torstai 8. joulukuuta 2016

Paavo Ruotsalainen

Aukusti Oravala on kirjoittainut Paavo Ruotsalaisesta sekä elämäkerran että Erämaan profeetta-nimisen romaanin. Olen lukenut ensin tuon romaanin, joka oli huomattavasti laajemmin kirjoitettu kuin tämä elämäkerta.   Erämaan profeetta julkaistiinkin kolme vuotta jälkeen Paavo Ruotsalainen-elämäkerran, vuonna 1916.

Oravala kirjoittaa Lukijalle-esipuheessaan:

"Vaikka Paavo Ruotsalainen on jokaiselle suomalaiselle, jolle saattaa asettaa joitakin vaatimuksia oman kansansa tuntemisen nähden, ainakin nimeltään tuttu, on hänestä tuskin olemassa muuta elämäkerrallista esitystä kuin pastori Ernesti Kyanderin 1882 julkaisema kirjanen Paavo Ruotsalainen eli Herännäisyys Pohjois-Savossa. On senvuoksi enemmän kuin ajan vaatima, on laiminlyönnin korjaamista ja merkillisen miehen muiston velvoittamaa liittää hänen nimensä ja elämäkertansa Suomen kristikansan merkkimiesten nimien ja elämäkertojen joukkoon. Ja tätä sitä enemmän, kun tuskin ainoatakaan sivistyshistoriallista teosta viime vuosisadan vaiheista on kirjoitettu, missä ei herännäisyys ja Paavo Ruotsalainen olisi mukana."

Ernesti Kyanderin kirjanen julkaistiin 30 vuotta jälkeen Paavo Ruotsalaisen kuoleman, Oravalan teos 61 vuotta jälkeen Ukko-Paavon poismenon.

Sen jälkeen on julkaistu useita Paavo Ruotsalaista käsitteleviä teoksia - elämäkerrallisia ja romaanejakin.  Ensi vuonna tulee kuluneeksi 240 vuotta Paavo Ruotsalaisen syntymästä. Tammikuussa aion aloittaa lukuprojektin, jossa luen nuo muidenkin kirjoittamat teokset. Aukusti Oravalan teosten lukeminen on loppusuoralla - vielä yksi on lukematta ja sen jälkeen luen hänestä kirjoitetun elämäkerran Riitta Karvonen: Aukusti Oravala, pappi ja kirjailija (Herättäjä-Yhdistys, 2016)

Vaan millainen oli Oravalan Ukko-Paavosta kirjoittama elämäkerta. Teos on luonnollisesti tuon ajan tapaan kirjoitettu ja minulle jo tutulla tyylilläkin - olenhan lukenut Oravalan kirjoittamat muutkin elämäkerrat herännäisjohtajista. Jotakin viehättävää ja erityisesti historiallista tunnetta nämä vanhat elämäkerrat ovat minussa herättäneet.

Ensimmäinen luku  1777-1820

Paavo Ruotsalainen syntyi 9.7.1777 Lapinlahden seurakunnan Tölvänniemen talossa Onkiveden kylässä. Lapinlahden seurakunta kuului silloin Iisalmen emäseurakuntaan.  Piti kartasta vielä tarkistaa Lapinlahden sijainti tarkalleen ja mitä ovatkaan ne naapuripitäjät (Iisalmi, Kuopio, Rautavaara, Siilinjärvi ja Sonkajärvi). Lapinlahdella kulkee myös Paavon Polku-niminen vaellusreitti. Sinne olisi joskus mukava lähteä vaeltamaan - 95 km on aika pitkä matka, joten lähtisin sille matkalle jonkun ryhmän mukana.
Paavon äiti Anna Helena Svan on ollut ruotsinkielentaitoinen - sen ajan mittapuun mukaan on Paavo saanut sivistystä äidin perintönä.  Paavo oli seitsemästä sisaruksesta vanhin.
Oravala kirjoittaa:
"Paavon vielä pienenä poikasena ollessa teetätti äiti hänelle herraskaiset vaatteet ja kaikesta päättäen aikoi kasvattaa hänestä sukunsa jatkajan. Lapsen lahjat ja aikaisin esiintyvä älykkyys kannustivatkin äidin mielikuvitusta ja ruokkivat hänen unelmiansa" (s. 11)

Paavon setä, joka asui samassa talossa ei pitänyt näistä herraskaisista eleistä vaan kitki sitä Paavosta hellyydellä ja ivalla. Eräänä päivänä setä antoi Paavolle vuoden 1776 painosta olevan raamatun. Paavo luki raamattunsa kolme kertaa ja siitä tuli hyvin tärkeä kirja hänen elämässään jo pienenä poikana - olihanhan oppinut lukemaan 6-vuotiaana. Oravala kirjoittaa että tuohon aikaan raamattu oli hyvin kallis kirja ostaa.

Paavon ollessa 10-vuotias muuttivat he Sutelansaaren taloon Sutelan kylään ja myöhemmin Huhta-ahon taloon Varpasen pohjoisrannalle.

Paavon rippikouluopettajana oli Iisalmen kirkkoherra Johan Lagus ja Paavo oli hänen parhaita oppilaitaan. Opetus oli kuitenkin siihen aikaan sellaista, joka ei nuorissa saanut syntymään hengellisen elämän paloa. Paavokin turvasi raamattuun etsiessään vastauksia sielunsa suuriin kysymyksiin.

"Sillä välin kun Paavo taisteli nuoruutensa taisteluita, alkoi Sutelan saapua sanomia ihmeellisistä asioista, joita oli tapahtunut Savojärven kylässä, pari peninkulmaa Paavon kotipaikalta. Asikkalan ja Heikkilän talon väki oli eräänä heinäkuun päivänä 1796 ollut heinänteossa Telpäs-nimisellä niityllä. Näkymätön voima oli täällä painanut heinäväen maahan; toiset puhuneet oudoilla kielillä oudoista asioista.  Ja ennen pitkää levisivät herätykset, jotka näin olivat alkaneet, kautta koko Savojärven kylän. Oli syntynyt uusi, kummallinen elämä kylässä.  Ihmiset itkivät ja iloitsivat, puhuivat parannuksen asiasta, kun milloin toisensa tiellä tapasivat, kokoontuivat toistensa luo veisaamaan, lukemaan ja jumalansanaa harjoittamaan." (s. 14)

Paavo oli 19-vuotias, kun nämä Savojärven herätykset alkoivat.  Paavo kävi näiden heränneiden parissa, mutta heidän johtajiensa Juhana Martikaisen ja myöhemmin Juhana Lustigin puheet eivät hänelle herätystä tuoneet.

"Paavon syvempi kokemus, tarkempi oman itsensä tunto ja omaan itseensä vaativampi mieli, oli joka hänet eroitti Martikaisesta ja Lustigista ja savojärveläisistä heränneistä. Heissä oli samaa henkeä, samoja kokemuksia, mutta Paavolla oli syvempi sisällinen elämä, särkyneempi sydän ja Jumalan tuomioiden alla nöyrtyneempi mieli." (s. 17)

1799 lähti Paavo kulkien talosta taloon Jaakko Högmanin, seppämestarin Iistä jalanjäljillä - Paavo oli sattumalta kuullut tästä heränneestä ja valistuneesta miehestä.
Pitkän ja vaikean matkan jälkeen Paavo saapui sepän pajalle.

"Paavo oli tottunut jo jos jotakin kestämään, pilkkaa ja pahoja puheita, kovia ja ankaroita sanoja kotona ja kylässä. Mutta kuinka oikaan, muuttui sävy sepän sanoissa, sydän lämpeni ja heltyi ja aukesi ja pian istuivat he jo ystävinä, samasta hengestä ja mielestä osallisina." (s. 19)

Seppä Högman sanoi Paavolle "Yksi sinulta puutu ja sen yhden kanssa kaiki - Kristuksen sisällinen tunto"  (s. 19)

Paavon puheet heränneitten keskuudessa eivät ottaneet tuulta, vaan hän joutui taistelemaan Lustigin puheita vastaan pitkään. Paavo kävi vielä kertaalleen seppä Högmaninkin luona.

1800 Paavo oli vihitty Riitta Ollikaisen kanssa. He asuivat Vuorisen järven rannalla. Elämä oli karua ja ankaraa - halla vei monesti sadon.  Paavon oli lähdettävä kerjäämään jyviä lainaksi rikkaalta naapurilta Jonsan Sutiselta.  Paavo myi Vuorisen 1815 ja sai sitten apeltansa Koskiniemen talon,  joka sijaitsi Varpasjärvestä Jokijärveen juoksevan joen rannalla.  Elämä ei sielläkään ollu helpompaa. Paavo täytyi suorittaa toisille perillisille osa talosta ja seuraava vuosi oli ankara katovuosi. Talontyöt jäivät, kun Paavo kulki pitkillä seuramatkoilla puhumassa.

Heillä oli kuusi lasta. Kesällä 1817 he yrittivät matkata Puolaan. Paavo myi talonsa langolleen. He eivät päässeet Viipuria pidemmälle.  Maaherra ei antanut passia Paavolle. Heidän oli palattava takaisin. He asettuivat asumaan Pienen Soukan torppaan Syvärijärven Aholansaaren maalle. Paavosta tuli siten nilsiäläinen.

Paavon taipaleet jatkuivat ulkopuolelle oman pitäjän - herätyksiä tapahtui joka puolella.

Toinen luku 1820-1834

"Paavon vaikutus ja valta ulottui jo Pohjois-Savosta Pohjois-Karjalaan saakka. Tuli joka kerran oli syttynyt, levisi nopeasti seurakunnasta toiseen kylästä, talosta, torpasta toiseen kylään, taloon ja torppaan." (s. 41)

Vastatuulen ja taistelujen ajat tulivat vastaan. Liperissä oli Henrik Renqvistin johtama herätys.  Renqvistiläisyys oli siis Itä-Suomen rukoilevaisuutta.

1820 Iisalmen rovasti P. J. Collan teki ilmoituksen Kuopion maaherralle hartausseuroista.
"Silloin säikähtivät heränneet. He olivat tottuneet seuramenoihinsa ja ne olivat tulleet jo heille välttämättömiksi. He olivat saaneet rakennusta ja elämää ja niiden avulla ajaneet asiaansa ja levittäneet liikettänsä." (s. 49)

Seuranpitojen kielto annettiin 1823 ja uusittiin 1828. Kielloista ja uhkauksista huolimatta herätys levisi ja herännnäisyys vahvistui. Seuramenoja pidettiin salaa.

Yksi synkimmistä hetkistä Paavo elämässä oli, kun hänen poikansa Juhana murhattiin

Paavon vaimo Riitta kuoli 1831. Paavo meni naimisiin samana vuonna palvelijattarensa Anna Loviisa Savolaisen kanssa.

Kolmas luku 1834-1843

Paavon seuramatkat laajenivat Pohjanmaalle. Näillä matkoilla hän tapasi Jonas Laguksen ja Niilo Kustaa Malmbergin.
"Oli ollut vain ajan kysymys, milloin nämä kaksi liikettä, savolainen ja pohjalainen, sekä niiden johtomiehet yhtyisivät."  (s. 86)

Vieläkään ei herännäisyys ja sen johtajat saaneet olla rauhassa. Kalajoen käräjät tuomitsivat muutamia talonpoikia sakkoihin seurojen pitämisestä kotoinaan.  Myös Paavo Ruotsalainen tuomittiin maksamaan sakkoja, mutta Vaasan hovioikeus vapautti hänet sakoista.

Kotipaikkakunnallani, täällä Lapualla Paavo Ruotsalainen on käynyt ensimmäisen kerran 1839 (s. 97).

Neljäs luku 1843-1852

"Epäilemättä vaikutti Paavon persoonallisuus paljon siihen, että heränneet papit likenivät kansaa, astuivat alas siltä korkealta korokkeelltaan, johon virka, herruus ja hierarkinen henki oli kirkonmiehet koroittanut" (s. 111)

Fredrik Gabriel Hedberg irtaantui heränneistä perustaen evankelisen herätysliikkeen, jonka nykyään tunnetaan nimellä SLEY - Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.

Paavo Ruotsalainen kuoli 27.1.1852. Hänet on haudattu Nilsiän hautausmaalle.

Viides luku 

"Kaikesta päätellen on Paavo ollut verraton puhuja. Hänen sanansa painuivat lähtemättömästi kuulijan mieleen." (s, 149)

"Kun muistamme, millainen Paavon asema oli herännäisliikkeessä vuosikymmenien kuluessa, on hyvin ymmärrettävissä hänen puheittensa ja esitystapansa esikuvallinen vaikutus ajan heränneiden pappien saarnaan ja seurapuheisiin." (s, 150)



Aukusti Oravala: Paavo Ruotsalainen, Gummerus, 2.p., 1918
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



1 kommentti:

  1. Kiinnostava bloggaus. Itselläni on lukupinossa Kokkosen Viimeiset kiusaukset näytelmä, joka käsittelee juurikin Paavo Ruotsalaista ....

    VastaaPoista