maanantai 9. kesäkuuta 2014

Tammettu virta

Pitkästi kuljin Tammettua virtaa – huhtikuusta kesäkuuhun. Päätalon Kallen elämää 20-luvun lopusta 30-luvun alkuun kuvattiin monisanaisesti ja murrerikkaasti. Jokin kumma voima vei virran mukana eteenpäin, vaikka toisinaan en jaksanut pariakymmentä sivua enempää lukea kerralla. 

Kallen elämää varjostaa niin isän mielen sairaudet kuin Arvi-sedän pitkä sairastelu. Korttipirukin iskee Kalle-poikaan ja hän joutuu hankkimaan korttivelkojansa varten rahaa vilunkipelilläkin. Isältä saaman kellonsakin joutuu velkojen maksuksi antamaan. Miten lie tulevaisuudessa Kallen kortinpeluun käyvän...

Kallen sisarukset kasvavat. Martta käy myös koulua ja Mannestakin kasvaa pikkumies. Eeti-siskokin on jo oppinut kävelemään. Sisarukset saavat jälleen yhden pikkusiskon, Tertun.
Kallen Muori kuolee ja kovasti koskee myös kun isä myy Peni-hevosen ja Tessa-koiran.

Tärkeitä hetkiä ovat Kallelle, kun pääsee isän mukana savottahommiin. Kalle saa palkkaakin, vaikka jo ennakkohon käy ostamassa elämänsä ensimmäisen polkupyörän.
Autokyydilläkin Kalle pääsee. Nykyaikana saattaisi hevoskyyti olla se suurempi elämys lapsille :) 

Pitkästi sitä Kallen uutta kotitalon osaa tehdään - kirja alkaa uuden pirtin hirsistä ja päättyy Herkon sairashoureiluun uuden pirtin puolella.

Kallen koulunkäynti on vaihtelevaa – kovasti hän yrittää päästää joulujuhlan lauluohjelmaan. Ensimmäinen joulujuhla saa Kallen surulliseksi – ei joululahjaa eikä joulukorttia keneltäkään, vaikka hän niitä joulukortteja laittoi kavereille.
Kalle on ymmärtääkseni tässä kirjassa 9-11-vuotias. Paljon joutuu jo lapsuudessaan Kalle näkemään ja kokemaan – Mäkelän talon ryyppy- ja kortinpeluut, veriset tappelun jäljet. Poikien kanssa viinanmaistelut leikkiensä lomassa. Isä lupaa Kallelle Oulun reissun, mutta käykin siellä ilman Kallea - lupauksen rikkominen koskettaa Kallea syvälle sydämeen. Onhan Kalle hyvin herkkä poika, vaikka sellainen pojanviikarikin osaa olla.
Kuitenkaan Kallesta ei tule hulttiopoikaa, vaan hän tykkää lukea kirjoja naapuritaloissa. Ja tekee kotitöitä todella paljon näin nykymittapuun mukaan, vaikka Kallen omat vanhemmat ovatkin toisinaan eri mieltä.

Muorin kuoltua Ukkeli kortteeraa vuoron perään sukulaisten luona ja näin myös Kallen kodissa. Ukkeli on kova työmies vaikka onkin lähes näkönsä menettänyt. Ukkelin touhailut ja puheet saavat hyvälle mielelle.

Kirja päättyy surullisin mielin, miten käy isä-Herkon ja perheen kun edessä näyttävät olevan ankeat ajat niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Seuraavan kirjan nimi Kunnan jauhot jo antaa aavistuksen...

Iijoki-sarjan kimppalukuhaastee löytyy Kirjavan kammarin-blogista. Sieltä voi lukea Päätaloa lukeneitten kommentteja - ja sinne voi myöhemminkin kommentoida, minäkin tuli tämän kakkososan kanssa hiljalleen perässä :) 

Kalle Päätalo: Tammettu virta, Gummerus,1972
Mistä hankittu:  lainattu Lapuan kaupunginkirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti