torstai 14. elokuuta 2014

Kuvittele itsesi - luovuus, mielikuvat ja metaforatyöskentely oman elämän työvälineenä

En olekaan höperö keski-ikäinen akka mielikuvitushahmoineni mieleni sopukoissa. Olen kuvitellut että tämä "taito" on pitänyt jätttää lapsuuteen.  Marja-Leena Toukosen kirja Kuvittele itsesi antoi minulle "vapauden" kulkea elämäni polkua sisäisten hahmojeni vahvistamana. Tässä ei ole kyse sivupersoonista eli Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä .

Kirja alkaa lapsuuden mielikuvitusleikeistä. Saan mieleeni elävästi omia lapsuuteni mielikuvitushahmoja - äitini ei aina tiennyt oliko minulla leikkimökissäni leikkiessä oikeasti siellä kaveri/kavereita :) Oppiessani lukemaan ja saadessani oven auki kirjojen maailmaan, poimin hahmoja kirjojen tarinoista.
Kirjassa on myös harjoitustehtäviä, joista ensimäisessä keskitytään lapsuuden mielikuvitushahmoihin esim. lapsuuden valokuvien avulla.  Viime syksystä tämän vuoden kevääseen olenkin käynyt elämäni valokuvia läpi elämänkaarikirjoittamisen kurssilla.  Tämä kirjan harjoitus on oiva apu saada mieleen lisää lapsuudenmuistoja, kun jossain vaiheessa palaan kirjoituksieni pariin.

Marja-Leena Toukonen kertoo kirjassaan omista sisäisistä hahmoista, jotka ovat hänen elämässään ainakin kirjan kirjoittamisen hetkellä - jotkut hahmot voivat poistua kokonaan tai väliaikaisesti ja tilalle voi tulla uusi hahmokin.   Hän on antanut myös nimet hahmoille.  Omilla sisäisillä hahmoillani ei ole nimeä - ehkä sellaiset vielä keksinkin. Toisinaan olen tuntenut ristiriitaisuutta hahmojeni välillä, mutta nyt ymmärrän että ne vahvistavat minua kohtaamaan asioita eri elämän tilanteissa.  Mielikuvien luominen auttaa selviytymään tietyistä tilanteista - ei se toki täydellisesti toimi, eikä elämän niin pidäkään sujua.
Toisen harjoituksen avulla löytää sisäiset hahmonsa.  Saa kuvitella minkä näköisiä ne ovat - luonne, pukeutuminen, ihmissuhteet.  Apuna voi käyttää kuvia, mikä minulle on luontevaa.

Asioita, jotka vaivaavat mieltä voi lähestyä myös sisäisen hahmon avulla.  Hahmolle voi antaa asiaan liittyvän nimen kuten esim. kirjassa paino-ongelmien kanssa pohtivalle Mrs Fat tai uimapelkoon Vesipelko.  Näiden hahmojen avulla voi käydä sitä vuoropuhelua mitä tekisi muutenkin, kun pohtii asian eri vaihtoehtoja hiljaa mielessään.

Elämän viisauden pohtimista voi kuvitella olevansa vanhempi kuin on nyt - ystävällisenä, viisaana. Tämä harjoitus on haasteellinen - tulee väkisinkin mieleen, että jos olenkin ryppyinen kärttymummo...

Muistelu-harjoituksessa mietitään elämässä olleita ihmisiä, jotka ovat jo rajan tuolla puolen. Voi muistella myös ihmisiä (sukulaisia), joita ei ole tavannutkaan mutta jotka ovat välillisesti vaikuttaneet elämään. Jälleen tuon elämänkaarikirjoittamisen myötä olen kokenut  isoisäni (äidin puolelta) ja hänen isänsä vahvoina tunteina kirjoittaessani heistä.  Samoin isän isoisän (hänen äidin puolelta). Nuo kolme esi-isääni ovat ne ensimäiset henkilöt, joista aloitan sukutarinan kirjoittamisen.

Uskonnolliset, pyhät hahmot ovat myös sisäisiä hahmoja - oivalsin, että enkelin voi nimetä muutenkin kuin perinteisesti esim. Gabriel tai Rafael. Minulle uskonto on enimmäkseen kristillinen mutta lähellä sydäntäni on muutkin "mystisemmät" uskonnot.  Minun pyhä sisäinen hahmo voisi olla erityinen Buddhakin...

Keskustelu huolten kanssa-harjoitus on minulle tärkeä - varsinkin aamuyön tunteina herätessä kesken unien, tämä harjoitus saattaisi helpottaa uudelleen nukahtamistakin.  Huolelle voi antaa äänen, värin tai muodon - hengitysharjoitukset kuuluva luontevasti tähän.

Tunnista kiinnostuneisuutesi-harjoituksen tein eilen ja käytin sitä Kirjallisuuspiirin "Polttava kysymys"-aiheen kirjoittamiseen.  Etsin siis paristakymmenestä sanomalehdestä yhden kuvan ja yhden artikkelin, mitkä herättivät mielenkiintoni.  Kuvien ja artikkeleiden ei tarvinnut olla samaa asiaa.  Kirjallisuus, luonto, opetus ja kasvatus olivat artikkeleissa aiheitani.  Kuvista löytyi myös eläimiä, luontokuvia, taidekuvia ja erilaisten ihmisten kuvia.  Teen näistä vielä myöhemmin kollaasin ja kirjoitan muistiin mitä asioita artikkelit ja kuvat kertovat - minusta.

Lapsuuden ja nuoruuden muisto-harjoituksia en juuri nyt aio tehdä - olen niitä juuri elämänkaarikirjoittamisessa käynyt läpi. Toki voin tehdä tuon toisen harjoituksen, jossa pyytäisin vanhempiani ja ystävääni kertomaan millainen minä olin heidän silmien kautta.

Eläimetafora-harjoituksen avulla voisin oppia ymmärtämään vielä paremmin äitiä.  Mikähän eläinhahmo/hahmot häntä kuvaisivatkaan... Toisaalta olisi mukava tehdä se myös isästänikin - ehkä olen enemmän isäni luonteinen vaikka löydän itsestäni nykyisin niitä ei-niin-mukavia äitini piirteitäkin...

Ehdottomasti kiinnostavin harjoitus tässä kirjassa on sisäiset eläinhahmot - olenhan aina ollut kiinnostunut voimaeläimistäkin.  Tehtävässä listataan kolme eri eläinlistaa (nisäkkäät, linnut, vesieläimet/matelijat). Nisäkäseläimiä on minun voimaeläimeni enimmäkseen, matelijat tuntuvat oudoilta mutta vesieläimistä tulee mielen heti delfiini paitsi, että se luetaan nisäkkäisiin. :)

Kuvittela ympäristösi-harjoitusta olenkin toisinaan harjoittanut - taloudellisin tilanteen vuoksi, kun ei ole juuri nyt mahdollista matkustaa, tehdä suurempia sisustusmuutoksia tai puutarhaan hankkia uusia kasveja tai kalusteita. Nuorempana nämä haaveilut tuottivat masennusta, kun ei voinut niitä toteuttaa (ostaa tavaroita), mutta näin vanhempana riittää unelmointi ja toive, siitä päivästä kun jotain saa hankittua tai pääsee matkustamaan.

Voi myös kuvitella lapsuuden maisemia - mitkä olivat tärkeitä ja mieleenpainuvia.

Sisäisiä näyttämöitä olen löytänyt - eläydyn moniin elokuviin, tv-sarjoihin, teatteriesityksiin, oopperoihin, musiikkikappaleisiin hyvinkin voimakkaasti.  Jouduin keskeyttämään Filmnetistä Damages-sarjan katsomisen, koska mieleni tuntui olevan liikaakiin sarjan hahmoissa ja siinä tunnelmassa - et voi luottaa kehenkään, sellaista elämää en halua elää vaikka en toki elä missään vaaleanpunaisessa pumpulissakaan.

Kerro itsestäsi-tilanteet vaihtelevat, vaikka olenkin (ehkä) liiankin avoin tuntemattomillekin ihmisille. Mutta olen kuitenkin oppinut, mitä kertoa missäkin tilanteessa omasta elämästäni - kahden lapsen äiti tai avopuoliso tai kirjabloggaaja tai koiranomistaja  jne.

Löydä luovuutesi-harjoitusta tarvitsen - lapsuudessa ja nuoruudessa olen  kokenut, että minun luovuudelleni on naurettu ja on sanottu, että sitä ei tehdä noin. Nyt aikuisena vihdoin uskallan kokeilla monenlaista luovuutta - silti vielä en niistä moniakaan näytä kenellekkään, eikä se haittaa vaikka en niitä kaikkia voisikaan muille näyttää. Sen verran "julkisuutta" kuitenkin kaipaan, että jotain haluan tuoda julkisestikin esille - kuten tämä kirjablogi.

Sisäisen taideteoksen luominen tuntui ensin ajatuksena vaikealta, mutta se voi olla niin monenlaista, sen ei tarvitse olla yksistään maalaus.

Luovuutta arjessani on tällä hetkellä monenlaista - toivottavasti en uppoudu liikaa luovuuden maailman ja unohda läheisiä ihmisiäni...

Tunne tunnelmasi-harjoituksen voi varmasti käydä muutenkin kuin työpäivästä - tämän hetken arjen päivistä kotona ja opiskelusta ja harrastuksista.

"Kuvitteleminen on vahva itsetuntemuksen ja -ilmaisun väline, joka meillä on käytössämme joka päivä ja missä ikinä liikummekin."  (s. 181)

"Riittää, että pääsemme joskus yksin kävelylle tai että junassa istuessamme emme täytä kaikkea aikaamme lukemisella, sähköpostien lukemisella tai matkapuhelimeen puhumisella, vaan uskallamme nojata leukamme kämmeneen ja tuijottaa ulkona vilahtelevia maisemia ja antaa ajatuksen viedä."  (s. 182)

"Sisäiset hahmot kantavat mukanaan myös hiljaista tietoa ja viisautta, jota tarvitsen elämäni pulmatilanteissa ja kriiseissä."  (s. 185)

Kirjallisuutta:
Gaston Backelard: Tilan poetiikka, Nemo, 2003
Julia Cameron: Kultasuoni - matka luovuuden sydämeen, Like, 1999
Carl Honoré: Slow. Elä hitaammin! Manifesti verkkaisen elämän puolesta, Bazar, 2006
Eino Kaila: Syvähenkinen elämä, Otava, 1986
Yrjö Kallinen: Elämmekö unessa?, Tammi, 1971
Yrjö Kallinen: Tässä ja nyt, Tammi, 1965
Kirsi Kunnas (suom.): Krylovin faabeleita, Weili+Göös, 1979
Mestari Eckhart: Sielun syvyys, Basam, 2009
Fernandez Pessoa: Hetkien vaellus, Otava, 1993
Fernandez Pessoa: En minä ole aina sama, Otava, 2001
Fernandez Pessoa (Bernando Soarez): Levottomuuden kirja, Andalusialainen koira, 1999
Riitta Suurla: Dialoginen eli meditatiivinen kirjoittaminen, Taivaankansi, 1998
Paul Tillich: Muuttuvan maailman moraali, Kirjapaja, 1983
Marja-Leena Toukonen: Unelmatyöskentely.  Ote omanlaiseen elämään, PS-kustannus, 2008
Virginia Woolf: Aallot, Kirjayhtymä, 1979

Marja-Leena Toukonen: Kuvittele itsesi - luovuus, mielikuvat ja metaforatyöskentely oman elämän työvälineinä, Basam, 2010
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti