sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Sydäntalven ruusu : Joulumietteitä

Joulu - sydäntalven tai keskitalven juhla on lähestymässä. Tänään vietämme Lucian päivää ja 3. adventtisunnuntaita.  Liisa Mäntymiehen kirjoittama Sydäntalven ruusu on pieni kirja joulun mietteistä.  Jouluun valmistautuminen tuo mukanaan monenlaisia tunteita - joka vuosi yritän viettää joulukuuta rauhallisesti, omaan tahtiin, nauttien valmisteluista ja joulutapahtumista. Joka joulu kiire, hössötys ja ahdistuskin vie mukanaan, kunnes ymmärrän pysähtyä edes hetkiseksi.  Tämän kirjan äärellä on ollut aamuisin hyvä rauhoittua.  Se on antanut voimia, kun olen itkenyt murheitani.

Muutaman sivut tarinat Liisan omasta elämästä joulä,un legendoineen ja sanomineen ovat asioita, jotka ovat minullekin joulussa tärkeitä.  Tarinoiden lomassa on runoilijoiden joulurunoja Kirsi Kunnaksesta Väinö Kirstinään.

Tarinoissa kulkevat rinnan niin kristittyjen kuin juutalaisten usko -  kirjailija Amos Oz, Äiti Teresa.
Myös muiden maiden joulutavoista kerrotaan, kuten jouluhalon polttamisesta takassa Bretagnessa. Etsiskelin tietoa google-maailmasta, että vieläkö takoissa poltetaan oikea puuhalko. Ilmeisesti nykyäään katsellaan takkatulta tv:stä tai on sähkötakka.  Perinne on siirtynyt jälkiruokaan nimeltään Bûche de Noël  Minun sivistyksessäni on ollut virheellinen tieto, luulin jouluhalon olevan saksalainen joulujälkiruoka...

Myös karjalaiset joulutavat kalevalaisten runojen myötä aukenevat uusin silmin minulle. Ortodoksinen jouluhymni pohtii lahjojen merkitystä. Viattomien lasten päivä joulupyhien jälkeen muistuttaa nykymaailmankin raakuudesta.


Liisa Mäntymies: Sydäntalven ruusu : Joulumietteitä, Kirjapaja, 1998
Kirjan kansi: Liisa Heikkilä-Palo  Kuva: Anu Osva
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti