perjantai 10. lokakuuta 2014

Isän kanssa kahden

Etelänmiehen, lapinmiesten ja etelänvareksien ja heidän lastensa tarinaa aloittelin lukemaan syyskuussa ja edellispäivän aamuyön tunteina kirjan luin loppuun, kun omat elämän murheet valvottivat. Jotakin vertaistukea kirjan tarinasta sain, vaikka omat murheeni ovat ihan toisaalla kuin tässä romaanissa.  Kun oma mieli on maassa ja elämä ahdistaa, huomaan lukevani tarinoita, joissa asiat voivat olla vielä huonomminkin.
Etelänmies Jyri lähtee opettajaksi Lappiin - onhan hänen isänsäkin sieltä tai näin hän luulee, Jyrin äiti ei anna mitään muuta tietoa Jyrin isästä kuin kaulakorun , jossa on poromerkki.
Minulle tarinassa keskeiseksi henkilöksi nousee Lenne - Poropoika, joka kipuilee vanhempiensa riitojen keskellä.
Vaikka romaanihenkilöiden parisuhteet ovatkin rikkonaisia, jotain pieniä herkkyyden pilkahduksia vilahtelee tarinassa. Huumoriakaan ei ole unohdettu - Jyrin ja rehtorin avantouinti, Jyrin kokemukset porotokassa.
Kirjan tarina ei kuitenkaan minuun tehnyt niin paljon vaikutusta, että jättäisin kirjan omaan kirjahyllyyn.  Laitan kirjan siis kiertoon.

Mooses Mentula: Isän kanssa kahden, WSOY, 2013
Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle

Kirjasta on blogipostauksen tehnyt mm.
Mari A:n kirjablogi
Sallan lukupäiväkirja
Lukuneuvoja
P.S. Rakastan kirjoja
Notko, se lukeva peikko
Kirjainten virrassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti