sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Aila Meriluoto - runoteokset 1970-1980-luvuilta

Aila Meriluoto on julkaissut neljä runoteosta 1970-1980-luvuilla:  Elämästä (1972), Varokaa putoilevia enkeleitä (1977), Talvikaupunki (1980) ja Ruusujen sota (1988).

Kirjoitan ajatuksiani - mitä runot minussa herättivät, en analysoi runoja aikaan enkä runonmuotoon paneutuen. 

Elämästä

Tämä runoteos on hyvin vaatimattoman näköinen ulkoasultaan. Kannet ovat punaiset, etukannessa on vain runoilijan nimi ja teoksen nimi. Takakannessa on lueteltu Aila Meriluodon aikaisemmat runokokoelmat  sekä romaanit.  Onkohan 1970-luvun alussa ollut jokin tyyli tai tarve julkaista näin vaatimattoman näköinen, nidottu runoteos - onko WSOY julkaissut muidenkin runoilijoittensa teokset näin "halvan näköisinä"? Aikaisemmat Meriluodon runoteoksethan on julkaistu sidottuina ja kovakantisina. Tein haun Fennicasta WSOY:n julkaisemista runoteoksista vuonna 1972 ja heillä on ollut tuona vuonna tyylinä julkaista runoilijoittensa runoteokset samankaltaisina (esim. Mikko Kilpi: Hellyydestä ja Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta ja muita runoja).

Edelleen runot jaotellaan viiteen osaan, kuten aikaisemmissa runoteoksissa.

Meriluodon "Elämästä" sisältää runoja, joita hallitsee arjen tapahtumat kaupunki- ja maaseutumiljöössä. Meriluodon ilmaisu on paikoittain todella riisuttua, mutta teoksen loppupuolen runot ovat osittain jopa aiempaa rönsyilevämpiä muodoltaan. Kokoelman runoista kolme on ruotsiksi (lähde: Kirjasampo)

Asiat jännittyvät esineiksi,
tunne tukee puut ilmaan.
Niin ajateltiin maisema:
huikea karttalehti jota kirjoo hengityksen tuuli,
veren kuumenevat virrat, halun huiput, laukeaman
   syvänteet
Vyöhyke vyöhykkeeltä maailma todentuu
puurajan yli: paljas rakkaus.

Eroottinen runo, elämän rakkaudesta, elämän nälästä ja halusta.

Taas yksi iltarukous

Rakas Jumala anna...
Annathan sinä
toisella kädellä, ja toisella nykäiset pois, humoristi.
Mutta anna sentään.

Minun elämääni ja uskonkipuiluuni sopiva runo.

Pieksämäki-runo on mielenkiintoinen - Aila Meriluoto on kirjoittanut vuonna 1972 siinä tulevaisuudesta, vuodesta 2005.


Varokaa putoilevia enkeleitä

Menneisyys on aiheena vahvasti läsnä Aila Meriluodon runokokoelmassa "Varokaa putoavia enkeleitä". Teoksen runot peilaavat ja puntaroivat elettyä elämää. Kauttaaltaan kokoelmassa nousee esille ristiriidat, sekä nuoruuden viattomuuden ja luulojen haihtuminen elämän varrella. (lähde: Kirjasampo)

Tässä runoteoksessa runoryhmät on otsikoitu: Prologi, Isäni maa, Rakkaudesta pois, Taskuja, Näkemisestä vielä puhumatta, Kasvot, Enkelit ja  Prologi seuraavaan.

Prologi

Yksi runo muistoista - luonnon ja elämän kuvausta.

Isäni maa

Nämäkin runot ovat hyvin henkilökohtaisia Aila Meriluodon elämästä - yhden elämäkerran lukeneena jotain runojen tunnelmasta ymmärtää.

Rakkaudesta pois

Runoja rakkaudesta, joka ei minua henkilökohtaisesti kosketa.

Taskuja

Näistä runoista Mustikkamaalta venyi sumuinen sunnuntai Korkeasaareen on hauska, humoristinen runo eläintarhasta ja ihmisistä.

Näkemisestä vielä puhumatta

Hyönteinen tuli tyhjästä,
istahti kahden ihokarvan väliin.
Hyvää iltaa, ystävä.
On maailma sentään suuri
kun oivaltaa mahtua.

Pidän Aila Meriluodon humoristisestä tyylistä.

Kasvot

Runoissa kuvataan ikääntyvää ihmistä - en ihan vielä ole kohderyhmää....

Enkelit

Vähän matkustaneena ei pääse runoihin sisälle, joissa kuvataan esim. Italiaa

Prologi seuraavaan

Elämän väsymystä, itsensä etsimistä, löytämistä - elämän virtaa.


Talvikaupunki

Takakannessa sanotaan:
"Lyyrinen näkökulma suuntautuu uudessa kokoelmassa pitemmälle kuin ennen minuudesta ulospäin, kohti rinnakkaisten todellisuuksien ja toisten näkökulmien mahdollisuuksia."

Runot on ryhmitelty kahdeksaan osaan, aikaisemmissa teoksissa on ollut viisi osaa.

On asioita ruohikossa hajallaan
korsien lomassa.
Joku on liian pieni, jää mättään varjoon, kurkistamaton.
Joku on liian suuri, katsoo yli, tallaa.
Sinulle, sopivan kokoinen,
sinulle, sopivan liikahtava,
selvää asiaa
ruohikossa.

Talvikaupunki on pitkä proosallinen runo kaupungista - sen elämästä, ihmisestä elämänpyörteissä.


Ruusujen sota

"Ruusujen sota" on Aila Meriluodon yhdestoista runokokoelma. Teoksen runot käsittelevät lapsuutta, ikääntymistä ja rakkautta. Runoilija on kirjassa sivustaseuraaja ja kertoja, eikä niinkään varsinainen kokija, vaikka useat runot tuntuvat omaelämänkerrallisilta. Eletyn elämän lisäksi kokoelmassa on läsnä vahvasti kuolema teemana. (lähde: Kirjasampo)

Runot on otsikoitu viiteen ryhmään: Hän sanoi, minä sanoin; Mätäsenoja; Ruusujen sota; Runoa runosta; Gaudi ja Herkeämättä.

Hän sanoi, minä sanoin

Hääpäivät-runo on dialogia rakastavaisten kesken.

Mätäsenoja

Rakkautta, epätoivoa, vihaakin.....

Ruusujen sota

Sama teema jatkuu symbolisemmin kuin edellä.

Runoa runosta

Tässä osassa on minulle tärkeimmät Aila Meriluodon runot. Runojen kirjoittamisesta, runojen lausumisesta, runojen lukemista - runouden kokemisesta.

Oi miten runo lämpiää sisään
kuin mainio savusauna.
Nokihiutaleita, vihjeitä, muistumia.
Mutta yksiselitteinen ja kaikkia varten:
lämpö.

*****

Runo on vaate
joka mukautuu lukijansa vartaloon.
Ole varovainen kun katsot peiliin.
Ehkä sinun pikku massusi
varjostaa totuuden.

Gaudi

Taiteiljoiden inspiroimia runoja - Simberg, Van Gogh, Donatello, Gaudi

Herkeämättä

Runoja muistoista ja eletystä elämästä


YouTubesta löytyy muutamia Aila Meriluodon runoihin tehtyjä lauluja sekä muutama upea lausuntaesitys.

Elämästä-runoteoksesta on kirjoittanut blogissaan:

Kirjakaapin avain



Talvikaupunki-runoteoksesta on kirjoittanut blogissaan:

P.S. Rakastan kirjoja


Aila Meriluoto: Elämästä, WSOY, 1972
Mistä hankittu: lainattu Kortesjärven kirjasto

Aila Meriluoto: Varokaa putoilevia enkeleitä, WSOY, 1977
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Aila Meriluoto: Talvikaupunki, WSOY, 1980
Mistä hankittu: lainattu Ylihärmän kirjasto

Aila Meriluoto: Ruusujen sota, WSOY, 1988
Graafinen suunnittelu: Marjaana Virta
Mistä hankittu: lainattu Ylihärmän kirjasto







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti