keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Exit - Apostolin kyytiä: tarinoita lavalta ja lavan takaa

Soivappu, Ilmajoki 29.4.1990: Minä 19-vuotias ja Exitin ensimmäinen keikka minulle.  Internetin kätköistä sain vahvistuksen, että lämppäribändi Exitille oli Kajo (he toki aloittelivat samoihin aikoihin kuin Exit). Kajo oli luonnollisesti tuttu bändi ilmajokelaiselle riparilaiselle – laulaja Raimo ”Musti” Lähteenmaa oli munkin riparilla seurakunnan työntekijänä. 

Riparin jälkeen uskonasiat ei olleet kovin paljoa kiinnostaneet, mutta vuonna 1990 elämässä tapahtui asioita, jotka saivat mut etsimään uskosta apua….  Soivappu-tapahtumaan oli helppo mennä, sillä asuin avopuolisoni kanssa yläasteen juhlasalin takana olevassa vuokrakaksiossa (oli ollut ennen talonmiehen asunto) – musiikkia olisi voinut toki kuunnella kotona seinän takanakin, mutta halusin mennä kuuntelemaan juhlasalin puolelle. Paljon en muista tapahtumasta, mutta jotain sieltä jäi sydämeeni. Taisin kirjastosta lainata Exitin älppäreitäkin.  Mutta tämän pidemmälle ei tuo uskon kutsu kantanut…  gospel jäi vuosiksi….

27.3.2015 Lapua, Jeesus: Minä rakastan sinua-tapahtuma urheilutalolla: Vanamo ja kls.  Tästä alkoi gospelmatkani uudelleen.
27.6.2015 HMF – Hengellisen Musiikin Festarit, Lapua: EXIT – tästä syveni rakkaus näiden apostolimiesten sanomaan, laulun sanoihin ja musiikin säveliin.

Viime syksynä sain hankittua divarista Exitistä kirjoitetun kirjan ja luinkin sitä mielenkiinnolla monen muun keskeneräisen kirjan ohella.
Exit- Apostolin kyytiä : tarinoita lavalta ja lavan takaa on kirjoitettu vuosilta 1987-2007, Exitin 20-vuotistaipaleelta.

Exitin perustamishistorian olen suurin piirtein kuullut ja lukenut usein, mutta vasta tämän kirjan myötä avautuu se kokonaisuus, miten tämä hieno gospelbändi syntyi.
Mulle on nykyinen Exit-porukka tutuin. Kirjan myötä sain tutustua niihinkin Exitin perustajajäseniin, jotka eivät enää ole mukana sekä muutamiin matkan varrella olleisiin.  Myös bändin jäsenten lempinimien ainakin osittainen tausta kerrotaan Exitin kasvot-kappaleessa.

Bändien/artistien kirjoja on tullut luettua niin ulkomaisista kuin kotimaisista muusikoista.  Uskomattomia keikkapaikkoja on ollut Exitinkin uran varrella – backstagetkin on saattaneet olla, vaikka missä ja yöpyminen keikkapaikalla haasteellista.  Ja keikkabussit eivät todellakaan olleet mitään uusia linja-autoja.  Suomen talvi asettaa omanlaisensa ongelmat, joskin kuumat kesäpäivätkin.
Pohjalaisten keikkapaikkakuntien ja -paikkojen mainitseminen kirjassa lämmitti erityisesti  - tottahan pohojalaanen on ylypiä ku mainitahan.

Exithän on keikkaillut heti alussa ulkomaillakin pitkin Keski-Eurooppaa, Eestiä ja Venäjää.  Bändin saaminen rajan yli ei ollut todellakaan helppo juttu – monenlaista byrokratiaa tuli vastaan.
Koskettavaa oli lukea, miten Exit vei Jumalan sanomaan musiikin voimalla yli rajojenkin.  Monen laulun taustat ja merkitykset tuli tämän kirjan myötä lähemmäksi.

Huumoria tästä kirjasta löytyy – monenlaisia sattumia on Exitin poikien tielle tullut ja osaavat he toisilleenkin tehdä kepposia, tähän kai voi sanoa, että pojat on poikia koko elämän. Jo tämän kirjan sivuilta voi aistia että, Exitin porukka on yhtä perhettä iloineen ja suruineen – ja varmasti erimielisyyksineenkin, sellaistahan se tiivis yhteiselämä on.  Kaiken kantavana voima usko Jeesukseen kukin oman taustansa kautta.  Ja vahva missio viedä Jumalan Sanaa eteenpäin. Ilman Jeesus-sanomaa he eivät tätä musahommaa tekisi tällä porukalla – toivottavasti jaksavat vielä monta vuotta.

Kirjassa oli myös fanien kertomuksia, miten Exitin biisit ovat auttaneet löytämään Jumalan – ja miten niiden avulla uskonaskeleet ovat kantaneet.

Kiva idea oli laittaa kirjan loppuun myös kaikki keikkapaikatkin albumien lisäksi.  Sieltä minäkin sain varmistettua sen Exitin ekan keikan missä olin Ilmajoella.

Pekka Simojoki: Exit -apostolin kyytiä : tarinoita lavalta ja lavan takaa, Kirjapaja, 2007
Mistä ostettu: ostettu käytettynä kirjana Antikvariaatti Bargain Books

tiistai 9. tammikuuta 2018

Hiiriä ja ihmisiä


John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -pienoisromaani oli Kauhavan kirjaston lukupiirin tammikuun kirja.  John Steinbeckin tiesin luonnollisesti nimeltä ja osasin yhdistää muutaman teoksen häneen.  Hiiriä ja ihmisiä on kuitenkin ensimmäinen hänen teoksensa, jonka minä olen lukenut.

Alkusivuja lukiessa olin helpottunut, että tämä romaani on vain 134-sivuinen pienoisromaani. En vieläkään oikein syty eikä mielenkiintoni herää lukiessani realistista kuvausta amerikkalaisesta lähihistoriasta (1930-luku tässä tarinassa) miesten näkökulmasta.

Jotenkin tuo maatilan työläiskuvaus tuntui tylsältä lukea, kunnes Steinbeck kuvasi Candy-ukkoa ja hänen iäkästä koiraansa tai kuinka Lennie kohtasi mustan Crooksin tallissa. Jotain traagisen herkkää oli näissä kohtauksissa ja sai minun tuntemaan myötätuntoa näitä tarinan miehiä kohtaan.

Georgen ja Lennien omanlaatuinen ystävyys koskettaa ja tarinan loppu hätkähdytti.

Lennie pyysi:
- Tehdään niin nyt heti. Lähdetään heti sille pikku tilalle
- Tietty, nyt heti. Minun täytyy, ei auta muu. Meidän täytyy”
(s. 133)

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä, Tammi, 10p., 1995  (suom. 1p. 1963)
suomentanut Jouko Linturi
(engl. alkuteos Of Mice and Men, 1937)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Hiiriä ja ihmisiä ovat myös lukeneet tai kuunnelleet äänikirjana:







sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Santiagon Camino - Tie henkiseen kotiin

Sain Valmiixi -kustantajalta arvostelukappaleen Helienda Toivion kirjasta Santiagon Camino – Tie henkiseen kotiin. Luin kirjan jo marraskuussa muutamassa päivässä. Nyt vasta ehdin tästäkin kirjasta kirjoittamaan ajatuksiani.

Yksi haaveistani on päästä jonain päivänä vaeltamaan Santiago de Compostelan pyhiinvaeltajareittiä. Siksi minua kiinnostavatkin kaikki pyhiinvaeltamiseen liittyvät kirjat.

Blogikirjoitteluni lomassa tykkään kuunnella inspiroivaa musiikkia Spotifystä. Santiago de Compostela -hakusanalla löysin The Way -elokuvan Soundtrackin.  Minulle tuo elokuva oli tuntematon, joten katsoin ensin olisiko se nähtävissä Netflixissä. Sieltä sitä ei löytynyt, ei myöskään kirjastojen kokoelmista, joten päätin tilata dvd:n itselleni CDON.COMista.  Ainakaan dvd:nä en löytänyt suomenkielistä versiota, mutta englanninkielisenäkin sujuu katsominen.

Helienda Toivio kirjoittaa Lukijalle -esipuheessaan:

Santiagon Camino – Tie Henkiseen kotiin on todellinen matkakertomus saapumisesta konkreettisesti kotiin, sekä samanaikaisesti kertomus tien löytymisestä henkiseen kotiin. El Camino de Santiago on yhtä aikaa vertauskuva ja todellisuus, jolla kuljetaan sekä sisäisesti että ulkoisesti. Kuten tämä kirjakin. Ulkoisesti matka tehdään tiettynä aikana tiettyyn paikkaan kohdistuvana välimatkana ja sisäisesti pitkin elämää, jos vain annat caminon koskettaa sinua, muuttaa sinua ja tehdä sinusta ikuisen pyhiinvaeltajan” (s. 13)

Helienda Toivio kuvaa pyhiinvaellusmatkaansa päiväkirjamaisesti, mikä on luonnollinen tapa kuvata näitä vaellusmatkoja. Hän myös kirjoittaa millainen on pyhiinvaeltajien maailma.  Tämä kuvaus ja kaikki dokumentit pyhiinvaeltamisesta kaikkine vaikeuksineenkin ovat se ihmeellinen voima, joka minuakin kiehtoo.

Kauniit kuvat vaellusmatkan varrella, toiset pyhiinvaeltajat ja paikalliset ihmiset tuovat kirjan henkisen sanoman äärelle realismia.  Voin kuvitella kulkevani virtuaalimatkan heidän mukanaan.

Kirjan toisessa osassa Helienda Toivio kertoo henkisestä matkastaan henkisen elämän kotiin. Ensimmäisellä sivulla hän kertoi löytäneensä australialaisen muusikon Enda Kennyn kappaleen Pearl, joka innoitti häntä kirjoittamaan tämän kirjan. Mielenkiintoni heräsi etsimään millaista musiikkia Enda Kenny laulaa ja kuka tämä muusikko on.  Kaunista irlantilais-australialaista folk-musiikkia tämä mies tekee.

Heliendan henkinen matka ja henkinen elämä Espanjassa on hyvin koskettavaa luettavaa.  Hänen elämäntapansa ehkä sopii parhaiten yksineläjälle kuin perheen parissa.  Itse olen vielä melko materialistinen ja kiinni tässä nykyisessä elämässäni, etten uskaltaisi enkä voisikaan tehdä tuollaista elämänmuutosta. Toisekseen minä rakastan asua Suomessa, täällä Pohjanmaalla. Silti Helienda Toivion elämätavassa on jotain, mikä kiehtoo ja antaa silti minunkin henkiseen ja hengelliseen elämääni lohdutusta, voimavaroja ja uskoa.

Hän kuvaa kaunista luontoyhteyttä, luonnon herkkyyttä, jonka saavuttaminen on jotain uskomatonta ja taianomaistakin – Jumalan rakkautta ja siunausta.

Tämä osion toinen luku Ihmisyydestä vapauteen saa minutkin pohtimaan, miten elämääni elän. Löydänkö riittävästi aikaa itselleni ja saanko olla vapaa – sellainen kuin Jumala on minut luonut? Vai vietänkö liikaakin oman itseni kanssa ja unohdan läheiseni….  Ilman Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä ja kaikkea tätä luomakunnan kauneutta ja henkisyyttä en jaksaisi elää tai olla tukena, turvana ja lähellä rakkaitani. Siksi tarvitsen hiljaisia hetkiä itseni kanssa Jumalan äärellä, Jeesuksen kulkiessa vierelläni.

Kolmas luku Hetkessä eläminen.

Ihmisten on vaikea ymmärtää, että kaikki on tällä hetkellä juuri niin kuin pitääkin. Elämänkirjassasi on kirjoitettu tällä sivulla nämä asiat, mitä sinulla on juuri nyt olemassa. Et voi olla tällä hetkellä mitään muuta kuin mitä olet. Ympärilläsi olevat asiat kuuluvat juuri tällä hetkellä olla niin kuin ne ovat. Luota tähän hetkeen. Emme voi saavuttaa mitään enempää, kaikki on jo meissä olemassa mitä tarvitsemme. Meidän tulee vain löytää ne asiat sisältämme. Ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se on. Iloita ja kiittää joka hetkestä, jonka olemme valinneet elettäväksi”  (s. 99)

Vaikeuksien ja surujen keskellä pienet ilon muruset on toisinaan hyvin vaikea löytää ja niiden etsimiseen saattaa kulua pitkäkin aika…  hiekanjyväsiä etsiskellen, lumikiteitä ihastellen, auringonvaloa katsellen….

Neljäs luku Omasta mielestä irtautuminen on sellaista henkistä puolta, josta en enää niin paljon ole kiinnostunut.  Minulle Santiagon kävelyt olisivat varmasti melko samanlaista kuin metsäkävelyni täällä Suomessa – hiljaista rukousta, Jumalan kanssa keskustelua ja Jeesus kävelemässä rinnallani.  Tällaiseen rauhoittumiseen ei ole aina helppoa päästä, kun arjen asiat pyörivät päässä kovaa vauhtia, vaikka kuinka keskittyy katselemaan hiljaista luontoa ympärillään ja kuunnellen luonnon rauhoittavia ääniä.

Viides luku Elämisen näytteleminen on mielenkiintoinen tapa elää, joka ei juuri nyt olisi minun elämääni.  Ehkä en koskaan pystyisi muuttamaan elämääni sellaiseksi, että olisin vapaa kaikista yhteiskunnan velvollisuuksista (työ, aikataulut, maailman uutiset, omaisuus) vaikka toisaalta kaiken materialismin ja kaiken pahaa oloa aiheuttavien asioiden keskellä eläminen vaatii niin paljon ja tekee sydämeen syviä haavoja.  Jos minulle tällainen elämä on tarkoitettu, Jumala sen osoittaa, mutta jos tarkoitukseni on tässä nykyisessä elämässä näillä eväillä luoda rakkautta, uskoa ja siunausta maailmaan, Jumala viitoittaa tämänkin tieni.

Kuudes luku Minuus
Jumala on meidät tällaiseksi luonut. Juuri sinun kohdallasi Jumala laittoi sinuun ne ainekset, jotka olivat hänen mielestään parhaimmat sinulle. Jos muut ihmiset tuomitsevat ja haluavat sinun olevan erilainen tai itse et ole tyytyväinen itseesi, mitä tapahtuukaan Jumalan luomistyölle? Kuka uskaltaa olla kunnioittamatta sitä minkä Jumala on luonut? Jos olet tarpeeksi hyvä Jumalalle, pitäisi sinun silloin kelvata myös muille ihmisille niin kuin myös itsellesi”  (s. 155)

Osittain tässä tekstissä puhutaan Jumalasta, mutta jotenkin päällimmäisenä jää tunne oman mielen ja omien energioiden johdatuksesta – ehkä ymmärrän tekstin väärin.  Minulle kuitenkin kaikki mitä elämässäni tapahtuu, on Jumalan johdatusta – silloinkin, vaikka en ymmärrä tai tahdo hyväksyä sitä, miten asiat ovat.

Seitsemäs luku Henkisyys on tässä
Viime tilassa henkisyyttä ja uskontoa ei voi erottaa. Voit sanoa, että haluat olla henkinen, mutta suljet uskonnon tai ehkä Jumalan pois. Tällöin kiellät olemassa olevan suuren totuuden. Energia ei enää virtaa. Olet aiheuttanut virtaukseen suuren tukoksen sanomalla EI. Sen sijaan että kiellät ettet halua uskontoa, jätä asia avoimeksi ja anna sen olla. Ota mukaan sallimus ja luota siihen, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Jos ohjaat itse henkisyyttä mielelläsi, ajatuksillasi, egollasi, et voi saavuttaa rakkauden tilaa, valaistumista.” (s. 164)

Tässä on jotain mitä en osaa käsitellä, jotain mikä on minulle vierasta. Tai tapa sanoa tämä asia jotenkin vain menee yli ymmärrykseni.  Ehkä vain sanat ego ja valaistuminen ovat sanoja, jotka ahdistavat…. En tiedä miksi…

Kahdeksas luku Rakkauden olotila – valaistuminen
Helienda Toivio puhuu Jumalan rakkaudesta, Jeesuksen rakkaudesta, josta hänen mielestään ei oikeastaan puhuta. Hänen mielestään puhutaan enemmän Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja syntien anteeksiantamisesta. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita – Jumala rakastaa sinua, Jeesus rakastaa sinua, Jeesus kuoli syntiesi puolesta ristillä, saat syntisi anteeksi luottamalla Jeesuksen Kristukseen. 
Jää miettimään, mitä hän tarkoittaa, kun sanoo että ei usko Jeesukseen, mutta tietää Jeesuksen läsnäolon vai mitä hän tarkoittaa. Heliendan mielestä usko sana on liian kevyt sana tarkoittamaa sitä tehtävä mikä hänellä on tässä hetkessä. Olen hiukan hämmentynyt näistä ajatuksista, mutta onhan meillä oikeus kulkea henkisyyden tai hengellisyyden polulla kuten parhaaksi koemme – vain Jumala tietää, mikä on ollut oikein, kun kohtaamme viimeisellä matkallamme.

Viimeinen luku Rakkauden Camino – Love is the way
Tässä luvussa kuvataan täydellistä ilon ja rakkauden matkaa ja elämää. Vaan haluaisinko elää elämäni ilman kipua, tuskaa, vihaa, surua…. Vain siinä tapauksessa, että kaikki läheisenikin voisivat niin elää… tai koko maailma… 

Vaikka en monissa asioissa samaistu Heliendan ajatuksiin, on tätä kirjaa ollut koskettavaa ja avartavaa lukea. Nyt toisen kerran selatessa tätä blogikirjoitusta varten, pysähdyn monien tekstien ja ajatusten äärelle.

Mielelläni kuulisin lisää, miten Helienda Toivion elämä kulkee Espanjassa elämätarinan, runojen, mietelauseiden, rukousten tai minkä tahansa tekstin kautta.

Helienda Toivio: Santiagon Camino - Tie henkiseen kotiin, Valmiixi, 2017
Mistä hankittu: arvostelukappale kustantajalta


Joulunajan kirjoja - lahjakirjoja ja lainakirjoja lahjaksi

Jouluksi lainasin kirjastosta kolme runokirjaa. Löysin nämä kirjaston joulukirjapöydästä.  Omat joulukirjat jäivät tänä jouluna katselematta, enkä ostanut perinteistä joulukirjaakaan itselleni. Tänä vuonna toteutin myös jokunen vuosi löytämäni idean - lainaa kirjastosta kirja lähimmäisellesi ja paketoi se joulupakettiin.  Ostin toki kirjakaupasta jokaiselle ikioman lahjakirjankin.

Vaan käydäänpä ensin läpi, minkälaisia olivat nuo kolme kirjastosta
 löytämääni runokirjaa.

Valde Aho: Metsätuvan tonttuhaltija

Valde Aho (s. 1938) on torniolainen kirjailija.  Lapin kirjallisuusseuran kirjailija-esittelysivullaan hän kuvaa mielenkiintoisesti tapaansa tehdä julkaisemansa kirjat itse alusta loppuun.

Metsätuvan tonttuhaltija -kirja sisältää runoja sekä lyhyitä kertomuksia.  Kirjan kansikuvat ja sisällä olevat mustavalkokuvat on piirtänyt Valde Ahon tytär Teija Aho.

Runot ja tarinat luonnollisesti kuvaavat vanhanajan joulua Valde Ahon oman elämänkokemuksen kautta. Joulurunoista kumpuaa joulun perimmäinen tarkoitus, mutta myös tonttujen taikaa.
Tonttutarinat sauna- ja kotitontuista olivat mukavaa luettavaa - uskonhan minäkin, että meidän saunassa ja talossa asustaa sauna- ja kotitonttu :)

Anna-Mari Kaskinen: Sanoja hyvän tahdon aikaan: Joulun lahja

Anna-Mari Kaskisen runot ovat minulle rakkaita runoja, vaikka en vieläkään hänen teoksiaan ole jostain syystä ehtinyt omaan kirjahyllyyni ostaa...

Joulun lahja -runokirjan runot on valittu Anna-Mari Kaskisen aikaisemmista runoteoksisa vuosilta 2005-2008). Osa runoista on tunnettuja laulujakin kuten Pieni liekki, jonka on säveltänyt Pekka Simojoki.

Anna-Mari Kaskisen joulurunot tuovat lohtua joulunajan alakuloisuuteen, rauhaa joulustressiin, iloa joulun sanomaan.

Sana Mustonen: Joulu on juhla verraton

Sana Mustonen on tunnettu monien suosittujen artistien sanoittajana. Minulle hänen mietelause -ja runokirjat ovat tulleet tutuksi kirjakauppatyössäni.  Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen kirja, jonka luen läpi.

Joulu on juhla verraton on ihanan lämpöinen joulukirjanen kauniine kuvineen.  Sana Mustosen joulurunot kuvaavat joulunmaisemaa - niin ulkoisesti kuin sielunsyövereistä.  Näissäkin joulurunoissa on koskettavaa haikeutta ja ripaus joulun taikaa.

Valde Aho: Metsätuvan tonttuhaltija, Valde Aho, 2014
Kuvitus: Teija Aho
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto

Anna-Mari Kaskinen: Sanoja hyvän tahdon aikaan: Joulun lahja, Kirjapaja, 2010
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Sana Mustonen: Joulu on juhla verraton, Aurinko Kustannus, 2017
Graafinen suunnittelu ja taitto: Iiris Kallunki
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto


Mitä kirjoja sitten laitoin lähimmäisilleni lainakirjapaketteihin :)

Rakas mieheni sai peräti kolme Juha Vuorisen pokkaria. Hänen kirjahyllystään löytyvät Vuorisen kaikki Juoppohullun päiväkirjat :)




22-vuotias tyttäreni sai Star Wars -elokuvien innoittamana elämäkerran:



17-vuotias poikani sai myös Star Wars -aiheisen kirjan:


Isälleni annoin lainalahjaksi hänen nykyiseen harrastukseen sopivan :)


Äidilleni annoin Valamon luostariin liittyvän kirjan:


Joululahjakirjat ostin luonnollisesti työpaikaltani Herättäjän Kirjakaupasta :)

Anopille elämäkerta:


Miehelleni sarjakuvateos:


Tyttärelleni tehtäväkirja:


Pojalleni perinteinen kirja: 


Isälleni elämäkerta:


Äidilleni historiaa ja puutarhoja:


















perjantai 29. joulukuuta 2017

Kristilliset joululehdet

Minun jouluperinteisiin kuuluu kristillisten joululehtien lukeminen. Tänä vuonna aloitin jo jouluviikon alussa lehtien lukemisen.  Esittelen tässä vuoden 2017 joululehdet ja niistä poimin minua eniten koskettaneet artikkelit.
Hyvä Sanoma 12/2017

Hyvä Sanoma on kristillinen aikakauslehti, joka ilmestyy kerran kuukaudessa.  Lehteä julkaisee Hyvä Sanoma ry, joka on helluntaiseurakuntien kotimaanjärjestö.  Lehden kustantaa Aikamedia, joka on keskisuuri kristillinen mediatalo, jolla on yli sadan vuoden kokemus kristillisten lehtien, kirjallisuuden ja musiikin kustantamisesta.  Aikamedian omistaa Hyvä Sanoma ry.

Lapsuuden joulut eivät unohdu : kantelisti Ida Elina nauttii joulurauhasta s. 14-17
Sotaorvot jättivät Suomeen tunnetaakan: Eeva Riutamaa tutki evakkolasten kokemuksia s. 38-41

Jouluaatto

Jouluaatto on Suomen Vapaakirkon joulujulkaisu.  Lehden kustantaa Päivä Osakeyhtiö, joka on  vuonna 1962 Hämeenlinnaan perustettu kristillinen kustantamo.  Kustantamon omistavat Suomen Vapaakirkko ja sen yhteisöt.

Vishal Mangalwadi, tietäjä idästä, ja Kirja, joka muutti maailmasi s. 18-20
Yli 180 000 asiakkaan matkatoimistomies s.  21-25

Joulusanoma

Joulusanoma -lehden julkaisee Suomen Raamattuopiston Säätiö, joka on  Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen sitoutuva itsenäinen kristillinen järjestö, jonka tarkoitus on julistaa evankeliumia, opettaa Raamattua, tarjota ihmisille hengellinen koti ja tukea lähetystyötä.

Ida ja Lauri Bois: Suhde on suurin kiitosaihe s. 24-27
Siiri Rantanen muistaa ensimmäiset suksensa s. 34-37

Joulun Aika

Joulun Aika -lehteä julkaisee  Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, joka vuonna 1967 perustettu Suomen evankelisluterialisen kirkon lähetysjärjestö, jonka tarkoituksena on toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä lähellä ja kaukana.  Joulun Aika -lehden kustantaja on Kustannus Uusi Tie Oy, joka on Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen yhteydessä toimiva kustannusosakeyhtiö, joka julkaisee kristillisiä lehtiä, kirjoja ja äänitteitä.

Pyhä laulu soi taivaassa ja maan päällä s.  20-22
Mikael Agricola - Raamatun käännöstyömme uranuurtaja s. 28-29

Joulun Sana

Joulun Sana -lehden kustantaa Karas-Sana Oy, joka on Kansan Raamattuseuran kustannusyhtiö. Kansan Raamattuseuran Säätiö (KRS) on luterilaisen kirkon piirissä toimiva valtakunnallinen evankelioimisjärjestö.

Ilona ja valona maailmassa  s. 24-25
Joulukuusi ateljeessa s. 26-27

Joulun Valo

Joulun Valo on Evankelinen Lähetysyhdistys ELY ry:n joululehti.  Evankelinen lähetysyhdistys - ELY ry:n juuret ulottuvat Suomen ev.lut. kirkon kirkolliskokouksen 1986 tekemään päätökseen avata pappisvirka myös naisille.

Suomi ei olisi Suomi ilman Lutheria s. 10-12
Joulun enkelit s. 13-15
Evankelisuuden juurilla s. 18-20

Kultalyhde

Kultalyhde -lehden kustantaa Aikamedia, joka on keskisuuri kristillinen mediatalo, jolla on yli sadan vuoden kokemus kristillisten lehtien, kirjallisuuden ja musiikin kustantamisesta.  Aikamedian omistaa Hyvä Sanoma ry.

Talven valot ja varjot s. 34-37
Joulumerkit viestin välittäjinä s. 38-39
Nina joulutunnelmissa s. 46-47

Talvikukkia

Talvikukkia -lehteä julkaisee Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys SLEY.   Lehden kustantaa Sley-Media Oy.  Kristillisten kirjojen kustantaminen ja levittäminen oli eräs merkittävimmistä syistä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) perustamiselle vuonna 1873. Yhtiömuotoista toiminta on ollut vuodesta 1977. Yhtiö oli nimeltään SLEY-Kirjat Oy vuoteen 2005 asti, jolloin nimeksi muutettiin Kustannus Oy Arkki. Sleyn kustannustoiminta järjestettiin uusiksi vuoden 2009 aikana. Sleyn hallitus päätti laaja-alaiseksi muodostuneessa kirjatuotannossa keskittää voimavaroja vain yhdistyksen kannalta keskeisiin niteisiin. Tästä käynnistyneiden neuvottelujen seurauksena Kustannus Oy Arkki myytiin yhtiön kolmelle työntekijälle. Sleyn lehti- ja muuta kustannustoimintaa varten Arkin korvaajaksi perustettiin Sley-Media Oy 30.6.2009. Yhtiö on kokonaan Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry:n omistuksessa.

Joulukirja. Martti Lutherin ajatuksia joulun sanomasta s. 14-15
Tämä meille luvattiin - tämä meille annettiin s. 16-18


Talvikynttilät

Talvikynttilät -lehteä julkaisee Herättäjä-Yhdistys,  jonka  tarkoitus on sääntöjensä mukaan toimia ”hengellisen elämän hoitamiseksi rohkaisten ihmisiä elämään kristittyinä”. Järjestö toimii Raamatun, Suomen evankelis-luterilaisen tunnustuksen ja kirkkojärjestyksen mukaan herännäisyyden hengessä.

Himmelin suurlähettiläs s. 20-23
Mieluisin joululaulu s. 27-29

Tulkoon Joulu

Tulkoon Joulu on Suomen Lähetysseuran joululehti.  Suomen Lähetysseura  pitäytyy Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustukseen, kirkkojärjestykseen ja kirkon tekemiin linjauksiin.

He lähtevät laulamaan s. 6-11
"Runoni ovat syntyneet luottamuksesta" s. 14-17
Paljon muutakin kuin satusetä s. 46-48


torstai 21. joulukuuta 2017

Sinisilmät

Joulukuun lukupiirikirjamme oli Markku Keisalan Sinisilmät. Lapuan kirjastossa kokoontuu kaksi lukupiiriä.  Kirjaklubi on avoin kaikille, mutta jotenkin vain eri-ikäiset naiset ovat löytäneet tämän lukupiirin. Ehkä syy on se, että toinen lukupiiri on nimeltään Äijien lukupiiri.  Vuoden viimeiseen lukupiiriin oli tarkoitus kokoontua ensimmäistä kertaa yhdessä, mutta äijät sitten unohtivat että, on yhteinen kirja, vaikka ehdotus tulikin heiltä :D No, ihan hyvän kirjan ehdottivat ja saimmehan me tästäkin hyvän keskustelun aikaan ilman äijäpiiriläisiäkin :)

Markku Keisala on kirjoittanut kaksi dekkaria, joista ensimmäinen on nimeltään Aika ei anna anteeksi (Mediapinta, 2007).  Tämänkin kirjan tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Sinisilmät -rikosromaanin tarina kulkee osaksi Lapualla.  Vetten kuljettamana lapualaisena miljöökuvaus patruunatehtaineen ja historiakuvauksineen on uskottava.

Tarinan historiallinen kuvaus tuo hiukan uuttakin tietoa ja katsantokantaa sodan aikaan – saksalaisiin sekä suomalaisten ja saksalaisten jälkeläisiin.

Murhan syyllinen oli aika hyvin ennakoitavissa, mutta ihan jokaista käännettä ei osannut ennustaa.
Dekkariksi kirja oli mukavan helppolukuinen ja silti riittävän jännittävä, että kiinnostus lukea eteenpäin pysyi.

Rikoksen lomassa oli hiukan romantiikkaa ja huumoriakin.

Sinislmät -rikosromaanin ovat myös lukeneet

Ja kaikkea muuta
Kirsin kirjanurkka
Lukutoukan kulttuuriblogi
P.S. Rakastan kirjoja


Markku Keisala: Sinisilmät, Reuna Kustannus, 2015
Mistä hankittu: lainattu Kauhajoen kaupunginkirjasto

Metsämieli - luonnollinen menetelmä mielentaitoihin

Metsä ja puut ovat minulle olleet jo lapsuudessa tärkeitä.  Lapsuudenkodin pihan koivut, lehtikuuset, hopeapajut ja isoisäni istuttama mänty tontin nurkassa ovat minun voimapuitani. Osa puista on jouduttu vanhuuttaan kaatamaan, mutta muistot näistä puista kulkevat sydämessäni.

Maaseudulla lapsuuteni ja nuoruuteni viettäneenä leikit ja kävelyt lähimetsissä ovat olleet lakeuden peltojen äärellä kasvaneelle satumetsien mielikuvista, teini-ikäisen mystistä metsän taikuutta ja voimavaraa, joskus jopa sydänsurujen lohdutusta.

Lapsuudenkuviani 1970-luvulta


Metsämieli – luonnollinen menetelmä mielentaitoihin kirja on juuri minulle tehty voimavarakirja. Kirjan metsämieliharjoituksia en vielä ole ehtinyt kovin montaa tehdä. Tänä syksynä olen ehtinyt metsään niin harvoin….

Kirjasta on julkaistu nyt myös oiva pokkariversio, joka on helpompi ottaa reppuunkin mukaan metsässä samoillessaan. Tässä pokkariversiossa on yhteisniteenä siis kaksi ilmestynyttä Metsämieli-kirjaa.

Sirpa Arvonen kirjoittaa Lukijalle-osiossa:

Metsämieli-menetelmä perustuu käyttäytymistieteistä, sosiaalipsykologiasta ja kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta hyödynnettyyn tietoon sekä pitkään kokemukseeni valmennustyöstä” (s. 9)

Kirjassa on ihania pieniä siemenharjoituksia, joilla pääse hyvin alkuun.  Aina ei tarvitse lähteä metsään, vaan voi saada metsämielivoimaa luontokuvakirjoista tai miettimällä millainen on minun luonnon mielenmaisemani.

Siemenharjoituksista voi edetä sitten taimiharjoituksiin, kuten Tunteiden tuuletuskävelyyn tai vaikka risujumppaan.

Kirjasta löytyy myös puuharjoituksia, kuten muutostuumailuja ja haastemäkiä.

Metsämieli-harjoitukset on kätevästi numeroitu eri värein siemen-, taimi- ja puuharjoitusten mukaan kirjan etuliepeessä. Kellertävät ovat siemenharjoituksia, vihreät taimiharjoituksia ja ruskeat puuharjoituksia.

Metsämieli-menetelmä perustuu luonnossa itsestään syntyvien hyvinvointivaikutusten sekä käyttäytymistieteisiin pohjautuvien hyvinvointiharjoitusten yhdistämiseen.” (s. 35)

Metsämielen askeleet:

1. Altistu luonnolle
2. Herkisty aistimuksille ja havainnoi metsää
3. Ole läsnä metsähetkessä
4. Tunne kokonaisvaltainen rauhoittuminen ja rentoutuminen
5. Anna metsän selkeyttää ajatuksiasi ja tunteitasi
6. Hyödynnä metsäisiä ajatuksiasi. Suunnittele, arvioi ja suuntaa eteenpäin
7. Lataudu ja energisoidu

(s. 39)

Aion ehdottomasti ostaa myös tuon toisen kirjan Metsämieli – kehon ja mielen kuntosali, Metsäkustannus, 2015 sekä yhteisniteenä tehdyn pokkariversion, joka on helpompi ottaa mukaan metsäretkille.

Metsämieli-menetelmän nettisivuilta löytyy mm. tietoa Metsämieli-kursseista ja Metsämieli-ohjaajista.

Sirpa Arvonen: Metsämieli - luonnollinen menetelmä mielentaitoihin, Metsäkustannus, 2014
Ulkoasu ja taitto:  Laura Noponen
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakauppa, KIPA-kirjakauppa

Elämän rikkautta, armon lämpöä

Eeva Eerolan hartauskirjoja olen lukenut aikaisemminkin.  Elämän rikkautta ja armon lämpöä ostin itselleni tänä vuonna.  Ulla Vehviläisen  kukkamaalaukset tekevät kirjasta kauniin herkän.

Kirjan ensisivulla on onnitteluteksti Sinulle juhlapäivänä. Kirja sopii siis merkkipäivälahjaksi, mutta se voi olla myös lahja itselle – juhlapäivä voi olla milloin vaan, kun elämässä tapahtuu jotain suurenmoista. Se voi olla myös lahja ystävälle tai muulle läheiselle – kiitokseksi, kun olet olemassa ja välität, ja minä välitän sinusta.

Tekstit ovat kuitenkin enemmän suunnattu jo elämää eläneelle – keski-iän kynnyksellä oleville ja varttuneen iän saavuttaneille.

Armon lämpöön, luottamuksen varaan -hartausteksteissä on juuri sitä Jumalan rakkautta ja armoa, jota minäkin kaipaan ja ikävöitsen elämääni.

Valo matkallamme -hartausteksteistä nousee valo elämän varjoista. Uskon ravinto ravitsee minunkin elämän nälkäni.  Kiitollisuutta tunnen Jumalan hyvyydestä.

Meitä kannetaan – hartaustekstit kuvaavat miten Jumala suojelee ja kantaa meitä läpi elämän.

Vielä on monta Eeva Eerolan kirjaa lukematta:

Herra on minun paimeneni, Kirjapaja, 1999
Hän pyyhkii silmistään kyyneleet: sanoja surussa, Kirjapaja, 2005
Hänessä me elämme, Herättäjä-Yhdistys, 1990
Ihmisessä sanoma: runoja, Herättäjä-Yhdistys, 1988
Jumalan tulet, Herättäjä-Yhdistys, 1996
Katsokaan taivaan lintuja, Kirjapaja, 2004
Kivestä kasvaa kukka: romaani, Kirjaneliö, 1994
Niin kuin päiväsi, niin olkoon voimasi, Kirjapaja, 2006
Olet lähellämme, Herättäjä-Yhdistys, 1994
Pilvet pihan yllä: romaani, Kirjaneliö 1993
Rentukkajoki: romaani, Kirjaneliö 1995
Sillä sinun on valtakunta, Kirjapaja, 2002
Sinun armosi on avara kuin taivas, Kirjapaja 2001
Turvallisella mielellä: selkokielinen hartauskirja, 2013
Vahva turva: postilla, Kirjapaja 2009


Eeva Eerola: Elämän rikkautta, armon lämpöä, Herättäjä-Yhdisty ja Kirjapaja, 2015
kuvitus: Ulla Vehviläinen
Kannen kuva: Ulla Vehviläinen
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakauppa, KIPA-kirjakauppa

Oletteko te koskaan tulleet ajatelleeksi? Juha Ikolan ajatuksia armosta ja elämästä

Lapualainen pappi Juha Ikola täytti huhtikuussa 70 vuotta.  Juha Ikolan ystävät julkaisivat hänestä kirjan, joka oli ilo lukea, vaikka Ikolan pappi ei olekaan minulle niin tuttu pappi kuin monelle muulle lapualaiselle.  Kirjan on toimittanut niin ikään lapualainen Teppo Ylitalo, tutkija ja kotiseutuaktiivi.

Ostin kirjan jo keväällä ja sen yhtenä viikonloppuna lueskelin lähes yhdeltä istumalta – nykyisin harvemmin maltan/ehdin lukea samaa kirjaa loppuun saakka, johtuen keskeneräisten lukupinojeni, on vain niin monta upeaa kirjaa, jotka tahtoisin lukea….

Valokuvia kirjassa on vuosikymmenien varrelta – Juha Ikolan lapsuudesta, nuoruudesta ja luonnollisesti papin työstä. Noita kuvia sitten katselin silläkin silmällä, josko tuo lapualaassyntyynen mieheni olisi ollut jossakin riparikuvassa, vaan ei nyt osunut kohdalle. Eräs kaunis yksityiskohta kirjassa on sivujen numerointi, johon on oivallisesti otettu kuvaksi virsitaulu.



Kirjan nimi ”Oletteko te koskaan tulleet ajatelleeksi?” on tullut Juha Ikolan siitä, että hän on usein aloittanut saarnan tai puheen jollakin kysymyksellä. Kirjan tekstit on koottu hänen saarnoistaan ja puheistaan, joista näkyy tämän eteläpohjalaisen ja lapualaisen yhteisön ajankuva ja historia.

Herättäjän Kirjakaupassa kohta parisen vuotta työskennelleenä olen saanut tutustua lähemmin lapualaisiin ihmisiin ja yksi heistä on Juha Ikola.  Hänen lempeä ja humoristinenkin tapa kohdata ihmisiä on jäänyt minunkin mieleeni.

Tämän kirjan tekstien äärelle palaan uudelleen ja valokuvatkin näyttävät lapualaista historiaa papin näkökulmasta.

Kirjassa on 9 lukua: Juuret, Kapina ja vastavallankumous, Nuorisopappi, Jengi, Aikuistumisia, Lapuan tuomiorovasti, ”Herra, älä anna minun tottua”, Kaikkien kirkko ja Eilen, tänään ja iankaikkisesti.  Jokaisen luvun alussa Juha Ikola kertoo elämästään.

Kerron muutamalla sanalla, mitä minulle jäi mieleen kustakin luvusta:

1. Juuret

Lapuan Herättäjäjuhlat 2014 – minun ensimmäiset herättäjäjuhlat, enpä silloin osannut aavistaa, että jo parin vuoden päästä olisin töissä Vantaan Herättäjäjuhlilla… nyt jo innolla odotan Tampereen Herättäjäjuhlia.

Lapsuuden joulut, pyhäinpäivän merkitys ja ihmisen elämänkaari kaikkine synteineen.

2. Kapina ja vastavallankumous

Itsenäisyyspäivä ja sota-aika. Juuri nyt Suomen täyttäessä 100 vuotta käy mielessä ne historian sotaisat arvet, minkä kautta kotimaani on itsenäiseksi tullut.

Oma elämän valinnat, lasten kasvatus – miten olen itse elämässäni onnistunut tähän mennessä, viittäkymmentä lähestyvänä aikuisena ja kahden aikuistuvan lapsen äitinä?

3. Nuorisopappi

Ihana katsella 70-luvun kuvia ja lukea saarnatekstiä oman lapsuuteni vuosikymmeniltä.  Tässä osiossa on hauskoja saarnoja, kuten ”Onko teillä aina ollut riittävästi barbeja?”  Miten onnellisuuteen lapsena riittääkin monesti niin vähän, nuorena jo alkaa vaatimaan enemmän ja aikuisena toisinaan masentuu, kun onnellisuutta ei vain tahdo löytyä…. Kunnes jonain päivänä ymmärtää elämän onnellisuuden löytyvän niistä pienistä murusista.

4. Jengi

Hellyttävää lukea miten Juha Ikola tapasi vaimonsa Annikan ja miten se papin elämä sujui Lapualla.

Lapsenusko – millainen se minulla oli… vieläkö löydän sen sisältäni…

Lapuan Herättäjäjuhlien aattoseurojen saarna – pohojalaanen marajaminen eli itkeminen.  Minen marise ja kuitenkin mua itkettää… älä aina maraja, sitäki on tullu kuultua ja itteki on syyllistyny sellaasta toiselle sanomahan….

Tässä osiossa on hauskoja tapahtumia Juha Ikolan perhe-elämästä, kuten lipputangon siirtäminen ja se kun Juhan vaimo hinasi autolla ruohonleikkurin korjaamolle ja Juha istui ruohonleikkurin kyydissä….

5. Aikuistumisia

Millainen uskonto on ollut ja millainen se on juuri tänään? Millainen on evankelis-luterilainen kirkko 2010-luvun loppupuolella, lähestyessämme 2020-lukua? Millainen olla kristitty tässä maailmassa?

6. Lapuan tuomiorovasti

Tiistenjoen kyläkirkko – esiinnyin parisen vuotta sitten Lapuan lausujien kanssa tässä kirkossa, se oli ensivierailuni tähän kauniiseen puukirkkoon.

Ihannemaailma – millainen se olisi, voisiko sellaisen löytää tai tehdä vai muuttuvatko ihanteemme vuosien varrella?

7. ”Herra, älä anna minun tottua”

Perinteiset kesän Peltoseurat ovat minulla vieläkin kokematta, ehkä ensi kesänä rohkenen ne etsiä peltojen keskeltä, murehtimatta miten sinne pääsen – autolla vaiko pyörällä…

Niin me pohojalaaset osatahan tinttaalla eli kiukutella vaikka mistä – olimma sitte lapsia tai aikuisia.
Onko teillä mitään liikaa? Tavaranpaljoutta, turhien asioiden kantamista ja syyllisyyden taakkoja.

8. Kaikkien kirkko

Seinäjoen Herättäjäjuhlat – näillä juhlilla en minä vielä käynyt, enkä tuolloin 2009 ollut millään tavalla kiinnostunut körttiläisyydestä, päinvastoin.  Miten vääränlaiset ennakkoluulot minulla olikaan vakavamielisistä heränneistä… he (minäkin?) ovat paljon muutakin, lempeyttä, huumoria, lähimmäisen välittämistä, avarakatseisuutta ja elävää uskoa.

Uskon perustus – yhteys Jumalaan, yksin armosta.

9. Eilen, tänään ja iankaikkisesti

Elämän erityisimmät hetket…. Onnellisimmat ja ne raskaimmat…  monia niistä on vielä tulossa, näin toivon ja näin pelkään…


Teppo Ylitalo (toim.): Oletteko te koskaan tulleet ajatelleeksi? Juha Ikolan ajatuksia armosta ja elämästä, Juha Ikolan Ystävät, 2017
Ulkoasu ja taitto: Päivi Kultalahti
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakauppa, KIPA-kirjakauppa

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Katseleminen : mietiskelyä Ignatius de Loyolan Hengellisten harjoitusten äärellä

Parisen vuotta sitten luin Anthony de Mellon teoksia ja yksi niistä löytyy omastakin kirjahyllystäni, joka on nimeltään Katseleminen: mietiskelyä Ignatius de Loyolan Hengellisten harjoitusten äärellä.  Tämän kirjan äärelle palaan aina silloin tällöin, kun kaipaan rauhallista hiljaisuuden hetkeä kirjallisuuden parissa.

Jostain syystä tästä kirjasta en olekaan vielä kirjoittanut kirjablogissani. Huomasin myös että, minulla on lukematta vielä Kuuletko linnun laulun? Tyhmyyden filosofiaa/Yhden minuutin filosofiaa ja Uudistuminen.

Katseleminen -teoksen on suomentanut Jaakko Heinimäki.  Suomentajan esipuheessa hän kirjoittaa:

Kirja on ensimmäinen aiemmin julkaisemattomia tekstejä sisältävä teos de Mellolta yli viiteentoista vuoteen. Sen lähtökohtana on kristillisen kirjallisuuden klassikkoon, Iganitius de Loyolan 1491-1556) Hengellisiin harjoituksiin perustuva ignatiaaninen retriitti. Katseleminen perustuu de Mellon opetuspuheisiin retriittiohjaajien koulutuksessa

Johdannon on kirjoittanut kirjan toimittajat Gerald O´Collins, Daniel Kendall ja Jeffrey Labelle. He ovat jesuiittapappeja (SJ – Society of Jesus).

Anthony de Mellon luennot ovat vuodelta 1975. Hän kuoli vain 55-vuotiaana vuonna 1987 – kolmekymmentä vuotta sitten.

Poimin tähän minulle tärkeitä kohtia tällä hetkellä: 

Ensimmäinen luku – Alkuperuste ja pohja

De Mello selittää Jumalan ainutlaatuisuuden merkitystä.   Hän mainitsee tekstissään Thomas Mertonin teoksen, jonka Heinimäki on suomentanut nimellä Katseleva rukous. Teosta Contemplative Prayer ei ilmeisesti ole suomennettu.  Löysin muita mielenkiintoisia Thomas Mertonin teoksia ja päiväkirjoista tehdyn kirjan.

Thomas Merton – Patrick Hart – Jonathan Montaldo: Hiljainen elämä: Thomas Mertonin päiväkirjat, Basam Books 2005
Thomas Merton: Tie sisäiseen todellisuuteen, Kirjaneliö, 1992
Thomas Merton: Ajatuksia yksinäisyydessä: hengellisestä elämästä ja ihmisen yksinäisyydestä Jumalan edessä, Kirjaneliö, 1989
Thomas Merton: Hetkien kirja, Basam Books, 2014
Jim Forest: Aitoon elämään: matkalla Thomas Mertonin kanssa, Kirjaneliö 1995

Kappaleen lopussa on Raamatun tekstejä alkuperusteeseen ja pohjaan, joiden myötä alkaa retriitin ensimmäinen harjoitus.

Toinen luku – Syntisyytemme

Maailman kaikki tuska johtuu synnistä ja itsekkyydestä. Ja jollemme käy käsiksi syntiin ja itsekkyyteen, käsittelemme pelkkiä oireita.” (s. 43)

Kolmas luku – Katumus

Ensimmäisen viikon hedelmät: synnin sureminen, kyynelten lahja, voimakas Jumalan kaipuu, oman syntisyyden kokeminen yhdessä Jumalan rakastavan hyvyyden kanssa, täydellinen avaramielisyys

Omantunnon tutkiskelu

… tarkoitus on saada selville, mikä tarvitsee korjaamista” (s. 64)

Ensimmäisen viikon menetelmä ja vaarat
- Psalmit
- Benediktiininen tapa rukoilla, lecto divina

Vaarat
- Valesyyllisyys
- Kieltäytyminen antamasta itselle anteeksi
- Halu antaa itselleen puhtaat paperit
- Valheellinen arvottomuuden tunne
- Jumalan kokeminen vaatimukseksi eikä lahjaksi
- Halu tukkia Jumalan suu

Neljäs luku – Kristuksen valtakunta

Mielemme ja sydämemme kääntäminen kokonaan Kristuksen puoleen merkitsee ristin ottamista, hänen seuraamistaan, merkityksen tunnistamista kivussa.” (s. 77)

- Lahja olla olematta kuuro Jeesuksen kutsulle
- Ymmärryksen lahja
- Armo seurata Kristusta koko elämälläsi

Erilaiset rakkaudet

Lihallinen rakkaus on rakkautta, joka yllyttää meitä välttämään ruumiillista ja henkistä työtä, kaikkea mikä uuvuttaa ja väsyttää – mukavuudenhaluisuus.

Aistinen rakkaus on sisäisten ja ulkoisten aistien hemmottelua – pakoa ruumiillisesta tuskasta, yksinäisyydestä ja tyhjyydestä.

Maallinen rakkaus kaiken näyttävän, kunnian, maineen ja tunnustusten rakastamista sekä nöyryytysten välttämistä.

Kun me astumme mielikuvituksen avulla Kristuksen elämään, sydämissämme tapahtuu jotakin ja yhtäkkiä huomaamme maistavamme hengellistä lohdutusta.”  (s. 93)

Viides luku – Sisäinen vapaus: Kolme ihmisryhmää

Ensimmäinen ryhmä: kiintymyksestä luopujat, löytääksensä Jumalan ja tietääksensä pelastuvansa, mutta eivät ryhdy toimenpiteisiin ennen kuoleman hetkeä

Toinen ryhmä: Sydämen painopiste Jumalassa

Kolmas ryhmä: Itsensä vapauttajat

Rauhalliseksi tuleminen, rauhan löytäminen – päätökset sydämen vaistolla.

Kuudes luku – Valinnat. Päätösten tekemisestä

Kolme nöyryyden tapaa
- Kuolemansynnin välttäjät
- Syntiä harkitsemattomat
- Alkuperustan ja pohjan omaksuneet

Kolme aikaa
- Jumala panee tahdon niin liikkeelle ja vetää sitä puoleensa, hurskas sielu seuraa
- Lohdutusten ja lohduttomuuden kokeminen
- Syntymisen tarkoitus: Jumalan ylistäminen ja sielun pelastuminen

Seitsemäs luku – Henkien erotteleminen

Hengellinen sielunliike vs. emotionaalinen tunne

Opimme erottelemisen syvällä sydämen syvyyksissä, hiljaisuudessa, viipymällä pitkään Raamatun äärellä ja rukouksessa, sekä kärsimyksessä.”  (s. 128)

Niiden {omat tunteet ja henkien erotteleminen) kahden pitäisi kulkea yhdessä hyvään hengelliseen suuntaan” (s. 137)

Lohdutuksen lajit

Aistinen lohdutus, joka viittaa aistiseen todellisuuteen
Hengellinen lohdutus, jota ei suoranaisesti tunnetta aisteilla tai ruumiillisesti

Kahdeksas luku – Kolmas ja neljäs viikko

Todellinen hengellisyys ottaa huomioon ihmisen koko persoonan. Koko persoona on hengellinen, jopa kohdatessamme empiirisen (kokemusperäisen) minämme tarpeita” (s. 171)

Yhdeksäs luku – Katselu rakkauden saavuttamiseksi

Rakkaus – enemmän tekoja kuin sanoja

Rakkauden tasot
- Mene ja palvele Jumalaa kaikissa asioissa
- Jumalan rakastaminen ja palveleminen kaikissa teoissa


de Mellon Katseleminen teoksesta on kirjoittanut blogissaan:

Onnen tongintaa

Anthony de Mello: Katseleminen:  mietiskelyä Ignatius de Loyolan Hengellisten harjoitusten äärellä , Johnny Kniga, 2010
suomentanut Jaakko Heinimäki
(alkuteos engl. Seek God Everywhere - Reflections On The Spritual Exercises of St. Ignatius, 2010)
Kannen kuva: Valentin Casarsa
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle


lauantai 18. marraskuuta 2017

Mistä löydän sielun levon ja rauhan? Ukko-Paavon kammarissa

Emeritus kirkkoherra Pentti Simojoki on kirjoittanut kirjasen Mistä löydän sielun levon ja rauhan? Ukko-Paavon kammarissa. En ehtinyt Herättäjäjuhlilta poikkeamaan tänä kesänä Aholansaaressa. Toivottavasti jonakin kesänä sielläkin pääsisin minäkin vierailemaan…

Paavo Ruotsalaisen syntymästä tuli heinäkuussa 240 vuotta ja tammikuussa kuolemasta 165 vuotta.  Olen lueskellut hänestä kirjoitettuja kirjoja ja muutama on keskeneräisenä lukupinossani – josko niistä jotakin vielä tänä vuonna saa luettua loppuun.

Simojoen tänä vuonna julkaistun kirjasen luin jo kesällä ensimmäisen kerran. Tämä käsilaukkuun tai reppuun sopiva kirja olisi yksi kirjoista, jonka haluaisin lukea Aholansaaren rauhallisuudessa.

Mistä löydän sielun ja levon rauhan sopii luettavaksi niin Paavo Ruotsalaisen ajatuksia tuntevalle kuin vasta häneen tutustuvalle – minä lukeudun vielä näihin jälkimmäisiin.

Pentti Simojoki on otsikoinut kirjasen kappaleet Paavo Ruotsalaisen sanoihin:

Koska tietos ja taitos ei anna sielun rauhaa, aseta Vapahtajan kaikkinäkeväisyys ymmärrykses silmäin eteen sisällisen ikävöitsemisen kanssa; äläkä lakkaa tästä kilvoituksesta, ennen kuin saat salaisen ja hiljaisen rauhan Vapahtajalta: nyt tohdin omistaa Kristuksen auttajakseni.”

Näiden sanojen myötä Simojoki selittää mitä Paavo Ruotsalainen on mahtanut tarkoittaa.

Koska tietos ja taitos ei anna sielun rauhaa

Tässä käydään läpi Paavon lapsuutta ja nuoruutta ja jo Ukko-Paavon tarinan tunteneille tuttua Wilcoxin Hunajanpisaroiden lukemista ja seppä Högmanin tapaamista.  Puhutaan siitä ahtaasta portista ja ehkä ne kuuluisimmat sanat: ”Yksi sinulta puuttuu, ja sen myötä kaikki
Ei riitä ”ulkoinen pyhyys” – rukoukset, Raamatun luku, kirkossa käynnit eivät hengelliset laulut, jos sielu on sisältä tyhjä.

Aseta Vapahtajan kaikkinäkeväisyys ymmärrykses silmäin eteen sisällisen ikävöitsemisen kanssa

Jos et taida rukoilla, niin ikävöitse. ”

Jos siinä [Jumalan sylissä] ollessa ei osaa oikein rukoilla, niin kuin kuvittelee Raamatun vaativan, ei löydä mielestään oikeita sanoja, saa vain ikävöidä niillä sanoilla, jotka sisältä itsestään nousevat tai sitten aivan sanoitta.”
(s. 35)

Jos ei osaa eikä jaksa ikävöidäkään, saa vain sairastaa Herralle” (s. 36)

Alkutaipaleen körtille nämä ikävöitsemiset ja sairastamiset ovat hiukan outoja tuntemuksia…. Ehkä minusta ei tulekaan koskaan täysin körttiä….

Äläkä lakkaa tästä kilvoituksesta, ennen kuin saat salaisen ja hiljaisen rauhan Vapahtajalta

Kristillisen elämänarvojen ja opetuksen toteuttamista omassa elämässä… Mitkä ovat minun kristilliset elämänarvot? Mitä kristillisiä opetuksia minä hyväksyn?

Koko elämäni taitanee olla kilvoittelua, kunnes kohtaan Vapahtajan – ja saan hiljaisen rauhan…  vai kohtaanko tämän salaisuuden sittenkin omassa arjessani?

Nyt tohdin omistaa Kristuksen auttajakseni

Omistaessaan Kristuksen auttajanaan ihminen on luopunut itselleen asettamistaan vaatimuksista. Hän pyytää kaikkea Kristukselta ja on kaikessa sen varassa, mitä hänen auttajansa, Kristus, antaa hänelle.” (s. 52)

Viimeisessä kappaleessa Pentti Simojoki kirjoittaa löydöstään Ukko-Paavon kammarissa – Kristuksen sisällisestä tunnosta.

Kirjasta on myös tehty rauhaisa esittelyvideo Ukko-Paavo kamarissa:


Pentti Simojoki: Mistä löydän sielun levon ja rauhan? Ukko-Paavon kammarissa, Herättäjä-Yhdistys, 2017
Kansikuva: Pentti Simojoki
Mistä hankittu: ostettu uutena Herättäjän Kirjakauppa, KIPA-kirjakauppa

Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille


Lainasin kirjastosta parisen vuotta sitten Thomas Wilcoxin: Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille, (Herättäjä, 4. p., 1961) ja vuosi sitten ostin tämän,  voisiko sanoa herännäisyyden klassikkoteoksen Herättäjän Kirjakaupasta. Herättäjä-Yhdistys on tämän vihkosen näköispainoksen viimeksi julkaissut vuonna 2008 (15. painos.) Teoksen on suomentanut Ilona Kares vuonna 1948. (engl, alkuteos: A Choice Drop of  Honey from the Rock Christ or a Word of Advice to all Saints and Sinners, 1787)

Tuija Laine on käsitellyt Thomas Wilcoxia ja Hunajanpisaroita väitöskirjassaan Ylösherätys suruttomille. Englantilaisperäinen hartauskirjallisuus Suomessa Ruotsin vallan aikana. Laine kertoo, että Wilcox on kirjoittanut A Choice Drop of Honey from the rock Christ hartauskirjan 1600-luvun loppupuolella.

Kirjasilta -nettisivustolla on julkaistu lista suomennetuista Hunajanpisaroista. Kirjan nimi on muuttunut vuosisatojen varrella:

Kallihit hunajan-pisarat kalliosta Christuxesta, elikä yxi lyhykäinen manauxen-sana kaikille pyhille ja syndisille (1779)

Thomas Wilcockin Kallihit Hunajan pisarat kalliosta Kristuksesta, eli lyhykäinen waroituksen-sana kaikille pyhille ja syntisille (1845)

Kalliit kalliosta Kristuksesta vuotaneet hunajan-pisarat eli lyhyt varoituksen sana kaikille pyhille ja syntisille (1893)

Tuomas Wilcocks'in kalliit hunajan pisarat kalliosta Kristuksesta, eli, Lyhykäinen varoitussana kaikille pyhille ja syntisille (1901)

Tuomas Wilcocks'in kalliit kalliosta Kristuksesta wuotaneet hunajan-pisarat, eli, Lyhyt waroituksen sana kaikille Pyhille ja Syntisille (1916)

Kristus-Kalliosta vuotaneet hunajan pisarat, eli, Lyhyt varoituksen sana kaikille pyhille ja syntisille (1938)

Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta, eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille
(1933/1948/1967)

Hunajanpisarat -kirjaa on julkaissut: Ev. lut. herätysseura, Herättäjä-Yhdistys, Suomalais-luterilaanen kustannusliike ja Suomen Lähetysseura.

Ev. lut. herätysseura ry:n julkaisema viimeisin Kallis hunajan pisara on vuodelta 2007. He ovat julkaisseet myös kovakantisen kirjasen 2011.  Nämä molemmat ovat tilattavissa heidän verkkokaupasta.

Herättäjä-Yhdistys ry:n julkaisema viimeisin Kallis hunajan pisara on vuodelta 2008 (15.painos) ja tämä kirjanen on tilattavissa Herättäjän Kirjakaupan verkkokaupasta.

Suomalais-luterilaanen kustannusliike toimi Hancockissa Amerikassa ja he julkaisivat Hunajanpisarat 1918.

Suomen Lähetysseura ry:n julkaisema viimeisin Kallis hunajan pisara on luultavasti vuodelta 1975.  Heidän julkaisemaa teosta ei todennäköisesti saa enää uutena, koska sitä ei löydy heidän verkkokaupastaan. Antikvariaateista sitä toki löytyy.

Mikä tekee sitten tästä yli 300 vuotta vanhasta hartauskirjasta yhä kiinnostavan? Onkohan mitään muuta näin suosittua hartauskirjaa, jota olisi painettu englanniksi ja käännetty muillekin kielille vielä 2010-luvullakin?

Mielenkiinnosta aion lukea myös Ev. lut herätysseuran ja Suomen Lähetysseuran julkaisemat Hunajanpisarat – onkohan ne suomennettu kuinka eri tavoin?

Herättäjä-Yhdistyksen Hunajapisarat on melko vanhahtavaa tekstiä, onhan se viimeksi suomennettu 1948. Olisiko aika tätäkin suomentaa uudestaan? Vai onko tämä ”pyhä klassikko”, jonka tekstiin ei parane puuttua? Lukevatko tätä vanhemmat vai nuoret vai kenties molemmat?

Mitä Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille  sitten sisältää:

Kirjanen alkaa Lukijalle -osiolla, jossa Thomas Wilcox kirjoittaa monen sadan vuoden takaa. Voisiko tässä kirjasessa olla suomentajankin terveiset 2010-luvun lukijalle?

Tässä muutama ote, joka minua kosketti:

Jos Herra haluaa siunata lukemisesi, olet seuraavassa tutkielmassa, rakas lukija, havaitseva ikään kuin hiljaisen äänen takanasi sanovan: ”Tämä on tie, vaella sitä niin, ettet poikkea oikealle etkä vasemmalle” (s. 8)

Lukija! Auttakoon hyvä Jumala sinua kokemaan seuraavaa neuvon sanaa, jotta Jumala voisi tehdä sen sinulle hunajalta maistuvaksi, suloiseksi sielullesi ja terveelliseksi luillesi, ja minun sieluni on iloitseva sinun kanssasi.” (s. 10)

Sinä olet tunnustava kristitty ja käytät kaikkia armonvälikappaleita” (s. 11)

Jos olet todella nähnyt Kristuksen, olet nähnyt hänessä pelkkää armoa, pelkkää vanhurskautta, niin täysin rajatonta, että se käy yli kaiken meidän syntikurjuutemme.” (s. 16)

Älä arvostele tehtäviäsi korkein sanoin, vaan nöyrin mielin ja aina Kristukseen katsoen.” (s. 47)

Älä väheksy armonvälikappaleita. Mietiskele ja rukoile paljon.” (s. 54)

Kun tahtoisit rukoilla, etkä voi, ja olet sen tähden masentunut, katso, kuinka Kristus rukoilee puolestasi käyttäen vaikutusvaltaansa Isään sinun hyväksesi.”  (s. 60-61)

Pastori Mika Tuovinen on kirjoittanut blogissaan Hunajanpisaroista.

Myös kirjablogiystäväni Vanha Virsi on lukenut Hunajanpisarat


Thomas Wilcox: Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille, Herättäjä-Yhdistys, 15p., 2008
suomentanut Ilona Kares
(alkuteos engl. A Choice Drop of  Honey from the Rock Christ or a Word of Advice to all Saints and Sinners, 1787)
Kansi: Tapani Aartomaa
Mistä hankittu: ostettu uutena Herättäjän Kirjakauppa, KIPA-kirjakauppa



Katariina

Marisha Rasi-Koskisen romaanin Valheet luin nelisen vuotta sitten kirjablogini alustan Lily-sivuston lukupiirikirjana. Ihastuin ja lumouduin täysin Rasi-Koskisen tekstiin.  Tänä vuonna ostin kirja-alesta hänen esikoisteoksen Katariina. Tässä romaanissakin on myös tuo lumoavan salaperäinen, hauras, koskettava kirjoitustyyli. Katariinan tarina kulkee sisaren, äidin ja isän myötä kohti totuutta.  Katariinan mystinen hahmo aukenee sivu sivulta –  sydän pakahtuen luen, miten Katariinan on käynyt, kuka Katariina oikein on…

Romaanin teksti on toisaalta tajunnanvirtaa ja toisaalta realismia. Näiden kahden sekoitus tarinasta tekeekin kiehtovan.  Miten Katariinan tarina päättynee, se jää hiukan hämärän peittoon – lukija saa päätellä miten tästä eteenpäin elämä jatkuu…

Marisha Rasi-Koskisen Vaaleanpunainen meri: novelleja (WSOY, 2014) ja Eksymisen ja unohtamisen kirja (WSOY, 2017) ovat ensi vuoden kirjaostolistallani ehdottomasti.

Katariinan ovat myös lukeneet:

Kujerruksia (juonikeskustelua)


Marisha Rasi-Koskinen: Katariina, Avain, 2011
Kannen suunnittelu: Satu Ketola
Mistä hankittu: ostettu alekirja Herättäjän Kirjakauppa, KIPA-kirjakauppa






Pyhän kosketus luonnossa: johdatus kristilliseen ekoteologiaan

Luin pääsiäisen aikaan Pauliina Kainulaisen kirjan Missä sielu lepää, ja sen myötä lainasin Kainulaisen toimittaman kirjan Pyhän kosketus luonnossa: johdatus kristilliseen ekoteologiaan.

Voitto Huotari kirjoittaa kirjan esipuheessa:

Ekoteologia voi olla myös lähtökohtien antamista kristillisten yhteisöjen opetuksen ja toiminnan uudenlaisille painotuksille. Koska kristityltä odotetaan osallistumista elämän ja monimuotoisuuden puolustamiseen, hän voi olla sen suhteen vahva vain, mikäli on selvittänyt itselleen vakaumuksensa sisällön ja perusteet.” (s. 12)

Pauliina Kainulainen kirjoittaa johdannossa:

”Pyhän kosketus luonnossa haluaa tuoda tällaisen keskustelun suomalaisten lukijoiden ulottuville, kutsuakseen ihmisiä liittymään keskustelijoiden piiriin. Tässä teoksessa esitellään uusimman teologisen ja filosofisen tutkimuksen antia” (s. 13)

Pyhän kosketus luonnossa jakautuu kolmeen päälukuun. Niistä ensimmäisessä perehdytään aate- ja teologian-historialliseen maaperään, josta nykyinen ekoteologia versoo. ” (s. 15)

Teoksen toisessa pääosassa painottuu hengen ja kokonaisvaltaisen hengellisyyden merkitys ekoteologiassa – kenties enemmän kuin on ollut tavanomaista ainakaan läntisessä teologiassa.” (s. 16)

Kolmannen pääosion tavoitteena on viedä keskustelua kohti konkretiaa eli ekoteologian käytännön sovelluksia” (s. 16)

I Ekoteologian maaperä

Ensimmäinen kirjoitus on Juhani Veikkolan ja se käsittelee kristillisen ekoteologian kehitystä.  Hän mainitsee Rachael Carsonin teoksen Äänetön kevät. Minulle kirja on tuntematon, joten joudun etsimään kirjasta tietoa googlesta. Wikipedian tynkä kertoo, että kirjan kertoo ympäristömyrkyistä – kirja on julkaistu 1962.  Kirja näyttää olevan lainattavissa useammassa Eepos-kirjastossa. Ehkä lainaan tämän kirjan joskus.

Veikkola käsittelee kirkkojen havahtumista ja reaktiota ekologiaan.  1960-luvulla ei ilmeisesti vielä kovin paljon asiasta keskusteltu. 1970-luvulla kirkkojen maailmanneuvosto otti kantaa (jos näin voin maallikkona ymmärtää sanan konsultaatio) ihmisen, luonnon ja Jumala-uskon problematiikkaan.  1980-luvulla aloitettiin ORLE-prosessi (oikeudenmukaisuus, rauha ja luomakunnan eheys).  Vuonna 1991 Suomen evankelis-luterilainen kirkko julkaisi kirjan Ekologinen elämäntapa – Kristillinen uskonhaaste ympäristövastuuseen (Kirjapaja, 1991). 

Maallikkona ja hyvin vähän ekologiaa syvällisemmin pohtineena on teksti täynnä käsitteitä ja asiakokonaisuuksia, jotka menevät ohi ymmärrykseni.

Feministinen vapautuksen teologia?

Eli siis feministinen teologia tulkitsee miesvaltaisen yhteiskunnan arvoihin sitoutunutta Raamattua uudelleen naisen näkökulmasta - tämä kuulosta mielenkiintoiselta.  Lisätietoa voisin lukea seuraavista kirjoista:
 Anni Tsokkinen: Etuoikeutettu sukupuoli? : käsitys auktoriteetista Elisabeth Schüssler Fiorenzan feministisessä teologiassa (Suomalainen teologinen kirjallisuusseura 2008)
Pauliina Kainulainen – Aulikki Mäkinen – Irja Askola: Näen Jumalan toisin : kristinuskon feministisiä tulkintoja (Kirjapaja, 2006)

Vapautuksen teologia pyrkii tulkitsemaan Raamattua köyhien ja valtaa vailla olevien näkökulmasta niin, että se johtaa yhteiskunnan vääristyneiden rakenteiden korjaamiseen.  Tämä onkin jo vaikeampi käsite, ehkä kirja Köyhien Raamattu (Kirjapaja 2010) tai Lasaruksesta leipäjonoihin : köyhyys kirkon kysymyksenä (Atena, 2002) auttaisi minua ymmärtämään enemmän.

Ilkka Sipiläisen kirjoituksessa käsitellään prosessiteologiaa. Tässä vaiheessa maallikkona menen ihan pyörälle päästä näistä kaikista teologia-termeistä…. 
Prosessiteologia on Yhdysvalloissa syntynyt filosofisen teologian suunta, joka on vaikuttanut paljon nykyaikaiseen ekoteologiaan” (s. 45)

Sipiläinen kirjoittaa, että prosessiteologia perustuu kahden alkujaan brittiläisen filosofin, Charles  Harshornen  ja Alfred  North  Whiteadin ajatteluun.  Risto Saarisen ja Riston Uron kirjoittama Jumalakuvakirja (Kirkon tutkimuskeskus 1991) saattaisi olla kiinnostava lukea.

Heikki Huttunen kirjoittaa ihmisen luontosuhteesta ortodoksisessa traditiossa.
Paljon vieraita sanoja kuten ousia, energiai, oikonomia, theoria, diabolos – niiden merkitystä on toki selitetty, mutta minulle nämä ovat ehkä liian vaikeita ymmärtää…
Idän kirkon isien ja äitien etiikka tulee ilmi kahdella tavalla suhteessa luomakuntaan: eukaristisella ja askeettisella. Se etsii ihmisen ainutlaatuista tehtävää Luojan asettamana viljelijänä ja varjelijana, joka ei kuitenkaan ole toisten luotujen yläpuolella, vaan yksi niistä. Eukaristia ja askeesi kutsuvat ihmisten ja eläinten solidaarisuuteen sekä hengen ja aineen harmoniaan.” (s. 87)

Jaakko Hyttinen käsittelee Maa psalmeissa -kirjoituksessaan ekologisen raamatuntutkimuksen taustaa ja trendejä. 
Hyttinen on suomentanut Norman Habelin johtaman tutkimusprojektin The Earth Bible Spirit kuusi ekologista oikeudenmukaisuus periaatetta:
Itseisarvon periaate, Toisiinsa yhteydessä olemisen periaate, Äänen periaate, Tarkoituksen periaate, Vastavuoroisen varjelemisen periaate, Vastarinnan periaate (s. 95)

Jaakko Hyttinen siis käsittelee aihetta Psalmien kautta.  Näille psalmeille (8, 29, 19, 33, 65, 89, 104, 136, 148) tulee uudenlaista merkitystä ja ehkä ne minulle aukenevatkin paremmin.

Jaakko Hyttinen valmistelee väitöskirjaa Vanhan testamentin alalta, tämä kirjoitus on historiallinen rekonstruktio Vanhan testamentin luomiskäsitysten kehityksestä.

Maria Suutala käsittelee ekoteologiaa aatehistorian valossa.

Termi aatehistoria täytynee itselleni selventää:
Aatehistoria tutkii menneisyyden ihmisten uskomuksia, toiveita ja pelkoja – sitä, millaiseksi he ovat mieltäneet yhteiskuntansa, luonnon ja ihmisluonnon. Aatehistorian tutkimuskenttään kuuluvat myös erilaiset ideologiat, käsitteet ja ”-ismit”, kuten liberalismi, sosialismi ja nationalismi. (lähde Oulun yliopisto)

Ekoteologian tehtävänä on paitsi katsoa menneisyyteen ja tiedostaa ajattelun historia, myös suuntautua tulevaisuuteen.”  (s. 113)

Länsimaisen luontosuhteen historia on pohjimmiltaan käsitteiden ”hyvä” ja ”paha” historiaa, jossa suhde luontoon ja eläimellisyyteen on edustanut suhdetta pahaan. Tässä perinteessä korostetaan ihmisen hyvyyttä: paha ei kuulu ihmisyyteen.” (s. 115)

Naista on kuitenkin pidetty eläimellisempänä kuin miestä ja 1600-luvulla jopa kaikista pahimpana eläimenä, kirjoittaa Maria Suutala. 

Aatehistorian jälkeen, Jeesuksen hallitsema uusi kausi, jolloin myös ihmisen suhde luontoon vapautuu ja eheytyy.

Tämän päivän kirkkoa haastavat amerikkalaisvaikuitteinen menestysteologia ja kulutusyhteiskunta. Toisaalta New Age-liike etsii uutta hengellisyyttä ja henkisyyttä kirkon ja kristinuskon ulkopuolelta” (s. 123)

II Henki, maan hengitys

Eero Ojanen kirjoitus Henki, luonto ja ylitajunta on mielenkiintoista pohdintaa, jota minäkin ymmärrän paremmin kuin tämän kirjan aikaisempia teologisempia kirjoituksia.

Ylitajunta ovat siis Ojasen mukaan hyvyys, totuus ja kauneus. Ylitajunta on yhtä aikaa ihmisen mielessä ja sen ulkopuolella oleva rakenne, siis se mikä yhdistää meidät ulkopuoliseen maailmaan.  (s. 136)

Heikki Kotala käsittelee Hiljainen vapautus -kirjoituksessaan Hiljaisuuden liikkeen ekologisia ulottuvuuksia. 

Hiljaisuuden liikkeen vaikutus voidaan tavoittaa ennen muuta uusien hengellisyyden ilmausten sisällöistä: lauluista, virsistä, rukouksista, hartauskirjoista, julistuksen painotuksista ja seurakuntatyön muodoista.” (s. 145)

Suomalainen hiljaisuuden liike elää läheisessä suhteessa luontoon. – Hiljaisuuden retriitit” (s. 161)

Pauliina Kainulainen käsittelee suomalaista ekofeminismiä Maan pyhyys ja metsämystiikka -kirjoituksessaan.

Mitä voisi olla suomalainen ekofeministinen teologia, kysyy Pauliina Kainulainen.

Suomalaisessa kulttuurissa on säilynyt piirteitä, jotka edelleen – kännyköiden aikaudellakin – ylläpitävät kiinteää luontoyhteyttä. Metsä on monille paikka, jossa levoton mieli rauhoittuu.  Metsään liittyy paitsi suuria taloudellisia arvoja myös merkittäviä henkisiä ja hengellisiä arvoja. Monelle metsä on ensisijainen hiljentymisen ja pyhän kokemisen paikka.”  (s. 175)

Suomalainen runoilijateologi Anna-Maija Raittila on luonut rikkaan kuvaston jumalametaforia, jotka nousevat syvästä rakkaudesta puihin, lintuihin, varpuihin ja kukkiin” (s. 179)

Teuvo Laitila kirjoittaa eläinteologiasta – kohti rakastamisen viisautta ihmisen ja eläimen suhteessa.

Eläintä ei kristillisessä ajattelussa ole yleensä pidetty Jumalan kuvana, vaikka se tavallisesti onkin tunnustettu osaksi Jumalan luomistyötä, luomakuntaa.” (s. 191)

Kirjoituksessa puhutaan ihmisen ja eläinten suhteesta, joka on valta-vihasuhde.  Ovatko kaikki eläimet meille ihmisille vain omaisuutta? Villit eläimetkin? Minua tämän hämmentää, vaikka ymmärrän, että erityisesti lemmikkieläimet saavat/joutuvat elämään ihmisten elämän mukaan - toisille eläimille se tarkoittaa välinpitämättömyyttä, toisille eläimille se on mahdollisimman hyvää ja virikkeellistä elämää.

Pauliina Kainulainen ja Yrjö Sepänmaa ovat kirjoittaneet teoksen Ihmisten eläinkirja:  muuttuva eläinkulttuuri (Gaudeamus, 2009)
Elisa Aalto ja Sami Keto ovat toimittaneet teoksen Eläimet yhteiskunnassa (Into, 2015)

III Konkreettisia askelia

Seppo Kjellberg kirjoittaa Toivonvihreästä kaupungista artikkelissaan Ympäristöteologian merkitys kaupunkiekologialle.

Kaupunkisuunnitteluun vaikuttavista ihmisistä monilla on uskonnollinen vakaumus. Uskonnollisen kokemuksen ja vakaumuksen kautta ihminen hahmottaa elämälleen merkityksen ja sitä kautta rohkeuden elää – siis toivon.” (s. 209)

Tavoittelemisen arvoinen kaupunki on keskeisesti vuorovaikutukseen perustuva, tilanteen mukaan rakenteitaan korjaava, luontoa rakastava, armosta elävä ihmisten ja muiden eliöiden symbioottinen, kaikkia osapuolia hyödyttävä yhteisö.” (s. 215)

Timo Heleniuksen artikkelissa puhutaan luterilaisen kirkon ympäristötyöstä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ympäristötyö pyrkii luterilaisen näyn mukaisesti elämässä toteutuvaan rukoukseen. Ekologiseen työhön tarttuminen silloittaa uskon ja elämän yhteyttä ohjaamalla Luojaan ja luomakuntaan kohdistuvaan rakkauteen.” (s. 220)

Luomakunnan sunnuntai korostaa Jumalan sanallaan luoneen kaiken olevan ja ylläpitävän sitä. Sunnuntain toinen eettisesti velvoittava sanoma on, että ihmisellä on luomisesta johtuva kahtalainen tehtävä: viljellä ja varjella luomakuntaa sekä toimia tuhon voimia vastaan.” (s. 225)

Luomakunnan sunnuntaita vietetään jonakin touko-lokakuun sunnuntaina. (lähde: Evankeliumikirja ja Kirkkovuosi)

Ville Kiiveri kirjoittaa vihreästä patriarkasta ja ortodoksisesta ympäristötyöstä.  Hän käsittelee artikkelia RSE (Religion, Science and Enviroment) -symposiumeiden kautta.

Reijo E. Heinonen käsittelee komplementaarista uskonteologiaa eli miten uskojen erilaiset luontokäsitykset voisivat täydentää toisiaan.

Luontokäsitystä tarkastellaan juutalaisuuden, islamin, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden luontosuhteen kautta.

Kiinnostus kristilliseen ekoteologiaan lisääntyi Pyhän kosketus luonnossa -teoksen myötä. Paljon jäi vielä asioita, joita en ymmärrä, ehkä minun tietotaidollani ei kaikki selvinnekään - teologia minusta koskaan tuskin tulee...

Luettavaksi lainaan myöhemmin myös:

Pauliina Kainulainen: Metsän teologia (Kirjapaja, 2013)
Topi Linjama - Pauliina Kainulainen: Kohtuus vaarassa: onnen aikoja rajallisella planeetalla? (Kirjokansi, 2015)


Pyhän kosketus luonnossa: johdatus kristilliseen ekoteologiaan kirjasta on blogissaan kirjoittanut myös Uskoa etsimässä

Pauliina Kainulainen (toim.): Pyhän kosketus luonnossa: johdatus kristilliseen ekoteologiaan, Kirjapaja, 2007
Kansi: Petri Kovács
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto