lauantai 9. tammikuuta 2016

Arjen halleluja : Herättäjä-Yhdistys 100 vuotta 1912-2012

Herättäjä-Yhdistys on luonnollisesti tuttu Lapualla asuvalle. Herättäjän toimisto ja kirjakauppa ovat kaupungin keskustassa komeassa vanhassa pohjalaistalossa Lapuanjoen vierellä, kirkon kupeessa.  Sysäys tutustua tarkemmin Herättäjä-Yhdistykseen tuli, kun sain Herättäjän kirjakaupasta pätkätyön. Parin työpäivän jälkeen on tuntunut mukavalta olla kirjakauppatyössä kotipaikkakunnallakin.  Kirjastoalan opiskelut jatkuvat loman jälkeen parin viikon päästä.  Työn lomassa opiskelu tuo omat haasteensa, mutta verkko-opinnot sen mahdollistavat hyvin.

Tämä kirja ei ole historiakirja Herättäjä-Yhdistyksestä, vaan tämä on Herättäjä-Yhdistyksen 100-vuotisjuhlakirja sekä Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2011.  Vuosikirja ei käsittääkseni ihan joka vuosi ilmesty.

Kirjassa on mielenkiintoisia artikkeleita herännäisyydestä ja Herättäjä-Yhdistyksestä - historiaa ja nykyaikaa.  Artikkeleiden kirjoittajina on mm.  Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja, toiminnanjohtaja, aluesihteereitä, entinen puheenjohtaja, toimittajia, kirkkohallituksen teologisten asioiden sihteeri, vanhan testamentin eksegetiikan professori, Oulun hiippakunnan hiippakuntadekaani ja Suomenniemen kirkkoherra ja lääninrovasti.

Tulevaisuuteen pieneltä paikalta ja kantavalla äänellä

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi on kirjoittanut artikkelissaan:

 "Ollaan pienellä paikalla, ihmiset ja Herättäjä. Siitä käsin ei luonnu asiaksi toisten oikaiseminen tai omien näkemysten huutelu kauemmas kuin mihn seurapuhe kantaa; eteiseen ehkä" (s. 17)

"Tavoitteena ei ole, että kukaan tulisi uskoon juuri herännäisyyden kautta tai pelastuisi juuri herännäisyyden kautta. Herännäisyys on lähinnä siksi, koska muuta ei voi" (s. 19)

En ole seuroissa vielä käynyt, muuta kuin Herättäjäjuhlilla Lapualla pari vuotta sitten. Kynnys osallistua seuroihin oli hyvin korkea, ennenkuin kävin Herättäjäjuhlilla. Ajattelin herännäisyyden olevan liian vakavahenkistä ja paatoksellista minulle.  Ehkä se muutama vuosi sitten olisi ollutkin siinä elämäntilanteessani. Nyt kaipaan, jotain tälläistä hengelliseen elämääni - onko se sitten herännäisseurat vai joku muu hengellinen yhteisö oman evankelisluterilaisen kirkon lisäksi, sen saan selville, kun rohkenen osallistua erilaisiin hengellisiin tilaisuuksiin.

Körttiläinen halleluja

Jaakko Löytty kirjoittaa Siionin virsien Halleluja-sanoista - niitä ei kovin montaa löydy.

"Kiittäminen, varsinkaan "halleluujaminen", ei äkkiseltään tunnu kovin körttiläiseltä tapakulttuurilta. Olemme pidättyväisiä tunteen ilmauksissamme ja usein liian varovaisia ylisanojen pelossa. Siionin virsistä toki löytyy kiitosaiheita, mutta ne eivät hypi silmille kirjaa selatessa" (s. 25)

Se tunnelma mitä koin Herättäjäjuhlilla oli koskettava - harras virrenveisuu kuului kauniina kesäpäivänä Kiviristin kentällä.

Jumalanmies Fredrik Axberg ja kansanherätys Suomessa

Jaakko Ripartti käsittelee kansanherätyksen historiaa artikkelissaan. Omaa yleisivistystä on jälleen vahvistettava lukemalla lisää kansanherätyksestä. Myös käsitteet pietismi ja puhdasoppisuus vaativat tarkempaa tutustumista - sanat oli tuki kuullut, mutta mitä ne oikeastaan tarkoittavat, se on jäänyt unholaan.

Järjestäytymättömyyttä, järjestäytymistä ja toimintaa: merkintöjä 100-vuotiaan Sisälähetysseura Herättäjän perustamisvaiheista ja juonteita tulevaisuuteen

Jukka Hautala tekee katsauksen Herättäjä-Yhdistyksen historiaan. Tässä artikkelissa, kuten aikaisemmissakin on viitattu Hanna Salomäen tutkimukseen Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen (Kirkon tutkimuskeskus, 2010). Tuo tutkimus olisi mielenkiintoista lukea. Se saa mm lainattua Seinäjoen kaupunginkirjastosta.

"Herännäisyyden ja Herättäjä-Yhdistyksen tulevaisuuden tehtäviä voi edelleenkin pohtia aktiivisen ja passiivisen vanhurskauden näkökulmasta. Passiivisen vanhurskauden näkökulmasta olennaista on turvata alue, jossa ihmisen ja Kristuksen kohtaamiselle ei laiteta mitään ehtoja tai esteitä." (s. 54)

"Nykyään laaja yhteinen "aktiivisen vanhurskauden" työnäky voisi olla se, että kristitty lähetetään huolehtimaan yhteisen maailmamme nelisäikeisestä kestävästä kehityksestä. Kestävä kehitys on ratkottava ekoogisten, kulttuuristen, sosiaalisten ja taloudellisten vaatimusten jännitekentässä" (s. 55)

Mitäs se vanhurskaus oikein tarkoittaakaan... "Vanhurskaus on Raamatun mukaan Jumalan ominaisuus ja tarkoittaa täten ihmisen kohdalla ulkopuolelta, Jumalalta, tulevaa hurskautta eli oikeamielisyyttä" (wikipedia). Tämän kirjan voisi lukea vanhurskaudesta: David Pawson: Vanhurskas Jumala ja vanhurskauden evankeliumi (KKJMK, 2011).

Oulun seudun herännäisyys ja Hengellinen Kuukauslehti 1800-luvun lopussa

Niilo Pesonen kirjoittaa Hengellisen Kuukauslehden perustamisesta ja miten sitä alettiin painamaan ensin Oulun seudulla.  Sitä on jotenki mieltänyt, että kaikki on aloitettu ja tehty täällä Lapualla, mutta tätä kirjaa lukemalla faktat tulevat esille.

Muuttuva Suomi - muuttuva herännäisyys: Hengellinen Kuukauslehti 1950- ja 1990-luvuilla : jyrkästi kirkollinen ja kansantajuinen

Antti Vanhanen käsittelee artikkelissaan Hengellistä Kuukauslehteä kahdella eri vuosikymmenellä.

"Lehti on aikansa lapsi ja tekijöidensä näköinen Hengellinen Kuukauslehti on heränneitten lehti, mutta kantaa tekijöidensä arvomaailmaa aikansa hengessä." (s. 93)

"Herännäisyys eli körttiläisyys on elämisen, ajattelemisen, uskon ja hartauden harjoittamisen tapa. Sen pohjavireenä ovat inhimillisyys ja rehellisyys. Jumala on suuri ja ihminen pieni. Herännäisyys puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa. Armo kuuluu kaikille.

Herännäisyyden arvopohjaa voi kuvata sanoilla

toivo, rakkaus, armollisuus."
 (Herännäisyyden ja Herättäjä-Yhdistyksen arvot, perustehtävä ja tulevaisuuskuva vuoteen 2020)

Kirkon puolustaja vai eliittiliike

Kaisa Rönkä pohtii artikkelissaan herätysliikkeen kuvausta - onko se kirkon puolustaja vai eliittiliike.
Eliittiliikkestä on puhuttu Mikael Pentikäisen kolumnissa Helsingin Sanomissa 13.7.2010. Kolumnista on blogikirjoitus

Herättäjä-Yhdistyksen merkitys

Inka-Amanda Leppänen (s. 1993)  kuvaa Herättäjä-Yhdistyksen merkitystä omien kokemustensa ja tuntojensa kautta, nuoren polven körtin näkökulmasta.  Tätä artikkelia oli mielenkiintoista lukea - näkökulma on herännäisyyden keskellä kasvaneen.

Valmistumattomien uskonto

Eeva-Kaisa Rossi kertoo myös omasta lapsuudestaan herännäisyyden parissa sekä hengellisyydestä kotiseudullaan Kiihtelysvaarassa 1980- ja 1990-luvuilla.


Näiden kahden naisen tekstejä lukiessa, pohdin millainen oma elämäni olisi ollut , jos olisin kasvanut kulkemaan seuroissa ja leireillä tällä tavoin.  Oman seurakunnan tyttökerho- ja kesäleirimuistot eivät tuo mieleen mitään mielekästä - ei toki paljon ikäviäkään muistoja.

Seitsemän körttiläisyyttä

Juhani Huttunen listaa seitsemän erilaista körttiläisyysmuotoaan: lapsuuden,teologinen eliitti, kulttuurieliitti, kosminen, eskatologinen, kadonnut ja jumalattoman.

Teologinen eliitti: "Kirkollisuudesta tuli herännäisyyden mitta, mutta mikä vielä tärkeämpää, herännäisyydestä tuli ainakin hetkellisesti kirkollisuuden mitta" (s. 122)

"Kirkollistuminen on perinteisesti tarkoittanut kielenkäytössämme korostettua pappisvaltaa ja samalla liberalisoitumista, maallistumista ja etääntymistä evankeliumista, mutta silti olemme ruvenneet kirkoksi, ja varsin vähällä vastustuksella. " (Kirkollistumisen kissa/Suomen Baptistikirkko)

Onko 2010-luvulla vielä pappisvaltaa Suomessa? Ehkä joissakin uskonnollisissa liikkeissä? Henkilökohtaisesti olen kohdannut oman evankelisluterilaisen kirkkoni pappeja myönteisesti, en ole kokenut heidän taholtaan minkäälaista ylemmyyttä.

Kulttuurieliitti - herännäisyys, kulttuuripiireissä hyväksytty hengellinen suuntaus 1900-luvulla.

Kosminen körttiläisyys - tässä käsitellään jo meikäläisen ymmärryksen ylittävää körttiläisyyttä. Piti etsiä, että mitä on uskonnollinen kosmisuus.  No, tapanani on etsiä tietoa mieltä askarruttavista asioista - joskus vaaditaan useampi artikkeli tai kirja luettavaksi tai lisää ikää, että jokin asia ymmärtyy paremmin. Ja joskus ei vaan mene omaan käsitykseen, sekin sallittakoon itsellemme.

"Uskonnolliset symbolit sitovat ihmisen toiminnan osaksi jotain kosmista järjestystä, esimerkiksi Jumalan tahtoa. Toiminta, jota ihmiset harjoittavat ymmärtäen sen liittyvän kosmiseen todellisuuteen, ilmaistaan uskonnollisten symbolien avulla. Näin ihmisten toiminnan kautta maailmaan välittyy myös merkkejä kosmisesta järjestyksestä. Näin ihmisten uskonnollisesta itseymmärryksestä ja toiminnasta tulee toisiaan vahvistava kehä, jossa uskonnolliset symbolit toimivat välittymisen kielenä." (Yleinen teologia/Uskontotiede/Helsingin Yliopisto)

Eskatologinen körttiläisyys. Ei tämäkään käsite ole tuttu, Eskatologia on siis  uskontoihin liittyvä oppi maailman viimeisistä tapahtumista. Viimeisillä tapahtumilla tarkoitetaan yleensä nykyisen maailman päättymistä ja uuden maailman syntymistä (wikipedia). Voisihan sitä lukea Simo Lampelan kirjan Lopun ajat ja Uusi Testamentti: johdatus eskatologiaan (Kirjapaja, 1997)

Kadonnut körttiläisyys - tässä kohtaa pohditaan mm. seksuaalisuuskysymystä. Henkilökohtaisesti minä ajattelen siten, että mikä minä olen muiden yksityiselämää arvostelemaan. Jokainen ihminen on arvokas ja ansaitsee mahdollisuuden elämään  toisia ihmisiä kunnioittaen ja arvostaen. Miten tälläinen elämä kaikkialla maailmassa onnistuu on ikuisuuskysymys ja iäinen pohdinnan aihe, joka vaatii myös tekoja sanojen lisäksi.

Jumalattoman körttiläisyys
"Minun ei tarvitse niellä minkäänlaista pajunköyttä, ei kuunnella epäuskottavia satuja siitä, miten tuo tai tämä on syntiä."  (s. 132)

Jumalalle minä viime kädessä vastaan teoistani, näin uskon.

Herännäisyys, kirkko ja ekumenia

Tomi Karttusen esitelmä Hämeenlinnassa Herättäjän päivässä 20.11.2011.  Esitelmä alkaa herännäisyyden historian pohdinnalla.

"Ekumenia tarkoittaa eri kristillisten kirkkojen ja tunnustuskuntien yhteistyötä ja pyrkimyksiä läheisempään yhteyteen" (wikipedia)

"Herännäisyys kansaliikkeenä, joka ilmentää osaltaan suomalaisia tuntoja ja joka määrittelee päämääränsä olevan "tukea ja rohkaista ihmisiä elämään kristittyinä" voi edelleen antaa panoksensa etenkin ekumenian, kristittyjen yhteispyrkimysten käytännölliseen edistämiseen unohtamatta yhteisen kristillisen uskon ja rukouksen pohjavirettä kaiken lähtökohtana." (s. 142)

Uhka vai mahdollisuus? Teknologiakriittistä pohdiskelua

Matti Wirilanderin esitelmä Valkealan opiston teologikokouksessa 10.1.2011 pohtii nopeasti kehittyvän teknologian merkitystä ihmisille (uskon)elämässä ja kirkon toiminnassa.

Anna toivon kantaa

Martti Nissisen pitämä raamattutunti Oulun herättäjäjuhlilla 9.7.2011.

"Toivoa ei olisi, ellei sitä tarvittaisi. Toivon tausta on tumma, koska tulevaisuus on joka hetki epävarma ja että omat voimat ovat rajalliset. Toivo on oikeastaan läpeensä realistinen asenne, joka näkee koettelemukset, uhat ja puutteellisuudet, tietää sodat ja väkivallan, työttömyyden ja nälän, tulvat ja tornadot, synnin ja synnillisyyden, mutta samalla etsii kulkutietä niiden välistä, kulkee valoa kohti. Toivo etsii perusteita olemassaololleen, eikä tätä etsintää ohjaa todennäköisyyslaskenta vaan valon vetovoima" (s. 157)

Kirjan viimeisinä teksteinä ovat:

Toivon kantajat kansamme vaikeina vuosina

Simo Juntusen juhlapuhe Oulun herättäjäjuhlilla 9.7.2011


Kainin ja Abelin perintö

Jukka Hautalan saarna Oulun Herättäjäjuhlilla 10.7.2011


Kirjan tekstit herättivät monenlaisia ajatuksia ja pohdintoja - moni asia jäi vielä lisätietoa vaille. Muutama lisäluettava kirjakin löytyi artikkeleistä ja niiden lähdeluetteloista.

Arjen halleluja: Herättäjä-Yhdistys 100 vuotta 1912-2012, Herättäjä-Yhdistys, 2012
Herättäjä-Yhdistyksen 100-vuotisjuhlakirja. Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2011.
toimittanut Urpo Karjalainen
Kannet: Eeva-Kaisa Rossi
Taitto ja ulkoasu: Liisa Niska
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti