torstai 8. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua, Annika

Eila Maria Väätäisen hellyttävä joulun tarina Annikasta ja hillityt Kaarina Järven kuvat tuovat tämän lastenkirjan äärellä hyvän joulumielen.  Arkisten joulupuuhien lomassa tuodaan joulun sanoma esille. Annikalle sattuu kommeluksia, jotka hymyilyttävät aikuistakin lukijaa. Neekeri-sanan käyttö kalsahtaa korvaani  puhuttaessa tiernapojista. Kirja on julkaistu 1986....  olen ollut silloin 15-vuotias, mutta en muista neekeri-sanaa käytettävän myönteisessä mielessä (ellei ota huomioon Peppi Pitkätossua tai Agatha Christien dekkaria). Minulle neekeri-sana on aina ollut haukkumasana - nykyään sanottaisiin että rasistinen.  Jos lukisin tarinan ääneen, niin vaihtaisin neekeri-sanan kohdalle tummaihoinen. Vaikka tässä tiernapoika-kohtauksessa onkin Mari-tyttönen maalannut kasvonsa tummiksi,  Toisaalta miksi ei tässä tarinassa käytetty sanaa murjaani...
Hyvää Joulua, Annika tarina loppuu viimeiseen jouluanajan tapahtumaan eli loppiaiseen, Kolmen Itämaan tietäjän saapumiseen Jeesus-lapsen luo.

Eila Maria Väätäinen: Hyvää Joulua, Annika, Herättäjä-Yhdistys, 1986
kuvitus Kaarina Järvi
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti