tiistai 28. lokakuuta 2014

Joel Haahtelan teokset ja Marttojen Kirjaklubi

Lapuan Marttojen Kirjaklubin lokakuun kirjailijana oli Joel Haahtela. Naiset katsovat vastavaloon ja Perhoskerääjä olivat suositellut teokset.  Reilu viikko sitten lainasin Kauhavan kaupunginkirjastosta Naiset katsovat vastavaloon sekä viisi muuta hyllyssä ollutta Haahtelaa. Perhoskerääjän laitoin varaukseen (ja sain sen maanantaina). Lumipäiväkirja löytyikin omasta lukemattomien läjästä (aikoinaan kirjakaupalle tullut ennakkokappaleena).

Ensimmäinen lukemani Joel Haahtelan teos, Naiset katsovat vastavaloon ei vielä saanut minua kovin innostumaan, mutta kuitenkin aloitin lukemaan toista teosta,  Kaksi kertaa kadonnut.  Toisen teoksen jälkeen aloin viehättymään Haahtelan tyyliin kirjoittaa lyhyitä kappaleita, joissa sanotaan vähäisillä sanoilla paljon - vaikka osa jääkin lukijankin pohdittavaksi, kaikkea ei siis paljasteta. Perhoskerääjä oli kolmas teos - tämä kirja lumosi minut täysin ja siitä se  sitten lähti,  Haahtela-innostus. Viikossa olen lukenut kahdeksan Joel Haahtelan romaania.  Tänään aion lainata viimeisimmänkin Haahtelan, Tähtikirkas, lumivalkea (Otava, 2013), kun palautan lukemani kirjat kirjastoon.  Ehkä minä sitten joskus Haahtelat kerään omaankin kirjahyllyyn vaikka ensimmäisen kirjan aikana pohdiskelin, etten niitä itselleni halua.

Tässä ajatuksiani teoksittain:

NAISET KATSOVAT VASTAVALOON

Kahden pariskunnan elämät kietoutuvat yhteen - heistä on tullut naapureita.  Toinen pariskunnista, Lilian ja Klaus ovat tarinoiden pääosissa.  Kumpikin heistä ajattelee omalla tavallaan naapurin Emmaa.  Emman menneisyys vie Liliania mukanaan.  Kummankin pariskunnan parisuhteet ovat jollakin tavoin onnettomia.  Klaus pohtii elämäänsä yhtä lailla kuten Liliankin omalla tahollaan. Heillä on myös tuttavapariskunta, jonka parisuhde ei ole myöskään onnellinen - onko niin ettei ole parisuhdetta ilman petturuutta...

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Mari A:n kirjablogi
Lumiomena
Luetut, lukemattomat
Kirjava kammari
Luettua
Kirjanurkkaus
Luettua elämää
Kirjakompassi
Kannesta kanteen

KAKSI KERTAA KADONNUT

Lolita saa lahjaksi isältään käytetyn kameran, jossa on valmiina lähes täynnä oleva filmirulla. Lolita kehityttää filmirullan.  Valokuvien henkilöt kiinnostavat Lolitaa. Hän alkaa selvittää kuolleeksi julistetun miehen mysteeriä - vain onko hän sittenkään kuollut. Tarinan henkilöt kietoutuvat toisiinsa.  Tarinaa halua lukea eteenpäin, odottaen mitä Lolita saa selville.  Lolitan ystävä, postinkantaja Jules on sivuhenkilönä.  Hänen tarinansa ja tapaamansa henkilöt liittyvät myös Lolitan selvittämään mysteeriin.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Lumiomena
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Oota, mä luen tän eka loppuun

PERHOSKERÄÄJÄ

Jo ensiriveiltä ihastun, tähän herkkään, surulliseenkin tarinaan. Tarinan mies selvittää, miksi Henri Ruzicka on testamentannut hänelle omaisuutensa - talon, perhoskokoelman, kirjoja jne.  Mies kulkeutuu Suomesta Saksaan ja Italiaan.  Miehen omat muistot kietoutuvat Henri Ruzickan tarinaan.  Henrin tarinaan kertovat nuoruuden rakastettu Anna Prinz, tarjoilija Italiassa Garda-järvellä,. Agios Nikaloksen merenranta kertoo syyn miksi Henri Ruzicka on testamentannut miehelle omaisuutensa. Miehen parisuhde on kriisissä, vaimo Eeva on pitkällä matkalla toisessa maassa.  Miten käy heidän parisuhteensa, kestääkö ero sen.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Sinisen linnan kirjasto
Oota, mä luen tän eka loppuun
Lumiomena
kaisa reetta t
Jäljen ääni
Kulttuuri kukoistaa
Mari A:n kirjablogi
Satun luetut
Sanojen jano
Kirjava kammari
Lukuisat kissanpäivät
Mimun kirjat

TULE RISTEYKSEEN SEITSEMÄLTÄ

Ihastuttava tarina Portugalista ja portugalilaisesta elämästä pienissä kylissä ja Lissabonin kaupungissa.  Muusikkoryhmä palaa kotiseudulleen.  Ryhmän miehet kohtaavat menneisyyttään - nuoren miehen rakastumista, isän kuolemaa.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
P.S.  Rakastan kirjoja
Sinisen linnan kirjasto
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Kujerruksia
Sanojen jano
Lumiomena
Järjellä ja tunteella

ELENA

Surullinen ja jollakin tavoin humoristinen tarina vanhasta miehestä, joka seuraa nuorta naista nimeltä Elena. Kirjan tarinan loppupuolella selviää miksi hän seuraa Elenaa ja mikä merkitys on ollut heidän ensimmäisellä kohtaamisella.  Toisaalta pelottava ajatus, että joku seuraisi elämääsi tuolla tavoin....

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Kirjanurkkaus
Järjellä ja tunteella
Lumiomena
Illuusioita
P. S. Rakastan kirjoja
Tarinauttisen hämärän hetket
Booking it some more
Uusi Kuu
Satun luetut
Rakkaudesta kirjoihin
Luettua
Kirjoihin kadonnut
Mari A:n kirjablogi
Kujerruksia
Pihin naisen elämää
Kannesta kanteen
Lukuisat kissanpäivät
Kirjava kammari
Kingiä, kahvia ja empatiaa

KATOAMISPISTE

"Kirjailijan" omaa elämää ja jälleen tutkitaan kadonnutta ihmistä, joka vie kirjailijan tutkimaan Raija Siekkisen elämää.  En ole lukenut vielä yhtäkään Raija Siekkisen teosta, tämä tarina saa minut kiinnostumaan tästä edesmenneestä kirjailijastakin.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Lukutoukan kulttuuriblogi
Tarinoiden taikaa
P.S. Rakastan kirjoja
Kirjainten virrassa
Naakku ja kirjat
Sanojen jano
Pihin naisen elämää
Lumiomena
Sinisen linnan kirjasto
Kirjava kammari
Kujerruksia
Luettua
Lukuisat kissanpäivät
Jäljen ääni
Sonjan lukuhetket
Kannesta kanteen
Marken maailma
Lainatädin lukuvinkit
Tekstityöläisen taivas

TRAUMBACH

Nuoren miehen, joka on nimeltään Jochen etsintää  - mikä on totta ja mikä on kuvitelmaa? Haahtelalle tyypilliseen tapaan etsitään/seurataan ihmisiä/ihmistä ovien taakse, katuja pitkin.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
P.S. Rakastan kirjoja 
Kirjava kammari
Poplaari
Sinisen linnan kirjasto
Lumiomena
Luettua
Lukutuulia
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Täydellisyys on ihmisen luomaa
Kirjanurkkaus

LUMIPÄIVÄKIRJA
Lumipäiväkirjaa en ehtinyt ihan eilen lukemaan loppuun asti, joten sisäisen kelloni herättäessä minut jo nykyistä aikaa kello viisi, luin sitten ihanan hiljaisessa olohuoneessa (muun perheen nukkuessa)  teoksen loppuun. En kovin ihastuntu tähän tarinaan vaikka huomasin sieltä tuttuun henkilöön kytköksen (Perhoskerääjän Henri Ruzickaan). Tapasiko mies Sigridin lopussa  - sen saa varmaan jokainen lukija itse päätellä.  Voi olla että jonkilainen Haahtela-uupumus iski - en jaksanu innostua (itä)-saksalaisuudesta, ihmisten etsinnästä ja hiukan onnettomasta parisuhteesta.  Tästä kirjasta en löytänyt sellaista kauneuden tunnetta kuin esimerkiksi Perhoskerääjässä oli. 

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.

Mari A:n kirjablogi
Kirjava kammari
P.S.  Rakastan kirjoja
Lumiomena
Villasukka kirjahyllyssä
Luettua
Kuuttaren lukupäiväkirja
Sinisen linnan kirjasto
Naakku ja kirjat
Pisara
Pihin naisen elämää
Poplaari  Haahtela-maraton
Sanasulkia

Muutama huomio, joka toistuu useammassa kirjassa - tai minä näihin jollakin tavoin kiinnitin huomiota

-perhoskokoelma mainitaan muissakin teoksissa kuin Perhoskerääjässä
-eroottiset postikortit vilahtavat myös kahdessa eri teoksessa
-naisen olemusta kuvattessa kiinnitetään huomiota millaiset naiset rinnat ovat
- Haahtelan tyyli kirjoittaa pitkiä lauseita, katkoen niitä ehkä erikoisellakin pilkutuksella. Välillä kiinnitin pitkiin lauseisiin huomiota, mutta enimmäkseen en sitä huomannut, sillä teksti oli soljuvaa lukea
-tarkkaa luonnon- ja ihmiskuvausta, surullisen kauniita kuvauksia ihmisen yksinäisyydestä, rakkauden kaipuusta
-samat henkilöhahmot tupsahtavat toisissa teoksissa (Perhoskerääjä ja Lumipäiväkirja)
-Haahtelan teksti on sellaista, että toisella lukukerralla haluan selailla teoksia, alleviivata kauneimpia ja koskettavampia lauseita (joka tarkoitaa sitten sitä, että Haahtelat jossain vaiheessa kulkeutuvat kirjahyllyyni sittenkin)

Marttojen kirjaklubi
Eilen illalla olin ensimmäistä kertaa Lapuan Marttojen Kirjaklubissa Nuorisoseurantalolla.  Liityin muutama kuukausi sitten Lapuan Marttoihin, kun huomasin heillä olevan kirjaklubitoimintaa. Vielä kalenteriin mahtuu yksi kirjallinen ilta hyvinkin - ainakin silloin tällöin.  Ensi kerralla on kyllä opiskeltava Bibliotekssvenskaa ja Suomen kirjastolaitoksen historiaa verkko-opintoina livelähetyksenä (nyt ei voi jättää nauhoituksen varaan tuolla kertaa). Meitä oli Joel Haahtelan teoksista keskustelemassa viisi naista, minun lisäkseni. Suurin osa oli lukenut Perhoskerääjään, mutta myös Naiset katsovat vastavaloon, Traumbach ja Kaksi kertaa kadonnut olivat olleet luettavana. Perhoskerääjää ei ollut ihan jokaiselle lähikirjastoista löytynyt.  Minä olin rohmunnut kaikki Kauhavan kirjaston Haahtelat... :)  Haahtelasta osa piti paljonkin ja osan mieleen kirjailijan tyyli ei ollut kovinkaan paljon.  Minusta kirjakeskustelun rikkaus onkin se kun ollaan eri mieltä kirjoista - aika tylsäähän se olisi jos koko ajan kaikki vain hymistellen ja myötäillen olisivat aina samaa mieltä. Toki on ihana keskustella lempikirjailijasta/kirjasta toisen fanin kanssa mutta ne eivät tarvi olla varsinaisia lukupiirejä tai kirjaklubeja.  Marraskuun kirjailijoiksi valitsimme Tess Gerritsenin, Sirpa Kähkösen ja Vera Valan.  Veran kirjat onkin luettuna, joten jos ehdin niin luen yhden Gerritsenin ja yhden Kähkösen.  Laitan kirjaklubilaisille terveiset sähköpostitse vaikka en itse seuraavalla kerralla pääsekään.

Joel Haahtelalla  on myös nettisivut.




Joel Haahtela:

Naiset katsovat vastavaloon, Otava, 2000
Kirjan kansi: Päivi Puustinen

Kaksi kertaa kadonnut, Otava, 1999
Kirjan ulkoasu: Saku Heinänen

Perhoskerääjä, Otava, 2006
Kirjan kansi: Päivi Puustinen

Tule risteykseen seitsemältä, Otava, 2002
Kannen valokuva: Joakim Eskildsen (kirjasta Blue tide)

Elena, Otava, 2003
Graafinen suunnittelu: Päivi Puustinen

Katoamispiste, Otava, 2010
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

Traumbach, Otava, 2012
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

Mistä kirjat hankittu: Kauhavan kaupungikirjastosta ja Alahärmän kirjastosta


Lumipäiväkirja, Otava, 2008
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle 




sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kadonneet

Kolme naisen elämäntarinat kietoutuvat yhteen maailmassa, missä ihmisarvolla ei ole muuta kuin rahallinen merkitys.

Ally (Alena) on ammatiltaan lavastaja ja hän asuu freelancer-toimittaja miehensä Patrick kanssa New Yorkissa.  Patrick on Euroopassa tekemässä jälleen maailmanluokan juttua ihmisten epäinhimillisestä hyväksikäytöstä.  Ally saa puhelun Patricilta Ranskasta, joka keskeytyy, koska Patrickin on lähdettävä nopeasti jonnekin.  Kuluu useita päiviä, eikä Ally saa enää yhteyttä Patrickiin.  Hän saa vain paketin Patrickin lähettämänä kotiinsa. Ally lähtee Ranskaan selvittämään Patrickin kohtaloa.

Ruotsalainen Teresa herää hiekkarannalta Espanjasta. Hän on viettänyt yön miehen kanssa rannalla. Mies on häipynyt, samoin ovat Teresan rahat ja passi. Teresa kävelee meren rannalle ja törmää vedessä kelluvaan mustan miehen ruumiiseen.  Miten Teresa ja musta mies liittyvät Allyyn, se selviää, kun Ally matkustaa Espanjaan Ranskasta.

Nigerialainen Mary lähtee laittomalla venematkalla kohti Espanjan rannikkoa. Miten Mary selviää julmasta venematkasta ja miten hänen tarinansa liittyy Allyyn ja Patrickiin. Se selviää kun Ally saapuu Tarifaan Espanjassa.

Myös Teresan ja Maryn tarinat risteävät pienen hetken - ehkä tulevaisuudessakin, Maryn matka Eurooppaan jatkuu, selviääkö hän tästä matkasta vai jääkö hän ikuisesti "velkaa" .

Allyn menneisyys tulee vastaan ja kohtalo päättää, miten ja missä hän tulevaisuudessa elää. Kirjan tarina jättää avoimeksi sen, löytääkö Ally vastauksia isäänsä liittyen.

Tykkäsin Tove Alsterdalin tyylistä kirjoittaa kolmen eri naisen tarinaa limittäin, vaikka pääosa olikin Allyllä. Tarinan julma teema toimi mieleen  Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos (Otava,  2008), jonka luin vuosi sitten lukupiirikirjana.

Tove Alsterdalilta on suomennettu myös toinen teos Haudattu hiljaisuudessa (Gummerus, 2013). Tuon kirjan aion omaan kirjahyllyyni hankkia ja ehkäpä tuon Kadonneet-ennakkokappaleenkin ostan alkuperäisenä.

Tove Alsterdal: Kadonneet, Gummerus, 2012
suomentanut Katriina Huttunen
(ruotsl. alkuteos Kvinnorna på stranden, 2009)
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle

Kirjasta on blogissaan kirjoittanut mm:
Kirsin kirjanurkka
Nenä kirjassa
Lukutuulia
Hemulin kirjahylly
Rakkaudesta kirjoihin
Järjellä ja tunteella
Kirjakolo
Nautiskelijan blogi





tiistai 14. lokakuuta 2014

Kirjaston kissat-sarjakuvat 1-4

Kirjaston kissat-sarjakuvat ovat juuri sellaista hyväntahtoista, oivaltavaa huumoria, josta minä pidän.  Strippien aiheet ovat kirjanystävään uppoavia - hykertelin itsekseni näitä sarjakuvia lukiessani.  En edes yrittänyt näitä lapsilleni (19 v. ja 13 v.) enkä miehelleni näyttää, sillä olen monesti huomannut olevani yksin huumoriasioiden äärellä, jotka minua naurattavat.  Kyllä meillä toki toisinaan on juttuja, joita lapset tai mieheni näyttävät tai kertovat, joille minäkin nauran, mutta aika usein minä olen se meidän perheen "tosikko".

Lakia-kirjastoista sain lainattua  neljä ensimmäistä Kirjaston kissat-sarjakuvaa. Googlettaessani tietoa enemmän sarjakuvista ja sarjakuvan tekijöistä, huomasin, että on julkaistu vielä kaksi Kirjaston kissat-sarjakuvaa.  Seinäjoen kaupunginkirjastosta saan lainattua Kirjaston kissat 5 - Kirjan ja kanan päivä ja kaukolainaamalla saan myös lainattua Kirjaston kissat - Kulttuuripää 2011.

Kirjaston kissoilla on ollut myös netissä strippejä, mutta valitettavasti katosivat vuodatus.net-sivuston muutoksissa.

Minulle Kirjaston kissat olivat uusia tuttavuuksia, Turun Sanomia en ole tainnut koskaan lukea ja muutenkaan en lue sarjakuvia sanomalehdistä säännöllisesti.

PYHÄN KALAN SALASEURA - Kirjaston kissat 1
Ensimmäisessä sarjakuvassa esitellään kirjaston kissat:
Fransis
Alkujaan Pariisista, mutta nykyään asustaa kirjaston ullakolla. Filosofi, joka osaa lukea kirjoittaa.
Minun lempihahmoni, johon voin toisinaan hiukan samaistuakin, :)
Kolli
Maatiaiskissa, joka asustaa kirjaston kellarissa. Kalastelee mielellään jokirannassa.
Tulee mieleen lempeämpi versio Pekka Töpöhäntä-tarinoiden Monnista.
Ziu
Sarjakuvan päähenkilö, orpo pikkukissa, jolle kaksi aiempaa opettavat elämästä selvitymisen taitoja.
Ihastuttava pikkukissa, joka pistää toiset kissat lujille.

Mustavalkoiset sarjakuvat sopivat erinomaisesti Kirjaston kissoihin. Kissojen persoonat on hyvin kuvattu ja samoin kirjastomiljöö on saatu nerokkaasti sarjakuviin mukaan. Myös joenranta ja muut kirjaston ulkopuolella tapahtuvat kuvat ovat hienon pelkistetyt. Pidän Nina Laakon tyylistä.
Antti Hopian tekstit ovat selkeät, vaikka toisinaan täytyy lukea uudelleenkin, ennenkuin oivaltaa mistä on kyse.  Ja se näiden sarjakuvien mahtavuus onkin, ettei näihin juttuihin kyllästy.

GOGOLIN NENÄ - Kirjaston kissat 2
Toisessa Kirjaston kissat-sarjakuvassa Kolli jää sivummalle ja sarjakuvissa esiintyy yhä enemmän Fransis ja Ziu.   Tässäkin on niin monta hauskaa strippiä, mutta ilman kuvia niistä on hankala kertoa mitään, sillä kuva ja teksti kuuluvat olennaisesti yhteen.  Joten voin vain kehottaa tutustumaan tähänkin sarjakuvaan - ja ei tarvitse olla kissojen ylin ystävä, minä olen koiranomistaja ollut pienestä pitäen :)

OIKEIDEN NOITIEN OSASTO -  Kirjaston kissat 3
Sarjakuvan julkaisukoko muuttuu A4-kokoiseksi pehmeäkantiseksi, jota on mukavampi lukea.
Vaikka äsken kirjoitin, että on hankala kertoa sarjakuvista mitään ilman kuvia niin tämä teksti toimii kyllä ilman kuvaakin :)
"On se vaan hyvä välillä ottaa vähän viiniä kirjan kyytipojaksi"
"Ei sitten aamulla haise henki vanhalle kirjalle"
(tekstit sarjakuvasta sivulta 30)

ERÄÄNLAISTA YSTÄVYYTTÄ - Kirjaston kissat 4
Tässä sarjakuvassa tapaamme monta uutta kissaa - niin Fransisin kuin Ziunkin sukulaisia sekä mm. gradun kanssa tuskaileva Pasta.
Tästä jäin mieleen strippi, jossa oli otettu Harakka huttua keittää-loru kirjamaailmaan.  Juttu nauratti oivalluksella ja minulle tuolla lorulla on erityinen merkitys.  Minun isäni tapasi tuota loruleikkiä leikkiä niin minun ollessa pienenä kuin omien lapsieni ollessa pieniä.

 Antti Hopia (teksti) ja Nina Laakko (kuvitus)
Pyhän kalan salaseura - Kirjaston kissat 1, Sammakko, 2001
Gogolin nenä - Kirjaston kissat 2, Sammakko, 2004
Oikeiden noitien osasto - Kirjaston kissat 3, Utopia 1516, 2009
Eräänlaista ystävyyttä - Kirjaston kissat 4, Utopia 1516, 2010
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjastosta, Jalasjärven kaupunginkirjastosta via Kauhavan kaupunginkirjasto

Kirjaston kissoista on blogissaan kirjoittanut mm.
K-blogi - Koko lailla kirjallisesti
Kirjakaapin avain


perjantai 10. lokakuuta 2014

Isän kanssa kahden

Etelänmiehen, lapinmiesten ja etelänvareksien ja heidän lastensa tarinaa aloittelin lukemaan syyskuussa ja edellispäivän aamuyön tunteina kirjan luin loppuun, kun omat elämän murheet valvottivat. Jotakin vertaistukea kirjan tarinasta sain, vaikka omat murheeni ovat ihan toisaalla kuin tässä romaanissa.  Kun oma mieli on maassa ja elämä ahdistaa, huomaan lukevani tarinoita, joissa asiat voivat olla vielä huonomminkin.
Etelänmies Jyri lähtee opettajaksi Lappiin - onhan hänen isänsäkin sieltä tai näin hän luulee, Jyrin äiti ei anna mitään muuta tietoa Jyrin isästä kuin kaulakorun , jossa on poromerkki.
Minulle tarinassa keskeiseksi henkilöksi nousee Lenne - Poropoika, joka kipuilee vanhempiensa riitojen keskellä.
Vaikka romaanihenkilöiden parisuhteet ovatkin rikkonaisia, jotain pieniä herkkyyden pilkahduksia vilahtelee tarinassa. Huumoriakaan ei ole unohdettu - Jyrin ja rehtorin avantouinti, Jyrin kokemukset porotokassa.
Kirjan tarina ei kuitenkaan minuun tehnyt niin paljon vaikutusta, että jättäisin kirjan omaan kirjahyllyyn.  Laitan kirjan siis kiertoon.

Mooses Mentula: Isän kanssa kahden, WSOY, 2013
Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle

Kirjasta on blogipostauksen tehnyt mm.
Mari A:n kirjablogi
Sallan lukupäiväkirja
Lukuneuvoja
P.S. Rakastan kirjoja
Notko, se lukeva peikko
Kirjainten virrassa

tiistai 7. lokakuuta 2014

Professori Anni Isotalon tutkimuksia-sarjakuvat

Vauhdikas, jännittävä ja mysteerinen 4-osainen sarjakuva professori Anni Isotalon seikkailuista maailmalla.
Kuten olen aikaisemmissa sarjakuvablogipostauksissani kertonutkin, että enole lukenut vuosiin sarjakuvia edes sanomalehdistä.  Elokuussa rohkenin kirjaston aikuisten osaston sarjakuvahyllystä lainata muutaman sarjakuvan. Ja erään mainoksen sanoin voin sanoa, että siitä se sitten lähti - minusta tuli sarjakuvien ystävä.  Toki olen vielä aika valikoiva aiheiden suhteen - historia, kirjallisuus, kirjasto, koirat, luonto, pohjalaisuus.

Professori Anni Isotalo-sarjakuvat ovat Mikko Ketolan käsikirjoittamia ja Anssi Rauhala on tehnyt sarjakuvasovituksen, kuvat ja värityksen.

MARIAN KOODI - ensimmäinen Anni Isotalo-sarjakuva
Ihastuin Dan Browin romaanin perustuvaan elokuvaan Da Vinci-koodi.  Olen lukenutkin tuon romaanin.  Enkelit ja demonit-romaani on yhä lukematta, vaikka elokuvan olen nähnyt. Joitakin muita elokuvia ja tv-sarjoja olen katsonut, jossa on mm. Opus Dei.  Jokin tuossa katolisessa instituutiossa kiehtoo.  Mikko Ketola onkin kirjoittanut teoksen Opus Dei: vaiettu salaseura? (Minerva, 2006). Myös piispa Henrikin ja Lallin tarina on kiehtonut, vaikka lapsena siitä ensi kertaa koulussa kuullesani tuntui liiankin pelottavalta.  Ja tietenkin pohojaalasakka viehättyy Isonkyrön maisemista ja pohjalaiskytköksestä tarinaan - kyllähän sukunimi Isotalo siitä jo antoi viitteitä.
Anssi Rauhalan värikkäät sarjakuvat ovat miellyttäviä katsella - tulee mieleen lapsuuden Tintti-sarjakuvat.  Myös tekstien fontti on selkeätä luettavaa.

VALKOISEN MEREN TIMANTIT - toinen Anni Isotalo-sarjakuva
Anni Isotalo tapaa tässä tarinassa elämäänsä kuuluvan tärkeän ihmisen. Hiukan rakkauttakin Anni kokee, vaikka siinä luottamus petetäänkin. Jälleen on vauhdikasta menoa ja kiehtovia salaisuuksia sekoitettu historiaan.

BOSPORIN HELMI - kolmas Anni Isotalo-sarjakuva
Kiehtovien salaisuuksien parissa jatketaan.  Jännittävää historiaa Itämaan tietäjistä - jospa asiat ovatkin olleet näin...  Anni kokee rakkautta ja surua.

VATIKAANIN VANKI - neljäs Anni Isotalo-sarjakuva
Anni Isotaloa on uhannut mystinen nainen läpi sarjakuvien.  Miten Annin käy.  Minkä paljastuksen Anni saa paavin kautta.  Ja kuka onkaan elossa.....

Ilolla luin Anssi Rauhalan blogista  että on tulossa jossain vaiheessa viides Anni Isotalo-sarjakuva.  Mitähän salaisuuksia ja mysteereitä Mikko Ketola ja Anssi Rauhalan nyt ovat sarjakuvateokseen laittaneet - jännityksellä odottaen!

Mikko Ketola (käsikirjoitus) ja Anssi Rauhala (sarjakuvasovitus, kuvat ja väritys)

Marian koodi (Professori Anni Isotalon tutkimuksa 1), Kirjastudio, 2006
Valkoisen meren timantit (Professori Anni Isotalon tutkimuksia 2), Minerva, 2006
Bosporin helmi (Professori Anni Isotalon tutkimuksia 3), Minerva, 2007
Vatikaanin vanki (Professori Anni Isotalon tutkimuksia 4), Minerva, 2009
Mistä hankittu:  lainattu Lapuan kaupunginkirjasto, Kauhavan kaupunginkirjasto ja Kortesjärven kirjasto


maanantai 6. lokakuuta 2014

Pohjantuuli

Historiallisten romaanien ystävän ja pohojalaasakan sydäntä lämmitti Pohjantuuli-romaanin miljöö. Uudenkaarlepyyn historia oli minulle tuntematonta, vaikka pitäjä on vain 80 km:n päässä naapurimaakunta Pohjanmaalla.  Turun ja Vaasan paloista olen lukenut, mutta Uudenkaarlepyyn tulipalo oli uutta tietoa.  Enkä ole koskaan pohtinutkaan, että tottahan puutalokaupungit ovat olleet hyvin herkkiä syttymään palamaan 1300-1900-luvuilla talvi- ja jatkosotiin saakka. Löysinkin mielenkiintoisen lisensiaattityön netistä: Risto Suikkari: Paloturvallisuus ja kaupunkitalot Suomen puukaupungeissa  -historiasta nykypäivään (Oulun yliopiston arkkitehtuurin osasto julkaisu A 42, 2007).
Pohjantuuli-romaanissa kuljetaan Uudenkaarlepyyn lisäksi Vaasassa, hiukan Kauhavalla, Tampereella, Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Porvoossa, Helsingissä ja jopa Amerikan ja Australian mantereilla.
Henkilöiden murteet oli kirjoitettu mielenkiintoisesti. Suomea ja ruotsia sekaisin ja välillä vanhaa suomenkieltä kirjeissä ja sanomalehtiartikkeleissa.  Ajatus kirjeiden laittamisesta erikoisella fontilla näytti kauniilta, mutta hiukan vaikeutti lukemista. Pohojalaaselle savon ja rauman murre oli haasteellista luettavaa.
Romaanin päähenkilöt ovat vahvoja naisia.  Anna ja Aune kulkevat tarinan matkan alusta loppuun. Romaanissa vilahtavat mm. Topelius, Minna Canth ja Fredrika Wetterhoff.
Rakkaustarinoita, traagisia kohtaloita, naisasiaa ja merenkulun historiaakin.
Tänä vuonna on ilmestynyt Pohjantuuli 2,  jonka aion itselleni ostaa - ellen saa sitä sitten joululahjaksi :)

Pirkko Koskenkylä: Pohjantuuli, Airut-Kustannus, 2012
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle