maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kekkonen-ooppera Ilmajoen Musiikkijuhlilla 15.6.2014

Voitin Ilmajoen Musiikkijuhlien facebookarvonnassa vapaaliput oopperaan.  Tämä voitto vastasi minulle lottovoittoa.  Olen viimeksi 80-luvulla nähnyt musiikkijuhlilla Jaakko Ilkka-oopperan ja Jokioopperan.  Joka kesä olen haaveillut pääseväni jälleen kuuntelemaan ja katselemaan ulkoilmaoopperaa kotiseudulleni Ilmajoelle komean Kyrönjokimaiseman äärelle.  Aina ollut joka kesäkuun jotakin muuta menoa ja näin ei ole jäänyt rahaa oopperalippuihin.

Otin äitini oopperakaveriksi - mieheni ei ole oikein oopperan ystäviä :) Meillä oli istumapaikat keskikatsomossa neljännessä rivissä.  Siitä näki hyvin oopperalaulajien ilmeetkin, vaikka muuten joutui välillä kääntelemään päätänsä eri kohteisiin nähdäkseen kaikki tapahtumat.

Kekkonen-ooppera alkoi koskettavasti lapsikuorolaisten esityksellä ja nuoren Urhon soololla.
Aikuisena Kekkosena oli tenori Jyrki Anttila.  Hän eläytyi olemuksellaan ja ilmeillään täydellisesti rooliinsa.  Vaikka itse olen ollut melko nuori Kekkosen ollessa presidenttinä, niin hänen olemuksensa on jäänyt parhaiten Suomen presidenteistä mieleen.  En tiedä olisiko aito Urho Kekkonen hurmannut minut olemuksellaan, mutta Jyrki Anttila kyllä vei sydämeni.  Kekkkonen ei varmastikaan osannut laulaa niin komeasti kuin Jyrki Anttila.  Baritoni Raimo Laukka Väinö Tannerina antoi tästä historian henkilöstä vakaan ja vahvan miehen kuvan.  Kahden  voimakkaan miehen oopperalaulut olivat kuin Väinämöisen suohonlaulantaa.  Oma poliittinen historiatietämyksen on niin vajavainen että en tiedä tarkalleen miten erimielisyydet Tannerin ja Kekkosen välillä menivät.  Sopraano Tiina-Maija Koskela Ievana kuvasi Karjalan menetystä, evakkoja ja Suomea Neuvostoliiton uhan alla.  Ieva oli kuitenkin hyvin vahva nainen ja uskalsi uhmata Stalinia ja neuvosmielisiä naisiakin.  Mezzosopraano Ulla Raiskio Sylvi Kekkosena oli vaikuttavan hillitty ja tuli mieleen kaikki ne eri maiden valtamiesten petetyt vaimot.  Sylvi Kekkosesta en tiedä myöskään oikein mitään. Hänen teoksiiin ja elämäkertoihin aion lähemmin tutustua. Bassobaritoni Heikki Aalto Nikita Hruštšovina oli pelkoakin herättävä hahmo.   Mezzosopraano Tiina Penttinen Hertta Kuusisena oli upea.  Hän teki Hertta Kuusisesta huomattavasti kauniimman ja seksikkäämmänkin vallannaisen.  Oliko Hertalla ja Urholla oikeasti muutakin kuin poliittinen suhde....  vai leikittelikö Hertta Urhon kustannuksella.  Tenori Ville Salonen adjuttanttina oli juuri sellainen kuin olen kuvitellut presidentin adjuttanttien olevan.  Komea ja charmikas.   Bassobaritoni Juha Pikkarainen  Ahti Karjalaisena ja Reidar Särestöniemenä olivat ehdottomasti hauskimmat hahmot.  Oopperalaulu ja huumori onnistuivat erinomaisesti - paras kohtaus oli kumivene-vientikaupat :) Tenori Tommi Niskala oli ilmetty Veikko Vennamo!  Vennamo on myös jäänyt lapsuudesta mieleen voimakkaana poliittisena persoonana.  KGB-neidit sopraano Eeva-Maria Kopp, sopraano Terttu Iso-Oja ja mezzosopraano Johanna Kalmari olivat hemaisevia. He saivat esityksillään uuden ilmeen ja ulottuvuuden KGB:lle - ihailin heidän upeakorkoisia saappaita ja pitkiä nahkatakkeja.  Suomi lavasteissa laivana ja Neuvostoliitto kolmimaisena rakennuksena (?) sirppi ja vasara-lippuineen olivat vaikuttavat.  Oopperakuorolaiset esiintyivät vaikuttavasti venäläisinä, suomalaisina, lehdistön edustajina - olen aina ihaillut eniten mieskuorolaulua.
Oopperan loppu oli hyvin liikuttava - Jyrki Anttilan esittäessä vanhenevaa Urho Kekkosta oli huippuesitys.   Nuoren Urhon ja vanhenevan Urhon kohtaaminen loppukohtauksena sai minut liikutuksesta kyyneliin.  Nämä oopperan tapahtumat, laulut ja musiikki jäävät ikuisesti mieleni muistoihin. 
Uljas Pulkkiksen sävellys oli sielun syövereihin vievää - oopperan mahtavuus tunnetasolla on juuri musiikki ja oopperalaulajien upeat äänet ja eläytymiset rooleihinsa. Kapellimestari Kurt Kopecky Vaasan kaupunginorkesterin kanssa saivat jokirannan kaikumaan mahtavalla oopperamusiikilla.   Lasse Lehtinen oli tehnyt hienon libreton - unohtomatta pientä huumorinpilkettä.  Vilppu Kiljunen ohjaajana, Tuija Väänänen lavastuksesta vastaavana ja Elina Vättö pukusuunnittelijana kera avustajien olivat saaneet aikaan komea Kekkonen-oopperan.

Tämän oopperan myötä heräsi kiinnostus tutustua paremmin näihin historian henkilöihin ja oopperaan.

Oopperaa, Kekkosia ja Hertta Kuusista - näistä on hyvä aloittaa

Oopperaesityksiä ja Jyrki Anttilan levy 

Vanhoja Rondo-lehtiä kirjastosta lainalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti