Heikki Salosta.

Pidin kirjan tyylistä, jossa oli Heikin elämästä lapsuudesta näihin päiviin saakka.  Heikin sanoittamien laulujen sanat tarinoiden välissä tuovat oman vivahteensa. Luonnollisesti oli mielenkiintoista lukea Heikin ajan Lapuasta, onhan tämä kaupunki ollut minunkin kotikaupunki jo reilu kymmenen vuotta.

Paljon oli asioita, joita en Heikki Salon elämästä tiennyt. Tiesin kyllä, että hän on paljon muutakin kuin Miljoonasade, mutta moni hänen taiteellinen lahjakkuutensa oli jäänyt minulta pimentoon.
Lukemisen arvoinen teos, ehkä sen hankin vielä omaankin kirjahyllyyn.

Heikki Salo - Jukka Lyytinen: Heikki Salo - Tarinankertoja, Like, 2017
Kansi: Jarmo Hovi
Mistä hankittu: Ylistaron kirjasto





Yhdessä yksin? Mielenterveysongelma parisuhteessa ja perheessä

Kuntoutussuunnittelija, projektipäällikkö Jari Koskisuu ja erikoissairaanhoitaja, perheterapeutti Tarja Kulola ovat kirjoittaneet tämän läheisen mielenterveysongelmaa käsittelevän kirjan Yksin yhdessä? Mielenterveysongelma parisuhteessa ja perheessä

Kirjasta oli apua ja vertaistukea mielenterveyskuntoutujien omaisille.  Teksti oli selkeätä ja kokemusperäiset tarinat auttoivat ymmärtämään oman läheisensä tilannetta ja omiakin tunteita.

Lukijalle -osiossa sanotaan:

Yhdessä yksin? painottuu sisällöllisesti kuvaamaan niitä ilmiöitä ja vaikutuksia, joita mielenterveysongelmalla on parisuhteeseen. 

Halusimme antaa molemmille (puolisoille) mahdollisuuden tuoda esiin oman näkökulmansa tilanteeseen. 

Kirjaa varten haastateltiin seitsemää pariskuntaa yhdessä ja sen lisäksi joitakin ihmisiä erikseen keväällä 2005, helmikuusta toukokuuhun. 

… toivoimme ihmisten kertovan omin sanoin yhteisen tarinansa ja sen, miten puolison sairastuminen vaikutti tarinan kulkuun. 

Nimet ja myös muita yksityiskohtia on muuten, joten haastateltavat eivät ole tunnistettavissa. 
Alkuperäiset nauhoitukset ja myös tekstiversiot niistä on hävitetty haastateltujen osalta tekemämme sopimuksen mukaisesti.

Halusimme välittää tässä kirjassa kuntoutujien ja heidän puolisoidensa kokemuksia, tunnelmia ja ajatuksia mahdollisimman paljon.

Kirja perustuu elämäntarinoihin, joissa perhettä on kohdannut toisen puolison vakava, pitkäkestoinen mielenterveysongelma.

1 Hämmennyksen aika – mitä meille tapahtuu?

Tässä osiossa kerrotaan aluksi lyhyesti ajasta ennen sairastumista. Mitä sitten tapahtuu, kun oireilu alkaa. Pohditaan, miksi tilannetta ei tunnisteta. 

2 Hengissä selviämisen aika – minkä kanssa taistelemme?

Millaista on hoitoon lähteminen. Miltä tuntuu, kun ongelma saa nimen, diagnoosin. Kuinka hoito järjestetään ja millaista tukea siihen saa. Millaisia tulkintoja mielenterveysongelmasta tehdään. Miksi minä sairastuin, miksi hän sairastui, miksi ei joku toinen?
Pohditaan mistä psyykkisten sairauksien ajatellaan johtuvan. 

3 Vakiintumisen aika – miten elämme tässä tilanteessa?

Miten elämä jatkuu sairastumisen jälkeen. Millainen tilanne on.  Miten läheiset sen kokevat. Miten sairastunut kokee olevansa taakka perheelleen. Miten perheet ovat tilanteessa vahvojakin ja joustavia. Mitkä kaikki asiat vaikuttavat parisuhteeseen ja perheeseen puolison sairastuessa.

4 Elämä jatkuu – miten tarina muuttuu?

Miten käy tasaveroisuuden parisuhteessa ja onko se mahdollista. Entä miten on seksuaalisuuden ja läheisyyden laita. Miten vanhemmuus jaetaan. Millaisia erityisongelmia mielenterveysongelmaan voi liittyä. 

5 Kuntoutuminen – suuntautuminen tulevaisuuteen

Millaisia haasteita kuntoutuminen luo parisuhteeseen ja perheeseen.  Muutostarve, jonkun on muututtava. Mitä siihen muutoksen tarvitaan. Mistä aloittaa muutos. Pohditaan miltä elämä voisi näyttää, millaisia olisivat haaveet ja unelmat. Tehdään ratkaisuja ja päätöksiä. Sitoudutaan elämään.  Miten uuden matkan alkuun pääsee.

6 Mitä voimme odottaa ammattihenkilöstöltä?

Tässä kappaleessa kerrotaan lyhyesti näkökulmia perhetyöhön. Eri perhetyön muotoja. 

7 Kaiken jälkeen

Kirjan päättää kirje, jonka yksi pariskunta Kaisa ja Kari kirjoittavat  pohtien mitä he nyt ajattelevat katsoessaan mennyttä ja tulevaa.

Jari Koskisuu - Tarja Kulola: Yhdessä yksin? Mielenterveysongelma parisuhteessa ja perheessä, Edita, 2005
Kansi: Sanna Laajasalo
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto


Pelkääjän paikalla

Laura Lehtola Pelkääjän paikalla oli lukupiirikirja joko täällä Lapualla tai Kauhavalla viime vuoden lopussa tai keväällä. En päässyt lukupiiriin keskustelemaan kirjasta ja olen toki lukenut kirjan jo kevätkesällä. 

Kirjan tarina meni syvälle tunteisiini ja jäi pitkäksi ajatuksiin.  Nämä tunteet nousevat uudestaan pintaan, kun mietin, mitä kirjoittaisin tästä kirjasta.

Tarinassa mennään nykyajassa ja menneisyydessä.  Kertomus kerrotaan Aapon näkökulmasta. Millaista on elää sairauden ja kuoleman läheisyydessä. Miten selvitä pienen lapsen kanssa.  Aapo muistelee yhteistä elämää ennen ja jälkeen sairauden. 

Vaikka kirjan teema on rankka ja surullinenkin, on Laura Lehtola saanut ripoteltua mukaan myös huumoriakin.  Kyyneleiden lomassa, minäkin hymähtelen Aapon ja Annan jutuille.

Koskettavia on Elsa-tytön ajatelmat tarinoiden välissä.

Vaan keitä ovat salaperäiset naiset, joita Aapo kohtaa vai kohtaako hän niitä? 

Läheisen ihmisen kuolema on vaikea ymmärtää, kun sitä ei ole, sillä tavalla itse kokenut. Laura Lehtola on tuonut tarinansa kautta karun koskettavastikin ne tunteet ja kokemukset, mitä läheisen poismeno tuo tullessaan. Ehkä tämän kirjan luettuani osaan nyt suhtautua toisella tavoin kuolemaan, suruun ja ikävään.


Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla, Otava, 2015
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto

Pelkääjän paikalla on luettu myös:








Avara hellyys


Avara hellyys on Kaija Junkkarin persoonallinen uskontunnustus, jossa jokainen oivallus on syntynyt omasta koetusta kosketuksesta näkymättömään todellisuuteen. Se on pitkässä kehitysprosessissa kypsynyt näkemys siitä, mitä on elää hengellistä elämää nykyaikana, aikuisena, ajattelevana ja tuntevana ihmisenä. (takakannesta)

Hiljaisuuden haaste

Jeesuksesta puhuminen saattaa nykyaikana olla kuulostaa naiivin yksinkertaiselta. Hänkö muka voisi olla vastaus nykyajan ihmisen etsintään?” Näin Kaija Junkkari kirjoittaa jo vuonna 1989 julkaistussa kirjassaan, lähes 30 vuotta sitten.

Olen kokenut, että rukous on vaikeaa ja vaivalloista, ja että se on lahjaa ja lepoa, antautumista Jumalalle ilman ponnistuksia.” (s. 11)

Nämä sanat kirjat alussa lohduttavat oman uskoni kamppailuissa.

Rukous on ennen muuta kuuntelua, asettautumista Jumalan eteen tyhjänä ja avoimena.” (s. 14)
Kunpa tämän muistaisin niinä hiljaisina aamuyön hetkinä, kun uni katkeaa.
”Raamatun lukeminen kuuluu hiljaisiin hetkiin ja rukoukseen.” (s. 19)

Kun luen Raamattua kotona tai vaikkapa metsässä, on hiljaisuus tärkeätä.  Mutta saan voimaa myös raamatunluvun kuuntelemisesta jumalanpalveluksessa tai pienryhmässä.

Jumala minussa

Jumala tuo meissä olevan aidon ihmisen esiin omalla kairos-ajallaan” (s. 31)

Kairos-aika tarkoittaa Jumalan parantavaa aikaa.

Valo ja varjo

Tässä kirjassa puhutaan samasta Jungin varjosta, josta oli myös Junkkarin kirjassa Naisen parhaat vuodet. Tässä siihen paneudutaan laajemmin, uskonnon kannalta.

Tuskan avara tila

Jumalan tahto on samalla kuitenkin jotain, josta mielestäni olisi viisasta puhua varoen, eikä ainakaan tuoda sitä selityksenä toisten kärsimyksiin” (s. 56)

Elämän suuria viisauksia on oppia erottamaan toisistaan kärsimys, jota ei voida poistaa, vaan joka on otettava vastaan ja vähitellen hyväksyttävä, sellaisesta kärsimyksestä, jolle voidaan todella tehdä jotain.” (s. 60)

Mahdollisuus omaan kutsumukseen

Jumalan tahdon toteutuminen oman kutsumuksen löytymisen kautta on jotain, jota toisaalta syvimmiltään haluamme ja samalla pelkäämme. Siihen liittyy samaan aikaan suurin mahdollinen täyttymyksen tunne ja valtava haaste” (s. 68)

Kuinka sitten osata valita Jumalan tahdon mukaisesti?

Elämän erotiikka

Kristillisen näkemyksen seksuaalietiikasta ja avioliitosta tulee olla toivon ja rohkaisun merkki ihmisille, ei lyömäase, jolla toisia tuomitaan ja lyödään.” (s. 81)

Jos meillä on tarve tuomita toisen ihmisen seksuaalisuus, paljastamme pikemminkin omia pelkojamme ja ennakkoluulojamme.” (s. 81)

Vapauttava yhteisö

Kristillinen yhteisö ei ole jäsenille ensisijaisesti vanhojen ystävien kokoontumispaikka vaan kirkko, johon Jumala itse kutsuu hyvinkin erilaisia ihmisiä.” (s. 103-104)

Luopumisen löydöt

Jumalan rakkauteen juurtunut ihminen antautuu elämälle eläen täydesti ilossa ja kärsimyksessä, mielihyvässä ja tuskassa.” (s. 121)

Kristityn turvallisuus on Jumalassa.

Poimin tähän muutamia Kaija Junkkarin ajatuksia, jotka koskettivat minua erityisesti ja saivat minut pohtimaan omaan suhdettani Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen.

Tämän kirjan aion ostaa jostain antikvariaatista vielä itselleni, että voi käydä näitä tekstejä uudelleen läpi kaikessa rauhassa – aina, kun siihen tunnen tarvetta.

Kaija Junkkari: Avara hellyys, Kirjapaja, 1989
Kannen suunnittelu: Eeva Aaltio-Lumivuori
Mistä hankittu: Kauhavan kaupunginkirjasto

Naisen parhaat vuodet


Välillä tykkään lueskella naisen elämää ja naiseutta käsitteleviä kirjoja, joissa voi olla myös hiukan kristillinen vivahde. Minulla muutamia suosikkinaiskirjailijoita. Yksi heistä on Kaija Maria Junkkari. Kesällä luin hänen teoksensa Naisen parhaat vuodet.

Takakannessa sanotaan:

Tämä kirja perustuu laajoihin 45-59-vuotiaiden naisten haastatteluihin, yli kuudenkymmenen naisen kirjeisiin sekä kirjoittajan omiin kokemuksiin. Naiset ovat naimisissa tai naimattomia, äitejä tai lapsettomia, mukana työelämässä tai poissa siitä. Kirjan teemoja ovat muun muassa naiseksi kasvaminen, naisen elämänkaari, toinen aikuisuus, seksuaalisuus, hankalat tunteet, naiseuden haavat, naisen suhde ruumiiseensa, mieheensä, poikaansa ja tyttäreensä, ystävyyteen, rahaan ja menestykseen.  Noin 45 vuoden iässä alkavan toisen aikuisuuden aikana naisen on mahdollista löytää uudet hedelmällisyyden, seksuaalisuuden ja luovuuden lähteet.

Minä elän juuri nyt toisen aikuisuuden aikaa, 47-vuotiaana.

Kaija-Maria Junkkari on kirjoittanut kirjan vuonna 1998. Hän on ollut silloin lähes minun ikäiseni, 48-vuotias.  Kirjaan haastatellut naiset ovat syntyneet siis 1952-1938 (Junkkari on tehnyt haastattelut 1997).  Minä olen silloin ollut 26-vuotias, 2-vuotiaan tyttären äiti. Nämä naiset ovat siis oman äitini (s. 1946) sukupolvea osittain.  Ehkä meistä 70-luvulla syntyneistä naisistakin tehdään joskus tämäntyyppisiä kirjoja.

Naiseksi kasvanut

Näiden kirjan sukupolvien naisten kasvaminen naiseksi on ollut erilaista kuin minun, joka olen elänyt lapsuuden 70-luvulla, nuoruuden 80-luvulla ja nuoren aikuisuuden 90-luvulla.  En muista lapsuudesta tai nuoruudesta ikäviä asioita, jossa olisi tyttönä olemista pidetty jotenkin huonompana kuin poikana. Kylällä leikimme tiiviisti tytöt ja pojat yhdessä ja nuoruuden ensi-ihastuksetkin koettiin naapurin poikien kanssa. Kyläyhteisömme oli lempeä ja erilaiset ihmiset hyväksyvä omalla tavallaan.  Nuorena aikuisena vasta kohtasin työyhteisössä naisiin kohdistuvaa halventavaa käytöstä.  Vieläkin muistan tarkkaan ne sanat mitä eräs mies tokaisi mennessään kahvipöytämme ohitse – en viitsi niitä edes tähän kirjoittaa….

Naisen kaari

Nuori nainen


Sukupolvi – elämänvaihe – avainpiste – elämäntapa

Saman sukupolven tietynlainen kohtaloyhteys

Eri elämänvaiheiden kehitystehtävät (lapsuus, nuoruus, keski-ikä, vanhuus, kuolema)

Elämän avainpiste muodostuu elämän käänne- ja vastakohdista

Parikymppisenä (vuonna 1991) olen ollut avoliitossa 2 vuotta, asun avomieheni kanssa vuokra-asunnossa, olen töissä, mieheni on työtön. Harrastuksenamme on noutajakoiratoiminta. Elämä on ylä- ja alamäkiä. Myrskyä ja tyyntä. Parisuhteen alkuihanuutta ja jo arastavaa arkisuuttakin. Monia kipeitäkin muistoja liittyy tuohon aikaan….

Ensimmäinen aikuisuus

Nuoruus ja varhaisaikuisuus kestää noin 28-vuotiaaksi – varsinainen ja ensimmäisen aikuisuuden portti.

Aikuisuuden elämä jakautuu vakaisiin jaksoihin, jotka kestävät 5-10 vuotta ja siirtymäjaksoihin, jotka kestävät muutaman vuoden.

Vakaiden jaksojen aikana sopeudutaan elämään ja tehdään kompromisseja. Siirtymävaiheissa pohditaan elämää ja sen muutoksen mahdollisuuksia.

Kolmenkympin kriisi

2001 olen ollut 30-vuotias.  Olen 6-vuotiaan tyttären ja 1-vuotiaan pojan äiti, asumme edelleen vuokralla, minä olen kodinhoidon tuella ja miehelläni on pätkätyö. Koiriakin meillä vielä on, mutta emme osallistu vanhenevien koiriemme kanssa enää noutajakoiratoimintaan.  Elämämme on pienten lasten arkea, johon yritämme sovittaa parisuhdettamme. Oliko minulla jonkinlainen kriisi tuossa iässä?

Naisen parhaat vuodet

Kohti keski-ikää

Toiset katsovat tulleensa keski-ikään heti 35-vuotiaan, toiset 45-vuotiaana.  Nelikymppisyys merkitsee monelle käännekohtaa.

Junkkarin mukaan keski-ikä alkaa nelikymppisenä ja päättyy noin 60-65-vuotiaana. Toki hän myöntää, että nelikymppisyys voi olla nykyään varhaiskeski-ikää).

Carl Jungin mukaan ihminen aloittaa syvemmässä mielessä kasvun omaksi itsekseen vasta neljäkymmentä täytettyään.

Nelikymppisyys on otollista aikaa itsetuntemukselle ja itseymmärrykselle.

Jungin mukaan ihminen tutustuu piilotajuntaansa varjon kautta. Varjo on elämätöntä elämää ja aitoja ominaisuuksiamme, joiden tunnistaminen on erittäin tärkeää henkiselle hyvinvoinnille. Varjo muodostuu torjutuista, laiminlyödyistä ja usein hävettävistä ja pelottavistakin elämänalueista, jotka vaativat huomiotamme viimeistään keski-iässä.

Varjo voi myös olla kirkas. Jotkut ominaisuutemme, kykymme ja lahjamme ovat olleet käyttämättöminä. Ne odottavat piilotajunnassamme toteutumistaan.  Oman hyvinvointimme takia ne on tärkeätä löytää ja alkaa toteuttamaan niitä, eikä niin, että keskitymme muiden ihmisten elämiin katkerasti ja kateellisena.

Nainen neljänkympin kriisissä

2011 olen ollut 40-vuotias. Tytär on 16-vuotias teini, poika 11-vuotias. Olemme asuneet jo useamman vuoden omakotitalossamme.  Minulla vakituinen työpaikka, mies tekee edelleen pätkätöitä.  Koirakin perheessämme on ja sen kanssa on käyty hiukan koiraharrastusten parissa.  Lasten kanssa eletään hyvinkin kuohuvaa aikaa, tyttären koulukiusaus aloittaa pitkän prosessin käsitellä asioita niin hänen itsensä kannalta kuin perheenäkin. Pojankaan koulunkäynti ei suju murheitta ja orastava syömisongelma tuo lisähuolia.  Vanhemmuus ja parisuhde on koetuksella. Ne vievät minun henkisiä voimavaroja ja tunnen välillä olevani aika loppu. Etsin elämän virvoitusta musiikista ja yritän tukahduttaa tunteitani.  Näin jälkikäteen ajateltuna minulla on tosiaankin ollut neljänkympin kriisi.

Millaisia viiskymppisiä!

Minä lähestyn viittäkymmentä eli me 70-luvulla syntyneet alamme parin vuoden päästä täyttää 50 vuotta.  Millä tavoin me poikkeamme 60-luvulla syntyneistä, jotka alkavat lähestyä 60 vuotta? Millainen oli äitini 50-vuotiaana vuonna 1996? Hän oli silloin isoäiti 1-vuotiaalle tyttärellemme.

Toinen aikuisuus

”Keski-iässä nainen on kuin nahkaansa luova käärme. Olemme paljaita ja haavoittuvia, käymistilassa. Nainen uudistaa elämäänsä ja haluaa vapauttaa itsensä ulkoisista mielikuvista ja odotuksista.” (s. 69)

Täynnä oleva pesä
Viiskymppisistä naisista puhuttaessa mainitaan usein ”tyhjän pesän” oire: lapset lähtevät kotoa ja äiti masentuu. Tämä pitää harvoin paikkansa. Ensinnäkin on äitejä, jotka tuntevat suurta huojennusta, kun viimeinenkin lapsista lähtee maailmalle. Jotkut oikein odottavat, että koti tyhjenisi. ” (s. 71)

Tunnistan itsessäni ylläkuvattuja piirteitä, toki realistisena ymmärrän, että kuopus lähtee maailmalle, sitten kun omat elämän siivet riittävästi kannattavat. Ja että on mahdollista hankkia se ensimmäinen vuokra-asunto.

Laajentumista ja luopumista
Keski-ikäisen naisen perustehtävänä on hyväksyä siihen asti eletty elämä sellaisena kuin se oli, hyvänä ja huonona, sekä tunnistaa, mitä odotti elämältä kussakin kaaren vaiheessa; mitkä odotukset täyttyivät ja mitkä eivät.”  (s. 80)

Naisvoima keski-iässä

Naisen itsetunto

Kiltit naiset ovat taitavia ennakoimaan toisten reaktioita ja suojelemaan taitoja, jotka aivan liian usein puuttuvat miehiltä.” (s. 82)

Mielestäni viiskymppisessä naisessa on amatsonin voimaa. Hänessä on myös matriarkka, elämääkokenut, myötätuntoinen, luja ja tyylikäs nainen.” (s. 86)

Voimanlähteet

Kun nainen on toisen aikuisuuden alettua päässyt uuteen itseymmärrykseen, hän on usein rauhallinen ja vahva monenlaistenkin ristiriitojen keskellä. Arviointikyky terävöityy ja sisäinen rehellisyys lisääntyy.” (s. 87)

Suhde ruumiiseen

Mielikuvia ja tosiasioita vaihdevuosista

Keski-ikäinen nainen tarvitsee myös riittävästi lepoa ja rentoutunutta oloa. Hoitamattomat asiat ja kiire aiheuttavat jatkuvan hälytystilan aivoihimme.” (s. 125)

Naiseuden haavoja

Tässä kappaleessa käsitellään lapsettomuutta, lapsen kuolemaa, aborttia, väkivaltaa ja naisen ruumiiseen kohdistuvia hoitoja.

Naisen hankalat tunteet

Kiukku

Löytää se keskitie, mutta olla itselle armollinen, kun ei jaksa olla huutamatta tai kun haluaa vain tukahduttaa tunteensa

Syyllisyys

Jokainen lapsi on synnynnäisesti oman persoonallisuutensa. Ulkoisilla olosuhteilla on vain osittainen vaikutus hänen elämäänsä ja ulkoisista olosuhteista äiti on vain yksi, joskin merkittävä osa.” (s. 174)

Suru

Syyllisyyden ja masennuksen takaa voi löytyä suuttumusta, suuttumuksen takaa surua.

Kateus ja pelko

Mitä minä kadehdin juuri nyt? Mitä pelkään?

Vastuu omista tunteista

Naisen tulisi oppia toimimaan arvojensa ja järkevien ajatusten mukaan, ei pelkkien tunteiden.” (s. 187)

Nainen ja hänen miehensä

Isä ja tytär

Isän kannustus on tärkeää, mutta se ei saisi muuttua vaatimukseksi.

Parisuhde keski-iässä

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta, kun tapasin ensimmäisen kerran mieheni. Saman verran olemme olleet kihloissa/avoliitossa. Menemmekö koskaan naimisiin? Ehkä, ehkä emme….  Tällä hetkellä parisuhteemme on seesteisempää kuin koskaan, toki temperamenttiset luonteemme räiskyvät monta kertaa viikossa yhä.

Kumppanin ikävä

Hyvin lyhyesti käydään läpi, millaista naisen elämä on ilman parisuhdetta.

Naisen mieskuvat

Millainen on minun mieskuvani? Oman isoisäni kautta? Isäni kautta? Mieheni kautta? Aikuistuvan poikani kautta? Millaisia mieskuvia on lähisuvussani, työyhteisössäni, harrastuspiireissäni, tuttavissani? Entä miten otan julkisuuden henkilöiden mieskuvat?

Äiti ja poika

Minulle pojan äitinä oleminen on ollut toisella tavoin vaikeampaa kuin tyttären äitinä. Poikien maailma on näyttäytynyt minulle lapsuudessa ja nuoruudessa naapurien poikien kautta sekä parhaan ystävän kolmen isoveljen kautta.

Naisen seksuaalisuus

Seksi keski-iän parisuhteessa

Tasokkaaseen seksiin pääseminen vaatii usein pitkää parisuhdetta, kumppanin tuntemusta, kykyä eläytyä toisen tilanteeseen ja harjoitusta. Korkealaatuinen seksi edellyttää yhteisiä kokemuksia, elämyksiä ja muistoja.” (s. 239)

Hyvään seksuaalisuuteen liittyy myös se, että kumpikin kehittää itseään henkisesti niin, että persoonallisuus uudistuu ja löytyy uusia vivahteita.” (s. 239)

Äiti ja tytär, tytär ja äiti

Vielä kerran äidistä

Minun suhteeni omaan äitiin on ollut lapsuudessa hyvä, nuoruudessa ja aikuisuuden kynnyksellä vaikea. Nyt äitini kanssa pärjään, kun ei olla tekemissä liian usein.
Minä yritän olla toisenlainen äiti omalle tyttärelleni. Jollakin tavoin siinä onnistun, mutta tunnistan itsessäni myös niitä ikäviä piirteitä, joita inhoan äidissäni.

Naisten kesken

Naiset ystävinä

On ollut myös vapauttavaa tajuta, ettei kaikkien ystävyyssuhteiden tarvitse kestää ikuisesti. Arvostan myös vain tietyn ajan kestäviä, tietyssä elämänvaiheessa elämääni tulleita ystävyyksiä.” (s. 291-292)

Naiset vihollisina

Olennaisinta ei ole, miten paljon ihmiset pitävät toisistaan, vaan se, kuinka he voivat työssä ollessaan säilyttää itsekunnioituksensa ja arvostaa muita aikuisia ammattilaisina (työ-ja harrastusyhteisöt).” (s. 299)

Nainen ja työ

Nainen, valta ja menestys

Jokainen korkeasti koulutettu, innostavaa ja mielekästä uraa toteuttava nainen joutuu pohtimaan, mikä on juuri hänelle sopivin tapa elää naisena, äitinä ja työntekijänä elämänkaarensa eri vaiheissa.” (s. 316)

Naisten lasikatot

Lähes jokaisesta organisaatiosta löytyy se välikatto, jonka yläpuolelle naisella ei ole menemistä.” (s. 319)

Muutoksen kaipuu

Jotkut naiset haluavat viiskymppisinä entistä suurempia haasteita.” (s. 328)

Naisen kutsumus

Kutsumuksessa on kysymys oman elämäntyylin, luovuuden, arvojen ja niiden toteuttamismahdollisuuksien löytämisestä eri elämänvaiheissa.” (s. 329)

Suhde rahaan

Useimmille oma asunto ja työ tai työttömyyskorvaus takasivat perusturvan” (s. 347)

Naisen tulee löytää sellainen taloudellinen identiteetti, joka heijastaa hänen arvojaan ja jonka kanssa hän voi elää hyvää elämää.” (s. 354)


Kiitollinen elämä

Nykyhetki ja arjen ilot

Toimivat ihmissuhteet ovat naisen hyvinvoinnin perusta ja elämän rikkaus.” (s. 359)

Pyhän läsnäolo

Jungin mukaan jokainen ihminen joutuu viimeistään keski-iän alussa miettimään, minkä varassa elää.

Uskon, että me nykyajan ihmiset kaipaamme pyhyyden kokemuksia, janoamme pyhyyttä.” (s. 371)

Keski-ikäisen naisen perintö

Keski-ikäisen naisen elämä on kuin tilkkutäkki” (s. 373)

Tilkut ja värit ovat itse valittuja, ja täkki tuntuu mukavalta vielä vuosikymmenienkin jälkeen.”  (s. 373)

Tilkkutäkkimme värit kirkastuvat, kun pystymme antamaan anteeksi itsellemme ja toisille.” (s. 373)

Kaija Maria Junkkarin kirja sisältää monenlaisia naisten tarinoita. Osaan tarinoista samaistuu, mutta sukupolvien eron huomaan tarinoissa, vaikka olen itse tässä ikäryhmässä juuri nyt – naisen parhaissa vuosissa.

Kaija Maria Junkkari: Naisen parhaat vuodet, Otava, 1998
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Keittopäiväkirja

Lainasin kesällä lähes kaikki Riikka Juvosen kirjat, joita en ollut aikaisemmin lukenut. Rakastan Juvosen värikkäitä kuvituksia.  Keittopäiväkirja on Riikka Juvosen kuvittama teos. Kirjaan on koottu suomalaista vuodenkiertoa ja juhlapyhiä myötäileviä ruokaohjeita. Reseptit on koonnut Riitta Mustonen. Nämä reseptit on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa.  Näitä reseptejä on ollut laatimassa myös Valion kotitalousopettajat Mervi Melasniemi ja Anneli Pessala. 

Ruokaohjeiden oheen on jätetty myös paljon tyhjää tilaa, mihin voi kirjoittaa omia ohjeita ja ruokamuistoja.

Jokaisen kuukauden alussa on pieni vinkki, mitkä kasvikset ovat sesonkituotteita.  Juuri nyt lokakuussa on sipulien ja juuresten kulta-aika.  Herkullisen kuuloisia sipulipiiraita, tomaatti-sipulisalaattia, juustoista pitsaa. Muut reseptit olivat tuttuja, kuten lindströmin pihvit. 

Voisi tämä kirja koristaa omaakin keittokirjahyllyä, jo yksistään Riikka Juvosen kuvituksen vuoksi.  Antikvariaateista saattaisi vielä kirja löytyä. 

Riitta Mustonen: Keittopäiväkirja, Maahenki, 2004
kuvitus Riikka Juvonen
Mistä hankittu: lainattu Kauhajoen kaupunginkirjasto


Uskonoppi autuuteen


Näinhän sitä Fredrik Gabriel Hedbergin kohdalla kävi, että halusin tutustua myös hänen kirjoittamiinsa kirjoihin.  Hänen ensimmäisen kirjansa käsikirjoitus 1842 oli Uskonoppi autuuteen apostoli Paavalin efesolaiskirjeen mukaan jonka ensimmäisen luvun yksinkertaisesti esitti varapastori ja filosofian maisteri Fredrik Gabriel Hedberg.  Kirjana se julkaistiin vuosien 1843 ja 1844 vaihteessa. Lainaamani kirja on kuudestoista uusittu ja tarkistettu painos. Teoksen on tarkistanut, johdannon kirjoittanut ja selitykset laatinut Lauri Koskenniemi (1986).

Takakannessa sanotaan:

Teoksen merkitys on ollut Suomen kirkossa huomattavan suuri. Se on johdonmukainen esitys Hedbergin noin 17 vuotta kestäneissä, monivaiheisissa sisäisissä taisteluissa selkeytyneestä evankelisesta uskonvakaumuksesta.
Siinä korostuvat ennen muuta luottamus Jumalan sanaan ja sakramentteihin armonvälineinä ja niihin korostetusti pohjautuva avoin ja vapaa luottamus Kristukseen.
Myös Hedbergin syvä rakkaus Lutherin kirjoituksiin saa Uskonoppi autuuteen-kirjassa voimakkaan ilmaisun.
Uskonoppi autuuteen on yhä – yli 140 vuotta (nyt jo 176 vuotta) vuotta kirjoittamisen jälkeen  - hengellisesti rakentava ja nimenomaan heikkoja, köyhiä syntisiä Kristukseen yhteyteen selkeästi ohjaava kirja.”

Lauri Koskenniemi kirjoittaa johdannossa:

Painotetusti saa sijan avoin ja vapaa luottamus Kristuksessa kaikille lahjoitettuun armoon.”
- Rakkaus Lutherin kirjoituksiin
- Kristus-mystiikka
- Voimakas lähimmäisenrakkaus ja pyhityselämän korostus

Tämä nyt (1986) ilmestyvä uusi laitos on pyritty kokonaan uudistamaan kielellisesti, luonnollisesti sisältöön kajoamatta ja täysin lyhentämättömänä

Hedberg kirjoittaa lukijalle:

Muistaen tarkoin tämän apostolin varoituksen (Gal. 1:8) ja arvioidessani itse asian merkitystä ja arvoa olen minäkin Herran antaman voiman ja ymmärryksen mukaisesti pyrkinyt tässä selityksessäni mitä tarkimmin ja palavammin tähdentämään ja saattamaan julki evankeliumin autuaallista, salattua oppia Kristuksesta ja uskonvanhurskaudesta hänessä.”

Kirjassa käydään siis efesolaiskirjeen ensimmäinen luku läpi jae jakeelta selittäen. 

Raamatunkäännöksenä on luonnollisesti vuoden 1933/38 käännös, koska tämä uusin painos on julkaistu 1986 (uusi raamatunkäännös julkaistiin 1992).

Olen tämän kirjan kerran lukenut läpi. Tätä tekstiä olisi kiinnostavaa käydä läpi jossakin ryhmässä, jossa voisi rohkeasti ihmetellä Hedbergin selityksiä ja siinä olisi muutama henkilö, jotka olisivat jo pidemmän aikaa tutkiskelleet Hedbergin kirjoituksia. Kiehtovaa olisi myös verrata myöhempiin teoksiin, jossa efesolaiskirjettä selitetään.

Yritän poimia jokaisesta jakeen selityksestä jotain, mitä itse pohdiskelen…

Ef. 1:1
Sillä ”Kristus Jeesus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” (s. 22)

Ef. 1:2
Sanat ovat tosin helppo käsittää, mutta ahdistuksen aikana on äärettömän vaikeaa sydämessään varmasti päätellä, että meillä on syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa yksin sulasta armosta ilman mitään tekoja taivaassa ja maan päällä.” (s. 24)

Ef. 1:3
Hän avaa heidän eteensä Jumalan armon ja laupeuden rikkaudet, jotka jo ovat meille Kristuksessa valmistettuina ilman omaa ansiollisuuttamme ja jotka otetaan vastaan ja saadaan lahjaksi vain uskossa.” (s. 30)

Ef. 1:4-5
Saat olla varmasti vakuuttunut siitä, että peräti syntisenä, viheliäisenä ja mahdottomana todellisesti olet yksi niistä autuaista, jotka Jumala on Kristuksessa omakseen valinnut.” (s. 37)

Ef. 1:5
Ei siis ole ylpeyttä uskoa todeksi Jumalan lupauksia, vaan näin annetaan parhaalla tavalla kunnia Jumalalle.” (s. 45)

Ef. 1:6
Kristuksen evankeliumissa on tosiaankin ihmeitten ihmeitä, niin suuria, ettei yhdenkään ihmisen sydän ja usko voi niitä täysin ymmärtää.” (s. 48-49)

Ef. 1:7
Jumala on sulasta armostaan ja ansaitsemattomasta rakkaudestaan antanut meille ainokaisen Poikansa Vapahtajaksi.” (s. 59)

Ef. 1:8
Sanalla sanoen evankeliumin viisaus on kokonaan tässä opissa, että Jumalan armo Kristuksessa on pelastuksen ainoa perustus eikä mitään muuta ole olemassa.” (s. 63)

Ef. 1:9-10
Jumala on kuitenkin viisaudessaan ja tutkimattomassa hyvyydessään jo ennen maailman luomista iankaikkisuudessa päättänyt tehdä ihmisten kanssa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja niin yhdistää kaikki taivaassa ja maan päällä.” (s. 66)

Ef. 1:11-13
Jumalan kaikkein suurin kirkkaus on ilmestynyt tässä äärettömässä hyvyydessä, ansaitsemattomassa armossa, ihmeteltävässä laupeudessa ja pohjattomassa rakkaudessa syntisiä kohtaan Kristuksessa.” (s. 72)

Ef. 1:14
… Pyhä Henki on uskovien sydämessä Jumalan sinettinä, jolla he ovat lukitut ja kiinnitetyt Kristuksen osallisuuteen.” (s. 84)

Ef. 1:15-16

Usko Herraan Jeesukseen – kristillisyyden ydin ja voima, henki ja elämä

Ef. 1:17
Jos joku sitä vastoin ajattelee, ettei uskossa enää tarvitsekaan kasvaa eikä siinä vahvistua, vaan ryhtyy muka korkeampia tavoittelemaan, hän ennen pitkää kadottaa jo saamansa vähäisenkin valkeuden ja jäljelle jää vain tyhjä järjen tieto sekä etäinen, lainomainen ulkokultaisuuden silaama tuntemattoman Kristuksen haparoiva tavoitteleminen.” (s. 110)

Ef. 1:18
Jumalan tahto ja aivoitus pelastuksemme on siis se, että me uskoisimme hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen, ei vain osittain tai puolinaisesti, vaan niin sanoakseni koko sielullamme, ja että me kaikissa kiusauksissa ja koettelemuksissa kasvaisimme ja vahvistuisimme sekä panisimme täyden toivomme siihen armoon, joka meille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” (s. 119)

Ef. 1:19
Vaikka siis sinäkin lukija, olisit mielestäsi kuinka voimaton, kuinka viheliäinen, kelvoton ja monenlaisten kiusauksien saartama ja vaivaama hyvänsä, niin tiedä, että korkeimman käsi voi kaiken muuttaa ja vielä kääntää tämän kaiken sinun hyväksesi.” (s. 122)

Ef. 1:20-22a
Kristus on siis elävä esikuva, kuvastin, jossa voimme nähdä Jumalan väkevän voiman, joka meissä uskovissa on vielä kätketty ristiin ja heikkouteen.” (s. 124)

Ef. 1:22b-23
Kenenkään ei pidä kuitenkaan ajatella, että tässä yksikään ihminen onnistuisi täydellisesti. Tosin me sitä toivotamme ja rukoilemme, kuten pyhä Paavalikin on tässä tehnyt. Ei ole kuitenkaan yhtäkään Aadamin lasta, joka olisi jo näin täydellinen.” (s. 128-129)

Hedberg kirjoittaa kirjan lopputeksteissä aika suoraa kritiikkiä körttiläisiä ja muita uskonryhmiä kohtaan, joilla on jokin ulkoinen merkki uskostaan. Ehkä ne tuona aika ovat olleet pakollisia, että olet ollut sopiva körttiläinen (körttipuku), mutta ei sitä ole enää moniin vuosikymmeniin vaadittu.  Juutalaisiin hän ilmeisesti viittaa pitkällä parralla ja luulenpa, ettei kaikilla juutalaisilla miehilläkään tarvitse enää olla pitkää partaa.

Seuraavana luenkin Hedbergin Ainoa autuuden tie -kirjaa. Siinä meneekin vielä pitkä aika, kun sen saan luettua loppuun asti...

Fredrik Gabriel Hedberg: Uskonoppi autuuteen apostoli Paavalin efesolaiskirjeen mukaan jonka ensimmäisen luvun yksinkertaisesti esitti varapastori ja filosofian maisteri Fredrik Gabriel Hedberg, 16. uud. ja tark, p., SLEY-kirjat, 1986
Tarkistanut, johdannon kirjoittanut ja selitykset laatinut Lauri Koskenniemi
Päällys: Jouko Jäntti
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto