lauantai 18. kesäkuuta 2016

Suomalainen kristillisyys Wilhelmi Malmivaaran edustamana

Minulla tapana etsiä ja löytää hyvin erikoisiakin kirjoja - useinmiten ne ovat kaiken lisäksi melko vanhoja teoksia.  Toisinaan valitsen luettavaksi ehkä liian vaativiakin kirjoja, mutta toisaalta mikä estää minua ottamasta lukuhaasteita tietokirjoissakin - ehkä seuraava samaa aihetta sivuava teos avartaa mieltäni lisää.

Tämän teoksen löysin Lakia kirjastot-verkkokirjaston haulla: Wilhelmi Malmivaara. Kirjan kirjoittaja Osmo Tiililä ei ole minulle ennestään tuttu, mutta työpaikallani kahvipöytäkeskustelussa mainitessani lukevani tätä kirjaa, sain mielenkiintoista tietoa Osmo Tiililästä. Ehkäpä luen vielä myöhemmin hänen muitakin teoksiaan, vaikka ne saattavat olla minun käsitykselleni uskosta melko vanhoillisia.

Suomalainen kristillisyys Wilhelmi Malmivaaran edustamana on Osmo Tiililän tutkimus vuodelta 1944, kun jatkosota on ollut loppumaisillaan ja Lapin sota alkoi. Kirja on luokiteltu luokkaan 23 Dogmatiikka. Kristillinen etiikka.

Lähikirjastosta voisin lainata myöhemmin seuraavat teokset, jotka löytyivät haulla: dogmatiikka

Wayne A.  Grudem: Kristillinen uskonoppi (Kuva ja sana, 2015)
Eero Huovinen: Saarna? (WSOY, 2015)
Franz Pieper: Kristillinen dogmatiikka (Arkki, 2010)

ja kristillinen etiikka

Patrik Hagman: Vastarintausko (Kirjapaja, 2016)
Kari Kopperi: Ristin rakkaus: matka Lutherista suomalaiseen seurakuntaelämään (Kirjapaja, 2015)
Antti Kylliäinen: Uskon kintereillä (Art House, 2013)

Suomalainen kristillisyys Wilhelmi Malmivaaran edustamana-teoksen sisältö on otsikoitu seuraavasti:

1. Wilhelmi Malmivaaran herännäisperintö
Herännäishistoriaan olen tutustunut Aukusti Oravalan teoksien myötä. Merkittävimmät herännäisajan henkilöt ovat nimeltä tulleet tutuiksi: Niilo Kustaa Malmberg, Joonas Lagus ja luonnollisesti Wilhelmi Malmivaara, jota tämä lukemani teos käsittelee.

2. Wilhelmi Malmivaaran raamatullisuus ja kirkollisuus
Mielenkiintoisinta tässä kappaleessa oli lukea miten Malmivaara suhtautui muihin uskonnollisiin suuntiin. Laestadiolaisuus (nyk. sana: lestadiolaisuus) on tuttu sen verran, mitä julkisuudessa on tästä puhuttu. Olen kyllä ajatellut tutustua jonkin kirjan myötä tähän herätysliikkeeseen esim. Jorma Aspgrén: Näkökulmia lestadiolaisen kansanliikkeen vaiheisiin (Barents, 2014).  Hedbergiläisyys on tullut nimenä tutuksi ja tiedän, että nimi tulee Fredrik Gabriel Hedbergistä.  Voisin lukea Seppo Suokunnas: Evankelisen liikkeen isä F. G. Hedberg 1811-1893 (Aurinko Kustannus, 2011). Vapaakirkolliset, joista on syntynyt Suomen Vapaakirkko on tuttu minulle muutaman ystäväni kautta. Vapaakirkosta voisin lukea esim. Eila Hämelin: Tienraivaajat: vapaakirkon naiset ilosanoman viejinä (Päivä, 2001) Pelastusarmeija on monelle tuttu joulupadoista ja televisiossa on tullut katsottua muutama dokumenttikin. Tästäkin olisi mielenkiintoista lukea vaikka kirja nimeltä: Matti Salminen; Sadan vuoden inhimillisyys: Pelastusarmeija kovaosaisten miesten auttajana (Like, 2008). Baptistit liitän enemmän Amerikkaan kuin Suomeen.  Katsoin Suomen Baptistikirkon sivuja ja yllätyin, että heillä on kuitenkin seurakuntia täällä Pohjanmaallakin. Heistäkin voisin lukea kirjan: Anneli Lohikko: Baptistit Suomessa 1856-2006 (Kharis, 2006).  Tässä ei kuitenkaan puhutaan mitään helluntailaisuudesta - onko syy siinä, että tämä uskonnollinen liike tuli Suomeen 1910-luvulla (Malmivaara kuoli 1922), mutta olisihan jo kymmenessä vuodessa kokenut tämänkin liikkeen... ja entäpä sitten Jehovan todistajat, joiden toiminta on alkanut vuonna 1906....  tai Suomen juutalaiset...  ja Suomen Metodistikirkko....  ehkä näitä kaikkia ei ole vain haluttu tässä teoksessa käsitellä.

3.  Wilhelmi Malmivaaran käsitys kristinuskosta kansakunnan terveen elämän ehtona
Tässä kappaleessa käsitelläänkin Malmivaaran suhtautumista juutalaisiin.  (sitähän tuossa edellä pohdinkin). Mikäli oikein ymmärrän, hän olisi halunnut juutalaisten kääntyvän toiseen uskontoon - uskontoon, joka uskoo Jeesukseenkin. Itse uskon Jeesukseen, mutta ymmärrän silti juutalaisia, jotka eivät häneen usko - en voisi väkisin käännyttää ketään uskomaan samalla tavoin kuin minä.  Vaikka olen eri mieltä uskonasioista juutalaisten kanssa, silti arvostan heitä ihmisarvojen mukaan, en uskonkäsitysten. Taimi Torvinen on kirjoittanut teoksen: Suomen juutalaisten historia (Otava, 1989).
Malmivaaran suhtautuminen kirjailijoihin kiinnostaa minua. Osmo Tiililä kirjoittaa:
"Vielä niinkin myöhään kuin v. 1916 Malmivaara katsoo olevan syytä puuttua Eino Leinon, Ernst Lampénin, Pekka Ervastin ym. toimittaman Sunnuntai-nimisen lehden luonteeseen.  Kristilliluonteisesta nimestään huolimatta lehti sisältää kristinuskon autuuden tien vanhentuneeksi julistamista, teosofista jaarittelua Jumalasta ja onpa suoranaista kristinuskon pilkkaakin." (s. 121)
Parikymppisenä olen lukenut muutamia Pekka Ervastin teoksia ja tutustunut hiukan teosofiaan, mutta se ei tuntunut minulle oikealta asialta.

"V. 1891 Malmivaara kirjoitti lehteensä katsauksen Mihin suuntaan pyrkii suomalainen kaunokirjallisuus. Kukin kirjailija panee tieten tai tietämättään - niin hän huomauttaa - teoksiinsa oman henkensä, ja tämä puolestaan vaikuttaa lukijakuntaan. Kirjoilla on suuri merkitys, mutta myös suuri vastuu; kansan tulevaisuus on suuressa määrin riippuvainen kirjojen ja siis kirjailijan hengen suunnasta." (s. 123)
Nykyaikaan tuo kuulostaa hyvin vanhakantaiselta - mielestäni jokainen aikuinen on itse vastuussa mitä kaunokirjallista teosta lukee ja miten sen sisällön vastaanottaa. Olen toki puolueellinen sanoissani, sillä ammattinani on mahdollistaa erilaisten kaunokirjallisten teosten saatavuus asiakkaille, tehtävänäni ei ole arvostella eikä päättää mitä asiakkaat lukevat ja lainaavat kirjastosta tai ostavat kirjakaupasta.  Tuohon aikaan asiat ovat olleet tässäkin asiassa toisin.

4. Wilhelmi Malmivaaran pelastusoppi
Mitä se pelastusoppi oikein tarkoittaakaan.... Suomen evankelis-luterilaisen kirkon  sivuilta löytyy aamenesta öylättiin-sanasto, jossa on sana pelastus.  Ymmärrän asian hyvin yksinkertaisesti, joten tässä kappaleessa on minulle liian paljon teologista sanastoa.

5. Wilhelmi Malmivaara suomalaisen kristillisyyden edustajana
"...Malmivaara on periaatteessa tahtonut kristillisyydessään edustaa raamatullista ja kirkollista luterilaisuutta tunnustuskirjojen avulla." (s. 199)

Ehkä olisi ollut helpompaa minulle tutustua Wilhelmi Malmivaaraan elämäkertojen perusteella ensin ja hänen itse kirjoittamien teoksien myötä, mutta tulipahan nyt valituksi tämä teos Aukusti Oravalan Elämän virsi-romaanin jälkeen.   Luettavien pinossa jo odottaakin Aukusti Oravalan tekemä elämäkerta Wilhelmi Malmivaarasta.


Osmo Tiililä: Suomalainen kristillisyys Wilhelmi Malmivaaran edustamana, WSOY, 1944
Mistä hankittu: lainattu Ylihärmän kirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti