lauantai 20. elokuuta 2016

Mauno Rosendal: elämäkerta



Aukusti Oravalan kirjoittama elämäkerta Mauno Rosendalista (1848-1917) avasi minulle lisää herännäisyyden historiaa.  Hänen kirjoittamiaan Suomen herännäisyyden historia-teoksia voi lukea Projekti Lönnrotin kautta tai epub-versiona Projekti Gutenbergin kautta - jaksaisinkohan lukea nämä teokset kokonaan sähköisenä versiona. Paljon on vielä mielenkiintoista luettavaa muutenkin herännäisyyden historiasta. 

Aukusti Oravala kirjoittaa alkulauseessaan:

"Rehtori Mauno Rosendal, jonka elämäkerta tässä tarjoutuu luettavaksi, oli epäilemättä kanssamme vaiherikkaan ajan merkkimiehiä. Koulu- ja herännäismiehenä, isänmaanystävänä ja kirjailijana hän jätti varsin tuntuvia jälkiä kansamme elämänkulkuun"


Koti, koulunkäynti ja nuoruuselämä

Aukusti Oravala kuvaa Mauno Rosendalin synnyinseutua ja sen luontoa elävästi.  Rosendalin vanhempien sukutarina on kuvattu pääpiirteittäin. Mauno oli vanhempiensa vanhin lapsi.  Hänellä oli kolme pikkuveljeä ja yksi pikkusisko.  Maunon isä oli rehtori ammatiltaan. Rosendalien koti oli uskonnollinen - he kävivät säännöllisesti kirkossa ja Jumalan sanaa luettiin kotonakin. Maunon vanhemmat kuuluivat evankeliseen liikkeeseen, joka oli erkautunut varsinaisesta herännäisyydestä 1844.  Maunon vanhemmat puhuivat keskenään ruotsia, äidin suomenkielen taito ei ollut kovin hyvä.

"Siinä henkisessä ilmapiirissä, missä Mauno Rosendal eli ja kasvoi, imeytyi hänen herkkään sieluunsa jo aikaisin isänmaallisia ja nimenomaan suomalaiskansallisia ihanteita."  (s. 18)

Tulevan vaimonsa, Alma Helsingiuksen Mauno Rosendal Ikaalisista ostaessaan Kalman talon 1856. Mauno ja Ama olivat tavanneet lapsuutensa aikoina silloin tällöin sukulaisperheidensä luona.  Heidän häät vietettiin vuonna 1876.

Koulutyö Oulun ruotsalaisessa lyseossa ja aatteiden palvelus

Syksyllä 1876 Mauno ja Alma Rosendal muuttivat Satakunnasta (Pohjois-)Pohjanmaalle Ouluun - 1920-luvulla on vielä näköjään puhutti pelkästä Pohjanmaasta,  nykyäänhän se käsittää Vaasan seudun.  Mauno opiskeli kuitenkin vielä Helsingissä kasvatusopin tutkintoa, jotta hän voi hakea lehtorinvirkaa, jota oli sijaisena hoitanut.  1877 joulukuussa Mauno Rosendal sai uskonnon ja ruotsikielen lehtorin viran Oulun ruotsalaisesta lyseosta.

Rosendal oli kuitenkin suomenmielinen, joten seurustelu samanmielisten opettajatoverien ja kansallismielisten perheiden kesken oli vilkasta.

Kesät Rosendalit viettivät Ikaalisten Kalmalla ja osaksi Tuokkolassa, missä Maunon äiti hoiti taloa nuorimman poikansa avulla.  1878 Tuokkola palo irtaimistoineen - tilalle rakennettiin pieni rakennus. Maunon äidin kuoleman jälkeen oli luovuttava lapsuudenkodista - heillä kenelläkän ei ollut varaa lunastaa tilaa.

"Mauno Rosendal oli hyvä opettaja ja sellaisena jo opettajatoimensa alussa pidetty ja kunnioitettu. Tosin häneltä puuttui uskonnon opettajan varsinainen lahja, hengen kosketus ja sisäisen elämän kokemus uskonnollisen maailman todellisuuksista, mutta hänellä oli syvä kunnioitus edustamaansa ainetta kohtaan ja varsin etevä esitystapa." (s. 52)

Uskonnollinen murros, kirjallinen työ ja opettajapersoonallisuus

Rosendalien muuttaessa 1880 lehtori Hällforsin taloon saivat he tilaisuuden tutustua vakaviin ja kokeneihin kristittyihin Oulussa. Lydia Hällfors oli kasvanut herännäismuistojen keskellä  Keuruun pappilassa.  Tämän kautta Rosendalit tapasivat mm. Niilo Kustaa Malmbergin tyttären Lydia Theslöfin.  Tyttärensä Naemin kuoleman jälkeen Rosendalit alkoivat säännöllisesti käydä herännäisten vaatimattomissa seuroissa.

Mauno Rosendal kirjoitti ensimmäisen teoksensa vuoden 1887 aikana, Kertomuksia kirkkohistorian alalta I Vanha aika ilmestyi joulukuussa.

Tämän kirjallisen työn aikana Rosendal tutustui myös Wilhelmi Malmivaaraan.  Aukusti Oravala kirjoittaa: ".... jolla sittemmin tuli olemaan niin suuri vaikutus hänen (Maunon) sisälliseen kehitykseensä ja siihen  tuntemukseen, jonka hän myöhemmin sai herännäisyydestä maassamme"

"Herännäisliikkeelle sekä sen vastaiselle kehitykselle oli erityisen suuresta merkityksestä kustannusosakeyhtiö Herättäjän perustaminen, joka tapahtui aivan pian Malmivaaran Paavolaan muuttamisen jälkeen. Ajatus tälläisen liikkeen perustamisest oli syntynyt Rosendalin mielessä ja oli asiasta tiettävästi sitten yhdessä neuvoteltu sekä Oulussa että Paavolan pappilassa. " (s. 92)

Heinäkuun 6. päivä 1892 pidettiin tarkoitusta varten kokous Ylivieskan Ylitalon talossa - perustettavaa osakeyhtiötä varten oli merkitty 331 osaketta.  Kusttannusosakeyhtiön johtokuntaan valittiin kirjakauppias B. B. Bergdahl, kauppias J. Riikonen Paavolasta, talolliset J. Malkamäki Ylistarosta, J. Logren Lapualta, Paavo Niskanen Nivalasta, pastori P. Korhonen Ylivieskasta, kirkkoherra V. Malmivaara Paavolasta ja rehtori M. Rosendal Oulusta.

"Tutustuttaan lähemmin herännäiskansaan ja opittuaan tuntemaan sitä sisäistä elämää, jota tämä kansa eli ja niitä kiusauksia, joita se koki. tunsi Rosendal kehoitusta saada yhää edelleen myöskin kirjoitetun sanan avulla palvella heränneitä ystäviään" (s. 97)  Herättäjän esikoisjulkaisu Sananen kiusatuille sieluille ilmestyi jouluksi 1892.

Toukokuussa 1888 Rosendal omasta pyynnöstään siirtyi ssuomalaisen koulun palvelukseen ja 1890 Rosendal nimitettiin koulun rehtoriksi.

Herännäisyystutkimus, valtiollinen toiminta ja maasta karkoitus

Minulle uutta tietoa oli, että osa suomalaisista joutui maasta karkoitektuksi. Heinäkuussa 1903 Mauno Rosendal tuli karkoitetuksi poliittisten mielipiteittensä takia Ruotsiin. Historian tietämykseni puutteellisuus vaati tarkistamaan, mikä ajankohta on ollut silloin kyseessä - Ensimmäinen sortokausi 1899-1905 

Tähän aikaan Rosendal kirjoitti myös  Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla, ensimmäinen osa ilmestyi 1902.

Maanpakolaisena

Maanpakolaisuus Ruotsissa oli raskasta aikaa. Olla erossa perheestään, isänmaastaan ja samalla yrittää kirjoitta seuraavaa osaa Suomen herännäisyyden historiaan.

Marraskuussa 1903 Rosendal teki kuitenkin matkan Saksaan kahden muun maasta karkoitetun henkilön kanssa, kreivi Karl Mannerheimin ja konsuli Eugen Wolffin.  Matkan tarkoituksena oli jättää keisari Nikolai II:lle adressi, jonka suuri joukko karkotettuja oli allekirjoittanut - adressi oli syntynyt karkoitettujen sisäisestä tarpeesta saada olla puolustamassa Suomen oikeuksia.  Adressi julkaistiin useissa saksalaisissa sanomalehdissä.

Rosendalin perhe pääsi kuitenkin matkustamaan Ruotsiin tapamaan Maunoa.  Bobrikovin murhan jälkeen tilanne Suomessa muuttui ja karkoitetut pääsivät muuttamaan takaisin Suomeen, Rosendal vihdoin  vuoden 1905 tammikuun lopulla.

Yhteiskoulun opettajana, valtiopäivillä ja historiantyössä

Syksyllä 1902 perustettiin Ouluun yhteiskoulu. Alku oli hankalaa, vain 24 oppilasta ilmoittautui ja seuraavana lukuvuotena vain 12.  Rosendal, joka oli koulun johtaja, karkoitettiin juuri tuohon aikaan maasta.  Kun hän palasi maanpakolaisuudesta kasvoi yhteiskoulun oppilasmääräkin vuoden 1906 alussa 205:teen.

Mauno Rosendali viimeisteli kesällä 1905 Suomen herännäisyyden historian toista osaa.

Poliittiseen työhön Rosendal valittiin porvarissäätyyn Oulun kaupungin edustajana. Rosendal ei kuitenkaan ollut kovin mielissään eduskuntatyöstään - se oli hänelle melko raskasta aikaa henkisestikin.

Herran tuli, historian työn päättyminen, matkat,sairaus ja kuolema

"Rosendalin harrastukset olivat monipuolisia. Hän oli koulumies, kirjailija ja samalla uskonnollinen työntekijä. Täytyy todella ihmetellä hänen työkykyään ja sitä henkistä tarmoa, jota hän työssään  ja elämässään osoitti, huolimatta siitä, että niin monet surut ja huolet ja myöhemmin ruumiillinen sairaloisuus olivat häntä rasittaneet."  (s. 214)

Rosendal kirjoitti romaanin Herran tuli, joka julkaistiin 1914.  Varastokirjaston kautta voisin kaukolainata tämän romaanin jossain vaiheessa.

Rosendal sai myös kirjoitettua valmiiksi kolmannen ja neljännen osan Suomen herännäisyyden historiasta.


Aukusti Oravala: Mauno Rosendal: elämäkerta, WSOY, 1922
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto








tiistai 16. elokuuta 2016

Yö ajelehtii länteen

Viikko sitten aloitimme syyskauden Kyösti Wilkuna-seuran kirjallisuuspiirissä Marian Tallissa Lapualla.  Jäsenetuna saimme Tarja Kristolan uutuusrunokirjan Yö ajelehtii länteen.  Tiistai-iltamyöhällä lueskelin runoja ennen nukkumaanmenoa.  Näistä runoista löysin monta runoa, jotka olisi ihana lausua erilaisissa tilaisuuksissa.

Kirjan kansikuvassa on utuinen kuva jäkäläkalliosta männynjuurineen - yksi luonnonkuvista, joka minullekin on rakas Simpsiön kallioita ja lapsuuden Luomastenkallioita kuljeskelleelle. Kannen on suunnittelut Kari Kaisla Neirol-kustannuksesta, joka onkin julkaissut tämän runoteoksen.

Toisen lukukerran jälkeen - ääneen lausuttuna, tälläisin miettein runoista:


Yö ajelehtii jälleen

Illan ja yön tunteina ajatukset kulkevat ajelehtien. Syksy on kaunista kuolemankin aikaa - herkkyyttä, kaipuuta, muistoja.

Runonkirjoittamisen luovaa tuskaa ja iloa - saan kirjoittaa ajatukseni paperille.

Laitoin kädet vastakkain
ja tekoni sykkivät kämmenten välissä.

Niin epätäydellinen olen
kuinka epätäydellisesti tunnen Jumalan

Ylläoleva runo kuvaa minunkin kipuilua uskossani ja luottamuksessani Jumalaan.

Kesäisin yö valvoo

Tämän osion runot vievät mukanaan vielä enemmän kun ne ääneen lausun. Miten runojen tuntemukset puista, luonnosta, vuodenajoista, elämästä, kirjoittamisesta tulevatkin niin lähelle omaa sydäntäni.

Miten vihreää
sanon kädestä männynoksalle päivää
ja sade tulee siihen, koskettaa minua
                                     vanha muisto.

Ja tällä vihreällä
äsken tuntemattomalla on nimi taas, vanha
                                      ja minä muistan sen.


Mullassa elämänjälki

Hienoja runoja sukujuurista esi-isistä ja -äideistä. Omaa sukua tutkineena ja historiasta kiinnostuneena nämä runot puhuttelivat lempeästi - kuin viestit olisivat olleet omilta esi-isiltäni ja äideiltäni.

Tutkin sukua ,
kartoitan oksistoa.

Esi-isistäni tunnen puut parhaiten,
yhteiset juuret ulottuvat maan pohjaan.

He jotka elivät vuosisatoja sitten
pääsivät jossakin ohitseni
matkalaukuissaan jalostunutta aikaa,
katsovat minua tulevasta
vanhoin näkevin silmin
ja minussa heijastuu heidän vanhuutensa.
Heitä ilman tuntisinko itseäni.

Oma historia liian nuorta,
vihreää kevättä, pelkkää muotia.

Näkyy läpi monta vuotta

Elämäntäyteisiä rakkausrunoja sekä ihmisen elämäntyöstä kertovia runoja. Sydäntäni lähelle tuli seuraava rakkaudesta ja välittämisestä kertova runo:

Sanon päivää eiliselle,
kun tavattiin taas.

Olen yhdessä sydämeni kanssa
ja sinun sydämesi kanssa,
monta vihreää kesää
tien varressa molemmin puolin.

Harmaantunut sydän

Ensimmäiset runot saavat minut kyyneliin - parin viimeisen vuoden aikana olemme saatelleet kolme isäni veljeä taivasmatkalle, viimeksi kesän kynnyksellä kummisetäni....

Oma sukuni on vahvasti pohjalaista, mutta olen ystävieni sekä kirjallisuuden kautta saanut kokea mitä on lähteä omalta kotiseudulta sotaa pakoon....

Tarja Kristola: Yö ajelehtii länteen, Neirol-kustannus, 2016
Kansi: Kari Kaisla
Mistä hankittu: saatu lahjaksi (jäsenetu Kyösti Wilkuna-seura)







torstai 11. elokuuta 2016

Poissaolo

Risto Kormilainen on Suomussalmen kirkkoherra ja Kajaanin rovastikunnan lääninrovasti. Poissaolo-romaani on ensimmäinen teos, jonka olen lukenut. Kormilainen on julkaissut useita runo-, hartaus- ja meditaatiokirjoja -  taidanpa ensin lukaista  muutkin Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemat.

Poissaolo on miehen näkökulmasta kuvattua arkielämää - töissä ja kotona.  Antero ja Anja ovat keski-ikäinen pariskunta, jonka parisuhde kipuilee tunteiden aallokoissa - nuoruuden huuma on vaihtunut arjen tasapaksuisuudeksi, puhumattomuudeksi ja ainaiseksi riitelyksi.

Antero sulkeutuu kotona sinisen kirjan äärelle merkitsemään päivän tapahtumia - toisinaan rohkenee kirjoittaa runojakin. Anja turhautuu kotona yksin ollessaan - lapsettomuus on yhä kipeä asia.

Romaanissa kuvataan Anteron työtä rakennustyömaalla - seurakuntatalon remontissa.  Välillä on dialogia työkavereiden kesken, välillä käydään kirkkoherran luona kahvilla ja hiukan sivutaan uskon asioitakin.

Naapurin Niilon kanssa Antero käy kalastamassa - miehet keskustelevat omista elämän kivuista, ehkä enemmän Niilo uskaltaa purkaa suhdettaan appeensa ja asumista vävynä vaimon kotitilalla samassa talossa apen ja anopin kanssa.

Naisena vaatii hiukan asennoitumista, että pääsee jotenkin miehen ajatuksiin ja mielentiloihin sisälle - tunnistan romaanin miehissä piirteitä läheisistäni ja ystävistäni, ehkä ymmärrän jälleen hiukan enemmän miestenkin ajatusmaailmaa...


Risto Kormilainen: Poissaolo, Herättäjä-Yhdistys, 1988
Kansi: Seppo Välimäki
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


maanantai 8. elokuuta 2016

Kullan kosketus

Colleen McCullough tunnetaan Okalinnut-romaanistaan ja monelle on myös romaaniin perustuva Okalinnut-tv-sarja tuttu. Minä en ole tuota romaania lukenut ja tv-sarjaakin olen tainnut katsoa vain pieniä pätkiä.  Vuosi sitten Kauhavan lukupiirikirjavaihtoehdoksi valitsin Colleen McCulloughin romaanin Kullan kosketus genreen rakkausromaani ja kirjailijan maanosana Australian. Päätimme kuitenkin lukea Tamara McKinleyn Matildan viimeinen valssi. Itse olen halunnut lukea kaikki valitsemani kirjat - kolme romaania/genre&maanosa.  Vielä on jäljellä Catherine Gaskin: Paratiisin perilliset.

Kullan kosketus sijoittuu 1800-luvun viimeisiin vuosikymmeniin, aikaan, jolloin Australia muuttuu kiivaaseen tahtiin ja moni juureton ihminen saa uuden alun. (ote takakanstekstistä)

Romaani kertoo Kinrossin perheen tarinan ja heidän lähellään olevien ihmisten elämästä - rakkautta,  ystävyyttä, traagisuutta, salaisuuksia, katkeruutta, estoja, lojaalisuutta.

Perheen tarinan lomassa kerrotaan Kinrossin kaupungin perustamisesta - kullasta, erilaisista koneista, kaupunkilaisita ja työntekijöistä ja tehtaan/kaupungin omistajista.

Alexander Kinross lähtee Skotlannista ahdasmielisten täyttämältä kotiseudultaan ja päätyy Australiaan maailmalla kierreltyään.  Hänellä on suhde Ruby Costevanin kanssa, joka pitää ensin toisessa kaupungissa ilotaloa, mutta Alexander saa hänet muuttamaan perustamaansa Kinrossin kaupungin hotellinpitäjäksi. Rubysta ei kuitenkaan voi tulla hänelle säädyllistä vaimoa, joten Alexander hankkii Skotlannista 16-vuotiaan serkkunsa Elizabethin vaimokseen.  Nuoren Elizabethin ja keski-ikäisen Alexanderin avioliitto ei ole rakkausliitto. Elizabethistä tulee viileä kartanonrouva, joka kätkee tunteensa sisään. Rubyn ja Elizabethin ystävystyminen hiukan helpottaa Elizabethin elämää. Elizabeth synnyttää kaksi tytärtä: Nellin ja Annan. Raskaudet ja synnytykset ovat hengenvaarallisia Elizabethille - Rubyn olemassaolo antaa Elizabethille mahdollisuuden pidättäytyä aviollisista velvollisuuksista.

Rubylla on poika, Lee, joka on hyvin samanikäinen kuin Elizabeth. Elizabeth ei ensin pidä Leestä ollenkaan, mutta kohtaaminen lammella, saa hänet kätkemään tunteensa vuosiksi.

Tuleeko Alexanderin imperiumin perijäksi Nelli-tytär vai Rubyn poika Lee, jonka koulutuksen Englannissa Alexander kustantaa - se selviää romaanin lukemalla.

Mikä kohtalo on synnytyksessä vammautuneella Anna-tyttärellä ja löytääkö Nelli elämänsä rakkauden, entä miten käy Elizabethin....

Kullan kosketus on historiallinen rakkasromaani, joka kuvasi mielenkiintoisesti tuon ajan Australiaa, naisen asemaa miesten maailmassa - miesvaltaisilla aloilla. Muutoin Alexanderilla ei ollut täysin valtaa päättää perhettä koskevista asioista - Ruby, Elizabeth ja Nelli pystyivät välillä vaikuttamaan Alexanderin päätöksiin, vaikka enimmäkseen hän oli tuohon aikaan kuuluva määräilevä ja kontrolloiva mies.


Kullan kosketus-romaanista ovat blogeissan kirjoittaneet:

Kymmenen puikkoa langalla
Nuharupi


Colleen McCullough: Kullan kosketus, Tammi, 2004
suomentanut Sirkka Aulanko
(engl. alkuteos The Touch, 2003)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto


perjantai 5. elokuuta 2016

Juho Malkamäki: Suomen heränneen kansan isä

Juho Malkamäki henkilönä on jo Aukusti Oravalan aikaisemmissakin teoksissa mainittu, mutta erityisesti odotin tämän elämäkerran lukemista - syntyihän ja elihän Juho Malkamäki täällä Etelä-Pohjanmaalla Ylistarossa sekä vaikutti lähikunnissa, kuten täällä Lapualla.

I. Herätysajan lapsi
Juho Malkamäki syntyi 23.5.1844 Ison Malkamäen tilalla Ylistarossa. Hänellä oli seitsemän sisarusta; kaksi isosiskoa, kolme pikkusiskoa ja yksi pikkuveli.

"Juho Malkamäki syntyi suurten uskonnollisten herätyksien keskelle, joita jo 1839, muutamia vuosia ennen hänen syntymäaikaansa, oli alkanut tapahtua Lapualla ja sen kappeliseurakunnissa kulun papin ja saarnamiehen Niilo Kustaa Malmbergin vaikutuksesta ja jotka ennen pitkää leivisivät yhä laajemmalle Etelä-Pohjanmaan kansan keskuuteen." (s. 13-14)

II. Arvi Juhana Logrenin ystävä

"Juho Malkamäki oli tavallaan sekä ylistarolainen että lapualainen, sillä hän omisti maatilan kummallakin puolen pitäjien rajaa. Hänen matkansa kulki milloin pitkin jokivartta, halki viljavien vainioiden Kylänpäähän ja Ylistaron kirkolle, milloin taasen Lapualle, läpi metsien ja poikki juhlallisen Simsiön." (s. 31)

"Arvi Juhana Logren, Juho Malkamäen läheinen ystävä ja ukkojen ajan ensimmäinen mies. oli syntynyt Lapualla joulupäivänä 1823." (s. 37)

Arvi Juhana Logrenin lapsuus ja nuoruus oli ankeata. Hän karkasi  ankaran isoisänsä luota elättäen itsensä kerjäämällä, kunnes palautettiin ns. kruununkyydillä Lapualle. Logrenin rippikoulun käynti Niilo Kustaa Malmbergin alaisuudessa alkoi tarinan mukaan siten, että Arvi heitti virsikirjalla Malmbergiä.  Myöhemmin Arvin avioiduttua, hänen vaimonsa herännäisyyden ja Malmbergin kirkkosaarnan myötä, Arvi Juhana Logren siirtyi Niilo Kustaa Malmbergin palvelukseen. Ja palveltuaan Malmbergia viisi vuotta Logren sai tältä torpanpaikan Rautakorvesta ja asettui sinne asumaan syksyllä 1857.  Näin hänestä siis tuli Juho Malkamäen naapuri.

Arvi Juhana Logrenista on myös kirjoitettu kirja, joka on luettavissa kirjastomme kotiseutukokoelmassa mutta näyttää sitä tällä hetkellä olevan myynnissä antikvariaateissakin.

Kytömäki Juha: Piirteitä Arvi Juhana Logrenin elämästä sekä hänen aikansa herännäisyydestä Pohjanmaalla, Gummerus, 1911

III. Vilhelmi Malmivaaran ystävä

Malmivaara on luonnollisesti se tunnetuin henkilö, joka liitetään täälläpäin herännäisyyteen ja hänen nimensä minäkin muistin ennenkuin aloin näitä Oravalan teoksia lukemaan.  Oli mielenkiintoista lukea Juho Malkamäen ja Vilhelmi Malmivaaran ystävyydestä - olivathan molemmat menettäneet lapsiansa. Minulla odottaakin lukuvuoroa vielä Oravalan teos: Wilhelmi Malmivaara - elämä ja elämäntyö.

IV. Valtiopäivillä

Oman synnyinpitäjäni historiaa sivutaan myös tässä teoksessa:
"Ilmajoen tuomiokuntaa olivat aikaisemmilla valtiopäivillä edustaneet talonpoikaissäädyssä ilmajokelaiset tilanomistajat Iisakki Hannuksela ja Gabriel Anttila sekä isokyröläinen tilanomistaja Matti Lakari." (s. 105)

Vuoden 1888 valtiopäivill valitsi Ilmajoen tuomiokunta edustajaksi Juho  Malkamäen. Hän jatkoi kansanedustajana 1909-1910.

V. Kirkolliskokouksessa

Juho Malkamäki valittiin 1893 Vaasan yleisen rovastikunnan maallikkoedustajaksi samana vuonna pidettävään kolmanteen yleiseen kirkolliskokoukseen. Mielenkiintoista oli lukea mitä asioita tuohon aikaan päätettiin ja mitkä asiat erityisesti kiinnostivat Juho Malkamäkeä.  Suomen kirkon historia 1-4 olisi myös mielenkiintoista joskus lukea.

VI. Kansansivistystyössä

"Heränneiden lapset joutuivat kansakouluissa usen ulkonaisen asunsa tähden taitamattomien opettajien ivan esineiksi, joten heränneet kodit ja vasta valmistuneet koulut ja niiden työ joutuivat ilmeiseen riitaan toistensa kanssa." (s. 150)

Juho Malkamäki oli kiinnostunut nuorisoseuraliikkeestä, joka Etelä-Pohjanmaalla perustettiin 1880-luvulla. Sen perustajia olivat olleet ylioppilas Juho Hietanen, palstatilallinen Matti Sippola ja kirjailija Santeri Alkio. Ensimmäinen Etelä-Pohjanmaan nuorisoseurain kesäjuhla pidettiin 1882 Malkamäessä ja Karhunmäessä. Yhteinen harrastus päättyi näihin kesäjuhliin, sillä Malkamäen mielestä herännen kansan nuorisoa oli kasvatettava ja sivistettävä toisessa hengessä, toisella tavalla ja toisten merkkien alla kuin mitä nuorisoseuraväki aikoi tehdä.

Tästä tulikin mieleen, että enpäs ole varma olenko lukenut Santeri Alkion Puukkojunkkarit: kuvauksia nyrkkivallan ajoilta (1894).  Tiedän teoksen tarinan suurinpiirtein,  Ja olen saattanut nähdä sitä jonkin keseäteatteriesityksen, Toki olen kaikki "härmäläiset" elokuvat katsonut.

En tiennyt myöskään millainen historia on Ylistaron Kitinojan koululla. Se on ollut heränneitten yksityiskoulu kymmenen ensimmäistä vuotta ennenkuin Ylistaron kunta otti sen haltuunsa.

Herännäiskansanopisto perustettiin Karhunmäkeen, joka nykyään toimiin Wanha Karhumäki-vapaa-ajankeskuksena.  Nykyinen opisto, Lapuan kristillinen opisto sijaitsee Lapuan keskustassa.

Muut herännäisopistot ovat
Eurajoen kristillinen opisto  - perustettu 1926
Jyväskylän kristillinen opisto - perustettu 1942
Lieksan kristillinen opisto - perustettu 1944
Portaanpään kristillinen opisto  - perustettu 1923
Raudaskylän kristillinen opisto - perustettu 1920
Turun kristillinen opisto - perustettu 1925
Valkealan kristillinen kansanopisto -perustettu 1945

VII. Puhuja ja opettaja

"Hänen (Juho Malkamäen) elämänsä olikin puheiden pitämistä, samalla kun se oli lakkaamatonta matkoilla ja seuratilaisuuksissa olemista."  (s. 175)

"Malkamäki ei ollut loistava puhuja. Hän ei suinkaan häikäissyt mieliä puheillaan eikä temmannut niitä mukaansa ulkonaisilla lahjoillaan."  (s. 177)

"Joskus, vaikkakin harvemmin saattoi tapahtua, että hän puheensa aluksi aloitti virren. Hän ei suinkaan ollut veisuumies ensinkään, mutta seuraväki tarttui heti säveleeseen ja jatkoi oikein, jos alku olikin epäonnistunut" (s. 178)

"Ja kuitenkin oli Juho Malkamäki niitä armoitettuja puhujia, joiden puheista on ollut siunausta enemmän kuin lukemattomien muiden ja joita heränneet ihmiset sekä Etelä-Pohjanmaalla että muualla pitkinä vuosikymmeninä rakennuksekseen kuuntelivat."  (s. 178)

VIII. Ihminen, johtaja ja sielunhoitaja

"Juho Malkamäen luonteessa oli vakavuutta ja hilpeyttä, melkeinpä onnellisena sekoituksena. Huolimatta raskaista elämänkokemuksista, joita oli ollut läpi elämän, hän säilytti aina päivänpaisteisen, leikkisän ja iloisen mielensä."  (s. 204)

"Malkamäellä oli heränneen kansan keskuudessa johtajan ja isän asema, mutta hän ei koskaan esiintynyt johtajan elein."  (s. 211)

"Ani harvoin lienee kellään kansanmiehellä ollut sellainen vaikutusvalta suurten joukkojen keskuudessa kuin oli Juho Malkamäellä."  (s. 212)

"Juho Malkamäen ja heränneen kansan välinen suhde oli ihanteellinen ja kaunis, oikein hoidettu ja okein käytetty. Siihen sisältyi toiselta puolen rakkaus ja kuuliaisuus, toiselta rukous ja sielujen valvonta, toiselta puolen syvä kunnioitus ja arvonanti, toiselta nöyryys ja palveluksen mieli." (s. 214)

IX. Merkkipäivinä

Tässä kappaleessa oli useita mielenkiintoisia puheita Juho Malkamäelle hänen merkkipäivinään.

X. Kotielämä ja kuolema

Vanhenevan Juho Malkamäen elämän ehtoopuolta ja poisnukkumista oli koskettava lukea. Aukusti Oravala oli kuvannut Juho Malkamäen ikiuneen nukahtamisen niin koskettavasti, että saatoin melkein kuvitella itseni istumassa Juho Malkamäen kuolinvuoteen äärellä - jotain kauniin herkkää ja uskonnollista oli siinä hetkessä.

Vanhat kuvat toivat vielä lähemmäksi Juho Malkamäen elämää ja niitä sen ajan ihmisiä. Myös sen ajan elämän kuvaus ja luonnollisesti herännäisyys kuvattiin mielenkiintoisesti - vielä 2010-luvulla jaksoin hyvin lukea 1930-luvun ajan tekstiä.


Aukusti Oravala: Juho Malkamäki: Suomen herännen kansan isä, WSOY, 1939
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




torstai 4. elokuuta 2016

Meidän linna

Aila Meriluoto-kesäni on sujunut loistavasti, vielä kaksi romaania luettavana ja syksyllä pääsen Ailan muistelmiin ♥

Meidän linna on Aila Meriluodon toinen nuorten romaani. Jälleen ollaan Ruotsissa, jonne ovat viisi sisarusta: Ninna, Miki, Popsan, Jani ja Soso muuttaneet Suomesta vanhempien traagisen kuoleman jälkeen isoäiti Henrietten luo - he ovat perineet vanhan linnan.

Romaani kertoo Ninnan silmin, mitä on menettää vanhempansa, jättää Suomi ja muuttaa vanhaan linnaan Ruotsiin omaperäisen isoäidin luo.

Sisarukset saavat päähänsä, että linnaa voisi esitellä ulkopuolisille. Monenlaista kommellusta, uurastusta ja löytöjä sattuu matkan varrella. Avuksi tulee Sunnuntai, sisarusten isän professori-ystävä.

Kaukainen sukulainen ei kuitenkaan ole tyytyväinen linnan esittelyyn ja aikoo nostaa oikeudelliset toimenpiteet sisaruksia vastaan - Henriette-isoäiti yllättää lapsenlapsensa totaalisesti.

Pidin linnakuvauksista ja sisarusten välisistä repliikeistä, vaikka osa ruotsin-suomen-englannin-kielen (?) slangisanoista oli vaikea ymmärtää. Tässäkin kirjassa näkyy Aila Meriluodon hersyvä huumori ja rivien välissä kulkeva traagisten asioiden herkkyys.

Romaanin loppu jäi hiukan epäselväksi - mitä Ninnalle tapahtui...


Meidän linnasta ovat blogeissaan kirjoittaneet:

Kirjasfääri
Tarukirja


Aila Meriluoto: Meidän linna, WSOY, 3p., 1972 (1.p., 1968)
Mistä hankittu: lainattu Alahärmän kirjasto


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira

Kesä alkaa olemaan loppupuolella ja minä vasta kesänlukubingokirjojen kanssa alkuvaiheessa....  Hellevi Salmisen Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira-lastenromaani on siis toinen bingo-osuma Kauhavan kirjaston lasten kesälukubingossa.

Hellevi Salminen on ollut minun nuoruuteni yksi suosikkikirjailijoista, mutta 1990-luvun jälkeen olen lukenut vain muutaman hänen kirjoittamistaan teoksista - pitäisikin asettaa itselleni Hellevi Salminen-lukuhaaste, 1 kirja/kuukausi. Voisin vaikka lukea nuo alkuvuosienkin teokset uudelleen.

Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira on tarina Pekosta (pitääkö tuo nimi nykyään taivuttaa Pekkosta, kuten tässä romaanissa?) ja Täplästä. Siitä miten vanhempi koira suhtautuu uuteen koiraan perheessä, miltä koirista mahtaa tuntua muuttaa maalta kaupunkiin ja miten toinen koira kokee koiraystävän menetyksen.

Erika Kallasmaan hauska mustavalkokuvitus tuo mieleen lapsuuden Kössi-Kengurun-animaation televisiossa. Kirjan loppupuolen kuvitus on koskettavaa - joka kerta, kun luen koiran menetykseen liittyvää tekstiä, kyynelehdin ja käyn läpi omien koirieni lähdöt sateenkaaren tuolle puolen....

Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira-lastenromaani käsittelee lempeästi vanhenevan koiran poismenoa - koiran vanhenemista lähestytään kirjan loppupuolella varovasti. Mietin, että miten itse olisin suhtautunut lapsena, jos olisin lukenut tälläisen kirjan, kun saksanpaimenkoiramme alkoi olla iäkäs koira... ehkä tämä kirja on hyvä lapsen lukea aikuisen kanssa, sitten kun koira on kuollut.

Minulle tästä kirjasta jäi enemmän haikea olo, vaikka alkupuolen Pekon ja Täplän tutustumiset, koirapuisto- ja koiranäyttelykäynnit hymyilyttivät - ehkä koirien menetys on vieläkin minulla se mikä on muistoissa pinnalla, vaikka Ritankin poismenosta tulee jo kaksi vuotta... koirattomuus jatkunee ainakin vielä kaksi vuotta, kunnes saan opinnot päätökseen...

Pekon ja Täplän tarinasta ovat blogeissaan kirjoittaneet:

Lastenkirjahylly
Luettua elämää
Lumiomena

Hellevi Salminen: Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira, Otava, 2012
kuvitus: Erika Kallasmaa
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Arkielämää

1001 kirjaa ja yksi pieni elämä-kirjablogin emännöimään Kolmanteen klassikkohaasteeseen valitsin kotimaisen kirjailijan teoksen, Maria Jotunin Arkielämää. Tietoisesti valitsin melko lyhyen romaanin, että varmasti ehdin lukemaan muiden kirjojen lomassa.

Minulle Maria Jotuni oli vielä tähän mennessä uusi kirjailija - Huojuva talo-romaanista olen nähnyt televisiossa minisarjan.

Arkielämää oli hänen ensimmäinen romaaninsa. Tätä ennen Jotuni oli julkaissut pari novellia: Suhteita (1905) ja Rakkautta (1907). Toki Kuopion kaupunginkirjasto luokittelee Arkielämää myös novelliksi - ehkä se sittenkn on enemmän sitä.....

Romaani on  kuvaus kesäisestä kylästä, jonka asukkaiden elämäää ja ajatuksia kuvataan - elämän traagisuuttakin, joka rivien välistä houkuu kesäpäiviin ja -iltoihin.

Vaeltava kiertolainen pappi Nyman, josta ei koskaan oikeasti tullut pappia.

Kylän naiset: Anna, Loviisa, Liena, Kaisa ja Eveliina kohtaavat pappi Nymanin ja kylän muita miehiä - aviomiehen, sulhasen tai vain miehen illassa ja yössä...

Romaanissa jutustellaan elämästä - tulevasta ja menneestä ja vähän uskon asioistakin. Rakkautta on kylän elämässä - toiset jo puolisonsa löytäneet, toiset vielä etsivät ja kaipaavat.

Arkisia asioita kuvataan - talon touhuja, peltotöitä ja navettahommia. Aika perinteistä ajankuvausta - ei tämä romaani kovin kummoisia ajatuksia herättänyt.

Maria Jotunin muitakin teoksia aion myöhemmin lukea. Erityisesti kiinnostaa Maria Jotunin aforismit (1959).  Samoin  Irmeli Niemen kirjoittama Arki ja tunteet. Maria Jotunin elämä ja kirjailijatyö-teos (Otava, 2001) kiinnostaa lukea.


Arkielämää-teoksesta on blogissaan kirjoittanut:

Amman lukuhetki

Maria Jotuni: Arkielämää, Otava, 1967 (ilmestynyt 1909)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


lauantai 30. heinäkuuta 2016

Herra tietää

Tulipahan valittua aikamoinen teos Kauhavan kirjaston aikuisten kesälukubingoon. Vasta ensimmäinen ruksi tässä bingossa, kohdassa yli 400-sivuinen kirja.  Koko kesän olen tätä romaania kahlannut läpi 50 sivua kerrallaan - enempää en ole jaksanut lukea. Aihe oli mielenkiintoinen kuningas Daavidista, mutta en osannut odottaa minkätyylinen teos on. Joseph Hellerin tiesin kirjailijana, mutta tämä oli hänen ensimmäinen teoksensa, jonka luin.  Olisinhan voinut jättää tämän kesken, mutta ku pohojalaasakka jotaki päättää, niin se sitte teherän - vaikka sitte lujetahan muutama sivu kerrallansa.

Herra tietää-romaani on kuningas Daavidin kertomana hänen elämästään, kuninkaaksi tulemisesta ja erityisesti hänen seksielämästään vaimojensa, sivuvaimojensa ja rakastajattarien kanssa.  Eroottisuus (rivompikin) ei haittaa romaaneissa, mutta monen sadan sivun romaanissa ko. aiheen putkahdellessa lähes joka kappaleessa alkaa kyllästyttämään. Olisin kaivannut enemmän kuvailua ja kamppailua Jumalan kanssa - Heller ei  toki aikonutkaan kirjoittaa uskonnollista romaania.  Sen ajan historiakuvaus oli mielenkiintoista, vaikkakin hyviin raakalaismaista irrotettuine päineen ja avattuine vatsoineen. Vaan sellaistahan se on ollut - taisteluja vallasta ja kuninkuudesta.

Romaanissa vilahtelee, joitakin vertauksia nykyaikaan - tai aikaan, jolloin kirja on kirjoitettu, 1980-luvulla.

Wikipediasta kurkkasin, että romaani luokitellaan tragikoomiseksi romaaniksi - tämä ei vain nyt uponnut minuun,vaikka Shakespearen tragikomediasta pidänkin.

Saa nähdä jaksanko lukea toista teosta Joseph Helleriltä - ainakin se tarvitsee jonkilaisen motivaation, opiskelutehtävä, lukuhaaste tai lukupiiri :)


Joseph Heller: Herra tietää, WSOY, 1984
Päällys: Pekka Vuori
Käsikirjoitukesta suomentanut Arto Häilä
(engl. alkuteos God Knows, 1984)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto






Elämää Airiston takana

Luin toisen Herättäjä-Yhdistyksen julkaiseman romaanin, Irja Sormunen: Elämää Airiston takana. Tämäkin romaani on omaelämäkerrallinen, kuten oli aikaisemmin lukemani Ida Tolvanen: Valon varjossa

Irja Sormusen vanhempien tarinaa sekä Irjan sisarusten lapsuudesta ja nuoruudesta.  Tarina alkaa vuodesta 1902 - Irjan vanhempien, Alman ja Jaakon tapaamisesta. Irja syntyy Suomen sisällissodan aikaan Rymättylän saaristoon. Tämän saaristoalueen elämää kuvataan elävästi ja henkilöiden repliikeissä käytetään alueen murretta. Hyvin sitä pohjalaasena pystyi lukemaan - hiukan Jaakko-isän repliikeissä vilahti myös pohjanmaan murre, hän kun oli Pohjanmaalta kotoisin.

Saaristoelämä on ollut ankarien sääolosuhteiden armoilla - kalakuormien kuljettaminen hevosella ja kesäaikaan veneillä myrskyävällä merellä kohti Turun markkinoita.

Kirjan tarina sijoittuu vuoteen 1965 saakka, jolloin perikunta löytää Alma-äidin kirjoittaman kirjeen vanhan piirongin laatikosta.

Alman ja Jaakon yhteiselämä kuvataan kaikkine murheineen, onnenhetkineen ja vastoinkäymiseen. Jaakko-isän kipuilut Jumalanuskon ja alkoholin kirojen parissa - viinatrokarien houkutukset. Alma-äidin luja usko Jumalaan, vahvuus naisena ja rakkaus Jaakkoa kohtaan hänen kiivainakin hetkinään - pohjalaista uholuontoa.

Alma-äidin ompelutaidot tuovat pientä apua elämään vaikka Jaakko toisinaan ei sitä arvosta - saa jopa Alman lopettamaankin ompelutyöt saariston väen naisille.

Herännäisyyttä sivutaan hiukan - Alman ja Jaakon kodissakin pidetään seurat kun lapsia kastetaan. Enemmän tässä romaanissa kuvataan uskoa ja epäilyä Jumalaan vaikeuksien keskellä - nykyajan elämän ongelmat tuntuvat vähäpätöisiltä entisaikojen puutteisiin verrattuna. Vaan tuleepa aikanaan sähkövalot, vesijohto ja sisävessa Alman ja Jaakonkin kotiin - Jaakon kaivaessa ojat likakaivoa varten.

Elämää Airiston takana on perinteinen omaelämäkerrallinen  ja historiallinen romaani yhden perheen elämästä ja mielenkiintoinen kuvaus saaristoelämästä "maakravulle". Airiston tiedän sanana ja muistan laulun Aamu Airistolla. Wikipediasta katsoin, mitä aluetta sanotaan Airistoksi.

Irja Sormunen on myös kirjoittanut runoteoksen Saarilla Airiston takana (1980)


Irja Sormunen: Elämää Airiston takana, Herättäjä-Yhdistys, 1994
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Avaruuskissojen leikkikalu: tutkielma ihmisyyden valtavirrasta

Susinukke Kosolan runoteos Avaruuskissojen leikkikalu: tutkielma ihmisyyden valtavirrasta oli tänä vuonna myös Tanssiva Karhu-ehdokkaana. Runoteos kiinnostaa kirjastonkäyttäjiä Seinäjoen alueella, sillä tämä oli ainut ehdokasrunoteos, josta oli tehtävä varaus, ennenkuin sain tämän lainattavaksi. Yhä kirjasta on varaus, joten palautan kirjan Nurmon kirjastoon tänään - ajomatka Ilmajoelle vanhempieni luo kulkee sopivasti läpi Nurmon.


Kirjan ulkoasu

Runoteoksen lopussa kerrotaan kirjan kansikuvasta: Kannen kuvakollaasissa on käytetty avaruuskuva on NASA:n ottama. Kansi on melko tummasävyinen, mutta kiehtovasti mystinen. Takakansiteksti kuvaa ensin seesteistä tunnelmaa kissanpentuineen ja arkisine kuvailuneen - kunnes runoilija luo pelonomaisen varjon kuvittelulle, uskallanko lukea runoteoksen?  Runoilija rohkaisee: Olen tehnyt sinulle kirjan.  Olen valmis kohtamaan haasteellista runoutta - ehkä yli minun ymmärykseni....

Ensivaikutelma

Kuulunko ihmisyyden valtavirtaan - ensilukemalta jää aika tyhjä olo näistä runoista ja hiukan turhaudunkin - olinhan päättänyt yrittää ymmärtää avarakatseisemmin runoutta. Toisaalta tarvitseeko jokaisesta runoteoksesta löytyä se jokin itselle - mitä jos vain keskityn runojen luomaan tekstiin ja kuvarunouteen....

Runoteoksen sisällysluettelokin on abstraktinen ja tieteellis-filosofinen. Tunnen olevani epävarmuuden epämielyttävällä alueella - on vaikeata kirjoittaa tästä runoteoksesta, mutta yritän ajatella, että nämä ovat minun lukukokemuksiani - minun runohetkeni tämän teoksen äärellä.

Runoteoksen omistuskirjoitus:
Tämä kirja on omistettu heille, jotka pelkäävät löytävänsä itsensä vääristä ihmisistä.

Ehkä minäkin pelkään löytäväni itseäni negatiivisista, kapeakatseisista, katkerista ihmisistä.... toivottavasti enemmän kuitenkin positiivisista, avarakatseisista, elämänmyönteisistä ihmisistä.

Löin pikkuvarpaani yöpöytään ja olin kuin muut

Forerin lista-runosta on kirjan lopussa maininta: Forerin listan alkuperäinen versio on Bertram Forerin tekemä vuonna 1948. Kuka oli Bertram Forer?  Wikpedia-haku kertoo hänen olleen amerikkalainen psykologi, jonka mukaan on nimetty Forer-efekti

Forer-efekti tulee mieleen tällä hetkellä noista hassuista Facebook-testeistä, onhan niitä kiva tehdä ja julkaista ja vähän niihin uskoakin :)

Kurkkasin sinusta kuin ovisilmästä-runosta jää mieleen muutamia kuvauksia - ihailen Susinukke Kosolan sanavalintoja

".... katsot eteenpäin, huomaat asvaltin tihkuvan silmäkulmiisi niin että sattuu, moottori murisee kuin murjottu rakki"  (s. 12)

Autan sinut unelman ääreen  - uskalla elää ja olla erilainenkin, älä jumiudu elämään joidenkin arvojen mukaan kuin ovat edelliset sukupolvet eläneet, jos se ei ole sinun elämääsi

Yritin olla hyvä mutta olinkin ihminen

Loen lista - ei mainintaa kenestäkään henkilöstä kirjan lopussa. Elämän totuuksia, joita usein pohditaan ja ääneen sanotaan - urbaanilegendoja, joita itse harvoin ajattelen, mutta tunnistan lähipiiristäni tälläisen pohtijan, jonka kautta jokainen listassa oleva asiaa kuulostaa tutulta.

Olen istunut vierelläsi kun nukut koska kaikki nukkuvat samalla tavalla-runossa löydän jälleen hämmästyttäviä sanakuvailuja:

"... olet unohtanut miten hukutaan uniin
jotka näyttävät kallon kuin lastenaltaan,
miten nautitaan mikropitsojen
perattujen muoviraatojen huokauksista"  (s. 35)

Paha on kaikki koska sen on oltava jossakin

Marlauxin lista - onko tämäkin jokin oikea henkilö? Ehkä André Malraux? Liikaa filosofiaa, tiedettä, politiikkaa minulle - en jaksa olla avoinna tälle listalle.


Kun maailma loppui hän lukitsi itsensä vessaan

Proosarunoutta

"Sinä tiesit näin käyvän. Kerroin siitä jo ensimmäisellä sivulla.  Mutta sinä jatkoit eteenpäin sana kerrallaan. Sinä halusit toisen lopun. Oman loppusi. Ja sinä saat sen  - kukaan muu ei tule ymmärtämään tätä kuin sinä."  (s. 74)


Susinukke Kosolan runot antavat minulle eniten hänen itsensä lausumina performansseina


Avaruuskissojen leikkikalu-runoteoksesta on kirjoittanut blogissaan:

Bookishteaparty


Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu: tutkielma ihmisyyden valtavirrasta, Sammakko, 2016
Mistä hankittu: lainattu Nurmon kirjasto




lauantai 23. heinäkuuta 2016

Naistenviikko: Maria Semple: Missä olet, Bernadette?

Eilen en saanut luettua yhtäkään kirjaa loppuun, enkä jaksanut etsiä omasta kirjahyllystä teemaan sopivaa kirjaa, jonka olin jo lukenut, mutta en vielä kirjablogissani kirjoittanut.  Perjantai-ilta meni Iris-kissan kanssa ulkoilessa ja tv:stä katsoin Bonesin ja Irina Husson.

Lauantaipäivän naiskirjailija on Maria Semple. Missä olet Bernadette? -romaanin poimin yöpöytäpinosta, joka pikku hiljaa vähenee - ehkä jouluksi se on jo tyhjä, ennenkuin siihen lisään kirjoja :)

Innostuin romaanin tyylistä - kirjeevaihtoa kirjan eri päähenkilöiden välillä.  Kirjan tarinan koomiset tilanteet huvittivat ja toisaalta saivat minutkin huokailemaa - voi luoja sentään!

Hiukan piti pinnistellä, että pysyi mukana kuka kukin henkilö on ja mikä yhteys heillä on toisiinsa ja tämän kirjan tarinaan.

Arkkitehtuurista en kovin paljon tiedä - miten paljo romaanissa olevat faktat olivat oikeasti toteuttavissa, mutta kuvittelin Bernadetten suunnittelemat rakennukset ja talot mielessäni. Jollakin tavoin Grand Designs-ohjelmien katsojana pystyin kuvittelemaan kirjan tarinan arkkitehtuuria.

Microsoft ja TED-kytkökset huvittivat - löysin pari kirjoitusta taustoista.

Mitä Berdanettelle tapahtuu - se selviää lukemalla kirja loppuun asti :)

Kevyttä kesälukemista, jossa kuitenkin rivien välissä elämän tragediaa.


Maria Semple: Missä olet, Bernadette?, Gummerus, 2013
Kannen suunnittelu: Sinem Erkas
Suomentanut: Outi Järvinen
(engl. alkuteos: Where'd You Go, Bernadette, 2012)
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle


Missä olet, Berndnette? -teoksesta ovat blogeissaan kirjoittaneet:

Annelin lukuvinkit
Ei vain mustaa valkoisella
Eksynyt kirjojen maailmaan
Ihminen välissä
kaupunginpuutarha
Kirjainten virrassa
Kirjasfääri
Kirjaveräjä
Kirjoihin kadonnut
Kirjojen keskellä
Lukuisa
Lukuneuvoja
Lukutoukan kulttuuriblogi
Mari A:n kirjablogi
Nenä kirjassa
Notko, se lukeva peikko
Päkän juttu
Sivujen sanat
Sonjan lukuhetket
Tea with Anna Karenina
Tiikun tuumailut








torstai 21. heinäkuuta 2016

Naistenviikko: Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret

Torstain naiskirjailija on Xinran. Hän on  toimittaja, joka on perustanut The Mother's Bridge of Love -hyväntekeväisyysjärjestön, joka auttaa vammaisia lapsia Kiinassa ja pyrkii lisäämään lännen ja Kiinan keskinäistä ymmärrystä.

Kiinan kadotetut tyttäret on hänen toinen suomennettu teoksensa. Ensimmäinen suomennos on Vaiennetut äänet : kiinalaisia naiskohtaloita (Tammi, 2003). Aion lukea myöhemmin myös tuonkin kirjan.

Kiinan kadotetut tyttäret-kirja on ollut kolmisen vuotta yöpöytäkirjapinossani - tänä kesänä oli aika lukea kiinalaisten tyttölasten kohtaloista ja miten vanhemmat, erityisesti äidit ovat tyttäriensä menetykset kokeneet. Olen tiennyt Kiinan yhden lapsen politiikasta ja siitä, että se koskee erityisesti tyttölapsia, sillä jokainen haluaisi ennemmin esikoisena pojan - suvun jatkajaksi ja suvun pääksi.

En tiennyt aiemmin miten järkyttävin tavoin tyttölapsista hankkiuduttiin eroon - oli vaikea yrittää ymmärtää kiinalaisäitien tekoja....  heillä ei kuitenkaan tuntunut olevat vaihtoehtoja tai voimia tehdä toisin....

Viime vuonna yhden lapsen politiikasta on luovuttu, mutta miten se käytännössä toimii - onko yhä poikalapsi toivotumpi kuin tyttölapsi?

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret, Atena, 2013
Kannen kuva: Eric Lafforgue
Kansi: Emmi Kyytsönen
Suomentanut: Taina Wallin
(engl. käännöksestä: Message from an Unknown Chinese Mother -Stories of Loss and Love, 2010)
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle

Kiinan kadotetut tyttäret-teoksesta ovat blogeissaan kirjottaneet:

Hannan kirjokansi
Kirjainten virrassa
Kymmenen puikkoa langalla
L'amie de'l ABC
Lukuneuvos
Maailman ääreen
Mari A:n kirjablogi
Nenä kirjassa
Notko, se lukeva peikko
Olen lukenut ja luen edelleen
Sonjan lukuhetket
Toinen todellisuus










keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Naistenviikko: Aila Meriluoto: Kotimaa kuin mies

Keskiviikon naiskirjailija on Aila Meriluoto. Olen hänen teoksiaan lueskellut pitkin kevättä ja alkukesää. Tänä aamuna sain luettua loppuun Meriluodon toisen aikuisten romaanin, Kotimaa kuin mies.

Romaani kertoo Elinasta, joka lähetetään sotalapsena  Ruotsiin pikkusiskonsa Helinän kanssa. Sisarukset eivät pääse samaan paikkaan,vaikka Elina yrittää pitää Helinä-siskonsa kädestä kiinni loppuun saakka - niinhän äiti häntä vannotti tekemään.

Romaani alkaa Elinan äidin Elnan saagasta - syntymästä ja kasvusta aikuiseksi, Elinan ja Helinän äidiksi.

Elinan sopeutuminen Ruotsiin ei suju yhtä hyvin kuin Helinä-siskon. Elina palaa Suomeen, mutta äiti kaipaa enemmän Helinä-siskoa. Elina ei enää tiedä mikä on hänen kotimaansa, mitkä hänen juurensa.  Hän palaa takaisin Ruotsiin, samoin Helinä, joka sopeutuu Suomeen vielä huonommin.

Elinan Suomessa olon aikana hän tulee raskaaksi - äiti ei sitä hyväksy, Elina menee Ensi Kotiin. Ja sieltä hän palaa takaisin Ruotsiin tuttuun maalaistaloon - Torstenin luo. He menevät naimisiin ja saavat tyttären nimeltä Tarina.

Romaanin teema on sotalapsen, aikuisen naisen juurettomuutta, onnetonta avioliittoa ja itsensä etsimistä - kaiken alku ja juuri on sotalapseus ja suhde omaan äitiin.

Meriluodolle tuttuun tapaan romaanin tarinassa vilahtavat kirjoittaminen, kirjastot (laitoskirjasto sairaalassa), Ruotsi ja Suomi ja miehet - ihastumista/rakastumista ja salatapaaminen Suomessa.

Aila Meriluoto: Kotimaa kuin mies, WSOY, 1977
Päällys: Pekka Loiri
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Naistenviikko: Ida Tolvanen: Valon varjossa

Tiistaipäivän naiskirjailija Ida Tolvanen on kirjoittanut omaelämäkerrallisen romaanin Valon varjossa.  Romaani on uskonnollinen ja sen on julkaissut Herättäjä-Yhdistys vuonna 1979. Kirjasampo-palvelun kautta löysin Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemia romaaneja ja lainasin niitä muutaman Kauhavan kaupunginkirjastosta.

Ida Tolvanen kertoo lapsuudestaan pula-ajan Kainuussa, nuoruuden sota-ajasta,  tuberkuloosin sairastamisesta ja avioliitostaan Väinön kanssa.  Romaanin elämäntarinan mukana kulkee hengelliset pohdinnat, herännäisyyden löytäminen ja Siionin virsien veisuu.

Kainuun kansan elämästä ja luonnosta oli mielenkiintoista lukea - evakkoretkistä Pohjois-Pohjanmaalle, paluusta Kainuuseen ja talojen uudelleenrakentamisesta, elämän vaikeuksista ja pienistä iloista ja kiitollisuuden hetkistä

Romaani oli lempeätä luettavaa kesäiltoina - mieleen jäi Nannelin kokemukset tuberkuloosipotilaan kohtelusta sairaalassa, Väinö-miehen sairastelut, Nannelin seurapuheet ja kauniit luonnonkuvaukset.

Ida Tolvanen: Valon varjossa, Herättäjä-Yhdistys, 1979
Kansi: Tapani Aartomaa
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Naistenviikko: Saila Susiluoto

Tuijata. Kulttuuripohdintoja-kirjablogi emännöi Naistenviikkoa kirjablogeissa.  Osallistun tähän haasteeseen koko viikon ajan.

Maanantain naisrunoilijana on Saila Susiluoto. Luin hänen runoteoksen Ariadne toukokuussa, joka oli Tanssiva Karhu-ehdokkaana. Lainasin kesäksi hänen kaikki muut runoteoksensa, paitsi Auringonkierto-teosta ei ollut oman paikkakuntani kirjastossa (täytenee se lainata myöhemmin naapuripitäjästä).


Siivekkäät ja Hännäkkäät: proosarunoja on Saila Susiluodon esikoisrunoteos (Otava, 2001). Runoteos on julkaistu Otavan Runoja tunteville-sarjassa

Runoteoksessa on Prologi, neljä pääotsikoitua runokokoelmaa: Pääskynpesät, Satuja tästä maasta, Kaiken maailman satuja ja Siivekkäät ja Hännäkkäät sekä Epilogi.

Prologi aloittaa aikuisten satumaisen runotarinan Siivekkäistä ja Hännikkäistä.

Pääskynpesät

Eroottissävyisiä proosarunoja naiseudesta - jäävät minulle vieraiksi.

Satuja tästä maasta

Proosarunoja äitiydestä - vastakohtia pullantuoksuiselle äitiydelle.

Kaiken maailman satuja

Saturunoja elämästä, historiasta, kulttuurista - eivät kosketa minua.

Siivekkäät ja Hännäkkäät

Näistä runoista tulee mieleen spekulatiivinen fiktio ja Johanna Sinisalon romaanit.

Epilogi päättää nämä kiehtovat aikuisten saturunot - jokin näissä jää mieleen, vaikka en ihan pääse Siivekkäitten ja Hännäkkäitten maailmaan sisälle.


Huoneiden kirja: proosarunoja on myös julkaistu Otavan Runoja tunteville-sarjassa 2003.

Runoteos alkaa Kolikonheitto tarinalla ja Merkkitaulukolla, jonka tarkoitusta en ymmärrä - symboliikka ei avaudu minulle.

Ensimäinen kerros, osittain maan alla

Merkkitaulukon symbolit kulkevat runojen alareunassa joka sivulla. Ensimmäisessä kerroksessa on naistenhuone,  varastohuone, askarteluhuone, luokkahuone, odotushuone,  asehuone, huone jonka seinällä on ryijy ja hirsisauna - nämä ovat runojen nimet.

Toinen kerros, josta oikeastaan vasta astutaan sisään

Huoneita, ikkunoita, portaikko - symboliikkaa, monimerkityksisiä sanoja, kuten "Mustikat satavat maisemaan, ne ovat syvänsininen meri, taivaan  mustelmainen varjo" (s. 18)

Kolmas kerros, lasia, vettä ja verta

Näissä runoissa on rujoutta, kalman hajua, äitiyden pelkoa tai jotain mikä saa minut voimaan pahoin, hylättyjä lapsia? Tälläisiä ajatuksia runojen lukeminen minussa herättää.

Neljäs kerros, huoneet seinien sisällä ja niiden yläpuolella

Tukahdutettuja tunteita, itkua, pelkoa, surua, salattuja asioita - tämän runoteoksen runot ahdistavat minua tai sitten minä en vain ymmärrä niiden sanomaa?

Viides kerros, osittain puuta, osittain muiden kerrosten kanssa sisäkkäin

Näissä runoissa on tyttö, jonka mieli on musta tai sellaiseksi minä sen koen.

Kuudes kerros, joka myös kelluu

Tuulinen huone runo kuvaa selviytymistä -  runon tyttö on kaikesta huolimatta vahva.

"Annan veneelle vettä juodakseen, laulan sinulle näkinkengät täyteen merien kuohuvaa tuulta" (s. 80)

"Täällä matka on etäisyys kahden kivun välillä, rakkaus matka kahteen kipuun. Ja liput ovat valkoiset aina" (s. 81)




Missä leikki loppuu-runoteos on lolan ja erikan runollista vuoropuhelua ensimmäisessä osassa, toinen osa on nimeltään mustat linnut. Näissäkin runoissa pysyy spekulatiivinen fiktio rujoudessaan, lopussa on kuvarunoja mustine lintuineen. Viimeinen osa on talviyö - syntymää ja kuolemaa.

Carmen-runoteos olisi varmasti helpompi ymmärtää symboliikaltaan jos olisin nähnyt Georges Bizet´n oopperan Carmen. Tämä runoteos jää minulle liian ulkopuoliseksi - en saa tästä nyt mitään irti.
Carmen-runoteoksesta on kirjoitettu Opus eka-kirjablogissa

Dogma-runoteos on lyhyttä ja pitkää proosarunoutta sekä kuvarunoutta (s. 118-119).  En saa näistäkään runoista nyt kiinni, ehkä aika ei ole minulle sopiva, ehkä nämä runot tarvitsevat esiintyvää runoutta - symboliikkaa ympärille.


Saila Susiluodon runous jäi yhä minulle mysteeriksi - ehkä nämä eivät ole minulle kohdistettuja, ehkä en vain ymmärrä tälläistä runoutta.....  silti aion yrittää lukea vielä Auringonkierto-teoksen. Ehkä tarvitsen visuaalista kuvaa ymmärtääkseni paremmin.


Saila Susiluoto: Siivekkäät ja Hännäkkäät: proosarunoja, Otava, 2001
graafinen suunnittelu: Päivi Puustinen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Saila Susiluoto: Huoneiden kirja: proosarunoja, Otava, 2003
graafinen suunnittelu: Päivi Puustinen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Saila Susiluoto: Missä leikki loppuu, Otava, 2007
Kirjan kuvitus: Saila Susiluoto
Kannen kuvitus: Saila Susiluoto
Kannen suunnittelu: Tiina Palokoski
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Saila Susiluoto: Carmen: runoja, Otava, 2010
Kannen suunnittelu: Tiina Palokoski
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Saila Susiluoto: Dogma: runoja, Otava, 2012
Kannen suunnittelu: Tiina Palokoski
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto







perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pyhä Fransiskus

Aukusti Oravalan kirjoittama romaani Pyhä Fransiskus kertoo Franciscus Assisilaisesta (1181/1182-1226), joka perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Paavi Gregorius IX julisti hänet pyhimykseksi 16.7.1228. Pyhimyskalenterin mukaan Franciscus Assisilaisen muistopäivä on 4. lokakuuta ja myöhemmmin sama päivä on otettu kansainväliseksi eläinten päiväksi hänen vuokseen.

Paikkakuntani kirjastossa tämä teos on luokiteltu elämäkertaluokkaan 99.12, mutta minusta kirja on kirjoitettu kaunokirjalliseen tyyliin eikä historiallisia faktoja kertovaan tyyliin. Toisissa kirjastoissa teos onkin romaaneissa - uskonnollisissa romaaneissa.

Aukusti Oravala on julkaissut Pyhä Fransiskus-romaanin 1921.  Hän kuvaa kirjoitustyylilleen tavanomaisesti Fransiskuksen ajatuksia,  hänen kääntymystä kohti Jumalan sisäistä kutsua, miten siihen suhtautuivat hänen vanhempansa, sisaruksensa ja ystävänsä. Jollakin tavoin tästä romaanista tulee mieleen Paulo Coelhon teokset - tässä teoksessa on samanlaista hengellisyyttä, Oravalan kirjassa toki vielä enemmän.

Aukusti Oravala kuvaa kiinnostavasti tuon ajan maisemaa, ihmisiä, ajankuvaa ja erityisesti mieleen jää pieni kirkko, San Damianon kappeli, jota Fransiskus alkaa kunnostamaan saatuaan Jumalalta näyn.

Fransiskus saa kutsumukselleen seuraajia ja he lähtevät Vatikaaniin anomaan siunausta työlleen paavilta, joka sen heille myöntää pitkään harkittuaan.

Jonkinverran tiedän Franciscus Assisilaisesta, mutta aion lukea myöhemmin viime vuonna ilmestyneen teoksen: Jarno Tarkoma: Assisin pyhä Franciscus (Medigent Finland, 2015)

Aukusti Oravala: Pyhä Fransiskus, Gummerus, 1921
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



torstai 14. heinäkuuta 2016

Kerro minulle jotain hyvää

Aloitin tämän kirjan lukemisen jo viime kesänä, mutta jotenkin se jäi muiden kirjojen lomassa kesken. Tänä kesänä olen yrittänyt lueskella keskeneräisiä omia kirjojani loppuun, jälleen muiden mielenkiintoisten kirjastolainakirjojen kanssa vuorotellen.

Louisan ja Willin tarina tuntui junnaavaan ehkä liiankin pitkään samassa kohdassa, että ne pienet hetket, jotka herkistivät minua olivat kuin pisaria meressä - ehkä kaipasin enemmän myrskyävää merta tunteineen.

Louisan oman elämän kipuilut ja menneisyyden muistot kulkivat tarinassa luontevasti ja osittain ennalta-arvattavastikin.

Louisan, Willin ja Nathanin ulkomaanreissussa oli lempeätä huumoria ja seesteistä elämää - hetkinen ilman nykyisyyttä, tulevaisuutta.

Kirjan paras ja koskettavin osa oli viimeiset sata sivua - ristiriitaisin tuntein luin kirjan loppuun ja sellaiset tunteet kirjasta jäikin, mutta toisenlainen loppu ei olisi tehnyt tästä kirjasta niin mieleenjäävää.

Kirjasta on parhaillaan menossa elokuvateattereissa elokuva, mutta ehkä katson tämän elokuvan joskus myöhemmin, juuri nyt en halua palata tarinaan uudestaan - haluan sen jättää mieleni syövereihin, jonne monet lukemani kirjojen tarinat ovat kätkettynä.


Kirjasta ovat blogeissaan kirjoittaneet:

Amman lukuhetki
Anuliinin ajatelmia
Järjellä ja tunteella
Kasoittain kirjoja
Kirjojen keskellä
Kulttuuri kukoistaa
Lukutoukan kulttuuriblogi
P.S. Rakastan sinua
Rakkaudesta kirjoihin
Sivutiellä
Tuijata.Kulttuuripohdintoja
Tässä kaupungissa tuulee aina
Ullan luetut

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Gummerus, 2015
suomentanut: Heli Naski 
(engl. alkuteos: Me Before You, 2012)
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle



tiistai 12. heinäkuuta 2016

Herättäjäjuhlat Vantaalla 8-10.7.2016

Herättäjän Kirjakaupan Herättäjäjuhlat-valmistelut ovat olleet käynnissä jo kesän alussa. On tilattu kustantajilta ja muilta tavarantoimittajilta kirjoja, musiikkicd:tä ja lahjatavaroita myytäväksi kirjakaupan kojuilla Herättäjäjuhlilla. Viimeiset viikot on tehty tuote/kirjalistat jokaisen myyntipöydän kansioihin: musiikki ja virsikirjat, raamatut/kirjat/lastenkirjat/alekirjat/lahjatavarat. On pakattu tarpeelliset tavarat jokaisen myyntikojun tarvikelaatikkoon. On tehty tarvittavat mainosesitteet ja jaettu ohjeet miten toimia kassojen kanssa.  On värvätty talkooväkeä kirjakaupan henkilökunnan lisäksi. Saapuneet kirjat ja muut tavarat on käsitelty: tarkistettu lähetyslistat, hinnoiteltu tuotteet ja pakattu kaikki pahvilaatikoihin ja lopuksi lastattu lavalle.  Torstaiaamulla kuorma-auto sitten lastattiin täyteen Lapualla Herättäjän Kirjakaupan ja Herättäjä-Yhdistyksen myytäviä tuotteita ja siitä ne lähtivät odottamaan meitä Vantaalle.

Herättäjä-Yhdistyksen ja Herättäjän Kirjakaupan henkilökunta ja talkooporukka lähtivät perjantaiaamulla 6.45 Lapualta kohti Vantaata. Niina jäi pitämään kirjakauppaa auki perjantain ja lauantain Lapualle. Minulle tälläinen reissu oli ensimmäinen - Herättäjäjuhlille osallistuminenkin vasta toinen, kun olin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa täällä Lapualla.

Yhden pysähdyksen taktiikalla piipahdimme kahvilla ABC Pirkkalassa. Puolen päivään aikaan olimme perillä Myyrmäen urheilupuiston alueella Vantaalla, jossa Herättäjäjuhlat pidettiin. Kävimme ensin syömässä maittavaa ruokaa: riisiä ja broilerikastiketta Herättäjäjuhlien ruokapisteellä. Ehdin ennen kirjakaupan kojujen myyntikuntoon laittamista vähäsen kierrellä alueeela, joka oli vielä ennen juhlien alkua melko tyhjä.

Reippaasti sitten availimme pahvilaatikot ja asettelimme kirjat ja muut tuotteet myyntipöydille. Parissa tunnissa oli kaikki paikoillaan. Osa kirjoista tuli vielä kustantajalta suoraan Herättäjäjuhlille - ne oli onneksi valmiiksi jo hinnoiteltuna. Kassat saatuamme alkoi juhlaväkeä kerääntyä  aluelle ja tulivat tekemään ostoksiaan. Ensimmäiset Veisuut juhlakentällä alkoivat klo 16.00. Oli koskettavaa kuunnella Siionin virsien veisuuta. Perjantaipäivä meni nopeasti iltaa kohti - kirjoja myyden ja niistä pikaisesti keskutellenkin.  Kahdeksan aikaan aloimme laittamaan myyntikojuja kiinni ja lähdimme bussilla majoituspaikkaamme Holman kurssikeskukseen Klaukkalaan. Naiset yöpyivät Impivaara-rakennuksessa ja miehet Jukolassa.  Iltamyöhällä piti olla vielä rantasauna, mutta naisten sauna olikin unohtunu laittaa lämmitykseen, joten me kävimme sitten suihkussa pelkästään. Minäkin kävin jopa itse kastamassa järvessä, mutta en tarjennut olla siellä sen kauempaa.  Iltapalaa oli jonkin verran tarjolla ja sitä vielä haukattiin ennen nukkumaanmenoa tuossa yhdentoista aikaan.
Lauantaina heräsin kuudelta aamulla ja kävin saunan rannassa pienellä aamukävelyllä ennen aamiaista. Oli rentouttavaa vielä rauhoitttua hetkiseksi ennen päivän touhuja. Takaisin Herättäjäjuhille palasimme kahdeksalta aamulla, avasimme myyntikojut ja myimme aamusta iltakahdeksaan saakka.  Monenlaista kirjaa myytiin normaalihintaisten (Herättäjäjuhlat-hinnoilla) Kirjat-myyntipöydällä. Suosituimpia olivat Herättäjäjuhlien Juhlapassissa olleet tarjouskirjat:
Jouko Ikola: Hyvyyttä on (Kirjapaja & Herättäjä-Yhdistys)
Irja Askola: Pöytä on katettu (Kirjapaja)
Lasse Halme: Ollaan ihmisiksi: Juice Leskisen laulujen unelmat ja todellisuus (Kirjapaja)
Maria Vilja: Hiljaisuuden värityskirja (Kirjapaja)
Anna-Mari Kaskinen: Elämä on nyt (Kirjapaja)
Riitta Karvonen: Aukusti Oravala - kirjailijapapin muotokuva (Herättäjä-Yhdistys)
Myös Juhani Rekolan kirjat olivat suosittuja ja ne myytiinkin loppuun ensimmäisenä. Samoin muut Anna-Mari Kaskisen ja Marleena Ansion kirjat olivat suosittuja. Laajasta valikoimastamme meni kuitenkin jokaisten esillä ollutta kirjaa muutamin kappalein. Markkinoimme myös juuri avattua verkkokauppaamme Herättäjän Kirjakauppa

Lauantai-illalla oli myös naistensauna lämpinä - minäkin rohkenin räpiköidä hiukan kauemmin järvessä, kun tiesi pääsevänsä saunan lämpöön. Iltapalan jälkeen oli niin väsynyt ja raukea olo, että oli rentouttavaa saada mennä nukkumaan.

Sunnuntaiaamulla kello kuusi tein tavanomaisen kävelyhetkeni ja kävin hiljentymässä kurssikeskuksen rannassa olevalla ristialttarilla, kuunnellen aamun lintujen laulua.
Tavarat pakattiin valmiiksi linja-autoon, sillä juhlilta oli suoraan lähtö kohti Pohjanmaata.
Päivä sujui vilkkaasti kirjoja myyden ja ihmisten kanssa rupatellen. Ehdin käymään Juhlamessun ehtoollisellakin - oli koskettavaa ja vaikuttavaa kävellä juhlakentän poikki alttarille.
Päätösseurojen loppuessa alkoi meillä myymättä jääneiden kirjojen ja muiden tuotteiden inventaario ja pahvilaatikoihin pakkaaminen. Hyvin pysyttiin niidenkin kanssa aikataulussa ja pääsimme lähtemään viiden aikaan Vantaalta kohti Pohjanmaata.

Pysähdyimme jälleen ABC Pirkkalassa kahvilla ja olimme Lapualla kymmenen aikoihin illalla. Kävin vielä hakemassa Lapuan ABC:lta hampurilaisen, kun oli vielä hiukan suolaisen nälkä :) Ja sitten menin suoraan nukkumaan - maanantaiaamuna alkoi työvuoro kirjakaupalla kello 10.00 :)

Oli ihana yhdistää kirjakauppatyö ja hengelliseen tapahtumaan osallistuminen - minuun iski talkookärpänen, ja toivon saavani osallistua vielä monena vuonna Herättäjäjuhlien Herättäjän Kirjakaupan kirjamyyntiin - olin sitten kirjakaupan palkkalistoilla tai en :) Oli ihana tavata uusia ihmisiä talkooväen kautta - ehken ny viä kaikkien nimiä ja kasvoja muista, joten äläkää ihimetelkö jos mulla lyä ensi tyhyjää ku käyttä kirjakaupalla tai tuutta kylän raitilla vastahan :D Hyvin jaksoin tällääsen porukan kans - vatsalihaksetkin sai hyvin liikuntaa, kun saimma välillä nauraa hassuulle jutuullemma ja mitä väsyneempiä aloomma olla, sitä höpsömpiä olimma iltaa kohorin ♥ :)  Ensi vuonna Herättäjäjuhlat ovatkin Nilsiässä

Oli mielenkiintoista katsella persoonallisesti pukeutuneita ihmisiä kulkemassa juhlatorin poikki - herkistyä, kun näki miten ihmiset halasivat iloisesti jälleen toisensa kohdatessaan - niin nuoret kuin vanhat. Katsella ja kuunnella nuorten Körttipastilli-laulua, kuunnella puheita ja Siionin virsien laulua. Jokainen ihminen oli tervetullut omana itsenään juhlille - ihminen kohdattin ihmisenä ja Jumalan sana oli virvoittavaa puhetta ja musiikkia sielun syövereihin - iloihin ja suruihin.
Siionin virsi 312 Edessä reitti tuntematon /  Kahden maan kansalainen (sanat: Kaija Pispa sävellys: Jaakko Löytty) laulettiin moneen kertaan Vantaan Herättäjäjuhlillakin - olihan näiden juhlien tunnuslausekin: Kahden maan kansalainen. Minullehan Siionin virret eivät ole vielä kovin tuttuja, mutta tästä laulusta/virrestä on tullut yhtä koskettava ja tärkeä kuin Pekka Simojoen Kahden maan kansalainen-laulusta, joka on poikani rippilaulu vuodelta 2015.
Sunnutaina Esa Ruuttunen lauloi tämän Kahden maan kansalaisen juhlilla - herkistynein silmin hänen ääntänsä kuuntelin ja sanojen sielunvoimaa ammensin. Tässä alla yksi YouTube-video Esa Ruuttusen laulamana:

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä

Tänään Eino Leinon, runon ja suven päivänä on erinomainen hetki pohtia mitä runous merkitsee minulle.

Ensikosketuksia runoihin ja loruihin

Lahjaksi saadut kirjat: Hanhiemon iloinen lipas, Elli velli karamelli, Rudolf Koivun lukukirja.... Valitettavasti olen ollut niin ahkera lukija, että osa kirjoista on luettu aivan puhki - osalle on käynyt ikävästi kesän aikaan, kun se on unohtunut vesisateeseen pihalle....
Täällä oman kotini kirjahyllyssä on tuo Rudolf  Koivun lukukirja. Olen saanut 9-vuotissyntymäpäivälahjaksi sen kummeiltani.. Olenkohan leikkinyt koulua, kun muutaman runon kohdalle olen kirjoittanut sanan ULKOA :)

Lapsi on pipi

Lapsi on pipi ja vuoteessa makaa,
ei saa nousta kuin aikojen takaa.
Otapas lääkettä, rohtoa nauti,
kohta on kaukana pipi ja tauti.

-Rudolf  Koivu-

En muista kouluajoilta runojen lukemista tai lausuntaa - on vain jäänyt sadut ja lastenromaanit mieleen.


Nuoruuden runoutta


Runovihot, joihin kopsattiin nuorten lehdistä ja runokirjoistakin runoja. Minulla on vielä nämä neljä runovihkoa tallella.

Sinä kysyt ketä rakastan
Itse siihen en vastaa
Näistä riveistä sen selville saat
Uudelleen kun luet vaan
Alkukirjaimet sen muodostaa

********

On kaunis rakkautemme,
sen vakavuus,
kaiken pohjana ystävyys,
uskollisuus,
kuin lahja on jokainen päivä
uus,
tätä vaihtaa en vois miksikään
muuks'

********

Rakastin sinua pitkään ja 
sokeasti,
kunnes yhtäkkiä sain näköni
takaisin.
Näin, että olit sisimmältäsi
kylmä, kova ja itserakas.
Minne häipyi se poika
jota niin kovasti rakastin?


*********

Älä suutele poikaa kotiportailla,
sillä rakkaus on sokea, mutta
äitisi ei!


*********

Niin pieni on tämä
ihmisten maailma,
mutta silti se on
niin täynnä surua.


Rakkaimmat runoilijat ja runokirjat

Leena Laulajaisen Lumileopardi tanssii-runoteos on yksi tärkeimmistä runokirjoista, joita olen lukenut. En tiedä, miksi en ole tuota kirjaa kuitenkaan omaan kirjahyllyyn vieläkään ostanut... jostain antikvariaatista saattaisin tämän runohelmen vielä löytää.

Tommy Tabermann ja Eeva Kilpi ovat runoillaan auttaneet läpi elämän ilojen ja kolhujen - Tabermann lempeällä eroottisella rakkausrunoudellaan ja Kilpi naiseuden runoteksteillään.

Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on koskettanut minunkin elämää....

Birgitta Yavarin hengelliset runot ovat kantaneet elämäni eri vaiheissa.  Samoin Raila Maulan ja Maija Paavilaisen aforismit kuvineen.  Marleena Ansio ja Anna-Mari Kaskinen ovat runoillaan vahvistaneet ja herkistäneet mieltäni - runoteosten kuvitukset, erityisesti Kaskisen teoksissa olevat Minna L. Immosen herkät maalaukset. Myös Maaria Leinosen runot ovat hengellinen voimavarani.

Kirsi Kunnaksen aikuisten runot ja Risto Rasan luontoaiheiset runot antavat voimaa elämääni.

Paljon on vielä runoilijoita ja runoteoksia lukematta - olen vasta runopolkuni alkupäässä.


Runonlausunta

Kolme tai neljä vuotta taitaa tulla syksyllä, kun rohkenin ilmoittautua Lapuan kansalaisopiston runonlausuntaryhmään. Isäni on  myös lausunut runoja - taisi aloittaa runonlausunnan hyvin samanikäisenä kuin mnä, neljänkympin tienoilla.  Isäni myötä tutuksi tuli Omar Khajam, Kahil Gibran - liekä hänen työvuodella Saudi-Arabiassa 70-luvun lopulla ollut vaikutteita näihin runoilijoihin.  Eino Leino, Lauri Pohjanpää, Aaro Hellaakoski suomalaisrunolijoista kuuluivat isäni lausuntaesityksiin.

Ensimmäiset harjoituskerrat olivat luonnollisesti jännittäviä, kun en tuntenut ryhmän vetäjäämme Outi Hakalaa enkä ketään runoryhmäläisistämme. Outi osasi hienosti kannustaa meitä esiintymään ja pikku hiljaa meistä jokaisesta on kasvanut oman persoonallinen runonlausuja - ja kokemuksen kautta varmuus esiintyä lisääntyy. Rakastan lausua runoja  ja olla estraadilla. Viimeksi lausuin Lapuan Lausujat-ryhmämme mukana Lapuan Tuomiokirkossa ELY:n Kesäjuhlissa lapualaisen Hannele Eväsojan runon hänen runoteoksestaan Rikas rakas elämä (2010)

Minä rakastan sinua elämä
         myrskyinesi
-joilla ravistelet minut hereille
    -riepottelet voimani

    niin että antautuneena
          voin painautua


        syvälle
        syvälle


    Jumalan syliin
- ja kuulla elämän sydänäänet


Tuon runon esittäminen kirkossa sai minut sisäistämään omalla persoonallani tämän koskettavan ja puhuttelevan runon. Runon esityspaikalla voi olla hyvinkin ratkaiseva ja uutta voimaa antava vaikutus lausunnalle.


Runojen kirjoittaminen

Tässäkin kuljen isäni jalanjälkiä. Hän on kirjoittanut viime vuosina muutamia runoja ja on lähettänyt niitä paikallislehteen, jossa niitä on julkaistukin.  Minä rohkenin vasta tänä vuonna laittaa julki ensimmäisen runoni. Kuulun lapualaiseen Kyösti Wilkuna-kirjallisuusseuraan ja meillä on yhteistyötä Lapuan Kaupunginkirjaston kanssa - joka kuukausi julkaistaan yksi runo tai kirjoitus wilkunalaisten kirjoittajien teksteistä. Minun runoni on nyt kesän ajan runona kirjastossa ja heidän facebook-sivulla.  Vieläkin olisin tuohon runoon muutaman muutoksen tehnyt, nyt kun olen sitä lukenut uudemman kerran useasti....
Rohkenin myös lähettää viisi runoani Kyösti Wilkuna-kirjallisuusseuran syksyllä ilmestyvään antologiaan - ne ovatkin sitten ensimmäiset painetut runoni.
Kirjastoalan opiskelut vievät luovan kirjoittamisen aikaani vielä parisen vuotta, mutta sen jälkeen toivottavasti saan kirjoitettua valmiiksi runokyhäelmäni, joita on kertynyt ns. pöytälaatikkoon.

Runouden lukeminen

Rakastan lukea erilaisia runoja ja monesti lausun niitä ääneenkin - kesäisin terasilla naapurien ja ohikulkijoiden iloksi. Myös luonnon äärellä, metsässä, joen varrella tai puistossa on ihana lukea runoja.

Tänä kesänä olen lukenut Tanssiva Karhu-runoehdokkaita - yksi on vielä odottamassa lukuhetkeä sekä Aila Meriluodon kaikki runoteokset. Monesta runokirjasta en ole ehtinyt vielä kirjoittamaan blogissani, mutta tässä on ne runokirjat, joista löytyy mietteitäni (näköjään viimeisimmistä on kuvat kadonneet, joten täytenee ne jossain vaiheessa laittaa uudestaan).


Nyt on lähdettävä runouden pariin kirjakauppatyöhön - saa nähdä mitä runoteoksia tänään myymme ja tuleekon jokin uusi runoteos kustantajilta myyntiin :)


Työpäivän jälkeen aion viettää runoja lukien lukuhetkeni ja saatanpa muutaman runon lausuakin - ehkä joskus teille teen runovloggauksenkin - nyt, en sitä ehdi suunnitella, kun viikonlopunkin olen Herättäjäjuhlilla Vantaalla myyjänä Herättäjän Kirjakaupan kojulla :)



tiistai 5. heinäkuuta 2016

William Shakespearen elämää

Kevään kirjastoalan opiskeluissa oli English Litterature II - englantilainen kirjallisuus 1500-luvulta 1900-luvun alkuun. Yhtenä tehtävänä oli valita ryhmän kanssa yhdessä yksi William Shakespearen näytelmä yhdessä luettavaksi, josta sitten keskustelimme Moodlessa ja jokainen teki vielä lukupäiväkirjan , jonka minä luonnollisesti kirjoitin tänne blogiini. Tästä sain mielenkiinnon lukea Anthony Holdenin kirjoittaman William Shakespeare ja luin myös nuorille suunnatun Suurmiehiä-kirjasarjan Shakespeare-osan.

William Shakespearesta ja hänen näytelmistään on kirjoitettu useita teoksia ja niistä on suomennettukin 43 erilaista teosta ja tutkielmaa.

Anthony Holdenin William Shakespeare-teos on uusimpia suomennoksia (Gaudeamus, 2003) ja hyvin laajaastti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu - en olekaan ajatellut, ettei William Shakespearen varhaisista vuosista ole jäänyt tarkkoja dokumentteja kovin paljon. Sen verran toki Shakespeare-keskusteluita tiedän, että on väitetty ja epäilty, että näytelmät olisi kirjoittanu joku muu - toki hänen nimiinsä laitettiin myöhemmin sellaisiakin teoksia, mitä hän ei ollut kirjoittanut.

Esipuheessa Anthony Holden käsittelee Shakespearen elämäkertoja kautta aikain ja perustelee, miksi on syytä tehdä uusi elämäkerta 1990-luvullakin.

Teoksessa on 12 kappaletta, jotka on jaettu Stratford-kotikaupungin vuosista 1564-1569, Shakespearen lapsuuteen, kadonneisiin vuosiin 1579-1587, nousukasvuosista 1592-1594 aina hänen viimeiseen elinvuoteensa 1616.

Kirjan lukeminen olisi ollut vielä helpompaa ja mielenkiintoisempaa, jos olisin lukenut ensin kaikki Shakespearen näytelmät - suurin osa on kuitenkin nimeltä tuttuja ja olen nähnyt pätkiä erilaisista esityksistä baleteista ulkoilmateatteriesityksiin.

William Shakespeare-intohimoni vain lisääntyi luettuani Anthony Holdenin kirjottaman pohtivan ja kyseenalaistavankin elämäkerran - silti jaksan ihmetellä, miten ei voi olla tarkkoja tietoja hänen elämästä ja teoksistaan, miten vieläkin jotkin asiat ovat vain pääteltävissä?

Toinen kirjastosta lainaamani kirja Suurmiehiä - Shakespeare on hyvä teos, kun haluaa perustiedot William Shakespearesta ja hänen näytelmistään. Kirjassa on aikakauteen liittyviä upeita kuvia, jotka elävöittävät yhä tätä suomeksi vuonna 1983 julkaistua teosta (alkuteos on vuodelta 1981).

Jossain vaiheessa aion todellakin jatkaa Shakespearen näytelmien lukemista. Unelmana olisi päästä katsomaan edes Suomessa jokin Shakespearen näytelmä - ulkomaanmatkasta en tässä vaiheessa uskalla edes unelmoida, onneksi myös televisiossa ja YouTubessa on upeita esityksiä.

Anthony Holden: William Shakespeare, Gaudeamus, 2003
Kansi: Jukka Aalto/Armadillo Graphics
Suomentanut: Kaisa Sivenius
(engl, alkuteos William Shakespeare. His Life and Work, 1999)
Mistä hankittu: lainattu Nurmon kirjasto

Maria Rita Cifarelli: Shakespeare (Suurmiehiä), Ruutu, 1983
suomentanut: Kai Katila
(italial. alkuteos I protagonisti della Civiltá, SHAKESPEARE, 1981)
Mistä hankittu: lainattu Nurmon kirjasto