tiistai 7. kesäkuuta 2016

Hiekkalinna

André Brinkin Hiekkalinna-romaanin löysin valitessani viime vuoden elokuussa Kauhavan kirjaston lukupiiriin kirjavaihtoehtoja.  Afirkkalaisten kirjailijoitten historiallisista romaaneista luimme lukupiirissä kuitenkin Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Olen lukenut melkein kaikki valitsemani kirjavaihtoehdot  - vielä on kolme jäljellä, yksi afrikkalaisen kirjailijan historiallinen romaani ja kaksi australialaisen kirjailijan rakkausromaania.

André Brink oli eteläafrikkalainen kirjailija, Hän alkoi kirjoittamaan 1960-luvulla, jolloin Brink oli ”60-lukulaisten” (Die Sestigers) apartheidia vastustaneiden kirjailijoiden johtohahmo Ingrid Jonkerin ja Breyten Breytenbachin ohella. (lähde: wikipedia).

Hiekkalinna-romaanin nykyaika kuvaa vuotta 1993, jolloin Etelä-Afrikassa pidettiin ensimmäiset vaalit, joihin sai osallistua kaikki etniset ryhmät. Päähenkilönä on Kristie, joka palannut Englannista takaisin Etelä-Afrikkaan isoäitinsä "ouman" loukkaantuessaan vakavasti ouma Kristinan taloon heitetystä palopommista.

Kristie käy läpi menneisyyttään ouma Kristinan sukutarinoiden myötä sekä Anna-siskonsa perheongelmien keskellä.

Brink kuvaa kuluvaa aikaa, juuri ennen vaalia ja vähän sen jälkeen - tähän aikaan romaanin henkilöt, buurisuvun jälkeläiset tuovat oman katsomuksensa, osa vastustaa apartheidia ja osa on yhä sen puolella.

Buurit (holl. boer ’maanviljelijä’) ovat Etelä-Afrikkaan 1600-luvulla muuttaneiden hollantilaisten sekä heihin sekoittuneiden muiden valkoihoisten jälkeläisiä. Historiallisesti Etelä-Afrikassa oli kaksi erillistä afrikaansia tai hollantia puhuvaa, pääasiassa hollantilaissiirtolaisten jälkeläisistä syntynyttä ryhmää: buurit ja Kapmaan hollantilaiset, joista jälkimmäiset eivät osallistuneet Suureen vaellukseen. (lähde: wikipedia).

Romaanin lopussa on selitetty kirjassa esiintyviä afrikaans-kielen sanoja. Olen ajatellut, että vain Englanti ja Ranska ovat olleet siirtomaavaltoja Afrikan maissa, mutta buurithan olivatkin hollantilaisia.

Ouma Kristiinan sukutarinat ovat kiehtovia, vaikka hyvin epätosia - toisaalta niissä on sellaista mystiikkaa ja suvun naisten voimaa, joka voisi olla mahdollistakin. Hiukan oli pinnisteltävä, että pysyi selvillä kuka oli kenenkin äiti, tytär ja kuka oli kenenkin isä.

Kristien ja Anna-sisaren suhde on vaikea, johtuen Annan miehestä Casperista. Annan perheen kohtalo järkyttää...

Erilaiset linnut ovat symbolisesti tarinan kertojina - Brink kuvaa ouma Kristinan taloa lintuineen elävästi.

Hiekkalinnan on myös lukenut:

Kartanon kruunaamaton lukija


André Brink: Hiekkalinna, WSOY, 1998
Kirjan kansi: Hieronymus Bosch: Himojen puutarha, osa Maallinen paratiisi, n. 1520, Prado
Typografia: Eija Rossi
suomentanut: Seppo Loponen
(engl, alkuteos: Imaginings of Sand, 1996)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti