lauantai 12. maaliskuuta 2016

Juhannusyön uni/Kesäyön unelma

Kirjastoalan opintojaksoon English Litterature II kuului yhden William Shakespearen näytelmän lukeminen ja Moodlessa verkkokeskustelu muiden opiskelijoiden kesken.  Halusin lukea useamman käännöksen nähdäkseni miten suomenkielinen käännös on muuttunut 1890-luvulta 2000-luvulle.

Vanhin käännös, jonka luin on Paavo Cajanderin suomentama (WSOY, 2. p. 1958 teoksesta William Shakespearen Kootut Draamat III). Paavo Cajander on suomentanut Kesäyön unelman ensimmäisen kerran jo 1891 (SKS,William Shakespeare: Dramoja 4). Antikvariaatista saisi 100 €:lla täydellisen sarjan Shakespearen Dramoja 1-9. Harmi, kun ei oma kirjabudjetti salli tälläistä ostosta. Ilmeisesti Cajanderin käännös on pysynyt muuttumattomana vuosien varrella. Hänhän kuoli 14.6.1913.

Toinen käännös on Yrjö Jylhän suomentama (Otava, 1999). Tämä suomennos on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1961, näin sanotaan kirjan nimiösivun takana, mutta Fennican tiedot antavat Otavan ensimmäisen painoksen vuodeksi 1955. Tämä vuosiluku sopisi paremmin, sillä Yrjö Jylhä kuoli 30.12.1956.  Vuoden 1955 painos löytyy teoksesta: William Shakespearen suuret draamat 1. Tätä sarjaa on myös saatavilla antikvariaateista.

Kolmas, uusin näytelmäkäännös on Matti Rossin suomentama (WSOY, 2005). WSOY:n kustantamana uusi Shakespearen näytelmäsarja on ulkoasultaankin kaunis.  Uudet suomennokset tuovat varmasti lisäymmärrystä Shakespearen näytelmille 2000-luvulla.

Neljäskin käännös on olemassa, Lauri Siparin suomentamana (Love Kirjat, 1988) Kesäyön uni. Tätä en ehtinyt Lakia-kirjastoista vielä lainata. Mielenkiintoinen versio on myös Annina Holmbergin sovittama Nuori rakkaus: Kesäyön unelma; Romeo ja Julia (WSOY, 2007). Tämän aion myös lukea myöhemmin.

Ja tottakai kurssin kielen mukaisesti tutustuin alkuperäiseen käännökseenkin ja löysin myös sivun missä on rinnakkain nykyenglanniksi A Midsummer Night's Dream. Halusin kuitenkin selata e-kirjana jotain vanhaa painosta ja löysin painoksen vuodelta 1890. Päästäkseni kunnolla tunnelmaan, etsin näytelmän audioversionkin. Myös elokuvaversion halusin katso ja hiukan katselin youtubesta monenlaista näytelmäversiota, balettia ja elokuvaversioita.

Ensivaikutelmani suomennoksista

Vanhemmat käännökset tuntuivat Shakespearen aikaa läheisimmiltä, joskin vanhahtavan tekstin myötä uusin suomennos antoi enemmän ymmärrystä näytelmän juonesta.  Ensimmäisellä lukukerralla mieleen jäivät Hermione, Helena, Lysander ja Demetrius sekä hassut miehet, jotka halusivat esittää häissä näytelmän kreikkalaisista jumalista.  Näytelmästä jäi ensilukemalta aika mitäänsanomaton olo - en ole aikaisemmin lukenut Shakespearea. Olen vain katsonut videolta elokuvan Henrik IV:stä.  Shakespearen näytelmät vaativat joko kuunnelman, elokuvan tai baletin, että niiden tunnelmaan pääsee mukaan. Itsekseen lukeminen hiljaa mielessään ei saa minua Juhannusyön uneen.

Toinen lukukerta

Luin siis ensin nuo kolme suomennosta ja vasta sen jälkeen kuuntelin ja englanninkielisen kuunnelmaversion ja seurasin samalla vanhaa tekstiä.  Kuunnelman näyttelijöiden äänensävyt toivat näytelmän juonen hyvin esille ja nautin kuunnella vanhaa englantia, vaikkn jokaista sanaa ymmärtänytkään.  Kävin tällä tavoin kohtaus kohtaukselta näytelmän läpi.  Jokaisen kohtauksen välissä luin nykyenglannin käännöksen päästäkseni alkuperäistekstiin paremmin sisälle.

Ensimmäinen näytös - Ensimmäinen kohtaus

Paikka on Ateena, Huone Thesseuksen linnassa.  Paavo Cajanderin suomennoksessa taivutus on Theseon linnassa vaikka Ateenan herttuan nimi on perusmuodossa tässäkin käännöksessä Theseus. Suomenkielen taivutukset ovat vuosisatojen varrella muuttuneet.

Luonnollisesti Cajanderin ja Jylhän suomennokset ovat vanhahtavia sanoja täynnä, mutta silti minua viehättää heidän tekstinsä enemmän kuin uusi Rossin käännös.

Toki näistä löytyy melko hassujakin sanoja minunkin suomen kielen tuntemukseeni kuten  Theseus: "Se halujani ehkää / Kuin leski emintimä, joka syöpi / Ikänsä poikapuolen perinnöitä"  (Cajander s. 3)

Jylhän käännöksessä on eniten sellaista runollista sointia: Hippolyta: " Väleenpä neljä päivää yöhön vaipuu, väleenpä uniin haihtuu neljä yötä, ja silloin kuu, kuin vasta viritetty hopeajousi, taivaalt' yötä katsoo hääjuhliemme"  (Jylhä s. 15)

Ensimmäinn näytös - Toinen kohtaus

Paikka on yhä Ateena. Pääkön (Petteri Lankun) talo. Tämän kohtauksen henkilöiden suomennokset ovatkin muuttuneet Cajanderin ja Jylhän suomennoksista, Rossin nimisuomennokset tuovat mieleen Harry Potterit. . Hassuja nimiä ovat suomennokset, mutta niin ovat nämä näytelmän henkilötkin. Minä pidän eniten näistä uuden suomennoksen nimistä. Tässä kohtauksessa tulevat vastakohdat esiin - ensimmäisessä kohtauksessa olivat kauniit ylhäiset ja nyt on vuorossa rumat alhaiset miehet. Kumpikin yhteisö esitetetään kuitenkin tragikoomisesti. Narrit laitetaan esiintymään kreikkalaisina jumalina ylhäisön häissä - narrit tekevät lähes mitä, kunhan siitä maksetaan.

Alkutekstin mukaan            Cajander                             Jylhä                                         Rossi

Quince, the carpenter           Pääkkö, salvumies           Pääkkö, kirvesmies               Petteri Lankku, kirvesmies
Snug, the joiner                     Puutiainen, puuseppä     Puutiainen, puuseppä          Valle Veivi, puuseppä
Bottom, the weaver              Pulma, kankuri                 Pulma, kankuri                      Simo Sukkula, kutoja
Flute, the bellowsmender   Huilu, palkeenparsija      Huilu, palkeidenparsija       Paavo Puhku, palkeidenpaikkaaja 
Starveling, the tailor           Hotka, räätäli                     Hotka, räätäli                         Roope Riuku, räätäli
Snout, the tinker                  Kirso, kattilanpaikkuri    Kirso, kattilanpaikkuri        Keijo Kolvi, tinuri

Toinen näytös - Ensimmäinen kohtaus

Paikka on Ateenan lähellä oleva metsä. Puck ja eräs keiju kohtaavat.  Puck on eräs tonttu / kujeileva haltia / kelpo menninkäinen.  Englanniksi hän on Robin Goodfellow, jota kutsutaan myös nimeltä "Puck" - englantilaisessa mytologiassa henki tai keiju

Toinen näytös - Toinen kohtaus

Oberon seuralaisineen kohtaa Titania seuralaisineen toisaalla. Oberon on keijukaisten kuningas ja Titania on keijukaisten kuningatar. Tässä ollaan siten jo neljännessä henkilökohtaamisissa. Ilman näytelmän henkilölistaa en pysyisi selvillä kuka kukin on.  Oberon ja Titania ovat riidoissa. Oberon on ollut rakastunut Hippolytaan ja Titania Theseukseen. Näin nämä keijukaisten kuningas ja kuningatar kytkeytyvät Ateenan herttuaan ja amatsonien kuningattareen.  Metsään saapuvat myös Demetreus ja Helena, Demetreus haluaa löytää Hermian, Helena on kertonut hänelle, että Hermia aikoo karata Lysianderin kanssa.  Riutuvaa, vihaista ja mustasukkaista rakkautta kuvataan tässä kohtauksessa. Oberon haluaa käyttää erästä kukkaa lemmenrohtona - kenen silmille sitä rohtoa tipautetaan hänen nukkuessaan, herätessään hän rakastuu siihen kenet ensin näkee. Oberon laittaa lemmenrohtoa Titania silmille hänen nukkuessaan kostaakseen hänelle ja toivoo, että hän silmät avattuaan näkisi vaikka minkälaisen otuksen, johon rakastua.  Oberon haluaa Puckin käyttävän rohtoa myös Helenaan ja Demetriukseen.

Toinen näytös - Kolmas kohtaus

Lemmenrohdot alkavat vaikuttaa - kuka rakastuukaan kehenkin.

Kolmas näytös - Ensimmäinen kohtaus

Titanian nukkuessa miesjoukko tulee harjoittelemaan näytelmää metsään. Puck on myös paikalla ja hän tekee jekun yhdelle miehistä - muuttaen hänen päänsä aasinpääksi. Muut pelästyvät ja lähtevät karkuun. Titania herää Aasinpää-miehen lauluun ja niinpä hän rakastuu tähän otukseen. Titania kutsuu neljä keijuaan paikalle. Niiden nimet ovat pysyneet suomennoksissa samoina:
Cobweb - Seitti; Lukinseitti  (uusin käännös) Suora käännös on hämäkinseitti nykyisin.
Peaseblossom - Hernekukka; Herneenkukka
Mustardseed - Sinapinsiemen
Mote - Koi; Yöperhonen (uusin käännös) nykyenglanti Moth - koiperhonen

Kolmas näytös - Toinen kohtaus

Puck kertoo Oberonille miten Titania rakastui Aasinpää-mieheen ja samalla miten hän sai ateenalaismiehen rakastumaan ateenalaisnaiseen. Mutta Puck onkin laittanut lemmenrohtoa väärän ateenelaismiehen silmille - siitähän syntyy melkoinen lemmensotku, jonka Oberoin vaatii Puckin korjaamaan.

Neljäs näytös  - Ensimmäinen kohtaus

Lysander, Demetrius, Helena ja Hermia nukkuvat. Titania ja aasipäinen mies sekä keijut saapuvat lähistölle. Oberon tarkkailee heitä näkymättömänä taustalla.

Nuoret harhailevat metsässä rakkauden riuduttamina ja vihoittamina, Puck johdattelee heidät saman puun äärelle, johon hän heidät vaivuttaa uneen.  Titania asettuu rakkaan aasipäisen miehen kanssa lähettyville nukkumaan. Oberon seuraa kaikkea näkymättömänä taustalla.  Hänen tulee Titaniaa sääli, lähettihän hän kuitenkin Oberonille nuoren pojan.  Oberon haluaa antaa vastalääkettä Titanialle. Hän herättää Titanian ja he ovat jälleen rakastavaisia ja aikoivat juhlia yhdessä Theseuksen ja Hippolytan häitä.  Oberon pyytää Puckia muuttamaan ateenalaismiehen aaisn pään takaisin ihmisen pääksi.
Theseus seurueineen saapuu nuorten luo, myös Hermian isä on mukana.  Ja lopulta nuoret ovat saaneet toisensa - Hermia Lysanderin ja Helenea Demetriuksen.  Theseus kutsuu nuoret viettämään omia häitään heidän häiden lomassa - on siis tiedossa kolmet häät.  Hermian isänkin on alistuttava nuorten päätöksiin, sillä Demetrius ei enää rakasta Hermiaa.  Lemmenrohdot ovat nyt toimineet oikein - Cupido on osunut nuolillaan nyt oikeisiin kohteisiin, Puckin avustuksella ja Oberonin loitsuilla.

Neljäs näytös - Toinen kohtaus

Hassut ateenalaismiehet saapuvat ja miettivät onko yksi heistä jo palannut metsästä vai onko hänet kenties kidnapattu.  Toiset harmittelevat että vihkimiset on pidetty ja heidän näytelmäänsä ei voi esittää, kun yksi on yhä kadoksissa - siinä meni päivän ansio. Vaan eipä hätää kadonnut mies saapuu metsästä (ilman aasinpäätä) ja ilmoitta ilosanoman muille miehille: he saavat esittää hääväelle näytelmänsä!

Viides näytös - Ensimäinen kohtaus ja toinen kohtaus

Theseuksen linnassa häävieraat odottavat päivän näytelmää. Filostratos esittelee kaksi näytelmää, joista Theseus valitsee hänen mielestään sopimattomimman. Hänen mielestään ateenalaisten työmiesten näytelmä on ala-arvoinen hääväelle, mutta Theseus haluaa silti nähdä sen.
Ateenalaismiehet esittävät tragikoomisen näytelmän Pyramuksesta ja Thisbestä.  Heidän hassunkurinen näytteleminen koomisine kohtaukseen naurattaa hääväkeä ja lopuksi Theseus on tyytyväinen näyttelijöihin ja näytelmään - miehet saavat palkkansa.
Juhannusyön uni päättyy Oberonin ja Titania saapumisen linnaan keijuineen, myös Puck on mukana. He tanssivat ja siunaavat hääparit.  Komediallinen näytelmä päättyy romanttisesti.


Shakespearen Juhannusyön uni näytelmässä on tragediaa, komediaa, romantiikkaa sekä kaksi eri näytelmää. Toinen näytelmä toisen näytelmän sisällä.


Elokuvasta

Youtubesta katsoin 1968 elokuvaversion. Tämä versio on todellakin tehy 60-luvun tyyliin. Ensin näyttelijöiden yli-ilmeet naurattivat ja puvut tuntuivat oudoilta, mutta Shakespearen tekstin myötä aloin ymmärtämään tätä elokuvaversiota. Kuuden miehen joukko jakamassa Pyramys ja Thisbe-näytelmän osia on elokuvassa  hauska. Mulle tuli heti mieleen Vielä virtaa-sarja :D  Keijukaisten kuninkaan ja kuningattaren kohtaaminen metsässä osoitti, että tämä elokuva on vanha. Nykyaikana tästä kohtauksesta jo saa paljon maagisemman, unohtamatta kuitenkaan koomisuutta.  Theseuksen saapuessa seurueineen metsään ajokoirineen oli hauska valinta hevosille. Oberonin ja Titania rakkauden tanssi kauniine käsisymboleineen kuvasti hyvin 60-luvun tulkintaa.  Nuorten nukkuminen heinäkasojen alla puun juurella oli jotenkin liian arkinen kuvaus ja vielä kun nuorten kasvot olivat ihan likaiset. Toisaalta olivathan he harhailleet pimenevässä metsässä.
Herttuan linnassa häävieraat odottavat päivän näytelmää. Filostratos esittelee kaksi näytelmää, joista Theseus valitsee kuitenkin sen näytelmän, mikä Filostratoksen mielestä on ala-arvoisempi. Atenaalaiset työmiehet saavat esittää Pyramuksen ja Thisbeen tarun.  Tämä on elokuvan hauskin kohtaus. Näyttelijät esittivät hahmonsa hyvin  - tragedia ja komedia tuli esiin.
Elokuvakin loppuu romanttisesti Oberonin ja Titanian keijukaisten tanssiin ja hääparien siunaukseen ja Puck on myös siunaamassa linnan väen. Tämän 60-luvun elokuva loppuu tyylilleen uskollisesti - ei niin romanttisesti kuin se voisi olla, mutta tähän versioon sopivalla tavalla. Haluan myös nähdä   vuoden 1999 elokuva, miten se on tehty tätä näytelmää mukaellen.


William Shakespearen kootut draamat III/Kesäyön unelma, WSOY,  2 p. 1958
suomentanut Paavo Cajander
(engl. alkuteos  A Midsummer Night's Dream, 1594-97)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

William Shakespeare: Kesäyön unelma, Otava, 1999
(1. p. 1961/1955)
suomentanut Yrjö Jylhä
(engl. alkuteos  A Midsummer Night's Dream, 1594-97)
Mistä hankittu: Kauhavan kaupunginkirjasto

William Shakespeare: Juhannusyön uni, WSOY, 2005
suomentanut Matti Rossi
(engl. alkuteos  A Midsummer Night's Dream, 1594-97)
Graafinen suunnittelu Martti Ruokonen
Etulehden kuva: Claes Jancsz Visscherin Lontoon-panoraamatusta n. 1625
Mistä hankittu: Kauhavan kaupunginkirjasto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti