torstai 9. tammikuuta 2014

Amerikan lapset

Kauhavan kirjaston lukupiirin tämän vuoden ensimmäinen kirja on Anne Tylerin Amerikan lapset. Sain juuri sen luettua loppuun - seitsemältä alkaa lukupiiri.
Sattuma tuo amerikkalaisen ja amerikaniranilaisen perheen samaan aikaan lentokentälle ottamaan vastaan Koreasta adoptoimansa lapset - Jin-Hon ja Susanin.  Tästä alkaa kahden erilaisen perheen tapaamiset, johon osallistuvat isovanhemmat ja muutkin sukulaiset.  Yksi asia perheitä kuitenkin yhdistää - adopiotytär Koreasta.
Myönnän hämmästyneeni että iranilaistaustainen perhe adoptoi korealaisen lapsen.  Mutta ymmärrän kirjaa eteenpäin lukiessani etteivät kaikki iranilaiset ole kiihkouskovaisia, varsinkaan he jotka asuvat Amerikassa.
Niskakarvani nousivat välillä pystyyn kun toisen perheen äiti kovasti arvosteli ja neuvoi mikä on oikein lastenkasvatuksessa vaikka kumpainenkin oli ensimmäistä kertaa "tulossa äidiksi".
Toisaalta hymyilytti Bitsyn touhottaminen vaikka itsekin olen välillä "viherpipertäjä".
Toisen perheen äiti Ziba jäi mielestäni anoppinsa Maryamin varjoon kirjan tarinassa.
Välillä kirjan tarina tuntui junnaavaan paikoillaan ja sitten yhtäkkiä mentiin harppaus eteenpäin.  Ja juuri kun olen ehtinyt iloita tapahtuneesta tuleekin muutos "ei sittenkään". Kirjan loppuun asti kummeksun Maryamin tunteita ja käyttäytymistä - kunnes kirjan loppupuolella alan ymmärtää häntä yhä enemmän. Tarinan loppusanat saavat minut herkistymään.
Bitsyn sairastuminen hätkähdyttää - lähipiirissä on ollut niin paljon viime aikoina tälläistä, toiset ovat selvinneet ja toiset eivät...
Jotenkin Bitsyn sairaus kuitenkin sivuutetaan vähäisesti vaikka hänen äidinsä sairautta kuvattiin enemmän.
Saapumisjuhlat ja muutkin isot kutsut päivällisineen yms.  tuntuvat hiukan romanttisiltakin kun kuvittelen miten he haravoivat lehtiä, tekevät ruokaa vaikka perheiden välisissä keskusteluissa tuleekin konfliktejä.
Donaldsonit adoptoivat vielä toisenkin lapsen, kiinalaisen Xiu-Mein.  Hänestä jää ehdottomasti mieleen tuttiepisodi - tiedän tunteen kun jokin lapsen kehityksessä ei tunnu menevän normin mukaisesti eteenpäin ja lapsi ei vain tahdo tavasta luopua.  Eläydyin Bitsyn tunteisiin - iloa, kiukkua ja hassuja ideoita.
Kun huomasin vuosista että ollaan lähestymässä syyskuun 11. päivän tapahtumia, odotin miten kirjailija asian kirjoittaa tarinaan.  Asiasta mainitaan parissa lentokenttäkohtauksessa joka toisaalta symbolisoi sitä millä tavoin tuo 11.9. tapahtuma tehtiin, lentokoneilla.  Ja miten lähes jokainen arabilta vaikuttava henkilö on epäilyksen alainen.
Luettuani kirjan loppuun en oikein tiennyt mitä olisin ollut kirjasta mieltä.  Enkä vieläkään osaa sanoa mitä fiiliksiä kirja minussa herättää.  Tuli vähän sellainen olo että onko tämä nyt "kissa vai kala".  Tarvitsee lukea toinenkin Anne Tylerin kirja ennenkuin osaa sanoa pidänkö hänen kirjoitustyylistään.

Anne Tyler: Amerikan lapset, Otava, 2008
engl. alkuteos Digging to America
suom. Kristiina Rikman
Mistä hankittu: Kauhavan kirjaston lukupiirikirjan lainattu Ylihärmän kirjastopisteestä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti