sunnuntai 31. elokuuta 2014

Jasmiinin tuoksu

Otin vastaan Naisten Pankin  Kävele naiselle ammatti- tapahtuman blogihaasteen lukea naisen asemasta kertova romaani. Valitsin romaanin Kirjasampo-sivuston kautta hakemalla naisen asema-asiasanalla romaaneja.   Listasin muutaman vaihtoehdon ja löysinkin lähikirjastoista lähes jokaisen listallani olevan.  Kotona katselin kirjapinoni kirjoja tarkemmin ja valitsin Rani Manickan romaanin Jasmiinin tuoksu luettavaksi.

Rani Manicka kirjailijana oli minulle tuntematon.  Hän on kirjoittanut neljä romaania, joista on vain suomennettu tämä Jasmiinin tuoksu.  Kirjailija on syntynyt ja kouluttautunut Malesiassa. Asuu ilmeisesti Englannissa tällä hetkellä.  Jasmiinin tuoksu-romaani on saanut vaikutteita hänen omasta srilankalaisesta tamili-perhehistoriasta.

Jasmiinin tuoksu romaani on saaga suvun naisista ja miehistä heidän ympärillään.  Kirjan alussa on sukutaulu, joka helpotti hahmottamaan kenestä henkilöstä on nyt kysymys.  Kirjan kappaleet on nimetty aina yhden suvun henkilön nimen mukaan ja ko. kappaleessa tämä henkilö kuvaa asiat omasta näkökulmastaan.  Keskityn kertomaan kirjan naisista, sivuten kirjan mieshenkilöitä. Tässä kuitenkin kirjan tarinan perheen sukutaulu:



Lakshmi - Riisiäiti


”Hän on meidän Riisiäitimme, haaveiden vartija. Katso tarkasti niin näet, että hän istuu puisella valtaistuimellaan ja pitelee vahvoissa käsissään kaikkia meidän toiveitamme, isoja ja pieniä. Vuodet eivät häneen vaikuta” (kirjan takakannesta)

Ceylonilainen (srilankalainen) 15-vuotias nuori tyttö menee naimisiin itseään huomattavasti vanhemman malesialaismiehen, Ayahin kanssa. Ayahilla on kaksi lasta ensimmäisestä avioliitosta. Hänen ensimmäinen vaimonsa on kuollut.
Ceylonilaiset avioliitot ovat osittain ns. järjestettyjä avioliittoja. Morsiamen kodissa käy vierailulla sulhaskandinaatteja vanhempineen. Morsiamen on tehtävä ateria heille ja tarjoiltava se hyvin pidättyväisesti ja nöyrästi. Morsian on pukeutunut parhaimpiinsa.
Lakshmillakin oli jo käynyt sulhasehdokkaita, mutta ei ollut löytynyt sopivaa. Lakshmin isä oli kuollut alkoholismiin. Hän asui äitinsä kanssa.
Ayahin Lakshmille ja hänen äidilleen esitteli Pita-niminen nainen. Mutta Lakhsmi ei tavannut tulevaan miestä ennen häitä.
”Pelko lävisti lapsenruumiini, kun ajattelin tuota miestä puolisonani. Hupsut, romanttisen haaveeni vetivät epätoivoisesti viimeisen henkäyksensä, ja minä olin yhtäkkiä hyvin pieni, yksinäinen ja itkuinen. Sillä hetkellä rakkaus muuttui minulle madoksi omenassa. Olin paniikin vallassa, ja katseeni kiersi sumeita tarkkailevia kasvoja löytääkseen sen ainoan ihmisen, joka voisi muuttaa kaiken taas hyväksi” (s. 25-26)
Mutta äiti luuli naittavansa tyttärensä rikkaalle miehelle – Pita oli valehdellut.
Pita juonitteli Ayahin lapset jäämään Ceylonille – saaden tätä kautta itselleen rahaa, lasten elättämiseen. Lakshmi oli aluksi helpottunut, kun Ayahin lapset eivät palanneet isänsä luo. Vuosien varrella hän kuitenkin hiukan tunsi pahaa omaatuntoa, kun hän ja Ayah olivat tavallaan hylänneet nämä lapset, eivätkä yhteisten lasten takia pystyneet heitä rahallisesti niin paljon auttamaan. Toisaalta Lakshmi oli katkera Pitalle, joka oli hänet huijannut tähän avioliittoon. Mitään komeata taloa eikä rikkauksia Ayahilla ollut.
Lakshmin muutettua Ayahin kanssa Malesiaan, hän ei enää koskaan tavannut äitiään.

On vaikea ymmärtää miksi lapsia naitetaan aikuisille miehille - parikymmenvuotias nainen on jo melkein liian vahva ja pelätään, ettei sen ikäiselle löydy enää aviomiestä. Pojan kohdalla ei tätä pelätä, sillä hänhän ottaa itselleen nuoren tytön useinmiten. Nuori tyttö kasvatetaan tähän naisen asemaan, hän ei osaa eikä uskalla vastustaa ”pakkoavioliittoa”.

Naiseksi kypsyminen fyysisesti lopettaa rajulla tavalla lapsuuden. Lakshmi suljettiin ensimmäisen viikon ajaksi pieneen huoneeseen, jonka ikkunat oli naulattu kiinni. Syy miksi tehtiin näin oli se että pelättiin, että seikkailunhaluiset pojat kiipeäisivät kookospalmuihin tirkistelemään tyttärien kypsyneitä suloja. Teljettynä ollessa piti Lakshmin syödä raakoja kananmunia seesaminöljyn kera sekä yrttiliuosta. Jos et suostunut syömään, pakotti äiti kepillä uhaten syömään. Sen jälkeen vielä piti pysytellä sisällä ja opetella naisten asioita

Ensimmäinen yö miehensä kanssa järkyttää Lakshmia – hän on vain nähnyt koirien tekevän sitä kadulla. Kukaan ei ole kertonut hänelle mitä miehen ja naisen välillä tapahtuu.
”Mitä tuo mies oli juuri äsken tehnyt minulle? Oliko äiti tiennyt, että hän tekisi minulle sitä? Oliko isäkin tehnyt äidille saman inhottavan asian? Tunsin itseni likaiseksi. Reiteni olivat tahmeat nesteestä ja verestä, ja jalkovälini aristi” (s. 27)

Malesiassa Lakshmia odottaa miehen velat rahanlainaajilta ja pieni talo – mitää rikkauksia ja palvelijoita ei ole. Ayah ei ole ilkeä mutta hän on jollakin tavalla saamattoman oloinen.
”Minä oli aivan yksin vieraassa maassa miehen kanssa, joka oli jotakin muuta kuin olin kuvitellut. Minulla ei ollut lainkaan omaa rahaa, en puhunut sanaakaan englantia enkä paikallista kieltä, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, miten pääsisin palaamaan kotiin. Olisin voinut raivostua tai joutua suunniltani pelosta, mutta olin vielä niin kokemato, niin tuore tulokas eteeni avautuneessa elämän pelissä, etten ollut halukas luopumaan suuresta seikkailustani. Olin valmis etsimään sen, mikä näytti olevan piilossa. Minusta tulisi puutalon valtiatar.” (s. 38)

Mikä voima saa Lakshmin ottamaan ohjat käsiin, selvittämään miehen rahavelat – ottamaan mangopuita kasvattavaan setäänsä yhteyden saadakseen häneltä rahaa lainaksi. Tämä voima pysyy Lakshmilla läpi hänen elämänsä – sairaalloisenkin voimakkaana.


Mohini

Mohini oli Lakshmin ja Ayahin kaunis esikoistytär, Lakshmnanin kaksossisar.   Hänen kauneus oli silmiinpistävä ja sen takia Lakshmi piilotti tyttärensä kuoppaan japanilaisten miehityksen aikana, kun japanilaiset olivat lähettyvillä.  Muut talojen tyttäret naamioitiin pojiksi leikkaamalla hiukset lyhyiksi ja laittamalla vaatteet niin tiukasti, ettei rinnat näkyneet.  Mohinin kasvot olivat niin kauniit, ettei häntä olisi voinut niin naamioida.  Mohini saatiin pidettyä piilossa niin kauan kuin japanilaisten miehitys kesti kunnes tuli se viimeinen päivä ennen japanilaisten lähtöä...

Anna

Anna oli Lakshmin ja Ayahin kolmanneksi vanhin lapsi (Lakshmnan ja Mohini olivat kaksoset). Lakshmin naapurissa oli kiinalainen nainen nimeltä Mui Tsai. Hän olin talon emännän ja isännän palvelija.  Talon isäntä kuitenkin kiinnostui Mui Tsaista ja lopulta raiskasi hänet.  Mui Tsai tuli raskaaksi mutta ei saanut pitää lasta vaan se annettiin talon isännän ensimmäiselle vaimolle (hänellä oli useampi vaimo).  Näin kävi useasti vaikka talon isännän kanssa asuva vaimo lupas,i että Mui Tsai saa pitää tämän lapsen.  Lakshmi piti Mui Tsaita ystävänään, mutta ei omien murheiden kanssa kamppailessaan jaksanut välittää riittävästi Mui Tsaita.  Lakshmi oli jopa mustasukkainen Mui Tsaille löytäessään hänet imettämässä Annaa (oli tapana imettää vielä monen vuodenkin ikäisiä lapsia), vaikka hän ymmärsi, että Mui Tsai haki Annasta lohtua menetettyään omat lapsensa.
Anna sairastui vakavasti. Lakshmi aikoi hoitaa sairautta siten, että Annan pitäisi niellä elävä rotan poikanen!  Hän olisi pakottanut Annan sen nielaisemaan vaikka väkivalloin, mutta Ayah esti ja nakkasi rotanpoikasen pihalle.  Lakshmi olisi tehnyt mitä vain pelastaakseen lapsensa vaikka sitten väkivalloin.  Anna kuitenkin parani sairaudesta vaikka siitä jäikin astma.

Lalita

Lalita oli Lakshmin ja Ayahin nuorin lapsi. Hän jäi äidinsä kanssa taloon.  Hän oli se lapsista, joka välttyi äidin pahoilta teoilta. Hän oli se lapsista, joka joutui katsomaan sisarustensa kärsimystä.  Hän oli se lapsi, joka ei merkinnyt edes sen vertaa äidilleen, että hän olisi ollut ilkeä Lalitaan kohtaan.  Silti hän pysyi "hiljaisesti" äidinsä rinnalla ja  jäi lapsuudentaloonsa asumaan. 

Rani

Ranista tuli Lakshmnanin vaimo.  Ranin veli meni naimisiin Lakskmnanin sisaren Annan kanssa. Rani luuli menevänsä naimisiin hyvätuloisen opettajan kanssa, mutta Lakshmnan oli Mohinin traagisen kohtalon jälkeen muutunut hirviömäiseksi peluriksi. Ranista tuli julma lapsiaan kohtaan, erityisesti Dimpleä kohtaan, joka muistutti Mohinia - Lakskhmanin kuollutta kaksoissisarta. Lakskhmnan palvoi Dimpleä ja samoin teki isoäiti Lakshmi.  Ranista tuli katkera ja hän vihasi lastansa niin paljon, että lähetti Dimplen rangaistukseksi vihaamansa anopin luo. Dimple kuitenkin viihtyi isoäitinsä ja Lalita-tätinsä kanssa.  Hän joutui teeskentelemään ettei ole mukava mennä isoäidilleen, sillä Rani-äiti ei  olisi päästänyt kostoksi enää Dimpleä isoäidin luo.

Dimple

Lakshmnanin ja Ranin keskimmäinen lapsi. Dimple tapaa salaperäisen miehen nimeltä Luke.  Hän rakastuu mieheen.  Mies on rikas.  Rani-äiti on tietenkin onnessaan saadessaan naittaa tyttärensä rikkaalle miehelle, mutta Laksmnan-isä vastustaa avioliittoa.  Hän aavistaa jonkinlaisen pahuuden Lukessa kuten Sevenese-setäkin ennustaa astrologisista kartoista.  Dimple ei halua antaa Luken syntymätietoja Sevenese-sedälle, hän ei halua tietää heidän kohtaloa. Lukelle ja Dimplelle syntyy tyttölapsi Nisha.  Luke pettää Dimpleä ja tästä alkaa julma salaisuuksien vyöry Luken menneisyydestä.  Dimple on herkkä nainen, joka joutuu huumeiden käyttäjäksi.  Hänen elämänsä päättyy traagisesti.  Mitkään rikkaudet, kaunis talo ja kauniit vaatteet eivät saa pidettyä Luken ja Dimplen rakkautta kauniina - salaisuudet ja asioiden puhumattomuus vie avioliiton vääriin ratkaisuihin.  Dimple kohtalo on yhtä traaginen kuin hänen Mohini-tätinsä.

Bella

Laskhmnanin ja Ranin nuorin lapsi.  Bella joutuu näkemään kuinka heidän äitinsä pahoinpitelee Dimpleä.  Kumpikaan heistä ei sano mitään isälleen.  Bella on kuin Lalita-tätinsä. Hän jää äitinsä luokse asumaan mutta luulenpa, että hän on kuitenkin yhtä vapaa kulkemaan omia polkujaan kuin Nishakin.

Nisha

Dimplen ja Luken tytär.  Nisha saa vasta aikuisena, Luke-isän kuoltua tietää menneisyytensä salaisuudet. Hänen isänsä on Dimple-äidin traagisen kuoleman jälkeen kietonut Nishan uuteen elämään kertoen valheita hänen oikeasta äidistään.  Nishalla on ollut muistinmenetys. Hän kuuntelee kasettinauhoja, joissa hänen äitinsä sukulaiset kertovat oman versionsa millainen heidän perheensä on ollut - millainen riisiäiti Lakshmi on ollut.  Isänsä kuoleman jälkeen hän saa tietää perineensä äidiltään talon ja sen myötä Nishan menneisyys selviää.  Nishasta tulee kirjalija, joka kirjoittaa sukunsa tarinan.  Hän saattaa olla ensimmäinen suvun nainen, joka selviää ilman menneisyyden kirouksia - kirottu patsaskin palautetaan temppeliin.


Naisen asema tämän tarinan Malesiassa on rankka.  Olosuhteet - köyhyys, ruuan puute, sota, väkivalta ovat tehneet naisista tässä tarinassa sellaisia kuin he kuvataan.  Se millaisia julmista hirviö-naisista on tullut johtuu siitä, miten miehet heitä kohtelivat.  Naisten on täytynyt kovettaa itsensä selvitäkseen vaikeista asioista. Osasta naisista on tullut katkeria, kostonhimoisia.   Lakshmin tyttäristä Anna saa opiskella opettajaksi.  Samoin Nisha opiskelee,  silloin eletään jo 1980-luvun loppua ja 1990-luvun alkua. Kuitenkin suvun naisista, jotka selviävät 2000-luvulle huokuu se voima, mikä vie kovankin kohtalon läpi - Bella on selvinnyt manipuoloivan Rani-äitinsä kanssa, Nisha löytää lapsuudesta tärkeän palvelijanaisen Amun, Lalita asuu lapsuudenkodissaan.  Menevätkö Bella ja Nisha naimisiin - he ainakin saavat valita itse aviomiehen, ilman vanhempiensa puuttumista asiaan.  Voi olla kuitenkin, etteivät he halua lapsia...

Kirjasta on myös blogannut Anun ihmeelliset matkat

Rani Manicka: Jasmiinin tuoksu, Otava, 2003
suomentanut: Helene Bützow
(alkuteos engl. The Rice Mother, 2002)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Naisten Pankin blogihaasteen on ottanut vastaan myös:
Sallan lukupäiväkirja
Kuuttaren lukupäiväkirja
Oksan hyllyltä

 Täällä Pohjanmaallakin on mahdollista osallistua Kävele naiselle ammatti-tapahtumaan 14.9.2014 Vaasassa klo 14.00









keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tuhat sanaa arabiaksi

Kirjaan, joka kirjahyllyssäni on, liittyy usein jonkinlainen tarina siitä, miksi olen kirjan ostanut/saanut.  Tuhat sanaa arabiaksi on yksi niistä kirjoista, joihin liittyy oman elämäni historia tai tarkemmin sanottuna isäni historiaa.
Isäni on ollut töissä Saudi-Arabiassa vuosina 1976-77. Hän työskenteli siellä nosturiautonkuljettajana Vise Ky:n työntekijänä - ehkä tiedättekin VS-yhtiöiden (Vesi-Seppo) konkurssitapauksen. Hän lähti Suomesta täysin ummikkona lentäen Heathrow lentokentän kautta Saudi-Arabiaan.  Isäni ei osannut edes englantia.  Hänellä oli vain lappusia joissa luki englanniksi "en osaa englantia opastakaa minut tähän koneeseen".  Saudi-Arabiassa toki oli muitakin suomalaisia työntekijöitä mutta myös arabialaisten kanssa oli työskenneltävä.  Pärjätäkseen maassa ja osatakseen ajaa nosturiautolla useita kilometriä ihan yksin määränpäähän, oli jotenkin opittava arabian kieltäkin. Isäni osaa yhä arabiaa ja muistan kuinka hän sitä tapasi puhua Suomessakin tavatessaan Saudi-Arabiassa olleita työkavereita.  1990-luvulla isäni ja äitini olivat lomamatkalla Turkissa ja yhdessä liikkeessä kauppias oli hämmästynyt suuresti, kun isäni olikin osannut puhua arabiaa :) Minullekin isäni opetti muutamia sanoja kuten koira ja turpa kii :D Ja opin minä laskemaan yhdestä kymmeneenkin.  Olin silloin 5-6-vuotias, kun isäni oli Saudi-Arabiassa.  Muistoina Saudi-Arabiasta on koriste-esineitä, koruja, pienoislippu ja vaatteita sekä valokuvia.  Tässä muutama valokuva Saudi-Arabiasta ja yksi kuva minusta, jossa ylläni on isäni tuoma vaate.
Minä 15-vuotiaana (1986) isäni Saudi-Arabiasta äidille tuomassa upeassa samettisessa asussa, jossa kultakirjailut - muistan, että tuo asu oli aika painava kantaa.  Asu on yhä äidillä säilytyksessä ja minulle se sitten aikanaan siirtyy säilytykseen. Ehkä sen joskus vielä ylleni laitan.  Onhan tuo niin kaunis pelkästään kaapissa pidettäväksi.

Tuhat sanaa arabiaksi kuuluu Nemo-kustannuksen Tuhat sanaa-kirjasarjaan. 
Linkistä pääsee kirjasarjan sivustolle, jossa on jokaisen sarjaan kuuluvan kirjan kielen ääntämisohjeet sanoista, jotka ovat kirjassa.  Tuhat sanaa-kirjasarja on luokiteltu lasten tietokirjaksi, mutta tämä sopii hyvin nuorelle tai aikuisellekin alkusysäykseksi uuteen kieleen tai mielen virkistämiseksi jo tuttuunkin kieleen.  Kirja on kuvasanakirja, jossa on pelkästään kuvan vieressä ko. kielen sana kirjoitettuna.  Tuhat sanaa arabiaksi-kirjassa sana on ensin arabialaisilla kirjaimilla ja sen alla latinalaisin (eli meidän kirjaimin) kirjoitettuna.  Kirjan lopussa on sanasto, joka on vain arabia-suomi ja en nyt ihan tuota aakkosjärjestyslogiikkaa ymmärrä.  Suomi-arabia-sanastokin olisi ollut mukava lisä.  Nyt, jos haluaa etsiä jotakin sanaa, on selattava kirjan kuvat.  Kirja on käännös englanninkielisestä teoksesta First Thousands Words in Arabic.  Kuvat eivät välttämättä ihan sopivimmat olleet suomalaisten elämään, mutta kyllä sieltä kissa ja koira löytyivät ja kameli tietysti arabilaisiin maihin liittyen.
Miksi sitten ostin tämän kirjan, enkä muunlaista sanakirjaa tai oppikirjaa.  Ostin kirjan viime vuonna alekirjalaarista, kun kirjoittelin siihen aikaan elämänkaarikirjoittamisen kurssilla isäni elämänvaiheista 1970-luvulla, jolloin hän oli Saudi-Arabiassa.  Kirjasarjaa olin selaillut työssäni kirjakaupassa ja erityisesti Tuhat sanaa suomeksi oli kesällä suosittu ostos lapsille, joilla on sukujuuria Suomessa, mutta eivät osaa itse suomea.   Ostaisinko itselleni kirjasarjan muita osia? Kyllä saatan ostaa (mikäli niitä vielä jostakin on saatavilla) muutkin erikoisemmat (eri kirjoitustyylit) kielet kuten venäjä, kiina ja japani.  Kielten opiskeluun, oppiakseen enemmän toki tarvitsisin ensinnäkin kielikurssin ja kurssiin sopivan oppikirjan, mutta tämä kirjasarja on näppärä katsaus uuteen, itselle tuntemattomaan kieleen.

Heather Amery: Tuhat sanaa arabiaksi, Nemo, 2011
kuvitus: Stephen Cartwright
suomentanut: Nina Tarvainen
arabian kielen asiantuntija: Jouni Harjumäki
(alkuteos engl. First Thousands Words in Arabic, 2010)
Mistä hankittu: ostettu alekirjana INFO Kauhavan kirjakaupasta 2013

tiistai 26. elokuuta 2014

Minna & Miehet - Minna Canthia sarjakuvina

Kuusi miessarjakuvataiteilijaa tulkitsee Minna Canthia.  Valitsin kirjaston sarjakuvahyllystä tämänkin sarjakuvan pelkästään aiheen perusteella.  Minna Canthin Kootut teokset (Köyhää kansaa - Kauppa-Lopo - Hanna - Lain mukaan - Lehtori Hellmanin vaimo) olen lukenut ja tämä kirja on omassakin kirjahyllyssä.  Sarjakuvien tulkitseminen oli todennäköisesti helpompaa, kun saatoin arvella mikä tarina on taustalla.

Ensimmäinen sarjakuva on Jyrki Nissisen tekemä Köyhää kansaa.  Minna Canthin tarina tuodaan 2000-luvulle tässä mustavalkosarjakuvassa.  Mikäpä on muuttunut yli sadan vuoden aikana - ihmisestä välittäminen vai onko? Kuvat ovat selkeitä ja samaten teksti. Kykenen lukemaan tekstin ja keskittymään kuvan sanomaan.

Toinen sarjakuva on Jyrki Heikkisen Epäluulo. Tästä sarjakuvasta tuli mieleen Kauppa-Lopon tarina. Sarjakuvan klipeissä kuvataan voimakkaasti miehen mielen kiemuroita - kuvat puhuttelevat, sanoja ei tarvita jokaisessa kuvassa.  Ensin kuvista tuli mieleen liika epäselvyys, mutta toisen kerran katsellessani sarjakuvaa löysin kuvista tuo miehen mielen sanoman.  Jyrki Heikkisen runoteos Kalevanpoika, Otava,  2010 vaikutti kiinnostavalta. Täytyypä katsoa, löytyykö teos lähikirjastoista.

Kolmas sarjakuva on Jope Pitkäsen Kiss & Tell. Tragikoominen sarjakuvaelma legendaarisen suomalaisen naiskirjailijan ja savolaisen sarjakuvapiirtäjän salaisesta rakkaudesta Kuopion kaupungissa armon vuonna 2007. Tämä sarjakuva oli suosikkini. Tässä oli sellaista huumoria, joka kolahti minuunkin. Oli hauska bongata tuttuja sarjakuvahahmoja klipeistä - osaa sarjakuvataiteilijatkin näköjään "kuittailla" toisilleen. :)

Neljäs sarjakuva on Reijo Kärkkäisen Eräs Puijolla käynti. Tämä sarjakuva liittynee Hannan tarinaan. 

Viides sarjakuva on Petteri Tikkasen Hemmo. Tämän Canthin tarinan olen mielestäni lukenut myös vaikka sitä ei tuossa kootut teokset-kirjassa olekaan.  En nyt muista tarinan nimeä mutta se mitä tässä  muurahaishemmolle tapahtuu on jäänyt tarinasta mieleen. Tämän tarinan saattaisi jaksaa lukea nuorikin vaihtoehtona novellille. Pidän Tikkasen selkeistä sarjakuvapiirroksista joilla on vahvat ääriviivat.  Hänen muitakin sarjakuvia voisin vilkaista pelkästää kuvien takia, vaikka tarina ei välttämättä kiinnostaisi.

Kuudes sarjakuva on Pentti Otsamon Kuoleva lapsi.  Liittyykö tämäkin tarina Köyhää kansaa-novelliin. Tämä sarjakuva on koskettavin.  Edellisen sarjakuvan, jonka luin oli myös piirtänyt Pentti Otsamo.  Yllättävän äkkiä löytää "kynänjäljen" tunnistaessaan tutuhkon sarjakuvataiteilijan.

Sarjakuvasta ovat myös bloganneet Koko lailla kirjallisesti ja Kirjakaapin kummitus


Minna & miehet - Minna Canthia sarjakuvina, Asema, 2010
Jyrki Heikkinen - Reijo Kärkkäinen - Jyrki Nissinen- Pentti Otsamo - Jope Pitkänen - Petteri Tikkanen 
Kansi: Pentti Otsamo
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto  




sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lapuan VII filosofiapäivät 23.8.2014 - Rakkauden filosofia

Osallistuin ensimmäistä kertaa asuinpaikkakuntani filosofiapäiville.  Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen ovella Vaasan Ylipiston filosofian yliopistolehtori Tommi Lehtonen kätteli toivottaen tervetulleeksi - hiukan häkellyin tästä huomionosoituksesta, mutta ele sai kyllä minut tuntemaan yksilönä tervetulleeksi.  Lapuan kaupungin kulttuuritoimi tarjosi kahvin/teen ja pullan ennen filosofiapäivien alkua.  Lapuan kaupunginkirjasto oli tehnyt aiheeseen sopivista kirjoista esittelypöydän.  Myös luennoitsijoiden kirjoja sai ostaa - harmi vain kun minun kirjabudjetissani ei ollut enää varaa kirjaostoksiin, olisi saanut kirjat omistuskirjoituksella.  Onneksi osan kirjoista saa lainattua lähikirjastoistakin.
Yliopistonlehtori Tommi Lehtonen avasi filosofiapäivät. Hänen pitämänsä luento olisi varmasti myös mielenkiintoista kuunnella.   Heli Karhumäki Lapuan Tuomikirkkoseurakunnasta toimi päivien juontajana.

Ensimmäinen luennoitsija oli filosofi Eero Ojanen
 Hänen esitelmän aiheensa oli Rakkauden filosofia, minkä nimisen teoksen hän on myös kirjoittanut.
Hän pohti rakkauden moninaisuutta - periaatteessa rakkauden kohde voi olla mitä tahansa.

Minun pohdiskelut:
Parisuhderakkaus on kahden ihmisen välistä rakkautta yleensä.  Onko sitten polygamia ja parisuhteet, joissa on esimerkiksi yksi nainen ja kaksi miestä enemmän lähimmäisrakkautta? Lähimmäisrakkaus kohdistuu kaikkiin, Jumalaankin.  Rakkaudesta lähimmäiseen ihminen välittää toisesta ihmisestä - näinhän sen pitäisi luonnollisesti olla.  Miksi ihmiset eivät silti uskalla/halua auttaa esim.  vakavasti loukkaantunutta lasta tai jäätyneelle kadulle kaatunutta vanhempaa miestä?  Onko meillä omassa elämässä niin kiire? Pelkäämmekö joutuvamme osalliseksi johonkin pelottavaan asiaan?  Miltä meistä tuntuisi, jos kukaan ei auttaisi vastaavassa tilanteessa?
Ystävyysrakkaus on aika lähellä lähimmäisrakkautta mutta se on vielä syvempää mutta ei niin intiimiä kuin parisuhderakkaus.  Elämän voisi elää ilman parisuhderakkautta mutta lähimmäisrakkauden lisäksi jokainen tarvitsisi edes yhden ystävyysrakkauden - jonkun lähelle, joka tuntisi sinut sellaisena kuin olet ja hyväksyisi sinut sellaisena kuin olet.
Perherakkaus on rakkautta lapsia, vanhempia, isovanhempia, sisaruksia ja muita lähisukulaisia kohtaan - mikä sitten kullekin merkitsee perhettä.
Henkinen eli platoninen rakkaus on yksi vaikeimmista rakkauden määritelmistä.  Minulle henkinen rakkaus on jotain utopistista, jota en vielä ole oikein tajunnut.  En ole tästä aiheesta paljon lukenutkaan, saati kenenkään kanssa keskustellutkaan kovin vakavasti.  Minulle luontevinta asiaa olisi perehtyä jonkin kirjan avulla. Googlettamalla tuli vastaan mm. Jaakko Muhonen: Rakkauden tie, Selfcon, 1999 ja Seija Nurmi: Pyyteetön rakkaus, Medipinta, 2007.
Isänmaanrakkaus on rakkautta ja omistautumista omaa maata kohtaan.  Onko se sitten se maa jossa olet syntynyt? Vai se maa jossa olet suurimman osan elämästäsi elänyt? Vai voiko isänmaanrakkautta tuntea useampaa maata kohtaan? 
Kotiseuturakkaus on isänmaanrakkautta tarkempi määritelmä.  Minun kotiseuturakkaus liittyy synnyinpitäjääni Ilmajokeen, jossa olen asunut ensimmäiset 34 vuotta - tähän astisesta elämästäni siis suurimman osan. Tunnen toki jo tietynlaista kotiseuturakkautta tähän nykyiseen asuinkuntaani, Lapuaankin.  Laajemmin kotiseuturakkauteni ilmenee Etelä-Pohjanmaan maakuntaa kohtaan - olenhan sukujuuriltani vahvasti pohjalainen.
Työrakkaus ja voisiko sanoa opiskelurakkaus vaihtoehtoisesti.  Minulle työn motivaationa on ollut aina rakkaus ja intohimo siihen työalaan, työpaikkaan ja työyhteisöön missä olen kulloinkin ollut. Sen jälkeen vasta on tullut palkka - toki en vastaan ole laittanut palkankorotuksia mutta en ole valinnut kirja-alaan palkkauksen takia.  Myös opiskelu on nyt keski-ikäisenä, yhden ammattitutkinnon suorittaneena mahdollista valita rakkaudesta opintohin - toivon, että intohimoni tästä eteenpäinkin jatkuu, että voisin jollakin tavoin jatkaa opiskelua elämäni loppuun astia, omien voimavarojeni mukaan.
Luonnonrakkaus on yksi tärkeimmistä rakkauden määritelmistä. Ilman rakkautta luontoo ei tämä maapallo pysy elävänä - rakkaudettomuutta luontoa kohtaan, välinpitämättömyyttä on valitettavasti kuitenkin hyvin paljon maailmassa.  Miten paljon maapallomme sitä enää kestää?  Minulle henkinen voimavara on rakkaus luontoa kohtaan, luonnon ihmeellisyyttä, kauneutta ja luonnon luojaa kohtaan.
Eläinrakkaus on lähellä sydäntäni, erityisesti koiriin kohdistuva eläinrakkaus. Olenhan elänyt syntymästäni lähtien perheessä jossa on ollut koira tai useampikin.  Lapsuudessa naapurimaatiloilla sain tuntea rakkautta lehmiä, hevosia, sikoja ja kanoja kohtaan.  Toisinaan tunnenkin ristiriitaisuutta lihansyöjänä - vielä en ole kuitenkaan valmis siirtymään täysin kasvissyöjäksi. Ystävien ja naapurien lemmikkejä kohtaan tunnen yhtä lailla rakkautta, olivat ne sitten kissoja, kaloja, matelijoita, lintuja tai pienjyrsijöitä - vilpitöntä surua ja huolta tunnen jokaisen eläimen sairastumisesta ja kuolemasta.  Villieläimet Suomen luonnossa ovat osa luonnonrakkautta.
Itserakkaus, itsensä rakastaminen.  Itserakkaudella on useinmiten negatiivinen merkitys ja sitä se toki äärimmäisyyksiin mennessä onkin.  Kuitenkin jotta voit rakastaa toista, on ensin opittava rakastamaan itseään. 

Rakkaus on siis voimakasta yhteyttä ihmistä suurempaan yhteyteen.  Rakkaus on kaipuuta, odotusta, pettymystä.  Rakkaus on jotakin mitä etsii enemmän kuin mitä itse on. Rakkaus on arkista huolenpitoa.

Eero Ojasen kirjat menevät ehdottomasti lukulistalleni. Taidanpa lueskella muita teoksia ja Kirjapajan sarjaa vuorotellen. 
Hänen luennolleen osallistun mielelläni toistekin.

Ennen seuraavaa luennoitsijaa kuuntelimme ihastuttavaa lapualaista naiskvartettia, TimeIt.  Heillä on myös facebook-sivukin :)
Koskettavia ja kauniita rakkauslauluja vuosien varrelta.  Ja ihanan väriset mekot naisilla! (turkoosi on yksi minunkin lempiväreistä :) )

Toinen filosofiapäivät luennoitsija oli professori Kaarina Määttä.
Hänen esitelmänsä aiheensa oli Kaikki rakkaudesta.  Kaarina Määttä ja Satu Uusiautti ovat julkaisseet tänä vuonna kirjan Rakkaus - tunteita, taitoja ja tekoja, Kirjapaja, 2014. Tämän kirjan aion lukea ja muutkin Kaarina Määtän kirjan kiinnostavat.

Rakkauden rakenne

Rakkaus tunteina on se ensimmäinen mikä tulee luonnollisesti rakkaudesta mieleen.  Rakkauden tunteet vaihtelevat ilosta kaipuuseen ja suruunkin.
Rakkaus tietona ja taitona.  Rakkaudesta saa tietoa kirjallisuudesta, luennoilla, keskusteluissa, dokumentteista, lehtiartikkeleista, internetin monilta sivuilta.  Rakkauden taidon oppii vain elämällä rakastaen, ottaen vastaan rakkautta ja antaen rakkautta. 
Rakkaus tekoina tuo sen esiin konkreettisesti. Ei riitä, että sanot "minä rakastan sinua".  Huolenpito, kosketus tuovat rakkauden fyysisesti lähelle.

Kaarina Määttä käsitteli osittain samoja rakkauden määritelmiä kuin Eero Ojanen kuten lähimmäisen rakkaus, ystävyyden rakkaus, isänmaan rakkaus, rakkaus työhön, eläin- ja luonnonrakkaus.
Romanttinen rakkaus voi mielestäni olla parisuhderakkauden lisäksi idoleihin kohdistuvaa fantasiarakkautta tai vaikkapa kuvitteellista rakkautta romaanihenkilöä kohtaan.
Vanhempainrakkaus on perherakkautta (mitä määritelmä Eero Ojanen käytti) spesiaalimpi. Rakkaus vanhempia kohtaan on erilaista kuin rakkaus lasta tai sisarusta tai jotain muuta lähisukulaista kohtaan.
Pedagoginen rakkaus olikin mielenkiintoinen määritelmä. Asiasta löytyy kirjakin Simo Skinnari: Pedagoginen rakkaus, PS-kustannus, 2007.  Jälleen yksi kirja luettavien listalle.

Kaarina Määttä kertoi esimerkkejä kirjastaan Seniorirakkaus, WSOY, 2005.  Kirjan tarinat olivat koskettavia ja hersyvän humoristisiakin.  Vaikka itselläni parisuhdetta on takana vasta "hopeahääpäivän" verran eli 25 vuotta, kirjan teema alkoi kiinnostamaan.

Kaarima Määtän luennosta jäi mieleen muutamat sitaatti:

"rakkauden silmissä rokonarvet ovat hymykuoppia"

"kestävä parisuhde löytää arjesta aarremaan"

"pysyvän rakkauden taikasana on KIITOS"

Lounastauon vietin kotona. Rakas mieheni oli tehnyt maittavan liha-perunapadan uuniin. Vietin siis rakkaudella tehdyn ruuan ääressä rakkaudentäyteisen ruokailuhetken keskustellen rakastamani miehen kanssa. :)

TimeIt-kvartetti esitti lisää koskettavia rakkauslauluja.  Mieleni meri oli minulle uusi laulu. Etsinkin laulun esittäjiä googlesta ja löysin Kai Hyttisen sekä Johanna Iivanaisen ja Eero Koivistoisen orkesteri esittämäni. Youtubesta eikä Spotifystä laulua ei löytynyt mutta Iivanaisen Lennosta kii!-cd-levyn saan lainattua Jalasjärven kunnakirjastosta, Lapuan kirjastoon kun kuuluvat samaan Lakiat-kirjastoryhmittymään.

Kolmas luennoitsija oli tutkija Jason Lepojärvi.
Hänen luentonsa teemana oli Mieheksi ja naiseksi - ruumiin evankeliumi.  Aihe oli minulle vaikea hahmottaa - en ole pohtinut uskontoa näin filosofisen-syvällisesti. Jason Lepojärvi kuitenkin kertoi asiasta niin mielenkiintoisesti ja osittain humoristisinkin esimerkein, että kiinnostus heräsi lukea hänen teoksena Ruumis Jumalan kuvana - johdatus Johannes Paavali II:n ruumiin teologiaan, Katolinen tiedotuskeskus, 2012.   Myös kiinnostus Johannes Paavali II:sta kohtaan heräsi. Olihan hän niin pitkään katolisen kirkon paavi, suurimman osan ajasta mitä minä olen ollut olemassa (1978-2005). Lukulistalleni poimin myös Paavi Johannes Paavali II: Uskalla toivoa, WSOY, 1996.  Ruotsiksi voisin yrittää lukea Karol Wojtyja: Kärlek och ansvar, 1980.  (heh, unohdin että tämä oli paavin oikea nimi :) ). Kurkkasin wikipediasta ketä muita paaveja on ollut elämäni aikana, eipä nuo kaksi aikaisempaa tuonut mieleen mitään erityistä: Paavali VI ja Johannes Paavali I.  Viimeisimmistä paaveista toki muistan Benedictus XVI (en vain muistanut että hänkin ehti olla paavina niinkin pitkään kuin 2005-2013).  Nykyisen paavin nimeä en muistanut vaikka perinteenä on katsoa televisiosta Jouluyön messu.  Tämänhetkisen paavin nimi on siis Franciscus.
Kuten Heli Karhumäki Jasonin esittelystä kertoi hänen olevansa luterilainen, jolla on helluntailaisen sydän ja katolilainen mieli (jos nyt oikein muistan kuvaukset). On huojentavaa kuulla, että joku muukin on mieleltään multi-kristitty/uskonnollinen.  Itse kuuluun evankelis-luteralaiseen kirkkoon mutta hengellisyyttäni lähellä on aina ollut ortodoksit ja katolilaiset mutta olen myös osittain ei-kristillisten uskontojen kannattaja - joidenkin mielestä ne ovat huuhaa-hömppää mutta minä kuitenkin suhtaudun kaikkeen uskontoon kriittisesti, en ole minkään uskonnon fanaattinen kannattaja.
Löysin netistä myös sivuston Mieheksi ja naiseksi - vaihtoehtoista, vastuullista seksivalistusta.  Selasin sivuston teesejä - omalla kohdallani en voi ihan jokaista allekirjoittaa mutta hyväksyn ja ymmärrän ihmisiä, jotka näin haluavat elää.   Omalla kohdallani olen omat elämäni ratkaisut tehnyt - olen yhä avoliitossa ja minulla on tästä avoliitosta kaksi lasta (19v. ja 13v.). Enempää biologisia lapsia ei minulle synny.  Voi olla että Jason Lepojärven kirja on liian vaikealukuinen minulle tai minun näkemykseni asioista ovat hyvin erilaiset - mahdollista on myös etten vielä hänen kirjaakaan luettuaan ymmärrä mistä tässä asiassa on kyse.  Katsotaan mihin ruumiin teologiaan tutustuminen minua vie. 

Viimeinen luennoitsija oli "Lapualta kotoosin" Heikki Salo, jonka monet meistä tuntevat Miljoonasateen laulajana sekä Herra Heinämiehen Lato-orkesterista.  
Minulle Heikki Salo merkitsee ennenkaikkea Miljoonasadetta.  Olen ollut 16-vuotias nuori nainen kun he julkaisivat levyn Pesuhuoneesta keittiöön. Lapsuuden sankarille on ollut ja on yhä Miljoonasateen lauluja, jonka osaa laulaa. Laukauksia viulukotelossa oli kuitenkin se albumi mikä kolahti eniten. Mulla on jopa sinkku missä on Olkinainen ja Ikävän lukitsema. 
Aloin etsimään Heikki Salon sanoittamia lauluja ja löysinkin hienon cd-kokoelman Ihmeiden päivä - helmiä Heikki Salon laulukirjasta, 2012. Joitakin lauluista löytyy Spotifysta.
Miten ne rakkauslaulut sitten syntyvät - siitä Heikki Salo meille kertoi. Laulut syntyvät tarinoista. Heikki Salon sanoituksissa on filosofistakin syvyyttä.  Heikki Salolta on julkaistu kirja: Kahlekuningaslaji - laululyriikan käsikirja, Like 2008.  Oli hauska kuunnella Heikin humoristisiakin juttuja elämästä - Miljoonasateen facebook-sivun päivitykset saivat hymyilemään :)  Toivottavasti vihdoinkin olisi mahdollista nähdä heidän livekeikka. 
Akustinen kitara ja Heikki Salo ♥  Upea ääni ja loistavat sanoitukset.  
Jälleen saan muistutuksen siitä miten kannattaisi kurkata kuka laulun on sanoittanut eikä vain muistaa laulun esittäjän.  Tässä yksi videon hienosta Tommi Läntisen laulusta ja Heikki Salon sanoituksesta: Rööperin kuu



Kiitos Lapuan kaupunki, Herättäjä-yhdistys ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta monipuolisista Filosofiapäivistä - ensi vuonna rohkenen osallistua uudelleen. Mielenkiinnolla odotan mikä silloin on aiheena, vaikka sitä hiukan saatettiin vilauttaa jo... :) 








perjantai 22. elokuuta 2014

Itsemurhan sanakirja

Sain kustantajalta toukokuun lopussa arvostelukappaleen e-kirjana.  Olen lykännyt kirjan lukemista/selaamista kahdesta syystä.  En ole tullut sinuiksi läppäriltä lukemisen kanssa - tarvitsen jonkinlaisen muun lukulaitteen e-kirjoja varten.  Lukulampussa onkin mielenkiintoinen artikkeli E-kirjojen lukulaitteista .  Mikäli tulen tarvitsemaan tablettia muutenkin, on se minun valintani e-kirjojen lukemiseen - ehkäpä sellainen hankitaan yhteiseksi joululahjaksi :)
Toinen syy miksi en ole kyennyt tarttumaan (selailemaan läppäriltä) on kirjan aihe. En ole lukenut itsemurhista kertovia kirjoja aikaisemmin muuta kuin joitakin romaaneja ja elämäkertoja, joissa joku kirjan henkilöistä on päätynyt itsemurhaan.  Itsemurhasta puhuminen on jotenkin tabu asia, josta ei haluta puhua tai sitä hävetään - jotkut jopa tuomitsevat itsemurhan tehneet ihmiset.  Näyttelijä/koomikko Robin Williamsin itsemurha viime viikolla on saanut kuitenkin ihmiset ajattelemaan (ja toivottavasti ymmärtämään ) miten joku päätyy näin äärimäiseen ratkaisuun elämässään.  Henkilökohtaisistakin syistä itsemurhasta kirjoitetut tietokirjat kiinnostavat - nyt en vain ole ihan varma onko tämä kirjan sellainen mikä pitäisi lukea saadakseen enemmän tietoa ja ymmärrystä itsemurhasta.
Itsemurhan sanakirja on nimensä mukaisesti sanakirjamainen teos.
Jo ennen ajanlaskumme alkua kirjailijat ovat kirjoittaneet tarinoita itsemurhista kuten kirjan ensimmäinen kirjailija Achilles Tatius (n. 100-200 eKr.) teoksessaan Leucippe and Clitophon (kreikkalaista mytologiaa). Kirjassa on myös sanoja, joilla on jonkilainen yhteys itsemurhaan kuten ahdistelu, alkoholismi, luokkasyrjintä. Näiden sanojen kohdalla selitetään miten ne liittyvät kirjan teemaan.  Kirjasta löytyy myös itsemurhia käsittelevät elokuvat  esim. Rakkaus Roomassa (L’innocente, 1976).  Sanakirjassa on Elokuvat-termikin, jossa kerrotaan miten kirjan tekijä on kerännyt kirjaan itsemurhia käsittelevät elokuvat elokuvatietokantaa ylläpitävältä sivustolta. Tässä kohtaa mainitaan myös muutama kirjassa olevista elokuvista.  Kirjan lopussa oleva aiheenmukainen (elokuvat, kirjat, kirjailijat, näyttelijät jne.) aakkosellinen hakemisto olisi oiva apu hakiessa tietyn aihepiirin nimiä. Nyt kirjan lopussa on vain yksi aakkosellinen hakemisto.
Suomenkieliseen käännökseen on lisätty muutama suomalainen julkisuuden henkilö, joka on päätynyt tavalla tai toisella itsemurhaan.  Itsemurha käsitteenä on hyvin laaja tässä teoksessa.  Itse en ole ajattelut Juice Leskisen varsinaisesti kuolleen itsemurhaan mutta kirja haastaakiin pohtimaan mitä tarkoitetaan käsitteellä itsemurha. 
Harakiri, kamikazet ovat varmasti useammalle tuttuja japanilaisia käsitteitä vaan tiedättekö mitä tarkoittaa termi ekologinen itsemurha?  Tämäkin termi on Itsemurhan sanakirjassa selitetty  - kaikki sanat eivät siis suoranaisesti liity fyysisen ihmiseen.
Enpä ole Emmaus-liikkeen historiaankaan aikaisemmin perehtynyt - siitä sain lyhyen infon tässä kirjassa.
Kirjassa on Viktor E. Frankl mainittu, josta juuri Anna Perhokin puhui luennollaan.  Hän oli lukenut Franklin teoksen Ihmisyyden rajalla.  Olen itsekin kirjan lukenut parikymppisenä.  Aion lukea kirjan uudelleen - mielenkiintoista nähdä miten ajatukseni kirjasta ovat vuosien varrella muuttuneet.
Myös eläimet ovat sanakirjassa hakusanana kuten hevonen mutta ei koira, onhan niitä tarinoita kun koira ei suostu lähtemään kuolleen omistajansa haudalta minnekään.
Kyberitsemurha-termi oli minulle uusi mutta sen merkityksestä olin kuullut.  En kyllä kirjassa olleesta italialaisesta pojasta, joka kirjoitti itsemurhastaan blogia (miten siihen valmistui, miksi sen tekee jne.).
Kirjassa on myös Lähteet-hakusana jossa sanotaan:
 "Itsemurhateemaa tutkittaessa tulee siitä saatavissa olevaan lähdemateriaaliin suhtautua samankaltaisella kriittisyydellä kuin minkä muun tahansa alan lähdeaineistoon. Jotkut kirjoittajat ovat taipuvaisia pitämään lähes jokaista kuolemaa itsemurhana ja tästä syystä onkin syytä suhtautua varauksella joissakin teoksissa esitettyihin, huomiota herättävän näyttäviin itsemurhaepidemioihin."

Itsemurha aiheena kiinnostaa edelleen ja haluan siitä tietoa enemmän ymmärtääkseni miksi elämä päättyy näin radikaaliin tekoon. Ja ehkä osatakseni olla  paremmin tukena itsemurhan tehneen läheisillekin.   Tämä kirja ei kuitenkaan ollut minulle sopiva.  Tunnen jostain syystä kirjaa selatessani jonkinlaista ahdistusta ja olen yhä ristiriitaisin mielin, kirjoittaakko tästä tänne blogiini mitään.  Ehkä kirja kuitenkin pitää ajatella jonkinlaisena hakuteoksena, kun haluaa etsiä merkitystä joillekin itsemurhaan liittyville sanoille tai hakee pikatietoa esim. kirjailijasta, joka tehnyt itsemurhan tai kirjoittanut itsemurhaa käsittelevän romaanin.  

Kirjasta on myös Maijan ilmestykset-blogissa

Carlos Janin: Itsemurhan sanakirja, Radium-kirjat, 2014
suom.  Anne Dougan
(esp. alkuteos: Diccionario del suicidio, 2008)
Mistä hankittu: arvostelukappale (e-kirja) kustantajalta


torstai 21. elokuuta 2014

Avoimet Iltamat Seinäjoella - kirjanvaihtoa ja Anna Perhon luento

SeAMK:n opetuksen kehittämispäällikkö Tuija Vasikkaniemi toivotti Lokki Joonatanin sanoin tervetulleeksi avoimen yliopisto- ja  korkeakouluopetuksen Avoimet Iltamat-tapahtumaan.  Hän kertoi missä voi Etelä-Pohjanmaalla opiskella, miten voi opiskella ja kuka tahansa voi aloittaa opinnot.

Ennen Anna Perhon luentoa vein Kirjanvaihtotorille viisi kirjaa ja löysin itselleni kolme.  Kirjanvaihtotorin ideahan on että voit viedä sinne kirjoja ja ottaa torilta itsellesi kirjoja.  Olin ensimmäistä kertaa tälläisella torilla - toivottavasti näitä kirjanvaihtotoreja olisi useamminkin Etelä-Pohjanmaan alueella. Toki minun kirjahyllyssäni ei kovin montaa kirjaa ole, josta haluan luopua.  Olen muistaakseni vuosi sitten myynyt sellaiset kirjat kirppiksellä.

Monta mielenkiintoista opintoa oli tarjolla. Etelä-Pohjanmaan Kesäyliopistossa: luova kirjoittaminen, filosofian perusteet.  Tampereen Yliopiston kautta: Historian perusopinnot, Psykologian perusopinnot. Etelä-Pohjanmaan Opistossa: kirjallisuus, kirjoittaminen, psykologia. SeAMK: Johdatus kulttuurihistoriaan,  Kirjallisuuden genret.  Ensi vuodeksi en ainakaan voi ottaa lisää opintoja - kirjastoalan alkavat opinnot OAMK:ssa ovat kuitenkin tällä hetkellä tärkein ja kansalaisopiston kurssit ovat hyvä lisä. 

Iltamissa oli myös ihastuttavan värikäs Seinäjoen Korkeakoulukirjaston esittelypöytä.  En huomannut varata käteistä, joten en voinut ostaa edes eurolla kirjastokassia :) Täällä kirjastossa en ole vielä käynyt mutta kun opiskeluni alkavat, tulee tästä kirjastosta varmasti yksi suosikeistani. :)

Seinäjokisali oli tupaten täynnä Anna Perhon aloittaessa luentonsa Vähemmän selvitymistä - enemmän elämää.
Minuun, keski-ikäiseen puoli vuotta flow-tilassa lipuneena kolahti Anna Perhon jutut.  En ehkä kuitenkaan olisi osannut pysähtyä miettimään elämääni, tulevaisuuden työtä, opiskeluja ellei viime jouluna olisi tullut tämä pysähdys työelämässä tuotannollisista ja taloudellisista syistä.  Nyt olen valmis jatkamaan täysipainoista elämää arjessa ja (työssä/)opiskelussa.  Viime viikolla tein alustavan kalenterisuunnitelman miten selviän opiskelusta, harrastuksista ja kotitöistä ja miten osaan jättää vapaata aikaa itselleni ja perheelleni.

Ajatuksiani mitä Annan pohdinnat minussa herättivät (kursivoitu teksti on Annan sitaatteja):

"Onni asuu isoissa  asioissa"
Elämän isoimmat tukipilarit ovat terveys, ihmissuhteet ja taloudellinen balanssi.  Näiden ollessa suhteellisen hyvin voi sanoa olevansa onnellinen.  Vaan monestiko nämä elämä kolme tukipilaria ovat niin vahvasti hyvin... silloin on haettava sitä onnea elämäänsä niistä pienistäkin asioista.   Ja niiden avulla voi pyrkiä onnellisempaan elämään ja kohti isompia onnen asioita.  Jotain on itse tehtävä - pelkkä valittaminen ja syiden etsiminen olosuhteista/asioista ei riitä, on tarttuva toimeen jollakin tavoin.  Toivottavasti jokainen löytäisi myönteisen tavan toimia vaikeissakin asioissa - yksin se ei aina onnistu, on uskallettava pyytää apuakin. 

Pohdi elämäsi kolme tärkeintä asiaa/arvoa

Uudenvuoden alkaessa, kesän alkaessa, ja syksyn alkaessa minä aina suunnittelen ja teen kaikenlaisia listoja mitä nyt teen - minkä harrastuksen/kurssin aloitan, miten muutan elämäntapojani jne. Tähän asti oma innostukseni on kestänyt kuukauden verran ja sitten on aikataulut ja into lopahtaunu - olen palannut samaan vanhaan kaavaan.  Annan sanoista tajusin, että olen listannut ihan liian monta tärkeää asiaa samaan aikaan toteutetavaksi.  En ole millään ehtinyt kaikkea tekemään hyvin.  Vähäsen jännittää onko minulla vieläkin liian monta asiaa -  pysyykö suunnitelmani kasassa vai husinko sinne tänne ja into lopahtaa kesken.  Sen tiedän että tärkein asia listallani on alkavat opiskelut - tulevaisuuden töidenkin kannalta.

Kyllä ja Ei

On helpompi sanoa kyllä kaikelle mikä tapahtuu kodin ulkopuolella (isäni on oiva esimerkki tästä yhä) - on mukava mennä erilaisiin tapahtumiin, tavata ystäviä, mennä harrastuspiireihin, ottaa osaa vapaaehtoistyöhön jne.  Huomaan siis kulkevani samaa polkua kuin isäni.  Osaan sanoa kotona perheelleni ei -  miksi en sitten osaa sanoa sitä muille?  Miksi pelkäämme että ihmiset loukkaantuvat eivätkä ymmärrä kun haluat viettää aikaa itsesi tai perheesi kanssa?  Ovatko sellaiset ihmiset hyväksi sinulle, jotka sinut tästä tuomitsevat? Luulenpa kuitenkin, että olen hiukan oppinut sanomaan ystävällisesti ei.

Multitaskaaminen

Osui ja uppos. On hyvin vaikeata olla tekemättä useampaa asiaa yhtä aikaa.  Aion nyt yrittää kokeilla keskittyä yhden asian tekemiseen loppuun asti  - silti jää aika moni asia kuitenkin kesken, ehkä asialista siitä sitten vähenee. 

Suunnittele - aloita vaikeammasta tehtävästä

Tee ikävin asia pois edestä päivän virkeimpänä ajankohtana, jos mahdollista.  Eli minun parhain aikani vuorokaudesta on 5.00-15.00.  Iltapäivästä tarvitsisin puolen tunnin päiväunet mutta eipä taida kovin montaa sellaista työtä olla missä se onnistuisi.  Jos olen ottanut päiväunet, jaksan taas hyvin iltaan saakka.

Rakastu rutiineihin

Negatiivinen ajattelu ja rutiineiden inhoaminen vie turhaa energiaa asioiden tekemisestä -  ne kun on joka tapauksessa tehtävä aina.  Kotona ja työyhteisössä rutiinien jakaminen pitäisi olla balanssissa - kummassakaan ei pitäisi olla tilanne että yhdellä henkilöllä on liian paljon rutiineja hoidettavana.

Nuku

Riittävän pitkät yöunet ovat tärkeät.  Omassa elämässäni eivät lapset enää varsinaisesti katkaisen yöuniani joten saan nukkua rauhassa tarvitsemani 8 tuntia. Jo tunnin keskeytys keskellä yötä saa minut seuraavana päivänä väsyneeksi, kuten huomasin eilen.  Vielä kun jotenkin pääsisin niistä asioiden murehtimisista keskellä yötä eroon.

Puhu itsellesi kauniisti

Enmmäkseen olen myönteisesti ajatteleva ihminen ja olen hyväksynyt itseni tälläisenä kuin olen, unohtamatta kuitenkaan että voin oppia ja kehittyä elämässä koko ajan.  Silti varsinkin tiettynä aikana kuukaudesta iskee totaalinen huonommuudentunne - minusta ei ole mihinkään, minä olen ruma ja saamaton vanha akka....  onneksi tätä kestää vain yleensä päivän.  Tänään voin sanoa olevani onnellinen keski-ikäinen pohojalaasakka, joka saa kirjoitella ajatuksiansa vapaasti tänne blogihin. 

Anna Perhon kirjat Anna palaa ja Superarkea! aion lainata/varata kirjastosta - niistä sitten myöhemmin lisää blogissa.

Kiitos kun tälläisiä iltamia järjestetään ilman pääsymaksuja - suosittelen käymään näillä luennoilla vaikka ei juuri nyt aikoisikaan aloittaa avoimen opiskeluja. Ensi syksynä menen varmasti uudestaan -  mikäli luento/esiintyjä on yhtä mielenkiintoinen. :)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

M.A. Castrén ja Siperian kielioppi

Sarjakuvan aiheen on oltava riittävän kiinnostava saadakseen minut lukemaan sarjakuvia. Katselin kirjaston aikuisten osaston sarjakuvahyllyä, joka oli sopivasti lähellä yhtä lempikirjaosastoani eli runokirjahyllyä. Sarjakuvan nimen perusteella nappasin tämän kirjan hyllystä ja päätin aiheen perusteella kokeilla sarjakuvan lukemista - löytyi sieltä muutama muukin kiinnostava sarjakuva, niistä kuulette myöhemmin.

Sarjakuvassahan on kuvitus tärkeämmässä osassa - onhan sellaisiakin sarjakuvia, joissa ei ole tekstiä lainkaan. Jo sarjakuvan kansi antaa oman mielikuvansa sarjakuvan tyylistä.  M.A. Castrén ja Siberian kielioppi-sarjakuvan kuvitukseen kaipasin värikuvia, kuten sarjakuvan kannessa on käytetty. Tokihan olen oppinut lukemaan mustavalkosarjakuvaklippejä sanomalehdestä nuorempana (nykyään luen tosi harvoin sarjakuvia lehdestä, ehkä näiden albumien myötä kiinnostus sanomalehtien sarjakuviinkin palaa). Sarjakuvalukemiseni oli hieman ruosteessa, koska aluksi minun oli vaikeata keskittyä kuviin. Huomasin lukevani sarjakuvien tekstit ja unohdin tarkastella mitä kuvassa tapahtuu.  Muutaman sivun jälkeen lukurytmi kuvan ja tekstin kanssa alkoi sujumaan.  Päähenkilön ja sivuhenkilöiden sarjakuvahahmot menivät välillä sekaisin - sarjakuvan lopussa oleva infosivu selkeytti.  Mukava yksityiskohta oli sivujen alalaidassa kulkeva oma lisätarina. 
Kaunokirjoitusmainen kertojateksti oli välillä hankala hahmottaa, täytyi arvata muutama sana. Kuitenkin pidin ulkoasultaaan siitä, että kertoja- ja puhekuplatekstit olivat eri fonteilla.
Sarjakuvan tarinassa oli sopivasti dramatiikkaa ja huumoriakin. 

Sarjakuvan kuvat ovat Pentti Otsamon  . Hänen on mm. julkaissut muitakin sarjakuvia.  Sarjakuvien nimien perusteella ei minua vielä kiinnostanut tutustua muihin teoksiin. 
Sarjakuvien tekstit ovat Pauli Kallion.  Hänen muut sarjakuvat ovat minulle tuntemattomia - minun tietämykseni sarjakuvista on muutenkin hyvin rajallinen. 

  En ole tutustunut Castrénin elämäkertaan mutta nimi oli kuitenkin kuulosti tutulta. Tämän sarjakuvan myötä luen varmasti lähdekirjallisuutena ilmoitetut teoksetkin:
Arvi Arjatsalo: Siperian kutsu. Kertomus M.A. Castrénin kahdesta tutkimusmatkasta, Otava, 1991
M.A. Castrén: Tutkimusmatkoilla pohjolassa. Matias Aleksanteri Castrénin matkakertomuksista suom. ja johd. kirj. Aulis J. Joki, WSOY, 1967
B. Estlander: Mathias Aleksanteri Castrén: hänen matkansa ja tutkimuksensa, Otava, 1929
Markku Löytönen (toim.): Matka-arkku. Suomalaisia tutkimusmatkailijoita, SKS, 1989
Uolevi Nojonen: Matkatoverit. M.A. Castrénin matkassa, Kirjayhtymä, 1979

Pauli Kallio (teksti) ja Pentti Otsamo (kuvat): M.A. Castrén ja Siperian kielioppi, Otava, 2008
Kansi: Pentti Otsamo
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjastosta




lauantai 16. elokuuta 2014

Enkelilapselle

Voimakkaita tunteita herättäviä rakkauden ja elämän runoja - rakkaus raastaa, riipii, satuttaa ja rakkaus vie hurmioon.  Runoteoksen nimi Enkelilapselle on saanut nimen runoista pienen lapsen menetyksestä.

Luin runoteoksen toista kertaa - runojen myötä käyn omiakin rakkauden tunteitani läpi lapsuudesta nuoruuteen, nuoruudesta aikuisuuteen.  Juha Mäntylän runoista löytää runouden voimaa niin nuori kuin vanhempikin ihminen. Mieleeni tulevat Tommy Tabermann ja Arto Juurakko - jotain samankaltaisuutta on näiden kolmen miehen runoissa mutta kuitenkin heillä jokaisella on oma juttunsa, oma tyylinsä.  Näitä runoja soisin, joskus kuulevan runonlausuntatapahtumassa - saatanpa näistä valita jonkun runon itsellenikin kansalaisopiston runonlausuntapiiriin, mikäli kurssi alkaa tänä syksynä.

Tässä muutamia ajatuksia runoista, jotka minuun vaikuttivat tällä lukukerralla eniten:

Mysterion (3), (4) ja (5)

Pidän kolmesta viimeisestä Mysterion-runosta. Luontometaforat rakkaudenkuvauksena ovat romanttisia. Kaksi viimeisintä ovat eroottisempia -  miten muutamalla sanalla voikaan kuvata tunteiden paloa, joka vie syvälle sydämen sopukoihin.

Rakkausruno ja Onneton tyttö

Nämä runot tuo mieleeni oman tyttäreni - hänen kipuilut rakkauden polulla teini-ikäisestä nuoreksi aikuiseksi.

Satoja suudelmia

Rakkaus antaa kaiken - ... kerrot vain niin annan mitä tarvitset

Hikeä

Yksi runokirjan rohkeimmista eroottissävyisistä runoista puhuttelee rakkauden suoruudellaan.

Pieni sydän 

Runo kaikille ystävyyttä kaipaaville, ystävyyttä kunnioittaville.  Ystävyyttä on monenlaista - monentasoista.

Hukutan suudelmiin

Kaunis rakkausruno kahden ihmisen kohtaamisesta.

Minuutin mittainen elämä

Pienen, vastasyntyneen lapsen menetys koskettaa - runo auttaa ymmärtämään niitä tunteita mitä lapsensa menettäneet vanhemmat kokevat.  Tämän runon äärellä hiljennyn ja olen sanaton.

Suuri hetki 

Haluan sinun läheisyyttäsi,
katsoa sinua silmiin,
ja pitää kädestäsi kiinni 
-Juha Mäntylä-  (s. 49)


Tekstari

Mitä jos minun teini-iässäni 80-luvun lopussa olisi ollut kännyt ja tekstarit - luojan kiitos että ei ollut! :) Pikkulappuset ja kirjeet ajoivat kiitettävästi samaa asiaa.

Kuiskaus

Rakkaus on yllätyksiä täynnä,  meidän elämän muistot iloissa ja suruissa.  Kuiskata ja olla vain hiljaa.

Onnellinen kompastuja

Positiivisin runokirjan rakkausruno ♥

Rakkauden ilta

Runon päätössanat sanovat kaiken "olemme aina kaksin yhdet"

Aamu

Runo kaikille meille, jotka opiskelijanuorina olemme jäänet rakkaan viereen nukkumaan - lintsaten koulusta :)

Lämmin...

Lämmin käsi kädessäni.
Lämmin huuli huulillani.
Lämmin vartalo vartalossani.
Lämmin kuiskaus korvaani,
"olet ihana"

Onneksi sinä olet!
-Juha Mäntylä (s.116)

Sattuu (5)

Vaikka minun sydämeeni sattuu,
olen silti onnellinen ja voin hymyillä.

Sattuminen on vain hyväksi,
koska tunnen silloin, että minulla on vielä sydäntä.
-Juha Mäntylä (s. 145)

Juha Mäntylä: Enkelilapselle, BoD, 2010
Mistä hankittu: ostettu Kauhavan INFO-kirjakaupasta 2010









torstai 14. elokuuta 2014

Kuvittele itsesi - luovuus, mielikuvat ja metaforatyöskentely oman elämän työvälineenä

En olekaan höperö keski-ikäinen akka mielikuvitushahmoineni mieleni sopukoissa. Olen kuvitellut että tämä "taito" on pitänyt jätttää lapsuuteen.  Marja-Leena Toukosen kirja Kuvittele itsesi antoi minulle "vapauden" kulkea elämäni polkua sisäisten hahmojeni vahvistamana. Tässä ei ole kyse sivupersoonista eli Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä .

Kirja alkaa lapsuuden mielikuvitusleikeistä. Saan mieleeni elävästi omia lapsuuteni mielikuvitushahmoja - äitini ei aina tiennyt oliko minulla leikkimökissäni leikkiessä oikeasti siellä kaveri/kavereita :) Oppiessani lukemaan ja saadessani oven auki kirjojen maailmaan, poimin hahmoja kirjojen tarinoista.
Kirjassa on myös harjoitustehtäviä, joista ensimäisessä keskitytään lapsuuden mielikuvitushahmoihin esim. lapsuuden valokuvien avulla.  Viime syksystä tämän vuoden kevääseen olenkin käynyt elämäni valokuvia läpi elämänkaarikirjoittamisen kurssilla.  Tämä kirjan harjoitus on oiva apu saada mieleen lisää lapsuudenmuistoja, kun jossain vaiheessa palaan kirjoituksieni pariin.

Marja-Leena Toukonen kertoo kirjassaan omista sisäisistä hahmoista, jotka ovat hänen elämässään ainakin kirjan kirjoittamisen hetkellä - jotkut hahmot voivat poistua kokonaan tai väliaikaisesti ja tilalle voi tulla uusi hahmokin.   Hän on antanut myös nimet hahmoille.  Omilla sisäisillä hahmoillani ei ole nimeä - ehkä sellaiset vielä keksinkin. Toisinaan olen tuntenut ristiriitaisuutta hahmojeni välillä, mutta nyt ymmärrän että ne vahvistavat minua kohtaamaan asioita eri elämän tilanteissa.  Mielikuvien luominen auttaa selviytymään tietyistä tilanteista - ei se toki täydellisesti toimi, eikä elämän niin pidäkään sujua.
Toisen harjoituksen avulla löytää sisäiset hahmonsa.  Saa kuvitella minkä näköisiä ne ovat - luonne, pukeutuminen, ihmissuhteet.  Apuna voi käyttää kuvia, mikä minulle on luontevaa.

Asioita, jotka vaivaavat mieltä voi lähestyä myös sisäisen hahmon avulla.  Hahmolle voi antaa asiaan liittyvän nimen kuten esim. kirjassa paino-ongelmien kanssa pohtivalle Mrs Fat tai uimapelkoon Vesipelko.  Näiden hahmojen avulla voi käydä sitä vuoropuhelua mitä tekisi muutenkin, kun pohtii asian eri vaihtoehtoja hiljaa mielessään.

Elämän viisauden pohtimista voi kuvitella olevansa vanhempi kuin on nyt - ystävällisenä, viisaana. Tämä harjoitus on haasteellinen - tulee väkisinkin mieleen, että jos olenkin ryppyinen kärttymummo...

Muistelu-harjoituksessa mietitään elämässä olleita ihmisiä, jotka ovat jo rajan tuolla puolen. Voi muistella myös ihmisiä (sukulaisia), joita ei ole tavannutkaan mutta jotka ovat välillisesti vaikuttaneet elämään. Jälleen tuon elämänkaarikirjoittamisen myötä olen kokenut  isoisäni (äidin puolelta) ja hänen isänsä vahvoina tunteina kirjoittaessani heistä.  Samoin isän isoisän (hänen äidin puolelta). Nuo kolme esi-isääni ovat ne ensimäiset henkilöt, joista aloitan sukutarinan kirjoittamisen.

Uskonnolliset, pyhät hahmot ovat myös sisäisiä hahmoja - oivalsin, että enkelin voi nimetä muutenkin kuin perinteisesti esim. Gabriel tai Rafael. Minulle uskonto on enimmäkseen kristillinen mutta lähellä sydäntäni on muutkin "mystisemmät" uskonnot.  Minun pyhä sisäinen hahmo voisi olla erityinen Buddhakin...

Keskustelu huolten kanssa-harjoitus on minulle tärkeä - varsinkin aamuyön tunteina herätessä kesken unien, tämä harjoitus saattaisi helpottaa uudelleen nukahtamistakin.  Huolelle voi antaa äänen, värin tai muodon - hengitysharjoitukset kuuluva luontevasti tähän.

Tunnista kiinnostuneisuutesi-harjoituksen tein eilen ja käytin sitä Kirjallisuuspiirin "Polttava kysymys"-aiheen kirjoittamiseen.  Etsin siis paristakymmenestä sanomalehdestä yhden kuvan ja yhden artikkelin, mitkä herättivät mielenkiintoni.  Kuvien ja artikkeleiden ei tarvinnut olla samaa asiaa.  Kirjallisuus, luonto, opetus ja kasvatus olivat artikkeleissa aiheitani.  Kuvista löytyi myös eläimiä, luontokuvia, taidekuvia ja erilaisten ihmisten kuvia.  Teen näistä vielä myöhemmin kollaasin ja kirjoitan muistiin mitä asioita artikkelit ja kuvat kertovat - minusta.

Lapsuuden ja nuoruuden muisto-harjoituksia en juuri nyt aio tehdä - olen niitä juuri elämänkaarikirjoittamisessa käynyt läpi. Toki voin tehdä tuon toisen harjoituksen, jossa pyytäisin vanhempiani ja ystävääni kertomaan millainen minä olin heidän silmien kautta.

Eläimetafora-harjoituksen avulla voisin oppia ymmärtämään vielä paremmin äitiä.  Mikähän eläinhahmo/hahmot häntä kuvaisivatkaan... Toisaalta olisi mukava tehdä se myös isästänikin - ehkä olen enemmän isäni luonteinen vaikka löydän itsestäni nykyisin niitä ei-niin-mukavia äitini piirteitäkin...

Ehdottomasti kiinnostavin harjoitus tässä kirjassa on sisäiset eläinhahmot - olenhan aina ollut kiinnostunut voimaeläimistäkin.  Tehtävässä listataan kolme eri eläinlistaa (nisäkkäät, linnut, vesieläimet/matelijat). Nisäkäseläimiä on minun voimaeläimeni enimmäkseen, matelijat tuntuvat oudoilta mutta vesieläimistä tulee mielen heti delfiini paitsi, että se luetaan nisäkkäisiin. :)

Kuvittela ympäristösi-harjoitusta olenkin toisinaan harjoittanut - taloudellisin tilanteen vuoksi, kun ei ole juuri nyt mahdollista matkustaa, tehdä suurempia sisustusmuutoksia tai puutarhaan hankkia uusia kasveja tai kalusteita. Nuorempana nämä haaveilut tuottivat masennusta, kun ei voinut niitä toteuttaa (ostaa tavaroita), mutta näin vanhempana riittää unelmointi ja toive, siitä päivästä kun jotain saa hankittua tai pääsee matkustamaan.

Voi myös kuvitella lapsuuden maisemia - mitkä olivat tärkeitä ja mieleenpainuvia.

Sisäisiä näyttämöitä olen löytänyt - eläydyn moniin elokuviin, tv-sarjoihin, teatteriesityksiin, oopperoihin, musiikkikappaleisiin hyvinkin voimakkaasti.  Jouduin keskeyttämään Filmnetistä Damages-sarjan katsomisen, koska mieleni tuntui olevan liikaakiin sarjan hahmoissa ja siinä tunnelmassa - et voi luottaa kehenkään, sellaista elämää en halua elää vaikka en toki elä missään vaaleanpunaisessa pumpulissakaan.

Kerro itsestäsi-tilanteet vaihtelevat, vaikka olenkin (ehkä) liiankin avoin tuntemattomillekin ihmisille. Mutta olen kuitenkin oppinut, mitä kertoa missäkin tilanteessa omasta elämästäni - kahden lapsen äiti tai avopuoliso tai kirjabloggaaja tai koiranomistaja  jne.

Löydä luovuutesi-harjoitusta tarvitsen - lapsuudessa ja nuoruudessa olen  kokenut, että minun luovuudelleni on naurettu ja on sanottu, että sitä ei tehdä noin. Nyt aikuisena vihdoin uskallan kokeilla monenlaista luovuutta - silti vielä en niistä moniakaan näytä kenellekkään, eikä se haittaa vaikka en niitä kaikkia voisikaan muille näyttää. Sen verran "julkisuutta" kuitenkin kaipaan, että jotain haluan tuoda julkisestikin esille - kuten tämä kirjablogi.

Sisäisen taideteoksen luominen tuntui ensin ajatuksena vaikealta, mutta se voi olla niin monenlaista, sen ei tarvitse olla yksistään maalaus.

Luovuutta arjessani on tällä hetkellä monenlaista - toivottavasti en uppoudu liikaa luovuuden maailman ja unohda läheisiä ihmisiäni...

Tunne tunnelmasi-harjoituksen voi varmasti käydä muutenkin kuin työpäivästä - tämän hetken arjen päivistä kotona ja opiskelusta ja harrastuksista.

"Kuvitteleminen on vahva itsetuntemuksen ja -ilmaisun väline, joka meillä on käytössämme joka päivä ja missä ikinä liikummekin."  (s. 181)

"Riittää, että pääsemme joskus yksin kävelylle tai että junassa istuessamme emme täytä kaikkea aikaamme lukemisella, sähköpostien lukemisella tai matkapuhelimeen puhumisella, vaan uskallamme nojata leukamme kämmeneen ja tuijottaa ulkona vilahtelevia maisemia ja antaa ajatuksen viedä."  (s. 182)

"Sisäiset hahmot kantavat mukanaan myös hiljaista tietoa ja viisautta, jota tarvitsen elämäni pulmatilanteissa ja kriiseissä."  (s. 185)

Kirjallisuutta:
Gaston Backelard: Tilan poetiikka, Nemo, 2003
Julia Cameron: Kultasuoni - matka luovuuden sydämeen, Like, 1999
Carl Honoré: Slow. Elä hitaammin! Manifesti verkkaisen elämän puolesta, Bazar, 2006
Eino Kaila: Syvähenkinen elämä, Otava, 1986
Yrjö Kallinen: Elämmekö unessa?, Tammi, 1971
Yrjö Kallinen: Tässä ja nyt, Tammi, 1965
Kirsi Kunnas (suom.): Krylovin faabeleita, Weili+Göös, 1979
Mestari Eckhart: Sielun syvyys, Basam, 2009
Fernandez Pessoa: Hetkien vaellus, Otava, 1993
Fernandez Pessoa: En minä ole aina sama, Otava, 2001
Fernandez Pessoa (Bernando Soarez): Levottomuuden kirja, Andalusialainen koira, 1999
Riitta Suurla: Dialoginen eli meditatiivinen kirjoittaminen, Taivaankansi, 1998
Paul Tillich: Muuttuvan maailman moraali, Kirjapaja, 1983
Marja-Leena Toukonen: Unelmatyöskentely.  Ote omanlaiseen elämään, PS-kustannus, 2008
Virginia Woolf: Aallot, Kirjayhtymä, 1979

Marja-Leena Toukonen: Kuvittele itsesi - luovuus, mielikuvat ja metaforatyöskentely oman elämän työvälineinä, Basam, 2010
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto






keskiviikko 13. elokuuta 2014

Vähän on tarpeen - matkanteon välttämättömyydestä

Pieni kirja, lyhyitä tekstejä, puhuttelevia valokuvia - vähän on tarpeen.  Tekstien otsikot ovat matkatermistöä kuvaten elämän kulkua.

Selailen kirjaa samalla, kun kirjoitan tätä blogitekstiä - palauttaen mieleeni ajatuksia, mitä lyhyet, parin sivun tekstit minussa herättivät.

ELÄMYSMATKA

Elämysmatkan voi tehdä omilta kotiportailta omaan pihaan ja puutarhaan, jatkaen matkaa lähiteillä. Minulle elämysmatka metsään on arvokkain - tänä kesänä en ole siellä käynyt koirani sairauden vuoksi.  Koiravanhukseni voimien vähentyessä on minun uskallettava metsäretkille yksinäänkin.

MUUTOS

Talvi on odotuksen aikaa, kevät tuo kesän ja uuden alun, kunnes syksy raikastaa ja loppupuolellaan vaivuttaa talven horrokseen - näin kokee elämässä muutoksiakin. Uskoen, toivoen, kiittäen.

PAIKKAVARAUS

Jokaiselle meille on elämässä varattu oma paikkamme - meillä on oikeus olla omana itsenämme elämän junassa.

KAUKOKAIPUU

Mitä minä kaipaan elämässäni? Löydänkö sitä lähempää kuin osaan aavistaakkaan...

HAAVEET

Olen toisinaan taivaanrannan maalari ja toisinaan taivaanrannan matkamies.  Ehkä olisi uskallettava olla enemmän matkamies kuin maalari.

LÄHTÖPÄÄTÖS

Uskalla ottaa se ensimmäinen askel kohti maalia,  määränpäätä.

LÄHTÖSELVITYS1

Luovu elämäsi raskaista kivistä ja säilytä jalokivet.

LÄHTÖSELVITYS 2

Yksinäisyyden satamasta ei ole paluulippua - ajelehdit ikuisesti aavalla merellä.

KYNNYS

Maailma on avoinna - löydät etsimäsi vieraistakin huoneista.

OLESKELULUPA

Toisinaan saan vaan olla ihan oman itseni kanssa - hiljaisuudessa.

RUUMIINTARKASTUS

Kysymyksiä, kysymyksiä - miten voit, mitä sinulle kuuluu, oletko kuullut, tiedätkö, muistatko....

TAX-FREE 1

Elämän hinta - lopussa olemmeko vihdoinkin kaikki samanarvoisia.

TAX-FREE 2

Onni on elämä, jossa jotkin asiat ovat (vero)vapaita - kaikkea ei saa rahalla, onneksi.

ISTUMAPAIKKA 1

Vaihda junaa ja matkan suuntaa, jos istumapaikka tuntuu jo varatulta.

ISTUMAPAIKKA 2

Onni on löytää oma paikka elämän valtamerillä seilatessa.

PASSI

Oikeutta ajatuksiin ei voi minulta pois ottaa - elämän passi.

SALAKULJETTAJAT (kyrie eleison)

Jaa kokemuksiasi, ajatuksiasi, ilojasi, surujasi.

KIIRE (kyrie eleison)

Älä anna kiireen tukahduttaa elämääsi.

LÄPIVALAISU 1

Korkeampi voima valaisee minut - parantaa, vahvistaa.

LÄPIVALAISU 2

Aika kuluu ja vanhenet päivä päivältä - osaanko tarttua tähän hetkeen?

LÄPIVALAISU 3

"Hyvien ajatusten ilmavirta nostaa ylös raskaankin ajattelijan, kokonaisia parvia meitä, jotka emme kuvitelleet osaavamme ajatusten voimin liikkua, saati lentää."  (s. 44)

RAJAT

"Mitä enemmän rajoja ylität, sitä vähemmän eroja näet ihmisten välillä."  (s. 46)

KANTAJA

Näkymättömiä kantajia elämän varrella.

MYÖHÄSTYMINEN 1

Joskus tavoittelee täydellisyyttä mutta huomaa myöhästyvänsä junasta - mikä helpotus jäädä asemalle, keskeneräisenä.

MYÖHÄSTYMINEN 2

Kaikella on ollut tarkoitus, myös niilläkin asioilla, joihin en ole ehtinyt ja joiden vuoksi suunnitelmat ovat muuttuneet.

MATKATAVARAT

Parempi kantaa kevyttä matkalaukkua ja tarttua elämänlankoihin kun raahata raskasta salkkua, unohtaen elää.

MATKATOVERIT

Elämän rautateillä pysähdy asemilla ja ota vastaan apu ja anna auttava käsi.

LÄHTÖAIKA

"On hyvä lähteä, kun on aika"  (s. 53)

KANSSAMATKUSTAJAT

He kulkevat vierelläsi ja antavat sinun mennä - hakeakseen sinut takaisin.

KARTAT 1

Vanhat kartat kannattaa välillä uusia - löydät paremmin perille.

KARTAT 2

Toisaalta vanhojakaan karttoja ei kannata heittää pois - muistoihin on hyvä palata.

TRANSIT-ALUE 1

Tavoitteet vaativat ponnisteluja ja rohkeutta.

TRANSIT-ALUE 2

Muuttaminen kodista toiseen, työpaikasta toiseen, opiskelujen jatkuminen tutkinnosta toiseen.

PYSÄHDYS

Ole läsnä rakkaimmillesi.

EVÄÄT

Paasto puhdistaa elämän ruoan.

LÄHTEVÄT - SAAPUVAT - PALAAVAT

Onnellinen se, joka pääsee lähtemään, joka
välttää pimeän, kylmän, tavanomaisen;
menee pois työn ulottuvilta, arjen
tavoittamattomiin, pois vaatimusten ja suoritusten
noidankehästä.
Onnellinen on se ihminen.

Onnellinen se, joka saapuu jonnekin, laskeutuu,
pysähtyy, nousee maihin,
kävelee iloisesti yllättyneenä, hämmästyksestä
huudahdellen, sydän iloa tulvillaan,
untuvikkona, vastatulleena, perille päässeenä.
Onnellinen se ihminen.

Onnellinen se, joka palaa takaisin, joka ei ole unohtanut,
joka löytää tutut kasvot ja iloitsee. Onnellinen se,
joka on antanut anteeksi ja oppinut ymmärtämään.
Onnellinen se ihminen, joka palaa.
-Kaija Pispa-  (s. 68)

TULIAINEN 1

Ystävyys on vastaaanottamista.

TULIAINEN 2

Ystävyys on antamista.

MATKAMUISTOT

Elämän muistot - keräilyharvinaisuuksiakin.

VALITUSOIKEUS ( matkamiehen valitusvirsi ylimmälle johtajalle)

Elämän vääryydet ja kurjuudet satuttavat, ärsyttävät - toisinaan ihan turhaan.

ASIAKASPALAUTE (matkustavaisen kiitosvirsi matkajärjestäjälle)

Ilman kuoppia elämän tiellä en olisi minä - jokin minut on aina nostanut kuopasta ylös.

Kaija Pispa: Vähän on tarpeen - matkanteon välttämättömyydestä, Kirjapaja, 2011
Kansi: Iiris Kallunki
Mistä hankittu: ostettu Lapuan Herättäjäjuhlilta Herättäjän kirjakaupan myyntikojulta












tiistai 12. elokuuta 2014

Katse kaukaisuuteen - elämän tarkoitusta etsimässä

Piispan tehtävistä luopunut teologian professori Richard Holloway pohtii elämän tarkoitusta otsikoilla Katsoa, Puhua, Kuunnella,  Lähteä.

KATSOA

Katsominen jatkuu

"Uskonto, vaikka siitä puhuttaisiinkin vain yleiseillä tasolla, on vaarallisen tulenarka aihe. Kompastuskivi piilee siinä, että uskontojen esittämiä väitteitä ei voi mitenkään todistaa oikeiksi. "  (s. 19)

Katse kuilussa

"Elämä ei ole niinkään olemista vaan pikemminkin lipumista, jonkin loputonta muuttumista joksikin muuksi" (s. 24)

Poissaolon äärellä

"Epätietoisuus asioiden perimmäisestä merkityksestä tai merkitsettömyydestä on vaikeaa ja tuskallista, ja siksi on täysin ymmärrettävää, että käsitteellistämme jatkuvasti asioita ja luomme itsellemme fiktiivisen todellisuuden, jonka avulla pääsemme pakoon epävarmuutta" (s 28)

Poissaolon läsnäolo

"...aistisimme suuren poissaolon läsnäolon ja kuulisimme vain sen askelten kopinan tai näkisimme sen jättämät jäljet"  (s. 59)

PUHUA

Tarinoiden kertomista

"...tarinoiden kertominen on keinomme hahmottaa maailmaa, ja mitä ilmeisemmin ihmislaji on kertonut tarinoita siitä lähtien, kun se oppi puhumaan"  (s. 67)

Kristinuskon suuri kertomus

"Kuten kaikissa vanhoissa kerrontamuodoissa, myös täyden kukoistuksensa saavuttaneissa kristillisissä tarinoissa on runsaasti häikäisevän epäjohdonmukaisesti toisiinsa kietouvia metaforia ja viittauksia."  (s. 82)

Tieteen suuri kertomus

"Olemme olentoja, jotka haluavat palavasti selvittää asioiden merkityksen ja jotka elävät ilmeisen tarkoituksettomassa maailmankaikkeudessa" (s. 97)

KUUNNELLA

Korvakuulolta

"Nykyisten käsitysten ja ikivanhojen sääntöjen  välimatka on suuri, mutta ainakin se osoittaa, kuinka monenlaisia moraalikäytäntöjä vuosisatojen  saatossa on ollut käytössä"  (s. 120)

Fundamentalismi

"He (uskonnollista äärisuuntausta edustavat) pitävät uhmakkaasti kiinni kehityksen uhkaamista perinteistään ja kieltäytyvät tunnustamasta mitään muuta näkemystapaa kuin sen,  johon he ovat kasvaneet"  (s. 125)

LÄHTEÄ

Loppujen lopuksi

"Tietoisuus siitä, että elämä jatkuu ilman meitäkin, voi tuntua suloisen kaihoisalta, mutta meidän ei silti tarvitse vihata kaikkea uutta ja erilaista ja sillä tavalla vääristää ajatusmaailmaamme"  (s. 197)

Kirjallisuutta:
Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta, WSOY, 2005
Albert Camus: Rutto, Otava, 1980
Raymond Carver: Rivi riviltä, lyönti lyönniltä, WSOY, 1994
Gil Courtemanche: Kigalin sunnuntait, Like, 2003
Antoni Damasio: Spinozaa etsimässä, Terra Cognita, 2003
Fjodor Dostojevski: Karamazovin veljekset, Otava, 1979
T.S. Eliot: Autio maa, Otava, 1988
Margaret Forster: Salattuja kohtaloita, Otava, 1996
Michel Houellebecq: Alkeishiukkaset, WSOY, 2000
John Stuart Mill: Vapaudesta, Librum, 1982
Friedrich Nietzsche: Hyvän ja pahan tuolla puolen, Otava, 1984
Friedrich Nietzsche: Moraalin alkuperästä, Otava, 1969
Michael Ondaatje: Englantilainen potilas, Otava 1993
John Rawls: Oikeudenmukaisuusteoria, WSOY, 1988
Donna Tart: Pieni ystävä, WSOY, 2003

Richard Holloway: Katse kaukaisuuteen - elämän tarkoitusta etsimässä, Like, 2006
suom. Einari Aaltonen
(engl. alkuteos: Looking in the distance, 2004)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto







maanantai 11. elokuuta 2014

Hyverunot

Pienen runokirjasen suuri merkitys ja voima on runoissa, jotka kertovat elämän hyveistä.  Kauniit pastellisävyiset "vesivärimäiset" taustat runoissa luovat harmoniaa.  Tämä kirja on sopivankokoinen pitää mukana käsilaukussa, repussa tai matkalaukussa elämän taipaleilla.

Ajatuksiani kirjasen runoista:

KYKY IHMITELLÄ

Onni on nähdä värikäs maailma konkreettisesti tai sielun silmin. Pienistäkin arjen asioista voi iloita ja löytää ihmeitä. Taivas ja maa - luovat maailman ihmeellisyyden.  Musiikki luo tunteita kuuloaistin avulla  mutta  musiikin värähtelyt voi myös tuntea. Elämä maailmassa saa olla myös seikkailua.

YSTÄVÄLLISYYS

Ole myös itsesi ystävä, siten voit olla toisille ystävä.  Pienetkin teot, ajatukset ovat kultahippusia ystävyyden matkalla - iloissa ja suruissa.

TYYNEYS

Tyyneys on elämän vakauden perusta, vaikeudenkin keskellä.  Aika kuluu ja asiat menevät eteenpäin - olemalla tyyni, olet vahvempi kestämään elämän aallokot. Tämä taito ei ole helppo minulle - salamaniskusta ja ukkosen jyrinästä on toisinaan pitkä matka poutasäähän.

KIITOLLISUUS

Kiitos elämän pienistä asioista, niistä hopeisista hetkistä elämän kultaisella keskitiellä. Kiitos elämän mullistavista kärrynpyöristä, jotka ovat pyöräyttäneet elämän huimasti ympäri, saaden kuitenkin minut jälleen jaloilleen pilvilinnoista - ihana tunne on olla onnensa kukkuloilla kiitollisena.

LUOVUUS/ITSENSÄ TOTEUTTAMINEN

Uskalla olla luova ja toteuta itse hassuimmatkin luovuuden unelmat - (taide)teokset saavat olla juuri sinun näköiset ja juuri sinun persoonaasi kuvaavat.

KÄRSIVÄLLISYYS

Osaanko aina olla kärsivällisesti läsnä, kun minua tarvitaan? Miten suhtaudun muiden ollessa kärsimättömiä? Tarvitsen tähän hyveeseen vahvuutta ja varmuutta.

ROHKEUS

Rohkeus on vahvuus elämän valtateillä. Uskalla astua päätieltä sivutielle, sivutieltä polulle ja polulta salaperäiseen metsään.

RAKKAUS

Rakastaa maailmaa, elämää - ihmisiä, eläimiä, kasveja, kaikkea elävää maan päällä ja taivaankaarella. Rakkaus on tunne syvältä sydämestä.

VIISAUS

Elämän viisauden puutarhureita - iduista ja siemenistä kasvavat taimet, taimista kasvavat valmiit kasvit, puut ja pensastot.  Etsi viisautta pienistä murusista löytääksesi kokonaisuuden.

Runokirjasessa kerrotaan Aristoteleen käsitys hyveistä.  Aristoteleen teos Nikomakhoksen etiikka (suom. 1989) on minulla lukematta - seuraavalla kirjastoreissulla voisin kirjan lainata.

Hyverunoja voi työstää myös hyvemaalauksen avulla. Tästä on myös ohjeet runokirjasessa. Tätä maalausta minäkin aion tehdä silloin tällöin - on mielenkiintoista nähdä miten hyveiden värit muuttuvat elämän varrella.

Sain Musigfi Studiolta myös toisen kirjasen, Hyvekorttien käyttöideoita. Kirjoitan ajatuksiani tästä kirjasesta, kun olen kokeillut hyvekortteja mm. kirjoittamiseni apuna.

Musigfi Studio: Hyverunot, Deltaspektri, 2014
Mistä hankittu: arvostelukappale kustantajalta

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Elämän värit

"Värit ovat suuri arvoitus. Varhaisimmista ajoista asti ihmiskunta on liittänyt väreihin hämmentävän määrän symbolisia merkityksiä. Väriä tunnustetaan, väreillä vaikutetaan, näemme värillisiä uniakin. Mutta miksi värien lumo on niin voimakas?" (kirjan takakansiteksti)

Tässä kirjassa kaksitoista tunnettua suomalaista kertoo yhdestä väristä, sen sävyistä ja miten ko. väri on vaikuttanut heidän elämäänsä, heidän ajatuksiinsa.

HARMAA

Päivi Huuhtanen-Somero on Helsingin yliopiston estetiikan ja taidekasvatuksen dosentti.

-mustavalkokuvat - kuvien kehittämisen harmausasteet
-arjen harmaus
-synteesin väri
-sateenkaaren värit harmaalla taivaalla
-Veikko Vionojan pehmeät mustan ja harmaan sekä punaruskean sävyttämät körttikansan kuvat
-Eero Nelimarkan sinertävän harmaat maisemakuvat lakeuksilta

"Hiljaiselossa on harrasta harmautta, kun vain muistaa antaa pimeyteen langeta valonkajon, jumallisen luomistyön jäljen."  (s. 16)

-pieni harmaa hiiri
-entisajan tonttujen harmaat nutut
-metallin harmaat keittiön kodinkoneet
-kelopuun harmaus
-suomalaisten siniharmaat silmät
-vanhusten hopeiset hiukset
-harmaan värit luonnossa - puut, jäkälät,sienet
-harmaat koirat
-lintujen harmaat sulkavärit

Minun harmaani

KELTAINEN

Brita Polttila (1920-2008) oli helsinkiläinen kirjailija.

-mayojen ilmansuunta etelän väri
.symbolisoi aurinkoa, älyä, oivallusta, uskoa ja hyvyyttä
-tummankeltainen symbolisoi petosta, mustasukkaisuutta, oveluutta, ahneutta, uskottomuutta ja salailua
-keltainen risti oli ruton symboli
-keltainen tai keltamustalippu luonehtii jotain karanteenissa olevaa
-kullankeltainen symboloi jumaluutta
-Kiinan keisarin keltainen viitta
-Kiinassa symbolisoi kuuluisuutta, kehitystä ja edistystä
-keltainen lohikäärme
-Euroopassa keltainen symbolisoi kavaluutta - Juudas Iskariot
-Keskiajalla määrättiin juutalaiset käyttämään keltaisia vaatteita - myös natsi-Saksa käytti keltaista juutalaisten värinä
-Meksikossa keltainen on vainajien jokavuotisen juhlapäivän väri
-Frida Kahlon maalaukset
-keltaiset kukat, aamurusko, iltarusko, revontulet, tähdet, kuu ja aurinko
-toisen maailmansodan aikana USA:ssa sotaan lähteneitten kotien ovenpieleen, portteihin ja tyttöjen hiuksiin kiinnitettiin keltaisia nauhoja kaipauksen ja ikävöinnin merkiksi

Minun keltainen
 Lapsuuden lempivärini oli keltainen.  Meidän talo rakennettiin 1977/78.  Sain valita huoneeni seinien värit - valitsin kirkkaankeltaisen.  Vaatteeni olivat enimmäkseen keltaisia - muistan keltaisen collegepaidan, jossa luki Fonzie.  Onnen Päivät oli sen ajan suosikkisarja ja Fonzie oli niin ♥
Aikuisena en ole kovin montaa keltaista vaatetta pitänyt, eikä sisustuksessamme ole keltaista. Nykyään keltainen väri on minulle kukkien väri, hedelmien väri, kasvisten väri - voimaa antava väri.

LILA JA MALVA

Pauline von Bonsdorf on Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen professori.

-gredliini - Elsa Beskow: Tant Brun, tant Grön och tant Gredelin
-lila kuuluu gredliiniperheeseen, mutta on sen kevyempi ja vaaleampi variantti, pikkusisko tai naimaton täti (s. 30)
-syreeni
-lilan pikkusisko malva, joka lasketaan kuuluvaksi myös purppuroihin (s. 31)
-kasvitieteessä malvat muodostavat kasvisuvun, joko kuuluu Malvaceae-heimoon
-malva-värin keksi William Henry Parkin 1856
-moderni väriteollisuus sai alkunsa malvasta
-symbolisoi naisellisuutta, nuoruutta, raikkautta, vanhenemista, lahoamista, koreilua ja turhamaisuutta
-edustavat sekä nuoren, kypsän että vanhan naisen unelmia siitä mitä hän tahtoisi olla
-unimaailma
-lilan naisellisuus on joko nuoren ja neitseellisen , mutta jo flirttailevan tytön tai vanhenevan naisen unelmaa
-malvan naisellisuus on aistillisempaa ja uskalletumpaa
-pikkutyttöjen maailman - Barbie-maailman väri
-kirjan kansien symbolismi:
   -Monika Fagerholm: Diva
-kosmetiikan väri
-hiusten väri
    -vanhemmat naiset, jotka värjäävät hiuksensa lilalla tai pukeutuvat lilaan edustavat vielä yhtä naisellisuuden tyyppiä, joka eroaa sekä lapsinaisen naiseksitulemisen leikeistä että kypsän, tai ylikypsän, naisen aistillisuudesta (s. 37)
-1700-luvun ihanneväri oli lila

Minun lila ja malva - kirjassa on erikseen myös väri violetti, joten kerron näistä kolmesta väristä samassa kohtaa.

MUSTA

Annukka Peura on turkulainen kirjailija ja filosofian tohtori.

-maa, multa
-kirjallisuus: Leot Tolstoi
-Walter Benjamin
-naiserakko Fotini

"Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin telta, kuin Salomon seinäverhot" (Korkea veisu 1 : 5-6)

Minun musta

Rita-labradorimme ♥ tässä kuvassa 1-vuotiaana.  Ensimmäinen labradorimme Bella oli myös musta, siksi rakastan eniten mustia labradoreja vaikka meillä on ollut keltaisiakin ja jonain päivänä ehkä suklaanruskeakin.

ORANSSI

Klaus Karttunen on Helsingin yliopiston indologian ja antiikin etnografian dosentti. Nykyisin Etelä-Aasian tutkimuksen ja indoeuropeistiikan professori Helsingin yliopistossa

-alkuaan appelsiini, kiinanomena
-oranssi-sanan etymologia
   - nāraṅga (sanskrit)
   -nāraṅg  (persia eli farsi)
   -naranja (espanja)
   -laranja (portugali)
   -aurantium (latina)
   -arancia (italia)
   -orange (ranska, englanti)
-munkin kaavut
-urheilijoiden väri
-kukat
-tyrnimarja
-hyönteiset
-kirjankannet: Don Quijote, Norman Mailer: Muinaiset sillat, Dostojevsk: Idiootti
-kirjallisuus: Eeva-Liisa Manner: Poltettu oranssi
-sahrami
-meripihka
-hollantilaisten väri
-Suomen postilaitos ennen

Minun oranssi

Kehäkukat äitini kukkapenkissä ♥  Jonain kesänä niitä vielä istutan omaankin puutarhaan. :)

PUNAINEN

Arvo Salo (1932-2011) oli kirjailija ja mm. entinen kulttuuriministeri.

Hän kuvaa väriä runollaan punaisesta aatteesta.

Minun punainen

Minun jouluuni kuuluu punainen väri aina jollakin tavoin vaikka vietänkin sinistä, valkoista, hopeista, kultaista tai lilanväristäkin joulua vaihtelevasti.

RUSKEA

Kari Enqvist on Helsingin yliopiston kosmologian professori.

-symboloi elämän kiertokulkua
-rapautuva kallio
-märkä santa
-männyn kuori
-ruskettunut ihminen
-kuihtuneet lehdet
-palava paperi ennen hiiltymistä
-ruostunut rauta
-tammen ruskea terho
-öykkärimäiset ruskeapaidat Hitlerin valtaan - natsismi
-mahonki
-suklaa
-viski, konjakki, sherry
-sikarit
-hanhemaksa
-siirappi
-ruskea kastike
-nahka

"Ruskea, seitsemäs väri; väri joka ei ole olemassa, muistuttaa meitä juuri muutoksesta. Asioista, jotka ovat olleet, ja asioista, jotka ovat vasta tulossa. Syntymästä ja kuolemasta. Atomeista, jotka eivät milloinkaan lepää. Elämyksistä, joiden olemassaolo perustuu pelkästään mikromaailman salamannopeiden muutosten karkeaan tulkintaan" (s. 68)

Minun ruskea

♥♥♥ SUKLAA ♥♥♥

SININEN

Osmo Pekonen on Jyväskylän yliopiston matematiikan dosentti ja kirjailija. 

-meri
-Ranskan kuninkaan Ludvig Pyhän viitta oli sininen
-symbolisoi ritarillisia hyveitä 
-aristokraattien sininen veri
-haaveellisen keskiajan väri
-Saksassa haaveellisten runoilijoiden, hassahtaneiden akateemikoidenn ja onnettomasti rakastuneiden taivanrannanmaalareiden väri
-Suomessa Kaarlo Sarkia ja P. Mustapää
-Anna-Maija Raittila: Ruiskukkaehtoo-runo
-Picasson sininen kausi
-Fazerin Sininen
-IBM,  Microsoft  - Deep Blue

Minun sininen 

Sininen taivas kauniina kesäpäivänä tuo rauhan sieluuni.  Sininen tuo mieleen veden - joet, järvet, meret.

TURKOOSI

Laura Kolbe on Helsingin yliopiston historian dosentti. Nykyisin Helsingin yliopiston Euroopan historian professori.

-kirkkaus, valo, liike
-etelän aurinko ja veden liitto: Välimeri, Karibia
-pyhä
-egyptiläisille suojaava väri
-turkoosi amuletti: paha silmä
-kirjallisuus: Anya Seton: Turkoosi
-auringon valaisema jää tai lumi
-meren ja järven sadat eri värivivahteet
-elokuun väri
-rauha, rauhoittuminen ja vahvistuminen
-väri viilentää ja raikastaa
-väriterapiassa suositella ujoille ja aroille
  -lisää itsevarmuutta
-symbolisoi pidättyväisyyttä, analyyttistä kylmyyttä ja kirkkautta
-hammastahnat ja suuvedet
-kurkkupastillit
-tiskirätit, puhdistusaineet, wc-raikastajat, keittiöpyyhkeet

Minun turkoosi

 Kesän asu/asustevärini

VALKOINEN

Ilkka Pärssinen oli Rymättylän seurakunnan kirkkoherra. Nykyisin hän on rovasti.

-pakkaslumi
-Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti
-pelkää, rakastaa ja kaipaa pyhää valkeutta
-maito
-antiikin filosofiassa edusti puhtaan valonhengen tyhjää vapautta (eleutheria)
-idän uskonnoissa surun ja hautajaisten väri on valkoinen
-yliminä ja omantunnon puhtaus
-elämän uusiutuminen
-Aleksis Kiven valkoinen Seitsemän veljeksen joulussa
-pilvet
-Herman Melville: Moby Dick - valkoinen kaskelotti
-albino
-marmori
-valkoiset lakanat ja sotilaiden lumipuvut
-valkoiset Välimeren kirkot

Minun valkoinen

Valkea lumi talvisessa metsässä
nāraṅga
nāraṅga

VIHREÄ

Anto Leikola on Helsingin yliopiston oppihistorian emeritusprofessori.

-elämän väri
-profeetta Muhammedin väri
-1400-luvulla kuningattarien ja prinsesojen väri
-liikennevalot: sallimisen ja eteenpäin meno symboli
-myrkynvihreä
-kateus
-niityt, metsät, laaksot, kukkulat
-matelijat
-hyönteiset
-poliittiset liitot

"Runoilijoiden kuolemattomuuden seppele ei ole sidottu ikivihreistä havuista vaan vielä ikivihreämmistä laakereista, jotka säilyttävät nuoruudenkin ikuisena ja kuolemattomana" (s. 117)

Minun vihreä

 Ruoho omassa puutarhassa kesäpäivänä. Metsän puut.

VIOLETTI

Pentti Lempiäinen on professori ja kristillisten symbolien tutkija.

-kretliini
-Englannissa selvä merkitysero violetilla (orvokinsininen, sinipunainen) ja lilalla (lilac, syreeni, syreenin sinipunainen)
-purppuranpunainen (purple) Englannissa tarkoittaa tulipunaista että punaisensiniseen vivahtavaa sävyä
-feministit
-violetit kukat
-valtaa, muuttumattomuutta, lujuutta, pysyvyyttä, uskollisuutta ja alttiutta väärien tekojensa katumiseen
-Kristuksen kärsimyshistoria
-illan ja syksyn väri
-melankolinen ja surumielinen
-luumut
-mystinen, levoton, painostava
-papisto väri
-katumuksen ja paastonajan väri
- Neitsyt Marian väri
-teologian tiedekunnan väri

Minun violetti sekä minun lila ja malva

Lempivärini on violetti/lila/malva - sen huomannette jo blogin ulkoasussakin.  Vaaleampia sävyjä käytän vaatetuksessa kesällä ja syksyllä tummempia. Kalenteri on kansiltaan lila, kuulakärkikynä on lilakukikas, kirjoittelen lilan värisellä kuitukärkikynällä.  Sisustuksessa lila ei kuitenkaan näy - ehkä sitten tulevaisuuden kirjastohuoneessani :)

Elämän värit, Kopijyvä Kustannus Oy, 2003
toimittanut Osmo Pekonen
Päällys: Jussi Jäppinen
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjastosta