keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Aarteemme kallis

Syksyn lukupiiri Kauhavan kirjastossa aloitetaan tänä iltana Linn Ullmannin romaanilla Aarteemme kallis. Viime hetkellä sain romaanin luettua loppuun ja juuri ennen töihin lähtöä ehdin kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiinikin - ehkä nyt on syytä hiukan vähentää keskeneräisten kirjojen määrää, että ehtii tärkeimmät luettavat lukea vähemmällä kiireellä.

Linn Ullmann oli uusi kirjailijatuttavuus minulle. Sen verran hänestä tiedän, että hän on Ingmar Bergmanin ja Liv Ullmanin tytär.

Aarteemme kallis-romaani on perhe- ja ihmissuhteiden kipeitä kohtia käsittelevä tarina, johon nivoutuu Mille-tytön katoaminen ja traaginen kohtalo. Ihmissuhteissa pääosaaan nousevat äiti ja tytär eri sukupolvissa - järkyttävien tapahtumien seurauksena äidit eivät kykene omalta surultaan tai vihaltaan olemaan riittävästi läsnä omalle tyttärelleen. Äidit syyllistävät omia tyttäriään oman surunsa keskellä - pieniä onnen hetkiä, jotka katkeavat salamanopeasti kylmyyteen ja välinpitämättömyyteen.

Tyttäristä tulee isän tyttöjä ja heidän rakkautensa omaa isäänsä kohtaan on välillä liiankin läheisriippuvaista - isältä lapsi saa sitä kaipaamaansa huomiota ja hellyyttä edes jonkin verran.

Isoäiti Jennyn ja tyttärentytär Alman läheisyydessä on kuitenkin jotain erilaista - mitä Jenny ymmärtää lapsenlapsessaan toisin kuin omassa Siri-tyttäressään, Alman äidissä....

Jonin ja Sirin parisuhdekipuilut kulkevat lapsiperheen arjen ongelmissa, joihin nivoutuu Jonin toiset naiset, valehtelu ja salailu.  Siri kantaa tietämiänsä asioita monta vuotta sisällään - ei kerro mitä tietää.

Jenny-isoäidin vanheneminen ja Irman yltiöpäinen omistushalu Jennyn huolehtimisesta tuntuu välillä koomiseltakin, mutta enimmäkseen surullisen ahdistavalta.

Ehkä tämä tarina olisi voinut olla hiukan lyhyempikin - välillä tuntui että viivyttiin tai palattiin saman aiheen pariin.  Millen kohtalokin oli jo tiedossa, vaikka sen tapahtumista oli välillä epäselvyyttä. Toki Millen kohtalon tapahtumat eivät olleetkaan se pääasia tässä tarinassa....

Romaanin teema ja kipukohdat eivät koskettaneet niin syvästi minua kuin olisin kuvitellut - jotenkin vain en päässyt Ullmannin tyyliin kirjoittaa kiinni vaikka itse olen Sirin ikäinen suurinpiirtein. Enkä oikein viehättynyt erityisesti hänen kirjoitustyylistään - kirjan luin loppuun kuitenkin vaivoitta ja saatan johonkin toiseen Ullmannin teokseen tarttua myöhemmin.

Luulenpa kuitenkin, että meillä on lukupiirissä mielenkiintoinen ja antoisa keskusteluhetki tänä iltana - se antaa varmasti uutta syvyyttä omallekin lukukokemukselle.


Linn Ullmann: Aarteeme kallis, WSOY, 2012
(norj. alkuteos Det dyrebare, 2011)
suomentanut Tarja Teva
Mistä hankittu: lainattu kaukolainan Kauhavan kirjastoon Lahden kaupunginkirjastosta


Aarteemme kallis-romaanista ovat blogeissaan kirjoittaneet:

Hemulin kirjahylly
Ihminen välissä
Järjellä ja tunteella
Kannesta kanteen
Kirjakirppu
Kirjapolkuni
Kirjava kammari
Kohtisuora
Kulttuuri kukoistaa
Leena Lumi
Les! Lue! 
Luettua
Luetut, lukemattomat
Lukutuulia
Mari A:n kirjablogi
Nenä kirjassa
P.S. Rakastan kirjoja
Rakkaudesta kirjoihin
Sivulauseita




torstai 22. syyskuuta 2016

Torni ja kierreportaat : valitut runot

Kevään kirjastoalan opintojaksolla Englantilainen kirjallisuus 1500-1900-luvuilla oli tehtävänä tutustua eri aikakausien runoilijoihin ja niistä kirjoittaa runopäiväkirja. Yksi valitsemistani runoilijoista oli William Butler Yeats. Löysin Nurmon kirjastosta uuden suomennoksen Torni ja kierreportaat: valitut runot (Basam Books, 2015). Olen tätä runoteosta uudelleen lainannut (lue: pidentänyt laina-aikaa verkkokirjaston kautta) puolisen vuotta.  Olen odottanut sopivaa aikaa kirjoittaa blogiini tästä runoteoksesta - vihdoinkin sellainen väli blogikirjoittelussani löytyy ja voin tänään palauttaa Nurmon kirjastoon teoksen muidenkin lainattavaksi.

Tuomo Parikan suunnittelema kirjan irtokansi on kiehtova kultaisin yksityiskohdin ruskeahkolla taustalla - juhlava runokirja.  Etusisäkansilla on W.B. Yeatsin kuva ja lyhyt kuvaus hänestä, samalla tyylillä löytyy kuva suomentaja Jyrki Vainosesta takasisäkansilta ja lyhyt kuvaus hänestä. Sisäkansien visuaalisuuteen soisi useimminkin kiinnitettävän huomiota.

Runoteoksen esipuheessa Jyrki Vainonen kirjoittaa:
"Yeatsin varhaisin runous on tunnelmaltaan ja kielikuviltaan hyvin romanttista ja sijoittuu jonkilaiseen kuvitteelliseen idylliseen Arkadiaan"
"Suurin osa Yeatsin myöhemmistä rakkausrunoista on kirjoitettu Maud Gonnelle tai Maud Gonnesta."
"Yeatsin myöhäinen runous puhuu lyhyehköin ja pelkistetyin, jopa karuin säkein. Poissa ovat nuoruuden romantisoitu loppusoinnuttelu ja pitkä, polveileva laulullisuus. 1920- ja 1930-luvun runoissaan hän käsittelee vanhenemista, ruumiin ja sielunvoimien hiipumista, seksuaalisuutta. Hän silmää elämäänsä taaksepäin ja kunnioittaa runoillaan ystäviään ja muita hänelle tärkeitä ihmisiä."

Muutamasta mielirunostani  mietteitä:

Teoksen ensimmäinen runo Takki, vene ja kengät  on kosketteva vuoropuhelu - toinen kysyy mitä ompelet, mitä rakennat, mitä valmistat. Toinen vastaa surun voimalla. Tästä runosta sain heti mielikuvia runoesitykseen.

Seuraava runo Intialaisen mietteitä Jumalasta menee syvälle sieluuni hengellisine luonnovertauskuvineen: nummiriekko, lootuksenkukka, riikinkukko

Kaksi puuta-runo kuvaa kauniisti sisäistä sydäntä ja runon lopussa varoittaa katkeruuden peiliin katsomasta.

Hän toivoo taivaiden kankaita-runo on herkkä kuvaus rakkaudesta, jota köyhänä ei voi kyllin antaa. Silti niistä voi haaveilla ja toivoa, ettei toinen toisen haaveitakaan tallaa.

Mielen ilmapallo 

Kädet tehkää  tehtävänne:
tuokaa ahtaaseen  suojaansa 
mielen ilmapallo,
jota tuuli  vie ja pullistaa.

-suom.  Jyrki Vainonen / William Butler Yeats -

Kissa ja kuu-runo ihastuttaa kissamieltäni (vaikka olenkin enemmän koiraihminen :) ), mutta toisaalta runon kuvaus tuo mieleen tanssivan naisen.

Runoteoksen lopusta löytyy myös lyhyitä selityksiä runoille.

Tähän kirjoitukseni loppuun lisää otteen runopäiväkirjastani:

WILLIAM BUTLER YEATS (1865–1939)  Viktoriaaninen kirjallisuus

William Butler Yeats oli irlantilainen runoilija, näytelmäkirjailija ja mystikko.  Hänen runonsa A Poet to his Beloved on julkaistu 1899 runoteoksessa The Wind Among the Reeds. Runon on suomentanut Jyrki Vainonen nimellä Runoilija rakastetulleen ja se on julkaistu teoksessa William Butler Yeats: Torni ja kierreportaat: valitut runot.
Runon teemana on kirjailijan rakkaus tiettyä naista kohtaan. Runon tunnelma on haikean rakkauden kaipuuta, jolla ei ole onnellista loppua.  William Butler Yeatsin rakkaus näyttelijä Maud Gonnea kohtaan ei saanut koskaan vastakaikua. Todennäköisesti tässä runossa Butler kuvaa rakkauttaan tähän naiseen.
Runo alkaa sanoin I BRING, jotka on kirjoitettu runossa suuraakkosin, sanoja on haluttu voimakkaasti alleviivata. Runon ensimmäisen säkeen loppusäe numberless dreams toistuu viimeisessä säkeessä. Riimipareja löytyy hands – sands, worn – horn. White woman toistuu alussa ja lopussa. Runon loppusäkeessä on myös sanat I bring, joita ei ole enää alleviivattu suuraakkosin kuin runon alussa.
G K Fralinin runoanalysointia mukaellen:
Runon ensimmäisen rivin sanat reverent hands (kunnioittavin käsin) kuvaa kertojan kiintymystä ja kunnioitusta naista kohtaan.  Runoilijahan on osoittanut runonsa rakastetulleen Maud Gonnelle.
Toisen rivin sanat The books of my numberless dreams kuvaa runoilijan vuosien rakkautta runojensa kautta tiettyä naista kohtaan.
Runoilija ei saanut vastakaikua Maud Gonnelta, vaan hän meni naimisiin toisen miehen kanssa.
White woman that passion has worn
As the tide wears the dove-grey sands,
Nuoren vaaleaihoisen naisen intohimoinen rakastaminen on riuduttanut runoilijaa kuin kyyhkysenharmaan hiekka, jota vuorovesi kuluttaa.
And with heart more old than the horn
Runoilija on rakastunut nuorempaan naiseen ja kuvaa rakkautta vanhan sydämen, vanhemman kuin torvi, joka symboloi siihen aikaa julkilausumien ilmoitusta.
That is brimmed from the pale fire of time
Runoilija jatkaa rakkauttaan vuosien varrella saamatta vastakaikua, vanhemman miehen kalpealla tulella.
White woman with numberless dreams
Runoilija on aina ihaillut naisen idealistisia ajatuksia, huolimatta siitä, ettei hän saanut naista rakastetukseen.
I bring you my passionate rhyme
Runon säkeiden myötä hän voi tuoda rakkautensa naista kohtaan muistona.

Jokin tässä runossa viehättää minua rakkaudentunnustuksellaan, vaikka nainen ei anna vastakaikua miehelle. Jyrki Vainosen suomennos on myös kaunis ja erittäin suora käännös. Youtubesta löytyi koskettava lauluversiokin.

Löysin myös autenttisen audioesityksen, jossa William Butler Yeats lausuu itse runojaan 1930-luvulla. Oli sykähdyttävää kuulla runoilijan ääni ja hänen perinteinen, sen ajan runonlausunta.

A Poet to his Beloved

I bring you with reverent hands
The books of my numberless dreams,
White woman that passion has worn
As the tide wears the dove-grey sands,
And with heart more old than the horn
That is brimmed from the pale fire of time:
White woman with numberless dreams,
I bring you my passionate rhyme.

-William Butler Yeats-

Runoilija rakastetulleen

Tuon sinulle kunnioittavin käsin
lukemattomien haaveitteni kirjat,
valkea nainen jota intohimo on syönyt
kuin vuorovesi kyyhkynharmaata hiekkaa,
tuon ne sydämin vanhemmin kuin torvi
jonka aika täyttää kalpealla tulella ja hehkul-laan:
lukemattomien haaveitten nainen,
tuon sinulle intohimoiset säkeeni.

suomentanut Jyrki Vainonen / William Butler Yeats: Torni ja kierrportaat: valitut runot, Basam Books, 2015


William Butler Yeats: Torni ja kierreportaat: valitut runot, Basam Books, 2015
valikoinut, suomentanut ja esipuheen kirjoittanut: Jyrki Vainonen
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
Mistä hankittu: lainattu Nurmon kirjasto





Raamatun runous ja viisaus

Kirjan saatteessa Hannu Mäkelä kirjoittaa: "Yhdelle raamatun jokainen sana on pyhä ja totta, toinen sivuuttaa sen täysin, kolmannelle se on antologia, johon jo vuosituhansia sitten on koottu mitä erilaisimpien ihmisten kirjoituksia nähdystä, koetusta, kuullusta, kuvitellusta ja luetusta. Sellaisenakin se on kiehtova kokoelma tarinoita, taruja, opetuksia, myyttejä; niiden viisautta ja runollisuutta. Mistä näkökulmasta raamattua sitten katseleekin, varmaa on vain se, että sen sanoma ja ilmaisu kohtaavat jokaisen ihmisen omalla tavallaan"

Hannu Mäkelä on julkaissut Raamatun runous, raamatun viisaus. Ensimmäinen kirja vuonna 1988 kustantamo Fenlit Oy kautta.  Tätä samaa tekstiä on hän mukaillut tässä uudessakin teoksessa, mutta tähän kirjaan on tullut mukaan myös neljä muuta kirjaa  - voisiko sanoa, että tämä teos on läpikulku koko raamatun kertomuksista, vanhasta testamentista uuteen testamenttiin.

Hannu Mäkelä käyttää tässä teoksessaan raamatun vanhempaa käännöstä vuodelta 1933/1938. Minulle tämä käännös toki on lapsuudesta tuttu, mutta silti olen tykästynyt tähän uuteen käännökseen vuodelta 1992 - olen silloin ollut 21-vuotias ja elämässäni on ollut uskonnollisempi vaihe sitten rippikouluaikojen.  Lähes parikymmentä vuotta ehti kulua ennenkuin olen palannut sanan äärelle muulloinkin kuin joulun aikaan.  Toivon, että uskoni pysyy vahvana elämäni loppuun saakka - epäilyä ja kipuilua matkan varrella tulee olemaan, mutta toivottavasti en silloinkaan hylkää Jumalaa...

Saatteen lopuksi Hannu Mäkelä toteaa: " Kuka tahansa voi tehdä saman matkan ja kokea oman raamattunsa toisin, kuten moni varmasti myös tekee. Hyvä niin. Maailma on onneksemme yhä (vai pitäisikö nykyään sanoa vielä) sellainen. Kauan sitten kirjoitetut tekstit avautuvat edelleen jokaiselle, jolta lukemiseen ja luetun omakohtaiseen tulkitsemiseen löytyy avointa kiinnostusta ja halua."

Odotin jotenkin tältä teokselta enemmän "vapaampaa" raamattuun perustuvaa runollisuutta, mutta toisaalta tämä ei ole runoteos vaan katkelmia raamatun runoudesta ja viisaudesta.  Onhan kirja kirjastoissa luokiteltu luokkaan 22 Raamattu. Raamatutkimus. Kustantaja Paasilinna on kuitenkin kirjan taaksen painattanut kirjastoluokan 84.2 Romaanit.  Epäilenpä vaan, että onko teos esillä kirjakaupoissakaan tuossa luokassa (Kirjavälityksen tietokannan tietoa en pääse näin kotoa katsomaan, mutta voisin sen mielenkiinnosta katsoa töissäni kirjakaupassa).

Kirjan irtokannet ovat kauniit - valkoinen  käsitehdyn näköinen paperi, jossa raamatun alkusanoja käsialalla kirjoitettuna. Kirjaston kirjasta en pääse kurkkamaan onko kirjan varsinaisissa kansissa jotain erikoista.  Kannen on suunnitellut Marjaana Virta. Kiitos Paasilinna kustantamolle, joka painattaa kannen suunnitelijan nimenkin kirja sisälehtitietoihin - kirjaston kirjoissa kun tuo takakansitieto monesti peittyy lainaustarran alle.

Osa Hannu Mäkelän valitsemista raamatun teksteistä ovat tuttuja, perinteisiä joita kuullaan kirkkovuoden aikana jumalanpalveluksissa ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa.

En ole vielä lukenut raamattua kannesta kanteen - ehkä tämä teos avautuisi vielä paremmin, jos tuntisin raamatun kertomukset vielä paremmin.

Hannu Mäkelä: Raamatun runous ja viisaus, Paasilinna, 2014
Kannen suunnittelu: Marjaana Virta
Mistä hankittu: lainattu Nurmon kirjasto