sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Valokaaria

Kuva: Poesia


Kolmas lukemani Tanssiva karhu-ehdokasrunoteos on Kristian Blombergin Valokaaria. Luin sen pdf-tiedostona, joka löytyi Poesian sivulta.

Myös Kristian Blomberg on minulle uusi runoilija. Hän on Poesia-kustantamon perustajajäseniä - tämä selittänee, että hänen runoteoksensa ovat luettavissa myös pdf-tiedostona.

Kirjan ulkoasu

Näen vain kirjan kansikuvan netissä, joka ei tee oikeutta paperiversiokannelle.  Kannen on suunnittelut Olli-Pekka Tennilä   Kuva on melko kliininen kuvaus valokaaresta, jossa kuitenkin näen elämän sykkeen.  Kannessa ei näy runoilijan nimi, mikä markkinollisesti on puute - ehkä he luottavat runoteoksen lyötämiseen muilla keinoin, runoteoksen nimen muistamisella. Todennäköisesti runoteosta ei poimita kirjakaupan tai kirjaston hyllystä kannen perusteella - en tiedä onko teoksessa takakansitekstiä.

Ensivaikutelma

Runoteoksen selaaminen pfd:nä näytöltä vie lukukokemuksesta jotain pois - myönnän olevani paperiversiokirjan ystävä. Haluan hypistellä ja selata teosta - vierastan päätteeltä lukemista. Mutta teinhän tietoisesti tämän valinnan - kaukolainan sijaan.

Jo ensimmäiset runolliset sanat tekevät minuun vaikutuksen - valokaari, muistikuva, korianteri, tuoksu, vihreys.

aurinkoa vanhempi

Aforistiset runot puhuttelevat minua lause lauseelta - enemmän vielä tänään kuin eilen lukiessa. Runojen tunnelma vaikuttaa minuun voimakkaasti - tämän päivän uutiset ovat saaneet minut surulliseksi, elämän hauraus pysähdyttää.

myrskylyhty

En unohtaisi hänen ehdotustaan: ”On tunnistettava
mikä täällä on pahaa ja pyrittävä sen vähentämiseen,
mutta vielä enemmän pitäisi tunnistaa mikä on hyvää
ja luoda sille mahdollisuuksia säilyä tekojemme kautta.”

Luonnonläheisyys runoissa sykähdyttää sydäntäni.  Ihaillen Blombergin kuvailua: vesipisaroiden hunnuttamat esineet, hiljaisuuden siitepölyä,

Lumiauran kuvaaminen keltaisen niveljalkaisen kohinana - voin kuvitella aamuyön hetken.

Toisinaan sataa pitkiäkin aikoja sisään
ennen kun tajuaa että ikkuna on unohtunut auki.

Minulle tuli mielikuva herkästä ihmisestä, joka unohtaa laittaa "turvakehän" ympärilleen, ikkuna sisimpään jää kaikille auki, kunnes huomaa, että on suljettava aukko, selvitäkseen - pitkät sateet sieluun satuttavat.

kynnyksiä

Että on asioita, jotka paljastuvat muille, mutta kenelle ja miksi?

----------------------------------------------------------------

Lopulta kenenkään silmät eivät ole värittömät,
kasvot piirteettömät, ilme tunteeton.

suuntavaisto (he)

Pidempiä pohdintoja elämästä, luonnosta, energiasta.

ihmeen tuntua

Ehkä täällä on joku toinenkin. Ehkä maisema tarkastelee
sisältämäänsä viestiä minun avullani, sen tietoisuus sietää
ihmistä, ihmisten taipumusta vääristää ja vääristyä kaikuessaan


Haluan tämän runoteoksen paperiversiona - haluan lukea runoja sivuja kääntämällä, merkintöjäni tehden, palaten runojen valokaariin - luen ehdottomasti muutkin Blombergin teokset ensin pdf:nä ja katson, josko nekin löytävät tiensä runokirjahyllyyni.

Kristian Blomberg: Valokaaria, Poesia, 2015
Kirjan kansi: Olli-Pekka Tennilä
Mistä kirja hankittu: ilmaisversio netissä


Runoteoksesta on myös blogissaan kirjoittanut:

Kirjamuistikirja - Erjan lukupäiväkirja



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti