tiistai 21. tammikuuta 2014

Kalmantanssi


 
Valokuvannut ja muokannut kuvan: tyttäreni Johanna
 

Wales, Merioneth 1404, Turku 1429 ja Pariisi, Rouan 1430-1431 ovat tämän hurmaavan ja kiihkeän romaanin tapahtumapaikat ja -vuodet. Tarina alkaa Beatrix de la Tour d'Avergne Rollandin matkasta Walesin kuninkaanlinnaan. Matkaan liittyy valepukuja, myrkkypiikkejä ja rakkautta. Rohkean eroottista, rivoakin ja iljettäviä haju- ja makukuvauksia tihkuvan tarinan maaginen voima saa lukemaan eteenpäin. Silti jotakin kaunistakin tässä myöhäiskeskiajassa on - kauniit puvut, linnat, osa ruuista ja se intohimo mitä todellisten rakastavaisten välillä kuvataan. Myös rietas huumori saa tirskumaan kuin nuori neito tai sitten se on tämä ihana keski-ikä. :)

Tarinan toinen osa kertoo Olavi Maununpojasta, piispa Maunun pojasta josta tulee Kyrkioslaethin kirkkoherra. Pappismiesten seksuaaliset halut eivät enää hämmästytä (niistä on kerrottu muissakin romaaneissa) vaikka teksti onkin aika rohkeata. Silti pidän Milja Kauniston käyttämistä sanoista kuvaamaan papin hairahduksia ja mielitekoja. Olavi Maununpojan kohtalon sinetöi Birgitta Frese – hänen on lähdettävä jälleen Ranskaan.

Kolmannessa osassa Olavi Maununpoika matkustaa Pariisiin toisen lihan himoihin hairahtaneen uskonmiehen Johannes Suuripään kanssa. Olavi Maununpoika kohtaa Pariisiissa piispa Pierre Cauchon. Piispan olemus saa minutkin tuntemaan inhoa,varsinkin näin nykyaikana kun niin paljon puhutaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä kirkon keskuudessa.

Olavi Maununpojan rakkaus Miraclea kohtaan vie hänet Rouaniin. Piispan toimesta hän joutuu kuulustelemaan Lorrainen neitoa.Tämän tarinan myötä heräsi kiinnostukseni enemmänkin Jeanne D'Arcia kohtaan. Ihastuttavaa on kuitenkin, että fiktiivisten tarinoiden kautta voi kuvitella asioita tapahtuneen toisin tai juuri niin...

Neljännessä osassa on henkeäsalpaavaa valtaa, juonittelua ja Olavi Maununpojan kamppailua tarinan viimeisille sivuille saakka – minutkin kirjailija sai uskomaan Miraclen kohtaloon viime hetkeen saakka.

Mikä ihastuttavan pakahduttava tunne lukea kirjaa sivu sivulta, luku luvulta uppoutuen kirjan maailmaan ja ihmisten kohtaloihin – turvallisen matkan päästä. En pystyisi elämään (ja tuskin pysyisin hengissäkään) kaiken sen epähygienian kanssa mitä keskiajalla on ollut, vaikka en nyrpistä nenääni maalla asuneena lannan hajulle tai sille että koira tuo puolimädäntyneen linnunraadon. En silti haluaisi elää koko ajan sellaisten hajujen keskellä – silti pieniä hippusia rosmariinin tuoksusta vivahtaa tässäkin tarinassa.

Muistelin että olisin Milja Kauniston ensimmäisen romaanin Synnintekijä jo lukenut. Löysin kirjan kuitenkin lukemattomien pinosta, yöpöytäni alahyllyltä – siellä on yhä melkoinen pino kirjakauppa-aikana saapuneita ennakkokappaleita. Luin jo kirjasta ensimmäisen luvun. Vähäsen harmittaa kun luen kirjat nyt väärinpäin, kun olisin voinut lukea tuon Synnintekijän aikaisemmin- Luulenpa silti, että nautin tuosta ensimmäisestä tarinasta yhtä paljon – onhan tällaiset historialliset romaanit, jotka kertovat ajasta ennen 1900-lukua lempikirjallisuuttani.


Milja Kaunisto: Kalmantanssi, Gummerus, 2014
Kannen kuvat: Getty Images
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
Mistä hankittu: arvostelukappale Gummerukselta via Blogat

Kirjan ovat myös lukeneet: Lukuneuvos, Calendula, Ja kaikkea muuta





3 kommenttia:

  1. Voisitko kiltti ottaa juonipaljastuksen pois muuten kivasta arviosta? Kurja valittaa, mutta tuo Jeanne-pointti on liian tärkeä osa kirjaa… Kiitos! :)

    VastaaPoista
  2. Olin niin ihastuksissani tuohon tarinan kohtaan, että en huomannut paljastavani liikaa. Sopiiko korjaamani versioni nyt? :)

    VastaaPoista