sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Näin se päättyy


Lempeä rakkausromaani päättyy haikein mielin. Tarinaa lukiessani sisälläni oli seesteinen olo. Tämän romaanin lukeminen oli erilainen lukukokemus, en kokenut lukiessani suuria tunteita – iloa, naurua, vihaa tai surua. Opin että, ei aina tarvitse kokea sydäntä pakahduttavia elämyksiä lukuromaanin äärellä. Riittää, kun kirjan lukemisesta tulee hyvälle mielelle – vielä senkin jälkeen, kun tarina on päättynyt.

Amerikan(irlantilainen) Bruno matkustaa Irlantiin etsimään sukujuuriaan. Hänen ja sukulaisensa Addien ensitapaaminen on hellyttävää hömppää.

Brunoa kiinnostaa sukutarinat, Addie kammoksuu niitä kuten isänsä Hugh. Bruno ei anna periksi, kipeät, salatut Addien isään Hughiin liittyvät asiat selviävät.

Addie rakastaa uimista ja uima-altaita – hänen unelmansa on suunnitella erilaisia uima-altaita. Addiellä on löytökoira nimeltään Lola. Lola rakastaa rannalla juoksemista. Addie vie Lolan joka päivä rannalle kävelylle, heittää sille palloa. Addielle ranta ja meri ovat paikka missä hän kuuntelee iPodista samaa laulua laulaen itse mukanaan – kunnes Bruno saa hänet ”väkisin” kuuntelemaan Bruce Springsteeniä.

Addien ja hänen sisarensa Dellan isä Hugh on lääkäri. Hän on murtanut molemmat ranteessa kaatuessaan. Addie on muuttanut väliaikaisesti isänsä luo hänestä huolehtimaan. Hughia syytetään kuolemantuottamuksesta, hoitovirheestä. Hän käy tuskaisesti läpi omaa elämäänsä – vuorovetten armoilla.

Addien sisar Della elää miehensä Simonin ja kolmen tyttärensä kanssa. Simon on myös lääkäri. Della käy läpi omaa elämäänsä. Heidän äitinsä kuoli heidän ollessaan lapsia. Della oli vasta 10-vuotias. ”Hänestä tuli äiti heidän taloonsa. Samalla tavalla kuin uusi presidentti vannoo virkavalansa heti edellisen kuoltua” (s. 135)

Mieleenpainuvin ja koskettavin on Brunon tekemä sinisävyinen merimaailma Addielle – jos et voi mennä veden äärelle, tuo se lähellesi...

Irlanti on yksi suosikkamaistani, Islannin lisäksi – Bruno haaveilee tässä kirjan tarinassa revontulista Islannissa.

Unelmani on kävellä lähes autiolla hiekkarannalla pauhaavan meren äärellä, ympärillä taivaisiin kohoavat jylhät rantatörmät ja vihreät niityt.

Rakastan irlantilaista musiikkia ja heidän kieltään.

Kirjan on lukenut myös Lumiomena-blogin Katja – hänen blogitekstistään ja kommentoijien teksteistä sain vinkin myös tutustua Maeve Binchyn tuotantoon.
 
Kathleen MacMahon: Näin se päättyy - unohtumaton rakkausromaani, Gummerus, 2013
(engl. alkuteos This Is How It Ends, 2012)
suom.  Jaakko Kankaanpää
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle

2 kommenttia:

  1. Kovin kehtovalta kuulostaa! Aina ei tarvita pakahduttavia tunteita, joskus riittää hyvä mieli ja ihanasta Irlannista haaveilu. Ja Bruce Springsteenin musiikki! Pistän kirjan oitis korvan taakse, kiitos hyvästä vinkistä. Oli ihan kamalaa, että lähdit lily.fistä, mutta onneksi pidät täällä blogia! t. Iris ihmemaassa (www.lily.fi/blogit/tuhat-ja-yksi-kirjaa)

    VastaaPoista
  2. Hei Iris! Olisin mielelläni kyllä jatkanut Lilyssä olemista mutta kun ei tuota nimimerkkiä saanutkaan sitten vaihdettua - kirjakaupantäti kun en tosiaan enää ole. Tulevaisuus näyttää mikä "täti" minusta seuraavaksi tulee :)

    VastaaPoista