keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kauimpana kuolemasta

Marraskuun alun lukupiirikirjana Kauhavan kirjastossa oli Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta. En ehtinyt lukemaan sitä ajoissa ja samalle illalle sattui myös Pohjanmaan Lausujien kokous.

Minulle jostain syystä Afrikkaan liittyvät realistiset romaanit ovat vaikeita lukea - en saa niiden tunnelmasta kiinni.  Tämänkin tarinan aikana oli välillä ahdistunut, välillä turhautunut. En tiedä miksi en pääse romaaneissa afrikkalaiseen maailmaan kiinni. Onko niiden ihmissuhteet ja elämäntapa jotain sellaista mikä ei minua kiinnosta. Kuitenkin olen lukenut Afrikan luonnosta ja eläimistä kirjoja - haenko vain jotain liian myönteistä tunnelmaa näistä tarinoista.

Paulin ja Estherin tarinat olivat traagisia omalla tavallaan.  Estherin ystävän Bessyn kohtalo oli järkyttävä, mutta silti se ei koskettanut minua  niinkuin olisin kuvitellut.  Paulin ja Johannan parisuhdeongelmat tuntuivat puisevalta.

Ympäristön kuvaukset olivat varmastikin todellista elämää kuvaaviakin, mutta joko en juuri nyt ollut vastaanottainen tälläisen jotenkin "likaisen" kurjuuden kuvaukseen tai sitten en vain osannut tulkita kirjaa siten, että se olisi minulle antanut jotain lukuelämyksenä.

Silti etsin yhä afrikkalaisuudesta kertovia romaanejakin - olivat ne sitten afrikkalaisten tai joidenkin muidenkin kirjoittamia.  Ehkä sydämeni vielä avautuu tälle maanosalle enemmänkin kuin luonnon ja eläinten kautta.

Kauimpana kuolemasta-romaanista ovat blogeissaan kirjoittaneet:

Amman lukuhetki
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
Järjellä ja tunteella
Kirjanurkkaus
Lumiomena
Mari A:n kirjablogi
Oota, mä luen tän eka
Rakkaudesta kirjoihin
Villasukka kirjahyllyssä

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta, Avain (pokkari), 2011
Kansi: Jarkko Virtanen
Mistä hankittu: Jalasjärven kirjastosta lukupiirikirjaksi Kauhavan kirjastoon

perjantai 25. marraskuuta 2016

Runo vieköön

Kesällä naapurin flikka antoi Facebook-ryhmä Roskalava Lapuassa nuorten runokirjan, jonka minä sitten kipaisin hakemassa omaan runokirjahyllyyni :)

Runo vieköön-runokokoelman on toimittanut Kari Levola.

Kirjan jälkisanoissa Kari Levola kirjoittaa:

"Meiltä puuttuu nuorille kirjoitettu runo. On mukavankin paljon lastenlyriikkaa ja ns. aikuislyriikka on elänyt vahvana läpi vuosien. Mutta nuortenlyriikka on puuttunut lähes kokonaan. Kun puhutaan "nuortenkirjoista" puhutaan proosasta"

Nämä jälkisanat Levola on kirjoittanut vuonna 2009, mikä on nuortenlyriikan tilanne nyt vuonna 2016, seitsemän vuotta myöhemmin.
Pikaisella haulla löysin:

Kirsi Kuronen; Likkojen lipas, Karisto 2011
Tuula Korolainen - Riitta Tulusto - Virpi Talvitie: Pää auki! : säkeitä nuorille, LK-kirjat, 2010
Aira Savisaari - Lotta Kauppi: Joku siipi pitäis olla, WSOY, 2009

Kari Levola otti yhteyttä nuorille proosaa kirjoittaneisiin  kirjailijoihin, jotka ovat kokeilleet myös laululyriikkaa tai runoja lapsille sekä nuoriin ja nuorekkaisiin runoilijoihin. Kuusitoista kirjailijaa sai runonsa valmiiksi tähän Runo vieköön-teokseen. He ovat  Jyrki Heikkinen, Niina Hakalahti, Hannu Hirvonen, Vilja-Tuulia Huotarinen, Hannele Huovi, Ville Hytönen, Markku Kaskela, Riina Katajavuori, Tomi Kontio, Tittamari Marttinen, Harri István Mäki, Mari Mörö, Sari Peltoniemi, Ilpo Tiihonen, Esko-Pekka Tiitinen ja Johanna Venho.

Toivo

Haluan kasvattaa pieniä metsiä,
niin pieniä, että ne voi nähdä vain suurennuslasilla
että nurin käännetty juomalasi on niiden kasvihuone.

Ja kun on pieni ja repaleinen olo,
voi ottaa kämmenelle kokonaisen metsän
ja nähdä miten rautahämähäkin kokoiset linnut lentelevät
puusta puuhun
miten miniaurinko loistaa kirkkaana kuin laservalo

ja että aina on toivoa, kaksimillisten mäntyjen juuret vahvoja.

- Niina Hakalahti.

Pienistä asioista toivo herää... pienistä kauneuden sirpaleista epätoivon alttarilla...


Unessa olet vapaa

Unessa olet vapaa tekemään
ihan mitä tahansa.
Voit lentää kuin lintu
ja soittaa mitä tahansa instrumenttia
vaivattomasti,
  kuin synnynnäinen virtuoosi

Ja mitä sinä teet?

Astut alastomana
luokan eteen.

- Hannu Hirvonen -

Olla oma itsensä, hyväksyä omat taitonsa ja virheensä - elämänpituinen matka....

Purje

Saaren siniharmaa purje
irtoaa kuvastaan, enkeli laskeutuu
metsän hampaisiin, kuuntelee
pisaroiden reikiä veden pinnasta
kajastavaa valoa
      sateen takana soi
ennustajan ääni

- Hannele Huovi -

Kaunista kuvailua, jota siivittää mystiikka

Yllä olevat kolme runoa puhuttelevat minua juuri nyt. Muiden runojen myötä palasin omaan nuoruuteeni - kipuihin, kasvuihin, rakastumisiin.  Runo vieköön on runoutta nuorista aikuisten näkökulmasta, mutta silti lähellä niitä tunteita, mitä luulen tämänkin päivän nuoren käyvän läpi - kahden nuoren äitinä jotain siitäkin maailmasta tiedän.

Runo vieköön-teoksesta on blogissaan kirjoittanut:

Periaatteessa kirjoista
Tarinoiden taikaa
Äikkä 3


Runo vieköön, Tammi, 2009
toim. Kari Levola
Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Aino Ahtiainen
Mistä hankittu: saatu lahjaksi







tiistai 1. marraskuuta 2016

Ilo puhua : ajatuksia puheilmaisusta

Jälleen syksyn myötä ovat alkaneet kansalaisopiston kurssit - näin myös Lapuan Lausujien runoryhmä. Ilmoittauduin myös keväälle Äänekäytön kurssille. Näistä kursseista innostuneena lainasin kirjastosta pinon puheen ja äänenkäytön kirjoja.

Ilo puhua on pikku kirjanen - Tietolipas-sarjan osa 78.  Kirjan on kirjoittanut Ritva Ahonen-Mäkelä.

Alkusannoissa Ahonen-Mäkelä kirjoittaa:

"Omistan ja osoitan kirjani niille, joiden ammattina on tai joiden ammattiin liittyy puheilmaisu: ko. opiskelijoista opettajiin, esiintyvistä taiteilijoista yleisöön"

 Opetustilanteen lähtökohdat

1 Opettaja ja oppilas

"Oppilaiden mielestä esiintymispelko, ramppikuume, kangistaa heidät. Yleisä koetaan monisilmäisenä, monikorvaisena hirviönä, kuunteleva ihminen vastustajana. Kukaan ei kuitenkaan sano, että puuttuisi halua puhua ihmisille. On tarve puhua ja tulla kuulluksi ja vaikuttaa. Kyky vain puuttuu, niin uskotaan."  (s. 11)

2 Luovasti esittävä ihminen

"Tälläinen luonnollinen, elävä esitystilanne ei suinkaan synny itsestäään, vaan sen takana on vuosien työ. Luovasti esittävän ihmisen - olkoon hän lausuja, näyttelijä, opettaja, pappi, poliitikko, kuka tahansa - täytyy osata kehittää itsessään tiettyjä ominaisuuksia. Onnistumisen edellytys ovat herkkyys, mielikuvitus ,tarkkailun ja keskittymisen taito." (s. 12-13)

3 Arvostelusta opetustilanteessa

"Arvostelu-sanan kantana on "arvo". Arvostelulla ei suinkaan tarkoiteta ainoastaan arvon puuttumisen osoittamista, vaan ennen kaikkea arvojen löytämistä ja tunnustamista ja punnintaa. Arvostelu ei siis yksinomaan voi olla virheiden ja puutteiden esiintuomista, vaan molempien - arvottoman ja arvokkaat - tasapuolista tarkastelua." (s. 23)

4 Aitoudesta

"Jokainen esittäjä tahtoo valloittaa yleisönsä, vähintään tavoittaa sen." (s. 30)

"... mutta täysipainoinen ei esitys koskaan ole ilman että sitä kannattavat nämä molemmat: aitous ja ammattitaito"  (s. 30)

Tehostus eli tehokeinojen käyttö puheilmaisussa

1 Puheopin käsitteestä

Kirja on kirjoitettu 1980-luvun alussa, jolloin puheoppi käsitteenä ei ole ollut vielä kovin kauan käytössä. Nyt 2010-luvulla  mm. Tampereen yliopistosta voi opiskella Puheoppia.

"Emme voi erottaa kuin ajatuskokeena puheteknikkoa, puhetaituria, retorikkoa ja ilmaisuntaitajaa toisistaan. Puheopin kolmijako on siis käyttökelpoinen työhypoteesi ja suo mahdollisuuden  eri tavoin ja eri suuntiin keskittyneiden opettajien työskentelylle. Myös näin on mahdollista oppilaiden keskittyminen taipumuksiaan vastaaville aloille." (s. 38)

2 Tietoiset tehokeinot

Tauko - tauon tehokas käyttö kysyy varmuutta; se on tietoiista keinoista itsenäisin.
Esitauko - tunnevoimaiset esitykset
Jälkitauko - tunnevireen jatkaminen

Oratorinen - puhetaitoon liittyvä
Emfaattinen - tunnevoittoinen tehoste, mahtipohtisuus
Prosidinen paussi - antiikin runomitan tahtilepo
Jaksottelu eli fraseeraus

"Taitavaa taukojen käyttöä edellyttää ns. dramaattisesti äkkikäänteinen esitys, asiapitoinen selostus tai erityisesti moderni runo, jossa voidaan yhdistää asioita erottamalla niitä toisistaan." (s. 41)

"Taukojen hallittu käyttö  johtaa esityksen selvyyteen ja kirkkauteen" (s. 42)

Painotus

Tärkeät kohdat sanotaan ääntä voimistamalla - yksistään käytettynä ikävää ja yksitoikkoista
Vähennä voimaa, tauota, tempoa kiihdyttäen tai hidastaen ,säveltason mataloittaminen tai korottaminen.

Hyvä esitys on niukasti painotettua. Iskevä painotus on rauhallista.

"Pane paino sille ja sille sanalle" on huono neuvo. Parempi, joskin ohjaajan taitoa kysyvämpi on jälleen kiertotie: mikä on tärkeää, mikä pääasia? Silloin oppilas itse on mukana keinojen löytämisessä, ja tulos on luontevampi, järkevämpi, kauniimpi"  (s. 45)

Tempo

"Tempo eli vauhditus on tietoisista tehokeinoista kenties vaikein oppia." (s. 45)

Nopeasta temposta on erotettava hätiköinti.

"Monet ihmiset kiirehtivät, vain hermostoneisuuttaan; he saattavat myös pelätä ikävysttävänsä kuulijoitaan, ja siksi esitys on kilpajuoksua ajan kanssa." (s. 45)

"Voimme pyytää ohjattavamme viipymään jossakin sanassa tai puhunnoksessa; voimme selittää, että jokin sana on "suuri" taikka "avara" ; voimme kysyä, miksi suotta kiiruhdetaan voimme kysyä, eikö ole mitään syytä vilkastua."  (s. 47)

3 Tunnetehotus

Sointivärit

"Kasvot paljastavat ilmein ja ruumis elein sielunelämän liikahduksia. Äänessä näitä ilmaisevat sointivärit, joiden osaava käyttö on ilmaisullisista tehokeinoista vaikuttavin" (s. 49-50)

Runosopista tuttu äännemaalailu on sukua puheopin sointiväreille.

Pyri pois akustisesta kuvittelusta, oman äänen kuulostelusta. Ääniharjoituksista ei kuuntelua voi syrjäyttää, mutta esityshetkellä se ei auta eikä sitä saa sallia.

On osattava kuvitella tunteita, joita ei ehkä koskaan ole tuntenut, jotta niiden ilmaisu sointiväriä myöten olisi uskottava.

"Koko sielunelämäämme kuvastava ääni-ilmaisumme ei siis ole pelkkä ääni, vaan se on kietoutuneena pantomimiikkaan (elenäytelmä, äänetön näytelmäesitys), gestiikkaan (elehtiminen ja ilmeet) , mimiikkaan (esiintyminen, joka perustuu eleisiin ja ilmeisiin) - tätä kytkeytyneisyyttå on pyrittävä käyttämään hyväksi." (s. 54)

Sävelkulku

"Sävelkulun (meloksen) tarkoituksenmukainen hallinta on erittäin arka asia, mutta samoin kuin sointivärien tietoisessa käytössä voidaan tässäkin kehittyä."  (s. 54)

Liu'untaharjoitukset, aste asteelta sävelkulun mataloittaminen ja nostaminen ilman painotusta.

"Oman suotuisan puhekorkeuden löytäminen on monelle suuri yllätys; äänen lepokorkeuden löytämisestä käsin voi äänen liikkuma-alaa harjoittaa selkeämmin." (s. 55)

Vältä kaavamaista sävelkulkua.

"Murteemme tarjoavat mitä moninaisempia sävelkulun ja intonaation vaihteluita" (s. 55)

4 Hengitys - rytmi - eutonia

Hengitys

"Hengitys on ilmaisullisen ihmisen ravintoa, jonka oikeasta hyväkskäytöstä syntyy vapautunut, mahdollisuuksista rikas ääni" (s. 60)

Rytmi

"Meille esittäjille ikään kuin itsestään luontuvat tietyn kirjailijan käyttämät jaksottelut ja rytmikuviot: voimme puhua hänen tekstejään kuin omaa äidinkieltämme. Jokin toinen taas vaivoin aukeaa, jos aukeaa ollenkaan. Tämä johtunee siitä, että esittäjän oma jäljittelemätön, persoonallinen rytmi ei ole sama kuin kirjailijan." (s. 61)

Eutonia

"Eutonia ei ole näennäistä luovuutta tai rentoutta; se ei ole ruumiin ja sielun yhteyden tajuattomuutta; se ei ole ajatuksen tai puheen holtittimuutta; se ei ole suorituksesta suurin piirtein tai vaistonvaraisesti  selviämistä; se ei ole ilmaisun muodottomuutta."  (s. 62)

Sirkustaiteilija, viulunsoittaja, kreikkalaisen miestanssijat - englantilainen sana dignity kuvastanee sisäistä ja ulkoista ryhtiä.

"Se (eutonia) tarkoittaa fyysisten ja henkisten voimien saumatonta yhteistyötä, eri jännitystilojen höyhenkeveää vuorottelua, luovaa rytmiä määrätavoitteeseen pääsemseksi." (s. 64)

Ilo puhua

1 Ilon pilaajat

"Jokaisessa ryhmässä voi havaita myös yksilöitä, jotka eivät halua huomata toisten edistymistä ja näin omalla passiivisella tavallaan jarruttavat sitä"  (s. 66)

"Ilon pilaajan tuntee myös siitä, että hänelle kaikki on koko ajan "vaikeata". Hänen on vaikea käsittää, löytää yhteyksiä, motivaatiota, vaikea ilmaista, vaikea löytää kontakteja. Tai sitten ilon pilaaja on selvillä tai ainakin luulee tietävänsä kaikesta syvemmin, paremmin ja tarkemmin kuin muut."  (s. 67)

Käytöksen syynä useinmiten esiintymisen pelko, ramppikuume. Sitä ei voi kokonaan voittaa, mutta sitä voi säädellä.

2 Mistä ilo?

Ammattitaito

Iloinen kuri

By heart

Puhua - olla ihminen


Ritva Ahonen-Mäkelä: Ilo puhua: ajatuksia puheilmaisusta, SKS, 1985
Kansi: Osmo Omenamäki
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto