sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ehkä liioittelen vähän


Tanssiva karhu-palkinnon ehdokkaista tutustuin ensimmäiseksi Anja Erämajan proosarunoteokseen Ehkä liioittelen vähän. Tätä runomatkaa toivon kulkevani avoin mielin ja annan runouden puhutella minua kaikin tavoin - sanoista visuaalisuuteen.

Runoteoksen luettuani etsiskelin tietoa runoilijasta ja katselin YouTube-videoita. Olkoon tämä hurmaavan hilpeä videoteos visuaalinen esittely kirjailija Anja Erämajasta  ja hänen aikaisemmasta runoteoksesta Kuuluuko tämä teille (WSOY, 2009)


Kirjan ulkoasu

Ehkä liioittelen vähän-runoteoksen kansi on henkilökuva esiintyvästä Anja Erämajasta. Kuva on hyvin ruskeasävyinen ja utuinen. Kannen tekijätiedot ovat ilmeisesti kirjastotarran alla piilossa.
Kannen teema sopii runojen teemaan.  Kirjan tekijä- ja nimitietojen fonttikoko on selkeä. Kirjan kannet ovat kovakantiset - onko se sitten harvinaisempaa runoteoksissa, sitä en ole koskaan selvittänyt, ehkä nykyään runoteoksia julkaistaan sekä kovakantisina että pehmeäkantisina.
Takakansiteksti on ihastuttavan lyhyt ja houkuttelee selaamaan runoteosta. 

Ensivaikutelma

Minulle uuden runoilijan ollessa kyseessä, selaan runoteosta silmäillen ensin ja etsin mahdolliset kirjailijatiedot, jotka löytyvät tämän teoksen viimeiseltä sivulta. Minua kiinnostaa myös aina kirjailijan kasvot - tässä tapauksessa niitä ei tarvita esittelyssä, sillä kirjailijan kasvot näkyvät teoksen kansikuvassa.  Runoteoksessa vaihtelevat eri fontit ja runojen asettelut. Vaikka olen kirjastoalan ammattilainen (tai opiskelija tällä hetkellä), en oikein ymmärrä miksi teos on luokiteltu romaaniluokkaan 84.2?  Johtuuko se siitä, että kirjan kuvauksessa (Kirjavälitys) puhutaan että teos liikkuu lajien välimaastossa - mutta eikö proosarunous ole osittain sitä?  Minusta tämä teos hukkuu kirjastossa ja kirjakaupassa romaanihyllyihin, kun Erämajan aikaisemmat runoteoksensa ovat runohyllyssä. 

Julkilausuma

Ensimmäinen teoksen osa on otsikoitu Julkilausuma. Sitä ennen teos alkaa Frank Sinatran laulun sitaatilla (piti googlettaa, en tunnistanut laulua itse) - laulu on tuttu, kun sitä nyt kuuntelen YouTubesta.  Sen jälkeen on lausuma säästä - miten osuvaa, sitähän minäkin ensimmäisenä katsoin tänä aamuna, kun avasin kirjastohuoneessani rullaverhon:  sumuinen sunnuntaiaamu toukokuussa.

Näissä runoteksteissä en ole varma mihin runo loppuu vai onko tämän kappaleen teksti yksi kokonaisuus. Jos lausuisin nämä tekstit, pitäisikö minun lausua kaikki?  Toisaalta runonlausunnassa voi ottaa pätkiäkin runoista, kunhan se jotenkin ilmaisee, että on kyseessä katkelma. 

Minua nämä runolliset tekstit puhuttelevat parisuhteen puolisosta - ehkä tunnistan, niistä hiukan omaakin puolisoani.  Tekstin kuvaus ei ole vaaleanpunaista romantiikkaa vaan arjen realismia, jota kohtaa monen kymmenen vuoden parisuhde-elämässä.  Ihastelen oivallisia suomenkielen sanoja: rakkausteipit, otettunaolemiseen, keltaiset teeret

Yksi teksteistä on sijoitettu niin, että mietin, miten sen lukisin - vai onko tällä runolla yhtä oikeata lukutapaa? Jospa tekstin voi lukeakin vuorotellen: ensin oikeanpuoleinen ja sitten vasemmanpuoleinen ja toisella kertaa toisinpäin. 


Lähipuhelu

En tiedä, onko sivu 19 tarkoituksellisesti toisinpäin vai onko painossa tullut virhe?  Oli asia mitenpäin tahansa - tämäkin visuaalisuus sopii tähän runoteokseen.

Tämän kappaleen tekstit ovat minulle vielä avoimia - en osaa näistä pukea ajatuksiani ja tunteitani sanoiksi... mieleen tulee suuteleva neuvostokansa, kuolema.  Jotain ahdistavaa parisuhteen tuhkahduttavaa seurailua... toisen läsnäolon vaatimista...

Radiosoitto

Esiteksti säästä on huvittava ja kuvaa erinomaisesti (sää)tilannetta - osittain pätkivää.

Olen nyt täällä metsässä-runo kolahtaa minun tajuntaani.  Metsässä vaeltajana ja parisuhdemurheita sielläkin miettineenä "tää on niin mun juttu". 

Kappaleen alku- ja lopputekstit saavat minut hiukan hymyilemään sisäisesti "kaikki heti tänne"-ajatuksin ja arjen oravanpyörässä pyörinnässä. 

Ydinkysymys

"Miten paljon luuloa, harhaa, miten paljon aikaa jäljellä,
  uskallanko huokaista, istua, tuoli turvallisuusriski"

Tässä kappaleessa on useampi fontti, mikä tekee tekstien lukemiseen mielenkiintoisen ulottuvuuden. 

Rakkaus jää takapihalle-runo on kuin laulu - ehkä siitä sellainen tehdäänkin, toivottavasti.

Perhepalaveri

Ensiteksti - en jaksa katsoa onko sanojen/kirjainten sijoittelussa jotain erityistä.  Mä luovutan tämän tekstin äärellä - minulle riittää silmäys sivuun.

Seuraavan sivun visuaalisuus miellyttää - teksti tuo mieleen Heli Laaksosen :) 

Tämän kappaleen teksteistä tulee mieleen teinit - onhan tämä vaihe juuri ajankohtainen omassa elämässäni poikani kanssa. 

Kappaleen viimeisen tekstin sijoittelu tuo mieleen Bart Simpsonin kirjoittamassa samaa tekstiä taululle... kouluajan hauki on kala-fiilikset.  Ihailen jälleen Erämajan sanoja ja siten miten hän ne yhdistää rosoisiksi lauseiksi. 

Eläintarinoita

Kuvittele kuultavat luut . Kuvittelepa luuta.
Kuvittele kielen aura, nuolen kiloa.

Kuvittele ärsyttävää iloa, värinä.
Kuvittele kallistuminen , kuvittele yli päänsä.

Mahtavia, voimakkaita metaforia - tämän tekstin voisin lausua voimalla tai hiljaisesti, riippuen tilanteesta.

Sivun 55 visuaalisuus ei mene mun jakeluun, yritän epätoivoisesti ottaa tekstistä selvää - liian vaikeata minulle vai teenkö tästä vain liian vaikean?

Stand up

Hah, sivu 60 tekstin taaksepäin ja eteenpäin irvokkaine sanoineen. Joskus rivous vaan valtaa mielen... toisaalta nämä sanat alkavat naurattaa, on tämä suomen kieli melkoista :)

Rakkaat ystävät-runo voisi olla mielenkiintoista lausua itsekin jossakin - vaan ei ehkä täällä pikkukylässä ymmärrettäisi tämän runon ironiaa. 

Kiitos

Elämälle kiitos monista asioista, tilanteista, ajatuksista, olemisesta - ei kaiken tarvitse olla siirappista kiitosta. 

Kirjan loppukiitokset vahvistivat tuntemuksiani, että löysin tuttuja tekstityylejä, aiheita - minäkin.


Lähden mielelläni toistekin Anja Erämajan tekstien maailmaan - olisipa upeata, jos hän vaikka tulisi tänne Pohjanmaallekin esiintymään. 

Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän, WSOY, 2016
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Runomatkalla on käynyt myös:















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti