torstai 10. tammikuuta 2019

Aino Kemppaisen runoteokset

Kuvataiteilija Aino Kivisaari on julkaissut kolme runoteosta nimellä Aino Kemppainen. Herättäjä-Yhdistys on kustantanut kaikki kolme runoteosta. Tässä on hänen kaksi runoteosta, kolmatta odottelen kirjastosta seutulainana.

Etsin iloa esiliinan taskusta, 1977 (2p., 1984)





1. painoksen kansikuva

Nämä runot ovat syntyneet pienten lasten äidin arjesta. Jokapäiväisen elämän keskellä kirjoittaja löytää pienten ilojen suuruuden, etsii itseään ja tietä Jumalan luo. (takakansiteksti)

Runot on jaettu neljään osioon: Vanha punainen essu, Toinen toiseemme kompastellen, Lapsi ottaa kädestä ja Katselkaa kedon kukkia.

Vanha punainen essu
Kotiäidin tuntoja, Jumalan hoitavan käden alla. Näistä runoista löysin lohduttavan runon, joka sopii omaan elämääni – ei tarvitse välttämättä olla äiti tai pienten lasten äiti. Tämä runo on jokaiselle sopiva.

Aamu aukeaa kuin kukka,
kuin pääsiäisaamun
valkoinen lilja.

Anna aamun tuoksua
        ylösnousemuksesta,
sydäntemme piilosta
                         arjen vaivaan,
iloa iltaan asti.

Toinen toiseemme kompastellen
Äitiyden ja parisuhteen kipuiluja.   Minuun kolahti tuo kolmeen osaan kirjoitettu runo Sinä. Sen tunnelma koskettaa omaa elämääni….

Sinä

I

Et sinä ole
sellainen kuin toivoisin.
Et sinä
harrasta kaunotaiteita, et musiikkia etkä runoutta.
Et sinä keskustele
syvällisesti ja sivistyneesti
viileässä illassa.
Päivän helteessä sinä, maalaispoika,
riemullisen kuumana,
pelottavan voimakkaana, potkit
                                                jalkapalloasi
vasten herkkiä tunteitani,
heittelet rennosti
                  tikkaa
ja puolihuolimattomasti
                   roiskit sanoja, kunnes
nälissäsi tahdot maitoa
                          ja makkaraa.

II

Istun ja katselen kun syöt.
Kaipaan helliä sanoja,
katsetta, kosketusta.
Mutta silmäsi katsovat todellisuuteen,
päivän uutiseen ja
sanaristikkoon.
Kaukana olet,
siellä jossain sanomalehden takana.
Ja sitten sinua alkaa raukaista suloisesti,
nukahdat,
käsi poskella
kuin onnellinen lapsi.

III

Kun nukut,
näen paremmin sinuun.
Sinussa ei ole yhtään kuorta,
ei mitään tehtyä, ei kovaa.
Sinä olet syntynyt maasta,
olet maan iloinen poika,
maan syli, minulle annettu,
lahjaksi,
tehtäväksi annettu.

Lapsi ottaa kädestä
Riipaisevia runoja äitinä olemisesta, kun ei jaksakaan aina olla hyvä äiti…. Jumalan armo tulee kipeäänkin äidin sydämeen….

”Katselkaa kedon kukkia”
Viimeisen osion runoissa kaunista kuvausta luonnon äärellä, kun on väsynyt olemaan äiti, nainen….  Jotain näissä runoissa sattuu sydämeeni…. Menneisyyteni haamut palaavat mieleeni…. Kunpa silloin olisin uskaltanut luottaa Jumalaan armoon….

Taskussa kodin avain, 1979 (2. p., 1985)





2. painoksen kansikuva

Nämäkin runot ovat äidin puhetta perhe-elämän iloista ja suruista sekä yhteyden etsinnästä lähimmäiseen ja Jumalaan. Arjen ilona ovat lapset ja luonto. (takakansiteksti)

Runot on jaettu neljään osioon: Koivunlehden kokoiseksi; Ollaan yhdessä, hiljaa; Sinun kämmenpohjasi verran; Siankärsäheinä.

Koivunlehden kokoiseksi
Rakastan näiden runojen herkkää luonnon kuvausta, joka vie sieluni syövereihin. Niihin tunteisiin, mitä minä useasti koen.

Auringon askeleet hangella
näyttävät tien
metsän hiljaisuuteen.
Puiden pihka tuoksuu kuin lääke
ja hiljaisuus ympärilläni on
                            kokonainen.
Kuin yksi suuri,
parantava sana.

****
Onnellisena istun täällä,
joen mutkassa
kanervan ja juolukan joukossa.

Nämä värit
syksyn lämpimät, läheiset soinnut
tekevät minut pieneksi ja hiljaiseksi,
koivunlehden kokoiseksi.

Ihmeelliset lehdet.
kuin jokainen niistä sisältäisi
kuolevissa solukoissaan
myös ihmisen ilon ja surun,
rukouksen.

Ollaan yhdessä, hiljaa
Näiden runojen äärellä kokee Jumalan läsnäolon, mutta myös sen epäröinnin missä olet, Jumala? Onko hyvä jakaa ilot ja surut ystävän kanssa vai väsyykö toisinaan asioita, jotka eivät muutu miksikään vatvomaan? Onko parempi olla yksin Jumalan lähellä kipuinensa…

Sinun kämmenpohjasi verran
Puolison kaipuuta – runot kolahtavat omatuntooni. Minä ole se meillä joka on lähdössä…. Aina menossa jonnekin yksin – sillä puolisoani eivät samat asiat kiinnosta. Enkä ehkä haluakaan häntä mukaan…. Tarvitsen omaa tilaa…. Ja toinen taas kaipaa läheisyyttäni…

Siankärsäheinä
Ihania, hauskojakin lausahduksia ilmeisesti runoilijan omien lasten suusta kirjoitettu runoihin. Niiden sanoma herkistää – miten sydämeen sattuvasti lapset asioita ajattelevat. Toiset runot kuvaavat pienten lasten vanhempien arkea kaiken sen jaksamisen ja jaksamattomuuden keskellä – Jumalan suojeluksessa ja siunauksessa.

Aino Kemppainen: Etsin iloa esiliinan taskusta, Herättäjä-Yhdistys, 2p., 1984
Kansi: Aino Kemppainen
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Aino Kemppainen: Taskussa kodin avain, Herättäjä-Yhdistys, 1979
Kansi: Aino Kemppainen
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

tiistai 1. tammikuuta 2019

Kolmas aalto


Kevin Springerin toimittama kirja Kolmas aalto on myös Alfa-kurssioppaan kirjalistalta.  Etsin tietoa Kevin Springeristä netistä. Hän on ollut pastorina useammassa amerikkalaisessa evankelisessa kirkossa. Minua kiinnostaa aina saada kasvot kirjan kirjoittajalla, joten googlailun kautta löytyi YouTube-video KevinSpringeristä.

Vaan annetaanpa Kevin Springerin kertoa ensin alkusanoissa mikä on kolmas aalto:

Kolmannelle aallolle eli Pyhän Hengen kolmannelle voimakkaalle toimintajaksolle tällä vuosisadalla (eli 1980-luvun loppu, jolloin tämä kirja on kirjoitettu) on tunnusomaista vastakkaisten voimien kohtaaminen länsimaisissa kulttuureissa.”

Useimmissa tämän kirjan kertomuksissa käsitellään sitä, miten epäusko Jumalan kykyyn tehdä yliluonnollisia tekoja tämän päivän maailmassa voidaan voittaa.”

Kirjaan kirjoittanut esipuheen John Wimber (1934-1997). Hän oli muusikko, entinen kveekari, pioneeripastori karismaattisissa seurakunnissa ja kirjailija.

Kirjamme kaikissa todistuksissa punaisena lankana on jokaisen kirjoittajan usko siihen, että Raamattu on Jumalan sanaa. Tästä syystä he eivät voi tyytyä pelkästään opiskelemaan tietoa Jumalasta, vaan haluavat tuntea Hänet ja että Jumala tuntee heidät täysin.” 

… nykyhelluntailaisuus, jota C. Peter Wagner nimittää Pyhän Hengen ensimmäiseksi aalloksi, alkoi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.”

Pyhän Hengen toinen aalto evankelikaalien keskuudessa alkoi 1960-luvun alussa karismaattisena uudistuksena; uudistus- ja uskonpuhdistusliikkeenä lännen protestanttisissa valtakirkoissa ja katolisissa kirkoissa.”

Ensimmäinen aalto näytti koskettavan pääasiassa alimman sosiaali- ja tuloluokan ihmisiä, kun taas toinen aalto on keskittynyt keskiluokkaan protestanttisissa valtakirkoissa ja roomalaiskatolisessa kirkossa.”

Kolmas aalto on C. Peter Wagnerin kehittämä uudistermi.”

                      Kolmas aalto sai alkunsa vuoden 1980 tienoilla, kun yhä useammat perinteiset evankelikaaliset seurakunnat ja laitokset avautuivat Pyhän Hengen yliluonnolliselle toiminnalle, vaikka ne eivät olleetkaan helluntailaisia tai karismaattisia, eivätkä halunneetkaan niiksi tullakaan.”

                      Kolmannen aallon yksi tunnusmerkki on yhtenäisyys.”

”Tässä kirjassa on Kolmannessa aallossa mukana olevien miesten ja naisten todistuksia. ”

He edustavat hyvin erilaisia kristillisiä perinteitä, sekä protestanttisia että katolisia. He ovat kotoisin eri puolilta maapalloa: Yhdysvalloista, Kanadasta, Isosta-Britanniasta ja Uudesta-Seelannista

He edustavat monia eri työmuotoja: on pastoreita, evankelistoja, lähetystyöntekijöitä, opettajia, professoreja.”

-         Lähes kaikki tunnustautuvat evankelikaaleiksi
-         Huomasivat suuren kuilun oman kokemuksensa ja sen välillä, mitä heille on opetettu Jumalasta
-         Löysivät sillan tästä toiminnasta kuilun yli
-         Ennakkoluuloja, jotka oli häivytettävä
-         Kysymyksiä, joihin heidän oli saatava vastaus ennen kuin he saattoivat edistyä Pyhän Hengen kokemisessaan
-         Kohtasivat Jumalan yllättävällä tavalla, useimmiten kokemus oli mullistava

Carol Wimber: Jumalan nälkä

”John Wimberin vaimo, Carol Wimber vaikutti syvästi Kristillinen Viinitarha- yhteisöseurakunnan  (Vineyard Christian Fellowship) perustamiseen Anaheimin kaupunkiin Kaliforniaan

Carol Wimber kertoo mitä tapahtui heidän seurakunnassaan, kun hänen miehensä erosi pastorin tehtävistä 1975.  Seurakunnasta erosi väkeä ja seurakunnan kasvu alkoi kuihtua. Kyllä varmasti omassa evankelisluterilaisessa kirkossa seurataan seurakunnan jäsenten eroa ja sitä liittyykö seurakunnan jäseneksi uusia. Siitä ei vain kirkon puolelta niin julkisesti puhuta. Ehkä siksi, että minullekin tulee tunne, että laskettaisiin vain, kuinka moni eroaa ja kuinka moni liittyy.  Niin kuin se olisi pääasia, että kirkko kasvaisi mahdollisimman suureksi. Onhan se tärkeä asia, ilman seurakunnan jäseniä ei ole kirkkoakaan.  Minäkin vasta nyt katson ensimmäisen kerran Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan sivuilta hallinnon kohdasta kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston pöytäkirjoja. Ehkä niistä on ollut Facebook-sivulla maininta.

Carol Wimber yritti pitää kirkon kasvusta kiinni pitämällä useampia raamattutunteja ja useampia pyhäkouluryhmiä. Hän oli kehittämässä uusia ja tehokkaampia kesäraamattukouluja lomalaisille.
Carol Wimber näki unen, jossa hän saarnatessaan alkoi puhumaan kielillä.  Tämä uni ja kielilläpuhumisen kokemus vaivasivat häntä niin, että hänen varmuutensa ja itseluottamuksensa katosivat. Hän oli kääntynyt Jumalan puoleen ja kysynyt mikä heidän seurakuntaa vaivasi. Jumala oli näyttänyt mikä oli Carolissa vialla. Nuo ajatukset aiheuttivat paineen kielilläpuhumisesta ja parantamisesta tuntuivat, ettei Carol ollut tuntenutkaan Jumalaa niin hyvin kaikkina vuosina. Jumala vastasi hänelle pitkän hiljaisuuden jälkeen, että olet oikeassa.

Carolilla oli niin tyhjä olo, että hän lopetti opettamisen ja erosi kirkon johdosta eikä enää kertonut omaa mielipidettään hengellisestä kysymyksestä.  Hän luopui kaikesta mille oli omistanut kaiken aikansa. Hän kätkeytyi kotiinsa kolmeksi viikoksi ja teki parannusta Jumalaan ja Pyhään Henkeen osoittamastaan asenteesta. Jumala näytti Carolille, miten hän oli ollut tiellä ja estänyt Johnia astumasta esiin uskossa ja voimassa Hänen tahtomallaan tavalla.

Seitsemäntoista vuotta aikaisemmin, pian kääntymyksensä jälkeen John oli puhunut kielillä ja rukoillut poikamme parantumista, ja Carol oli taivutellut Johnin uskomaan, että se ei ollut Jumalasta.  Selän kääntäminen näille kokemuksille oli haavoittanut Johnia.

Tästä syyllisyyden ja murheen tunteista syntyi Carolille epätoivoinen Jumalan kaipaus ja nälkä.  Jumala puhui samanaikaisesti Johnille, joka oli ollut kaksi vuotta työssä Charles E. Fullerin evankeloimis- ja seurakunnan kasvuinstituutissa. John koki että, Jumala kutsui häntä takaisin seurakunnan paimeneksi.

Jumala käytti siis epätavallista kokemusta kertoakseen Carolille, mitä Jumala tahtoi heidän tekevän. Hän näki näyn uima-altaallaan, että heidät kaikki kastetaan vedessä. Carolille vesikaste tuntui oudolta, sillä kveekarit eivät hyväksy vesikastetta. Carol tiesi, että Jumalalla oli nyt jotain heille mikä menisi yli heidän kirkkokunnallisten rajojen.

Carol ja John osallistuivat muutamien seurakuntien johtajiensa järjestämiin kotikokouksiin.  Tästä alkoi heidän uusi seurakuntansa.

Äitienpäivänä 1981 koimme jotakin, joka oli ikään kuin vedenjakaja, joka suuntasi meidät siihen, mikä nykyään tunnetaan voimaevankelointina” (s. 44)
Voimaevankeliointi on jotain mitä minä vierastan ja tämä Carol ja John Wimberin kokemukset eivät tunnu siltä, uskonelämältä johon haluan kuulua.

C. Peter Wagner: Jumala ei pilaillutkaan kanssani

C. Peter Wagner toimii Kaliforniassa Pasadenassa Fullerin teologisessa seminaarissa seurakunnan kasvun opettajana. Hän on opettanut Fullerin teologisessa seminaarissa vuodesta 1971. Ennen tätä hän oli viisitoista vuotta lähetystyössä Boliviassa. Hän on fil. tri. ja hän on väitellyt tohtoriksi sosiaalietiikasta Etelä-Kalifornian yliopistossa. Hän on julkaissut kaksikymmentäseitsemän kirjaa. Hänellä ja hänen vaimollaan Doriksella on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.

C. Peter Wagner uskoo myös yliluonnollisiin voimiin, ihmeisiin ja merkkeihin eli tähän John Wimberin nimeämään voimaevankelointiin.

Anne Watson: Kolmas aalto vasta alkanut

Anne Watson on Belfrey Trust -rahaston apulaisjohtaja Yorkissa, Englannissa. Hän on St Michael-le-Belfreyn anglikaaniseurakunnan vanhimmiston jäsen ja hänen vastuullaan on armolahjojen käytön ohjaaminen. Hän myös valvoo kuvallisen ilmaisun, tanssi- ja draamaryhmien toimintaa. Hänellä ja hänen edesmenneellä miehellään David Watsonilla on kaksi lasta.”

Anne Watsonin mies David kävi vuosittain Fullerin teologisessa seminaarissa Pasanedassa Kaliforniassa. Hän kävi John Wimberin seurakunnassa.  David kutsui Johnin ja Carolin Yorkiin Englantiin.  David todettiin paksusuolensyöpä tammikuussa 1985. Leikkaushoito onnistui, mutta maksasta löytyi etäpesäke. Davidilla oli vain vuosi elinaikaa.

Kuukausia kestäneen oireettoman vapauden jälkeen Davidin tila huononi, ja hän kävi jälleen Anaheimissa, Viinitarha-seurakunnassa. Ryhmä rukoili hänen puolestaan vuorokauden ympäri, mutta turhaan. David tuli kotiin. Riehuva taistelu kävi yhä kiivaammaksi, kunnes aikaisin helmikuisena aamuna David kutsuttiin Herran luo.” (s. 73)

Anne Watson halusi oppia rukoilemaan sairaiden puolesta. Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja.

Minulla on ollut paljon taisteluja itseni kanssa ja asenteideni kanssa, mutta mitä enemmän käytännössä itse toteutan parantamisen armolahjaa, sitä enemmän pystyn ymmärtämään ja vähentämään paineita ja tekemään yhteistyötä Pyhän Hengen kanssa.”  (s. 73)

Ymmärrän, että jokainen rukoilee Jumalalta jonkinlaista parannusta sairauksiinsa, mutta vierastan tuollaista ”massiivista rukoustapahtumaa”.  Kaikkea sairauksia Jumala ei paranna, sen ymmärtäminen on toisinaan hyvin vaikeata.  Läheisen ihmisen sairastaminen on vielä vaikeampaa ymmärtää Jumalan tahdoksi kuin omat kipuilut.

George Mallone: Ei nyt, myöhemmin

George Mallone toimii Burnaby Christian Fellowship – seurakunnan pastorina Kanadassa. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa. Hänellä ja hänen vaimollaan Bonniella on kolme lasta.”

George Malone tapasi lounaalla Bob Birchin kanssa David Watsonin.  Silloin George ei vielä ottanut uudelleen yhteyttä David Watsoniin. Myöhemmin he tapasivat David Watsonin kotona Yorkissa.  Heinäkuussa 1983 George osallistui Kirkon Maailmanneuvoston kokoukseen, jossa yhtenä puhujana oli John Wimber.  George ei vielä suhtautunut John Wimberin parantamisen lahjaan myönteisesti, olihan kirjoittanut tästä aiheesta vastakkaista mielipidettä olevan kirjan.

Hänen vaimonsa Bonnien sairastuessa munasarjasyöpään. Huoli vaimonsa terveydestä sai George hakeutumaan John Wimberin järjestämälle Ihmeet ja merkit ja seurakunnan kasvukurssille  Anaheimiin.

Muutaman viime vuoden aikana olen tavannut kymmeniä herätyskristillisiä, monta eri kirkkokuntaa ja hengellistä perinnettä edustavia pastoreita, jotka ovat tempautuneet tähän aaltoon mukaan.” (s. 88)

Jos Jumala suo, niin vuosisadan vaihteessa Pohjois-Amerikan kaikki herätyskristilliset piirit ovat tämän uuden aallon uudistamia ja alkavat käyttää Pyhän Hengen lahjoja.  (s. 88)

Mikä tämä Kolmas aalto on nyt 2010-luvulla? Netistä löydän monenlaista kuvausta ja viittauksen Neljänteen aaltoon eli Toronton Herätykseen. Suomessa on perustettu 2014 Suomen Vineyard-kirkko.

Jack Deere: Oikeassa oleminen ei riitä

Tri Jack Deer on Teksasissa toimivan Dallasin teologisen seminaarin Vanhan testamentin apulaisprofessori. Hänellä ja hänen vaimollaan Leesalla on kolme lasta.”

Jack Deere tapasi John Wimberin Etelän baptistien järjestämässä konferenssissa.  Noin kuukausi John Wimberin vierailun jälkeen Jack Deere lähti vaimonsa kanssa Kaliforniaan tapaamaan John Wimberia saadakseen vastauksia.

Ensimmäinen ja kaikkein ilmeisin Pyhän Hengen työn ilmaus elämässäni liittyi parantumisiin. Rukoilen jatkuvasti ihmisten puolesta lähes päivittäin, että heidän fyysiset, tunne-elämän ja hengelliset ongelmansa ratkeaisivat.”  (s. 99)

Lorrie White: Valitukset ja surut syrjään

Lorrie White matkustaa paljon ja puhuu konferensseissa miehensä Johnin kanssa erilaisille kristittyjen ryhmille. Hän on ollut kymmenen vuotta lähetystyössä Latinalaisessa Amerikassa. Whiten pariskunnalla on viisi aikuista lasta ja kolme lastenlasta.”

He päättivät lähteä käymään Fullerissa nähdäkseen millainen John Wimber oli.  Myöhemmin tässä kirjassa kertoo myös Lorrien mies Jack White.

Terry Virgo: Anna minun seurakuntani takaisin

Terry Virgo on Clarendon-seurakunnan johtava pastori ja New Frontiers -työn johtaja. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa.”

 Terry Virgo osallistui 1980-luvun alussa Downsin raamattuviikolle Etelä-Englannissa. Tälle raamattuviikolle osallistui useita eteläafrikkalaisia pastoreita, jotka kertoivat, miten suurena siunauksena John Wimberin tiimi oli siellä ollut.

Yksi pastori kehotti minua kovasti tapaamaan John Wimberin huomauttaen, että monet minun hengellisessä työssäni olevat painotukset olivat hyvin samanlaisia kuin Wimberillä, mutta että Wimber oli hyvin menestyksekkäästi harjoittanut rukouksella parantamista ja auttanut muita olemaan mukana palvelutyössä.”  (s. 121)

Chuck Kraft: Vaihtuvat maailmankuvat, muuttuvat asenteet

Charles Kraft opettaa Fullerin seminaarissa Pasadenassa, hänen aineenaan on maailmanlähetys. Hän on filosofian tohtori; hän väitteli tohtoriksi antropologisesta lingvistiikasta Hartfordin seminaarissa. Hän on ollut lähetystyössä Pohjois-Nigeriassa ja kirjoittanut kolmetoista kirjaa. Tri Kraftilla ja hänen vaimollaan Margueritella on neljä lasta. Kraftit on vapaakirkollisia.

Vuosi 1981 oli lopuillaan. Olin Fullerin seminaarin nuoria opettajia, aineenani oli maailmanlähetys. Olin äänestänyt sen puolesta, että kutsuisimme John Wimberin luennoimaan aiheesta ”Ihmeet, merkit ja seurakunnan kasvu” (s. 127)

Helmikuun alussa 1984 seurakuntamme pastori ilmoitti, että siirtyisimme iltakokouksissa Viinitarha-seurakunnan tyyppiseen muotoon.”  (s. 132)

Olen yksi monista, joihin John Wimberin työ on syvällisesti vaikuttanut. Jumala on käyttänyt Johnia johdattamaan minut mullistaviin ja sisintäni tyydyttäviin elämänkokemuksiin.”  (s. 138)

Dave Nodar: Uudistuksen uudistuminen

Dave Nodar on katolinen maallikko ja Jumalan Karitsa -nimisen, Marylandissa Baltimoressa sijaitsevan ekumeenisen yhteisön koordinaattori. Hänellä ja hänen Cheryl-vaimollaan on neljä lasta.”

Dave Nodar lähetti kaksi koordinaattoriaan armolahjoja käsittelevään konferenssiin, jonka John Wimber järjesti New Yorkissa.  Heidän kokemuksensa oli muuttanut heitä hyvin syvästi. Noiden veljien kokemuksen ansiosta Dave Nodar alkoi kuunnella John Wimberin kasettisarjaa parantumisesta.

Don Williams: Newtonin hengen ulosajaminen

Don Williams toimii Kaliforniassa presbyteeriseurakunnan nuorempana työntekijänä. Hän on väitellyt Kolumbian yliopistossa filosofian tohtoriksi erikoistuen Uuteen testamenttiin. Hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa. Don Williams asuu vaimonsa Kathrynin kanssa La Jollassa.

Eräänä sunnuntai-iltana Don Williams meni Viinitarha-seurakuntaan, jossa John Wimber julisti sanaa useille tuhansille ihmisille.

David Pytches: Täysin anglikaani, täysin uudistunut

Piispa David Pytches toimii St Andrew’n anglikaaniseurakunnan kirkkoherrana Chorleywoodissa Englannissa. Hän on ollut lähetystyössä Latinalaisessa Amerikassa. Hänellä ja Mary-vaimolla on neljä lasta.”

John Wimber tuli ryhmänsä kanssa seurakuntaamme Chorleywoodiin vuonna 1981.” (s. 170)

Mike Flynn: Tule, Pyhä Henki

Mike Flynn on Kaliforniassa Burbankissa toimivan episkopaalisen seurakunnan kirkkoherra. Hänellä ja hänen vaimollaan Lindalla on neljä lasta.”

Ensikosketus John Wimberiin ei ollut Mike Flynnille myönteinen. Hän kuitenkin päätti ostaa Wimberin kasettisarjan parantumisesta.  Pari kuukautta myöhemmin Mike osallistui Viinitarha-yhteisössä pidettyyn hengellistä sodankäyntiä käsittelevään seminaariin.

Murray Robertson: Voimien kohtaaminen on myös naurun asia

Murray Robertson on Uudessa-Seelannissa Spreydonin baptistiseurakunnan pastorina. Hänellä ja hänen vaimollaan Marjilla on kolme lasta.”

Murray Robertson sai vahvan kutsun parantajaksi John Wimberin pitämässä tilaisuudessa Aucklandissa Uudessa-Seelannissa.

Tom Stipe: Löysin hylkäämäni työn uudelleen

Tom Stipe on Kristillisen Viinitarha -yhteisön pastori Denverissä Coloradon osavaltiossa. Perheeseen kuuluu vaimo Maryellen ja kaksi lasta.”

Tom Stipen paras ystävä Chuck Fromm, Maranatha Music-yhtiön johtaja vei hänet tapaamaan John Wimberiä.  Hän antoi kaksi paperikassilista muistiinpanoja ja kasettejaan Tom Stipelle.

John White: Nuori neito, vanha akka

John White on kirjailija, psykiatri ja entinen Latinalaisen Amerikan lähetystyöntekijä. Tällä hetkellä hän on toisena pastorina Kristillisessä Viinitarha-yhteisössä Brittiläisessä Kolumbiassa. Hän on syntyisin englantilainen ja hän on opiskellut Manchesterissa. Hänellä ja hänen vaimollaan Lorriella on viisi aikuista lasta ja kolme lastenlasta.”

Päätimme käydä Fullerissa ja kirjoittautua Wimberin kurssille.”  (s. 225)

Jackie Pullinger: Lohikäärmeen ajamana

Vuonna 1966 Jackie Pullinger lähti kotimaastaan Englannista kohti Kauko-Itää ja päätyi Hongkongiin. Hän on sen jälkeen ollut lähetystyössä Linnoituskaupungissa, joka on lähes 60 000 ihmisen valtava slummi kolme kilometrin suuruisella alueella. Kirjassaan Lohikäärmeen ajo Jackie kertoo, miten hän on ollut evankeliumin työssä heroiinin käyttäjien, gangstereiden, sairaiden kadun kasvattien ja prostituoitujen keskuudessa.”

Jackie Pullingerin ystävä Nicole kertoi Jackielle John Wimberin toiminnasta ja opetuksesta rukouksella parantamisesta.

Loppusanat ovat John Wimberin jossa hän kirjoittaa lisää siitä mitä tarkoitetaan kolmannella aallolla ja mikä ero on ensimmäisellä ja toisella aallolla.

Ensimmäisessä aallossa eli helluntailaisuudessa on selvästi määritellyt kokemukset, teologia ja tulokset.”  (s. 250)

Toisessa aallossa eli karismaattisessa uudistuksessa kiinnitetään päähuomio kristittyjen hengelliseen uudistukseen katolisessa kirkossa ja muissa valtakirkoissa. Toisen aallon tärkeimpiin piirteisiin ei kuulu uusien seurakuntien perustaminen ja evankeliointi seurakuntien ulkopuolella.”  (s. 252)

Kolmannessa aallossa puhutaan, että ihminen tulee täytetyksi Pyhällä Hengellä tai kuten Wimber itse sanoo saa voiman Pyhästä Hengestä.

Kolmannen aallon tunnusomainen piirre on myös se, että mukaan otetaan myös ne, jotka eivät puhu kielillä, mutta joissa toimii voimatoiminta – jumalallinen rukouksella parantaminen, henkien orjuudesta vapauttaminen, profetia jne.” (s. 252)

Suurin osa kolmannen aallon koskettamista on konservatiivisia evankelikaaleja, mistä johtuu, että monet heistä pitävät kokemustaan täysin yhteensopivana reformoidun teologian kanssa.”
”Kolmas aalto kouluttaa kaikkia kristittyjä voimapalveluun, erityisesti henkilökohtaiseen evankelointiin ja rukouksella parantamiseen.” (s. 255)

Tämän kirjan lukeminen on ollut ristiriitaista ja nytkin tästä kirjoittaminen on ollut vaikeata.  En silti voi enkä halua tuomita ihmisiä, jotka kulkevat uuskarismaattisuuden (Neo-charismatic movement) polkua.  Näiden eri aaltojen ja liikkeiden moninaisuutta netistä tutkiessani, olen yhä enemmän hämmentynyt ja yhä vahvemmin haluan turvautua omaan evankelisluterilaiseen kirkkooni sekä suomalaisiin herätysliikkeisiin.  Hämmästyin, kuinka paljon Suomessa onkaan tunnustuskuntiin sitoutumattomia uuskarismaattisia seurakuntia ja yhdistyksiä.

Kevin Sringer: Kolmas aalto, Päivä, 1990
Suomentanut Merja Pitkänen
(engl. alkuteos Riding the Third Wave, 1987)
Mistä hankittu: lainattu Lappajärven kunnankirjasto

Lähemmäs liekkiä


Charles R.Swindoll (s. 1934) on amerikkalainen evankelinen pastori, kirjailija, opettaja ja radiosaarnaaja.  Hän on perustanut Insight for Living -seurakunnan vuonna 1985.  Lähemmäs liekkiä kirjan luin sen vuoksi, että se on Alfa-kurssioppaan kirjalistalla.

Johdannossa Charles R. Swindoll kirjoittaa:

Tämä kirja kertoo jotakin siitä, miten Pyhä Henki tekee työtään hyvin intiimissä suhteessa meihin.”

Suuri toiveeni on näillä sivuilla astua syrjään teologisen taistelun kuumuudesta ja siirtyä hiljaisesti lähelle Häntä, joka on lähetetty rinnalleni auttamaan.

1 Uudistamme tuttavuuttamme Hengen kanssa

Monille ihmisille Pyhän Hengen persoona, työ ja toiminta ovat mysteerio” (s. 16)

Olen päättänyt etsiä todellisia kysymyksiä ja Pyhän Hengen käytännöllistä puolta; pääasiassa harvoin mainittuja Pyhän Hengen työn ulottuvuuksia, joita esiintyy meissä yksilöllisesti ja Hänen toiminnassaan meidän keskuudessamme kollektiivisesti.” (s. 19)

Miten Pyhä Henki on läsnä minun elämässäni?  Miten Pyhä Henki vaikuttaa elämääni?  Millainen on Pyhän Hengen myönteinen tahto elämässäni?

2 Jumalan Hengen päätehtävä: muutos

Swindoll kirjoittaa Jeesuksen opetuslapsista, miten heidän käyttäytyminen muuttui heidän täyttyessä Pyhällä Hengellä. Millaisia he olivat olleet ennen Pyhää Henkeä. Apostolien teot avautuvat näiden selitysten kautta yhä enemmän ja saavat minut pohtimaan Pyhän Hengen voimaa.

Täydellisen muuttumisen aiheutti vain ja ainoastaan Jumalan Henki. Elävän Herran elämää muuttava, asenteita muokkaava, dynaaminen voima pyyhkäisi heidän ylitseen ja jäi pysyvästi asumaan heihin.” (s. 44)

Olenko antanut Pyhän Hengen muuttaa elämääni?

3 Minun syntini – ja ”Hengen mukaiset pyrkimykset”

Koska sekä Henki että liha asuvat jokaisessa uskovassa, elämässämme on poikkeuksetta käynnissä taistelu pinnan alla.  Jokaisena elämämme päivänä se on siellä, se poreilee ja hautuu mielessämme.  Se on kuin sielussa käytävää sotaa; se on veretöntä taistelua, joka ei lakkaa.” (s. 51)

Pyhän Hengen pyrkimykset
Elämä ja rauha
Pelko häviää ja olemme lähellä Jumalaa
Sisäinen varmuus, epäilykset häviävät
Sisäinen tietoisuus siitä, että ”kaikki” koituu parhaaksemme ja Jumalan kunniaksi

Riittääkö uskoni tähän?  Uskallanko lähestyä Pyhän Hengen liekkiä täydellisesti?

4 Onko Hengen täyteys todella tärkeää?

Tarvitsemme Jumalaa. Tarvitsemme sitä, että Hän puutuu peliin, tyynnyttää pelkomme ja ottaa ohjat käsiinsä. Mutta vielä tätäkin enemmän tarvitsemme luottamusta siihen, että Hän on läsnä juuri tällaisella hetkellä. Emme odota korvin kuultavaa ääntä taivaasta tai elokuvaversiota tulevaisuudesta nelivärisenä. Ei mitään tällaista. Eniten tarvitsemme sisäistä vakuuttumista siitä, että Jumala on läsnä, Hän välittää, tilanteet ovat täysin Hänen hallinnassaan.” (s. 60)

Ensimmäinen askel on tulla uskoon. Täysin toinen asia onkin sitten tulla Hengen täyttämäksi kristityksi.” (s. 60)

Samaa kuin polttoaine on autolle, on Pyhä Henki uskovalle. Hän antaa pontta säilyttää oikea suunta. Hän motivoi meitä esteistä huolimatta. Hän saa meidät jatkamaan silloinkin, kun tie on kivikkoinen.”  (s. 63)

Mitä tapahtuu, kun Henki täyttää meidät?
Hänen täytensä vaikuttaa puheeseemme – miten puhumme toinen toisellemme
Hänen täytensä saa sydämemme soimaan -miten elämme toistemme kanssa
Hänen täytensä tekee meistä kiitollisia ihmisiä - olemme onnellisia siitä, mitä Jumala sitten haluaakaan antaa
Hänen täytensä johtaa meidät alistumaan toisillemme – emme halua hallita toisia ihmisiä, vaan haluamme palvella heitä, se ei ole kuitenkaan yksisuuntainen katu

Eläkäämme sovussa toistemme ja erilaisten kokemustemme kanssa, myös erilaisten Hengen täyteyden ilmenemismuotojen kanssa.” (s. 76)

5 Henki yllättää meidät

Jumalan ainutlaatuisen voiman ilmeneminen
Jumalan salatun viisauden etsiminen
Jumalan syvien ajatusten paljastuminen
Jumalan syvien näkemysten opettaminen

-         Meillä on Puolustaja, joka on ”kutsuttu vierellemme”
-         Heikkouteen Hän tuo voiman
-         Tietämättömyyteemme Hän tuo tiedon
-         Ihmisviisauden sijaan Hän tuo jumalallista viisautta ja syvällisiä näkemyksiä Jumalan        suunnitelman syvyyksistä

6 Vedä minua lähemmäs…. Lähemmäs”

Älä mene kotiin rukoileman keskiyön näkyjä; se ei ole raamatullista.” (s. 107)

Älä rupea etsimään Jeesuksen kasvoja jostakin piilokuvasta.” (s. 107)

Älä ryhdy laskemaan päivämääriä, milloin Jeesus tulee takaisin.”  (s. 108)

Älä pelkää lentää lähemmäs liekkiä” (s. 109)

Annanko Pyhän Hengen vetää minua lähemmäksi?

 7 Tunnistamattomat sisäiset kehotukset

Yksinäisyyden ja epätoivon hetkinä Henki herättää toivoa ja rohkaisee
Uhkien ja pelkojen hetkellä Henki saa meissä aikaan päättäväisyyttä ja rohkeutta
Suuren surun ja tuskan hetkellä Henki puhuu meille armosta

”…kun et ole varma, että jokin on Hengen vaikutusta, etene varovasti.” (s. 130) Käytä Raamattua oppaanasi

”…kun olet vakuuttunut siitä, että tämä on Jumalasta, pysy lujana, jopa vastoin toisten ihmisten epäilyksiä” (s. 130)

8 Henki ja meidän tunteemme

Uskoontulo ei tarkoita superihmiseksi muuttumista. Tunteiden ilmaiseminen ei ole merkki epäkypsyydestä tai lihallisuudesta.”  (s. 134)

Ylitunteellisuus on seurausta siitä, että ihminen rakentaa uskonsa kokemusten hiekalle sen sijaan, että rakentaisi tukevalle, luotettavalle uskonkalliolle, jonka pohjana ovat tosiasiat.” (s. 146)

9 Teologisia mietteitä sairaudesta ja paranemisesta

On olemassa kahdenlaista syntiä: koko ihmiskunta koskevaa syntiä ja henkilökohtaista syntiä
Perisynti toi ihmiskunnan elämään sairautta, kärsimystä ja kuoleman
Usein henkilökohtaisen synnin ja fyysisen sairauden välillä on suora yhteys
Joskus henkilökohtaisten syntien ja ihmistä kohdanneiden koettelemusten välillä ei ole mitään yhteyttä
Joskus ei ole Jumalan tahto, että parantuisimme
Joissakin tapauksissa on Jumalan tahto, että paranemme

Kun lennämme lähemmäs liekkiä, kaikki Jumalan tahtoon sisältyvät salaisuudet eivät kuitenkaan avaudu.” (s. 167)

10 Raamatullinen parantuminen

Syntien tunnustaminen on tervettä – toteuta sitä
Toinen toisemme puolesta rukoileminen on välttämätöntä – harrasta sitä
Lääkärin apu on ehdottoman tärkeää – tottele ohjeita
Kun parantuminen tulee Jumalalta – ota se vastaan

11 Kun Henki parantaa hitaasti

Kunnioitusta, ei kaunaa
-        - Anna haavoittuneen parantua rauhassa

V    Viisautta, ei tietoa
-         -Anna Jumalan olla parantava voima

Tasapaino – on vapautta ääri-ilmiöistä
-        - Anna Jumalan johdattaa tasapainoiseen elämään

Kuunnelkaamme Raamatussa olevaa viisautta. Kuunnelkaamme hyvin tarkasti Jumalan pientä, hiljaista ääntä, joka kuiskaa iloisamme ja huutaa tuskassamme. Ja ennen kaikkea, älkäämme antako muutamien teknisten määritelmien tai teologisten eroavaisuuksien työntää meitä eroon toisistamme.” (s. 205)

12 Voimaa, voimaa… meillä on voimaa!

Olen kristitty, koska uskon Jumalaan, Jeesuksen ja Pyhään Henkeen

Olen Hengellä täyttynyt, koska…. Tähän kysymykseen en osaa vielä varmasti vastata….

Kristityksi tulemisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä teemme tai miten kovasti teemme työtä. Kyseessä on armo, eivät teot.” (s. 209)

Hän tulee asumaan sinuun, kun uskot Kristukseen.” (s. 210)

Kun otamme Hänet vastaan, meillä on kaikki, mikä kuuluu pelastuksen lahjaan; ja tähän aivan varmasti kuuluu Pyhän Hengen persoona.” (s. 211)

Hengellä täyttyminen tarkoittaa sitä, että elämämme on täysin Jumalan käytössä, mutta siihen sisältyy myös se, että pidämme lyhyet tilivälit Jumalan kanssa, olemme herkkiä sille, mitä Hänen ja meidän välillämme tapahtuu ja vaellamme täysin riippuvaisina Hänestä.” (s. 212)

Olen Kristuksessa
Olla Kristuksessa tarkoittaa sitä, että Jumala on yhdistänyt minun ja Jeesuksen elämän yhteen. Tai tarkemmin sanottuna Jumala on asettanut minun elämäni Kristuksen ”sisään” (lainaus Yksin armosta-blogista)

Elän Hänessä ja Hän elää minussa
Minun elämäni on Hänen kädessään ja Hänen kautta saan elämän, jota elää.

Olen kokenut vapautuksen, kun minut on puhdistettu henkilökohtaisista synneistäni
Kristuksen veri on puhdistanut minut synneistä, hänen ristikuolemansa on sovittanut minunkin syntini

Kykenen elämään synnin hallintavallan yläpuolella
Vain Jumalan armon avulla tähän kykenen, helppoa se ei ole, synnin voimat ovat voimakkaat, vieläkin ihmettelen sitä armoa, mitä saan kokea, kun synnit eivät täysin hallitse elämääni – täysin synnitöntä ihmistä ei silti ole

Minulla on välitön pääsy Isän tykö rukouksen kautta
Kunpa aina muistaisin turvautua Jumalaan rukouksen kautta, enkä yrittäisi omin avuin selvitä

Ymmärrän Raamattua
Ymmärrän, mutta vielä on paljon opittavaa

Pystyn antamaan anteeksi – minun tulisi antaa anteeksi – kaikille niille, jotka ovat rikkoneet minua vastaan.
Anteeksiantaminen vapauttaa minut katkeruudesta, vaikka toisinaan haluaisin siinä tunteessa velloa

Minussa on kyky kantaa hedelmää päivittäin, jatkuvasti ja aivan tavallisessa elämässä
Millainen on minun uskon hedelmäni lähimmäisilleni, jonka kohtaan? Osaanko toimia minulle annetulla tavalla?

Minulla on yksi (joskus useampiakin) armolahjoja
Armolahjoista on vielä paljon opittavaa. Onko armolahjani uskonnolliset runot? Uskonnollisista kirjoista kirjoittaminen täällä kirjablogissa? Seurakunnassa palveleminen kirkkokahvittelijana? Osallistuminen Tuomas-messun tekemiseen?

Jumalanpalveluksessani on iloa ja sisältöä
Iloa toki on jumalanpalvelukseen osallistuessani, mutta tarvitsen myös lohdutusta, armoa ja ymmärrystä, kun olen ahdistunut. Ja myös herättelyä Jumalan Sanan äärelle.

Seurakuntaelämä on mielestäni elävää ja elinvoimaista, ei rutiininomaista tai ikävystyttävää
Olen kiitollinen oman seurakuntani toiminnasta sekä myös synnyinkuntani, jossa välillä käyn.  Otan ilolla vastaan erilaisia kohtaamisia Jumalan Sanan äärellä.

Minulla on usko, josta kerron toisille
Täällä kirjablogissani ja somessa kerron kirjojen, kuvien ja hengellisten tapahtumien osallistumiseni kautta uskostani.  Vielä en tiedä onko tämä se mitä Jumala minun haluaa tekevän vai onko jotain muutakin, mitä Hän haluaa minun tekevän, että Hänen Sanansa leviäisi.

Rakastan ja tarvitsen toisia ihmisiä
Rakastan ja tarvitsen, mutta toisinaan kipuilen yksinäisyyden kaipuun kanssa.  Välillä ihmisten läheisyys tukahduttaa….

Haluan olla läheisessä yhteydessä toisiin kristittyihin
Olen tavannut seurakuntaelämäni kautta ja osittain työnikin kautta erilaisia kristittyjä, joiden uskonelämää kunnioitan, vaikka olisimmekin joistakin asioista eri mieltä.

Pystyn tottelemaan Jumalan sanan opetuksia
Raamattua lukemalla – siihen tarvitsen rukousta, että jaksan lukea Sanaa. Ja tarvitsen raamatunlukupiiriä, että oppisin ymmärtämään Raamattua.

Opin jatkuvasti ja kasvan kohti kypsyyttä
On lohdullista ja armollista, että olen koko elämäni opintiellä ja kasvussa Jumalan Sanan avulla

Kestän kärsimyksiä ja vaikeuksia menettämättä rohkeuttani
Tähän olen Jumalan armon avulla saanut voimaa – yhä enemmän

Olen päivittäin riippuvainen Herrasta saadakseni voimaa ja tarpeeni täytetyiksi ja luotan Herraan
Kunpa vain luottaisin ensisijaisesti Herraan….

Voin tietää Jumalan tahdon
Tässäkin vielä haparoin… Raamattu ja rukousta enemmän elämääni

Odotan Kristuksen toista tulemista
Näin on opetettu ja näin uskon

Olen varma taivasosuudestani kuoleman jälkeen
Tässä herää orastava körttiläisyyteni….  Toivon ja rukoilen pääseväni kerran taivaaseen Jeesuksen luo.

Hengen läsnäoleva suojavarustus ympäröi jatkuvasti, arkielämässä
Sisäisen dynaamisuuden avulla selviää elämän paineista
Pystyy iloitsemaan, kaikesta huolimatta
Pystyy ymmärtämään Jumalan syvyyksiä – Raamatussa
Myönteinen asenne, johon kuuluu epäitsekkyys, palvelijamieli ja nöyryys
Vahva intuitio ja arvostelukyky, aistitaan paha
Rakastetaan ja ollaan rakastettuja
Pystytään olemaan haavoittuvaisia ja avoimia
Luotetaan, että Henki rukoilee meidän puolestamme silloin, kun ei tiedä, mitä tulisi rukoilla
Ei tarvitse pelätä pahaa tai demonisia ja saatanallisia hyökkäyksiä
Pystytään olemaan jonkin asian takana yksin, luottavaisesti
Sisäinen varmuus päätöksiä tehdessä, tiedetään mikä on oikein, mikä väärin
Sisäinen suodatinjärjestelmä
Pystytään elämään huoletonta elämää
Voidaan palvella toisiamme armolahjan/lahjojemme kautta
Läheinen, kestävä Abba-suhde elävään Jumalaan

Jumala on ihmeiden Jumala
-        - Ihmeet ovat poikkeuksia, eivät sääntö
Jumala on yliluonnollisen Jumala
-         -Yliluonnolliset ilmiöt ovat satunnaisia
Jumala on salaisuuksien Jumala
-         -Salaperäiset asiat ovat satunnaisia poikkeuksia

Kristuksessa ja Kristuksen kautta Jumala paljastaa itsensä täydellisesti, vaikka Hän ei näyttäydykään järjelle vaan uskolle ja rakkaudelle. Usko on tiedon välikappale ja rakkaus on kokemuksen välikappale.” (s. 219)

13 Tässäkö kaikki Hengen toiminnasta?

Näemme Hengen tekevän työtään meidän elämässämme
Pyhä Henki on täyttänyt elämääni, vaikka en sitä vieläkään täysin ymmärrä

Näemme, miten Henki antaa voiman eri lahjoja saaneille kristityille tehdä Jumalan valtakunnan työtä
Tähän uskon täydellisesti. Kiitos kotiseurakunnan ihmisistä, kiitos evankelistoista ympäri maailman, kiitos gospelmuusikoista

Näemme, miten Henki estää laittomuutta
Uskon, että Pyhä Henki on läsnä kaikessa

Näemme Hengen edelleen uudestisynnyttävän kadotustuomion alaisia
En pidä kadotustuomiolla uhkailulla, meillä jokaisella on silti vapaus valita uskommeko Jumalaan, Jeesuksen ja Pyhään Henkeen.  Rakastamalla ja hyväksymällä erilaisuutemme ihmisinä, rakastamme Jumalan ääreen. Meidän tehtävä ei ole tuomita toista syntistä.

Loppusanoissa Swindoll kirjoittaa:

Pidä aina Raamattua oppaanasi
Käytä arvostelukykyäsi
Säilytä tasapainosi
Pyydä neuvoja niiltä miehiltä ja naisilta, joita ihailet
Pitäydy yhteydessä



Charles R. Swindoll: Lähemmäs liekkiä, Päivä, 1994
suomentanut Merja Pitkänen
(engl, alkuteos Flying Closer To The Flame, 1993)
Mistä hankittu. lainattu Soinin kunnankirjasto

maanantai 31. joulukuuta 2018

Ihmisen raja

Kaksi vuotta sitten lainasin Risto Kormilaisen Poissaolo -romaanin, jonka on kustantanut Herättäjä-Yhdistys. Minullahan on ollut parisen vuotta projektilukuna lukea Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemia teoksia, joten myös Kormilaisen runoteokset tulivat lukulistalleni.  Näistä runoteoksista on tullut lempirunoja. Alkusyksystä luin Kormilaisen hartauskirjatkin. Tämä Ihmisen raja -romaani on ollut minulla varmaa parisen vuotta lainassa – kymmenen lainakerran jälleen tullessa täyteen, päätin, että nyt sen luen.

Yleensä minun on vaikea samaistua miespäähenkilön elämänkuvaukseen, mutta Jeremiaksen tarina sisälsi sen verran mysteerisiä asioita ja ihmisten kohtaamisia, että luin kirjan parissa päivässä. Kormilaisen tekstissä viehättää luonto- ja ihmiskuvaus.

Jeremias on noin kuusikymppinen mies, joka lähtee työstään kouluvirastossa ennen eläkeikään, ilman mitään ennakkoilmoitusta. Jeremias käy läpi elämäänsä lapsuudesta aikuisuuteen, avioliittoaan, poikansa kohtaloa ja suhdettaan Eino-veljeensä.

Jeremiaksen yksinäiseen elämään kietoutuu kouluvirastosta opettajan viransijaisuuden tehnyt Erkki, jolla on teologian opiskelut kesken.  Erkin elämän kuviot avautuvat kertomuksen edetessä hyvin traagisesti – en osannut odottaa sellaista käännettä.

Jeremias tapaa puiston penkillä Pauluksen, joka opiskelee filosofiaa.  Heidät yhdistää keskustelut Sartresta. Paulus tekee oman elämänsä ratkaisun muuttaessaan Ranskaan.

Jeremias käy hyvästelemässä Eino-veljensä, vaikka he eivät ole koskaan olleet niin läheisiä. Heillä on sisko, mutta hänestä ei kerrota myöhemmin mitään.

Jeremias myy omaisuutensa ja lahjoittaa osan Pelastusarmeijalle ja osan hän laittaa poikansa nimellä avatulle pankkitilille – jos hän sittenkin palaisi…

Romaanin loppukertomus pysäyttää ja saa minut miettimään, miten moni ihminen on oikeasti päätynyt tietoisesti tuollaiseen ratkaisuun erämaille matkatessaan…

Romaanin teksti on hyvin pohdiskelevaa. Jeremiaksen vuoropuhelut Erkin, Pauluksen ja mökkinaapurin kanssa tuovat omanlaista syvyyttä tarinaan. Jonkinlainen rauhaa huokuu Kormilaisen tekstistä, vaikka tapahtumat ja asiat ovat surullisiakin. Tämä tarina jätti jälkensä mieleeni.

Risto Kormilainen: Ihmisen raja, FinnEpos, 1995
Kannen kuva: Raimo Bärman
Mista hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto

Yksinkertaisesti kaunis: kertomuksia ja kokemuksia kehitysvammapapin työstä

Luin helmikuussa Jorma Sutisen kirjan Laulaen työtä, leväten elämää: kirja jaksamisesta voimavaroista.  Lainasi myös hänen elämäkerrallisen teoksen, Yksinkertaisesti kaunis: kertomuksia ja kokemuksia kehitysvammapapin työstä.

Kirjan takakannessa sanotaan:

Yksinkertaisesti kaunis on lämmin ja innostava kirja kehitysvammaisista. Se sisältää anekdootteja, jotka erityisvirassa toimiva pappi on koonnut tavoittelemisen arvoisiksi elämänviisauksiksi. Kirja ottaa monin paikoin kantaa sosiaalisiin, eettisiin ja hengellisiin kysymyksiin. Se pitää lukijan mielenkiinnon tiukassa otteessa värikkäiden esimerkkiensä kautta.”

Jorma Sutinen kirjoittaa Saatteeksi -tekstissä:

Olen kirjoittanut tämän kirjan kiitollisuudesta. Vuosikymmenten ajan minua on elämässäni vetänyt puoleensa yksi asia enemmän kuin mikään muu. Se on yksinkertaisuus.”

Jaan kirjassani niitä kokemuksia, joita minulle on kertynyt kehitysvammaisten pappina 20 vuoden ajalta. Olen muistellut kehitysvammaisten kanssa kohtaamiani tapahtumia ja tilanteita, joissa olen joutunut pohtimaan työtapojani heidän kanssaan, tai joissa he ovat panneet minut ajattelemaan elämää heidän todellisuudesta käsin.

Olen kirjassani ottanut tietoisesti vapauden kertoa kehitysvammaisista kategorisesti. Puhun heistä hyvin yleisellä ja myönteisellä tasolla, vaikka monta esittämääni ruusunpunaista asiaa voisi kumota lukuisilla toisenlaisilla esimerkeillä, jotka liittyvät kehitysvammaisuuden kohtaamisen vaativuuteen ja rasittavuuteen.”

Kerron ystävistäni etunimillä suurempaa julkisuutta esiin tuomatta. Kunnioitan heitä kaikkia aidosti. Heidän olemustaan, elämäänsä tai sanojaan on mahdotonta saattaa kyseenalaiseksi. Se todellisuus, joka heistä heijastuu, on lähes samaa kuin Jumalan olemus. He ovat niitä, joita he ovat.  Tähän perusaitoon ja yksinkertaiseen ihmisyyteen ei voi olla muuta kuin toteamatta, että se on sellaisena meille myös ilmoitusta ylhäältä. Se on tähän päivään ja tämän hetken elämänmenoon sopivaa sanomaa taivaasta, joka nousee rationaalista ajattelua verrattomasti korkeammalle.”

Luin tämän kirjan viime sunnuntaina, kun tunsin tarvitsevani jonkinlaista avartavaa näkökulmaa oman elämäni keskelle. Jollakin tavoin tämä kirja lohdutti omaa epätoivon tunnettani ja laittoi miettimään mitä omassa elämässä tarvitsen ja mitä sitten, jos en jotain kovasti haluamaani olen saanutkaan juuri nyt…

Jorma Sutinen laittoi heti ensimmäisessä kertomuksessa minun sovinnaisuuteni koetukselle – pappi painimassa kirkonmenojen jälkeen kirkon pihalla! Papinpuku päällä…. Vaan Sutinen jatkaa miten, hän löytää siitä Jaakobin painin aineksia, jossa Jaakob paini enkelin kanssa Jabbok-virralla.

Sain näkyvän merkin pappeuteni ulkoisen symboliin eli papinpukuun, kuten Jaakob sai enkeliltä iskun lonkkaansa” (s. 21)

Jokin kohta minussa on repeytynyt kuin railo ja vienyt minua omalaatuisiin elämänvesiin.” (s. 21-22)

Hermanni itki joskus kipuaan siitä, että hän tajusi erilaisuutensa ja sai osakseen siitä johtuvaa pilkkaa ymmärtämättömiltä ihmisiltä. Mutta hän osasi hakeutua hyvän elämän lähteille ja etsiä ympärilleen niitä ihmisiä, jotka hänestä välittivät.” (s. 22)

Mitenkähän minä olisin Väinön suoriin kysymyksiin suhtautunut, perhesuhteistani tai siihen, että miten lauhkeasti olisin ollut, kun Väinö olisi ottanut polvilumpioista kiinni ja kysynyt ”Oletko lauhkea”.  Ehkä olisin hätkähtänyt ja naurahtanutkin, ja saattanut perääntyäkin lähestymistä….  Onko meidän lähialueemme niin suljettu ja suojattu, että emme uskalla ketään ulkopuolista koskaan päästää lähellemme? Onko tämä aika tuonut liikaa mielikuvia siitä, että kaikki lähikosketus on pahaa ja epämiellyttävää?

Vaikka Väinö on enimmäkseen hyväntuulinen ja veijarimainen kaveri, häneen iskostettu helvetinpelko purkautuu usein esille.” (s. 40)

Olen yrittänyt lieventää Väinön pelkoja välittämällä hänelle läheisyyttä, lämpöä ja turvallisuutta. Kehitysvammainen imee itseensä ympäristön tunneilmastoa, ja jos se huokuu hyvää oloa, silloin tuo hyvä kokemus kasvaa hänessä vielä suuremmaksi kuin mihin sen välittäjät ympärillä pyrkivät.” (s.
41)

Me kaikki tarvitsemme Väinön tavoin kannetuksi tulemisen kokemusta vielä silloinkin, kun terapia on antanut meille kaiken mahdollisen apunsa. Turvalliset lähimmäiset sekä hyvä ja lämmin tunneilmasto ehkäisevät meihin kertymästä niitä raskaita ja pelottavia tunnemöykkyjä, joiden poisottaminen itsessään on jo paljon suurempi tehtävä.” (s. 42)

Jorma Sutinen kertoo myös tässä kirjassa kehitysvammaisten rippikoulutyöstä. Miten heille kuvata draaman avulla Raamatun kertomuksia.

Omalaatuista suuruutta on erityisesti kehitysvammaisissa ja psyykkisesti särkyneissä. Heidän sielussaan on palanen sellaista todellisuutta, josta muu maailma on joko vieraantunut tai ei ole ollenkaan tietoinen.”  (s. 61)

…meidän maailmamme pitäisi yhä enemmän pysähtyä, eikä katsella sitä jostakin korkeammalta ai tarkastelle sitä asiana, joka pitäisi saada pois häiritsemästä. Jäämme köyhiksi ja vajaiksi, jos emme opi erilaisuuden siunausta.” (s. 62)

Mielestäni on väärin, jos kehitysvammaisten spontaanit tavat nähdään negatiivisina ja niitä vaaditaan poistettavaksi.”

Kuuluuhan spontaanius elämään meillä muillakin, eikö vain?

Olemme luterilaisessa kirkossamme viime aikoina alkaneet kasvaa ulos rajatun ihmiskuvan maailmasta. Takanamme on kuitenkin pitkä perinne, jossa kehitysvammaisuus ja moni muu persoonallisuuteen liittyvä poikkeavuus on nähty Jumalan rangaistuksena tai paholaisen tekona.” (s. 109)

Kehitysvammaiset elävät keskuudessamme. Heidän yksi suuri tehtävänsä on Jumalan kuvan ja ajatuksen ilmi tuominen. Jos tahdomme oppia yksikertaisuuden viisautta, voimme jättää monia luentoja kuulematta ja hyviä kirjoja lukematta. Jos haluamme päästä yksinkertaisuuden eläville lähteille, meidän on kohdattava kehitysvammaisten maailma ja valittava ystävämme sieltä. He ovat korvaamattomassa tehtävässään.” (s. 160)

Jorma Sutinen: Yksinkertaisesti kaunis: kertomuksia ja kokemuksia kehitysvammapapin työstä, Myllylahti, 2006
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Niemi


Viime vuoden Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan, Juha Hurmeen Niemi -romaaniin luimme Lapuan kirjaston ja kansalaisopiston kirjaklubissa.  Tämä on myös harvoja Finlandia-voittaja-teoksia, joita olen lukenut ja jopa ostanut omaan kirjahyllyyni.  Valitettavasti en päässytkään keskustelemaan keväällä kirjaklubiin tästä kirjasta – ja nyt vasta ehdin kirjoittamaan romaanista tänne kirjablogiinikin.

Tykästyi kirjan tyyliin heti alkusivuilta, vaikka monta historiallista asiaa tuli vastaan, joista halusin tietää enemmän.  Juha Hurmeen oivallinen ja laaja tietämys Suomen esihistoriasta 1800-luvun alkuun ripoteltu kiehtovaan, humoristiseenkin tarinaan.
Poimin tähän muutamia post-it-lappukohtia, jotka ovat jääneet mieleeni keväällä.

Theia-planeetta (s. 12)
Theian ja Maan välinen törmäys oli niin voimakas, että Theia höyrystyi kokonaan ja avaruuteen sinkoutunut ainepilvi sekoittui läpikotaisin ennen kuin siitä alkoi muotoutua Maan kiertolainen.”  (lähde: KuinkaKuu syntyi? - Törmäyksestä, varmisti volframilöytö, Yle Tiede 10.4.2015)

Heikki Oja: Maailmankaikkeuden synty, Tähtitieteellinen yhdistys URSA, 2018

Big Bang (s. 14)
Alkuräjähdys on kosmologiassa maailmankaikkeuden syntymää ja kehittymistä käsittelevä vallitseva teoria (Wikipedia)

Kari Enqvistiä Juha Hurme tarkoittaneen tekstissään: ”Ja vuonna 2014 eräs asialle vihkiytynyt suomalainen Kari, kosmoksen alun korkeat koulut käynyt ammattilainen julkaisi 220-sivuisen kirjan maailmankaikkeuden ensimmäisestä sekunnista” (s. 14)

Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti: silminnäkijän kertomus, WSOY, 2014

Hurmeen lauserakenteessa on hauskaa sananokkeluutta, suomalainen Kari (Kari Enqvist, Kari Suomalainen).

Pangaea
Pangea, myös Pangaia tai Pangaea, ”kaikki maa” oli yhtenäinen jättiläismanner paleotsooisen maailmankauden lopulta mesotsooiselle maailmankaudelle noin 300–180 miljoonaa vuotta sitten. Nimeä käytti ensimmäisenä mannerlaattojen liikuntateoriaa kannattanut Alfred Wegener. (Wikipedia)

Juha Kakkuri: Muuttuva maa, WSOY, 2007

Tuolta jostain kumpujen öistä, miljoonien ja miljoonien vuosien takaa, on Lapissa säilynyt uljas rotko, muinaisen maanjäristyksen tulos, Kevon kanjoni” (s. 17)

Ihmisapinat (s. 19)
Ihmisapinat (Hominoidea) on kädellisten lahkoon ja apinoiden osalahkoon kuuluva nisäkkäiden yläheimo. Siihen kuuluvat nykyiset gibbonien (Hylobatidae) ja isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimot, ja lisäksi joukko esihistoriallisia apinaheimoja. (Wikipedia)

Apinat
Apinat (Simiiformes) ovat kädellisten (Primates) lahkoon kuuluvia nisäkkäitä. Ryhmä jaetaan uuden maailman apinoihin (Platyrrhini) ja vanhan maailman apinoihin (Catarrhini).
Vanhan maailman apinat käytetään myös nimeä kapeanenäapinat. Ryhmään kuuluvat lajit ovat alun perin kotoisin Afrikasta ja Aasiasta.
Yläheimo Cercopithecoidea – vanhan maailman häntäapinat. Ryhmään kuuluu 253 lajia häntäapinoiden heimosta (Cercopithecidae), muun muassa makakit ja paviaanit.

Yläheimo Hominoidea – ihmisapinat. Ryhmään kuuluu 19 lajia gibbonien (Hylobatidae) ja ihmisapinoiden (Hominidae) heimoista muun muassa oranki‚ gorillat, bonobo, simpanssi ja ihminen. (Wikipedia)

Uuden maailman apinat (Platyrrhini) ovat pieniä eteläamerikkalaisia lähisukulaisiamme samasta kädellisten lahkosta (viittaus: Uuden maailman apinoita), kynsiapinat (Callitrichidae) ja kierteishäntäapinat(Cebidae), esim. hyppytamariini, keisaritamariini, kultatamariini ja töyhtötamariini.

David R. Begun: The Real Planet of the Apes, Princeton University Press, 2018

Heidelberginihminen (s. 20) 
  Heidelberginihminen (Homo heidelbergensis) oli varhainen ihmislaji ja nykyihmisen edeltäjä. Heidelberginihmisen uskotaan yleisimmin kehittyneen Afrikassa afrikanihmisestä (Homo ergaster) 700 000–600 000 vuotta sitten ja levinneen sitten Eurooppaan ja Aasiaan. On kuitenkin myös mahdollista, että se kehittyi Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa euroopanihmisestä (Homo antecessor) ja levisi sieltä Afrikkaan ja Aasiaan. Lajin nuorimmat fossiilit ovat 200 000 vuoden ikäisiä, jolloin sen kehitys uusiksi lajeiksi oli jo pitkällä. Heidelberginihmisestä kehittyi Euroopassa neandertalinihminen, Aasiassa denisovanihminen ja Afrikassa nykyihminen. (Wikipedia)
 
Kaikki evoluutiosta, Gaudeamus Helsinki University Press 2009

Veiksel-jääkausi (s. 22)
Veiksel-jääkausi oli viimeisin Pohjois-Euroopan jääkausi. Silloin mannerjäätikkö laajeni Skandinavian tuntureilta jopa Keski-Eurooppaan asti. Muun muassa Suomi peittyi eräässä vaiheessa kokonaan jäähän. (Wikipedia)

Jukka E. Nieminen: Vaiettu muinaisuus, Salakirjat, 2015
Marjatta Koivisto: Jääkaudet, WSOY, 2004

Jeturkastin pirunpelto (s. 30)
Näyttävä ja mukava muisto Ancylusjärvestä löytyy Teijon kansallispuistosta Salon eteläpuolella. Jeturkastin parin hehtaarin pirunpelto on alueen ensimmäisiä vedestä paljastuneita kohtia, muinaisen saaren rantakivikkoa.” (s. 30-31)

Yli-Iin Kierikki on löytöjen perusteella ollut todellinen nappikaupan keskus!” (s. 39)
Tämän lauseen olen viivannut esimerkkinä hauskasta sanankäytöstä, jossa vanhaan aikaan on sisällytetty nykyajan sana.

Jätinkirkko
”Jätinkirkot eli metelinkirkot ovat neoliittisella kivikaudella noin 3000–2000 eaa. Perämeren tuntumaan tehtyjä isoja kivirakennelmia. Muita nimityksiä jätinkirkoille ovat mm. jätinlinna, pirunkirkko ja jatulinkirkko. Jätinkirkkojen tarkoitusta ei varmuudella tunneta, mutta niiden on tulkittu olevan mm. muinaisia linnoituksia, uhripaikkoja, poroaitauksia, hylkeenlihan kylmävarastoja, asuinrakennusten perustuksia tai tähtitieteellisiä observatorioita” (Wikipedia)

Jari Okkonen: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa, Oulun yliopisto 2003



Kun jumalat loivat ihmiskunnan, he säätivät kuoleman ihmisen kohtaloiksi.” Se on on kuningas Gilgameshin löytämä ajattoman kova, makeilematon totuus. Parantumattomasti syöpään sairastunut Pekka Streng aloitti suomalaisen taiderocklyriikan levytyksellään Magneettimiehen kuolema (1970), jonka avausraita Gilgamesh kiteyttää eepoksen ydinajatuksen.” (s. 42)

Kuuntelin Pekka Strengin Gilgameshin YouTubesta. Videon kuvat on mysteeriset – kuvien ihmisten kasvot on peitettyinä abstraktisilla kuvioilla.

Luonnonfilosofia (s. 56)
Luonnonfilosofia (lat. philosophia naturalis) on filosofian osa, joka pyrkii selittämään luonnon kokonaisuutta. Sen aluetta on todellisuuskäsitys eli maailmankuva. (Wikipedia)

Jukka Mikkonen: Metsäpolun filosofiaa, Niin & näin,  2017
Jussi Kivi: Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas, Taide : Kuvataideakatemia,  2010
Tarja Rannisto: Luonnon estetiikka, Multikustannus, 2007

Ajanlasku (s. 113)
Ajanlasku tai kronologia tarkoittaa menneiden ja tulevien tapahtumien ajallisten suhteiden määrittämistä arjen ja historian näkökulmasta. Ajanlaskentaan käytettävää järjestelmää kutsutaan kalenteriksi. Ajanlaskennalla on ollut suuri merkitys kaikille järjestäytyneille yhteiskunnille. Sitä käytetään ennustamaan jaksoittain toistuvia luonnon tapahtumia ja kiertoja sekä ihmisten välisen yhteistyön suunnitteluun. Ajanlasku toimii myös kulttuurisen identiteetin rakentajana, sillä ajanlasku aloitetaan aina jostakin kulttuurin itseymmärrykselle merkittävästä tapahtumasta. (Wikipedia)

Aurinkokalenteri on kalenteri, jossa perusyksikkönä on Maan Auringon ympäri tekemä kierros. Aurinkovuodessa on neljä vuodenaikaa syksy, talvi, kevät ja kesä, jotka pyritään pitämään paikoillaan aurinkokalenterissa.

Kuukalenteri on Kuun vaiheisiin perustuva kalenteri. Siinä kuukausi alkaa aina uudenkuun aikoihin. Koska synodisen kuukauden pituus on hieman yli 29 vuorokautta, luetaan tällaisessa kalenterissa kuukauteen vaihdellen 29 tai 30 päivää. Kaksitoista tällaista kuukautta on 354,37 vuorokautta, josta käytetään nimitystä kuuvuosi.

Kuu-aurinkokalenteri (lunisolaarinen kalenteri) on kalenteri, joka perustuu sekä Auringon että Kuun liikkeisiin. Tällaisessa kalenterissa kuukausi on sidottu kuun vaiheisiin ja vaihtuu aina uuden kuun aikoihin.

Egyptiläinen kalenteri jakaa vuoden kahteentoista kuukauteen, ja kunkin kuukauden kolmeenkymmeneen päivään.

Koptilainen kalenteri eli aleksandrialainen kalenteri on koptilaisen kirkon käyttämä kalenterijärjestelmä. Se pohjautuu muinaisen Egyptin kalenteriin ja on Egyptissä nykyäänkin käytössä.

Etiopialainen kalenteri tunnettu myös nimellä ge'eziläinen kalenteri, on Etiopian pääasiallinen kalenteri ja sitä käytetään myös liturgisena kirkkokalenterina Etiopian ja Eritrean koptilaisilla kirkoilla.

Vanha kiinalainen kalenteri on tyypillinen kuu-aurinkokalenteri. Siinä vuoden pituus oli 354 päivää eli 12 kuukautta, jotka alkavat aina uudenkuun aikaan. Määrävälein vuoteen lisätään 13. kuukausi, jotta kalenterikuukaudet pysyvät aina suunnilleen samana vuodenaikana.

Juutalainen kalenteri tai heprealainen kalenteri on juutalainen vuosikalenteri. Siinä on määritelty juutalaisten juhlapyhät sekä ajankohtaan sopivat psalmit luettavaksi.

Antiikin Kreikan eri kaupunki­valtioissa oli käytössä useita toisistaan poikkeavia kalentereita. Kiinalaisen ja juutalaisen kalenterin tavoin useimmat niistäkin olivat kuu-aurinko­kalentereita, joissa vuoden pituus oli 354 päivää eli 12 kuukautta, mutta määrä­ajoin vuoteen lisättiin kolmas­toista kuukausi, jotta kuukauden pysyivät suunnilleen samana vuoden­aikana.

Seleukidinen ajanlasku oli Seleukidien valtakunnassa ja laajemminkin hellenistisessä maailmassa käytetty vuosilukujärjestelmä. Ajanlasku alkaa Seleukos I:n paluusta Babyloniin vuonna 311 eaa. hänen oltuaan maanpaossa Ptolemaioksen Egyptissä. Seleukos ja hänen hovinsa pitivät tätä hetkeä Seleukidien valtakunnan perustamisajankohtana. Alun perin ajanlasku perustui Seleukos I:n hallitusvuosiin, mutta hänen poikansa ja kanssahallitsijansa Antiokhos I jatkoi ajanlaskua isänsä kuoleman jälkeen.

Juliaaninen kalenteri: Ajanlaskumme perustuu roomalaiseen ajanlaskuun, jonka pohjana alkuaan oli Kuun kiertoaika maapallon ympäri. Vuoden 700 eaa. paikkeilta alkaen vuosi on laskettu aurinkovuoden mukaan, ja vuoden jako 12 kuukauteen on peräisin tuolta ajalta. Kuukausi oli kuitenkin edelleen likimain Kuun todellisen kiertoajan pituinen, joten vuoden pituudeksi tuli vain 354 vuorokautta. Vuoden pitämiseksi oikeassa paikassa vuodenaikojen suhteen oli joka toiseen vuoteen lisättävä karkauskuukausi.
Roomalainen ajanlasku joutui kuitenkin ajan mittaan sekaisin. Sen selvitti aleksandrialainen tähtitieteilijä Sosigenes Julius Caesarin toimeksiannosta noin vuonna 46 eaa., jolloin luotiin juliaaninen ajanlasku. Sen mukaan vuoden pituus on 365 d, ja joka neljänteen vuoteen lisätään karkauspäivä. Tämä vastasi suunnillen yhtä Egyptissä käytetyistä kalentereista. (lähde: http://www.astro.utu.fi)

Islamilainen kalenteri eli Hidžri-kalenteri (hijra-kalenteri) on käytössä lähinnä islamilaisissa maissa. Sitä käyttävät myös muslimit ympäri maailmaa katsoessaan uskonnollisten juhlien päiviä. Islamilainen kalenteri on puhdas kuukalenteri, jossa vuodessa on 12 kuukautta ja noin 354 päivää.

Kristillinen ajanlasku tarkoittaa ajanlaskua, jossa vuosiluvut lasketaan Kristuksen oletetusta syntymävuodesta. Tätä vuosilukujen järjestelmää on käytetty sekä juliaanisen että nykyisen gregoriaanisen kalenterin yhteydessä.

Gregoriaaninen kalenteri (eli uusi kalenteri) on yleisimmin esim. Euroopassa käytössä oleva kalenteri. Sen laaditutti roomalaiskatolinen paavi Gregorius XIII ja se otettiin käyttöön ensi kertaa vuonna 1582.  Ortodoksisessa kirkossa ei käytetä Suomen ortodoksista kirkkoa ja osaa Viron kirkkoa lukuunottamatta gregoriaanista kalenteria, vaan niissä käytetään joko juliaanista kalenteria tai ns. korjattua juliaanista kalenteria. Gregoriaaninen kalenteri on nykyään 13 päivää edellä juliaanista kalenteria eli kaikki tapahtuu gregoriaanisessa kalenterissa aikaisemmin. 

Varjagit (s. 219) 
Varjagit eli varangit olivat viikinkejä, jotka tekivät matkoja idäntielle eli lähinnä Venäjälle ja Bysanttiin. Heidän retkensä ulottuivat aina Kaspianmerelle ja Konstantinopoliin saakka. Varjagien uskotaan yleensä olleen lähtöisin nykyisen Ruotsin alueelta. Nykyisessä kielenkäytössä varjageiksi kutsutaan usein kaikkia Venäjän jokireiteillä liikkuneita viikinkejä, joita kutsutaan myös ruseiksi. (Wikipedia)
 
Else Christensen – Henrik Elling: Viikinkien valtakunta,  Bonnier Publications International, 2012

Rauniokirkon pihalla on Daniel Medelplanin muistomerkki: suuri, kivestä hakattu kirja. Daniel Medelplan on isonvihan suurin niemeläinen sankari. Hän ei kuitenkaan heilutellut miekkaa Kostianvirran taistelussa, vaan toimi aivan toisin. Hänen työnsä muistoksi bensa-asema Aapiskukon nimi on Aapiskukko.” (s. 261)

Pälkäneen puuaapinen
Pälkäneen papiston ja Turun tuomiokapitulin kehotuksesta hän kaiversi puusta Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat "Yxi paras lasten tawara". Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827. Teoksen koko nimi oli Lasten Paras Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpen tähden leicattu Puuhun ja Pälcänen seuracunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändetty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralassa 1719. Medelplanin muistoa vaalitaan edelleen Pälkäneellä, jossa on hänen muistomerkkinsä rauniokirkon pihassa ja Kukkolan kylässä. Medelplanin aapinen oli tiettävästi ensimmäinen aapinen, jossa oli kukon kuva. (Wikipedia)

Muutamat sotavankeina olleet, hengellisen herätyksen kokeneet upseerit toivat tuliaisina pietismin siemeniä palatessaan Niemelle. Kartanopietismillä tarkoitetaan Uudellamaalla upseerien kodeissa 1720-luvulta lähtien pidettyjä seuroja. Herätyshommeli paisui kansanliikkeeksi ja paukahti 1750-luvulla Lounais-Niemellä ja Satakunnassa auki kuin auton turvatyyny kolarissa. Vahva hurmoksellisuus näkyi ja kuului loitolle. Se ilmeni liikutuksina, spontaanina mölynä, itkuna, darrana ja kaikenlaisena ekstaattisina värinöinä. Polvirukoukset ja veisuu olivat heränneille kuuminta hottia.”  (s. 366)

Onhan tämä Hurmeen teksti aika jännästi vanhan ja uuden yhdistelyä.  Vanhanajan ihmiset eivät tienneet tulevaisuuden autoista, saati sitten turvatyynyistä ja tuskin he suomenkielessä juopottelun jälkeisestä olotilasta käyttivät sanaa darra. Mitähän sanaa ovatkaan käyttäneet ennen 1800-lukua…. Ovatko vain sanoneet olevansa huonovointisia?

Tämä on yksi niitä harvoja kaunokirjallisia teoksia, joita saatan lukea uudelleenkin. Tämähän voisi olla vaikka minun itsenäisyyspäiväkirjani, kuten Tove Janssonin Kesäkirja on juhannuskirjani.

Juha Hurme: Niemi, Teos, 2017
Ulkoasu: Jenni Saari
Mistä hankittu: ostettu Herättäjän Kirjakaupasta