tiistai 24. kesäkuuta 2014

Mieleni talot - totta, tarua ja tulkintaa

Kauhavalla syntynyt Maria-Liisa Nevala on kirjallisuudentutkija ja entinen Suomen Kansallisteatterin johtaja.  Maria-Liisa Nevala on sanonut, ettei hän kirjoita muistelmia eikä elämäkertaa vaan hän kirjoittaa taiteesta, teatterista ja tutkimuksesta sekä välillisesti ihmisestä nimelät Maria-Liisa Nevala. Näin on syntynyt Mieleni talot-kirja.

Kirjan osat ovat oivallisesti otsikoitu näytöksiksi.  Ensimmäisessä näytöksessä kuvataan opintoja yliopistossa sekä ensimmäistä työtä teatterin parissa teatterisihteerinä.  Maria-Liisa muutti Pariisiin Leipurienkadulle. Elämään kuului tiedettä, taidetta, museoita, kirjoja sekä seurustelua, päivällisiä, ravintoloita ja hyvää viiniä - miten ihanaa ja mielenkiintoista elämää!  Aika oli myös Neuvostoliiton aikaa, jolloin virolaiset tarvitsivat suomalaisten apua saadakseen perheilleen kirjeitä toimitetuksi.  Tuntuu oudolta ajatella että ihmisten kirjeet olisivat olleet niin vaarallista tietoa, mutta näin se on ollut.
Toisessa näytöksessä Maria-Liisa palaa Suomeen vuonna 1977. Hän aloitti työn apulaisprofessorina Annamari Sarajaksen johtamassa Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitoksessa.  Suomessa Maria-Liisa Nevala oli viisi vuotta.  Vuonna 1982 hän muutti Lontooseen.  Hänet oli kutsuttu vierailevaksi professoriksi Lontoon yliopistoon.  Lontoosta Maria-Liisa muutti Saksaan miehensä siirtyessä vierailevaksi professoriksi Göttingenin yliopistoon. Maria-Liisa sai kokopäiväisen tutkijan paikan samasta yliopistosta.
Saksasta palattiin jälleen Suomeen.   Maria-Liisa Nevala toimi yliopistolla opettajana. Hän kuvaa seuraavasti tätä työtä:
"Viikot ja kuukaudet täyttyvät muiden kirjoittamista esseistä, projektien suunnittelusta, tenttivastauksista, seminaariesitelmistä ja opetuksen valmistamisesta. Lisäksi tulee gradujen, lisensiaattitöiden ja väitöskirjojen ohjaaminen.  Aina on kiire, aina on jotakin tekemättä, eikä omalle tutkimustyölle jää riittävästi aikaa. Ennen kuin siihen taas tottuu, tulee tuskainen olo ja kokousrutiinit tuntuvat entistä ahdistavimmilta, eikä laitoksen ilmapiirikään ole aina mielialaa nostattava."  (s. 90)
Ensimmäinen viranhaku apulaisprofessuuriin oli 1973-74. Viran sai Kai Laitinen vanhempana kollegana mutta viranhaun ympärillä pyörineet tapahtumat eivät olleet reiluja.
Toinen viranhaku oli myös dramaattinen. Nuori nainen joutui pelinappulaksi. 
Kai Laitinen jäi eläkkeelle 1989, minkä jälkeen Maria-Liisa Nevala määrättiin hoitamaan hänen tehtäviään.  Hän haki virkaa vaikka tunsikin olonsa epämukavaksi kotimaisen kirjallisuuen laitoksella.  Maria-Liisa Nevala asetettiin yksimielisesti ensimmäiselle sijalle professorin virkaan marraskuussa 1990. Joulukuussa Kansallisteatterin hallituksen puheenjohtaja Matti L. Alho tarjosi hänelle Suomen Kansallisteatterin pääjohtajan tehtävää.
Kolmannessa näytöksessä Maria-Liisa Nevalaa kuvaa monimutkaista prosessia Kansallisteatterin pääjohtajaksi - tämänkään viran saaminen ei siis tullut yksinkertaisesti.
Kansallisteatterin elämä pääjohtajan näkökulmasta on mielenkiintoista luettavaa.  Siitä onkin vuosia aikaa, kun olen lukenut näyttelijöiden elämäkertoja.
Neljännessä näytöksessä kuvataan viimeisiä vuosia Kansallisteatterin pääjohtajana sekä kiehtovaa teatterimaailmaa ja keskusteluita kulttuurista.

Maria-Liisa Nevala: Mieleni talot - totta, tarua ja tulkintaa, WSOY, 2012
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti