sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Elisa Kirjan äänikirjakokeilu


Blogatin kautta sain helmikuussa ilmaiseksi äänikirjan kuunneltavaksi Elisa Kirjasta. Olen lainannut kirjastosta äänikirjoja aikaisemmin ja kuunnellut niitä autossa työmatkallani. Halusin kokeilla, miten toimii itselle ladattu äänikirja.  Minulla olisi ollut tyttäreni iPod, mutta päätin kuunnella kuitenkin läppärin kautta.  Äänikirjaksi valitsin Robert Galbraithin Käen kutsu.
Olen kuunnellut äänikirjaa vain muutaman kerran viimeisen kuukauden aikana.  Minulla on kuitenkin tällä hetkellä ruhtinaallisesti aikaa lukea kirjoja perinteisesti, joten ne ovat vieneet voiton äänikirjasta.
Käen kutsu on yhä kesken, menen vasta kappaleessa 10 (kappaleita on  47).

Elisa Kirjan äänikirjan hyvät puolet:
Voin kuunnella ladattua äänikirjaa milloin vain, missä vain ja valitsemallani laitteella: iPod, kännykkä tai läppäri.
Ei tarvitse uusia lainaa tai muistaa palauttaa lainattua äänikirjaa.

Elisa Kirjan äänikirjan huonot puolet:
En voi kuunnella tällä hetkellä autolla ajaessa, koska autossamme on vain tavallinen cd-soitin.
Kännykän laitaminen ns. handsfree-tilaan ehkä onnistuisi, mutta puhelimen sijoittaminen, siten että se ei ajaessa tipahda ties minne on vaikeata.

Miksi kuuntelisin äänikirjaa, kun voin yhtä hyvin lukea sen paperiversiona?
Automatkalla voisin kuunnella iPodinkin kautta, jos en itse ajaisi autoa.  Matka täytyisi olla pidempi kuin naapurinkaupunkiin.

Mikä on tärkeintä äänikirjassa?
Ehdottomasti lukija ja hänen äänensä.  Tässä Käen kutsussa lukijana on Eero Saarinen.  Hänen äänensä on miellyttävä ja sellainen, mitä jaksaa kuunnella.

Aionko kuunnella äänikirjoja myöhemmin?
Kyllä aion, mutta en ole ihan varma haluanko maksaa äänikirjasta, kun voin kuitenkin niitä lainata kätevästi kirjastostakin.  Jokin runoteos voisi olla sellainen, jonka haluaisin ostaa itselleni äänikirjanakin - mikäli runojen lausuja on hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti