sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lapuan VII filosofiapäivät 23.8.2014 - Rakkauden filosofia

Osallistuin ensimmäistä kertaa asuinpaikkakuntani filosofiapäiville.  Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen ovella Vaasan Ylipiston filosofian yliopistolehtori Tommi Lehtonen kätteli toivottaen tervetulleeksi - hiukan häkellyin tästä huomionosoituksesta, mutta ele sai kyllä minut tuntemaan yksilönä tervetulleeksi.  Lapuan kaupungin kulttuuritoimi tarjosi kahvin/teen ja pullan ennen filosofiapäivien alkua.  Lapuan kaupunginkirjasto oli tehnyt aiheeseen sopivista kirjoista esittelypöydän.  Myös luennoitsijoiden kirjoja sai ostaa - harmi vain kun minun kirjabudjetissani ei ollut enää varaa kirjaostoksiin, olisi saanut kirjat omistuskirjoituksella.  Onneksi osan kirjoista saa lainattua lähikirjastoistakin.
Yliopistonlehtori Tommi Lehtonen avasi filosofiapäivät. Hänen pitämänsä luento olisi varmasti myös mielenkiintoista kuunnella.   Heli Karhumäki Lapuan Tuomikirkkoseurakunnasta toimi päivien juontajana.

Ensimmäinen luennoitsija oli filosofi Eero Ojanen
 Hänen esitelmän aiheensa oli Rakkauden filosofia, minkä nimisen teoksen hän on myös kirjoittanut.
Hän pohti rakkauden moninaisuutta - periaatteessa rakkauden kohde voi olla mitä tahansa.

Minun pohdiskelut:
Parisuhderakkaus on kahden ihmisen välistä rakkautta yleensä.  Onko sitten polygamia ja parisuhteet, joissa on esimerkiksi yksi nainen ja kaksi miestä enemmän lähimmäisrakkautta? Lähimmäisrakkaus kohdistuu kaikkiin, Jumalaankin.  Rakkaudesta lähimmäiseen ihminen välittää toisesta ihmisestä - näinhän sen pitäisi luonnollisesti olla.  Miksi ihmiset eivät silti uskalla/halua auttaa esim.  vakavasti loukkaantunutta lasta tai jäätyneelle kadulle kaatunutta vanhempaa miestä?  Onko meillä omassa elämässä niin kiire? Pelkäämmekö joutuvamme osalliseksi johonkin pelottavaan asiaan?  Miltä meistä tuntuisi, jos kukaan ei auttaisi vastaavassa tilanteessa?
Ystävyysrakkaus on aika lähellä lähimmäisrakkautta mutta se on vielä syvempää mutta ei niin intiimiä kuin parisuhderakkaus.  Elämän voisi elää ilman parisuhderakkautta mutta lähimmäisrakkauden lisäksi jokainen tarvitsisi edes yhden ystävyysrakkauden - jonkun lähelle, joka tuntisi sinut sellaisena kuin olet ja hyväksyisi sinut sellaisena kuin olet.
Perherakkaus on rakkautta lapsia, vanhempia, isovanhempia, sisaruksia ja muita lähisukulaisia kohtaan - mikä sitten kullekin merkitsee perhettä.
Henkinen eli platoninen rakkaus on yksi vaikeimmista rakkauden määritelmistä.  Minulle henkinen rakkaus on jotain utopistista, jota en vielä ole oikein tajunnut.  En ole tästä aiheesta paljon lukenutkaan, saati kenenkään kanssa keskustellutkaan kovin vakavasti.  Minulle luontevinta asiaa olisi perehtyä jonkin kirjan avulla. Googlettamalla tuli vastaan mm. Jaakko Muhonen: Rakkauden tie, Selfcon, 1999 ja Seija Nurmi: Pyyteetön rakkaus, Medipinta, 2007.
Isänmaanrakkaus on rakkautta ja omistautumista omaa maata kohtaan.  Onko se sitten se maa jossa olet syntynyt? Vai se maa jossa olet suurimman osan elämästäsi elänyt? Vai voiko isänmaanrakkautta tuntea useampaa maata kohtaan? 
Kotiseuturakkaus on isänmaanrakkautta tarkempi määritelmä.  Minun kotiseuturakkaus liittyy synnyinpitäjääni Ilmajokeen, jossa olen asunut ensimmäiset 34 vuotta - tähän astisesta elämästäni siis suurimman osan. Tunnen toki jo tietynlaista kotiseuturakkautta tähän nykyiseen asuinkuntaani, Lapuaankin.  Laajemmin kotiseuturakkauteni ilmenee Etelä-Pohjanmaan maakuntaa kohtaan - olenhan sukujuuriltani vahvasti pohjalainen.
Työrakkaus ja voisiko sanoa opiskelurakkaus vaihtoehtoisesti.  Minulle työn motivaationa on ollut aina rakkaus ja intohimo siihen työalaan, työpaikkaan ja työyhteisöön missä olen kulloinkin ollut. Sen jälkeen vasta on tullut palkka - toki en vastaan ole laittanut palkankorotuksia mutta en ole valinnut kirja-alaan palkkauksen takia.  Myös opiskelu on nyt keski-ikäisenä, yhden ammattitutkinnon suorittaneena mahdollista valita rakkaudesta opintohin - toivon, että intohimoni tästä eteenpäinkin jatkuu, että voisin jollakin tavoin jatkaa opiskelua elämäni loppuun astia, omien voimavarojeni mukaan.
Luonnonrakkaus on yksi tärkeimmistä rakkauden määritelmistä. Ilman rakkautta luontoo ei tämä maapallo pysy elävänä - rakkaudettomuutta luontoa kohtaan, välinpitämättömyyttä on valitettavasti kuitenkin hyvin paljon maailmassa.  Miten paljon maapallomme sitä enää kestää?  Minulle henkinen voimavara on rakkaus luontoa kohtaan, luonnon ihmeellisyyttä, kauneutta ja luonnon luojaa kohtaan.
Eläinrakkaus on lähellä sydäntäni, erityisesti koiriin kohdistuva eläinrakkaus. Olenhan elänyt syntymästäni lähtien perheessä jossa on ollut koira tai useampikin.  Lapsuudessa naapurimaatiloilla sain tuntea rakkautta lehmiä, hevosia, sikoja ja kanoja kohtaan.  Toisinaan tunnenkin ristiriitaisuutta lihansyöjänä - vielä en ole kuitenkaan valmis siirtymään täysin kasvissyöjäksi. Ystävien ja naapurien lemmikkejä kohtaan tunnen yhtä lailla rakkautta, olivat ne sitten kissoja, kaloja, matelijoita, lintuja tai pienjyrsijöitä - vilpitöntä surua ja huolta tunnen jokaisen eläimen sairastumisesta ja kuolemasta.  Villieläimet Suomen luonnossa ovat osa luonnonrakkautta.
Itserakkaus, itsensä rakastaminen.  Itserakkaudella on useinmiten negatiivinen merkitys ja sitä se toki äärimmäisyyksiin mennessä onkin.  Kuitenkin jotta voit rakastaa toista, on ensin opittava rakastamaan itseään. 

Rakkaus on siis voimakasta yhteyttä ihmistä suurempaan yhteyteen.  Rakkaus on kaipuuta, odotusta, pettymystä.  Rakkaus on jotakin mitä etsii enemmän kuin mitä itse on. Rakkaus on arkista huolenpitoa.

Eero Ojasen kirjat menevät ehdottomasti lukulistalleni. Taidanpa lueskella muita teoksia ja Kirjapajan sarjaa vuorotellen. 
Hänen luennolleen osallistun mielelläni toistekin.

Ennen seuraavaa luennoitsijaa kuuntelimme ihastuttavaa lapualaista naiskvartettia, TimeIt.  Heillä on myös facebook-sivukin :)
Koskettavia ja kauniita rakkauslauluja vuosien varrelta.  Ja ihanan väriset mekot naisilla! (turkoosi on yksi minunkin lempiväreistä :) )

Toinen filosofiapäivät luennoitsija oli professori Kaarina Määttä.
Hänen esitelmänsä aiheensa oli Kaikki rakkaudesta.  Kaarina Määttä ja Satu Uusiautti ovat julkaisseet tänä vuonna kirjan Rakkaus - tunteita, taitoja ja tekoja, Kirjapaja, 2014. Tämän kirjan aion lukea ja muutkin Kaarina Määtän kirjan kiinnostavat.

Rakkauden rakenne

Rakkaus tunteina on se ensimmäinen mikä tulee luonnollisesti rakkaudesta mieleen.  Rakkauden tunteet vaihtelevat ilosta kaipuuseen ja suruunkin.
Rakkaus tietona ja taitona.  Rakkaudesta saa tietoa kirjallisuudesta, luennoilla, keskusteluissa, dokumentteista, lehtiartikkeleista, internetin monilta sivuilta.  Rakkauden taidon oppii vain elämällä rakastaen, ottaen vastaan rakkautta ja antaen rakkautta. 
Rakkaus tekoina tuo sen esiin konkreettisesti. Ei riitä, että sanot "minä rakastan sinua".  Huolenpito, kosketus tuovat rakkauden fyysisesti lähelle.

Kaarina Määttä käsitteli osittain samoja rakkauden määritelmiä kuin Eero Ojanen kuten lähimmäisen rakkaus, ystävyyden rakkaus, isänmaan rakkaus, rakkaus työhön, eläin- ja luonnonrakkaus.
Romanttinen rakkaus voi mielestäni olla parisuhderakkauden lisäksi idoleihin kohdistuvaa fantasiarakkautta tai vaikkapa kuvitteellista rakkautta romaanihenkilöä kohtaan.
Vanhempainrakkaus on perherakkautta (mitä määritelmä Eero Ojanen käytti) spesiaalimpi. Rakkaus vanhempia kohtaan on erilaista kuin rakkaus lasta tai sisarusta tai jotain muuta lähisukulaista kohtaan.
Pedagoginen rakkaus olikin mielenkiintoinen määritelmä. Asiasta löytyy kirjakin Simo Skinnari: Pedagoginen rakkaus, PS-kustannus, 2007.  Jälleen yksi kirja luettavien listalle.

Kaarina Määttä kertoi esimerkkejä kirjastaan Seniorirakkaus, WSOY, 2005.  Kirjan tarinat olivat koskettavia ja hersyvän humoristisiakin.  Vaikka itselläni parisuhdetta on takana vasta "hopeahääpäivän" verran eli 25 vuotta, kirjan teema alkoi kiinnostamaan.

Kaarima Määtän luennosta jäi mieleen muutamat sitaatti:

"rakkauden silmissä rokonarvet ovat hymykuoppia"

"kestävä parisuhde löytää arjesta aarremaan"

"pysyvän rakkauden taikasana on KIITOS"

Lounastauon vietin kotona. Rakas mieheni oli tehnyt maittavan liha-perunapadan uuniin. Vietin siis rakkaudella tehdyn ruuan ääressä rakkaudentäyteisen ruokailuhetken keskustellen rakastamani miehen kanssa. :)

TimeIt-kvartetti esitti lisää koskettavia rakkauslauluja.  Mieleni meri oli minulle uusi laulu. Etsinkin laulun esittäjiä googlesta ja löysin Kai Hyttisen sekä Johanna Iivanaisen ja Eero Koivistoisen orkesteri esittämäni. Youtubesta eikä Spotifystä laulua ei löytynyt mutta Iivanaisen Lennosta kii!-cd-levyn saan lainattua Jalasjärven kunnakirjastosta, Lapuan kirjastoon kun kuuluvat samaan Lakiat-kirjastoryhmittymään.

Kolmas luennoitsija oli tutkija Jason Lepojärvi.
Hänen luentonsa teemana oli Mieheksi ja naiseksi - ruumiin evankeliumi.  Aihe oli minulle vaikea hahmottaa - en ole pohtinut uskontoa näin filosofisen-syvällisesti. Jason Lepojärvi kuitenkin kertoi asiasta niin mielenkiintoisesti ja osittain humoristisinkin esimerkein, että kiinnostus heräsi lukea hänen teoksena Ruumis Jumalan kuvana - johdatus Johannes Paavali II:n ruumiin teologiaan, Katolinen tiedotuskeskus, 2012.   Myös kiinnostus Johannes Paavali II:sta kohtaan heräsi. Olihan hän niin pitkään katolisen kirkon paavi, suurimman osan ajasta mitä minä olen ollut olemassa (1978-2005). Lukulistalleni poimin myös Paavi Johannes Paavali II: Uskalla toivoa, WSOY, 1996.  Ruotsiksi voisin yrittää lukea Karol Wojtyja: Kärlek och ansvar, 1980.  (heh, unohdin että tämä oli paavin oikea nimi :) ). Kurkkasin wikipediasta ketä muita paaveja on ollut elämäni aikana, eipä nuo kaksi aikaisempaa tuonut mieleen mitään erityistä: Paavali VI ja Johannes Paavali I.  Viimeisimmistä paaveista toki muistan Benedictus XVI (en vain muistanut että hänkin ehti olla paavina niinkin pitkään kuin 2005-2013).  Nykyisen paavin nimeä en muistanut vaikka perinteenä on katsoa televisiosta Jouluyön messu.  Tämänhetkisen paavin nimi on siis Franciscus.
Kuten Heli Karhumäki Jasonin esittelystä kertoi hänen olevansa luterilainen, jolla on helluntailaisen sydän ja katolilainen mieli (jos nyt oikein muistan kuvaukset). On huojentavaa kuulla, että joku muukin on mieleltään multi-kristitty/uskonnollinen.  Itse kuuluun evankelis-luteralaiseen kirkkoon mutta hengellisyyttäni lähellä on aina ollut ortodoksit ja katolilaiset mutta olen myös osittain ei-kristillisten uskontojen kannattaja - joidenkin mielestä ne ovat huuhaa-hömppää mutta minä kuitenkin suhtaudun kaikkeen uskontoon kriittisesti, en ole minkään uskonnon fanaattinen kannattaja.
Löysin netistä myös sivuston Mieheksi ja naiseksi - vaihtoehtoista, vastuullista seksivalistusta.  Selasin sivuston teesejä - omalla kohdallani en voi ihan jokaista allekirjoittaa mutta hyväksyn ja ymmärrän ihmisiä, jotka näin haluavat elää.   Omalla kohdallani olen omat elämäni ratkaisut tehnyt - olen yhä avoliitossa ja minulla on tästä avoliitosta kaksi lasta (19v. ja 13v.). Enempää biologisia lapsia ei minulle synny.  Voi olla että Jason Lepojärven kirja on liian vaikealukuinen minulle tai minun näkemykseni asioista ovat hyvin erilaiset - mahdollista on myös etten vielä hänen kirjaakaan luettuaan ymmärrä mistä tässä asiassa on kyse.  Katsotaan mihin ruumiin teologiaan tutustuminen minua vie. 

Viimeinen luennoitsija oli "Lapualta kotoosin" Heikki Salo, jonka monet meistä tuntevat Miljoonasateen laulajana sekä Herra Heinämiehen Lato-orkesterista.  
Minulle Heikki Salo merkitsee ennenkaikkea Miljoonasadetta.  Olen ollut 16-vuotias nuori nainen kun he julkaisivat levyn Pesuhuoneesta keittiöön. Lapsuuden sankarille on ollut ja on yhä Miljoonasateen lauluja, jonka osaa laulaa. Laukauksia viulukotelossa oli kuitenkin se albumi mikä kolahti eniten. Mulla on jopa sinkku missä on Olkinainen ja Ikävän lukitsema. 
Aloin etsimään Heikki Salon sanoittamia lauluja ja löysinkin hienon cd-kokoelman Ihmeiden päivä - helmiä Heikki Salon laulukirjasta, 2012. Joitakin lauluista löytyy Spotifysta.
Miten ne rakkauslaulut sitten syntyvät - siitä Heikki Salo meille kertoi. Laulut syntyvät tarinoista. Heikki Salon sanoituksissa on filosofistakin syvyyttä.  Heikki Salolta on julkaistu kirja: Kahlekuningaslaji - laululyriikan käsikirja, Like 2008.  Oli hauska kuunnella Heikin humoristisiakin juttuja elämästä - Miljoonasateen facebook-sivun päivitykset saivat hymyilemään :)  Toivottavasti vihdoinkin olisi mahdollista nähdä heidän livekeikka. 
Akustinen kitara ja Heikki Salo ♥  Upea ääni ja loistavat sanoitukset.  
Jälleen saan muistutuksen siitä miten kannattaisi kurkata kuka laulun on sanoittanut eikä vain muistaa laulun esittäjän.  Tässä yksi videon hienosta Tommi Läntisen laulusta ja Heikki Salon sanoituksesta: Rööperin kuu



Kiitos Lapuan kaupunki, Herättäjä-yhdistys ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta monipuolisista Filosofiapäivistä - ensi vuonna rohkenen osallistua uudelleen. Mielenkiinnolla odotan mikä silloin on aiheena, vaikka sitä hiukan saatettiin vilauttaa jo... :) 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti