tiistai 21. heinäkuuta 2015

Hiekkaan kadonneet jäljet

Kirjakauppatöiden ajalta on yöpöytäpinossa muutama kustantajien ennakkokappale. Joskus kirjan nimi muuttuu vielä ennakkokappaleen jälkeen, kuten tämän teoksen kohdalla on käynyt.  Molemmat kirjan nimet ovat teosta hyvin kuvaavat, mutta ehkä Hiekkaan kadonneet jäljet on vielä kauniimpi ja houkuttelevampi nimi.  Kirjan kansi on upea ja teoksen tarinaa erinomaisesti kuvaava.

Valitsin tämän kirjan yöpöytäpinostani naistenviikon kunniaksi - luen naiskirjailijoiden kirjoja tämän viikon.  Tällä kertaa kirjan päähenkilöt eivät ole naisia, vaan tarinan naishenkilöt ovat sivuosassa. 

Hiekkaan kadonneet jäljet alkaa siitä, mihin tarina on loppumaisillaan.  Koko tarinan ajan odotan jännityksellä milloin Seppo on tulen armoilla ja miksi.  Tämäntapainen alku saa toki jatkamaan lukemista, mutta toisaalta se hiukan häiritsee lukemista ja tuntuu ehkä turhalta.

Seppo on musiikintutkija, joka lentää Mongoliaan tutkimaan muinaista hevosenpääviulua, morin huuria.  Samaan aikaan siellä on walesilainen eläinlääkäri Rhys etsimässä kaviokuumeen aiheuttajaa mongolialaisten hevosten perimästä.  He asuvat samassa jurttakylässä.  Omien tutkimusten lomassa kumpikin käy läpi omaa elämäänsä ja parisuhteitaan.

Kirjan tarinassa kuvataan mielenkiintoisesti Mongoliaa, jurttakylän ihmisiä ja heidän tapojaan sekä sikäläistä luontoa.  Tekstissä on myös paljon tietoa hevosenpäänviulusta ja sillä soitettavasta musiikista sekä mongolianhevosista.  Katsoin Johanna Viitasen nettisivua ja huomasin, että hänhän on kirjoittanut hevoskirjoja ja on mm. valokuvannut ihastuttavat Hekla-islanninhevoskirjat, joista minullakin on yksi kirjahyllyssäni.  Erinomaista taustatyötä Johanna Viitanen on tehnyt kuvatessaan Mongoliaa.  Etsin youtubes morin huurista, sillä halusin kuulla miltä hevosenpääviulu ääni kuulostaa. Tässä yksin video kauniista musiikista:

Jännittävään tarinaan liittyy lääketeollisuuden kiemuroita, jotka vievät niin Sepon perheineen kuin Rhysin elämään liittyvät henkilöt Brittein saarilla mukanaan.  Kaiken jännittyksen keskellä Sepon ja Rhysin tunteet toisiaan kohtaan lähenevät.
Mongolianhevosten kaviokuumetutkimukset ja kaikki se tieteellinen sanasto hiukan vaikeuttaa lukemista, mutta ei kuitenkaan haittaa lukuintoani. James Herriot ja James Bond-sutkautukset sekä Star Wars-vertaukset hymyilyttävät ja ovat oiva lisämauste tekstissä ja henkilöiden repliikeissä.

Tarinan kertovat sekä Seppo että Rhys - tällä tavoin tarinan tulee kuvattua kahden ihmisen näkökulmasta.  

Johanna Viitaselta on ilmestymässä uusikin romaani - mielenkiinnolla odotan, mitä Terra Nova-työnimellä kulkeva teos sisältää.

Johanna Viitanen: Hiekkaan kadonneet jäljet, Minerva, 2013
kannen kuva: Pixmac
kansi, graafinen ulkoasu ja taitto: Taittopalvelu Yliveto Oy
Mistä hankittu: saatu ennakkokappale kirjakaupalle 2013

Teoksesta ovat kirjoittaneet blogissaan:
Kirjakuu
Maijan ilmestykset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti