sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Elämän nopia kaari - Kirjastonaisena

Pohojammaan murteella kirjoitettua runoutta, keski-ikääsen naisen elämästä kirja(sto)maailmassa - ja vähän muutakin.  Juuri sopivia runoja minulle, juuri tähän hetkeen.

Marja-Leena Mäkelä on tuttu jo opiskeluajoilta - ensimmäinen kirjavinkkausopetushetki oli 80-luvun lopussa meille kirjastolinjalaisille Seinäjoen kaupunginkirjastossa.  Ja toki kirjastotyönkin puolesta 90-luvun alussa, kun itse työskentelin Ilmajoen ja Nurmon kirjastoissa.  Marja-Leena pitää myös Marleemumman mutinoita kirjallisuudesta, ilmiöistä ja elämästä-blogia.

Luin runokirjan parisen vuotta sitten ensimmäisen kerran.  Sinä hetkenä runot eivät minua kovin paljon puhutelleet - elämäni oli kait liian hektistä, että olisin ehtinut pysähtyä näiden runojen äärelle.

Tänään löysin kirjasta monta runoa, jotka minuun kolahtivat - ehkä osaksi johtuen, siitä että olen palannut juurille kirjastomaailmaan, opiskelujen merkeissä.  Vaikka ei kirjakauppaelämäkään niin kovin kaukana kirjastoelämästä ole ollut - kirjamaailmoja kumpainenkin.

Tässä siis ajatuksiani kirjan runoista, jotka minua tänään koskettivat:

KESÄLLÄ

Kalevalatyylinen, rehevä, naiseuden runo. Vahvaa tekstiä luonnonkuvauksin.


LAKEURELLA 4

Komia syksyynen runo, lakeuren pelloosta.

LAKEURELLA 5

Talvinen lakeus - pysäyttävä hiljaisuus.

PYHÄNÄ PYÖRÄHYTETTY

Koskettava runo laitoskirjaston tärkeydestä,  toisen ihmisen välittämisestä.

KIRJASTON HILIJAASUURES

Tämä runo kuvaa niin sitä tunnetta, mikä mulla oli ysiluokalla, kun sanoon opolle, että mä haluan kirjastotädiksi.  Ja mä halusin sinne heti. Kovasti opo kehotti hakemaan lukioon, mutta mä olin päättänyt mennä suoraan kauppikseen peruskoulupohjaiselle linjalle.

TISKIN TAKANA

Tästä runosta tuli hiukan surullinen olo - kuvakirjoja voisi katsella, ei minullekaan äiti ehtinyt kirjoja lukemaan, mutta silti sain lainata ison pinon kirjastoautosta luettavaa.

KARHUTTU

Asiakaspalvelua, onhan se elämän yksi suurimmista asioosta ku tuloo postis karhukirje - se on toisille sama asia kuin myöhästynyt lasku.  Ja toisinaan tulee virheellisia laskuja, järjestelmän aukkokohtia. Se tunne, kun kirjan löydät...

ILOOSENA

Kirjojen hyllyttäminen on ollut aina enimmäkseen mukavaa puuhaa, niin kirjastossa kuin kirjakaupassakin. Se on todellakin ihanaa rakkautta kirjoja kohtaan - olla kirjahyllyjen äärellä.

HYLLYTTÄMÄS

Rutiiniin rutinoituminen tuntuu tälläiseltä, toisinaan siellä kirjahyllyjenkin välissä, elämän keskellä.

KIRIJAN VUONNA

Tälläinen tunne on varmasti minullakin, kun ensimmäistä kertaa jonakin päivänä kirjavinkkailen. Silti se on yksi kirjoihin liittyvä asia, jonka tunnen sydämen asiaksi - kuten satujen lukeminen, runonlausunta.

KIRJASTOLAASENA

Yhä ajankohtaanen runo - lähes koko kirja-alalla.  Silti uskon tällä kirjalähettilään matkalla itselleni leivän saavan.

PELEKO POIS

Hauskin runo, tuo omiakin muistoja mieleen kaikenlaisista kohtaamisista kirjan äärellä.

KRIISITAUTISEN KUUKAURET

Juuri nyt on tunnetila kuin runon kolmannessa osassa - keski-ikäänen akka hormoonien vietävänä.

YKSINÄÄNEN

Viime yön pimeydessä, eilen yksin terassillamme katselin hämärää taivasta, jossa vilkkui punavaloinen masto. Se tästä runosta tuli heti mieleen.


Näitä runoja lausun äänehen Simpsiön mettillä - vain metsän linnut kuuntelijoina ja joku satunnainen kulkija. Minen pelekää enkä häpiä - kyllä sanoja ja runoutta mettähän mahtuu!

Marja-Leena Mäkelä: Elämän nopia kaari - Kirjastonaisena, Cultura, 2009
Kansi ja taitto: Pirre Vaijärvi
Kannen kuva: Kari Ripatti "Neon"
Mistä hankittu: ostettu Kauhavan INFO-kirjakaupasta 2012







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti