lauantai 11. heinäkuuta 2015

Armo kannattaa : Puheita herättäjäjuhlilla

Kauhavan kirjaston lukupiirikirjana oli tammikuussa 2014 Heli Karhumäen kirjoittama elämäkerta Jaakko Eleniuksesta.  Tämä kirja teki minuun vaikutuksen tästä Härmän vikurista - körttiläisyyden ja evankelis-luterilaisen kirkon helmassa. Silloin jo merkitsin blogikirjoitukseeni, että aion lukea Jaakko Eleniuksen herättäjäjuhlapuheet. Ilmajoen kirjaston Hartauskirjallisuusluokkaa (24) katsellessani, osui silmiini tämä kirja.  Vuosi sitten oli herättäjäjuhlat täällä Lapualla. Kävin ensimmäistä kertaa näillä juhlilla.  Minuun juhlat tekivät vaikutuksen ja voin tuntea körttiläisyydessä jotakin uskonnollista läheisyyttä. Varmasti menen toistekin herättäjäjuhlille, ensi vuonna ne ovat Vantaalla, jonne täältä on aika pitkä matka.

Kirja on julkaistu pari vuotta Jaakko Eleniuksen kuoleman jälkeen. Ensimmäiset herättäjäuhlat on pidetty 1893 Ylistaron Malkamäellä täällä Etelä-Pohjanmaalla 122 vuotta sitten.  Kirjassa ensimmäinen Eleniuksen puhe on myös Ylistaron herättäjäjuhlilta vuodelta 1968.  Ylistarossa on pidetty näitä juhlia muinakin vuosina (1898 Untamalassa, 1921, 1939). Vuodesta 1960 herättjäjuhlille on valittu tunnuslause. Vuoden 1968 tunnuslause oli Herra käy teidän edellänne.
Tässä puheessa Elenius pohtii herättäjuhlien aattoseuroissa esitettyjä kysymyksiä Miksi tulit? Mitä täältä haet?  Minä hain hengellisten laulujen voimaa viime kesänä Lapuan Herättäjuhlilta.  Oli koskettavaa veisata Siionin virsiä Kiviristin nurmikentällä muun juhlakansan mukana penkeissä istuen.  Puheista en muista kovin paljoa - ehkä puheet olisikin hyvä olla kirjoitettuna, että niihin voisin myöhemmin palata.

Toinen puhe on Mikkelin herättäjäjuhlilta vuodelta 1975. Juhlien tunnuslauseena oli  Herra, kuule minun ääneni.
"Aina on hyvä tietää, kuka lopulta on, mistä tulee, mitä uskoo ja mitä ajattelee."
Minun on aika vaikea puhua tuntemattomien (ja osittain tuttujenkin) kanssa uskonasioista. Kavahdan paatoksellisuutta ja  hiljenen jos toinen osapuoli ei usko Jumalaan.  En jaksa ruveta väittelemään kumpienkaan kanssa, jokainen saa uskoa omalla tavallaan. Jos minulta kysytään uskonko Jumalaan ja Jeesukseen, vastaan, että uskon.  Jos minulta kysytään, että onko Jeesus tullut sydämeesi tms. Tunnen itseni ahdistetuksi, minusta se tuntuu toisinaan tekopyhältä kysyä tuntemattomilta tuollaista.  Minulla on Jumala ja Jeesus sydämessäni - omalla tavallani. Minut on kastettu evankelis-luterilaisessa kirkossa ja se kaste riittää minulle.  Myös evankelis-luterilainen on se kirkko yhä, johon halua kuulua.  Muiden kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen tilaisuuksissa haluan käydä - jos minun annetaan olla tälläisenä vajavaisenakin uskon asioiden ihmettelijänä ja pohtijana. Näin minä ajattelen juuri nyt.

Kolmas puhe on Ylivieskan herättäjäjuhlilta vuodelta 1979. Juhlien tunnuslauseena oli Katso, uudeksi minä teen kaikki.
"Ihmisen tulisi seisoa Jumalan edessä alastomana, mitään omistamattomana, ilman "omia peitteitä", ilman minkäänlaista pyhyyden ja autuudenkin janoakin, täysin tyhjänä ja mahdottomana" (s. 36)

Neljäs puhe on  Ylihärmän herättäjäjuhlilta vuodelta 1982. Juhlien tunnuslauseena oli Ylhäältä anna voima.  Tämä puhe käsittelee historiaa.  90 vuotta sitten oli perustettu Herättäjä-kustannusliike, sisälähetysyhdisty oli perustettu 70 vuotta sitten sekä Niilo Kustaa Malmbergistä.

Viides puhe on Oulun herättäjäjuhlilta vuodelta 1983. Juhlien tunnuslauseena oli Ristin luona ankkurissa. Elenius kuvaa Oulun juhlia:
"Täällä oli meihin ihmisiin päin käännyksissä lämmin puoli Jumalan sanasta" "Täällä ei syytelty eikä pantu seinää vasten" (s. 51)
Minulle Jumalan sana on lohduttavaa, anteeksiantavaa, mutta silti herättelee pohtimaan omaa elämääni, omia valintojani ja koko maailmaa.

Kuudes puhe on Lapuan herättäjäjuhlilta vuodelta 1984. Juhlien tunnuslauseena oli Herra on minun väkevyyteni ja ylistyslauluni.  Tämän puheen Heli Karhumäki sisällytti myös Eleniuksen elämäkertaa.  Herättäjäjuhlien aikaa sattui vakava bussionnettomuus Lapulla, jossa menehtyi nuoria.  Tämä tapahtuma kuvastuu myös Eleniuksen puheesta.

Seitsemäs puhe on Nilsiän herättäjäjuhlilta vuodelta 1985. Juhlien tunnuslauseena oli Vastaa minulle, Herra.
"Olemme taipuvaisia määrittelemään uskovan kristityn tuntomerkkejä ja piirtämään selviä rajaviivoja elävien ja kuolleiden kirkon jäsenten välille. Tämä raja on olemassa - jossakin  se kulkee, sen tiedämme ja se on tuotava julki. Mutta missä nämä rajat kulkevat, ketkä ovat eläviä ja ketkä kuolleita kristittyjä, sen tietää yksin Jumala. Me emme sitä tiedä" (s. 70)
Emme voi väheksyä, emmekä arvostella toisen ihmisen uskoa Jumalaan ja Jeesukseen.  Viimeisellä portilla sen tiedämme, mihin ja miten olemme uskoneet.  Maan päällä yritämme parhaamme mukaan elää toisia ihmisiä kunnioittaen.

Kahdeksas puhe on Suomussalmen herättäjäjuhlilta vuodelta 1987. Juhlien tunnuslauseena oli Armos halki aikain riittää.
"Hengelliseen elämään, oikeaan kristillisyyteen kuuluvat aina nämä molemmat, maailma ja Jumala, lähimmäinen ja Kristus, yhteiskunta ja kirkko, ruumiin lunastus yhtä hyvin kuin sielun pelastuskin" (s. 83)
Näiden asioiden yhteensovittaminen ja arjessa eläminen ovat välillä vaikeatakin. Monesti ahdistuneena, surullisena tai huolten painama huutaa avuksi Jumalaa. Harvemmin muistan kiittää Jumalaan elämästäni, arjen tapahtumista tai läheisistä ihmisistä. Miksi on helpompi pyytää apua kuin kiittää?

Yhdeksäs puhe on Mäntsälän herättäjäjuhlilta vuodelta 1988. Juhlien tunnuslauseena oli Tulkaa, sillä kaikki on valmiina. Tässä puheessa Elenius puhuu Siionin virsien historiasta ja rukouksesta.
Minun on helppo rukoilla kirkossa tai muissa hengellisissä tilaisuuksissa tai yksin ollessani. Vierastan rukoilemista tuntemattomien ihmisten kanssa, enkä ole vielä kokenut tarvetta mennä rukoiltavaksi hengellisissä tilaisuuksissa. Jokin niissä minua pelottaakin - epäilenkö esirukoilijoitten taitoja vai mikä siinä ahdistaa....  en halua tulla uskon avulla manipuloiduksi.  Ehkä minä jonain päivän pääsen näistä ennakkoluuloistani ja koen tarvitsevani sellaistakin rukousta.

Kymmenes puhe on Kuopion herättäjuhlilta vuodelta 1989. Juhlien tunnuslauseena oli Terve risti - ainoa toivo.
"Miksi sana kirkko herättää monessa kansamme jäsenessä ajatuksen kontrollista, valvonnasta, rajoituksista, sitomisesta, taakoista? Miksi kastetut suomalaiset eivät tohdi pitää itseään kristittyinä? Karkotammeko ahdasmielisyydellämme ja tekopyhyydellämme ihmisiä pois Kristuksen luota vai vedämmekö heitä armon ja evankeliumin sanomalla Kristuksen luo?" (s. 103)
Olen tavannut parina viime vuotena Naisten aamun, runopiirin ja elämänkaarikirjoittamisen kautta ymmärtäviä, lempeitä ja aitoja kristittyjä.  Heidän kanssaan olen uskaltanu jollakin tavoin hengellisistä asioista puhua - kirjallisuuden, runouden ja musiikin kautta.

Yhdestoista puhe on Turun herättäjäjuhlilta vuodelta 1990. Juhlien tunnuslauseena oli Anna uusi rohkeus.
"Meitä eivät ole täällä vastassa hyvät neuvot, eivät hienot elämänohjeet, eivät onnistuneiden ihmisten voitonhuudot, eivät käskyt eivätkä nerokkaat ja syvälliset hengelliset totuudet. Meitä on täällä vastassa, meitä tervehtii yksinkertainen, lapsenomainen rukouksen sana, anomus, pyyntö, pelkojen keskeltä nouseva hätähuuto" (s. 106)
Minulle se hiljainen rukous, ääneen lausuttu runo, koskettava laulu tai lausee hengellisestä kirjasta.

Kahdestoista puhe on Jyväskylän herätäjäjuhlilta vuodelta 1991. Juhlien tunnuslauseena oli Rauhan juhlaa soittakaa. Tässä puheessa Elenius käsittelee rauhan käsitystä. Ataraksia on henkistä tasapainoa, sielunrauhaa, mielentyyneyttä.   Apathes on tunteettomuutta, jonka myötä ihminen saisi rauhan.  Yksinäisyys ,vetäytyminen ja erämaa oli tämän rauhan saamisen ehto. Autarkeia on itseriittävyys, joka on henkisen tasapainon ja rauhan edellytys. Ei pidä välittää siiitä, mitä ympärillä tapahtuu. Kaksi viime mainittua tuntuvat minusta rajoittuvalta elämältä ja liian yksinäiseltä,

Kolmastoista puhe on Nivalan herättäjäjuhlilta vuodelta 1992. Juhlien tunnuslauseena oli Katso ihmistä. Tässä puheessa Elenius palaa jälleen herännäisyyden historiaan. Minuakin alkoi kiinnostamaan tarkemmin herännäisyyden historia. Voisin lukea vaikka Arjen halulla -Herättäjäyhdistys 100 vuotta.

Neljästoista puhe on Joensuun herättäjäjuhlilta vuodelta 1995. Juhlien tunnuslauseena oli Soikoon ilovirtemme. Tässä puheessa Elenius puhuu maailman muutoksista. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin voi todeta, että paljon on maailmassa muuttunut - niin hyvä kuin pahaakin. Kaiken tarkoitusta ei ole aina ymmärtäny ja monia asioita on kokenut vääryytenä ja niitä vastaan on kapinoinut ja huutanut: miksi?

Viidestoista puhe on Kälviän herättäjäjuhlilta vuodelta 1996. Juhlien tunnuslauseena oli Tulkaa ristin juurelle. Risti on toiselle ihmisille tuki ja turva, toiselle se on jotain mikä kauhistuttaa, ehkä jopa ahdistuttaa.  Miksi risti on näin ristiriitainen? Johtuuko se uskonpuhdistuksista? Kirkoista, jotka ovat pelotelleet ristillä vuosisatojen ajan? Minulle risti merkitsee Jeesusta armahtajana, minulle se on symboli uskostani.

Kuudestoista puhe on Kouvolan herättäjäjuhlilta vuodelta 1997. Juhlien tunnuslauseena oli Soi virteni kiitosta Herran.
"Kiitosmieli tuo lahjanaan tajun elämän yhteisöllisestä perusluonteesta. Kiitollisen ihmisen on helppo tunnustaa: En minä itse ja yksin, ei minun älyni, voimani ja yritteläisyyteni, vaan toisen olkapäät, joille olen saanut nousta, toisten väsymättömät kädet ja rukoukset, toisten uhraukset minun puolestani. Ne kaikki ovat antaneet ratkaisevat rakennuspuut elämälleni. " (s. 146)
Ilman muita ihmisiä en olisi selvinnyt tähän saakka elämässäni. Toki joiltakin ihmisten kohtaamisilta olisin halunnut välttyä, mutta nekin kohtaamiset ovat tehneet minusta sellaisen kuin olen nyt. Olen kiitollinen, että elämässäni on ollut monia ihmisiä, jotka ovat kantaneet minut läpi vaikeuksien - tukien, rukoillen.

Seitsemästoista puhe on Kajaanin herättäjäjuhlilta vuodelta 1998. Juhlien tunnuslauseena oli Herra on turvani ja linnani.
"Anders Nohrborgin opetus: Koettelemukset, risti, kärsimys eivät välttämättä ole tappioita. Niissä on päinvastoin tarjolla uudet mahdollisuudet, kuten muutoksissa aina. Muutos kouraisee syvältä ihmisen turvallisuudentunnetta, järkyttää, mutta samalla se pysäyttää, panee tarkistamaa suuntaa, asettelemaan arvoja uuteen järjestykseen. riisuu ja puhdistaa pois vanhaa ja kestämätöntä ja auttaa aloittamaan tyhjältä pöydältä." (s. 155-156)
Tätä en aina ymmärrä ja käsitä - miksi viattomien ihmisten, erityisesti lasten on tästä kärsittävä - kuoltavakin? Eikö meitä ihmisiä saa muulla tavoin pysähtymään?

Kahdeksastoista puhe on Leppävirran herättäjäjuhlilta vuodelta 1999. Juhlien tunnuslauseena oli Voimaa armon virrasta.
Elenius puhuu käskystä Älä tapa. Hän puhuu myös henkisestä tappamisesta - koulukiusaamisesta, työpaikkakiusaamisesta, kotikiusaamisesta.

Yhdeksästoista puhe on Nurmon herättäjäjuhlilta vuodelta 2000. Juhlien tunnuslauseena oli Sinulla on tulevaisuuden toivo.
"...Jumala rakastaa sinua suurimmalla mahdollisella rakkaudella kaikkina tulevinakin päivinä. Mikään ei sinua tästä rakkaudesta erota. Sen varassa voit rohkeasti elää ja kuolla."
Kun kukaan muu ei sinua rakasta... kun lähimmäisetkin lakkaavat rakastamasta... kun ei ole enää ketään läheistä... kun olet aina ollut yksin....

Kahdeskymmenes puhe on Järvenpään herättäjäjuhlilta vuodelta 2001. Juhlien tunnuslauseean oli Soi kunniaksi Luojan.
"Elämän varjokohdat, pimeät hetket ja paikat, ovatkin lopulta niitä kohtia, joissa ihminen kohtaa Luojansa ja tuntee hänestä lähtevän turvallisuuden." (s. 173)
Toivon tuntevani Jumalan turvallisuuden myös hyvinäkin hetkinä.

Kahdeskymmenesensimmäinen puhe on Sievin herättäjäjuhlilta vuodelta 2002. Juhlien tunnuslauseena oli Minä annan teille levon.
"Tämä on lepoa, lepoa Jumalassa. Sille ymmärtää antaa arvoa sellainen, joka äärimmilleen väsynyt omissa turhissa töissään" (s. 185)
Toivon osaavani levätä ja arvostaa elämääniJumalan huomassa myös silloin kun en ole äärimmäisen väsynyt elämääni.

Kahdeskymmenestoinen puhe on Suonenjoen herättäjäjuhlilta vuodelta 2003. Juhlien tunnuslauseena oli Hiljenny Herran edessä.
"Ja kun meillä äskettäin lainsäätäjä, eduskunta, etsi parisuhdelain säätämisellä keinoja kohdella oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisella tavalla kaikkia parisuhteessa eläviä, kirkosta ei silloin ollut lainsäätäjän eikä kyseisen vähemmistön tukijaksi" (s. 190)
Mitähän Jaakko Elenius sanoisi vuoden 2015 tilanteesta, jos hän vielä eläisi?

Viimeinen puhe on Lahden herättäjäjuhlilta vuodelta 2007. Juhlien tunnuslauseena oli Armo kannattaa.
"Ihminen ei selviydy yksin"

Jaakko Elenius: Armo kannattaa: puheita herättäjäjuhlilla, Herättäjä-Yhdistys ja Kirjapaja, 2012
Mistä hankittu: lainattu Ilmajoen kunnankirjastosta





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti