perjantai 17. tammikuuta 2014

Yksinäisyys ja uhma


Yksi tämän vuoden haasteista on lukea Finlandia-voittajat. Osan kirjoista aion ostaa itselleni ja osan lainaan kirjastosta (päätän sitten onko kirja sen arvoinen, että haluan sen kirjahyllyyni).

Erno Paasilinnan Yksinäisyys ja uhma voitti ensimmäisen Finlandia-palkinnon vuonna 1984.
Kirja sisältää esseitä kirjallisuudesta joten tämän perusteella päätin hankkia kirjan itselleni. Uutena kirjaa ei enää ole saatavilla, joten tilasin kirjan nettiantikvaarin kautta joulukuussa.
Luin kirjan parissa päivässä – eipä kirja kovin paksukaan ollut, 127 sivua. Esseet olivat sopivanpituisia ja sujuvaa luettavaa.

1 osa on nimeltään Lyhyt oppikirja

Ensimmäinen kappale on myös samanniminen ja siinä on muutaman sanan pohdintoja kirjailijan olemuksesta.

Kirjailijaksi ei synnytä”

On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija”

Kirjailijan työväline on kieli”

Hän (kirjailija) oppii vain kokeilemalla ja erehtymällä”

Hyvä kirjailija on kapinallinen, hän vastustaa laveata tietä”

Hyvä kirjailija on epäluotettava ja moraaliton”

Heidät (auktoriteetit) on imettävä tyhjiksi”

Tulee kysyä, halusivatko he (kirjailijat) sellaiseksi joiksi tulivat?”

Ensiksi kirjailijan on hyväksyttävä se, ettei hän voi olla kukaan toinen.”


Neljä huoneentaulua

Ensimmäinen taulu kuvaa sodan liikkuttamia ”johtajia” - mikä oli heidän tarkoituksensa kyynelehtiä?

Toinen huoneentaulu kuvaa Akseli Gallen-Kallelan matkaa perheineen Afrikassa vuosina 1909-10. Hämmästyin lukiessani että heillä oli jopa sängyt mukana safarilla?!

Kolmas huoneentaulu kuvaa Neuvostoliiton suhtautumista kirjailijoihin ”Te kirjailijat olette maa, ja siitä maasta ammennamme voimamme” Ja miten kirjailija siihen vastaa ”Puolue on aurinko, jota kohti kaikki maan pinnalla kasvava kurkottuu”

Neljäs huoneentaulu kuvaa hurskaan presbyteerin vierailua Aleksandrian kaupungissa ja miten uskonveljet kysyvät millaista siellä on nyt. Hurskas presbyteeri oli vain nähnyt ”arkkipiispan kasvot” - näinkö varjelemme katsetta muilta?

 
Alaston totuus

Maailma on sana, sanat ovat todellisuuden vastine, oikea tai väärä”

Mikä on siis oikeata sanaa ja mikä väärää sanaa, ei voi sanoa yhtä ainota, alastonta totuutta. Totuus on yhtä moninainen kuin on ihmisen aivoitus, ikuinen mysteeri.

 
Kustantaja kahden maailmansodan välissä

Tässä kappaleessa Paasilinna käsittelee Kustannusosakeyhtiö Otavaa Pekka Tarkan tekemän Otavan historian 2. osan kautta. Otavasta onkin useampi historiateos jo tähän päivään mennessä kirjoitettu. Siinä onkin yksi tavoite, lukea historiateoksia kustantajista – kaikki ovat vielä lukematta.

Rafael Koskimies: Otavan historia 1. osa 1899-1918, Otava, 1946
Hannes Reenpää: Kustannusosakeyhtiön Otavan vaiheita 1918-1960, Otava, 1970
Pekka Tarkka: Otavan historia 2. osa 1918-1940, Otava, 1980
Pertti Lassila: Otavan histroria 3. osa 1940-1975, Otava, 1990
Otavan talo sata vuotta: 1906-2006/toim. Antti Reenpää et.al. Otava, 2006

Kirjailijan maailmanpolitiikka

Paasilinna on kirjoittanut tämän kappaleen 1982. Hän kirjoittaa: ”Maailmassa on tällä hetkellä vankiloissa tai muuten eristettyinä 600 kirjailijaa. Suomessa ei ole ketään. Jos meillä olisi hiukan toisenlainen tilanne, turvasäiliöt olisivat varmasti käytössä, sillä viimeksi niistä vapautettiin kirjailijoita 1944.” Mikä onkaan tilanne tänään, vuonna 2014? Lukumäärää en löytänyt vaikka selasin monia aiheeseen liittyviä sivustoja (ja liityin facebook-sivujen tykkääjäksi, aihe on seuraamisen arvoinen myös facebookissa).

Tässä nettisivuja joista löytyy aiheesta tietoa:



Toisinajattelevan työpäivä eli miehitetty rintakehä

Kuka on toisinajatteleva tänä päivänä? Paasilinna on pohtinut tätä asiaa 1981. Silloin hänet luetaan toisinajattelevien joukkoon kuten Pentti Linkolakin. Onko nykyään enää ketään kuka olisi näin toisinajatteleva? Googlen kautta selaamalla tulee monenlaisia terveyteen ja ruokaan liittyviä toisinajateltuja tekstejä. Toinen aihe näyttää olevan maahanmuuttajiin kohdistuvat kirjoitukset. En seuraa aktiivisesti kuin Antti Heikkilän sivua ja blogia – mikäli hänet nyt sitten vielä täytyy tituleerata toisinajattelijaksi – ehkä minä itse olen toisinajattelija?

 
Ainoa vapaa aine, antakaa sen pysyä vapaana

Paasilinna suomii valmiita koulujen kirjalistoja. Pitäisi olla vapaus valita mitä lukea. Olisinko osannut koululaisena/opiskelijana valita erilaisia kirjoja ilman opettajien listoja? Ehkä en, luinhan teininä paljon nuorten kirjasarjoja nuorten elämästä, hevosista ja koirista sekä ala-asteikäisenä Neiti Etsivää, Viisikkoa ja tyttökirjasarjoja (muutakin kuin Anna-kirjoja). Ammatinvalintani varmasti vaikutti siihen minkälaisia kirjoja luin – kulkihan käsieni läpi monenlaista kirjaa. Mutta vasta nyt nelikymppisenä olen uskaltanut ylittää rajoja enemmän lukemalla romaaneja joita en olisi aikaisemmin ajatellut edes yrittää lukea. Apuna on ollut listat – lukupiiri, kirjablogistit, kirjallisuuspalkinnot yms. Ovatko ne sitten parempia listoja kuin opettajien koulussa laatimat? Tässä olen eri mieltä Paasilinnan kanssa, antaa kirjalistojen olla mutta siinä olen samaa mieltä hänen kanssaan, että kirjojen lukemisen valinnanvapautta täytyy myös olla.


2 osa Yksinäisyys

Ensimmäisessä kappaleessa hän kertoo Eino Leinosta. Toisessa Vasili Šukšinista, joka minulle on vieras kirjailija. Kolmannessa kappaleessa Paasilinna kertoo Pentti Linkolan tapaamisesta. Muistan kun Johdatus 1990-luvun ajatteluun-kirja ilmestyi ja sitä kirjastosta asiakkaat lainasivat. Ja mediakin sen myötä käsitteli Pentti Linkolan ajatuksia. Silloin kauhistelen hänen mielipiteitään mutta nyt voisin hänen kirjojaan lukea vaikka en vieläkään ole hänen kanssaan samaa mieltä asioista. Neljäs kappale kertoo Pentti Haanpäästä. Kirjailijan tiedän nimeltä, hänen teoksiaan en ole lukenut – edes yksi olisi hyvä lukea, nyt kun olen päässyt muutenkin klassikkojen yms. vauhtiin.


Erno Paasilinna on minua kiinnostanut aina enemmän kuin hänen veljensä Arto Paasilinna. Kummaltakaan en ole lukenut yhtäkään teosta. En myöskään ole lukenut Reino-veljen enkä Mauri-veljenkään teoksia. Jospa sitä aloittaisi Erno Paasilinnan kirjoja lukemaan nyt lisää julkaisujärjestyksessä, aloittaen kirjasta Kylmät hypyt, Karisto, 1967



Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma, Otava, 1984
Kannen kuivaneulapiirros: Anne-Mari Meltaus
Kannen layout: Marjatta Saastamoinen
Mistä hankittu: tilattu Antikvaari.fi:stä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti