torstai 3. joulukuuta 2015

Matildan viimeinen valssi


Tämän vuoden viimeinen Kauhavan kirjaston lukupiirikirja on Tamara McKinleyn Matildan viimeinen valssi.  Genrenä on romantiikka/rakkaus ja maanosana Australia.  Kaksi muuta vaihtoehtoa olivat Catherine Gaskin: Paratiisin perilliset ja Colleen McCullough: Kullan kosketus.  Tänä iltana keskustelemme kevyestä romantiikasta vai onko tämä tarina sittenkään niin siirappinen....

Australialainen kansanlaulu Waltzing Matilda kulkee kirjan tarinan mukana: 


Slim Dusty: Waltzing Matilda

Laulua pidetään Australian epävirallisena kansallislauluna. Laulu on siten useammalle muunmaalaisellekin tuttu. Laulu on myös suomennettu, itse en muista laulua laulaneeni koulussa. 

Matildan tarina alkaa ensimmäisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta (1918-1920). Matildan äiti on kuollut.  Matilda jää neljätoistavuotiaana yksin Chruringaan isänsä kanssa.  Traaginen tarinan alku - miten Matildan käy.

Ensimmäisen luvun tarina siirtyy viisikymmentävuotta eteenpäin, 70-luvulle.  Sydneyssä asuva Jenny suree kuollutta miestänsä ja lastansa. Jenny saa lakimiehen kautta tiedon 25-vuotispäivänään, että hänen miehensä omistaa Churinga-nimisen lammastilan, jonka oli tarkoitus antaa Jennylle syntymäpäivälahjaksi. Jenny lähtee Chruringaan selvittämään millainen paikka se on.

Churingasta löytyy Matildan vaatteita ja päiväkirjat. Jenny aloittaa lukemaan Matildan päiväkirjoja - Matildan haamun tanssiessa talossa. Romantiikkaa tarinaan luo tilanhoitaja Brettin ja Jennyn kiihkeät kohtaamiset - klassinen rakkaustarina, ensin vihataan ja sitten rakastetaan.

Tarinassa vaihtelee Matildan tarina ja Jennyn tarina nykyajassa Churingassa.  Matildan ja Jennyn sidoksen toisiinsa aavistaa jo kirjan alkulehdillä.  Taiteellisuus ja ulkomuoto (hiukset ja silmät) paljastavat lukijalle mitä tarinalta on odotettavissa.  
Matildan tarinaa oli mielenkiintoisempi lukea kuin Jennyn, vaikka siinäkin käytiin menneisyyttä läpi.  Romantiikka tarinassa oli melkoisen siirappista ja kuvaukset Brettin ulkomuodosta ja erotiikasta saivat minut hihittelemään. 

Matildan hautakiven muistokirjoituksen sisältö paljastetaan vasta kirjan lopussa - aavistuksia , mitä siinä lukee saa pitkin tarinaa.  Matildan kohtalo riipaisee - menetetty, kielletty rakkaus, lapset, isä.

Olen katsonut australialaisia tv-sarjoja, joissa on kuvattu lammas/karja/hevostiloja.  Lammastilan elämää kuvataan romaanissa elävästi - voi tuntea kulkevansa itsekin kuumassa ja kuivassa maassa ja pitkän odotuksen jälkeen voi tuntea viilentävän, tarpeellisen sateen.  

Romaani oli viihdyttävää luettavaa tarinan traagisista kohtaloista huolimatta - australialainen luontokuvaus oli kaunista kaikessa karuudessaan.

Voisin harkita lukevani McKinleyn muitakin romaaneja. 

Tamara McKinley: Matildan viimeinen valssi, WSOY, 2000
suomentanut Eva Siikarla
(alkuteos engl. Matilda's Last Waltz, 1999)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Muut blogipostaukset:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti