lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kirjastopäivät Seinäjoki 10.6.2015 Ensimmäinen päivä

Osallistuin Kirjastopäiville Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman opiskelijana.  Siitä onkin yli 20 vuotta aikaa, kun viimeksi olen ollut Kirjastopäivillä Kajaanissa 1991. Silloin pääsin sinne työantajani Ilmajoen kunnankirjaston kautta, jossa työskentelin vs. kirjastovirkailijana.

Naapuripitäjässä asuvana lähdin aamusella autolla kohti Seinäjoen uimahallin takana olevaa parkkialuetta (opiskelija-akan budjetista on nyt pakko säästää parkkimaksut lounaaseen :) ). En päässyt kotoani, Lapuan kirkkoa pidemmälle, kun oli pysähdyttävä poliisien puhallusratsiaan. Poliisi hiukan peruutti, kun meidän autossa ei toimi (jälleen kerran) kuskin etulasi ja minä melko reippaasti avasin oven ja hihkaasin jotta "lasi ei aukee". No, puhaltaminen sujui hyvin ovenraostakin ja minulle toivotettiin hyvää matkaa :)

Seinäjoelle saavuin sopivaan aikaan.  Kävelin joen rantaa pitkin kohti Framia. Vielä oli hyvin rauhallista hiukan ennen yhdeksää. Ilmoittautumispisteessä sain hienon kirjastokassin ja komian nimikortin. Olin ilmoittautunut Kirjastoautotyöryhmän ammattitapaamiseen - kirjastoautotyö on minusta yksin kiinnostavimmista kirjastoalan toimista.   Hyvin löysin D-rakenuksenkin, vaikka en ole kovin montaa kertaa Framissa ollut.

Istahdin Ravintola Delin punaiselle sohvalle - en viitsinyt vielä  niin aikaisin mennä Mega-saliin. Ajan kuluksi katsoin mitä kirjastokassista löytyy, laitoin nimikortin kaulaan ja aloin päivittämään ja selailemaan somekanaviani (instagram ja twitter) - josko niistä jo löytyisi  #kirjastopäivät #kp15 hashtageja.

Varttia vaille kävelin Mega-saliin. Pikkasen oli perhosia vatsassa, että mitenköhän paljon siellä niitä kirjastoautotyöntekijöitä on - mun kirjastoautotyöstä on jo kulunut 25 vuotta :). Mukavasti otettiin vastaan heti ovella ja meitä oli mukavan pieni porukka.  Mega-salissa on hienot tuolit - mustia, limevihreitä ja liloja.  Ei ollut vaikea valita, minkä väriseen tuoliin istun :D - lila on mun lempivärini, kuten sen huomaa tästä kirjablogistanikin :)
Entisen kolleganikin tapasin siellä, Riitan Ilmajoen kunnankirjastosta. Hänhän minut opetti kirjastoautoa ajamaan - olihan se aikamoista hypätä kirjastoauton rattiin 19-vuotiaana, kun ei ollut kovin paljon henkilöautollakaan ajanut.

 Ammattitutkinnon uusi osaamisala: kirjastoautotyö. Miten ammattioppilaitokset vastaavaat uuteen haasteeseen?

Päivi Kuitunen Sedun Aikuiskoulutuksesta selvitti millaista on tällä hetkellä toisen asteen kirjastokoulutus (merkonomi) ja miten kirjastoautotyö siihen liittyy.  Jos kirjastoautonkuljettajan ammatti kiinnostaa sellaisia henkilöitä, joilla on kuorma-autokuljettajien ammattipätevyys, saavat he tämän koulutuksen kautta kirjastoalan pätevyyden.  Eli kirjastoautonkuljettaja-kirjastovirkailijaksi voi hakea kirjastoalan merkonomin tutkinnolla.  Siis minä voisin sen perusteella hakea jo nyt kirjastoautonkuljettajan töitä, mutta minulla ei ole tuota kuorma-autokuljettajan ammattipätevyyttä (ABC-ajokortti toki on vuodelta 1989 :) ).  Minähän voin tuon ammattipätevyyden suorittaa, mutta en koe sen riittävän minulle.  Olen yli 20 vuotta sitten ajanut kirjastoautoa ja sen jälkeen pelkästään henkilöautoa.  En todellakaan lähtisi kylmiltään ajamaan kirjastoautoa nyt! Mitkä ovat minun mahdollisuuteni nyt päivittää kirjastoautonkuljettajan ajo- ja huoltotaidot? Se minulle on yhä epäselvää. Monen tuhannen euron ajokoulutukseen ei opiskelijan budjetissa ole tällä hetkellä varaa. Entäs nuoret/aikuiset jotka opiskelevat kirjastoalan tradenomiksi ja heitä on alkanut kiinnostaa kirjastoautonkuljettajan työ?  Jollakin heistä saattaa olla (A)BC-ajokortti hankittuna autokoulun kautta, joillakin ei ole sitäkään, vaan pelkkä (A)B-ajokortti.  Mistä he saavat kirjastoautonkuljettajan ajo- ja huoltotaidot?

En kai minä nyt ainut kirjastoalan tradenomi(ksi opiskeleva) ole, jota kiinnostaa myös kirjastoauton kuljettaminen?  Siis sellainen, jolla ei ole tällä hetkellä työpaikkaa kirjastossa.

Kiinnostavaa olisi vaikka tehdä opinnäytetyö tämän hetkisten kirjastoautonkuljettajien koulutustaustasta ja siitä mikä oli heidän ajokokemuksensa ennen kirjastoautoa. Onko heitäkin opettu kirjaston henkilökuunnan avulla, niinkuin minua opettettin 90-luvun alussa.

Päivi Kuitunen kertoi myös näyttötutkinnosta, jolla voi suorittaa kirjastoalan pätevyyden (merkonomi), jos on ollut vuosikausia esim. kirjastoautonkuljettajana eikä ole minkäänlaista kirjastoalan pätevyyttä.  Voiko nykyäänkin yksin kuljettaa kirjastoautoa ja palvella asiakkaita ilman kirjastoalan minkäänlaista koulutusta? Hoitaako silloin kirjaston muu henkilökunta kirjastoauton kokoelmatyön? Tarkoitan tällä siis sitä, että ammattipätevöity kuorma-autonkuljettaja, jolla ei ole kirjastoalan aikaisempaa työkokemusta voi tämän työn ottaa vastaan ilman kirjastoalan koulutusta? Monen kymmenen vuoden työkokemus kirjastoautossa on varmasti opettanut käytännön kautta, joten heille "tavallinen" kirjastoalan koulutus on tarpeeton (täydennyskoulutustahan me jokainen tarvitsemme koko ajan) - pätevyyden antava näyttötutkinto olisi kuitenkin helppo ratkaisu tähän. En toki tiedä onko heitä miten paljon kirjastoautonkuljettajina. 

Lopuksi keskusteltiin ammattiliiton edustajien kanssa kirjastoautotyöntekijöiden palkkauksesta ja monikirjavaisesta ammattinimekkeistöstä - kirjastoautonkuljettajasta ajavaan erikoiskirjastonhoitajaan.

Minulle kirjastoalan palkkaus näyttää melko samalta, mitä olen kirjakauppa-alalla saanut, joten en koe palkkausta ongelmana - kaikkihan sitä palkkaa enemmän toivovat, eikä kovin moni palkankorotusta vastaan ole omalla kohdalla.  Mun työmotivaatio on ollut aina kaikkea muuta kuin palkka, kunhan nyt "laillisen palkan" saa.  Tulevaisuudelta toivon kokopäivätöitä, mutta  realistisesti näen tulevaisuuteni pätkä/keikkatyöläisenä - sitähän miehenikin on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta.

Lounastauolla kävin keskustan Hesessä hampurilaisaterialla - näytti siellä muutama muukin kirjastolainen olevan, nimikyltti kaulassa paljasti :)

Loppupäivän luennot olivatkin B-rakennuksen auditoriossa.  Tervetulosanat Kirjastopäiville kertoivat rehtori Irene Turenius Seinäjoen kaupunginhallituksesta ja Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander.  Maailman parhaana kirjastokuntana palkittiin Nurmeksen kunnankirjasto.

Elävä kirja ja internetin haaste

FT Teemu Keskisarja luennoi hiukan internetkammoisesti kirjasta ja kirjastosta. "Kirjasto on vastavoima internetin keinoelämälle".  Toki kirjasto on vastavoimaa, mutta onhan kirjasto myös siellä internetissä. Internet antaa globaalin mahdollisuuden levittää kirjastomaailmaa - verkkokirjastot, e-aineistot, tiedonhakupalvelut, markkinointi, vuorovaikutus jne.

"Kirjasto on lukukokemuksien välittäjä"  Kirjastosta lainataan aineistoa, kirjastosta haetaan tietoa, kirjavinkataan, järjestetään kirjailija/kirjallisuustapahtumia.  Kirjasto myös välittää lukukokemuksia internetikin välityksellä.

Teemu Keskisarjan mukaan kirjastosta varattu kirja (todennäköisesti) luetaan useinmiten kuin se lahjaksi saatu kirja (ellei ole saanut toivelistaa lahjan saajalta tai todella tiedä mistä hän pitää :) ). Toki onhan meitä kirjahassuja, jotka rohkenemme tarttua sellaiseenkin kirjaan, mitä ei välttämättä itse olisi osannut ostaa/lainata :)

"Kirja on käyttötavarana nykyään kätevämpi kuin ennen" E-kirjojen myötä kirjaa on helpompi lukea monenlaisissa paikoissa ja se on helppo pitää mukana (kännykkä). Toki pokkari ja midipokkari mahtuvat kätevästi sinne käsilaukkuun tai reppuun :) Lomareissulle saattaisin kyllä lähteä e-kirjakokoelman varassa mieluiten - paitsi kesämökkireissulle :)

Onko ihmisten vapaa-ajan käytön lisääntyminen uhka tai vihollinen kirjalle?
Oma vapaa-aikani lisääntyi työttömyyden myötä - myös kirjojen lukeminen lisääntyi. Toki minä olen aina ollut lukuintoinen.  Ehdin silti lenkkeillä, osallistua vapaaehtoistyöhön, käydä kulttuuritapahtumissa ja tavata ystäviä/sukulaisia.  Opiskelutkaan eivät vieneet kirjojen lukemista minulta pois - ehdin hyvin lukemaan muutakin kuin oppikirjoja.
Kirjakaupassa ollessani töissä kokopäiväisesti ehdin hyvn lukemaan lapsillemme ja itsekin. Ja samaan aikaan koiraharrastus oli aktiivista (viime syksynä saattelimme koirien taivaaseen viimeisen koiramme...).
Ennemmin se uhka tai vihollinen kirjalle on muut vaihtoehdot, jotka vievät sydämen mukanaan.  Minä olen keskiverto liikunnanharrastaja - en käy salilla aamuin illoin, mutta ymmärrän heidänkaltaisten elämäntavan  (seuraan sujuvasti mm. Fitnesspäiväkirjat-ohjelmaa :) ). Vaikka hekin kyllä lukevat tietenkin kirjoja - Eevi Teittinen näytti lukevan Leena Lehtolaista ;)
14-vuotias teinipoikamme pelaa tietokoneella onlinepelejä (Steam, Lol ja mitä niitä nyt onkaan). Silti aamulla saattaa löytyä sängyn vierestä lattialla hänen kirjashyllystä otettuna pari kirjaa. :)
20-vuotias tyttäremme on myös samanalainen pelaaja kuin veljensä sekä intohimoinen tv-sarjojen katselija. Silti hän rohkeasti on aloittanut lukemaan Martinin Valtaistuinpelin, kun ensin oli katsonut Game of  Thronesin  5 tuotantokautta.
Puutarhakirjat, eläinten koulutuskirjat jne. ovat netistä saatavan tiedon lisäksi suosittuja.
Kirjoista kannattaa ja pitää silti pitää elämää niin elävässä elämässä kuin internetin ihmemaailmassa.

Teemu Keskisarjan mukaan televisio/radio-ohjelmien määrä on vähentynyt oppimisen kannalta.  Kanavat on vallannut kaikenmaailman tosi-tv:t ja miten tehdään mikin tuote.  Noita tuotteiden valmistusohjelmia olen joskus katsonutkin - minusta niissä kyllä jotakin oppiikin.  Ja onhan ihania puutarha/ruokaohjelmia ja Ylen Teemalta tulee vaikka mitä.  Kirjakalenterin mukaan ensi viikolla on joka päivä ainakin jotain kirjoihin liittyvää televisiossa/radiossa.

Kaiken ei pidä kuitenkaan mennä yksistään nettiin. Ikäihmisissä on monia joille tietokone on tuntematon asia - he tarvitsevat face to face-asiakaspalvelu ja opastusta.

Missä mennään kirjastolain uudistamisessa?
Johtaja Hannu Sulin Opetus- ja Kulttuuriministeriöistä esitteli uuden kirjastolain vaiheita.  Uuden kirjastolain valmistelun toimikausi on 23.2.2015-29.2.2016. 
"Kirjastolain uudistamisella edistetään asukkaiden osallisuutta ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumista verkottuneessa kansalaisyhteiskunnassa sekä turvataan tiedon ja kulttuurin yhdenvertainen saatavuus. Keskeisenä tavoitteena on edistää yhteiskunnallista demokratiakehitystä ja vahvistaa yleisten kirjastojen toimintaedellytyksiä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä." (lähde)

Nykytilanne: (lähde)
Koko maan kirjastoverkko toteuttaa käytännössä kansalaisten sivistyksellisiä perusoikeuksia (perustuslaki 16 §) sekä varmistaa asukkaiden tiedon ja kulttuurin saatavuuden. Kirjasto- ja tietopalvelut vähentävät digitaalista kuilua ja tiedollista syrjäytymistä kansalaisten keskuudessa. Kirjastopalvelut on käytetyin kaikki kunnat kattava tiedon ja kulttuurin perus- ja lähipalvelu.

Kirjasto on merkittävä elinikäisessä oppimisessa, työllistymisessä sekä sähköisen hallinnon ja aktiivisen kansalaisuuden edistämimisessä. Kirjasto vaikuttaa tietoyhteiskuntataitojen edistäjänä sekä tieto- ja viestintäteknologian  (TVT) käyttömahdollisuuksien tasa-arvoisena turvaajana.

Nykyisen kirjastolain 2§:n  mukaan:
Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.
Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä. (kirjastolaki)

Kunnan tehtävä on kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen. Kunnalle myönnetään valtionosuutta kirjaston käyttökustannuksiin (laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta). Kirjastojen perustamishankerahoitus loppuu vuoden 2015 jälkeen ja se koskee myös kirjastoautoja. (lähde).

OKM:n sivuilla on lisää  mielenkiintoisia kirjastolain valmisteluun liittyen esityksiä

Demokrati.fi-sivuston on myös erittäin mielenkiintoinen, sen kautta löytyy mm. Nuortenideat.fi

Hannu Sulin suositteli myös tutustumaan Kirsti Kekin toimittamaan Kirjastosäännöstö 1999 (BTJ, 1999), johon on kirjattu kansanedustajien puheenvuoroja vuoden 1999 kirjastolain käsittelystä.  Täytyypä käydä lukemassa sitä kirjastossa, ellen sitten saa sitä kotilainaan. :) 

Luentotauolla avattiin kirjastoalan toimijoiden näyttelytila. Saimme lasillisen viiniä (vai oliko se kuohuviiniä...) ja pientä suolapalaa ja ihania macaron-leivoksia.  Näyttelyn avasi Seinäjoen kaupungin kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pasi Kivisaari. 

SeAMK:n Kulttuurialan opiskelijoiden kuoro C.U.L.T esiintyi näyttelyn avajaisissa

Tässä välissä en ehtinyt näyttelytilaan tutustua, vaan kiiruhdin takaisin auditorioon, jossa oli alkamassa salamapuheet.

Millainen kirjasto?
Ensimmäisen salamapuheen piti yliopistonlehtori Vesa Suominen Oulun yliopistosta.  Hän oli hyvin mielenkiintoinen persoona - en ollut vielä häneen aikaisemmin tutustunut, enkä hänestä kuullutkaan muuta kuin oppikirjamme Bibliografinen valvonta  yhtenä tekijänä.
Tunnustan kirjastoalan yleistietouden aukkokohdan kohdallani - en tiennyt ennestään kuka on Jesse Shera (tai sitten tieto on mennyt multa ohitse...) 
"Kirjasto on käyttäjää (asiakasta) varten ja kirjastossa on tiedon saannin vapaus"
"Kirjasto on myös tekijää (esim. kirjailijaa) varten ja Suomessa on sananvapaus
"Kirjasto on yhteiskuntaa ja valtiotakin varten"

Kirjaston vastuu yhteiskunnassa

Realistinen ja merkityksellinen vastuualue. Kaikki mikä voisi edistää tietoa. Olisiko tämä liian kapea tai yltiöpäisen laaja?, näin pohti Vesa Suominen.
Onko kirjaston tehtävänä tallettaaa ja tarjota tietoa kaiken mahdollisen viestintämuodon ja -tekstin kautta (teksiviesteistä twiitteihin ja Juhani Ahon Lastuihin). 
Kaikenlaiset uudet asiat tulevat ja ovatkin osassa kirjastoja (esim. 3D). Vesa Suomisen hauska esimerkki mahdollisista tavaroista, joita voi olla kirjastosta lainattavissa, toivat yhden kirjastomeemin kirjastopäiville (kurkatkaa twitteriä hashtagilla #kp15, niin löydätte sen sieltä ;) )

"Kirjallisen elämän infrastruktuuri, jonka ei ainakaan soisi hukkuvan"  En usko, että se hukkuu internetin, tapahtumien ja muiden tavaroiden yltäkylläisyyteen kirjastomaailmassakaan. Uskon, että tulevaisuudessa on kirjastoissa yhä fyysisiä kirjojakin.

Kirjasto ylläpitää ja ruokkii kirjallista sivistystä ja sen yksi osa on bibliografinen työ - bibliografinen valvonta/hallinta.  

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto jatkoi saman Millainen on kirjasto-aiheen parissa. 

Hänen mukaan kirjasto on myös tila ja kohtaamispaikka. Kirjaston aineistot, kokoelmat ja sisällöt luovat kirjaston palvelut. Mediakriittisyys ja medialukutaitojen opettaminen ovat yksi kirjaston tehtävistä. Koulujen luokkakäynnit ja seniori-ikäiset on huomiotu monessa kirjastossa hyvin, mutta miten on aikuiset, joiden opiskeluista on kulunut kymmeniä vuosia tai työttömät? 

Tietopalvelu, jossa asiakas kohdataan fyysisesti kirjastossa on saanut rinnallen verkkopalvelut (esim. chat-palvelu). Helsingin kaupunginkirjastossa ollaan uudistamassa musiikkipalvelua. Surffailin HelMetin-sivuilla ja löysin sieltä mielenkiintoisen musavalmentaja-palvelun.

Kirjaston tilat ovat julkista, ei-kaupallista tilaa - "ihmisten ideoiden ja sisältöjen kohtaamispaikka.

Keskustelua ehditiin hiukan käymään näiden kahden salamapuheen jälkeen. Kirjaston tehtävänä on edistää lukutaitoa, auttaa oppimisessa, luoda kohtaamispaikkoja ja tarjota monipuolista ja monivälineellistä kirjallisuutta kirjaston käyttäjien käytettäväksi.  Oheislaitteita saa olla (esim. liikuntavälinee, 3D-mallinnuslaitteet), mutta ne eivät saa viedä kuitenkaan liikaa kirjaston henkilökunnan aikaa. 

Seuraava salamapuheen aihe oli Tulevaisuuden kirjasto, josta piti ensimmäisen puheen piti kirjastonjohtaja Jenni Joru Toenperän kirjastosta.

Hän esitteli kattavasti Itä-Suomen tilannetta kokonaisuudessaan.  Moni asia tuntui tutulta etelä-pohjalaiseenkin maakuntarakenteeseen. 
Hän käytti senioreista kolme minulle uutta ryhmänimeä. Netistä löytyi espoolainen Toimivat Seniorit ry:n sivusto, jossa oli Pirkko Liikasen kirjoittaman julkaisu Kerrostalossa asuvien senioreiden palvelujen tarve ja tarjonta. Tässä oli käytetty myös näitä kolmea kohderyhmää:

GO GO-seniorit
- aktiiviset kulttuuripalveujen käyttäjä

SLOW GO-seniorit 
-eivät jaksa liikkua etäällä kotoa sijaitseviin kulttuuripalveluihin

NO GO-seniorit
-laitoksissa olevat vanhukset
-erakoituneet, yksinäiset 

SLOW GO-seniorit tarvitsevat esim Kulttuurikaveri-toiminnan kautta toimivaa vapaaehtoistyötä.
NO GO-seniorit yhtälailla tarvitsevat samanlaista vapaaehtoistyötä tai Lahjoita Lukuhetki-tyyppistä kampanjaa, johon itsekin osallistui ja aion syksyllä lukemista jatkaa.

Nuoret työssäkäyvät uussuomalaiset ovat myös yksi kohderyhmä. Heidän opastaminen kirjaston käyttöön ja heitä kiinnostavan kirjastoaineiston hankinta ja kirjastopalvelun kehittäminen.

Lukudiplomeja on monessa kirjastossa, Toenperän Lukukettu-sivusto on tutustumisen arvoinen ja sieltä saa vaikka mitä vinkkejä.

Jenni Torun mukaan 
"Kirjasto on taiteen, tieteen ja kulttuurin estradi"
"Kirjastoverkko on oltava kunnossa, lähipalvelut on oltava saatavilla"
"Asiakkaalla on myös oikeus  ammattitaitoiseen henkilökuntaan"

Lumme-kirjastokimppan etenemisen slogan on kuulemma "Lumpukan tavara on yhteistä" ja toinen slogan mikä muistaakseni oli sitten Toenperän "parasta lihaa tiskiin" eli paras ammattitaito kirjaston asiakaspalvelussa.  Rohkean hauskoja sloganeita Itä-Suomessa.  Rohkeniskohan täälä pohojommaalla käyttää yhtä hauskoja sloganeita kirjastoissa? Vai ollahanko mä liian yksinkertaasia ja tosikkoja (ei välttämättä kirjastolaaset, mutta ehkä muu kansa...). 

Toinen Tulevaisuuden kirjasto-aiheen puhuja oli osastonjohtaja Jarkko Rikkilä Tampereen kaupunginkirjastosta.

Jarkko kertoi Tampereen kaupunginkirjaston Metson musiikkiosaston toiminnasta ja muutenkin musiikkiaineistosta kirjastoissa. Hän näytti myös esimerkkejä, miten spesifiä kysymyksiä asiakkaat kysyvät myös musiikista kirjastossa. Tietävätkö kaikki kansalaiset, että kirjastojen musiikkiosastojen henkilökunnilla on hyvinkin kattava ammattitaito selvittää monenlaista musiikkiin liittyvää?
Kirjastot voivat ja kannattaa tehdä yhteistyötä myös oman alueen musiikki-ihmisten kanssa. Oiva esimerkki on Tampereella MetsoLive.
"Tapahtuma ei olisi mitään ilman kirjastoaineistoa. Keikat tapahtuvat musiikkiosastolla aineiston ja kirjastotoiminnan keskellä. Yhteys kirjastoaineistoon toteutuu monella tavalla, joista näkyvimpänä ovat artistien vinkkauslistat heille merkityksellisistä kirjoista, elokuvista ja levyistä. Kaikki esiintyjät ovat lähettäneet listoja ilomielin etukäteen. Suosittelulistojen pituudet ovat vaihdelleet Joose Keskitalon viidestä teoksesta Aino Vennan kymmeniä kirjoja, elokuvia ja levyjä sisältäneeseen listaan. Tärkeää on ollut se, että aineisto ei rajoitu pelkkään musiikkiin." (ote artikkelista Metso Live- yhden kirjastokonseptin tarina).  Häpeäkseni en ole vielä ehtinyt yhteenkään lähialueeni kirjastojen musiikillisiin tapahtumiiin. Kurikan kirjastossa on esimerkiksi Musatiistai, Levyraati.

Rockway.fi-sivusto oli mielenkiintoinen ei-niin-musikaalisellekin (omistan kyllä sähköurut vuodelta 1983, en ole niillä kyllä soittanut vuosiin ja ne ovatki vanhempieni luona). Tuohon biisinteko-osioon voisin tutustua itsekin tarkemmin...

Kummankin puheenvuoron jälkeen oli mielenkiintoista keskustelua niin livenä kuin somesssa #kp15 alla.  Kirjastopalveluja täytyy markkinoida myös kuntapäättäjille.

Päivän viimeinen salamapuhe oli Kirjastoammattilainen 2020-aiheeseen liittyvä ja siitä puhuivat Minervan Jussi Näri, Jytyn Antti Pajala ja JHL:n Maarit Salonen.

Kerrottiin #kirjastopuolueesta ja miten tuo kampanja onnistui ja onko sitä tarkoitus jatkaa. Ehkä tavallisen kirjaston käyttäjän näkökulmasta nuo kirjastopuolueen-sivut ovat jotenkin niukat informaation kannalta.  Sivulla voisi olla tekstejä ja linkkejä kirjastoa koskeviin päätöksiiin ja valmisteluihin.  Jotenkin silmiin pistää, että kirjastopuolue ajaa enemmän kirjastotyöläisten asiaa kuin itse kirjastoa.....  toivottavasti sivua kehitetään ja seuraavien kunnallisvaalien lähestyessä tukijoiden määrä on tuhansia.

Omatoimikirjastot saattavat lisääntyö tulevaisuudessa, mutta silti ammattitaitoista henkilökuntaa tarvitaan saattamaan ja pitämään kirjastot sellaisessa kunnossa, että sielä voi asiakas käydä silloinkin, kun ei ole henkilökuntaa paikalla.

Palkkaukseen en ota enempää kantaa (siitä jo aiemmin mainitsin) - en osaa verrata miten huonompi/parempi kirjastoalan palkkaus on samantyylisiin muiden alojen työtehtäviin verrattuna.  Ammattiliittoaktivisti en ole koskaan ollut ja en varmaan sellaiseksi koskaan alakaan, tuo järjestötoiminta ei tunnu minun jutultani. Toki tukikampanjoihin osallistun tarpeen mukaan.

Yhteinen ammatillinen kirjastoliitto?   Silloin kun itse oli kirjastossa töissä, taisivat oman työpaikkani kirjastolaiset kuulua KVL:n eli Kunnallisvirkamiesliittoon (nykyinen Jyty) ja Akavaan.  Nykyisin näyttää osa kuuluvan entiseen Kuntatyöntekijän liittoon (nykyinen JHL) ja kuuluvatko sitten korkeakoulututkinnon saaneet Akavaan?  Aika näyttäneen mihin liittoon siirryn sitten PAM:sta, kun kirjastoalalta saan pidempiaikaisen työsuhteen.

Kirjastoalan yleisimpiä ammattinimekkeitä ovat kirjastotoimenjohtaja, kirjastonhoitaja, infomaatikko, kirjastovirkailija, kirjastosihteeri, kirjastoautonkuljettaja.  Erikoistuvia ammattinimekkeitä varmaan löytyy useita kymmeniä, ehkä satojakin.  Esimerkiksi Vaasan kaupunginkirjastosta löytyy hyvinkin monenlaista ammattinimekettä.

Kirjastoammattilaisuutta on kirjastolaisten (ja alan opiskelijoiden) itse tuotava myönteisesti esille, mutta myös epäkohdista on kerrottava ammatttiliittoihin ja päättäjille.  80-luvun lopulla Seinäjoen kauppaoppilaitoksessa opiskellessani kirjastolinjalla oli meillä markkinointia oppiaineena.  Minäkin olin silloin hyvin epämarkkinointi-ihminen ja kauhistelin, että miten niin kirjastoa pitää markkinoida, sehän kuuluu kaupallisuuteen.  Vuodet kirjakauppa-alalla ovat opettaneet suhtautumaan markkinointiin ihan toisella tavalla - ei markkinointi ole vain kaupallisen alan yksinoikeus. Eikä markkinointi oli paha asia - se ei ole yhtä kuin myyntityö.

Ensimmäinen päivä oli minun kohdaltani päätöksessä, iltaohjelmat jätin väliin.  Opiskelukavereita ehdin tapamaan ja osan aikaa istuttiin samoilla luennoilla. Myös lähikirjastojen henkilökuntaan näin ja heidän kanssa muutaman sanan ehdin vaihtaa. Kävelin autolleni uimahallin takaparkkiin ja ajelin kotiin Lapualle yöksi. 





 

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti