keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

Tämä on Paulo Coelholta lukemani viides kirja. Aikaisemmin olen lukenut Alkemistin, Valon soturin käsikirjan, Bridan ja Accran kirjoitukset. Nämä neljä löytyätkin omasta kirjahyllystäni. Bridan tarina lumosi minut, samoin viehätyin Accran kertomuksista. Alkemisti ja Valon soturin käsikirja eivät ensimmäisellä lukukerralla antaneet minulle oikein mitään - ehkä luen ne vielä joskus uudelleen. Se miksi lainasin Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, liittyi kirjastoharjoittelujaksooni, jolloin valitsin lukupiiriin kirjavaihtoehtoja. Tämä kirja oli yksi niistä, jota ei valittu uskonnollisesta romaanigenrestä. Päätin silloin lukea kaikki valitsemani kirjat - kolme kirjaa/genre. Huumorikirjat on kaikki luettuna. Eilen aloitin viimeistä uskonnollista romaania. Pari genreä, rakkaus ja historia ovat vielä lukematta - josko ne kesään mennessä on luettu :)

Pilarin ja lapsuudenystävän rakkaustarina - ei taidettu miehen nimeä sanoa tarinassa? Neitsyt Marian legenda - papin (?) ihmeparannukset.

Kauneinta kuvausta tarinassa oli käynnit kirkoissa, luostarissa ja luolissa, vaikka traaginen käänne lopussa sai miettimään, onko kirjalla minkälainen loppu....

Tätä kirjaa pitäisi saada lukea kesäillan hiljaisuudessa. Tällä hetkellä, hektinen, monen kirjan yhtäaikaa lukeminen vei tämän kirjan lumouksen.

Piedrajoen rannalla ovat "istuneet" ja mietteitään kirjanneet seuravaat kirjabloggarit:

1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Kirjakepponen
Kirjaurakka
Kuutar lukee


Paulo Coelho: Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, WSOY, 1997
(ilm. myöhemmin nimellä Piedrajoen rannalla istuin ja itkin, Bazar, 2004)
suomentanut Jarna Piippo
(portugal. alkuteos Na margem do rio Piedra eu sentei e chorei, 1994)
Valitettavasti kirjaston kirjassa on piilossa kauniiden kirjan kansien tekijä, enkä sitä tietoa löytänyt netistä...
Mistä hankittu: lainattu Kortesjärven kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti