tiistai 29. huhtikuuta 2014

Ruokapyramidihuijaus - Mitä meille syötetään ja miksi?

 
 
Ruokapyramidi tuo mieleen 1980-luvun kouluajat ja omien lapsieni neuvola-ajat 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Vasta nyt tämän Ruokapyramidihuijaus-kirjan luettuani kurkkasin miltä tuo uusi suomalainen ruokapyramidi nyt sitten näyttää. Minun ruokailutottumuksiin tuolla pyramidilla ei ole oikeastaan minkäänlaista vaikutusta. Olen lukenut vuosien varrella erilaisia ruokavaliokirjoja, ruokaohjekirjoja, ruokalehtiä, terveyslehtiä ja olen innokas ruoka- ja terveysohjelmien katsoja.

Ruokapyramidihuijaus-kirja oli kirjoitettu riittävän selkeästi ja kiinnostavasti. Harvemmin tietokirjaa haluaa lukea sivu sivulta yhä enemmän eteenpäin . Tämän kirjan kanssa kävi niin, luin sen kahdessa päivässä.

Kirjan ensimmäinen osa on otsikoitu Suuri ruokapyramidihuijaus. Poimin tekstistä ajatuksia, jotka puhuttelevat omaa elämääni.

”Jokainen tuntee elimistössään erilaisin signaalein, jos jokin on pielessä. Noita signaaleja pitäisi oppia kuuntelemaan” (s. 98)
Jokainen osaa silti varmasti tunnistaa, mitä ruokaa syömällä pöhöttyy ja voi huonosti vaikka kukaan viranomainen ei sitä tunnustaisikaan” (s. 162)

Vielä kun niistä signaaleista ottaisi opiksi, eikä yhä uudestaan syöpöttelisi/napostelisi liikaa sellaista mistä loppujen lopuksi tulee huono olo.

...terveellisyyteen vaikuttavat ruokavalion lisäksi monet muut seikat, esimerkiksi mielenterveys, persoonallisuuden piirteet ja ympäristö” (s. 106)
Huomiota ei kiinnitetä siihen, miltä ruokailijasta tuntuu, kenen kanssa ruoka nautitaan tai kuka sen on tehnyt” (s. 123)
Makuaisti määrittelee syömiskokemusta, eikä makuaistiaan voi olla käyttämättä ruokaillessaan.
.Itse koettujen makujen historia ja muistoja synnyttäneet tuntemukset ovat oleellinen osa sitä, mitä ihminen ajattelee ruoasta ja millaisena hän sen kokee.” (s. 123-124)

Tunteet ovat vahvasti mukana jo ruokakaupassa. Erimielisyydet mitä ostetaan ja mitä tänään syödään – ei ole jaksanut etukäteen kotona miettiä. Kaikki eivät pidä samasta ruoasta perheen parissakaan – turhauttaa tehdä useampaa ruokaa tai ärsyttää katsella perheenjäsentä, joka marttyyrimaisesti suostuu syömään jotain sellaista mistä ei niin paljon pidä. Liian usein sortuu tv:n tai läppärin ääressä syömiseeen, antaen liian paljon tilaa muulle informaatiolle kuin sille miltä se ruoka maistuu ja mitä se rauhallinen ruokahetki antaisi.

...ajatellaan, että ihmiset syövät aina saman verran ruokaa riippumatta ruoan ravintosisällöstä. Oletuksena, että kylläisyyden tunteella ei joko ole merkitystä tai sitten on taisteltava nälkää vastaan. Käytännön elämän kannalta ohjeen yksipuolisuus on ilmeistä” (s. 107)

Muutaman ruokavalion/dieetiin läpikäyneenä olen aina törmännyt siihen, että ruoka pitäisi olla vain polttoainetta jota tankataan. Miten yhdistää ilo ja innostus ruokaostoksilla, ruoanlaitossa ja miten osata useimmin nauttia ruokahetkistä - silmäniloa kattauksella, ruoan esillepanolla, paikalla missä ruoka nautitaan.

Onko mikä tahansa maitotuote kuluttajien mielessä parempi kuin ei mitään? Tekeekö maidon välttämättömyyden korostaminen sokerisista, maustetuista jogurteista terveellisiä välipaloja, koskea ne sisältävät maitoa?” (s. 117)

Ennen söin valmiiksi maustettuja jogurtteja. Nykyään ostan maustamattomia jogurtteja ja maitorahkaa joihin lisää marjoja ja hedelmiä.

...vähärasvaisen ruokavalion piti edesauttaa normaalipainossa pysymisessä. Joko suosituksissa on vikaa, tai ihmiset eivät noudata niitä. Tai sitten ylipaino ja muut terveysongelmat eivät ole ratkaistavissa pelkän ravitsemusmatematiikan avulla.” (s. 120)

Vähärasvaisia tuotteita olen tietoisesti välttänyt – olen pitänyt niitä jotenkin keinotekoisina. Rasvaton maito ja piimä ovat kuitenkin olleet tuotteita mitä olen käyttänyt vuosia säännöllisesti.

Ota huomioon, miten syömäsi ruoka vaikuttaa vireystasoosi sekä kylläisyyden ja tyytyväisyyden tunteisiin. Valmista ruoka itse ja käytä puolivalmisteita vain harvoin. Ole luova ja kokeile uusia makuja. Syö rauhassa. Suosi kausiruokaa.” (s. 128)

Yksinkertaista mutta niin kummallisen vaikeata pysyä tässä tavassa – miksi kaikki muu elämä menee ruoka-asioiden edelle?

...millaiseen ruokaan on tottunut, kuinka paljon on liikkunut ja nukkunut. Elimistö myös käsittelee ruoka-aineita eri tavoin. Ruoan laskennallinen ravintosisältö ei ole siis ainut merkittävä seikka” (s. 163)
... ei syömisen ensisijainen tarkoitus ole laihtua, vaan pitää elossa ja toimintakykyisenä” (s. 175)


Toinen osaa käsittelee erilaisia Ruokamyyttejä.

Vähärasvainen on terveellistä
Rasvaton maito ja piimä ovat ainoat tuotteet, joita olen juonut useamman vuoden. Muut rasvattomat/vähärasvaiset tuotteet olen mieltänyt jotenkin keinotekoisiksi. Ja olen myös miettinyt sitä, että söisinkö niitä vielä enemmän kuin ns. normaalituotteita.

Maito on terveysjuoma
Vuosien varrella olen harkinnut maidon juomisen lopettamista. Olen edelleen sitä mieltä, että se ei ole tarpeellista. Mutta kylmä maito on toisinaan mielettömän hyvää vaikka juuri leivotun leivän tai pullan kera. Kokeilin tuota Valion Plus-maitoa palautusjuomana hetken aikaa ja se tuntui sopivan minulle – en kuitenkaan jatkanut sen käyttöä pidempään. Palautusjuomana haluaisin juoda jotakin hyvin luonnollista, en pidä minkäänlaisten jauheiden juomisesta (lukuunottamatta kaakaota).

Leipä miehen tiellä pitää
Voisinko elää syömättä leipää? Toisinaan tulee vaikka mistä leivästä liian pöhöttynyt olo ja tulee mieleen, etten syö enää ikinä leipää. Mutta miten hyvältä se tuore, melko lämminkin leipä kaupasta ostettuna maistuu. Ostamme melko usein paikallisen leipomon leipää mutta tunnustan sortuneeni yhden kauppaketjun ”juuri leivottuihin” irtoleipiin vaikka tiedän, että leivät tulevat vain paistouuniin kauppaan. Joskus olen jotakin teeleipää ja joululimppuja leiponut itse – ehkä sitä taitoa voisi jatkaa nyt enemmänkin.

Kaloreita laskemalla laihtuu
Tähän en ole uskonut koskaan sataprosenttisesti. Minä olen liian laiska ja saamaton laskemaan joka ikisen kalorin mitä suuhuni pistän ja mitä kulutan. Haaveeni on pysyä hyvinvoivana syömällä mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa - hyvin vähän puolivalmisteita ja juuri ei lainkaan valmisruokia. Haluan liikkua ja tehdä koti- ja puutarhatöitä joista kroppanikin ”sanoo” minulle että lihakset on olleet käytössä ja silti sen jälkeen on hyvä olo istahtaa kirjan ääreen tai läppärin ääreen tai katsoa vaikka televisiota tai ottaa pienet unoset. Niin yksinkertaista kirjoittaa mutta niin vaikeata aina toteuttaa – on liian helppoa palata/pysyä vanhoissa tavoissa ja antaa periksi.

Lihavuus johtuu laiskuudesta
Minun kohdallani tämä ylipaino johtuu juuri siitä enimmäkseen, mutta myös siitä miten elämän murheet ja haasteet vaikuttavat. Onko se sitten laiskuutta, kun on toisinaan niin surullinen ja ahdistunut, että ei jaksa tai niin älyttömän vihainen ja pettynyt, että ei välitä?

Kulutuskäyttäytymistä ohjaileviin merkkeihin voi aina luottaa
Minä en kannata/seuraa mitään ruokatuotteisiin liittyvää merkkiä. Tiedän, että on olemassa sydänmerkki, luomumerkkejä ja kotimaisuusmerkkejä. Yleensä ostan vihanneksia ja kasviksia, jotka on Suomessa kasvatettu, mutta välillä ostan jotakin ulkomaistakin. Hedelmissä valitsen edullisimman tai jonkun tietyn omenalajin, josta perheen lapset pitävät eniten. Joskus ostan luomutuotteita, mutta ruokabudjetin ollessa tiukempi, valitsen edullisemman vaihtoehdon. Porkkanoissa olen katsonut, että ne on tuotettu joko omalla paikkakunnallani tai naapuripaikkakunnalla. Tuorelihaa valitessa ratkaisee useinmiten hinta ja mitä on ei-maustettuna saatavilla. Olisihan se hienoa, kun olisi aikaa ja mahdollisuutta miettiä ja vaikuttaa omalla ostamisella mitä sieltä lähimarketista ostaa. Hyvin harvoin, on siihen mahdollisuutta. Yritin katsella netistä tietoa kasviksista, miettien ostanko luomua vai lähialueen kasvitarhoilla tuotettua vai kasvattaisinko kenties jotakin tänä kesänä itse omassa puutarhassa. Tunnustan, että en päässyt luomutomaatteja pidemmälle, kun totesin että liian monimutkaista ja työlästä ja turhaa. Lähimarkettien valikoima on liian suppea ja vaikka naapurikaupungissa olisikin parempia erikoiskauppoja, on sinne ajaminen omalla autolla sittenkin turhauttavaa. Täällä sentään pääsee polkupyörälläkin lähikauppaan.

Suomessa ruoka on laadukasta ja kauppa rehtiä
Laadukasta ja edullista? Perinteistä ja luonnonpuhdasta?

Suomalainen maatalous elää tukien, fossiilisten polttoaineiden ja tuontilannoitteiden sekä – rehun varassa” (s. 298)
Pellot ovat viljelykulttuurin ja korjuukoneineen myös teollistumisen – eivät luonnon, puhtauden tai alkuperäisyyden – merkki” (s.299
Voiko eri maiden maataloutta verrata tasavertaisesti? Miten muiden maiden maanviljelijät pärjäävät? Ei kai meistä kukaan toivo elävänsä maassa, jossa ei ole yhtäkään maanviljelijää, joka tuottaa kauppohin ruokatuotteita? Ja miksi maanviljelijöiden pitäisi luopua tekniikasta, jos sitä kerran meillä muillakin on apuna?

Voiko siis ruoan mainonnassa käyttää enää luonnonmukaisuutta?

Suomalaiset kasvihuonekurkut ja -tomaatit kasvatetaan kivivillassa” (s.303)
Suomalaisen kasvihuonetomaatin ympäristövaikutukset ovat suuremmat, kuin Espanjasta Suomeen kuljetetun tomaatin” (s. 303)

Ehkä tässä olisi ratkaisu vai katoavatko meiltä rahkasammalsuot ja miten maisemat muuttuvat? http://www.vtt.fi/news/2014/19032014_foamoss.jsp


Kolmannessa osassa pohditaan Miten tästä eteenpäin?

Kasvattaa itse kasviksia, vihanneksia – omassa puutarhassan on jo kaksi omenapuuta ja muutama marjapensas. Saisi osan vuodesta oman maan satoa.

Ruokapiiriä kokeilin, mutta valikoima oli hiukan suppea ja piiri sijaitsi toisella paikkakunnalla.

...että vain kokeilee tehdä asioita eri tavalla kuin aikaisemmin, on muutos – ehkä vain hetkellinen, mutta sen voi myös johtaa johonkin uuteen ja pysyvään.” (s. 336)

Torimyynti – täällä on keskiviikkoisin torimyyjiä. Kesällä ja syksyllä on enemmän valikoimaa.

Kasvisten, juuresten, vihannesten ja hedelmien satokaudet löytyvät esimerkiksi täältä.

Eettisyyden pohtiminen ruokavaliossa.

Kirjan lähdeviitteet sisältävät monta mielenkiintoista kirjaa lisäluettavaksi. Tein niistä itselleni Pinterest-listan.
 


Susanna Kovanen ja Harri Lapinoja: Ruokapyramidihuijaus- Mitä meille syötetään ja miksi?, Atena, 2014
Mistä hankittu: Blogatin kautta kustantajalta saatu arvostelukappaleeksi




















 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti