tiistai 3. kesäkuuta 2014

Omavaltaista menettelyä - romaani rakkaudesta

Ester, runoilija ja esseisti oli elänyt kolmetoista vuotta elämästään vakaassa ja sopusointuisessa suhteessa mieheen, joka sekä antoi hänen olla rauhassa että tyydytti ruumiillisia ja henkisiä tarpeita. Sitten hänelle tuli puhelu.
Esteriä pyydettiin pitämään esitelmä taiteilija Hugo Raskista – taiteilijasta, jonka uraa hän ja avopuolisonsa Per olivat kiinnostuneena seuranneet.
Esterin elämä muuttuu hänen tavatessaan Hugo Raskin. Huuma ja ihastus valtaa Esterin mielen.
Raastavaa rakkautta, syvällisiä keskusteluja ja kuitenkin Hugo osoittautuu jollakin tavoin hyvin itsekeskeiseksi ja pinnalliseksi ihmiseksi – hänen arvonsa ovat ristiriitaisia ja naiivejakin.
Platonin tuolin idea, oikeusesteetikko, seurausesteetikko, Camusin Kapinoiva ihminen – niin paljon vajavuutta minun filosofian tiedoisssa. Tiedän vain nimeltä Platonin ja Camusin. Tämän kirjan kertomus avautuisi vielä paremmin, kun olisin lukenut Platonia ja Camusia ja opiskellut filosofiaa.
Kirjan kertomuksessa mainitaan Jan Myrdalin Maj. En kärlek. Ester kuvailee kirjan kieltä kiinnostavasti, tekisi mieli itsekin lukea kyseinen teos.

Kaksi pientä virkettä, ja ahdistus haihtui taivaan tuuliin” (s. 53). Ester yrittää olla vahva ja onnistuukin siinä, kunnes Hugon jokin sana saa hänet jälleen verkkoon.

Kun rakastaa ja saa rakkaudelleen vastakaikua, ruumis on kevyt. Päinvastaisessa tilanteessa kilo painaa kolme kiloa. Orastava rakkaus on tanssia, mikä synnyttää epäröintiä pelokkaissa, kokeneissa ja kaukaa viisaissa. Ja niissä, jotka eivät olleet poikkeuksellisen toivekkaita kuten Ester” (s. 65)

Uskaltaisinko enää rakastua uudelleen, jos elämäni mies katoaisi tavalla tai toisella elämästäni.... toisaalta vakaassakin parisuhteessa on hetkiä, kun tulee tunne, ettei saa haluamaansa vastakaikua rakkaudelleen – ehkä itsekään ei sitä sillä hetkellä osaa antaa.
Kirjan tarinan halusin lukea sivu sivulta eteenpäin, halusin tietää miten Ester selviää – milloin hän pääsee irti vai pääseköhän kokonaan koskaan irti...
Kirjassa on voimakkaita tunteita riippuvuudesta, joita olen itsekin nuoruudessa useamman vuoden kokenut. Jollakin tavoin samaistuin Esteriin, vaikka tällaisesta suhteesta olen päässyt eroon jo vuosikymmeniä sitten. 

Vaikka Hugon persoona ja tietynlainen välinpitämättömyys ärsytti, silti kirjan tarina kiehtoi ja jaksoin lukea Esterin ja Hugon repliikkejä - monenlaisten tunteiden vallitessa.  Välillä teki mieli sanoa "Ester ei kannata takertua!"

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä - romaani rakkaudesta, Siltala, 2014
suom.  Sanna Manninen
(ruotsl. alkuteos Egenmäktigt förfarande - en roman om kärlek, 2013)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjastosta
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti