perjantai 31. heinäkuuta 2015

Välskärin kertomuksia


Lukuhaasteita on mukava ottaa vastaan. Ne motivoivat lukemaan sellaisia kirjoja, joihin ei ehkä muuten tulisi tartuttua. Lukupiiritkin ovat samanlaisia motivaattoreita.  Alkuvuodesta kirjablogistit suunnittelivat klassikkohaastetta,  johon luettaisiin klassikkokirja, jota ei ole aikaisemmin lukenut. Luin siihen aikaan opiskeluitteni kautta enimmäkseen maailman klassikkoja ja samaan aikaan kipuilin Kalle Päätalo-lukuhaasteen kanssa.  Lukuaikaa oli puolisen vuotta, joten päätin jättää valitsemani Välskärin kertomuksia kesälukemiseksi.  Kalle Päätalo-lukuprojektin luovutin, kun aloin lukemaan myös Joel Lehtosen Putkinotkoa Kirjallisuusseminaaria varten.  Kevät tuntui menevän vanhemman kirjallisuuden parissa, että harkitsin jo klassikkohaasteesta luopumista - miten jaksaisin vielä kesän melkein samantyylisen kirjallisuuden parissa.  Lukuvaihtelua toi kuitenkin musiikilliset elämäkerrat ja bänditarinat, joita lainasin pinon kirjastosta.
Kirjabloggaajien Klassikkohaaste 1 emännöi Reader, why did I marry him? - sieltä löytyy haasteeseen osallistuneiden blogien linkit. 

Eräänä kesäkuun aamuna parin rinkelin ja kupillisen teen voimalla avasin ensimmäisen osan Topeliuksen Välskärin kertomuksia.  Siitä se sitten alkoi Topeliuksen alkupuheella suomalaisille lukijoille 19.10.1895 - lähes 120 vuotta sitten:
"Neljäkymmentä vuotta on vanha välskäri maita mantereita vaeltanut ja moniin kansoihin tutustunut."
Tämän valitsemani Välskärin kertomuksia-painoksen on suomentanut Juhani Aho 1896-98. Minun kirjastosta lainaamani teokset ovat yhdestoista painos vuodelta 1974.  Juhani Ahoa aikaisemmin Välskärin kertomuksia on suomentanut Robert Melin  (1878-1879 3 osaa) ja Kaarlo Kramsu (1882 4. osa).
Zacharias Topelius on kirjoittanut alkuteoksen ruotsiksi 

Tässä vaiheessa huomasin, että olin lainannut 6-osaisesta Välskärin kertomuksia-painoksesta vain kolme osaa, joiden luulin olevan 3-osainen painos.  Näin sitä vanha/uusiutuva kirjastoalan ammattilainen menee ihan metsään näiden painosten kanssa.  Joten, ei auttanut kuin mennä lainamaan kolme kirjaa lisää Välskäriä kirjastosta - ne kolme viimeistä olivatkin varaston puolella.

Varsinainen tarina alkaa esipuheella, jossa kerrotaan välskäristä ja hänen elämänsä vaiheista.  Tämän lukemani painoksen ensimmäisessä osassa ovat Kuninkaan sormus - Miekka ja aura - Tuli ja vesi.  Väliotsikoiden kanssa teoksen nimi vaihtelee Välskärin kertomukset  - Välskärin kertomus.
Toki Topelius ja Välskärin kertomuksia ovat niminä tuttuja, mutta nyt vasta tiedän mitä tuo välskäri tarkoittaa.

Kertomuksien aikakauttakaan en ole sen kummemmin miettinyt ja olisin varmasti väärin arvannut, ilman teosta lukematta.   Ensimmäinen kertonus Kuninkaan sormus alkaa Breitenfeldin taistelulla 7.9.1631. Ruotsin kuninkaana on Kustaa II Aadolf  (1594-1632) -  Välskärin kertomuksien myötä heräsi kiinnostus lukea lisää naapurimaamme kuninkaallisista.  Kustaa II Aadolfista onkin kirjoittanut Mirkka Lappalalainen: Pohjolan Leijona: Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632 (Siltala, 2014).  Breitenfeldin taistelussa kohtaamme ensimmäisen kerran Välskärin kertomuksien päähenkilöiden esi-isät tai oikeastaan voisi sanoa esisukulaisia. 20-vuotias Kustaa (Bertel) Perttilä  ja Lassi Larsson taistelevat kuninkaan rinnalla.  Sotaisan tarinan lomassa kulkee rakkaustarinoita. Ensimmäisen tarinan naispäähenkilö on Regina von Emmeritz.  Tämän neidon viha-rakkausuhde Kustaa II Aadolfia kohtaan vie hänet väkisin Suomeen. Topelius on kirjoittanut näytelmänkin Regina von Emmeritzistä (1852) , jonka Eino Leino on suomentanut 1899.  Oskar Merikanto sävelsi näytelmän myös oopperaksi (1924). Katolilaiset ja protestantit olivat uskonsodassa - tässäkin tarinassa tapaamme viekkaita jesuiittapappeja.  Kuninkaan sormus, jossa on kolme R-kirjainta, tarkoittaen latinan kielisiä sanoja: Rex Regi Rebellis (kuningas kuninkaan kapinoitsija) tuo onnea ja onnettomuutta sormuksen kantajalle. Kustaa II Aadolf kaatuu Lützenissa  6.6.1632.

Toinen kertomus Miekka ja aura vie meidät Pohjanmaalle - pohjalaisena häpeillen tunnustan, etten tiennyt Välskärin kertomuksien kertovan niinkin paljon synnyinmaakunnastani. Nämä kertomuksien tarinat helpottavat lukuintoni pysymistä - pelkkä sotatantereiden kuvaus olisi ollut minulle liian puuduttavaa luettavaa.  Perttilän sukutila sijaitsee Isossakyrössä.   Aaron Perttilä, suvun mahti-isäntä Nuijasodan käynyt elää tyttärensä Meri Perttilän kanssa - tyttären, jota hän ei ole vuosiin tyttärekseen kutsunut.  Samassa kylässä elää vanha Larsson, nuoremman Larssonin, joka on taistellut Kustaa Perttilän rinnalla isä.  Isostakyröstä matkataan Vaasaan, jonne Regina von Emmeritz ja hänen palvelijansa, imettäjän vanhan Dorthen viedään, Korsholman linnaan.

Kolmas kertomus Tuli ja vesi vie tarinan jälleen Bertelin ja Larsson luo sotatantereille, jossa he ovat joutuneet vangeiksi.  Monien jännittävien vaiheiden jälkeen he onnistuvat pakenemaan mukanaan Regina von Emmeritzin kamarineito Kätchen.  Tarina poikkeaa myös Korsholman linnassa kertoen neiti Reginan vaiheista.  Kuninkaan sormuksen salaisuuden verho alkaa avautumaan..
Kustaa Bertel palaa Perttilään. Aaron Perttilä hylkää ja kiroaa aateliksi korotetun Kustaa Bertel Bertelsköldin.  Regina von Emmeritz on paennut Korsholman linnasta - Bertel lähtee etsimään tätä tummaa kaunotarta, jota hän salaisesti rakastaa.  Tarina vie Kajaanin linnaan, jossa tapaamme jälleen viekkaan jesuiittapapinkin. Tuli ja vesi-kertomus päättyy Isoonkyröön Perttilän taloon, jossa Bertelin ja Reginan sekä Lassi Larssonin ja Kätchenin kohtalot sinetöidään - kuninkaan sormuksella ja talonpojan kirveellä.

Toinen osa
Neljäs kertomus Kapinassa omaa onneaan vastaan alkaa rakkauskertomuksella eräänä toukokuisena päivänä vuonna 1656.  Tästä alkaa seuraavan sukupolven tarina, Bertelin ja Reginan pojan, kreivi Bernhardin.  Kustaa Bertelsköld oli rakentanut Mainiemen linnan.  Joidenkin mukaan Topelius on pitänyt tämän linnan esikuvana Järppilän kartanoa.  Mainiemin linnan vaiheita seurataan neljännen kertomuksen aikana.  Palaamme jälleen taistelutantereille,  Kristiina-kuningatteren  (1626-1689) vallan jälkeen kuninkaana on Kaarle X Kustaa (1622-1660) .Kuningatar Kristiina mainitaan vain sivulauseissa Välskärin kertomuksissa (liekö syy siihen, että hän oli nainen, joka ei taistellut sotatantereilla ja oli vasta 6-vuotias tullessaa kuningattareksi ja siten oli holhoojahallituksen alaisena). Hänestäkin löytyy mm. Peter Englundin kirjoittama elämäkerta Kuningatar Kristiina (WSOY, 2007).  Kaarle X Kustaasta hän on myös kirjoittanut kirjan nimeltä Voittamaton : erään miehen tie Ruotsin suurvalta-aikana (WSOY, 2001).  Kreivi Kustaa Bertelsköld  taisteli rinnallaan 17-vuotias poikansa Bernhard Bertelsköld.  Sodan keskeltä mennään toiseen rakkaustarinaan - kreivi Bernhardin ja ruhtinatar Lodoiskan. Nämä pienetkin rakkaustarinat virkistävät lukemistani.

Viides kertomus Noita-akka alkaa Kaarle-kuninkaan metsästyksellä.  Tästä tarinasta on Topelius kirjottanut libretonkin samannimisen oopperaan 1852.  Välkskärin kertomuksissa ollaan menty 13 vuotta eteenpäin,  leskikuningatar Hedvig Eleonooran luovuttaessaan vallan nuorelle kuninkaalle Kaarle XI:lle (1655-1697).  Kaarle XI ja kreivi Bernhard Bertelsköld kohtaavat kuninkaan metsästysretkellä.  Tähän tarinaan nivoutuu myös Bernhardin ja Kreetan kohtaaminen - ensimmäinen rakkaus.  Ja sen myötä palaamme ajassa muutaman kuukauden taaksepäin Mainiemen linnan tapahtumiin - Musta Jaanan kohtaloon.

Kuudes kertomus Mainiemen linna kertoo Bertelsköldin perheestä.Tarinassa mennään kolmisenkymmentä vuotta eteenpäin.  Kreivi Bernhardin lisäksi kerrotaan hänen veljestän kreivi Torstenista.  Kreivi Bernhardilla on poika nimeltään Kustaa Aadolf (samat sukujen nimet siirtyvät pojille) ja tytär nimeltään Ebba. Kreivin ollessa poissa kreivitär on hovimestarin armoilla ja tämä saa kreivittären järjestämään suuria juhlia, joita olisi juuri nyt vältettävä. Hovimestarin motivaatiot tekohoinsa paljastuvat karulla tavalla.  Juhani Ahon suomennos on luonnollisesti vanhahtavaa tekstiä, mikä toki sopii Välskärin kertomusten tyyliin.  Joitakin sanoja tutkiskelin tarkemmin (historiatietämykseni on melko heikko joiltakin osin) kuten sanaa reduktsioni, jonka nykymuoto on reduktio.
Kuudennen kertomuksen aika sijoittuu myös vuosille 1695-1697, jolloin oli suuri nälänhätä, suuret kuolonvuodet (Mirkka Lappalainen on kirjoittanut kirjan Jumalan vihan ruoska, Siltala, 2015). Myös tämä traaginen, historian vaihe tarinassa kuvataan.  Sen myötä kulkeudumme Pohjanmaalle  Larssonin perheen pariin, jonne kreivi Bernard Bertelsköldkin kulkeutuu.

Kolmas osa
Seitsemäs kertomus on nimeltään Siniset. Eletään vuotta 1700, jolloin kuninkaana on Kaarle XII (1682-1718). Hänestäkin löytyy elämäkerta Bengt Liljgrenin kirjoittamana Kaarle XII : soturikuninkaan elämä (Suomen Klassikkokustannus, 2003).  Paljon luettavia kirjoja kertyneen Välskärin kertomuksien myötä.  Kustaa Aadolf Bertelsköld on kirjeenvaihdossa sisarensa Ebba Bertelsköldin kanssa. Ebba on prinsessa Ulriika Eleonooran kamarineiti.  Kirjeiden välityksellä Kustaa Aadolf lähettää terveiset Eeva Falkenbergille. Ebba-sisar pitää myös muistikirjaa Kustaa-veljensä taisteluista. Tällä muistikirjalla on oma merkityksensä Eeva Falkenbergillekin.  Kustaa Aadolf tapaa Aurora Königsmarkin, joka yrittää hänen avullaan päästä tapamaan kuningasta. Pultavan taistelu päättää seitsemännen kertomuksen.

Kahdeksas kertomus on nimeltään Pakolainen.  On vuosi 1710 Turussa.  Kustaa Aadolf Bertelsköld on päässyt pakenemaan ja on saapunut pitkän matkan kautta Suomeen.  Hän lähtee sotimaan parinkymmenen arvalla valitun ylioppilaan kera.  On isovihan, Suuren Pohjan sodan aika.  Tämä historiaika on jo tutumpi, viime vuonna näkemäni Isoviha-dokumentin kautta.  Kahdeksas kertomus onkin sotaisin ja raskain luettava.

Yhdeksäs kertomus Erään nimen varjo kuvaa minkälainen mies on tullut Kustaa Aadolf Bertelsköldin veljestä kreivi Torstenista.  Edellisen kertomuksen siniset eli karoliinit jatkavat kertomustaan.  Kustaan ja Torstenin sisar Ebba on naimisissa kreivi Liewenin kanssa.  Myös Eeva Falkenberg on mennyt naimisiin ja hän on nyt Rhenfeltin leski. Ebbasta piti tuleman vaimo Eerikki Falkenbergille, Eevan veljelle, mutta Pultavan taistelu vei Eerikin... Kreivi Torsten on himoinnut aina Eevaa, veljensä ohella.  Monenlaista draamaa on vielä näissä ihmissuhteissa tulossa...
Ruotsista matkaamme jälleen Pohjanmaalle ja sieltä Kajaanin linnaan.  Kuka muukalainen matkaa kreivi Kustaa Aadolf Bertelsköldin luo... ja mitä tapahtuneekaan Kajaanin linnalle.  Kenellä kuninkaan sormus onkaan ollut ja kuka sen nyt ottaakaan...

Tästä alkoikin mun varsinainen Välskärin kertomuksia-lukumaraton. Kolmessa päivässä (heinäkuun loppu oli haasteen julkaisuaika) oli tarkoitus ehtiä lukemaan sama määrä, minkä olin rauhalliseen tahtiin lukenut lähes kahdessa kuukaudessa.  Kaikkea se kirjahulluus saa tekemään - onneksi tämä klassikkotarina piti minut otteessaan, historiallisten kuvausten voimalla synnyinmaakunnastanikin (silloin ei ollut erikseen Etelä-Pohjanmaata) ja ripauksella sen ajan romantiikkaa. Tiukille lukeminen otti, sillä noin kahdeksan aikaan illalla, heinäkuun viimeisenä päivänä luin viimeisen osan.  Olisin toki voinut klassikkohaasteen siirtää puolella vuodella eteenpäin, mutta en halunnut niin kauaksi pitkittää tätä mielenkiintoista klassikkoteosta.

Neljäs osa
Kymmenenes kertomus  oli nimeltään Erämaiden kevät. Ollaan vuoden 1721 syksypuolella ja Uudenkaupungin rauha päättää isovihan 30.8.1721.  Jälleen on kolme pakolaista matkalla ja yksi niistä on Maria Larsson. Tapaamme myös Elias Pietarinpojan. Kuka hän onkaan ja miten hänen kohtalonsa liittynee Maria Larssoniin. Uudestakaupungista matkataan Raumaan ja Turkuun. Jälleen tulee tarinassa minulle outo historiallinen nimitys "kivekäs".  Sellainen on tarinan Elias Pietarinpoika.  Larssonin perheestä on jakautunut kaksi haaraa. Toinen sukuhaara on rikkaita Vaasan kauppiaita, toinen sukuhaara on lähes tulkoon hävinnyt, Tuomas Larssonin kadotessaan.  Larssonin vaimo on kuollut, kahdeksan poikaa ovat sodassa kaatuneet, kaksi tytärtä ovat pakoretkellä Ruotsissa ja jääneet sinne asumaan.  Ainoastaan nuorin kolmesta tyttärestä, Maria Larsson on lähtenyt Suomeen etsimään kadonnutta isäänsä.
Presidentti, kreivi Torsten Bertelsköld jatkaa juonittelujaan Ruotsissa.  Kuningas Kaarle II on kuollut sodassa tai salamurhattu (sitä ei ole tainnut historiakaan täysin selvittää) 30.11.1718. Hänen sisarensa kuningatar Ulriika Eleonoora (1688-1741)  on ollut vuoden verran kuningattarena, luopuessaan vallasta puolisolleen Fredrik I (1676-1751).

Yhdestoista kertomus, Porvariskuningas kertoo Lauri Larssonista. Eletään vuotta 1738, valtiopäivämiesvaalin aikaa.  Larsson valitaan Vaasan kaupungin valtiopäivämieheksi.  Tapaamme myös Larssoni nuorimman tyttären, Ester Larssonin.  Miten käy kreivin ja porvaristytön kohtalot yhteen...  ja kuka onkaan kreivi Bertelsköldin palvelija Istvan...
Seuraamme myös kreivi Torsten Bertelsköldin loppuvaiheita - miten käy hänen, toteutuuko kuninkaan sormuksen kirous.

Viides osa
Kahdestoista kertomus, Vaasan prinsessa jatkaa Esterin ja Kaarle Viktorin elämänvaiheiden kuvauksia. Tapaamme jälleen uuden henkilön Eerikki Pietarinpojan, joka muuttaa nimensä Eerikki Ljungiksi.  Ennenkuin Eerikki lähtee Lauri Larssonin syntymäpäiville Suomeen - samaa sukuahan hän toki on. Kerrotaan Carl von Linnéstä, jonka apulaisena Eerikki on Ruotsissa ollut ja siellä tavannut Linnén sisarentyttären Eerikan. Miten käy tämän nuoren parin tulevaisuuden....  Eerikin vaiheikas matka kulkee kuninkaan hovin kautta.  Kuninkaana on nyt Aadolf Fredrik (1710-1771).

Kolmastoista kertomus Vapaa-ajattelija kertoo Eerikin ja Eerikan tarinan, mutta myös Kaarle Viktor Bertelsköldin nuorimman pojan Paulin koettelemuksista.   Tarinassa sivutaan kullantekemistä ja Aurora-seuraa.

Kuudes osa
Neljästoista kertomus Iltamyrskyjä kertoo Bertelsköldin perheestää vuonna 1771.  Kaarle Viktorin lapset ensimmäisestä avioliitosta, Bernhard ja Louise menevät Falkbyyn isänsä syntymäpäiviä juhlimaan.  Kreivi Kaarle Viktor asustelee onnellisesi kreivitär Esterinsä ja heidän tyttärensä Veran kanssa.  Heidän poikansa Paul on tulossa myös Turusta Falkbyyn.  Bernhardin katkeruus ja loukkaavat sanat äitipuoltaan kohtaan saavat kreivitär Esterin tekemään vaikea päätöksen elämässään - silläkin uhalla, että aiheuttaa rakkaimmilleen surua.  Paul Bertelsköld ei usko sitä, mitä hänen äidistään kerrotaan, hän ei aio luovuttaa, selvittääkseensä äidinsä kohtalon.  Bernhard Bertelsköld kulkee katkeran tien kuninkaan hovin liepeillä.  Kustaa III  (1746-1792) on nyt kuninkaana. Toivo Nygård on kirjoitanut kirjan Kustaa III: vallanomaava mutta alamaisilleen armollinen kuningas (SKS,2005).  Hatut ja myssyt taistelevat vallasta. 

Viidestoista eli viimeinen kertomus on nimeltään Aamun valkeneminen.  Saamme tietää miten kävi tohtori Martin, joka kultaa valmisti sekä Lauri Larssonin, joka kullanhimon valtaan joutui. Paul ja Bernhard Bertelsköldin veljesviha leimahtaa tuleen - saataneenko sitä sammutettua.  Miten käy markiisitar Egmontin - minkä hinnan hän maksaa rakkaudestaan..
.. 
Välskärin kertomukset ovat alkaaneet vuodesta 1631 ja päättyvät vuoteen 1772. 141 vuotta on kuljettu tarinoiden mukana - useampi Ruotsin kuningas ja muutama kuningatar on ollut vallassa. Perttilän sukuhaarojen sukupolvia on elänyt viisi - kantaisänä Aaron Perttilä; toinen verisukulaisena, toinen ottopoikana.
Niin onnellinen loppu on tällä tarinalla, kuin vain olla saattaa.  2471 sivua on pitänyt minut otteensa ja olen vaikuttunut tästä klassikkoteoksesta.  Seuraavaksi onkin mietittävä minkä painoksen haluan omaan kirjahyllyyni.

Zacharias Topelius: Välskärin kertomuksia 1-6, WSOY, 1974 11p.
suomentanut Juhani Aho 1896-98
(ruots. alkuteos  Fältskärns berättelser 1853-67)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti