perjantai 28. maaliskuuta 2014

Minna Canthia, tasa-arvoa ja naisvoimaa


Viime viikolla, Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä lainasin kirjastosta aiheeseen sopivia kirjoja. Niitä olen tässä viikon verran lueskellut.

Ensimmäinen teos löytyi kirjastoluokasta 71.3 (Tilataide. Ympäristötaide). Kristiina Korpelan ja Anna-Maria Heikkisen toimittama kaunis kirja: Muistikuvia Minna Canthin pihalta ja puutarhasta (Minerva, 2007) oli kiehtova päiväkirjamainen dokumentti Kanttilasta. Enemmänkin olisin katsellut kuvia Kanttilan puutarhasta. Toki kauniit kuvat puutarhan kasveista tietoiskuineen olivat mielenkiintoista katseltavaa ja luettavaa. Ehkä ensi kesänä minunkin puutarhassa kasvaa särkynyt sydän tai kehäkukka, kuten muistan niitä olleen äitini puutarhassa ollessani alakouluikäinen. Yritin netistä katsella mikä osa Kanttilasta säilytettiin ja miten kävi puutarhan kasvien. Täytynee joku kesä tehdä kulttuurimatka Kuopioon Kortttelimuseoon.

Tasa-arvosta olikin vaikeampi löytää 2000-luvun kirjallisuutta, ainakaan sitä ei kotipaikkakuntani kirjastossa kirjastoluokka 32.2 (Naisen ja miehen asema yhteiskunnassa) kohdassa ollut. Lainasin sitten Atenan vuonna 1998 julkaiseman, Puheenvuoroja-kirjasarjaaan kuuluvan, Jarmo Tarkin ja Tuulikki Petäjäniemen kirjoittaman Tasa-arvo: Saavutuksia ja haasteita.

Tuulikki Petäjäniemi kirjoittaa kokemuksia, näkemyksiä ja visioita naisten ja miesten tasa-arvosta Pohjoismaissa.
Pohjoismaisessa keskustelussa tasa-arvo yhdistetään usein naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Laajassa mielessä tasa-arvo koskee sukupolvien, sukupuolten, maan eri alueitten välistä, kielellistä ja sosiaalista tasa-arvoa.... Tuulikki Petäjäniemi kertoo keskittyvänsä omassa kirjoituksessaan pohjoismaisiin ja suomalaisiin saavutuksiin sukupuolten tasa-arvon saralla” (s. 14)

Naisten ja miesten tasa-arvo ei ole samanlaisuutta

Historia kertoo että Suomessa naiset saivat yhtäläisen perintöoikeuden 1878. Opiskeluoikeuden yliopistossa samoilla ehdoilla kuin miehet he saivat vuonna 1901. Edellämainituista oikeuksista en muista aikaisemmin lukeneeni, mutta varmasti jokainen suomalainen nainen tietänee, että 1906 suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden ja ensimmäisenä maailmassa vaalikelpoisuuden.

Sitä vastoin vaimo vapautettiin aviomiehen holhouksesta ja annettiin oikeus omaan omaisuuteen avioliittolaissa vasta vuonna 1930. Siitä ei ole kulunut vielä sataakaan vuotta. Vuonna 1926 naisilla oli kelpoisuus valtion virkoihin ja silloin myös Suomen hallitus sai ensimmäisen naisministerin. Historian tietämykseni on todella puutteellinen, koska minun oli tarkistettava wikipediasta, että kuka oli Suomen ensimmäinen naisministeri. Miina Sillanpää on toki nimenä tuttu vaikka välillä sekoitankin hänet Minna Canthiin, en sentään Miina Äkkijyrkkään, vaikka hän onkin erittäin kiehtova persoona myöskin. Lienee aika tutustua Miina Sillanpäästä kirjoitettuihin elämäkertoihin.

Taloudellinen itsenäisyys, tasa-arvon kulmakivi

Pohjoismaissa tasa-arvon kulmakiveksi nähdään naisten taloudellinen itsenäisyys. Sen perusedellytys on ansiotyö. Lähtökohtana on, että jokaisella – niin naisella kuin miehellä – on oikeus omaan ansiotuloon ja vastuu omasta toimeentulosta.” (s. 25)

Omaan työhistoriaani on kuulunut määräaikaisia työsuhteita ja vakituinen työsuhde. Olen tehnyt osa-aikatöitä ja kokopäivätöitä. Taloudellisesti olisi tarvetta tehdä kokopäivätöitä mutta osa-aikatyökin olisi parempi kuin ei töitä ollenkaan.

Naisjohtajuus ja nainen presidenttinä. Muistan ihailleeni Islannin presidenttiä, Vigdís Finnbogadóttiria. Olihan hän maailman ensimmäinen naispresidentti vuonna 1980. Olen sillon ollut 9-vuotias, mutta muistan miten hänestä puhuttiin koulussa. Tarja Halosen valitseminen Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi oli merkittävä asia, mutta en ole ollut niin kiinnostunut Tarja Halosesta kuin olin Vigdis Finnbogadóttirista. Yritin etsiä kirjaa Vigdis Finnbogadóttirista, mutta en löytänyt vaikka mielestäni hänestä olisi kirjoitettu edes ruotsiksi joku kirja.

Talouselämä julkaisee Päättäjänaiset-listaa. Vuonna 2013 TOP 10:n Päättäjänaiset olivat:

Anne Brunila, Sari Baldauf, Maija-Liisa Friman, Birgitta Kantola, Marjo Miettinen, Maisa Romanainen, Hille Korhonen, Kirsi Komi, Maarit Toivanen-Koivisto ja Arja Talma. Ainut nimi joka minulle oli tuttu entuudestään, on Anne Brunila. Ihan kaikki yrityksetkään joiden johtotehtävissä listan naiset ovat eivät olleet minulle tuttuja.

Mikähän on naisjohtajien tilanne muualla kuin varsinaisessa liike-elämässä tällä hetkellä. Omaa sydäntäni lähellä on kulttuuriala. Suomen Kansallisteatterin teatterijohtajana oli Marja-Liisa Nevala vuosina 1992-2010. Suomen Kansallisoopperan pääjohtaja on Päivi Kärkkäinen. Oopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi on tullut tutuksi tv-ohjelmien kautta. Kustannusalalla naisia toimitusjohtajina on ollut mm. WSOY:llä Anna Baijars 2009-2011 ja Anne Valsta 2011-2012. Kirjakauppaketjuissa KIPA-ketjulla on naistoimitusjohtaja Sari Laurikko.

Uusi sukupolvi uskoo tasa-arvon jo toteutuneen

Nuoret naiset ajattelevat toisin kuin äitinsä. He osaavat itse, he eivät näe eivätkä koe syrjintää eivätkä he tarvitse valtiota ollakseen tasa-arvoisia.” (s. 72). Näin kirjoitti Tuulikki Petäjäniemi tässä kirjassa vuonna 1998. Hän oli itsekin tasa-arvo valtuutettuna vuosina 1991-1994.

Kun katsoo viime vuoden tasa-arvovaltuutetun lausuntoja löytynee sieltäkin vielä raskauteen liittyvää syrjintää.

Teologian tohtori Jarmo Tarkki käsittelee luonnollisesti tasa-arvokysymystä aika paljon teologiselta kannalta. Tekstissä on paljon esimerkkejä miten tasa-arvoasiat ovat muissa maissa. Uskonnollinen tasa-arvoisuus eri uskontoryhmissä laittoi miettimään, mikä on tasa-arvoista omassa kirkossani, evankelis-luterilaisessa kirkossa. Ovatko kaikki seurakunnan jäsenet tasa-arvoisia nykyisinkään. Naispappeja jo on lähes jokaisessa seurakunnassa, on naispiispakin. Entä miten on laita ihmisten kesken jos et ole naimisissa vaan avoliitossa, et ole hetero vaan homoseksuaali, onnistuuko tasa-arvo kirkossamme.

Jarmo Tarkki kirjoittaa:
Sukupuolten välisellä tasa-arvolla ymmärretään yleensä miesten ja naisten välisiä tasa-arvokysymyksiä. Tähän voisi nykyään liittää myös kysymykset erilaisten seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksista ja tasa-arvosta enemmistön kanssa” (s. 215). Näihin kysymyksiin tasa-arvovaltuutettukin on viime vuosin antanut lausuntoja.

Kolmas kirja jonka sain luetuksi eilen on Kaija Maria Junkkarin Suomalainen naisvoima (Otava, 2001).

Kirjaan on valittu suomalaisten naisten tarinoita hyvin kattavasti. Kaija Aarikan tarina on toki tullut tutuksi Aarikka-tuotteiden kautta. Hänen tarinasta sain omaan elämäntilanteeseen voimaa ja uskallusta kulkea kohti omia unelmiani. Tiina Ala-Ahon tarina toi uskoa jaksaa niin henkisten kuin fyysistenkin vaikeueksien kautta menestykseen ja sellaiseen elämään josta on unelmoinut. Janina Andersson on toki poliitikkona tuttu. Hänen tarinastaan sai vahvuutta siihen, että ei ole väärin olla toisinaan naiivi, kunhan uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Karmela Bélinki ja Batulo Essak Muhamed antoivat uutta näkökulmaa eri uskontoihin ja siihen mitä on asua Suomessa toisen maan kansalaisena. Tarja Cronbergin etätyöskentely saaresta ja kansainvälinen työ olivat myös voimmaannuttavaa lukemista. Benedicta Idefelt antoi toisenlaiset kasvot nunnalle. Hänen kirjojaaan aion lukea. Tuulikki Koivunen Bylundin tarina Uppsalan seurakunnan tuomiorovastina kiinnosti ja luinkin wikipediasta, että hän on nykyään Härnösandin hiippakunnan piispa. Eila Lemmelä eli Madame E:n tarina oli ihastuttavin. Angelin tytöt, Tuuni ja Ursula Länsmanin musiikki on yksi minun suosikkimusiikistani. Heidän tarinansa olikin minulle tuttu entuudestaan. Maija Palanderin tarina gynekologin työstä Afrikassa oli osittain järkyttävääkin luettavaa. Olen kiitollinen suomalaisesta terveydenhuollosta vaikka välistä tuntuukin ettei terveyskeskukseen tahdo päästä niin nopeasti kuin toivoisi. Ritva Siikalan tarinasta muistan Raivoisat Ruusut-teatteriryhmän. Muistelenpa katsoneeni jonkilaisen dokumentinkin televisiosta. Maarit Tammiston tarinasta Mummon Kammari oli tuttu projekti nimeltään mutta en aikaisemmin tienyt sitä noinkin laajaksi. Miranda Vuolasrannan tarinassa tuli minullekin uutta tietoa romaneista. Kaiken kaikkiaa tämä kirja antoi kirjan nimenmukaisesti naisvoimaa itselleni.



Kristiina Korpela ja Anna-Maria Heikkinen: Muistikuvia Minna Canthin pihalta ja puutarhasta, Minerva, 2007

Jarmo Tarkki ja Tuulikki Petäjäniemi: Tasa-arvo: Saavutuksia ja haasteita, Atena, 1998


Kaija Maria Junkkari: Suomalainen naisvoima, Otava, 2001


Mistä kirjat ovat hankittu
: lainattu Lapuan kaupunginkirjastosta


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti