perjantai 25. marraskuuta 2016

Runo vieköön

Kesällä naapurin flikka antoi Facebook-ryhmä Roskalava Lapuassa nuorten runokirjan, jonka minä sitten kipaisin hakemassa omaan runokirjahyllyyni :)

Runo vieköön-runokokoelman on toimittanut Kari Levola.

Kirjan jälkisanoissa Kari Levola kirjoittaa:

"Meiltä puuttuu nuorille kirjoitettu runo. On mukavankin paljon lastenlyriikkaa ja ns. aikuislyriikka on elänyt vahvana läpi vuosien. Mutta nuortenlyriikka on puuttunut lähes kokonaan. Kun puhutaan "nuortenkirjoista" puhutaan proosasta"

Nämä jälkisanat Levola on kirjoittanut vuonna 2009, mikä on nuortenlyriikan tilanne nyt vuonna 2016, seitsemän vuotta myöhemmin.
Pikaisella haulla löysin:

Kirsi Kuronen; Likkojen lipas, Karisto 2011
Tuula Korolainen - Riitta Tulusto - Virpi Talvitie: Pää auki! : säkeitä nuorille, LK-kirjat, 2010
Aira Savisaari - Lotta Kauppi: Joku siipi pitäis olla, WSOY, 2009

Kari Levola otti yhteyttä nuorille proosaa kirjoittaneisiin  kirjailijoihin, jotka ovat kokeilleet myös laululyriikkaa tai runoja lapsille sekä nuoriin ja nuorekkaisiin runoilijoihin. Kuusitoista kirjailijaa sai runonsa valmiiksi tähän Runo vieköön-teokseen. He ovat  Jyrki Heikkinen, Niina Hakalahti, Hannu Hirvonen, Vilja-Tuulia Huotarinen, Hannele Huovi, Ville Hytönen, Markku Kaskela, Riina Katajavuori, Tomi Kontio, Tittamari Marttinen, Harri István Mäki, Mari Mörö, Sari Peltoniemi, Ilpo Tiihonen, Esko-Pekka Tiitinen ja Johanna Venho.

Toivo

Haluan kasvattaa pieniä metsiä,
niin pieniä, että ne voi nähdä vain suurennuslasilla
että nurin käännetty juomalasi on niiden kasvihuone.

Ja kun on pieni ja repaleinen olo,
voi ottaa kämmenelle kokonaisen metsän
ja nähdä miten rautahämähäkin kokoiset linnut lentelevät
puusta puuhun
miten miniaurinko loistaa kirkkaana kuin laservalo

ja että aina on toivoa, kaksimillisten mäntyjen juuret vahvoja.

- Niina Hakalahti.

Pienistä asioista toivo herää... pienistä kauneuden sirpaleista epätoivon alttarilla...


Unessa olet vapaa

Unessa olet vapaa tekemään
ihan mitä tahansa.
Voit lentää kuin lintu
ja soittaa mitä tahansa instrumenttia
vaivattomasti,
  kuin synnynnäinen virtuoosi

Ja mitä sinä teet?

Astut alastomana
luokan eteen.

- Hannu Hirvonen -

Olla oma itsensä, hyväksyä omat taitonsa ja virheensä - elämänpituinen matka....

Purje

Saaren siniharmaa purje
irtoaa kuvastaan, enkeli laskeutuu
metsän hampaisiin, kuuntelee
pisaroiden reikiä veden pinnasta
kajastavaa valoa
      sateen takana soi
ennustajan ääni

- Hannele Huovi -

Kaunista kuvailua, jota siivittää mystiikka

Yllä olevat kolme runoa puhuttelevat minua juuri nyt. Muiden runojen myötä palasin omaan nuoruuteeni - kipuihin, kasvuihin, rakastumisiin.  Runo vieköön on runoutta nuorista aikuisten näkökulmasta, mutta silti lähellä niitä tunteita, mitä luulen tämänkin päivän nuoren käyvän läpi - kahden nuoren äitinä jotain siitäkin maailmasta tiedän.

Runo vieköön-teoksesta on blogissaan kirjoittanut:

Periaatteessa kirjoista
Tarinoiden taikaa
Äikkä 3


Runo vieköön, Tammi, 2009
toim. Kari Levola
Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Aino Ahtiainen
Mistä hankittu: saatu lahjaksi







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti