perjantai 2. toukokuuta 2014

Olkimaja ja kulunutta vuotta valokuvina

Kirjaston runokirjahyllyä silmäillessäni osui katseeni Salme Törmän Olkimaja-runokirjaan. Jo kirjan selän fontti kiehtoi ottamaan runokirjan käteensä. Ihastuin heti kirjan kannen maalaukseen, josta huokuu mystisyyttä. Puut juurineen ovat voimakkaita ja pieni keltainen olkimaja niiden keskellä on liikuttava. Muutamalla selauksella tiesin pitäväni Salme Törmän runoista ja maalauksista, joita vilahtelee runoejen välissä. Tämä runokirja tarvitsee hiljaisen, rauhallisen aamuhetken – ihanne olisi lukea metsässä nämä runot. Kirjan kustantaja Raamikko on tuntematon kustantaja minulle. Löysin heidän nettisivunsa. He ovatkin mm. kehystämö ja galleria, josta voi ostaa Salme Törmän kirjoja, taidetta ja taidepostikortteja. Ehkä tänä kesänä voisin tehdä päiväretken Parkanoon.
Kirjan etulehden päällä on kuultopaperi, jossa on lapsen kuvapiirros (ehkä Salme Törmä lapsena) – erittäin kaunis ja erilainen yksityiskohta. Tämä runokirja sopisi vaikka kevään ja kesän tuleviin juhliin lahjaksi.

Johdannossa Salme Törmä kertoo mitä olkimaja, ympäröivä luonto merkitsee hänelle ja miten hän näkee näitä symboleja runoissa, muistoina.

Tuntemuksiani, ajatuksiani Olkimaja-runokirjan runoista:

MÄNTYJEN ALLA

Minulle mäntymetsä on voimaannuttava paikka. Tämä ensimmäinen runo meni syvälle sydämeeni. Runon viimeiset sanat ”Oletko ollut, kun metsä on hengitystä?” on kuin mantra minulle.

KARUSELLIKUVIA

Jokin taikuus tässä runossa puhuttelee – kuun syntymä, ranta, lumous, kitaran äänet. Voin kuvitella itseni hiljaiselle rannalla aamuyöstä – kesäranta, elokuun ranta.

TUULISIRKUS

Joki on minulle vesistöistä rakkain. Olenhan syntynyt Kyrönjoen varrella. Asun kaupungissa jonka läpi virtaa kaksi jokea. Joen ranta ja virtaava vesi on minun toinen voimapaikkani mäntymetsän lisäksi.

MAALISKUU

Kevät on uuden alun iloa. Olen kevään lapsi. Silti kevät tuo mieleen kipua tulevasta, menneisyydestäkin.

KISSAN ELÄMÄÄ

Tämä runo ei niin puhutellut henkilökohtaisesti minua. Mutta tässä runossa on huumoria, kaunista huumoria.

LÄHELLÄ SYKSYÄ

Alkusyksyn ihanuutta, auringonpaistetta ja oljenkeltaisuutta – syksyn ihaninta aikaa.

TALVIPÄIVÄ

Pakkaspäivä, vielä ei aurinko paista hangille.

PALAVAT PAJUT

Minulle tästä runosta tulee mielikuva pääsiäisestä ja pääsiäiskokosta.

NUOTTARUOHOT

Tämä runo oli vaikeata tulkita – minä kuitenkin peilaan runoja, joista pidän omaan elämääni ja niihin tuntemuksiin mitä oman elämän varrella on tapahtunut. Tässä runossa on kauniit sanat, niin kuin Salme Törmän runoissa muutenkin. Saa runosta mielikuvia mutta en pääse runon sisälle tällä kertaa.

YÖLAULAJA

Haikuruno – tumma yö ja lintu. Kaunista. Montaa sanaa ei tarvita.

VARIS JA RUISLINTU

Piti tarkistaa että mikäs tuon ruislinnun virallinen nimi olikaan. En muista nähneeni tai kuulleeni luonnossa ruisrääkkää. Kuuntelin ruisrääkän laulua. Ruislintu on kauniimpi nimi tuolle linnulle. Tässä runossa kuvataan kesäpäivää aamuyöhön – lintuja ja kalastaja, lumoavaa luonnonkuvausta.

LUPIINIPUUTARHA

Lapsen syntymä, kodin rauhallisuus, luonto ja lupiinit. Pitäisin omassa puutarhassa kaikenvärisiä lupiineja, jos ne vain eivät olisi niin mahdottomia leviämään.

ITÄPIIRI

Unelmieni mökkipaikka – ehkä joskus sellaisen vielä elämääni saan.

SADE

Tässä runossa on myös joki – sateinen ja tuulinen.

VÄKEVÄT KÄDET

Juuri tätä on minulle metsä, mäntymetsä.

UHRILÄHTEELLÄ

Muistan lapsuuden pienen vesilähdemäisen paikan mummulani pikkumetsässä. Olisipa silloin ymmärtänyt ottaa muistoksi valokuvankin. Enää paikka ei ole sukumme, eikä taida tuolla metsässäkään tuota ”lähdettä” polun varrelta enää löytyä. Löytäisimpä elämääni vielä uuden uhrilähteen.

LAPSEN UNI

Satumainen. Koskettava.

OUTO LINNA

Surua. Menetystä.

VAIVAISTYTTÖ
Tämä runo on minulle pääsiäisyön runo. Runo jolloin käyn omaa kiirastultani – syksystä talveen ja kevääseen kunnes kesä koittaa.

MUSTA ENKELI

Surun enkeli mustasiipinen sateenkaari kätkössään – koskettava kuvaus surusta.

ILTAPILVET

Pellot, sininen taivas pilvineen ja metsän ranta - lapsuuteni maisemaa.

KEVÄT

Minun kevääni.

RUUSU

Nuori rakkaus. Pysyvä rakkaus. Kipeä rakkaus. Polttava rakkaus.

MUISTO

Runo tuo minulle mieleen vanhuuden herkkyyttä.

KADONNUT RAKKAUS

Rakkaan menettäminen.

POLKU JOELLE

Metsäpolku joen rannalle. Minun jokeni ovat peltojen äärellä. Joskus kävelen sellaisellekin joelle, metsästä.

PIENNARKUKKIA

Nuoruudenrakkautta.

LUMISADE

Surullinen haikuruno.

SATAKIELI LAULAA

Tämä runo toi mieleen Larin Parasken.

ÄITI

Kohta lentää minunkin pesästäni ensimmäinen lintunen maailmalle...

MAJA

Luonnon kauneitta ja voimakkuutta.

HILJAINEN TALO

Autiot, hylätyt talot.

KORJUUAIKA

Saapuva syksy.

KERAMIIKKAENKELI

Runo joka lohduttaa vaikeina hetkinä.

SINISET RATTAAT

Elämänpituinen rakkaus.

PIHAMAALLA

Tunne kun kävelee omalla pihamaalla, ikävöiden menettyä.

RAKKAUSRUNO

Toiveikas rakkaus.

KULTAULPUKKA

Lohduttava.


Salme Törmä: Olkimaja, Raamikko, 2004
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupungikirjastosta

 1.5.2014 Vapun päivä

 1.4.2014 Aprillipäivä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti