torstai 16. tammikuuta 2014

Erämaan armo


Ensimmäiset sata sivua lukiessani ajattelin että kirja on liian jännärimäinen (tai kuvittelen näin sillä oikeastaan en ole tainnut lukea yhtään varsinaista jännityskirjaa, elokuvia ja sarjoja sitä vastoin olen katsonut hyvinkin paljon) – liikaa murhaamista ja takaa-ajoa. Kuinka väärässä olinkaan kun kirjaa muutaman kuukauden tauon jälkeen jatkan – yritän saada kesken olevat omat kirjani loppuunluetuiksi.

Minut vie mukanaan Kanadan jäätävän kylmä luonto – onneksi voin itse kuvitella tapahtumat lämpimän takkatulen äärellä.

Tarinassa on monta henkilöä mutta itse huomaan seuraavani läheisimmin rouva Rossia. Hänen poikansa Francis katoaa. Rouva Ross käy Laurent Jammetin mökissä ja näkee hänet kuolleena. Hän tietää myös että hänen poikansa käy Laurentin luona. Myöhemmin selviää yllättävä syykin.

Laurent Jammetin luona on kuitenkin käynyt muitakin kuin Francis ja hänen äitinsä. Parker-nimistä miestä epäillään ja hänet vangitaan. Yksi komppanian miehistä MacKinley ”kuulustelee!” väkivalloin tätä miestä, jonka sitten rauhantuomari Knox päättää päästää vapaaksi – tietäen varmasti, että hänet saatetaan siitä tuomita.

Rouva Ross lähtee Parkerin mukana etsimään poikaansa. Ja heidän perään lähtee myöhemmin etsintäpartion Dove Riveristä. Kuka jahtaa ketäkin ja kuka on murhaaja?

Tarinassa vaihdellaan kertojaa melko tiuhaan tahtiin ja välillä on mietittävä tarkkaan että kuka hän nyt olikaan ja missä nyt ollaan.

Tarinaa etenee Francisin ajatuksilla, hänen äidin ajatuksilla sekä Linen, naisen jonka Francis tapaa norjalaisten uskonnollisessa yhteisössä Himmelvangerissa.

Dove Riveristä vuosia sitten kadonneitten Setonin sisarusten kohtalo selviää osittain – toinen selviää ja todennäköisesti toinen siskoista ei.

Oudolla kirjoituksella ja kuvilla tehty pieni luulevy tuo mysteerin tarinaan joka jää ikuisesti selvittämättä – vai jääkö sittenkään?

Laurent Jammetin murhan syy on pelkkää ahneutta ja murhaajan henkilöllisyys selviää tarinan myötä aika helposti, vain murhaajan apurit ovat epäselviä. Yhdellä murhalla ei tässä tarinassa päästä kuitenkaan.

Rouva Ross muistelee elämäänsä mielisairaalassa ja se hiukan häiritsee tarinan kokonaisuutta. Tai minä en sitä ymmärrä – aika pieni on side mielikuviin Parkerista ja lääkäri Watsonista. Toisaalta tällä kuvauksella ehkä ymmärtää rouva Rossin tunteita ja käytöstä.

Tässä kirjassa kuvataan naiset hyvin traagisin kohtaloin – sitä kai se on ollut niin valkoisten kuin intiaanien tai puoliveristen elämä 1860-luvun lopussa Kanadassa.

Mielenkiintoni heräsi tutustua tarkemmin Kanadan historiaan, onhan minunkin isoisäni isä lähtenyt 1920-luvun loppupuolella Kanadaan eikä sieltä koskaan palannut Suomeen.


Stef Penney: Erämaan armo, Bazar, 2009
engl. alkuteos: Tenderness of Wolves
suom. Jaakko Kankaanpää
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle
 
527 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti