sunnuntai 31. elokuuta 2014

Jasmiinin tuoksu

Otin vastaan Naisten Pankin  Kävele naiselle ammatti- tapahtuman blogihaasteen lukea naisen asemasta kertova romaani. Valitsin romaanin Kirjasampo-sivuston kautta hakemalla naisen asema-asiasanalla romaaneja.   Listasin muutaman vaihtoehdon ja löysinkin lähikirjastoista lähes jokaisen listallani olevan.  Kotona katselin kirjapinoni kirjoja tarkemmin ja valitsin Rani Manickan romaanin Jasmiinin tuoksu luettavaksi.

Rani Manicka kirjailijana oli minulle tuntematon.  Hän on kirjoittanut neljä romaania, joista on vain suomennettu tämä Jasmiinin tuoksu.  Kirjailija on syntynyt ja kouluttautunut Malesiassa. Asuu ilmeisesti Englannissa tällä hetkellä.  Jasmiinin tuoksu-romaani on saanut vaikutteita hänen omasta srilankalaisesta tamili-perhehistoriasta.

Jasmiinin tuoksu romaani on saaga suvun naisista ja miehistä heidän ympärillään.  Kirjan alussa on sukutaulu, joka helpotti hahmottamaan kenestä henkilöstä on nyt kysymys.  Kirjan kappaleet on nimetty aina yhden suvun henkilön nimen mukaan ja ko. kappaleessa tämä henkilö kuvaa asiat omasta näkökulmastaan.  Keskityn kertomaan kirjan naisista, sivuten kirjan mieshenkilöitä. Tässä kuitenkin kirjan tarinan perheen sukutaulu:



Lakshmi - Riisiäiti


”Hän on meidän Riisiäitimme, haaveiden vartija. Katso tarkasti niin näet, että hän istuu puisella valtaistuimellaan ja pitelee vahvoissa käsissään kaikkia meidän toiveitamme, isoja ja pieniä. Vuodet eivät häneen vaikuta” (kirjan takakannesta)

Ceylonilainen (srilankalainen) 15-vuotias nuori tyttö menee naimisiin itseään huomattavasti vanhemman malesialaismiehen, Ayahin kanssa. Ayahilla on kaksi lasta ensimmäisestä avioliitosta. Hänen ensimmäinen vaimonsa on kuollut.
Ceylonilaiset avioliitot ovat osittain ns. järjestettyjä avioliittoja. Morsiamen kodissa käy vierailulla sulhaskandinaatteja vanhempineen. Morsiamen on tehtävä ateria heille ja tarjoiltava se hyvin pidättyväisesti ja nöyrästi. Morsian on pukeutunut parhaimpiinsa.
Lakshmillakin oli jo käynyt sulhasehdokkaita, mutta ei ollut löytynyt sopivaa. Lakshmin isä oli kuollut alkoholismiin. Hän asui äitinsä kanssa.
Ayahin Lakshmille ja hänen äidilleen esitteli Pita-niminen nainen. Mutta Lakhsmi ei tavannut tulevaan miestä ennen häitä.
”Pelko lävisti lapsenruumiini, kun ajattelin tuota miestä puolisonani. Hupsut, romanttisen haaveeni vetivät epätoivoisesti viimeisen henkäyksensä, ja minä olin yhtäkkiä hyvin pieni, yksinäinen ja itkuinen. Sillä hetkellä rakkaus muuttui minulle madoksi omenassa. Olin paniikin vallassa, ja katseeni kiersi sumeita tarkkailevia kasvoja löytääkseen sen ainoan ihmisen, joka voisi muuttaa kaiken taas hyväksi” (s. 25-26)
Mutta äiti luuli naittavansa tyttärensä rikkaalle miehelle – Pita oli valehdellut.
Pita juonitteli Ayahin lapset jäämään Ceylonille – saaden tätä kautta itselleen rahaa, lasten elättämiseen. Lakshmi oli aluksi helpottunut, kun Ayahin lapset eivät palanneet isänsä luo. Vuosien varrella hän kuitenkin hiukan tunsi pahaa omaatuntoa, kun hän ja Ayah olivat tavallaan hylänneet nämä lapset, eivätkä yhteisten lasten takia pystyneet heitä rahallisesti niin paljon auttamaan. Toisaalta Lakshmi oli katkera Pitalle, joka oli hänet huijannut tähän avioliittoon. Mitään komeata taloa eikä rikkauksia Ayahilla ollut.
Lakshmin muutettua Ayahin kanssa Malesiaan, hän ei enää koskaan tavannut äitiään.

On vaikea ymmärtää miksi lapsia naitetaan aikuisille miehille - parikymmenvuotias nainen on jo melkein liian vahva ja pelätään, ettei sen ikäiselle löydy enää aviomiestä. Pojan kohdalla ei tätä pelätä, sillä hänhän ottaa itselleen nuoren tytön useinmiten. Nuori tyttö kasvatetaan tähän naisen asemaan, hän ei osaa eikä uskalla vastustaa ”pakkoavioliittoa”.

Naiseksi kypsyminen fyysisesti lopettaa rajulla tavalla lapsuuden. Lakshmi suljettiin ensimmäisen viikon ajaksi pieneen huoneeseen, jonka ikkunat oli naulattu kiinni. Syy miksi tehtiin näin oli se että pelättiin, että seikkailunhaluiset pojat kiipeäisivät kookospalmuihin tirkistelemään tyttärien kypsyneitä suloja. Teljettynä ollessa piti Lakshmin syödä raakoja kananmunia seesaminöljyn kera sekä yrttiliuosta. Jos et suostunut syömään, pakotti äiti kepillä uhaten syömään. Sen jälkeen vielä piti pysytellä sisällä ja opetella naisten asioita

Ensimmäinen yö miehensä kanssa järkyttää Lakshmia – hän on vain nähnyt koirien tekevän sitä kadulla. Kukaan ei ole kertonut hänelle mitä miehen ja naisen välillä tapahtuu.
”Mitä tuo mies oli juuri äsken tehnyt minulle? Oliko äiti tiennyt, että hän tekisi minulle sitä? Oliko isäkin tehnyt äidille saman inhottavan asian? Tunsin itseni likaiseksi. Reiteni olivat tahmeat nesteestä ja verestä, ja jalkovälini aristi” (s. 27)

Malesiassa Lakshmia odottaa miehen velat rahanlainaajilta ja pieni talo – mitää rikkauksia ja palvelijoita ei ole. Ayah ei ole ilkeä mutta hän on jollakin tavalla saamattoman oloinen.
”Minä oli aivan yksin vieraassa maassa miehen kanssa, joka oli jotakin muuta kuin olin kuvitellut. Minulla ei ollut lainkaan omaa rahaa, en puhunut sanaakaan englantia enkä paikallista kieltä, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, miten pääsisin palaamaan kotiin. Olisin voinut raivostua tai joutua suunniltani pelosta, mutta olin vielä niin kokemato, niin tuore tulokas eteeni avautuneessa elämän pelissä, etten ollut halukas luopumaan suuresta seikkailustani. Olin valmis etsimään sen, mikä näytti olevan piilossa. Minusta tulisi puutalon valtiatar.” (s. 38)

Mikä voima saa Lakshmin ottamaan ohjat käsiin, selvittämään miehen rahavelat – ottamaan mangopuita kasvattavaan setäänsä yhteyden saadakseen häneltä rahaa lainaksi. Tämä voima pysyy Lakshmilla läpi hänen elämänsä – sairaalloisenkin voimakkaana.


Mohini

Mohini oli Lakshmin ja Ayahin kaunis esikoistytär, Lakshmnanin kaksossisar.   Hänen kauneus oli silmiinpistävä ja sen takia Lakshmi piilotti tyttärensä kuoppaan japanilaisten miehityksen aikana, kun japanilaiset olivat lähettyvillä.  Muut talojen tyttäret naamioitiin pojiksi leikkaamalla hiukset lyhyiksi ja laittamalla vaatteet niin tiukasti, ettei rinnat näkyneet.  Mohinin kasvot olivat niin kauniit, ettei häntä olisi voinut niin naamioida.  Mohini saatiin pidettyä piilossa niin kauan kuin japanilaisten miehitys kesti kunnes tuli se viimeinen päivä ennen japanilaisten lähtöä...

Anna

Anna oli Lakshmin ja Ayahin kolmanneksi vanhin lapsi (Lakshmnan ja Mohini olivat kaksoset). Lakshmin naapurissa oli kiinalainen nainen nimeltä Mui Tsai. Hän olin talon emännän ja isännän palvelija.  Talon isäntä kuitenkin kiinnostui Mui Tsaista ja lopulta raiskasi hänet.  Mui Tsai tuli raskaaksi mutta ei saanut pitää lasta vaan se annettiin talon isännän ensimmäiselle vaimolle (hänellä oli useampi vaimo).  Näin kävi useasti vaikka talon isännän kanssa asuva vaimo lupas,i että Mui Tsai saa pitää tämän lapsen.  Lakshmi piti Mui Tsaita ystävänään, mutta ei omien murheiden kanssa kamppailessaan jaksanut välittää riittävästi Mui Tsaita.  Lakshmi oli jopa mustasukkainen Mui Tsaille löytäessään hänet imettämässä Annaa (oli tapana imettää vielä monen vuodenkin ikäisiä lapsia), vaikka hän ymmärsi, että Mui Tsai haki Annasta lohtua menetettyään omat lapsensa.
Anna sairastui vakavasti. Lakshmi aikoi hoitaa sairautta siten, että Annan pitäisi niellä elävä rotan poikanen!  Hän olisi pakottanut Annan sen nielaisemaan vaikka väkivalloin, mutta Ayah esti ja nakkasi rotanpoikasen pihalle.  Lakshmi olisi tehnyt mitä vain pelastaakseen lapsensa vaikka sitten väkivalloin.  Anna kuitenkin parani sairaudesta vaikka siitä jäikin astma.

Lalita

Lalita oli Lakshmin ja Ayahin nuorin lapsi. Hän jäi äidinsä kanssa taloon.  Hän oli se lapsista, joka välttyi äidin pahoilta teoilta. Hän oli se lapsista, joka joutui katsomaan sisarustensa kärsimystä.  Hän oli se lapsi, joka ei merkinnyt edes sen vertaa äidilleen, että hän olisi ollut ilkeä Lalitaan kohtaan.  Silti hän pysyi "hiljaisesti" äidinsä rinnalla ja  jäi lapsuudentaloonsa asumaan. 

Rani

Ranista tuli Lakshmnanin vaimo.  Ranin veli meni naimisiin Lakskmnanin sisaren Annan kanssa. Rani luuli menevänsä naimisiin hyvätuloisen opettajan kanssa, mutta Lakshmnan oli Mohinin traagisen kohtalon jälkeen muutunut hirviömäiseksi peluriksi. Ranista tuli julma lapsiaan kohtaan, erityisesti Dimpleä kohtaan, joka muistutti Mohinia - Lakskhmanin kuollutta kaksoissisarta. Lakskhmnan palvoi Dimpleä ja samoin teki isoäiti Lakshmi.  Ranista tuli katkera ja hän vihasi lastansa niin paljon, että lähetti Dimplen rangaistukseksi vihaamansa anopin luo. Dimple kuitenkin viihtyi isoäitinsä ja Lalita-tätinsä kanssa.  Hän joutui teeskentelemään ettei ole mukava mennä isoäidilleen, sillä Rani-äiti ei  olisi päästänyt kostoksi enää Dimpleä isoäidin luo.

Dimple

Lakshmnanin ja Ranin keskimmäinen lapsi. Dimple tapaa salaperäisen miehen nimeltä Luke.  Hän rakastuu mieheen.  Mies on rikas.  Rani-äiti on tietenkin onnessaan saadessaan naittaa tyttärensä rikkaalle miehelle, mutta Laksmnan-isä vastustaa avioliittoa.  Hän aavistaa jonkinlaisen pahuuden Lukessa kuten Sevenese-setäkin ennustaa astrologisista kartoista.  Dimple ei halua antaa Luken syntymätietoja Sevenese-sedälle, hän ei halua tietää heidän kohtaloa. Lukelle ja Dimplelle syntyy tyttölapsi Nisha.  Luke pettää Dimpleä ja tästä alkaa julma salaisuuksien vyöry Luken menneisyydestä.  Dimple on herkkä nainen, joka joutuu huumeiden käyttäjäksi.  Hänen elämänsä päättyy traagisesti.  Mitkään rikkaudet, kaunis talo ja kauniit vaatteet eivät saa pidettyä Luken ja Dimplen rakkautta kauniina - salaisuudet ja asioiden puhumattomuus vie avioliiton vääriin ratkaisuihin.  Dimple kohtalo on yhtä traaginen kuin hänen Mohini-tätinsä.

Bella

Laskhmnanin ja Ranin nuorin lapsi.  Bella joutuu näkemään kuinka heidän äitinsä pahoinpitelee Dimpleä.  Kumpikaan heistä ei sano mitään isälleen.  Bella on kuin Lalita-tätinsä. Hän jää äitinsä luokse asumaan mutta luulenpa, että hän on kuitenkin yhtä vapaa kulkemaan omia polkujaan kuin Nishakin.

Nisha

Dimplen ja Luken tytär.  Nisha saa vasta aikuisena, Luke-isän kuoltua tietää menneisyytensä salaisuudet. Hänen isänsä on Dimple-äidin traagisen kuoleman jälkeen kietonut Nishan uuteen elämään kertoen valheita hänen oikeasta äidistään.  Nishalla on ollut muistinmenetys. Hän kuuntelee kasettinauhoja, joissa hänen äitinsä sukulaiset kertovat oman versionsa millainen heidän perheensä on ollut - millainen riisiäiti Lakshmi on ollut.  Isänsä kuoleman jälkeen hän saa tietää perineensä äidiltään talon ja sen myötä Nishan menneisyys selviää.  Nishasta tulee kirjalija, joka kirjoittaa sukunsa tarinan.  Hän saattaa olla ensimmäinen suvun nainen, joka selviää ilman menneisyyden kirouksia - kirottu patsaskin palautetaan temppeliin.


Naisen asema tämän tarinan Malesiassa on rankka.  Olosuhteet - köyhyys, ruuan puute, sota, väkivalta ovat tehneet naisista tässä tarinassa sellaisia kuin he kuvataan.  Se millaisia julmista hirviö-naisista on tullut johtuu siitä, miten miehet heitä kohtelivat.  Naisten on täytynyt kovettaa itsensä selvitäkseen vaikeista asioista. Osasta naisista on tullut katkeria, kostonhimoisia.   Lakshmin tyttäristä Anna saa opiskella opettajaksi.  Samoin Nisha opiskelee,  silloin eletään jo 1980-luvun loppua ja 1990-luvun alkua. Kuitenkin suvun naisista, jotka selviävät 2000-luvulle huokuu se voima, mikä vie kovankin kohtalon läpi - Bella on selvinnyt manipuoloivan Rani-äitinsä kanssa, Nisha löytää lapsuudesta tärkeän palvelijanaisen Amun, Lalita asuu lapsuudenkodissaan.  Menevätkö Bella ja Nisha naimisiin - he ainakin saavat valita itse aviomiehen, ilman vanhempiensa puuttumista asiaan.  Voi olla kuitenkin, etteivät he halua lapsia...

Kirjasta on myös blogannut Anun ihmeelliset matkat

Rani Manicka: Jasmiinin tuoksu, Otava, 2003
suomentanut: Helene Bützow
(alkuteos engl. The Rice Mother, 2002)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Naisten Pankin blogihaasteen on ottanut vastaan myös:
Sallan lukupäiväkirja
Kuuttaren lukupäiväkirja
Oksan hyllyltä

 Täällä Pohjanmaallakin on mahdollista osallistua Kävele naiselle ammatti-tapahtumaan 14.9.2014 Vaasassa klo 14.00









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti