sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Naisen maisema

Raastavaa naiseutta sisältäviä runoja.  Luin runoteoksen ensimmäisen kerran pari päivää sitten - annoin runojen ensitunnelman viipyä mielessäni.  Tänä aamuna lausuin runoja ääneen - niiden voimakkuus tuntui sielussani.

Ajatuksiani ja tunteitani runoista:

1. ENSIMMÄISENÄ AAMUNA PITKÄ AAMIAINEN
Naisten ystävyyttä, riisuttuina toistensa edessä ilman meikkejä ja jatkuvaa kontrollia, ilman ulkomuodon maskia

Pysähtynyt hetki aamussa, sen rauha ja hiljaisuus ennnen päivän, illan tapahtumia, elämän ääniä. Kaipaus naisten yhteiseen kesään talven tyhjän arjen keskellä.
Naisten kesken voi puhua kaikesta, kertoa oman mielipiteensä, ei tarvitse tukahduttaa tunteita, salata niitä.
Kesän yhteisöllisyys antaa voimaa ja voi unohtaa hetkeksi omat ongelmansa, saa elää omana itsenään.

2. KUN PÄIVÄT KULUU JA VUODETKIN VAIHTUU
Nainen naisena toistensa lähellä, riisuttuina, alastomina ajatuksineen, tunteineen.
Oikeus tuntea eripuraa, oikeus olla eri mieltä, oikeus olla oma yksilö - ei kenenkään jatke.
Saada olla rikkinäinen tunteidensa kanssa, ei tarvitse hymistellen olla samaa mieltä joka asiasta.
Ei tarvitse olla elämänmyönteinen, yltiöpositiivinen koko ajan - voit olla rikkinäinen, tukahdutettu, vihainen ja katkerakin.
Kesämökkielämää kesästä toiseen samanhenkisten naisten ympäröimänä. Sukupolvesta toiseen - äidistä äitiin.

3. ILTAPÄIVÄLLÄ IHMISELLÄ ON ERILAISIA TUNTEITA
Mietin monia syitä miksi jättää sinut, miksi jättää tämä elämä - yhtäkään tapaa en silti löydä miten sen loppujen lopuksi tekisin.

4.  RATKAISUMALLI KAIKILLE TUNTEILLE
Tämä runo kosketti minua eniten.  Runo puhutteli minua sanasta sanaan. Tämän runon voisin lausua jossakin runotapahtumassakin. 
Tunnesyöppö, tukahdutettujen tunteiden hallinta syömisen voimalla.  Tunnistan itsessäni näitä kausia, päiviä kun annan television maailman ja ruuan himon viedä päiväni aamusta iltaan.  Unohdan säännöllisen kolmen, neljän tunnin välein syömisen - sorrun kokopäiväiseen ruuan pupentamiseen.  Nautin fiktiivisestä elämästä television kautta tai ruokaohjelmien herkuista napostellen suolaista ja makeaa.

5. TARVITSEEKO TÄHÄN MENNÄ VIELÄ TÄNÄÄN?
Naisen arvon varastaminen, irtipäästäminen tukahduttavasta suhteesta, raivokas purkautuminen tästä pakahduttavasta tunteesta - elämäänsä kontrolloiva nainen.

6. MYRSKYN JÄLKEEN ON LOUNASTA
Irtautuminen suhteesta joka satuttaa -  viimeiseen pisteeseen, siihen viimeiseen hetkeen.

7. TARINOITA PÄIVÄLLISELLÄ KERROTTAVAKSI

Ensimmäinen tarina
Tunteiden lokeroiminen - mennä elämässä eteenpäin.

Toinen tarina
Tukahtua toisten ongelmien kuuntelemiseen - turvaverkon tekeminen ympärille.

Kolmas tarina
Vapaa nainen kaikesta - parisuhteesta, perheestä, ystävistä. On hetkiä jolloin toivoisin voivani elää näin - yksinäisenä.

Neljäs tarina
Vapautua riistosta ja hyväksikäytöstä.

Viides tarina
Oman elämän pääsiäinen, kiirastuli.

Kuudes tarina
Päättää omasta elämästä, vailla tunteiden kahleita.

8. ILTAHOMMIA
Naiseuden maski, toisten ihmisten riippuvaisuus, tarve olla toiselle ihmiselle ihminen, toisen omaisuutta, pahuuden poissulkemista,  turvallisuuden tunne naiseuden yhteisössä

Minulle runojen lukeminen ja runonlausunta on tunteiden ilmaisemista.  Runoja, joita luen ja varsinkin lausun on jollakin tavoin puhuteltava minua - minun on jollakin tavoin tunnettava runo omaan elämääni liittyväksi.  Runojen tulkinta on hyvin yksilöllistä.  Ei ole yhtä oikeata tapaa tulkita sama runo. Itsekin tulkitsen runoja eri tavoin eri ikäkausina, eri elämäntilanteissa.  Uskon, että tälle runoteokselle tulee eri merkitys vaikkapa kymmenen vuoden kulutta, ollessani silloin viisikymppinen.  Runojen rakenteeseen en puutu - minulla ei ole siihen tarvetta täällä blogissani, enkä sitä taitoa tällä hetkellä osaakaan. 
Runonlausunnan myötä olen oppinut lukemaan ja tulkitsemaan erilaisia runoja. Aikaisemmin olen lukenut enimmäkseen perinteisiä runoja rakkaudesta, luonnosta, uskonnosta, eläimistä.  Toki ne yhä ovat lempirunoja mutta näiden toisenlaisten runojen myötä saan samankaltaisia elämyksiä kuin olen saanut lukemalla romaaneja yli minun perinteisten rajojeni.

Asta Honkamaan runoja menisin mielelläni kuuntelemaan hänen tai jonkun muun lausumana - toivottavasti niitä joskus kuullaan täällä Etelä-Pohjanmaan alueellakin.

Asta Honkamaa: Naisen maisema, Books North, 2014
Valokuva: Joakim Pusenius
Typografia: Mika Tuominen
Mistä hankittu:  arvostelukappale kustantajalta





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti