tiistai 23. helmikuuta 2016

Kissavieras

Kirjan kaunis ulkoasu jo houkutteli tutkimaan kirjaa lähemmin. Tyttären Iris-kissan myötä on kissan elämä tullut tutummaksi reilun vuoden aikana - voisi sanoa, että koirien ystävästä on tullut kissojen ystävä, mutta omaa kissaa en ole vieläkään innokas hankkimaan.

Japanilaisuus on kiehtonut useamman vuoden - ensin kirjeystäväni kautta ja myöhemmin tyttären japan/koreapopin ja mangaharrastuksen myötä.

Kissavieras on pieni kirja (152 sivua), joka sisältää suurisydämisen tarinan. Chibi-kissa tulee yhtä lailla vaivihkaa lukijan sydämeen kuin tarinan kirjailijapariskunnan. Kissan tavat, asuinalueen ja puutarhan kuvaus tuovat rauhallisen tunteen kirjaa lukiessa - sydän pompahtaa draamatilanteissa ja kyynel vierähtää surussa.  Miten Chibi-kissalle kävi.... olihan se kuitenkin naapurin kissa...

Kissatarinan lomassa kirjailijakertoja kuvailee taiteilijaystäviään, taidenäyttelyitä ja pariskunnan omaa kirjoitustyötä. Vuokranantajan ja kirjailijapariskunnan ystäyydenkaltainen suhde kuvataan japanilaisitttain hiukan pidättyvästi, mutta se tekeekin tästä kirjasta kiehtovan. Pariskunnan uuden vuokra-asunnon etsintä on mielenkiintoista luettavaa japanilaisesta asumiskulttuurista.

Poimin tähän yhden kohdan tarinasta, joka kuvaa Chibi-kissaa:

"Vaikka Chibi suhtautui ihmisiin yleensä välinpitämättömästi, kissan koko ruumis ja mieli tuntuivat käyvän läpi täydellisen muodonmuutoksen sen saapuessa puutarhaamme. Chibi tunki kuononsa verannan jokaiseen nurkkaan, tuijotti meitä silmät sirrillään, työnsi käpälänsä milloin mihinkin rakoon, hypähti välillä ilmaan ja ravasi ympäriinsä. Vanhan pariskunnan poistuttua talosta ja puutarhan kivilyhtyjen sammuttua moinen meno jatkui puolilta öin aamuun saakka. Chibille puutarha taisi olla kuin metsä. "  (s. 65)

Takashi Hiraide: Kissavieras, S & S, 2016
Kansi ja ulkoasu: Satu Kontinen
suomentanut Raisa Porrasmaa
(japanil. alkuteos Neko  no Kyaku,2001)
Mistä hankittu: lainattu muualta

Kissavieraan mukana on kulkenut:

Kannesta kanteen
Kirjanurkkaus
Kirjapolkuni
Lukutoukan kulttuuriblogi
Oksan hyllyltä
Ullan luetut




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti