torstai 31. maaliskuuta 2016

Edessä reitti tuntematon: Heränneen kansan lähetysrakkaus



Edessä reitti tuntematon-teos sisältää artikkeleita heränneen kansan lähetysrakkaudesta. 17 henkilöä on kirjoittanut kokemuksistaan lähetystyössä ja siitä miten ovat päätyneet Herättäjä-Yhdistyksen kautta tähän työhön. 

Herättäjä-Yhdistys tekee lähetystyötä yhteistyössä Suomen Lähetysseuran (SLS) kanssa ja on sen suurin alajärjestö. 

Ensimmäisen artikkelin Herännyt lähetystyössä on kirjoittanut Erkki Helminen, lohjalainen pastori. Hän kertoo kohtaamisistaan lähetystyön saralla ja toteaa seuraavasti: " Hengenliikkeessämme uskonnolla painostaminen ei kuulu kuvaan, uskoon pelottelemisesta puhumattakaan. Ei siihen kuulu myöskään kilpailu siitä, kenellä on paras, vahvin tai oikein usko." (s. 12)

Helminen kertoo myös herännäisyyden lähetystyöhistoriasta, Siionin virsien kääntämisestä oshindogan kielelle 1930-luvulla Lounais-Afrikassa ja siitä miten 1980-luvulla radiosta kuului Siionin virsiä heidän kielellään ja he olivat jopa omaksuneet virret omikseen. 

Toisen artikkelin Juurta ja hedelmää on kirjoittanut Esko Jaatinen, kirjailija ja pappi. Hän kertoo herännäisten lähetyshistoriasta, mm Elias Laguksesta, 1740-luvulla Jalasjärvellä syntyneestä herrnhutilaispapista.  Jaatinen kirjoittaa myös inkeriläisten parissa tehdystä lähetystyöstä.

Kolmas artikkeli Kansalaishyveitä, lähimmäisenrakkautta ja hiljaisuuden taitoa on kirjoittanut Urpo Karjalainen, kirjailija ja yksi Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteereistä. Hän kirjoittaa myös lähetyshistoriasta ja on liittänyt artikkeliinsa mielenkiintoisia lähetyskirjeitä mm.Heikki Saarelta Ongandjerasta, Namibiasta vuodelta 1919.

Neljäs artikkeli Vatupasseja,sukkia, lättyjä ja rukousta - monenlaista käsityötä on kirjoittanut Johanna Sointula, Herättäjä-Yhdistyksen Hengellinen Kuukauslehden toimitussihteeri.  Hän kertoo talkootyöstä Venäjällä ja Senegalissa. Näissä kohteissa on korjattu kirkkoja sekä rakennettu uusiakin.

Viides artikkeli Afrikka sairastaa on kirjoittanut Marikka Karhumäki, lähetyslääkäri. Hän kertoo työstään Afrikassa 

Kuudes artikkeli Taipaleenkylältä lähetystyöhön on kirjoittanut Mikko Karhumäki. Hän on Marikka Karhumäen vaimo. He ovat olleet yhdessä lähetystyössä.  Mikko Karhumäki kertoo opettajantyöstään Afrikassa.

Seitsemäs artikkeli Ristin teologian kirkko on kirjoittanut Kaarlo Hirviniemi. Hän kertoo etiopialaisen Mekan Yesusin tarinan sekä hänen nimeään kantavan kirkon perustamisesta ja rakentamisesta 1950-luvun lopulla.

Kahdeksas artikkeli Kuvia matkan varrelta on kirjoittanut Erkki Halme. Hän kuvailee saarnamatkojaan Afrikan maissa.

Yhdeksäs artikkeli Näin me elimme on kirjoittanut Marketta ja Antti Vanhanen. He kuvaavat perhe-elämää lähetystyön lomassa.

Kymmenens artikkeli Lähetystyötä idän miljoonakaupungissa on kirjoittanut Johanna Kukkonen. Hän kertoo lähetystyöstään HongKongissa.

Yhdestoista artikkeli Irtolaisuuden rintamailta ja rajavyöhykkeiltä on kirjoittanut Sakari Löytty, Jaakko Löytyn veli. Hän on musiikin monitaitaja, musiikin tohtori ja kirjailija. Hän pohtii artikkelissaan miten kahden maan kansalaisuus on hänenkin kohdallaan konkreettista.

Kahdestoista artikkeli Lähetystyöstä ja luonnosta on kirjoittanut Riikka Halme, Vantaan seurakunnan nimikkolähetti ja raamatunkäännöskonsultti. Hän kertoo Angolan lähetystyöstä ja lukutaidottomuuden merkityksestä - lukutaidoton voi olla toisella kielellä omassa maassaan.

Kolmastoista artikkeli Kokemuksia lähetysttyöstä Thaimaan luterilaisen kirkossa on kirjoittanut Susanna Kettunen. Hän kertoon musiikinopetuksesta Thaimaassa.

Neljästoista artikkeli Vasaraporukan hommissa ystävyyttä kokemassa Senegalissa on kirjoittanut Johanna Sointula. Hän kertoo Senegalin talkoomatkoista. 

Viidestoista artikkeli Jokaisella oma tehtävänsä maailmassa on kirjoittanut Sara Pykäläinen, helsinkiläinen pastori. Hän kertoo ajatuksiaan lähetystyöstä ja sen tarkoituksesta.

Kuudestoista artikkeli Martta - lähettäjä ja perinnönvaalija on kirjoittanut Heimo Lipiäinen. Hän kertoo Martta-nimisestä lähetyssihteeristä. 

Lyhyet artikkelit ovat pieni, mutta mielenkiintoinen katsaus herännäisyyden lähetystyöhön - rakkaudesta siihen.

Edessä reitti tuntematon: Heränneen kansan lähetysrakkaus, Herättäjä-Yhdistys, 2009
toimittaneet Urpo Karjalainen ja Antti Vanhanen
Kannen kuva: Artturi Kivineva
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


Jokiravun kääntöpiiri : ilmoituksen. moraalin ja ikuisuuden leveyksillä


"Jokiravun kääntöpiiri on teologispainotteinen uskonnollinen kirja, jossa olen halunnut käsitellä jälkiä tai aiheita, joiden merkitys on yhtä aikaa ilmeinen, mutta nykyisen elämänmenon yleisen luonteen huomioiden varsin kätketty ja kätkeytynyt. Tarkoitan sitä, että ikuiset teemat ihmisen osasta, Jumalasta ja siitä, kuinka meille käy, ovat luonteeltaan sentyyppisiä kysymyksiä, että nykyisyys hylkii niitä kenties muussa kuin kristinuskon fundamentalistissa tulkintamuodoissa. " (s.  11)

Fundamentalismi käsitteenä tuo minulle mieleen ääriliikkeet ja väkivallan. Kavahdan kaikkea väkipakolla ja pelolla syötettyä tietoa - varsinkin uskontoon liittyvää.

Tämän kirjan lukeminen sujui sivu sivulta, mutta asioiden ymmärtäminen on vaikeampaa. Miksi sitten luen sellaista kirjaa, mistä en kaikkea ymmärrä? Vaikeistakin kirjoista jää kuitenkin jotakin mieleen, joka palautuu myöhemmin samankaltaiseen asiaan palatessa esimerkiksi toisen kirjan tai televisio-ohjelman kautta.  Uskonnolliset asiat ja pohdinnat kiinnostavat  tällä hetkellä enemmän kuin aikaisemmin, sen huomannee blogipostauksistani.

Kirjassa edetään aloittaen Aadamin ja Aabrahamin jalanjäljissä. Seuraavassa luvussa käsitellään herännäishistoriaa Paavo Ruotsalaisesta "Ukko Paavosta" alkaen, Kolmannessa luvussa pohditaan juutalaisuuden ja kristinuskon yhteistä historiaa.  Neljäs luku on minulle vaikein: 2010-luvun pakkosiirtolaiset.  Viimeinen luku kirjoittajan pitämiä alustuksia eri körttiareenoilla.

Urpo Karjalainen: Jokiravun kääntöpiiri: Ilmoituksen, moraalin ja ikuisuuden leveyksillä, Herättäjä-Yhdistys & Kirjapaja, 2010
Kansi: Timo Kujansuu
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pinnan alla


Lapuan kirjaston Kirjaklubin toinen lukupiikirja oli Viveca Stenin Pinnan alla.  Tämä olikin ensimmäinen hänen dekkarinsa - aika moni pohjoismainen dekkaristi on vielä tutustumatta.

Tarinassa kuljetaan Sandhamnin saarella lähellä Tukholmaa nykyajassa 2000-luvulla sekä menneisyydessä 1890-luvulta 1960-luvulle. Alkupuolella kiinnostuin enemmän menneisyyden ihmisten tarinoista. Heidän traagisten elämänkohtaloiden tarinoita odotin ja halusin lukea nykyajan kertomuksen aina nopeasti päästäkseni taas lukemaan miten Thorwaldin käy.

Nykyajan ihmisten tarinat olivat enemmän ihmissuhteitten selvittämistä - eroja, pettämistä kun taas menneisyyden ihmisten tarinoissa oli järkyttävää draamaa. Silti minäkin oli kahden vaiheilla, kuka oli murhannut nuoren Linan.

Viveca Sten on kirjoittanut dekkarin hyvin - sitä haluaa jatkaa sivu sivulta, kunnes saa selville kaikki salaisuudet ja murhaajan.  Ehkä vielä enemmän olisin kaivannut dramatiikkaa murhaajan kiinnisaamiseen lopussa. Jotenkin jäi sellainen tunne, että loppu selvisi liiankin helposti.

Murhaa tutkineen poliisin kohtalo jää avoimeksi, mutta tiedän että Sandhamnin murhat-tarinat jatkuvat, joten tuskin hän on yhtä päähenkilöä surmannut.

Olen tainnut jonku osan katsoa kirjoista tehtyä tv-sarjaakin.  Kyllä näitä Stenin dekkareita voisi toisenkin lukea.

Viveca Sten: Pinnan alla, WSOY, 2010
suomentanut  Sirkka-Liisa Sjöblom
(ruotsl. alkuteos I grunden utan skuld)
Sandhamnin murhat 3
Mistä hankittu: lukupiirikirja Lapuan kaupunginkirjasto

Pinnan alla ovat käyneet myös seuraavat kirjablogistit:

Hemulin kirjahylly
Kirjakuu
Kulttuuri kukoistaa
Lukuvuosi
Nenä kirjassa
Nooran Kirjablogi
Ullan Luetut kirjat
Yöpöydällä






perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kesäyön uni/Kesäyön unelma/Nuori rakkaus

Lainasin lisää William Shakespearen näytelmän A Midsummer Night's  Dream suomennoksia. Nämä neljä versiota on enemmän suorasanallista kertomusta kuin runomuotoisia näytelmän repliikkejä. Näiden teosten avulla näytelmän ymmärrettävyys lisääntyy, mutta en suosittele näitä ainoiksi versioiksi tutustuessa A Midsummer Night's  Dream-näytelmään.  Runomuotoinen näytelmä on se tyyli miten Shakespeare on teoksen kirjoittanut.  Alkuperäiskielellä lukeminen tai vielä parempi, jos voit kuunnella sen tekstiä seuratessa, antaa parhaimman kuvauksen. Toki teatteriesitys englanniksi (tai suomeksikin) olisi loistavaa nähdä ja kokea. Katsoin Netflixistä dokumentin Now: In the Wings of on a World Stage, mikä kertoo englantilais-amerikkalaisesta näyttelijäryhmästä, joka kiertää ympäri maailmaan esittäen Richard III-näytelmän. Pääosassa on Kevin Spacey.  Dokumentista ja näytelmästä on saatavilla DVD:kin  Ihastelin näyttelijöiden suorituksia ja lumouduin maailman upeimmista näyttämöistä.

Lauri Siparin suomennos nimellä Kesäyön uni vuodelta 1989 on suorasanaisin käännös, jossa on kuitenkin säilytetty repliikit. Silti tämä käännös selvensi ja kuvasi parhaiten roolihenkilöiden persoonallisuuksia ja tunteita.  Myös komediallisuus ja voisiko sanoa jopa musta huumori tulivat tässä käännöksessä parhaiten esiin. En tässä komedian juonta sen tarkemmin enää selvennä, siitä voi lukea aikaisemmasta blogikirjoituksestani.
Kirjan lopussa on jälkisanat, joissa Sipari toteaa:
"Jan Kott, joka on ansiokkaasti eritellyt avomielisen tekstin kiihkeyttä ajan- ja rakkausnäytelmänä, kuvaa sen perustilanteen jossa "Kesäyön unen" pitkä taival alkoi:
Näyttämöllä ja katsomossa pelkkiä tuttuja (näytelmän ensiesitys arvellaan tapahtuneen Southamptonin jaarlin häissä, joihin kokoontui jaarlin entisiä rakastettuja), kaikki vihjeet ymmärrettiin heti, kauniit naiset olivat pakahtua viuhkojensa taakse, miehet töykkivät toisiaan kylkeen, pederastit hihittävät hiljaa"
Löysin myös mielenkiintoisen pro gradun: Leena Kelloniemi:  A Midsummer Night’s Dream –Untako vai unelmaa? Paavo Cajanderin ja Lauri SiparinShakespeare-suomennosten vertailua 
Täytynee tähänkin tutustua paremmalla ajalla. 

Löysin kirjastosta myös Pertti Rajalan mukaileman selkokieliversion Shakespearen Kesäyön unelmasta. Tässä teoksessa on otettu näytelmän pääteema mukaan ja jätetty toinen näytelmä pois, jossa ateenalaiset työläiset näyttelevät Pyramus ja Thisbe-näytelmän. Ilmeisesti on sillä tavoin haluttu selkeyttää näytelmän tarinaa ja haluttu pitäytyä vain tässä rakkaustarinassa.  Teokseen on jätetty hienosti myös shakeaspearemaista runomittaakin.  Kirjan kuvat tekevät tarinasta hiukan liian lapsenomaisen. Ihmettelen ettei teoksen sisällä mainita kuvittajaa. Kirjaston tarra on takakannen tiedot piettänyt, joten en saa selville, kuka on kuvittaja. Mieleeni tulee Marja-Liisa Pitkäranta...

Annina Holmbergin Nuori rakkaus: Kesäyön unelma; Romeo ja Julia on kaunis kirja jo kansikuvaltaan. Hän tehnyt hienon suorasanaisen novellin Shakespearen Kesäyön unelma-näytelmästä.  Novellimuotoiseen tarinaan on sisällytetty kauniisti runomittaakin, joita hän on lainannut Matti Rossin käännöksestä.  Suosittelen lämpimästi tätä teosta näytelmäkäännöksen rinnalle. 

Sattumalta löysin kirjaston nuorten osastolta teoksen Shakespearen tarinoita (Karisto, 1977). Tästä tuli mieleen Valittujen Palojen lyhennetyt kertomukset.  Ehkä tämä kirja on oiva apu nuoremmille Shakespearen lukijoille, vaikka suosittelen Kesäyön unelman kohdalla ennemmin Annina Holmbergin yllä mainitsemaani teosta.  Alkuperäisen englanninkielisen teoksen on kertonut Charles ja Mary Lamb, joka todennäköisesti on nimeltään Tales from Shakespeare  Ilmeisesti teos on ollut Englannissa yksi teoksista, joissa on lyhennetty, modernisoitu ja suorasanoitettu Shakespearen runomittaisia näytelmiä.  Suomeksi teoksen on kääntänyt V.E. Hämeen-Anttila 1935. Tämän lainaamani painos on kielitarkastettu 1977.  V.E. Hämeen-Anttila kuoli 1942. Kirjassa on muutama väripiirros sekä useita mustavalkopiirroksia, jotka on tehnyt Louis Rhead

Netin ihmeellisestä maailmasta etsiessä tietoa löytää lisätietoa yhä enemmän, kuten upeat Folger Shakespeare Library-sivut  Mitä enemmän olen tutustunut A Midsummer Night's Dream-näytelmään ja Shakespeareen, sitä enemmän olen innostunut lukemaan muunkin tuotannon. Luen jo paria Shakespearesta kertovaa elämäkertaakin.

Tässä muutama hieno visuaalinen esityspala  A Midsummer Night's Dream-näytelmästä:

Shakespeare: A MIDSUMMER NIGHT’S DREAM (Shakespeare’s Globe)

Sekä ihastuttava balettiversio katsottavissa kokonaan!




William Shakespeare: Kesäyön uni, Love Kirjat, 1989
suomentanut Lauri Sipari
(engl. alkuteos A Midsummer Night's Dream 1594-97)
Mistä hankittu: lainattu Nurmon kirjasto

Pertti Rajala: Kesäyön unelma, Karisto, 1992
Selkokirja
William Shakespearen mukaan selkokielelle vapaasti mukaillut Pertti Rajala. Lainaukset Paavo Cajanderin suomennoksesta.
Mistä hankittu: lainattu Nurmon kirjasto

William Shakespeare sovittanut: Annina Holmberg: Nuori rakkaus: Kesäyön unelma; Romeo ja Julia, WSOY, 2007
Kursivoinnit teoksessa lainauksia Juhannusyön uni, suomentanut Matti Rossi sekä Romeo ja Julia, suomentanut Marja-Leena Mikkola
(engl. alkuteokset A Midsummer Night's Dream; The most excellent and lamentable tragedy of Romeo and Julia)
Päällyksen kuva: Tiina Makkonen
Mistä hankittu: lainattu  Nurmon kirjasto

Shakespearen tarinoita, Karisto, 1977
kertonut Charles ja Mary Lamb
suomentanut V.E. Hämeen-Anttila, kielitarkistus 1977
kuvittanut Louis Rhead
Mistä hankittu: lainattu Nurmon kirjasto













lauantai 12. maaliskuuta 2016

Juhannusyön uni/Kesäyön unelma

Kirjastoalan opintojaksoon English Litterature II kuului yhden William Shakespearen näytelmän lukeminen ja Moodlessa verkkokeskustelu muiden opiskelijoiden kesken.  Halusin lukea useamman käännöksen nähdäkseni miten suomenkielinen käännös on muuttunut 1890-luvulta 2000-luvulle.

Vanhin käännös, jonka luin on Paavo Cajanderin suomentama (WSOY, 2. p. 1958 teoksesta William Shakespearen Kootut Draamat III). Paavo Cajander on suomentanut Kesäyön unelman ensimmäisen kerran jo 1891 (SKS,William Shakespeare: Dramoja 4). Antikvariaatista saisi 100 €:lla täydellisen sarjan Shakespearen Dramoja 1-9. Harmi, kun ei oma kirjabudjetti salli tälläistä ostosta. Ilmeisesti Cajanderin käännös on pysynyt muuttumattomana vuosien varrella. Hänhän kuoli 14.6.1913.

Toinen käännös on Yrjö Jylhän suomentama (Otava, 1999). Tämä suomennos on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1961, näin sanotaan kirjan nimiösivun takana, mutta Fennican tiedot antavat Otavan ensimmäisen painoksen vuodeksi 1955. Tämä vuosiluku sopisi paremmin, sillä Yrjö Jylhä kuoli 30.12.1956.  Vuoden 1955 painos löytyy teoksesta: William Shakespearen suuret draamat 1. Tätä sarjaa on myös saatavilla antikvariaateista.

Kolmas, uusin näytelmäkäännös on Matti Rossin suomentama (WSOY, 2005). WSOY:n kustantamana uusi Shakespearen näytelmäsarja on ulkoasultaankin kaunis.  Uudet suomennokset tuovat varmasti lisäymmärrystä Shakespearen näytelmille 2000-luvulla.

Neljäskin käännös on olemassa, Lauri Siparin suomentamana (Love Kirjat, 1988) Kesäyön uni. Tätä en ehtinyt Lakia-kirjastoista vielä lainata. Mielenkiintoinen versio on myös Annina Holmbergin sovittama Nuori rakkaus: Kesäyön unelma; Romeo ja Julia (WSOY, 2007). Tämän aion myös lukea myöhemmin.

Ja tottakai kurssin kielen mukaisesti tutustuin alkuperäiseen käännökseenkin ja löysin myös sivun missä on rinnakkain nykyenglanniksi A Midsummer Night's Dream. Halusin kuitenkin selata e-kirjana jotain vanhaa painosta ja löysin painoksen vuodelta 1890. Päästäkseni kunnolla tunnelmaan, etsin näytelmän audioversionkin. Myös elokuvaversion halusin katso ja hiukan katselin youtubesta monenlaista näytelmäversiota, balettia ja elokuvaversioita.

Ensivaikutelmani suomennoksista

Vanhemmat käännökset tuntuivat Shakespearen aikaa läheisimmiltä, joskin vanhahtavan tekstin myötä uusin suomennos antoi enemmän ymmärrystä näytelmän juonesta.  Ensimmäisellä lukukerralla mieleen jäivät Hermione, Helena, Lysander ja Demetrius sekä hassut miehet, jotka halusivat esittää häissä näytelmän kreikkalaisista jumalista.  Näytelmästä jäi ensilukemalta aika mitäänsanomaton olo - en ole aikaisemmin lukenut Shakespearea. Olen vain katsonut videolta elokuvan Henrik IV:stä.  Shakespearen näytelmät vaativat joko kuunnelman, elokuvan tai baletin, että niiden tunnelmaan pääsee mukaan. Itsekseen lukeminen hiljaa mielessään ei saa minua Juhannusyön uneen.

Toinen lukukerta

Luin siis ensin nuo kolme suomennosta ja vasta sen jälkeen kuuntelin ja englanninkielisen kuunnelmaversion ja seurasin samalla vanhaa tekstiä.  Kuunnelman näyttelijöiden äänensävyt toivat näytelmän juonen hyvin esille ja nautin kuunnella vanhaa englantia, vaikkn jokaista sanaa ymmärtänytkään.  Kävin tällä tavoin kohtaus kohtaukselta näytelmän läpi.  Jokaisen kohtauksen välissä luin nykyenglannin käännöksen päästäkseni alkuperäistekstiin paremmin sisälle.

Ensimmäinen näytös - Ensimmäinen kohtaus

Paikka on Ateena, Huone Thesseuksen linnassa.  Paavo Cajanderin suomennoksessa taivutus on Theseon linnassa vaikka Ateenan herttuan nimi on perusmuodossa tässäkin käännöksessä Theseus. Suomenkielen taivutukset ovat vuosisatojen varrella muuttuneet.

Luonnollisesti Cajanderin ja Jylhän suomennokset ovat vanhahtavia sanoja täynnä, mutta silti minua viehättää heidän tekstinsä enemmän kuin uusi Rossin käännös.

Toki näistä löytyy melko hassujakin sanoja minunkin suomen kielen tuntemukseeni kuten  Theseus: "Se halujani ehkää / Kuin leski emintimä, joka syöpi / Ikänsä poikapuolen perinnöitä"  (Cajander s. 3)

Jylhän käännöksessä on eniten sellaista runollista sointia: Hippolyta: " Väleenpä neljä päivää yöhön vaipuu, väleenpä uniin haihtuu neljä yötä, ja silloin kuu, kuin vasta viritetty hopeajousi, taivaalt' yötä katsoo hääjuhliemme"  (Jylhä s. 15)

Ensimmäinn näytös - Toinen kohtaus

Paikka on yhä Ateena. Pääkön (Petteri Lankun) talo. Tämän kohtauksen henkilöiden suomennokset ovatkin muuttuneet Cajanderin ja Jylhän suomennoksista, Rossin nimisuomennokset tuovat mieleen Harry Potterit. . Hassuja nimiä ovat suomennokset, mutta niin ovat nämä näytelmän henkilötkin. Minä pidän eniten näistä uuden suomennoksen nimistä. Tässä kohtauksessa tulevat vastakohdat esiin - ensimmäisessä kohtauksessa olivat kauniit ylhäiset ja nyt on vuorossa rumat alhaiset miehet. Kumpikin yhteisö esitetetään kuitenkin tragikoomisesti. Narrit laitetaan esiintymään kreikkalaisina jumalina ylhäisön häissä - narrit tekevät lähes mitä, kunhan siitä maksetaan.

Alkutekstin mukaan            Cajander                             Jylhä                                         Rossi

Quince, the carpenter           Pääkkö, salvumies           Pääkkö, kirvesmies               Petteri Lankku, kirvesmies
Snug, the joiner                     Puutiainen, puuseppä     Puutiainen, puuseppä          Valle Veivi, puuseppä
Bottom, the weaver              Pulma, kankuri                 Pulma, kankuri                      Simo Sukkula, kutoja
Flute, the bellowsmender   Huilu, palkeenparsija      Huilu, palkeidenparsija       Paavo Puhku, palkeidenpaikkaaja 
Starveling, the tailor           Hotka, räätäli                     Hotka, räätäli                         Roope Riuku, räätäli
Snout, the tinker                  Kirso, kattilanpaikkuri    Kirso, kattilanpaikkuri        Keijo Kolvi, tinuri

Toinen näytös - Ensimmäinen kohtaus

Paikka on Ateenan lähellä oleva metsä. Puck ja eräs keiju kohtaavat.  Puck on eräs tonttu / kujeileva haltia / kelpo menninkäinen.  Englanniksi hän on Robin Goodfellow, jota kutsutaan myös nimeltä "Puck" - englantilaisessa mytologiassa henki tai keiju

Toinen näytös - Toinen kohtaus

Oberon seuralaisineen kohtaa Titania seuralaisineen toisaalla. Oberon on keijukaisten kuningas ja Titania on keijukaisten kuningatar. Tässä ollaan siten jo neljännessä henkilökohtaamisissa. Ilman näytelmän henkilölistaa en pysyisi selvillä kuka kukin on.  Oberon ja Titania ovat riidoissa. Oberon on ollut rakastunut Hippolytaan ja Titania Theseukseen. Näin nämä keijukaisten kuningas ja kuningatar kytkeytyvät Ateenan herttuaan ja amatsonien kuningattareen.  Metsään saapuvat myös Demetreus ja Helena, Demetreus haluaa löytää Hermian, Helena on kertonut hänelle, että Hermia aikoo karata Lysianderin kanssa.  Riutuvaa, vihaista ja mustasukkaista rakkautta kuvataan tässä kohtauksessa. Oberon haluaa käyttää erästä kukkaa lemmenrohtona - kenen silmille sitä rohtoa tipautetaan hänen nukkuessaan, herätessään hän rakastuu siihen kenet ensin näkee. Oberon laittaa lemmenrohtoa Titania silmille hänen nukkuessaan kostaakseen hänelle ja toivoo, että hän silmät avattuaan näkisi vaikka minkälaisen otuksen, johon rakastua.  Oberon haluaa Puckin käyttävän rohtoa myös Helenaan ja Demetriukseen.

Toinen näytös - Kolmas kohtaus

Lemmenrohdot alkavat vaikuttaa - kuka rakastuukaan kehenkin.

Kolmas näytös - Ensimmäinen kohtaus

Titanian nukkuessa miesjoukko tulee harjoittelemaan näytelmää metsään. Puck on myös paikalla ja hän tekee jekun yhdelle miehistä - muuttaen hänen päänsä aasinpääksi. Muut pelästyvät ja lähtevät karkuun. Titania herää Aasinpää-miehen lauluun ja niinpä hän rakastuu tähän otukseen. Titania kutsuu neljä keijuaan paikalle. Niiden nimet ovat pysyneet suomennoksissa samoina:
Cobweb - Seitti; Lukinseitti  (uusin käännös) Suora käännös on hämäkinseitti nykyisin.
Peaseblossom - Hernekukka; Herneenkukka
Mustardseed - Sinapinsiemen
Mote - Koi; Yöperhonen (uusin käännös) nykyenglanti Moth - koiperhonen

Kolmas näytös - Toinen kohtaus

Puck kertoo Oberonille miten Titania rakastui Aasinpää-mieheen ja samalla miten hän sai ateenalaismiehen rakastumaan ateenalaisnaiseen. Mutta Puck onkin laittanut lemmenrohtoa väärän ateenelaismiehen silmille - siitähän syntyy melkoinen lemmensotku, jonka Oberoin vaatii Puckin korjaamaan.

Neljäs näytös  - Ensimmäinen kohtaus

Lysander, Demetrius, Helena ja Hermia nukkuvat. Titania ja aasipäinen mies sekä keijut saapuvat lähistölle. Oberon tarkkailee heitä näkymättömänä taustalla.

Nuoret harhailevat metsässä rakkauden riuduttamina ja vihoittamina, Puck johdattelee heidät saman puun äärelle, johon hän heidät vaivuttaa uneen.  Titania asettuu rakkaan aasipäisen miehen kanssa lähettyville nukkumaan. Oberon seuraa kaikkea näkymättömänä taustalla.  Hänen tulee Titaniaa sääli, lähettihän hän kuitenkin Oberonille nuoren pojan.  Oberon haluaa antaa vastalääkettä Titanialle. Hän herättää Titanian ja he ovat jälleen rakastavaisia ja aikoivat juhlia yhdessä Theseuksen ja Hippolytan häitä.  Oberon pyytää Puckia muuttamaan ateenalaismiehen aaisn pään takaisin ihmisen pääksi.
Theseus seurueineen saapuu nuorten luo, myös Hermian isä on mukana.  Ja lopulta nuoret ovat saaneet toisensa - Hermia Lysanderin ja Helenea Demetriuksen.  Theseus kutsuu nuoret viettämään omia häitään heidän häiden lomassa - on siis tiedossa kolmet häät.  Hermian isänkin on alistuttava nuorten päätöksiin, sillä Demetrius ei enää rakasta Hermiaa.  Lemmenrohdot ovat nyt toimineet oikein - Cupido on osunut nuolillaan nyt oikeisiin kohteisiin, Puckin avustuksella ja Oberonin loitsuilla.

Neljäs näytös - Toinen kohtaus

Hassut ateenalaismiehet saapuvat ja miettivät onko yksi heistä jo palannut metsästä vai onko hänet kenties kidnapattu.  Toiset harmittelevat että vihkimiset on pidetty ja heidän näytelmäänsä ei voi esittää, kun yksi on yhä kadoksissa - siinä meni päivän ansio. Vaan eipä hätää kadonnut mies saapuu metsästä (ilman aasinpäätä) ja ilmoitta ilosanoman muille miehille: he saavat esittää hääväelle näytelmänsä!

Viides näytös - Ensimäinen kohtaus ja toinen kohtaus

Theseuksen linnassa häävieraat odottavat päivän näytelmää. Filostratos esittelee kaksi näytelmää, joista Theseus valitsee hänen mielestään sopimattomimman. Hänen mielestään ateenalaisten työmiesten näytelmä on ala-arvoinen hääväelle, mutta Theseus haluaa silti nähdä sen.
Ateenalaismiehet esittävät tragikoomisen näytelmän Pyramuksesta ja Thisbestä.  Heidän hassunkurinen näytteleminen koomisine kohtaukseen naurattaa hääväkeä ja lopuksi Theseus on tyytyväinen näyttelijöihin ja näytelmään - miehet saavat palkkansa.
Juhannusyön uni päättyy Oberonin ja Titania saapumisen linnaan keijuineen, myös Puck on mukana. He tanssivat ja siunaavat hääparit.  Komediallinen näytelmä päättyy romanttisesti.


Shakespearen Juhannusyön uni näytelmässä on tragediaa, komediaa, romantiikkaa sekä kaksi eri näytelmää. Toinen näytelmä toisen näytelmän sisällä.


Elokuvasta

Youtubesta katsoin 1968 elokuvaversion. Tämä versio on todellakin tehy 60-luvun tyyliin. Ensin näyttelijöiden yli-ilmeet naurattivat ja puvut tuntuivat oudoilta, mutta Shakespearen tekstin myötä aloin ymmärtämään tätä elokuvaversiota. Kuuden miehen joukko jakamassa Pyramys ja Thisbe-näytelmän osia on elokuvassa  hauska. Mulle tuli heti mieleen Vielä virtaa-sarja :D  Keijukaisten kuninkaan ja kuningattaren kohtaaminen metsässä osoitti, että tämä elokuva on vanha. Nykyaikana tästä kohtauksesta jo saa paljon maagisemman, unohtamatta kuitenkaan koomisuutta.  Theseuksen saapuessa seurueineen metsään ajokoirineen oli hauska valinta hevosille. Oberonin ja Titania rakkauden tanssi kauniine käsisymboleineen kuvasti hyvin 60-luvun tulkintaa.  Nuorten nukkuminen heinäkasojen alla puun juurella oli jotenkin liian arkinen kuvaus ja vielä kun nuorten kasvot olivat ihan likaiset. Toisaalta olivathan he harhailleet pimenevässä metsässä.
Herttuan linnassa häävieraat odottavat päivän näytelmää. Filostratos esittelee kaksi näytelmää, joista Theseus valitsee kuitenkin sen näytelmän, mikä Filostratoksen mielestä on ala-arvoisempi. Atenaalaiset työmiehet saavat esittää Pyramuksen ja Thisbeen tarun.  Tämä on elokuvan hauskin kohtaus. Näyttelijät esittivät hahmonsa hyvin  - tragedia ja komedia tuli esiin.
Elokuvakin loppuu romanttisesti Oberonin ja Titanian keijukaisten tanssiin ja hääparien siunaukseen ja Puck on myös siunaamassa linnan väen. Tämän 60-luvun elokuva loppuu tyylilleen uskollisesti - ei niin romanttisesti kuin se voisi olla, mutta tähän versioon sopivalla tavalla. Haluan myös nähdä   vuoden 1999 elokuva, miten se on tehty tätä näytelmää mukaellen.


William Shakespearen kootut draamat III/Kesäyön unelma, WSOY,  2 p. 1958
suomentanut Paavo Cajander
(engl. alkuteos  A Midsummer Night's Dream, 1594-97)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

William Shakespeare: Kesäyön unelma, Otava, 1999
(1. p. 1961/1955)
suomentanut Yrjö Jylhä
(engl. alkuteos  A Midsummer Night's Dream, 1594-97)
Mistä hankittu: Kauhavan kaupunginkirjasto

William Shakespeare: Juhannusyön uni, WSOY, 2005
suomentanut Matti Rossi
(engl. alkuteos  A Midsummer Night's Dream, 1594-97)
Graafinen suunnittelu Martti Ruokonen
Etulehden kuva: Claes Jancsz Visscherin Lontoon-panoraamatusta n. 1625
Mistä hankittu: Kauhavan kaupunginkirjasto


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Valintojen vuosi



Luin ensimmäisen romaanin Cecelia Ahernilta. Valintojen vuosi kertoi nuoren työttömäksi jääneen naisen puutarhavuodesta eli sanottaisiinko sitä Suomessa "erorahaksi". Hän on yhä virallisesti entisen työpaikkansa,( yrityksen, jota hän on ollut itsekin perustamassa) palkkalistoilla. Hänen sopimuksensa sisälsi säännön, ettei hän voi vuoteen ottaa työtä vastaan, ettei veisi tietotaitoaan toiseen yritykseen tai perustaisi kilpailevaa yritystä.  Jasmine käy puutarhavuotensa aikana oman elämänsä kipukohtia läpi - äidin kuoleman, isäsuhdetta, vammaisen sisarensa huolehtimista.  Naapurustossa, tien toisella puolella asustaa kuuluisa rääväsuinen radiojuontaja, jonka yksityiselämä on retuperällä. Hänkin saa potkut radioasemalla tehtyjen toilailujen vuoksi - liikaa lääkkeitä ja alkoholia. Jasmine seuraa naapurin elämää ja joutuu tahtomattaan miehen elämään toisen naapurin, tohtori J:n myötävaikutuksella.

Aluksi kirjan tarina tuntui tylsältä ja hiukan pinnalliselta, mutta alun kankeuden jälkeen kirjan päähenkilöiden elämän tarinat ja ajatukset syventyivät.  Tunsin eläväni Jasminen mukana hänen kipuillessaan oman itsensä kanssa. Koskettavinta oli lukea  Jasminen tunteista Heather-siskoaan kohtaan ja miten hänen oli osattava päästää irti Heatherin suojelemisesta.

Jasmine aloittaa myös oikeasti puutarhatyöt. Hän vaihtaa kivilaatat nurmikkoon, tekee suihkulähteen ja istuttaa sinililjoja. Puutarhanhoito tuo mieleen isoisän ja sen myötä äidin. Äiti onkin nimennyt tyttärensä puutarhan kukkien ja kasvien mukaan. Puutarhanhoito saa Jasminen käymään tunteitaan läpi - yöllinen ruohomattojen laittaminen, suihkulähteen rakentaminen tai kivilaattojen asettaminen kivikkopuutarhan pohjaksi naapurin pojan avullla, kummankin käydessä läpi omaa tuskaansa.

Tottahan tässä romaanissa on pieni rakkaustarinakin, kuka mies Jasminen sydämen sitten valloittaa, se selviää kirjan lopussa. Minä ainakin olin vähäsen kahdenkin miehen välillä....

Luulenpa, että ensi kesänä voisin lukea muutkin Cecilia Ahernin romaanit.


Cecelia Ahern: Valintojen vuosi, Gummerus, 2016
suomentanut Terhi Leskinen
(engl. alkuteos The Year I Met You, 2014)
Kannen suunnittelu Sanna-Reetta Meilahti
Mistä hankittu: lainattu muualta




perjantai 4. maaliskuuta 2016

Akvarelleja Engelin kaupungista

Akvarelleja Engelin kaupungista kiehtoo ja houkuttelee tarttumaan kirjaan jo kauniin pelkistetyn ulkoasun myötä. Kannen on suunnitellut graafikko Jenni Noponen.  Jukka Viikilä on kirjoittanut fiktiivisen Engelin yöpäiväkirjan. Lyhyehköt päiväkirjamerkinnät Engelin arkkitehtityöstä vuosilta 1816-1840 perhe-elämän kuvauksineen luovat historiallisen mielikuvan sen ajan Helsinkiin. Tämän kirjan myötä heräsi kiinnostus lukea Carl Ludvig Engelistä enemmänkin sekä tutustua tarkemmin Helsingin historiaan kuvitetuin teoksin. Minun kaksi Helsingin matkaani - toinen 80-luvulla ja toinen 2000-luvun alussa ovat olleet pikapyrähdyksiä, jolloin ei ole ollut aikaa tutustua kaupungin arkkitehtuuriin.

Pohjalaisen mieleen jäi päiväkirjamerkintö 28. heinäkuulta 1838, jossa mainitaan synnyinpitäjäni Könnin kellomestari Juho Könni.

Kirjaa lukiessa kuvittelin käveleväni Engelin mukana Helsingissä tai istumassa hänen kodissaan tai puutarhassaan. Näin sieluni silmillä hänen seisoskelevan ja katselevan suunnitttelemiensa rakennusten valmistumista. Perhe-elämän surut sairauksineen ja kuolemineen toivat herkkyyttä tekstiin.

Tätä kirjaa nautti lukea rauhallisessa iltahetkessä - hetkisen päivän päätteeksi tai aamuvarhaisella ennen uuden päivän alkua.

Akvarelleja Engelin kaupungista on tehnyt vaikutuksen muihinkin kirjablogisteihin:

Hemulin kirjahylly
Kirjakko ruispellossa
Kirjatarha
Kirsin Book Club
Lumiomena
P.S. Rakastan kirjoja
Sinisen linnan kirjasto
Suomi lukee/ Lukutoukka-Krista
Taas yksi kirjablogi
Tuijata

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista, Gummerus, 2016
Kannen suunnitellut: Jenni Noponen
Mistä hankittu: lainattu muualta