keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Pohojammaan akka kirjastoalan pääsykokehis Turuus

Son paree lähtiä Pohojammaalta Turkuhun päin aioos - päivää ennen jottei tartte aamuyöstä ajella. Ja paremmin jaksaa olla 9-17 skarppina.
Puolen päivän aikaan ajelin maanantaina  Lapualta Ilmajoelle vanhempieni luo.  Sieltä karavaani starttasi kohti Lietoa, Leporannan karavaanarialuetta.  Pienen mutkan kautta (navigaattoriinhan ei ole täysin luottamista) saavuimme kuuden tunnin ajon jälkeen rauhalliselle Leporannan alueelle. Matka sujui hyvin vaikka yksi läheltä piti tilanne oli alkumatkasta, kun hirvi meinasi tulla tielle.  Onneksi huomasin sen ja isäni ehti hiljentää vauhtia ja hirvi päätti kääntyä takaisin metsään. Käväisimme Turussa ICT-taloa katsomassa - maalaasakasta se näytti niin suurelta rakennukselta mutta eiköhän siellä joku neuvo jos en löydä heti oikea ovea.  :)

 Tässä vanhempieni asuntovaunu, jossa yövyin vanhempieni ja heidän kääpiösnautseri-Nellin kanssa Leporannan SF-Caravanalueella Liedossa.

Tiistaiaamulla kävelin lähimetsään.  Tein muutaman metsäjoogaliikkeen lintujen säestyksellä. Hengitin raikasta ilmaa ja halasin mäntyä - tunsin metsän voiman virtaavan.  Olin saanut virkeyttä päivän pääsykokeeseen ♥

Söin aamupalaksi marja-hedelmäsmoothien, jossa oli hiukan pinaattia ja vehnänorasjauhetta.  Olen n pari viikkoa syönyt aamupalana smoothien ja ainakin näin kesäaikaan se tuntuu virkistävältä ja riittävän täyttävältä aamiaiselta.  Pakkasin laukkuuni välipalaksi pähkinöitä ja tummaa suklaata sekä vesipullon.  Otin myös mukaan kirjan siltä varalta, että tulee odottelua.
Vartin yli kahdeksan olimme ICT-talon pihassa. Vanhempani lähtivät katselemaan Turun kaupunkia ja minä lähdin kävelemään kohti ovea.  Oven avattuani edessäni nousivat portaat seuraavaan kerrokseen ja vasemmalla puolella seinässä näytti olevan jonkinlainen opaskartta rakennuksesta.  Hetken sitä siinä katseltuani päätin kivuta portaita pitkin seuraavaan kerrokseen. 
Ilmoittautuminen oli aulassa C-siivessä.  Olin tullut heti oikeasta ovesta, kun huomasin seinässä ison C-kirjaimen ja näin muitakin kuljeskelevan siihen malliin, että he todennäköisesti ovat kirjastopuolen pääsykokeisiin tulossa :) Aikaa olin hyvin, joten kävelin rakennuksen toiseen päähän ja löysin samalla lounasravintola Sodexon, jossa olin suunnitellut pitäväni lounastauon.  Ei se rakennus enää tuntunutkaan niin suurelta mitä ulkoapäin näytti. :)
Ilmoittautumisen jälkeen suuntasi vieressä olevan Delta-salin ovelle odottamaan kutsua kirjalliseen osioon valintakokeessa.  Pikkasen tuntui jännitystä, mutta yllättävän rauhallinen olin.
Kirjallinen koe oli kaksiosainen - esseevastaus yhteen aiheeseen, johon liittyi muutama artikkeli sekä motivaatiokirje, jossa sai kertoa miksi hakee tähän koulutukseen, miten suoriutuu opiskelusta, työstä ja perhe-elämästä ja miten suoriutuu opiskelutavasta (verkko-opiskelu ja etäpäivät). Ensin ajattelin etten saa tuohon esseetehtävään mitään järkevää, mutta mieleni pysyi rauhallisena. Luin artikkelin ja siitä se ajatus sitten lähti paperille. Vaan kyllä se kynällä kirjoittaminen on haasteellista - käsiala on pahasti ruosteessa, kun nykyisin harvoin kirjoittaa pidempiä tekstejä käsin ja miten helppoa olisi ollut poistaa ja lisätä väliin tekstiä tietokoneella! Motivaatiokirje oli helppo juttu - ainakin omasta mielestäni :) Kahden tunnin ajasta käytin 1 1/2 tuntia.
Poislähtiessä oven vieressä oli lista mihin aikaan on kenenkin suulllinen osio ryhmittäin ja missä luokassa. Laitoin ajan ja luokan numeron kännykän muistiin ja lähdin etsimään luokkaan jo valmiiksi. Itse kuuluin viimeiseen neljän hengen ryhmään, jonka aika alkoi 13.40.  Minulla oli siis 2 1/2 tuntia aikaa. 
Hetken siinä käveleskeltyäni osasin päätellä, että on kivuttava seuraavaan kerrokseen.   Kiertelin vähän aikaa, kunnes törmäsin opastelappuihin ja löysin oikean luokan oven.
Nyt oli kaikki tarvittava löydetty ja voin mennä levollisin mielin lounaalle. Lounaslistaa olinkin jo katsonut valmiiksi netistäkin.  Valitsin salaattia ja Chili sin carnen, joka oli kasvisversio Chili con carnesta ja jälkkäriksi otin mansikkamaitorahkan.
Lounaan jälkeen käväisin pienellä happihyppelyllä ulkona, mutta kylmän sään takia en siellä kauan viihtynyt. Soitin pari puhelua - miehelleni ja isälleni.
Kävelin takaisin toiseen kerrokseen sen luokan lähettyville, jossa suullinen osio pidettiin.
Istuin toisen kirjaa lukevan pääsykokelaisen viereen - kirjastolaiset :) Muutaman sanan vaihdoin hänen ja toisen pääsykokelaisen kanssa.  Ilmeni, heitä ja muitakin kuunnellessa, että monella oli työpaikka kirjastossa. Olinkohan ainut, joka pyrkii opiskelemaan ilman työtä... no, tuo tilanne saattaa muuttua hyvinkin nopeasti.

Mukavan viihtyisältä näytti tuo ICT-talo. Ilmeisesti siellä kuitenkin ollaan jonkinlaista remonttia tekemässä, ainakin ulkona näytti sellaiselta.

Tiesin, että suullinen osio videokuvataan.  Muutama vuosi sitten olisin ollut hyvinkin jännittynyt tuosta tilanteessa ja olisin protestoinut sitä vastaan, mutta nyt  minulle ei ollut mitään merkitystä sille oliko siinä kamera vai ei.
Kokeen valvova opettaja kertoi miksi videokuvataan - juridisten asioitten takia, että on dokumenttia siitä, että ko. henkilö on osallistunut tähän valintakokeen osioon ja jos tulisi jotain valituksen aihetta, on dokumentti mitä olet puhut tässä koetilanteessa. Ensin sanottiin nimemme kun kamera lähti käytiin ja sitten aloitimme 15 minuutin ryhmätyöskentelyn annetusta aiheesta.  Aluksi olin ihan hiljaa ja mietin, että mitä tästä nyt sanoisin.  Jotakin sitten sain minäkin sanottua ja ryhmämme oli hyvin rauhallinen eikä kukaan puhunut toistensa päälle. Saimme tehtävän suoritettua. Sen verran huomasin, että jännitin kuitenkin tilannetta (ihmisiä ja kameraa) että puhuin normaalia hiljaisemmalla äänellä.  Vähän jäi tästä osiosta "uuno" olo, mutta en sentään ihan tuppisuuna kokeessa ollut!
Pääsykoe oli ohitse jo vähän yli kaksi. Pääsimme lähtemään kolme tuntia aikaisemmin arvioitua aikaa. Soitin isälle. He olivatkin tulleet jo Liedosta Turkuun asuntovaunulla.  ICT-talon parkkialueella oli riittvästi tilaa, joten he hakivat minut mukaan vaunu jo valmiina auton perässä.
Kotimatkasimme samaa reittiä takaisin. Kotona Lapualla olin 19.30.  Kiitos vanhemmilleni reissuseurasta ja majoituksesta ♥
Kotiin oli mukava palata - ehti jo tulla ikävä rakasta miestäni, lapsiamme ja Rita-koiraa ♥
Viitisenkymmentä meitä näytti valintakokeeseen osallstuneen. 50%:n mahdollisuus on opiskelupaikka saada, kun parisenkymmentä valittaneen.  Nyt odotellaan kesän ajan tuloksia - pääsenkö opiskelemaan Turun amk:hon vai kenties Oulun amk:hon, jonka laitoin kakkoshakutoiveeksi.  Vai täytyneekö yrittää ensi vuonna uudelleen....
Kaikinpuolin elämäni ensimmäinen päääsykoe oli mukava kokemus. :)

perjantai 23. toukokuuta 2014

Viimeinen kesä

Viimeinen kesä kertoo kolmesta 15-17-vuotiaasta tytöstä 1960-luvun maalaiskylässä.

Kirjan tarinaa lukiessani ajattelin omaa lapsuuttani 1970-luvulla. Kotikyläni metsät ja autiotuvat. Kylän lapset ja nuoret polkupyörineen – tyttöjen ihastukset ja poikien mahtailut.

Tarinan kolme tyttöä Satu, Outi ja Mirre ovat kaverukset. Satu on minusta haaveileva tyttö, joka rakastaa metsää ja autiotaloa. Outi on temperamenttisempi ja syykin siihen selvinnee tarinan loppupuolella. Mirre on ehkä pinnallisin – kaveruus muuttuukin hänen kohdallaan lähes vihaksi.

Tässä tarinassa rakkaus on hyvin viatonta ja sellaista ihastusta mitä ainakin omassakin nuoruudessa vielä koettiin – miten on sitten nykyaikana.

Tarinan kertojana on Satu. Hän kuvaa tuntojaan ystävyydestään Outiin ja Mirreen. Kolmen tytön ystävyyteen mahtuu muitakin – he eivät ole erottamattomia.

Tytöt pyöräilevät ympäri kylää hautausmaalla, Kino-teatterin edessä, metsäpoluilla ja viettävät aikaansa autiotuvassa. Siellä he tapaavat uusia ihmisiä – nuoria ja vanhoja. Jokelaisten suvun tarina alkaa avautua Sadulle.

Musta, kiehtovan salaperäinen poika, jota tytöt seuraavat. Tarinassa on myös toinen poika, hän josta ei kirjoiteta. Mikä on tämän pojan merkitys Sadulle?

Jokin tässä kirjassa toi minulle hyvin vahvoja tunteita oman kotikyläni tapahtumista, ihmisistä ja ympäristöstä.

Pidin kirjan filosofisista luontokuvauksista ja ne minusta tässä tarinassa kuvasivat parhaiten Sadun ja muidenkin nuorten elämää.

Hiukan kuitenkin odotin sitä nuortenkirjamaista (1980-luvun nuorten kirjojen) raastavaa rakkauskuvausta, mutta kirjaa yhä enemmän lukiessani ymmärsin, että se ei olisi sopinut tähän kirjaan ja tähän aikaan.

Kirjan tarina on kaikin puolin romanttisen viaton ja kaunis, vaikka elämän rujoutta tähän kylään on siunaantunut.

Sateella tapahtuu jotakin, kuvittelemme” (s. 3)

Puut ovat Kesässä ojan vierellä kuin jokin olisi ne juuri järjestänyt” (s. 9)

Kävelin metsässä, mutta puut eivät nähneet minua, kun eivät katselleet alas. Ne käänsivät oksansa ylöspäin, kuin olisivat juuri muuttaneet. Niiden elämä on korkealla, alaoksien alla ei ole mitään. Puut ovat muuttaneet. Metsä on tyhjä.” (s. 52)


Tarja Kristola: Viimeinen kesä, Neirol-kustannus, 2014
kannen kuva: Barbro Wickström/Rodeo
Mistä hankittu: Kyösti Wilkunan kirjallisuusseuran kirjallisuuspiiristä 











tiistai 13. toukokuuta 2014

Lukupiirin kirjallinen illallinen

Kirjaston lukupiirimme kokoontui eilen hyvän ruoan ja mielenkiintoisten kirjojen parissa Asian Diamonds-ravintolassa Kauhavalla.
Ravintola on melko uusi naapurikaupungissani. Olin itsekin ensimmäistä kertaa siellä. Yleisvaikutelma oli mukavan rauhallinen, ehkä musiikki välillä oli hiukan liian dominoiva kirjalliseen keskusteluumme.
Valitsin valmiin paketin kolmesta ruoasta: kevätkääryle pienen salaatin ja tulisen kastikkeen kera, valkoista riisiä ja porsaanlihaa vihannesten kera sekä jälkiruoaksi friteerattu banaani jäätelön kera.  A-oikeuksia ei tässä ravintolassa ole, enkä autoilevana olisi voinutkaan viiniä nauttia, joten vesi sai olla ruokajuomana.
Kevään viiimeisen lukupiirin teemana oli mielikirjat tai näitä suosittelen luettavaksi.  Upeita tarinoita lukupiiriläisillä oli erityisesti lempikirjoistaan.  Jälleen tuli kiinnostava lista nämä-haluan-lukea-kirjoja.
Tässä teillekin lukupiirimme mielikirjat/suositukset:
Leo Tolstoi: Anna Karenina
William Shakespeare: Venetsian vankilassa
Oscar Wilde: Balladi Readingin vankilasta
Barbara Taylor Bradford: Rahan ruhtinas
Nicholas Evans: Hevoskuiskaaja
Julie Kibler: Matkalla kotiin
Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet
James Joyce: Ulysses (uusi suomennos Leevi Lehto)
Linda Lay Shuler: Vain aurinko muistaa (minun lempikirjani :) )
Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
L.M. Montgomery: Anna-sarja, Runotyttö-sarja
Agatha Christien salapoliisiromaanit

Tolstoin Anna Karenina saattaisi olla minun tämän kesän lukukirjoista yksi, minä en ole sitä vielä lukenut kertaakaan. James Joycen Ulyssesestä keskustelimme hyvinkin paljon vaikka tätä uusinta painosta ei ollut lukenut meistä kuin vain yksi.  Minä innostuin tästä kirjahaasteesta - taidanpa toivoa sen joululahjaksi.  Sain idean (kirjaherätyksen: innostuu lukemaan jotakin kirjaa, joka saattaa olla hyvinkin haasteellinen luettava ja kirjan upea koko houkuttelee "osta minut") lukea Ulysses yhden vuoden aikana eli 365 päivässä (vai montako niitä päiviä nyt sitten vuonna 2015 onkaan). Eihän se tekisi kuin vähintään kolme sivua/päivä :)
Oman lempikirjani lisäksi olen lukenut tuosta listasta Nicholas Evansin Hevoskuiskaajan, Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinan, Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, L.M. Montgomeryn Annat ja Runotytöt ja yhden Agatha Christien; Kymmenen pientä neeekeripoikaa.

Kirjallinen illallisemme oli kaikinpuolin onnistunut ja miellyttävä ilta.  Pohdimme jo seuraavaa illallista - pikkujoulujen aikaan :)

Tänään on vielä Kyösti Wilkunan seuran kirjallisuuspiiri, jonka aiheena on pettymys.  Jonkinlaista runonpätkää olen mielessäni työstänyt tästä aiheesta.  Ennen iltaa on saatava jotakin kirjoitettuakin.

Kesäloma alkaa siis kaikkien kirjallisten piirien päätöksillä, mutta lukeminen ja kirjoittaminen eivät lomaa kaipaa - ainakaan päivää paria pidempää :)

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kirjoja äitienpäiväksi

Kirjoista pitäville äideille ja isoäideille löytyy monenlaista kirjallisuutta kirjakaupoista, antikvariaateista, kirppiksiltä ja voihan se olla vaikka kirjastosta kassillinen lainakirjoja.

Tässäpä minun suosituksia ja toiveita erilaisille äideille ja isoäideille. Valitsen yhden tänä vuonna julkaistun kirjan ja yhden aikaisemmin ilmestyneen.


Kokoelma Tommy Tabermannin runoja, puheenvuoroja ja proosatekstejä. 
Elämä ottaa kädestä: Sanoja mitä ihmisyydeksi kutsutaan, Gummerus, 2014

Kirja on kertomus ikuisesta rakkaudesta punamultaiseen mökkiin, sitä ympäröivään puutarhaan ja maisemaan.
Leena Hietamies: Mökkini mun, Kirjapaja, 1996 

 Äidin ja tyttären päiväkirjamerkintöihin perustuva teos.
Ruohojumala - äiti, tytär ja kannabisarki, Decanet Oy, 2014
toim Mia Heiskanen ja Tarja Surakka

Seelan Sellan rakkaus- ja elämäntarina. Kirja on ennen kaikkea kattava kunnianosoitus juutalaiselle runoudelle ja getto-laulujen perinteelle
 Seela Sella: Se palaa!, WSOY, 2008 

 Toimittaja Jennifer S. Holland on koonnut kirjaansa tositapauksia erilajisten eläinten ystävyydestä eri puolilta maailmaa.
Yllättävät ystävykset: 47 kiehtovaa tarinaa eläinmaailmasta, Siltala, 2014 




Frantsilan Luomuyrttitilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin hoito-ohjeita.
Virpi Raipala-Cormier:
 Luontoäidin kotiapteekki: kasvilääkintä ja luontaishoidot, WSOY, 1997


 Teos kertoo lastenhoidon ja elämäntyylin muutoksesta 1800-luvulta nykyaikaan, Silver Crossista Bugaboohon – unohtamatta Brion, Jovin ja Emmaljungan suosittuja vaunuja. 

Hanna Forsell: Lastenvaunut rullaavat, SKS, 2014 





Hanna Tuuri kertoo elämästään Irlannissa.
Hanna Tuuri: Irlantilainen aamiainen: kertomuksia vihreältä saarelta, Otava, 2009




Maarit Hurmerinnan elämäkerta.
Annariikka Leino: Maarit, WSOY, 2014


Kirja kertoo Into Konrad Inhasta, valokuvaajasta, jonka tulkinnat ovat lähes sadan vuoden ajan muovanneet suomalaista maisema- ja luontokäsitystä.
Kati Lintonen:
 Hymyilevät rannat: I.K. Inhan luonnon hurmaus ja melankolia, Maahenki , 2005 


 
Ensimmäinen suomalainen kirja kertoo, kuinka teet risuisesta ryteiköstä lumoavan metsäpuutarhan-
Ella Räty ja Hanna Marttinen: Suomalainen metsäpuutarha, WSOY, 2014 

 Yritä perässä - nainen miljoonabisneksessä esittelee yhdeksän avarakatseista ja rohkeaa naista, joiden esimerkki kannustaa kasvuun ja uudenlaiseen yrittäjyyteen.
Merja Rehn: Yritä perässä - nainen miljoonabisneksessä, Ekrive, 2012 

 Piispa Irja Askolan teos koostuu proosarunoista ja suorasanaisista pohdinnoista.
Irja Askola: Pyhän kanssa piilosilla, Kirjapaja, 2014 

 
Niina-Matilda  kertoo lapsuutensa henkisistä kokemuksista ja matkasta aikuisuuteen - näkijän arkeen, jossa joutuu sovittamaan yhteen näkyvän ja näkymättömän maailman.
 Niina-Matilda Juhola: Näkijä: elämänpolulla henkien kanssa, WSOY, 2011 

 Naisten elämää mafiassa ja sen jälkeen.
Lirio Abbate: Mafian naiset, Atena, 2014


 Ymmärrystä lisäävä ja vertaistukeen kannustava kirja erityislapsen äitiydestä vanhemmille, läheisille ja kasvattajille.
Leijonaemojen tarinat, WSOY, 2005
Toimittajat:
 Heinonen Valpuri, Kantoluoto Sari, Lehtomäki Raisa, Lähdemäki Tarja,
 Paganus Johanna, Sandelin Mirva ja Lonka Kirsti

Flavia de Luce. Harrastelijasalapoliisi. Mestarimyrkyttäjä. Ikää yksitoista vuotta. Romaani.
Alan Bradley: Piiraan maku makea, Bazar, 2014 

 Lämmin ja hauska kertomus kahden erilaisen naisen ystävyydestä ja sen mahdollistamasta kostosta. Romaani.
Marianne Cedervall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, Atena, 2011


  Äidinrakkaus kertoo tarinan kahdesta naisesta, joita yhdistää sanomattoman suuri menetys ja lapset, joille he molemmat haluaisivat olla äitinä. Romaani.
Seré Prince Halverson: Äidinrakkaus, Bazar, 2014

 Nuori suomalainen Johan matkustaa Roomaan tekemään väitöskirjaa Ruotsi-Suomen kuningattaren Kristiinan kirjaston kokoelmista. Vatikaanin arkistoissa Johanin eteen tuodaan kuin salaa mystinen käsikirjoitus, jonka on laatinut suomen kielellä pappi 1500-luvun Kumlingessa.  Romaani.
Jyrki Erra: Kaunasin sivut, Otava, 2012

 
 Suomalaisia aavenovelleja.
Ruumiittomat, Osuuskumma, 2014
Toimittajat: Anni Nupponen, Shimo Suntila ja Heikki Nevala

 Voimakas kuvaus talollisten elämästä Pohjanmaalla 1600-luvun puolivälissä. Päähenkilöksi kohoaa Härsilän Johanna - vauraan kievarinomistajan ainoa tytär. Romaani.
Kaarina Toijanniemi: Simpsiöltä nousee savu,  Karisto, 1990
 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Poika nimeltä Kuukivi

Tarinan ensimmäisellä sivulla jo hieraisen silmiäni ja tuijotan tekstiä uudestaan. Tällaista tyylitekstiä ja tämänlaisesta aiheesta (tai suoraan aiheeseen).... satujen Islannin taika katosi heti mielestäni. Mutta jokin saa minut jatkamaan lukemista. Mikä on tarinan tarkoitus, kuka on poika nimeltä Kuukivi.
Kirjan kappaleet ovat sopivan lyhkäisiä ja silti niissä sanoissa on voimakkaita ajatuksia ja kuvauksia.
Kirjan tarinan ajanjakso on 12.10-6.12.1918 sekä yksi päivä noin kymmenen vuotta myöhemmin, 9.7.1929. Historian tietämykseni oli puutteellinen, sillä kuvittelin espanjantaudin olleen vai joku kaukaisten maiden tauti tai tauti joka velloi ensimmäisen maailmansodan rintamilla.
Kirjan päähenkilön Máni Steinnin tarina on rankkaa luettavaa. Hän asuu orpona kaukaisen sukulaistädin luona pienessä vuokra-asunnossa. Rahaa ei ole, joten Máni myy itseään miehille.
Kaiken karuuden keskellä Mánia kiehtoo elokuvat ja elokuvateatterit. Kirjassa mainitaan monta elokuvaa ja elokuvantekijääkin – valitettavasti minun sivistyksessäni on aukko näiden elokuvien (jos ne ovat oikeasti olemassa? ) kohdalla paitsi Chaplin-elokuvia olen katsonut. Siksi kirjan teksti ei avaudukaan minulle täysin. Les Vampires elokuvasta löysin youtube-klippejä.
Mánin sairastuminen kuvataan hyvin surrealistisesti, vähän pelkäsin tarinasta tulevan liian vampyyrimainen – minä, kun en ole viehättynyt vampyyritarinoihin (joskus parikymmentä vuotta sitten katsonut Buffy vampyyrintappajaa ja lukenut muistaakseni yhden Pikku Vampyyri-kirjan :) ).
Máni Steinn selviää sairaudesta ja hänen seksuaalisuutensa paljastuessa häntä uhkaa kuolema, jonka hän välttää joutuessaan lähtemään maasta. Hänellä on tulevaisuus elokuvien parissa ja hän palaa kymmenen vuoden kuluttua toisen nimen turvin Islantiin.
En ole aikaisemmin lukenut islantilaisen kirjailijan kirjaa loppuun asti. Joskus parikymppisenä aloittelin Halldór Laxnessia ja jonkun naiskirjailijan teosta. Silloin en niitä jaksanut lukea loppuun. Ehkä nyt, lukukokemuksieni laajentuessa kiinnostusta lukea islantilaista nobelistiakin. Islanti maana on aina minua kiehtonut.
Sjónin muiden teosten aiheet vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten varmasti luen nekin jossain vaiheessa.
Tänä iltana on mahdollista keskustella Lukeminen on pääsia-sivuston lukupiirissä tästä kirjasta klo 19-21. Tämän lukupiirin kautta minäkin kiinnostuin tästä kirjasta.
Kävin jo kurkistelemassa mitä muut kirjabloggarit ovat tästä kirjasta sanoneet. Kirjasta on jo kirjoittanut ainakin Erjan lukupäiväkirja



Sjón: Poika nimeltä Kuukivi, Like, 2014
suomentaja: Tuomas Kauko
isl. alkuteos: Mánasteinn - Drengurium sem aldrei var til, 2013
Mistä hankittu: ostettu Lukulampun verkkokaupasta via Booky



sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kylmän veden kaipuu ja muita harrastuksia

Vertaistukea keski-ikäiselle, nelikymppiselle naiselle. Suvi Aholan omaelämäkerrallista tekstiä – kolmilapsisen perheen äiti, kriitikko ja kirjailija. Luin viime syksynä Aholan Tietokone ja silitysrauta ja Iljan äidiksi 2000-luvun alussa. Pidän hänen tyylistään kirjoittaa elämästään, asioista jotka minuakin kiinnostavat – lapset, äitiys, kirjat, matkustelu ja puutarhakin.
Tunnen hiukan samaistuvanikin Suvi Aholan kiinnostuksen kohteisiin. Hän käy avantouinnissa – minä siitä vasta haaveilen, vaikka matka uimapaikalle olisi vain alle kilometri. Ehkä minä ensi syksynä rohkenen porukkaan mukaan. 

Avantouinti on tyypillinen näyte keski-ikäisten naisten syvästä, monitahoisesta halusta kunnostautua. Halusta todistaa, että kykenee yhä johonkin uuteen. Avantouinnissa pääsee esiin se vahvasti ruumiillinen toive, että nainen voisi vieläkin muuttua voimakkaammaksi, rohkeammaksi ja karaistuneemmaksi.” (s.86)

Iljan terapiaratsastuksen myötä hän haaveilee hevosen omistamisesta. Minä en ihan hevosen omistamisesta haaveile, mutta haaveilen ratsastavani jonain päivänä islanninhevosella.
Suvi Ahola kertoo tekevänsä pitkiä kävelyretkiä ulkoilureiteillä. Minä nautin kävelystä metsäpoluilla tai merkityillä luontopoluilla. Vielä kun oppisin suunnistamaan siten, etten eksyisi, uskaltaisin mennä hiukan reitin sivustakin. Tästä sain kyllä idean tehdä pidempiä kävelyreittejä kaupungillakin – tässähän voisi olla yksi ensi kesän matkailukohde, maakunnan kaupungit.
Suvi Ahola kirjoittaa Pieni Kävelykirjasto-kirjoista, joita ehti ilmestyä kolme. Nuo kirjat täytynee lainata kirjastosta. 

...kävelemisessä on tujaus kapinaa, niin kuin monissa muissakin keski-ikäisiä naisia kiinnostavissa harrastuksissa.
Kävelevä ihminen ei etene nopeasti, näkee vain yhden maiseman kerrallaan, ei voi surffailla tai shoppailla tai wappailla missään muualla kuin omassa päässään.” (s.106)

Niin, aina ei toimi Instagramin päivittäminen kävelyreitin varrella.... onneksi.
Tälläiset kolumni/päiväkirjatekstit ovat välillä piristävää ja rentouttavaakin luettavaa. Myös Leena Hietamies ja Mari Mörö ovat kirjoittaneet tämän tyylisiä kirjoja mökkielämästä, puutarhanhoidosta ja naisena olemisesta.

Suvi Ahola: Kylmän veden kaipuu ja muita harrastuksia, WSOY, 2001
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjastosta

lauantai 3. toukokuuta 2014

Isäasentoja

Isäasentoja kuvailee isyyttä monivivahteisesti. ”Isä voi tehdä elämästä helvetin tai antaa sellaisen myötätuulen, että jälkikasvu voi syyttää epäonnistumisista vain itseään” (s. 7)

Isän määritelmä kuvaa vuosikymmenien isiä – vieläkin löytää esi-isien piirteitä nykyajan isistä, vaikka moni asia on muuttunut parempaan tai sitten jopa huonompaankin. Jokaisella sukupolvella on omat ristinsä.

Kirjan ensimmäinen osa kuvaa ensimmäisen lapsen syntymää ja niitä tunteita mitä alkava isyys nuoressa miehessä herättää. Huomasin itsestäni, että tämän vaiheen jo reilusti ylittäneenä (isovanhemmuudesta tietämättömänä) mietin, että jos tämä kirja on pienten lasten isän pohdintoja, jaksanko olla tarinasta kiinnostunut loppuun saakka.
Jotenkin en tuntenut olevani isän tuntemuksissa, vaan väkisinkin ajattelin, että samanlaisia tuntemuksia voi tuntea äitikin. Johtuneeko se siitä, että minä olen (ollut) se” lukeva vanhempi” meidän perheessä.

Kirjan toinen osa jo valaisi enemmän isänä olemista. Tarinan isä kertoi omasta lapsuudesta, suvun erilaisista isistä. Karua tekstiä, joka tuo mieleen oman lapsuuden- ja nuoruudenpiirin isiä.

Viimeisissä osissa tarinan isän lapset ovat jo muutaman vuoden ikäisiä, isoisät alkavat vanheta. Isä kuvaa elämäänsä ja isyyttä kirjallisuudella, onhan hän itsekin kirjailija. Ihaillen luen niitä kirjavalintoja, joita hän lapsilleen lukee.

Kirja oli nopea luettava, mutta sai pohtimaan oman sukuni isiä. Ehkä sai minut ymmärtämään lapsieni isääkin yhä enemmän...

Petri Vartiainen: Isäasentoja, Otava, 2014
Mistä hankittu: Pieni Esikoiskirjakerho

perjantai 2. toukokuuta 2014

Olkimaja ja kulunutta vuotta valokuvina

Kirjaston runokirjahyllyä silmäillessäni osui katseeni Salme Törmän Olkimaja-runokirjaan. Jo kirjan selän fontti kiehtoi ottamaan runokirjan käteensä. Ihastuin heti kirjan kannen maalaukseen, josta huokuu mystisyyttä. Puut juurineen ovat voimakkaita ja pieni keltainen olkimaja niiden keskellä on liikuttava. Muutamalla selauksella tiesin pitäväni Salme Törmän runoista ja maalauksista, joita vilahtelee runoejen välissä. Tämä runokirja tarvitsee hiljaisen, rauhallisen aamuhetken – ihanne olisi lukea metsässä nämä runot. Kirjan kustantaja Raamikko on tuntematon kustantaja minulle. Löysin heidän nettisivunsa. He ovatkin mm. kehystämö ja galleria, josta voi ostaa Salme Törmän kirjoja, taidetta ja taidepostikortteja. Ehkä tänä kesänä voisin tehdä päiväretken Parkanoon.
Kirjan etulehden päällä on kuultopaperi, jossa on lapsen kuvapiirros (ehkä Salme Törmä lapsena) – erittäin kaunis ja erilainen yksityiskohta. Tämä runokirja sopisi vaikka kevään ja kesän tuleviin juhliin lahjaksi.

Johdannossa Salme Törmä kertoo mitä olkimaja, ympäröivä luonto merkitsee hänelle ja miten hän näkee näitä symboleja runoissa, muistoina.

Tuntemuksiani, ajatuksiani Olkimaja-runokirjan runoista:

MÄNTYJEN ALLA

Minulle mäntymetsä on voimaannuttava paikka. Tämä ensimmäinen runo meni syvälle sydämeeni. Runon viimeiset sanat ”Oletko ollut, kun metsä on hengitystä?” on kuin mantra minulle.

KARUSELLIKUVIA

Jokin taikuus tässä runossa puhuttelee – kuun syntymä, ranta, lumous, kitaran äänet. Voin kuvitella itseni hiljaiselle rannalla aamuyöstä – kesäranta, elokuun ranta.

TUULISIRKUS

Joki on minulle vesistöistä rakkain. Olenhan syntynyt Kyrönjoen varrella. Asun kaupungissa jonka läpi virtaa kaksi jokea. Joen ranta ja virtaava vesi on minun toinen voimapaikkani mäntymetsän lisäksi.

MAALISKUU

Kevät on uuden alun iloa. Olen kevään lapsi. Silti kevät tuo mieleen kipua tulevasta, menneisyydestäkin.

KISSAN ELÄMÄÄ

Tämä runo ei niin puhutellut henkilökohtaisesti minua. Mutta tässä runossa on huumoria, kaunista huumoria.

LÄHELLÄ SYKSYÄ

Alkusyksyn ihanuutta, auringonpaistetta ja oljenkeltaisuutta – syksyn ihaninta aikaa.

TALVIPÄIVÄ

Pakkaspäivä, vielä ei aurinko paista hangille.

PALAVAT PAJUT

Minulle tästä runosta tulee mielikuva pääsiäisestä ja pääsiäiskokosta.

NUOTTARUOHOT

Tämä runo oli vaikeata tulkita – minä kuitenkin peilaan runoja, joista pidän omaan elämääni ja niihin tuntemuksiin mitä oman elämän varrella on tapahtunut. Tässä runossa on kauniit sanat, niin kuin Salme Törmän runoissa muutenkin. Saa runosta mielikuvia mutta en pääse runon sisälle tällä kertaa.

YÖLAULAJA

Haikuruno – tumma yö ja lintu. Kaunista. Montaa sanaa ei tarvita.

VARIS JA RUISLINTU

Piti tarkistaa että mikäs tuon ruislinnun virallinen nimi olikaan. En muista nähneeni tai kuulleeni luonnossa ruisrääkkää. Kuuntelin ruisrääkän laulua. Ruislintu on kauniimpi nimi tuolle linnulle. Tässä runossa kuvataan kesäpäivää aamuyöhön – lintuja ja kalastaja, lumoavaa luonnonkuvausta.

LUPIINIPUUTARHA

Lapsen syntymä, kodin rauhallisuus, luonto ja lupiinit. Pitäisin omassa puutarhassa kaikenvärisiä lupiineja, jos ne vain eivät olisi niin mahdottomia leviämään.

ITÄPIIRI

Unelmieni mökkipaikka – ehkä joskus sellaisen vielä elämääni saan.

SADE

Tässä runossa on myös joki – sateinen ja tuulinen.

VÄKEVÄT KÄDET

Juuri tätä on minulle metsä, mäntymetsä.

UHRILÄHTEELLÄ

Muistan lapsuuden pienen vesilähdemäisen paikan mummulani pikkumetsässä. Olisipa silloin ymmärtänyt ottaa muistoksi valokuvankin. Enää paikka ei ole sukumme, eikä taida tuolla metsässäkään tuota ”lähdettä” polun varrelta enää löytyä. Löytäisimpä elämääni vielä uuden uhrilähteen.

LAPSEN UNI

Satumainen. Koskettava.

OUTO LINNA

Surua. Menetystä.

VAIVAISTYTTÖ
Tämä runo on minulle pääsiäisyön runo. Runo jolloin käyn omaa kiirastultani – syksystä talveen ja kevääseen kunnes kesä koittaa.

MUSTA ENKELI

Surun enkeli mustasiipinen sateenkaari kätkössään – koskettava kuvaus surusta.

ILTAPILVET

Pellot, sininen taivas pilvineen ja metsän ranta - lapsuuteni maisemaa.

KEVÄT

Minun kevääni.

RUUSU

Nuori rakkaus. Pysyvä rakkaus. Kipeä rakkaus. Polttava rakkaus.

MUISTO

Runo tuo minulle mieleen vanhuuden herkkyyttä.

KADONNUT RAKKAUS

Rakkaan menettäminen.

POLKU JOELLE

Metsäpolku joen rannalle. Minun jokeni ovat peltojen äärellä. Joskus kävelen sellaisellekin joelle, metsästä.

PIENNARKUKKIA

Nuoruudenrakkautta.

LUMISADE

Surullinen haikuruno.

SATAKIELI LAULAA

Tämä runo toi mieleen Larin Parasken.

ÄITI

Kohta lentää minunkin pesästäni ensimmäinen lintunen maailmalle...

MAJA

Luonnon kauneitta ja voimakkuutta.

HILJAINEN TALO

Autiot, hylätyt talot.

KORJUUAIKA

Saapuva syksy.

KERAMIIKKAENKELI

Runo joka lohduttaa vaikeina hetkinä.

SINISET RATTAAT

Elämänpituinen rakkaus.

PIHAMAALLA

Tunne kun kävelee omalla pihamaalla, ikävöiden menettyä.

RAKKAUSRUNO

Toiveikas rakkaus.

KULTAULPUKKA

Lohduttava.


Salme Törmä: Olkimaja, Raamikko, 2004
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupungikirjastosta

 1.5.2014 Vapun päivä

 1.4.2014 Aprillipäivä