tiistai 28. lokakuuta 2014

Joel Haahtelan teokset ja Marttojen Kirjaklubi

Lapuan Marttojen Kirjaklubin lokakuun kirjailijana oli Joel Haahtela. Naiset katsovat vastavaloon ja Perhoskerääjä olivat suositellut teokset.  Reilu viikko sitten lainasin Kauhavan kaupunginkirjastosta Naiset katsovat vastavaloon sekä viisi muuta hyllyssä ollutta Haahtelaa. Perhoskerääjän laitoin varaukseen (ja sain sen maanantaina). Lumipäiväkirja löytyikin omasta lukemattomien läjästä (aikoinaan kirjakaupalle tullut ennakkokappaleena).

Ensimmäinen lukemani Joel Haahtelan teos, Naiset katsovat vastavaloon ei vielä saanut minua kovin innostumaan, mutta kuitenkin aloitin lukemaan toista teosta,  Kaksi kertaa kadonnut.  Toisen teoksen jälkeen aloin viehättymään Haahtelan tyyliin kirjoittaa lyhyitä kappaleita, joissa sanotaan vähäisillä sanoilla paljon - vaikka osa jääkin lukijankin pohdittavaksi, kaikkea ei siis paljasteta. Perhoskerääjä oli kolmas teos - tämä kirja lumosi minut täysin ja siitä se  sitten lähti,  Haahtela-innostus. Viikossa olen lukenut kahdeksan Joel Haahtelan romaania.  Tänään aion lainata viimeisimmänkin Haahtelan, Tähtikirkas, lumivalkea (Otava, 2013), kun palautan lukemani kirjat kirjastoon.  Ehkä minä sitten joskus Haahtelat kerään omaankin kirjahyllyyn vaikka ensimmäisen kirjan aikana pohdiskelin, etten niitä itselleni halua.

Tässä ajatuksiani teoksittain:

NAISET KATSOVAT VASTAVALOON

Kahden pariskunnan elämät kietoutuvat yhteen - heistä on tullut naapureita.  Toinen pariskunnista, Lilian ja Klaus ovat tarinoiden pääosissa.  Kumpikin heistä ajattelee omalla tavallaan naapurin Emmaa.  Emman menneisyys vie Liliania mukanaan.  Kummankin pariskunnan parisuhteet ovat jollakin tavoin onnettomia.  Klaus pohtii elämäänsä yhtä lailla kuten Liliankin omalla tahollaan. Heillä on myös tuttavapariskunta, jonka parisuhde ei ole myöskään onnellinen - onko niin ettei ole parisuhdetta ilman petturuutta...

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Mari A:n kirjablogi
Lumiomena
Luetut, lukemattomat
Kirjava kammari
Luettua
Kirjanurkkaus
Luettua elämää
Kirjakompassi
Kannesta kanteen

KAKSI KERTAA KADONNUT

Lolita saa lahjaksi isältään käytetyn kameran, jossa on valmiina lähes täynnä oleva filmirulla. Lolita kehityttää filmirullan.  Valokuvien henkilöt kiinnostavat Lolitaa. Hän alkaa selvittää kuolleeksi julistetun miehen mysteeriä - vain onko hän sittenkään kuollut. Tarinan henkilöt kietoutuvat toisiinsa.  Tarinaa halua lukea eteenpäin, odottaen mitä Lolita saa selville.  Lolitan ystävä, postinkantaja Jules on sivuhenkilönä.  Hänen tarinansa ja tapaamansa henkilöt liittyvät myös Lolitan selvittämään mysteeriin.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Lumiomena
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Oota, mä luen tän eka loppuun

PERHOSKERÄÄJÄ

Jo ensiriveiltä ihastun, tähän herkkään, surulliseenkin tarinaan. Tarinan mies selvittää, miksi Henri Ruzicka on testamentannut hänelle omaisuutensa - talon, perhoskokoelman, kirjoja jne.  Mies kulkeutuu Suomesta Saksaan ja Italiaan.  Miehen omat muistot kietoutuvat Henri Ruzickan tarinaan.  Henrin tarinaan kertovat nuoruuden rakastettu Anna Prinz, tarjoilija Italiassa Garda-järvellä,. Agios Nikaloksen merenranta kertoo syyn miksi Henri Ruzicka on testamentannut miehelle omaisuutensa. Miehen parisuhde on kriisissä, vaimo Eeva on pitkällä matkalla toisessa maassa.  Miten käy heidän parisuhteensa, kestääkö ero sen.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Sinisen linnan kirjasto
Oota, mä luen tän eka loppuun
Lumiomena
kaisa reetta t
Jäljen ääni
Kulttuuri kukoistaa
Mari A:n kirjablogi
Satun luetut
Sanojen jano
Kirjava kammari
Lukuisat kissanpäivät
Mimun kirjat

TULE RISTEYKSEEN SEITSEMÄLTÄ

Ihastuttava tarina Portugalista ja portugalilaisesta elämästä pienissä kylissä ja Lissabonin kaupungissa.  Muusikkoryhmä palaa kotiseudulleen.  Ryhmän miehet kohtaavat menneisyyttään - nuoren miehen rakastumista, isän kuolemaa.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
P.S.  Rakastan kirjoja
Sinisen linnan kirjasto
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Kujerruksia
Sanojen jano
Lumiomena
Järjellä ja tunteella

ELENA

Surullinen ja jollakin tavoin humoristinen tarina vanhasta miehestä, joka seuraa nuorta naista nimeltä Elena. Kirjan tarinan loppupuolella selviää miksi hän seuraa Elenaa ja mikä merkitys on ollut heidän ensimmäisellä kohtaamisella.  Toisaalta pelottava ajatus, että joku seuraisi elämääsi tuolla tavoin....

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Kirjanurkkaus
Järjellä ja tunteella
Lumiomena
Illuusioita
P. S. Rakastan kirjoja
Tarinauttisen hämärän hetket
Booking it some more
Uusi Kuu
Satun luetut
Rakkaudesta kirjoihin
Luettua
Kirjoihin kadonnut
Mari A:n kirjablogi
Kujerruksia
Pihin naisen elämää
Kannesta kanteen
Lukuisat kissanpäivät
Kirjava kammari
Kingiä, kahvia ja empatiaa

KATOAMISPISTE

"Kirjailijan" omaa elämää ja jälleen tutkitaan kadonnutta ihmistä, joka vie kirjailijan tutkimaan Raija Siekkisen elämää.  En ole lukenut vielä yhtäkään Raija Siekkisen teosta, tämä tarina saa minut kiinnostumaan tästä edesmenneestä kirjailijastakin.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
Lukutoukan kulttuuriblogi
Tarinoiden taikaa
P.S. Rakastan kirjoja
Kirjainten virrassa
Naakku ja kirjat
Sanojen jano
Pihin naisen elämää
Lumiomena
Sinisen linnan kirjasto
Kirjava kammari
Kujerruksia
Luettua
Lukuisat kissanpäivät
Jäljen ääni
Sonjan lukuhetket
Kannesta kanteen
Marken maailma
Lainatädin lukuvinkit
Tekstityöläisen taivas

TRAUMBACH

Nuoren miehen, joka on nimeltään Jochen etsintää  - mikä on totta ja mikä on kuvitelmaa? Haahtelalle tyypilliseen tapaan etsitään/seurataan ihmisiä/ihmistä ovien taakse, katuja pitkin.

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.
P.S. Rakastan kirjoja 
Kirjava kammari
Poplaari
Sinisen linnan kirjasto
Lumiomena
Luettua
Lukutuulia
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Täydellisyys on ihmisen luomaa
Kirjanurkkaus

LUMIPÄIVÄKIRJA
Lumipäiväkirjaa en ehtinyt ihan eilen lukemaan loppuun asti, joten sisäisen kelloni herättäessä minut jo nykyistä aikaa kello viisi, luin sitten ihanan hiljaisessa olohuoneessa (muun perheen nukkuessa)  teoksen loppuun. En kovin ihastuntu tähän tarinaan vaikka huomasin sieltä tuttuun henkilöön kytköksen (Perhoskerääjän Henri Ruzickaan). Tapasiko mies Sigridin lopussa  - sen saa varmaan jokainen lukija itse päätellä.  Voi olla että jonkilainen Haahtela-uupumus iski - en jaksanu innostua (itä)-saksalaisuudesta, ihmisten etsinnästä ja hiukan onnettomasta parisuhteesta.  Tästä kirjasta en löytänyt sellaista kauneuden tunnetta kuin esimerkiksi Perhoskerääjässä oli. 

Tästä teoksesta on blogissaan kirjoittanut mm.

Mari A:n kirjablogi
Kirjava kammari
P.S.  Rakastan kirjoja
Lumiomena
Villasukka kirjahyllyssä
Luettua
Kuuttaren lukupäiväkirja
Sinisen linnan kirjasto
Naakku ja kirjat
Pisara
Pihin naisen elämää
Poplaari  Haahtela-maraton
Sanasulkia

Muutama huomio, joka toistuu useammassa kirjassa - tai minä näihin jollakin tavoin kiinnitin huomiota

-perhoskokoelma mainitaan muissakin teoksissa kuin Perhoskerääjässä
-eroottiset postikortit vilahtavat myös kahdessa eri teoksessa
-naisen olemusta kuvattessa kiinnitetään huomiota millaiset naiset rinnat ovat
- Haahtelan tyyli kirjoittaa pitkiä lauseita, katkoen niitä ehkä erikoisellakin pilkutuksella. Välillä kiinnitin pitkiin lauseisiin huomiota, mutta enimmäkseen en sitä huomannut, sillä teksti oli soljuvaa lukea
-tarkkaa luonnon- ja ihmiskuvausta, surullisen kauniita kuvauksia ihmisen yksinäisyydestä, rakkauden kaipuusta
-samat henkilöhahmot tupsahtavat toisissa teoksissa (Perhoskerääjä ja Lumipäiväkirja)
-Haahtelan teksti on sellaista, että toisella lukukerralla haluan selailla teoksia, alleviivata kauneimpia ja koskettavampia lauseita (joka tarkoitaa sitten sitä, että Haahtelat jossain vaiheessa kulkeutuvat kirjahyllyyni sittenkin)

Marttojen kirjaklubi
Eilen illalla olin ensimmäistä kertaa Lapuan Marttojen Kirjaklubissa Nuorisoseurantalolla.  Liityin muutama kuukausi sitten Lapuan Marttoihin, kun huomasin heillä olevan kirjaklubitoimintaa. Vielä kalenteriin mahtuu yksi kirjallinen ilta hyvinkin - ainakin silloin tällöin.  Ensi kerralla on kyllä opiskeltava Bibliotekssvenskaa ja Suomen kirjastolaitoksen historiaa verkko-opintoina livelähetyksenä (nyt ei voi jättää nauhoituksen varaan tuolla kertaa). Meitä oli Joel Haahtelan teoksista keskustelemassa viisi naista, minun lisäkseni. Suurin osa oli lukenut Perhoskerääjään, mutta myös Naiset katsovat vastavaloon, Traumbach ja Kaksi kertaa kadonnut olivat olleet luettavana. Perhoskerääjää ei ollut ihan jokaiselle lähikirjastoista löytynyt.  Minä olin rohmunnut kaikki Kauhavan kirjaston Haahtelat... :)  Haahtelasta osa piti paljonkin ja osan mieleen kirjailijan tyyli ei ollut kovinkaan paljon.  Minusta kirjakeskustelun rikkaus onkin se kun ollaan eri mieltä kirjoista - aika tylsäähän se olisi jos koko ajan kaikki vain hymistellen ja myötäillen olisivat aina samaa mieltä. Toki on ihana keskustella lempikirjailijasta/kirjasta toisen fanin kanssa mutta ne eivät tarvi olla varsinaisia lukupiirejä tai kirjaklubeja.  Marraskuun kirjailijoiksi valitsimme Tess Gerritsenin, Sirpa Kähkösen ja Vera Valan.  Veran kirjat onkin luettuna, joten jos ehdin niin luen yhden Gerritsenin ja yhden Kähkösen.  Laitan kirjaklubilaisille terveiset sähköpostitse vaikka en itse seuraavalla kerralla pääsekään.

Joel Haahtelalla  on myös nettisivut.




Joel Haahtela:

Naiset katsovat vastavaloon, Otava, 2000
Kirjan kansi: Päivi Puustinen

Kaksi kertaa kadonnut, Otava, 1999
Kirjan ulkoasu: Saku Heinänen

Perhoskerääjä, Otava, 2006
Kirjan kansi: Päivi Puustinen

Tule risteykseen seitsemältä, Otava, 2002
Kannen valokuva: Joakim Eskildsen (kirjasta Blue tide)

Elena, Otava, 2003
Graafinen suunnittelu: Päivi Puustinen

Katoamispiste, Otava, 2010
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

Traumbach, Otava, 2012
Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

Mistä kirjat hankittu: Kauhavan kaupungikirjastosta ja Alahärmän kirjastosta


Lumipäiväkirja, Otava, 2008
Mistä hankittu: ennakkokappale kirjakaupalle 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti