lauantai 3. toukokuuta 2014

Isäasentoja

Isäasentoja kuvailee isyyttä monivivahteisesti. ”Isä voi tehdä elämästä helvetin tai antaa sellaisen myötätuulen, että jälkikasvu voi syyttää epäonnistumisista vain itseään” (s. 7)

Isän määritelmä kuvaa vuosikymmenien isiä – vieläkin löytää esi-isien piirteitä nykyajan isistä, vaikka moni asia on muuttunut parempaan tai sitten jopa huonompaankin. Jokaisella sukupolvella on omat ristinsä.

Kirjan ensimmäinen osa kuvaa ensimmäisen lapsen syntymää ja niitä tunteita mitä alkava isyys nuoressa miehessä herättää. Huomasin itsestäni, että tämän vaiheen jo reilusti ylittäneenä (isovanhemmuudesta tietämättömänä) mietin, että jos tämä kirja on pienten lasten isän pohdintoja, jaksanko olla tarinasta kiinnostunut loppuun saakka.
Jotenkin en tuntenut olevani isän tuntemuksissa, vaan väkisinkin ajattelin, että samanlaisia tuntemuksia voi tuntea äitikin. Johtuneeko se siitä, että minä olen (ollut) se” lukeva vanhempi” meidän perheessä.

Kirjan toinen osa jo valaisi enemmän isänä olemista. Tarinan isä kertoi omasta lapsuudesta, suvun erilaisista isistä. Karua tekstiä, joka tuo mieleen oman lapsuuden- ja nuoruudenpiirin isiä.

Viimeisissä osissa tarinan isän lapset ovat jo muutaman vuoden ikäisiä, isoisät alkavat vanheta. Isä kuvaa elämäänsä ja isyyttä kirjallisuudella, onhan hän itsekin kirjailija. Ihaillen luen niitä kirjavalintoja, joita hän lapsilleen lukee.

Kirja oli nopea luettava, mutta sai pohtimaan oman sukuni isiä. Ehkä sai minut ymmärtämään lapsieni isääkin yhä enemmän...

Petri Vartiainen: Isäasentoja, Otava, 2014
Mistä hankittu: Pieni Esikoiskirjakerho

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti