sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pommorommo

Aila Meriluoto-matkani on laajennut hänen lastenkirjoihin. Pommorommo on julkaistu vuonna 1956. Tämän lastenkirjatarinan kirjoitustyyli muistuttaa Tove Janssonin tapaa kuvata lapsia taiteilija/kirjaililjaperheiden elämässä sadun ja fantasian siivittämänä.

Pommorommo on kujeileva Ailan tyylinen tarina, vaikka vertaankin sitä Toven tarinoihin. Henkilöiden nimet ovat hassunhauskoja: Ukki Urhoollinen, Mummi Muhkea, Aika Iso, Melkein Iso, Iso Paksu Siili ja sitten kirjassa on myös henkilönä SE -  Lauri Viita...

Vaan kuka ja mikä onkaan tuo Pommorommo - se selviää tarinan lukemalla ja miten käy tarinan lasten Tytin ja Matin satuseikkailuissaan luonnon keskellä. Ja kuka onkaan Ville.....

Kauko Salmen mustavalkopiirrokset elävöittävät tätä 50-luvun lastenkirjaa kauniisti.

"Tytti nousi hiljaa, pani kumitossut jalkaansa ja villatakin päälleen ja avasi tuvan oven. Tupa oli tyhjä ja hämärä ja merkillisen suuri. Se ei ollut äänetön, jokin pehmeä hyrinä täytti sen, niin että kaikki siellä eli, ihan hiljaa ja itsekseen."  (s. 11)

"Mutta SE sanoi. Se mörisi jo kauas. Se mörisi: "Enkeli taivaan lausui näin...." Oli paljon kaatuneita puita ja se istui yhden päällä ja poltti tupakkaa"  (s. 22)

"Tuli sateita eikä voinut heittää tikkaa kun taulu menee liemeksi ja nuolet ruostuu. Mutta kala söi." (s. 28

"Tytti ei ollut koskaan nähnyt niin pientä siiliä. Se näytti hämähäkiltä ja Tytti oli ensin vähällä kirkaista, mutta kyllä se oli siili: sillä oli musta kuono ja piikkiturkki ja se lyllersi. Merkillisintä kuitenkin oli, että se lyllersi hänen tyynyllään. Keskellä yötä hänen tyynyllään!"  (s. 33)


Pommorommo-kirjasta ovat blogissaan kirjoittanut myös:

Valopolku

Aila Meriluoto: Pommorommo, WSOY, 1956
kuvitus: Kauko Salmi
Mistä hankittu lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti