lauantai 20. elokuuta 2016

Mauno Rosendal: elämäkerta



Aukusti Oravalan kirjoittama elämäkerta Mauno Rosendalista (1848-1917) avasi minulle lisää herännäisyyden historiaa.  Hänen kirjoittamiaan Suomen herännäisyyden historia-teoksia voi lukea Projekti Lönnrotin kautta tai epub-versiona Projekti Gutenbergin kautta - jaksaisinkohan lukea nämä teokset kokonaan sähköisenä versiona. Paljon on vielä mielenkiintoista luettavaa muutenkin herännäisyyden historiasta. 

Aukusti Oravala kirjoittaa alkulauseessaan:

"Rehtori Mauno Rosendal, jonka elämäkerta tässä tarjoutuu luettavaksi, oli epäilemättä kanssamme vaiherikkaan ajan merkkimiehiä. Koulu- ja herännäismiehenä, isänmaanystävänä ja kirjailijana hän jätti varsin tuntuvia jälkiä kansamme elämänkulkuun"


Koti, koulunkäynti ja nuoruuselämä

Aukusti Oravala kuvaa Mauno Rosendalin synnyinseutua ja sen luontoa elävästi.  Rosendalin vanhempien sukutarina on kuvattu pääpiirteittäin. Mauno oli vanhempiensa vanhin lapsi.  Hänellä oli kolme pikkuveljeä ja yksi pikkusisko.  Maunon isä oli rehtori ammatiltaan. Rosendalien koti oli uskonnollinen - he kävivät säännöllisesti kirkossa ja Jumalan sanaa luettiin kotonakin. Maunon vanhemmat kuuluivat evankeliseen liikkeeseen, joka oli erkautunut varsinaisesta herännäisyydestä 1844.  Maunon vanhemmat puhuivat keskenään ruotsia, äidin suomenkielen taito ei ollut kovin hyvä.

"Siinä henkisessä ilmapiirissä, missä Mauno Rosendal eli ja kasvoi, imeytyi hänen herkkään sieluunsa jo aikaisin isänmaallisia ja nimenomaan suomalaiskansallisia ihanteita."  (s. 18)

Tulevan vaimonsa, Alma Helsingiuksen Mauno Rosendal Ikaalisista ostaessaan Kalman talon 1856. Mauno ja Ama olivat tavanneet lapsuutensa aikoina silloin tällöin sukulaisperheidensä luona.  Heidän häät vietettiin vuonna 1876.

Koulutyö Oulun ruotsalaisessa lyseossa ja aatteiden palvelus

Syksyllä 1876 Mauno ja Alma Rosendal muuttivat Satakunnasta (Pohjois-)Pohjanmaalle Ouluun - 1920-luvulla on vielä näköjään puhutti pelkästä Pohjanmaasta,  nykyäänhän se käsittää Vaasan seudun.  Mauno opiskeli kuitenkin vielä Helsingissä kasvatusopin tutkintoa, jotta hän voi hakea lehtorinvirkaa, jota oli sijaisena hoitanut.  1877 joulukuussa Mauno Rosendal sai uskonnon ja ruotsikielen lehtorin viran Oulun ruotsalaisesta lyseosta.

Rosendal oli kuitenkin suomenmielinen, joten seurustelu samanmielisten opettajatoverien ja kansallismielisten perheiden kesken oli vilkasta.

Kesät Rosendalit viettivät Ikaalisten Kalmalla ja osaksi Tuokkolassa, missä Maunon äiti hoiti taloa nuorimman poikansa avulla.  1878 Tuokkola palo irtaimistoineen - tilalle rakennettiin pieni rakennus. Maunon äidin kuoleman jälkeen oli luovuttava lapsuudenkodista - heillä kenelläkän ei ollut varaa lunastaa tilaa.

"Mauno Rosendal oli hyvä opettaja ja sellaisena jo opettajatoimensa alussa pidetty ja kunnioitettu. Tosin häneltä puuttui uskonnon opettajan varsinainen lahja, hengen kosketus ja sisäisen elämän kokemus uskonnollisen maailman todellisuuksista, mutta hänellä oli syvä kunnioitus edustamaansa ainetta kohtaan ja varsin etevä esitystapa." (s. 52)

Uskonnollinen murros, kirjallinen työ ja opettajapersoonallisuus

Rosendalien muuttaessa 1880 lehtori Hällforsin taloon saivat he tilaisuuden tutustua vakaviin ja kokeneihin kristittyihin Oulussa. Lydia Hällfors oli kasvanut herännäismuistojen keskellä  Keuruun pappilassa.  Tämän kautta Rosendalit tapasivat mm. Niilo Kustaa Malmbergin tyttären Lydia Theslöfin.  Tyttärensä Naemin kuoleman jälkeen Rosendalit alkoivat säännöllisesti käydä herännäisten vaatimattomissa seuroissa.

Mauno Rosendal kirjoitti ensimmäisen teoksensa vuoden 1887 aikana, Kertomuksia kirkkohistorian alalta I Vanha aika ilmestyi joulukuussa.

Tämän kirjallisen työn aikana Rosendal tutustui myös Wilhelmi Malmivaaraan.  Aukusti Oravala kirjoittaa: ".... jolla sittemmin tuli olemaan niin suuri vaikutus hänen (Maunon) sisälliseen kehitykseensä ja siihen  tuntemukseen, jonka hän myöhemmin sai herännäisyydestä maassamme"

"Herännäisliikkeelle sekä sen vastaiselle kehitykselle oli erityisen suuresta merkityksestä kustannusosakeyhtiö Herättäjän perustaminen, joka tapahtui aivan pian Malmivaaran Paavolaan muuttamisen jälkeen. Ajatus tälläisen liikkeen perustamisest oli syntynyt Rosendalin mielessä ja oli asiasta tiettävästi sitten yhdessä neuvoteltu sekä Oulussa että Paavolan pappilassa. " (s. 92)

Heinäkuun 6. päivä 1892 pidettiin tarkoitusta varten kokous Ylivieskan Ylitalon talossa - perustettavaa osakeyhtiötä varten oli merkitty 331 osaketta.  Kusttannusosakeyhtiön johtokuntaan valittiin kirjakauppias B. B. Bergdahl, kauppias J. Riikonen Paavolasta, talolliset J. Malkamäki Ylistarosta, J. Logren Lapualta, Paavo Niskanen Nivalasta, pastori P. Korhonen Ylivieskasta, kirkkoherra V. Malmivaara Paavolasta ja rehtori M. Rosendal Oulusta.

"Tutustuttaan lähemmin herännäiskansaan ja opittuaan tuntemaan sitä sisäistä elämää, jota tämä kansa eli ja niitä kiusauksia, joita se koki. tunsi Rosendal kehoitusta saada yhää edelleen myöskin kirjoitetun sanan avulla palvella heränneitä ystäviään" (s. 97)  Herättäjän esikoisjulkaisu Sananen kiusatuille sieluille ilmestyi jouluksi 1892.

Toukokuussa 1888 Rosendal omasta pyynnöstään siirtyi ssuomalaisen koulun palvelukseen ja 1890 Rosendal nimitettiin koulun rehtoriksi.

Herännäisyystutkimus, valtiollinen toiminta ja maasta karkoitus

Minulle uutta tietoa oli, että osa suomalaisista joutui maasta karkoitektuksi. Heinäkuussa 1903 Mauno Rosendal tuli karkoitetuksi poliittisten mielipiteittensä takia Ruotsiin. Historian tietämykseni puutteellisuus vaati tarkistamaan, mikä ajankohta on ollut silloin kyseessä - Ensimmäinen sortokausi 1899-1905 

Tähän aikaan Rosendal kirjoitti myös  Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla, ensimmäinen osa ilmestyi 1902.

Maanpakolaisena

Maanpakolaisuus Ruotsissa oli raskasta aikaa. Olla erossa perheestään, isänmaastaan ja samalla yrittää kirjoitta seuraavaa osaa Suomen herännäisyyden historiaan.

Marraskuussa 1903 Rosendal teki kuitenkin matkan Saksaan kahden muun maasta karkoitetun henkilön kanssa, kreivi Karl Mannerheimin ja konsuli Eugen Wolffin.  Matkan tarkoituksena oli jättää keisari Nikolai II:lle adressi, jonka suuri joukko karkotettuja oli allekirjoittanut - adressi oli syntynyt karkoitettujen sisäisestä tarpeesta saada olla puolustamassa Suomen oikeuksia.  Adressi julkaistiin useissa saksalaisissa sanomalehdissä.

Rosendalin perhe pääsi kuitenkin matkustamaan Ruotsiin tapamaan Maunoa.  Bobrikovin murhan jälkeen tilanne Suomessa muuttui ja karkoitetut pääsivät muuttamaan takaisin Suomeen, Rosendal vihdoin  vuoden 1905 tammikuun lopulla.

Yhteiskoulun opettajana, valtiopäivillä ja historiantyössä

Syksyllä 1902 perustettiin Ouluun yhteiskoulu. Alku oli hankalaa, vain 24 oppilasta ilmoittautui ja seuraavana lukuvuotena vain 12.  Rosendal, joka oli koulun johtaja, karkoitettiin juuri tuohon aikaan maasta.  Kun hän palasi maanpakolaisuudesta kasvoi yhteiskoulun oppilasmääräkin vuoden 1906 alussa 205:teen.

Mauno Rosendali viimeisteli kesällä 1905 Suomen herännäisyyden historian toista osaa.

Poliittiseen työhön Rosendal valittiin porvarissäätyyn Oulun kaupungin edustajana. Rosendal ei kuitenkaan ollut kovin mielissään eduskuntatyöstään - se oli hänelle melko raskasta aikaa henkisestikin.

Herran tuli, historian työn päättyminen, matkat,sairaus ja kuolema

"Rosendalin harrastukset olivat monipuolisia. Hän oli koulumies, kirjailija ja samalla uskonnollinen työntekijä. Täytyy todella ihmetellä hänen työkykyään ja sitä henkistä tarmoa, jota hän työssään  ja elämässään osoitti, huolimatta siitä, että niin monet surut ja huolet ja myöhemmin ruumiillinen sairaloisuus olivat häntä rasittaneet."  (s. 214)

Rosendal kirjoitti romaanin Herran tuli, joka julkaistiin 1914.  Varastokirjaston kautta voisin kaukolainata tämän romaanin jossain vaiheessa.

Rosendal sai myös kirjoitettua valmiiksi kolmannen ja neljännen osan Suomen herännäisyyden historiasta.


Aukusti Oravala: Mauno Rosendal: elämäkerta, WSOY, 1922
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto








tiistai 16. elokuuta 2016

Yö ajelehtii länteen

Viikko sitten aloitimme syyskauden Kyösti Wilkuna-seuran kirjallisuuspiirissä Marian Tallissa Lapualla.  Jäsenetuna saimme Tarja Kristolan uutuusrunokirjan Yö ajelehtii länteen.  Tiistai-iltamyöhällä lueskelin runoja ennen nukkumaanmenoa.  Näistä runoista löysin monta runoa, jotka olisi ihana lausua erilaisissa tilaisuuksissa.

Kirjan kansikuvassa on utuinen kuva jäkäläkalliosta männynjuurineen - yksi luonnonkuvista, joka minullekin on rakas Simpsiön kallioita ja lapsuuden Luomastenkallioita kuljeskelleelle. Kannen on suunnittelut Kari Kaisla Neirol-kustannuksesta, joka onkin julkaissut tämän runoteoksen.

Toisen lukukerran jälkeen - ääneen lausuttuna, tälläisin miettein runoista:


Yö ajelehtii jälleen

Illan ja yön tunteina ajatukset kulkevat ajelehtien. Syksy on kaunista kuolemankin aikaa - herkkyyttä, kaipuuta, muistoja.

Runonkirjoittamisen luovaa tuskaa ja iloa - saan kirjoittaa ajatukseni paperille.

Laitoin kädet vastakkain
ja tekoni sykkivät kämmenten välissä.

Niin epätäydellinen olen
kuinka epätäydellisesti tunnen Jumalan

Ylläoleva runo kuvaa minunkin kipuilua uskossani ja luottamuksessani Jumalaan.

Kesäisin yö valvoo

Tämän osion runot vievät mukanaan vielä enemmän kun ne ääneen lausun. Miten runojen tuntemukset puista, luonnosta, vuodenajoista, elämästä, kirjoittamisesta tulevatkin niin lähelle omaa sydäntäni.

Miten vihreää
sanon kädestä männynoksalle päivää
ja sade tulee siihen, koskettaa minua
                                     vanha muisto.

Ja tällä vihreällä
äsken tuntemattomalla on nimi taas, vanha
                                      ja minä muistan sen.


Mullassa elämänjälki

Hienoja runoja sukujuurista esi-isistä ja -äideistä. Omaa sukua tutkineena ja historiasta kiinnostuneena nämä runot puhuttelivat lempeästi - kuin viestit olisivat olleet omilta esi-isiltäni ja äideiltäni.

Tutkin sukua ,
kartoitan oksistoa.

Esi-isistäni tunnen puut parhaiten,
yhteiset juuret ulottuvat maan pohjaan.

He jotka elivät vuosisatoja sitten
pääsivät jossakin ohitseni
matkalaukuissaan jalostunutta aikaa,
katsovat minua tulevasta
vanhoin näkevin silmin
ja minussa heijastuu heidän vanhuutensa.
Heitä ilman tuntisinko itseäni.

Oma historia liian nuorta,
vihreää kevättä, pelkkää muotia.

Näkyy läpi monta vuotta

Elämäntäyteisiä rakkausrunoja sekä ihmisen elämäntyöstä kertovia runoja. Sydäntäni lähelle tuli seuraava rakkaudesta ja välittämisestä kertova runo:

Sanon päivää eiliselle,
kun tavattiin taas.

Olen yhdessä sydämeni kanssa
ja sinun sydämesi kanssa,
monta vihreää kesää
tien varressa molemmin puolin.

Harmaantunut sydän

Ensimmäiset runot saavat minut kyyneliin - parin viimeisen vuoden aikana olemme saatelleet kolme isäni veljeä taivasmatkalle, viimeksi kesän kynnyksellä kummisetäni....

Oma sukuni on vahvasti pohjalaista, mutta olen ystävieni sekä kirjallisuuden kautta saanut kokea mitä on lähteä omalta kotiseudulta sotaa pakoon....

Tarja Kristola: Yö ajelehtii länteen, Neirol-kustannus, 2016
Kansi: Kari Kaisla
Mistä hankittu: saatu lahjaksi (jäsenetu Kyösti Wilkuna-seura)







torstai 11. elokuuta 2016

Poissaolo

Risto Kormilainen on Suomussalmen kirkkoherra ja Kajaanin rovastikunnan lääninrovasti. Poissaolo-romaani on ensimmäinen teos, jonka olen lukenut. Kormilainen on julkaissut useita runo-, hartaus- ja meditaatiokirjoja -  taidanpa ensin lukaista  muutkin Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemat.

Poissaolo on miehen näkökulmasta kuvattua arkielämää - töissä ja kotona.  Antero ja Anja ovat keski-ikäinen pariskunta, jonka parisuhde kipuilee tunteiden aallokoissa - nuoruuden huuma on vaihtunut arjen tasapaksuisuudeksi, puhumattomuudeksi ja ainaiseksi riitelyksi.

Antero sulkeutuu kotona sinisen kirjan äärelle merkitsemään päivän tapahtumia - toisinaan rohkenee kirjoittaa runojakin. Anja turhautuu kotona yksin ollessaan - lapsettomuus on yhä kipeä asia.

Romaanissa kuvataan Anteron työtä rakennustyömaalla - seurakuntatalon remontissa.  Välillä on dialogia työkavereiden kesken, välillä käydään kirkkoherran luona kahvilla ja hiukan sivutaan uskon asioitakin.

Naapurin Niilon kanssa Antero käy kalastamassa - miehet keskustelevat omista elämän kivuista, ehkä enemmän Niilo uskaltaa purkaa suhdettaan appeensa ja asumista vävynä vaimon kotitilalla samassa talossa apen ja anopin kanssa.

Naisena vaatii hiukan asennoitumista, että pääsee jotenkin miehen ajatuksiin ja mielentiloihin sisälle - tunnistan romaanin miehissä piirteitä läheisistäni ja ystävistäni, ehkä ymmärrän jälleen hiukan enemmän miestenkin ajatusmaailmaa...


Risto Kormilainen: Poissaolo, Herättäjä-Yhdistys, 1988
Kansi: Seppo Välimäki
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


maanantai 8. elokuuta 2016

Kullan kosketus

Colleen McCullough tunnetaan Okalinnut-romaanistaan ja monelle on myös romaaniin perustuva Okalinnut-tv-sarja tuttu. Minä en ole tuota romaania lukenut ja tv-sarjaakin olen tainnut katsoa vain pieniä pätkiä.  Vuosi sitten Kauhavan lukupiirikirjavaihtoehdoksi valitsin Colleen McCulloughin romaanin Kullan kosketus genreen rakkausromaani ja kirjailijan maanosana Australian. Päätimme kuitenkin lukea Tamara McKinleyn Matildan viimeinen valssi. Itse olen halunnut lukea kaikki valitsemani kirjat - kolme romaania/genre&maanosa.  Vielä on jäljellä Catherine Gaskin: Paratiisin perilliset.

Kullan kosketus sijoittuu 1800-luvun viimeisiin vuosikymmeniin, aikaan, jolloin Australia muuttuu kiivaaseen tahtiin ja moni juureton ihminen saa uuden alun. (ote takakanstekstistä)

Romaani kertoo Kinrossin perheen tarinan ja heidän lähellään olevien ihmisten elämästä - rakkautta,  ystävyyttä, traagisuutta, salaisuuksia, katkeruutta, estoja, lojaalisuutta.

Perheen tarinan lomassa kerrotaan Kinrossin kaupungin perustamisesta - kullasta, erilaisista koneista, kaupunkilaisita ja työntekijöistä ja tehtaan/kaupungin omistajista.

Alexander Kinross lähtee Skotlannista ahdasmielisten täyttämältä kotiseudultaan ja päätyy Australiaan maailmalla kierreltyään.  Hänellä on suhde Ruby Costevanin kanssa, joka pitää ensin toisessa kaupungissa ilotaloa, mutta Alexander saa hänet muuttamaan perustamaansa Kinrossin kaupungin hotellinpitäjäksi. Rubysta ei kuitenkaan voi tulla hänelle säädyllistä vaimoa, joten Alexander hankkii Skotlannista 16-vuotiaan serkkunsa Elizabethin vaimokseen.  Nuoren Elizabethin ja keski-ikäisen Alexanderin avioliitto ei ole rakkausliitto. Elizabethistä tulee viileä kartanonrouva, joka kätkee tunteensa sisään. Rubyn ja Elizabethin ystävystyminen hiukan helpottaa Elizabethin elämää. Elizabeth synnyttää kaksi tytärtä: Nellin ja Annan. Raskaudet ja synnytykset ovat hengenvaarallisia Elizabethille - Rubyn olemassaolo antaa Elizabethille mahdollisuuden pidättäytyä aviollisista velvollisuuksista.

Rubylla on poika, Lee, joka on hyvin samanikäinen kuin Elizabeth. Elizabeth ei ensin pidä Leestä ollenkaan, mutta kohtaaminen lammella, saa hänet kätkemään tunteensa vuosiksi.

Tuleeko Alexanderin imperiumin perijäksi Nelli-tytär vai Rubyn poika Lee, jonka koulutuksen Englannissa Alexander kustantaa - se selviää romaanin lukemalla.

Mikä kohtalo on synnytyksessä vammautuneella Anna-tyttärellä ja löytääkö Nelli elämänsä rakkauden, entä miten käy Elizabethin....

Kullan kosketus on historiallinen rakkasromaani, joka kuvasi mielenkiintoisesti tuon ajan Australiaa, naisen asemaa miesten maailmassa - miesvaltaisilla aloilla. Muutoin Alexanderilla ei ollut täysin valtaa päättää perhettä koskevista asioista - Ruby, Elizabeth ja Nelli pystyivät välillä vaikuttamaan Alexanderin päätöksiin, vaikka enimmäkseen hän oli tuohon aikaan kuuluva määräilevä ja kontrolloiva mies.


Kullan kosketus-romaanista ovat blogeissan kirjoittaneet:

Kymmenen puikkoa langalla
Nuharupi


Colleen McCullough: Kullan kosketus, Tammi, 2004
suomentanut Sirkka Aulanko
(engl. alkuteos The Touch, 2003)
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto


perjantai 5. elokuuta 2016

Juho Malkamäki: Suomen heränneen kansan isä

Juho Malkamäki henkilönä on jo Aukusti Oravalan aikaisemmissakin teoksissa mainittu, mutta erityisesti odotin tämän elämäkerran lukemista - syntyihän ja elihän Juho Malkamäki täällä Etelä-Pohjanmaalla Ylistarossa sekä vaikutti lähikunnissa, kuten täällä Lapualla.

I. Herätysajan lapsi
Juho Malkamäki syntyi 23.5.1844 Ison Malkamäen tilalla Ylistarossa. Hänellä oli seitsemän sisarusta; kaksi isosiskoa, kolme pikkusiskoa ja yksi pikkuveli.

"Juho Malkamäki syntyi suurten uskonnollisten herätyksien keskelle, joita jo 1839, muutamia vuosia ennen hänen syntymäaikaansa, oli alkanut tapahtua Lapualla ja sen kappeliseurakunnissa kulun papin ja saarnamiehen Niilo Kustaa Malmbergin vaikutuksesta ja jotka ennen pitkää leivisivät yhä laajemmalle Etelä-Pohjanmaan kansan keskuuteen." (s. 13-14)

II. Arvi Juhana Logrenin ystävä

"Juho Malkamäki oli tavallaan sekä ylistarolainen että lapualainen, sillä hän omisti maatilan kummallakin puolen pitäjien rajaa. Hänen matkansa kulki milloin pitkin jokivartta, halki viljavien vainioiden Kylänpäähän ja Ylistaron kirkolle, milloin taasen Lapualle, läpi metsien ja poikki juhlallisen Simsiön." (s. 31)

"Arvi Juhana Logren, Juho Malkamäen läheinen ystävä ja ukkojen ajan ensimmäinen mies. oli syntynyt Lapualla joulupäivänä 1823." (s. 37)

Arvi Juhana Logrenin lapsuus ja nuoruus oli ankeata. Hän karkasi  ankaran isoisänsä luota elättäen itsensä kerjäämällä, kunnes palautettiin ns. kruununkyydillä Lapualle. Logrenin rippikoulun käynti Niilo Kustaa Malmbergin alaisuudessa alkoi tarinan mukaan siten, että Arvi heitti virsikirjalla Malmbergiä.  Myöhemmin Arvin avioiduttua, hänen vaimonsa herännäisyyden ja Malmbergin kirkkosaarnan myötä, Arvi Juhana Logren siirtyi Niilo Kustaa Malmbergin palvelukseen. Ja palveltuaan Malmbergia viisi vuotta Logren sai tältä torpanpaikan Rautakorvesta ja asettui sinne asumaan syksyllä 1857.  Näin hänestä siis tuli Juho Malkamäen naapuri.

Arvi Juhana Logrenista on myös kirjoitettu kirja, joka on luettavissa kirjastomme kotiseutukokoelmassa mutta näyttää sitä tällä hetkellä olevan myynnissä antikvariaateissakin.

Kytömäki Juha: Piirteitä Arvi Juhana Logrenin elämästä sekä hänen aikansa herännäisyydestä Pohjanmaalla, Gummerus, 1911

III. Vilhelmi Malmivaaran ystävä

Malmivaara on luonnollisesti se tunnetuin henkilö, joka liitetään täälläpäin herännäisyyteen ja hänen nimensä minäkin muistin ennenkuin aloin näitä Oravalan teoksia lukemaan.  Oli mielenkiintoista lukea Juho Malkamäen ja Vilhelmi Malmivaaran ystävyydestä - olivathan molemmat menettäneet lapsiansa. Minulla odottaakin lukuvuoroa vielä Oravalan teos: Wilhelmi Malmivaara - elämä ja elämäntyö.

IV. Valtiopäivillä

Oman synnyinpitäjäni historiaa sivutaan myös tässä teoksessa:
"Ilmajoen tuomiokuntaa olivat aikaisemmilla valtiopäivillä edustaneet talonpoikaissäädyssä ilmajokelaiset tilanomistajat Iisakki Hannuksela ja Gabriel Anttila sekä isokyröläinen tilanomistaja Matti Lakari." (s. 105)

Vuoden 1888 valtiopäivill valitsi Ilmajoen tuomiokunta edustajaksi Juho  Malkamäen. Hän jatkoi kansanedustajana 1909-1910.

V. Kirkolliskokouksessa

Juho Malkamäki valittiin 1893 Vaasan yleisen rovastikunnan maallikkoedustajaksi samana vuonna pidettävään kolmanteen yleiseen kirkolliskokoukseen. Mielenkiintoista oli lukea mitä asioita tuohon aikaan päätettiin ja mitkä asiat erityisesti kiinnostivat Juho Malkamäkeä.  Suomen kirkon historia 1-4 olisi myös mielenkiintoista joskus lukea.

VI. Kansansivistystyössä

"Heränneiden lapset joutuivat kansakouluissa usen ulkonaisen asunsa tähden taitamattomien opettajien ivan esineiksi, joten heränneet kodit ja vasta valmistuneet koulut ja niiden työ joutuivat ilmeiseen riitaan toistensa kanssa." (s. 150)

Juho Malkamäki oli kiinnostunut nuorisoseuraliikkeestä, joka Etelä-Pohjanmaalla perustettiin 1880-luvulla. Sen perustajia olivat olleet ylioppilas Juho Hietanen, palstatilallinen Matti Sippola ja kirjailija Santeri Alkio. Ensimmäinen Etelä-Pohjanmaan nuorisoseurain kesäjuhla pidettiin 1882 Malkamäessä ja Karhunmäessä. Yhteinen harrastus päättyi näihin kesäjuhliin, sillä Malkamäen mielestä herännen kansan nuorisoa oli kasvatettava ja sivistettävä toisessa hengessä, toisella tavalla ja toisten merkkien alla kuin mitä nuorisoseuraväki aikoi tehdä.

Tästä tulikin mieleen, että enpäs ole varma olenko lukenut Santeri Alkion Puukkojunkkarit: kuvauksia nyrkkivallan ajoilta (1894).  Tiedän teoksen tarinan suurinpiirtein,  Ja olen saattanut nähdä sitä jonkin keseäteatteriesityksen, Toki olen kaikki "härmäläiset" elokuvat katsonut.

En tiennyt myöskään millainen historia on Ylistaron Kitinojan koululla. Se on ollut heränneitten yksityiskoulu kymmenen ensimmäistä vuotta ennenkuin Ylistaron kunta otti sen haltuunsa.

Herännäiskansanopisto perustettiin Karhunmäkeen, joka nykyään toimiin Wanha Karhumäki-vapaa-ajankeskuksena.  Nykyinen opisto, Lapuan kristillinen opisto sijaitsee Lapuan keskustassa.

Muut herännäisopistot ovat
Eurajoen kristillinen opisto  - perustettu 1926
Jyväskylän kristillinen opisto - perustettu 1942
Lieksan kristillinen opisto - perustettu 1944
Portaanpään kristillinen opisto  - perustettu 1923
Raudaskylän kristillinen opisto - perustettu 1920
Turun kristillinen opisto - perustettu 1925
Valkealan kristillinen kansanopisto -perustettu 1945

VII. Puhuja ja opettaja

"Hänen (Juho Malkamäen) elämänsä olikin puheiden pitämistä, samalla kun se oli lakkaamatonta matkoilla ja seuratilaisuuksissa olemista."  (s. 175)

"Malkamäki ei ollut loistava puhuja. Hän ei suinkaan häikäissyt mieliä puheillaan eikä temmannut niitä mukaansa ulkonaisilla lahjoillaan."  (s. 177)

"Joskus, vaikkakin harvemmin saattoi tapahtua, että hän puheensa aluksi aloitti virren. Hän ei suinkaan ollut veisuumies ensinkään, mutta seuraväki tarttui heti säveleeseen ja jatkoi oikein, jos alku olikin epäonnistunut" (s. 178)

"Ja kuitenkin oli Juho Malkamäki niitä armoitettuja puhujia, joiden puheista on ollut siunausta enemmän kuin lukemattomien muiden ja joita heränneet ihmiset sekä Etelä-Pohjanmaalla että muualla pitkinä vuosikymmeninä rakennuksekseen kuuntelivat."  (s. 178)

VIII. Ihminen, johtaja ja sielunhoitaja

"Juho Malkamäen luonteessa oli vakavuutta ja hilpeyttä, melkeinpä onnellisena sekoituksena. Huolimatta raskaista elämänkokemuksista, joita oli ollut läpi elämän, hän säilytti aina päivänpaisteisen, leikkisän ja iloisen mielensä."  (s. 204)

"Malkamäellä oli heränneen kansan keskuudessa johtajan ja isän asema, mutta hän ei koskaan esiintynyt johtajan elein."  (s. 211)

"Ani harvoin lienee kellään kansanmiehellä ollut sellainen vaikutusvalta suurten joukkojen keskuudessa kuin oli Juho Malkamäellä."  (s. 212)

"Juho Malkamäen ja heränneen kansan välinen suhde oli ihanteellinen ja kaunis, oikein hoidettu ja okein käytetty. Siihen sisältyi toiselta puolen rakkaus ja kuuliaisuus, toiselta rukous ja sielujen valvonta, toiselta puolen syvä kunnioitus ja arvonanti, toiselta nöyryys ja palveluksen mieli." (s. 214)

IX. Merkkipäivinä

Tässä kappaleessa oli useita mielenkiintoisia puheita Juho Malkamäelle hänen merkkipäivinään.

X. Kotielämä ja kuolema

Vanhenevan Juho Malkamäen elämän ehtoopuolta ja poisnukkumista oli koskettava lukea. Aukusti Oravala oli kuvannut Juho Malkamäen ikiuneen nukahtamisen niin koskettavasti, että saatoin melkein kuvitella itseni istumassa Juho Malkamäen kuolinvuoteen äärellä - jotain kauniin herkkää ja uskonnollista oli siinä hetkessä.

Vanhat kuvat toivat vielä lähemmäksi Juho Malkamäen elämää ja niitä sen ajan ihmisiä. Myös sen ajan elämän kuvaus ja luonnollisesti herännäisyys kuvattiin mielenkiintoisesti - vielä 2010-luvulla jaksoin hyvin lukea 1930-luvun ajan tekstiä.


Aukusti Oravala: Juho Malkamäki: Suomen herännen kansan isä, WSOY, 1939
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto




torstai 4. elokuuta 2016

Meidän linna

Aila Meriluoto-kesäni on sujunut loistavasti, vielä kaksi romaania luettavana ja syksyllä pääsen Ailan muistelmiin ♥

Meidän linna on Aila Meriluodon toinen nuorten romaani. Jälleen ollaan Ruotsissa, jonne ovat viisi sisarusta: Ninna, Miki, Popsan, Jani ja Soso muuttaneet Suomesta vanhempien traagisen kuoleman jälkeen isoäiti Henrietten luo - he ovat perineet vanhan linnan.

Romaani kertoo Ninnan silmin, mitä on menettää vanhempansa, jättää Suomi ja muuttaa vanhaan linnaan Ruotsiin omaperäisen isoäidin luo.

Sisarukset saavat päähänsä, että linnaa voisi esitellä ulkopuolisille. Monenlaista kommellusta, uurastusta ja löytöjä sattuu matkan varrella. Avuksi tulee Sunnuntai, sisarusten isän professori-ystävä.

Kaukainen sukulainen ei kuitenkaan ole tyytyväinen linnan esittelyyn ja aikoo nostaa oikeudelliset toimenpiteet sisaruksia vastaan - Henriette-isoäiti yllättää lapsenlapsensa totaalisesti.

Pidin linnakuvauksista ja sisarusten välisistä repliikeistä, vaikka osa ruotsin-suomen-englannin-kielen (?) slangisanoista oli vaikea ymmärtää. Tässäkin kirjassa näkyy Aila Meriluodon hersyvä huumori ja rivien välissä kulkeva traagisten asioiden herkkyys.

Romaanin loppu jäi hiukan epäselväksi - mitä Ninnalle tapahtui...


Meidän linnasta ovat blogeissaan kirjoittaneet:

Kirjasfääri
Tarukirja


Aila Meriluoto: Meidän linna, WSOY, 3p., 1972 (1.p., 1968)
Mistä hankittu: lainattu Alahärmän kirjasto


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira

Kesä alkaa olemaan loppupuolella ja minä vasta kesänlukubingokirjojen kanssa alkuvaiheessa....  Hellevi Salmisen Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira-lastenromaani on siis toinen bingo-osuma Kauhavan kirjaston lasten kesälukubingossa.

Hellevi Salminen on ollut minun nuoruuteni yksi suosikkikirjailijoista, mutta 1990-luvun jälkeen olen lukenut vain muutaman hänen kirjoittamistaan teoksista - pitäisikin asettaa itselleni Hellevi Salminen-lukuhaaste, 1 kirja/kuukausi. Voisin vaikka lukea nuo alkuvuosienkin teokset uudelleen.

Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira on tarina Pekosta (pitääkö tuo nimi nykyään taivuttaa Pekkosta, kuten tässä romaanissa?) ja Täplästä. Siitä miten vanhempi koira suhtautuu uuteen koiraan perheessä, miltä koirista mahtaa tuntua muuttaa maalta kaupunkiin ja miten toinen koira kokee koiraystävän menetyksen.

Erika Kallasmaan hauska mustavalkokuvitus tuo mieleen lapsuuden Kössi-Kengurun-animaation televisiossa. Kirjan loppupuolen kuvitus on koskettavaa - joka kerta, kun luen koiran menetykseen liittyvää tekstiä, kyynelehdin ja käyn läpi omien koirieni lähdöt sateenkaaren tuolle puolen....

Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira-lastenromaani käsittelee lempeästi vanhenevan koiran poismenoa - koiran vanhenemista lähestytään kirjan loppupuolella varovasti. Mietin, että miten itse olisin suhtautunut lapsena, jos olisin lukenut tälläisen kirjan, kun saksanpaimenkoiramme alkoi olla iäkäs koira... ehkä tämä kirja on hyvä lapsen lukea aikuisen kanssa, sitten kun koira on kuollut.

Minulle tästä kirjasta jäi enemmän haikea olo, vaikka alkupuolen Pekon ja Täplän tutustumiset, koirapuisto- ja koiranäyttelykäynnit hymyilyttivät - ehkä koirien menetys on vieläkin minulla se mikä on muistoissa pinnalla, vaikka Ritankin poismenosta tulee jo kaksi vuotta... koirattomuus jatkunee ainakin vielä kaksi vuotta, kunnes saan opinnot päätökseen...

Pekon ja Täplän tarinasta ovat blogeissaan kirjoittaneet:

Lastenkirjahylly
Luettua elämää
Lumiomena

Hellevi Salminen: Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira, Otava, 2012
kuvitus: Erika Kallasmaa
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto