sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ariadne


Toinen lukemani Tanssiva karhu-runoteosehdokas on Saila Susiluodon Ariadne.  Kirjaa olinkin jo selannut työpaikallani, Herättäjän kirjakaupassa. Lainasin kuitenkin kirjastosta tämän lukukappaleen.

Saila Susiluoto on myös minulle tuntematon runoilija - olemme näköjään syntyneet samana vuonna, 1971.  Jälleen etsin YouTubesta videota esiiintyvästä kirjailijasta.


Kirjan ulkoasu

Pidän kirjan turkoosisävyisestä kannesta, jossa on kultaisia kuviota reunassa. Kannen on suunnitellut Tiina Palokoski.  Kirjan tekijän ja nimen fontit ovat selkeät.  Kirja on kaunis laittaa esille - olen laittanut kansikuvanäkymälla sen työpaikallani, Herättäjän kirjakaupassa runokirjahyllyyn. Kirja on saapunut ns. näytevalikoimakirjana (entinen näytevarasto eli kustantajat lähettävät kirjalogistiikkakeskuksien kautta automaattisesti kirjakaupoille joitakin teoksia).

Takakansiteksti on tyypillinen runoteosten esittelyteksti: katkelma runotekstiä.

Kirjassa ei ole esittelytekstiä kirjailijasta - sen puuttuminen ei ole tavatonta runoteoksissa.


Ensivaikutelma

Olen luonnollisesti selannut Ariadne-teosta kirjakaupalla, sen sinne saapuessa myyntiin.  Runotekstit on numeroitu - on helppo tietää, mihin teksti loppuu.  Susiluodon teksti on kaunista proosarunoutta. Tässä teoksessa teksti on samanlaista eikä sanojen asettelulla muuteta visuaalisuutta monessa runossa. Se sopii tämän runoteoksen teemaan.

Saari

31 ensimmäistä runoa on ensimmäisen Saari-otsikon alla. Näissä runoissa on haurasta mytologiaa ja pohjoismaista noituutta -  Vardø, josta muistan nähneeni jonkinlaisen dokumentin muutama vuosi sitten.  Jotenkin mieleeni tulee Utøyan tapahtumat....

Matka

Seuraavat runot on rujompia teksteiltään - ehkä liiankin monimutkaisia minun juuri nyt ymmärtää. Runojen labyrinttimaisuus iskee tajuntaan kuvarunossa 12 - huomaan tämän vasta nyt runoteosta selatessani.

Saari

26.
Syntymisen ja syttymisen välissä on yksi loisto
tähden ja lähdön välillä
maailma nimetään toivon mukaan, voiton.

Jälleen labyrinttirunokuva - huomaan eksyväni tähän labyrinttiin, en saa näistä runoista nyt kiinni, ehkä nämä ovat liian mytologisia minulle.

Aurinko

Jonkinlaista rakkauden kipuilua, häpeää - ihoni menee vereslihalle näitä lukiessa.  Taistelen tunteita vastaan - en halau vajota tiettyihin tunnetiloihin.  Missä on aurinko näissä runoissa? Onko se polttava aurinko vai lämpöä luova?

Vaikka tämä runoteos ei avautunut minulle vielä sanoiksi, aion hankkia kirjassa mainitun Antikythera-teoksen, jonka sanotaan olevan vuorovaikutteinen tähän Ariadnen maailmaan.  Teos on vain hankittavissa App Storesta virtuaaliteoksena - jo tämän formaatinkin takin halua, katsella, lukea ja kokea uudenlaisen runoteoksen.


Rohkenen ottaa luettavaksi muitakin Saila Susiluodon teoksia - minähän pidän vaikeista lukuhaasteista ja runous on hyvin monivaiheinen maailma.


Saila Susiluoto: Ariadne, Otava, 2015
Kannen suunnittelu: Tiina Palokoski
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti