tiistai 31. tammikuuta 2017

Köyhää väkeä

Neljättä klassikkohaastetta emännöi Yöpöydän kirjat-kirjablogi. Tähän klassikkohaasteeseen valitsin ulkomaisen mieskirjailijan, jolta en ollut aikaisemmin lukenut yhtään teosta. F.M. Dostojevskin Köyhää väkeä on hänen esikoisteoksensa.

Köyhää väkeä on kirjeromaani, jossa vaatimaton virkamies Makar Devuškin ja nuori kaunis neito Varvara Dobroselova ystävystyvät ja aloittavat kirjeenvaihdon.

Heidän elämäänsä ja tunteitansa kuvataan siten kirjeiden kautta. Kirjeet ovat yleensä muutaman sivun pituisia.  Makar ja Varvara aloittavat jokaisen kirjeensä hyvin kuvailevin sanoin:
"Verraton,oma rakas Varvara Aleksejevna!"
"Arvoisa Makar Aleksejevitš!"
"Varinka, kyyhkykulta, oma pikkarainen!"
"Kyyhkykulta, kullannuppuseni!"
"Kallis ystävä Makar Aleksejevitš!"
"Kalleimpani, Varvara Aleksejevna!"
"Pikku enkelini, oma rakkaani, Varvara Aleksejevna!"
"Kaikkein kunnioittettavin Makar Aleksejevitš!"
"Oma ainokainen, Varvara Aleksejevna!"

Myös allekirjoitukset ovat yhtä kuvailevia:

nöyrimmäksi palvelijaksenne ja uskollimaksi ystäväksenne.  Makar Devuškin
Teidän vilpitön ystävänne.  Makar Devuškin

Näine toivotuksineni minulla on kunnia jäädä kaikkein uskollisimmaksi ja nöyrimmäksi palvelijaksenne.  Varvara Dobroselova

Jokaista teidän pikku sormeane erikseen suudellen jään kaikkein uskollisimmaksi, ikuisesti muuttumattomaksi ystäväksenne. Makar Devuškin

Teitä sydämestään rakastava. Varvara Dobroselova

Makarin ja Varvaran rakkaustarinalla ei ole onnellista loppua - nuori neiti joutuu olosuhteitten pakosta valitsemaan elämänsä toisin...

Kumpikin kirjeenkirjoittajista kertoo koskettavia tapahtumia naapureistaan ja erityisesti Makar Devuškin kertoo myös työyhteisöstään.   Varvara-neiti uskoutuu Makar-herralle häntä kohdanneesta ikävästä välikohtauksesta, joka on koitunut hänen maineensa menetykseksi.

Köyhyys ja pula tulevat esiin kirjeissä, mutta silti he pääsevät joskus nauttimaan kulttuurisista elämyksistä. He jopa lainaavat toisilleen kirjojakin, joista keskustelevat hyvinkin tunteikkaasti.

Köyhää väkeä ei lukuelämyksenä tuonut minulle suurempia kohokohtia, mutta ehkäpä jonain päivänä luen Martti Anhavan uudemmankin käännöksen.  Dostojevskia kuitenkin jossain vaiheessa luen lisääkin.

Venäläinen kirjallisuus muutenkin on minulle vielä tuntematonta.  Köyhää väkeä teosta ennen olen lukenut vain yhden venäläiskirjalijan kirjan, Ljudmila Ulitskajan  Iloiset hautajaiset

F.M. Dostojevski: Köyhää väkeä,  (Salamanteri-sarja) Otava, 1981
(alkuteos venäl. Bednyje ljudi, 1846)
suom. Ida Pekari
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto



maanantai 30. tammikuuta 2017

Terve ääni: Äänen hoidon ABC

Viime viikon Kirjalla kuntoon -teemaviikkoon sopii hyvin tämä Marketta Sihvon kirja Terve ääni: Äänen hoidon ABC.  Kirjaa elävöittävät Maija Paavilaisen mustavalkoiset kuvat aforistisine teksteineen.

Kirja jakaantuu viiteen osioon ja kuudentena on LAX VOX-rentoutusletkun käyttöohjeet.

IHMISÄÄNI
Millainen on ihmisääni, miten se syntyy, millainen on toimiva ääni. Kappaleesta löytyy myös kaksi reseptiä äänenhuoltoon.

TERVEEN ÄÄNEN ABC
Terveen äänen hoitamiseen kuuluu oikeanlainen asento ja rentoutuminen.  Kirjassa annetaan hyviä, yksinkertaisia ohjeita tasapainon löytämiseen.  Hengitys on olennainen osa ääntämme.  Hengitysharjoitukset ovat tärkeä osa työtä, missä puhetta käytetään – ammattipuhujat, runonlausujat, asiakaspalvelussa työskentelevät jne.

ÄÄNEEN PUHUMINEN
Ääneen puhuminen on puhetyössä tärkein työväline, jos ääni menee huonon kuntoon, se vaikeuttaa elämää olennaisesti.  Puhumisen lisäksi on hyvä osata myös kuunnella.  Puhetyylit erilaisissa puhetilanteissa tulevat tutummiksi harjoituksen myötä.  Haastetta äänelle tuovat myös olosuhteet, kuten tila, huoneilma ja taustamelu.  Apuvälineitä on saatavilla jokaisen tarpeeseen – erilaisista mikrofoneista erilaisiin lukulaitteisiin.

ENTÄ JOS ÄÄNI EI TOIMI?
LAX VOX-rentoutusletkun käyttämistä pitäisi rohjeta käyttää ja samoin vedellä/suolavedellä kurlaamista, kun mulla tahtoo kertyä ikävää limaa kurkunpohjalle ja yritän epätoivoisesti rykimällä päästä tukehtumistunteesta pois ja sekös vaan pahentaa asiaa. En ole vuosiin kokeillut kurlata, kun pelkään hotaisevani henkitorveen vettä…

ÄÄNEN TERVEYDEN YLLÄPITO
”Terve ääni on elimistön hyvän toiminnan tulos. Ihmisen mieli ja keho toimivat aina yhdessä. Siksi tietäminen, osaaminen ja omaan ääneen luottaminen rakentavat itsetuntoa, tuovat iloa ja vapauttavat energiaa varsinaiseen työhön.” (s. 83)

Käytännönläheinen ja kätevä opaskirja äänen hoitamiseen.

Marketta Sihvo: Terve ääni: Äänen hoidon ABC, Kirjapaja, 2006
kuvat Maija Paavilainen
kansi: Jenny Haapimaa
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

torstai 26. tammikuuta 2017

Juhla on runojen aikaa

Juhla on runojen aikaa on lausuntataiteilija Liisa Majapuron toimittama kokoomateos vuodelta 1980. Hän kirjoittaa Lukijalle -esipuheessaan:

Juhla on valikoima jouluun, pääsiäiseen, juhannukseen sekä vappuun, äitienpäivään ja itsenäisyyspäivään liittyviä runoja

Joulun lämpö, pääsiäisen dramatiikka, juhannuksen heleys ja lempi sekä suomalaisen kesäyön lumo, vapun riehakkuus, äitienpäivän kodikkuus ja itsenäisyyspäivän tunnot ja juhlavuus, siinä lyhyesti eri juhla-aikojen tunnelmia, joita olen halunnut runojen valinnoilla välittää lukijalle

Luonnollisesti tästä runoantologiasta löytyy runoja Kantelettaresta sekä moni tuttu kansalaulukin. Klassikkorunoilijamme Eino Leino, Kaarlo Sarkia, P. Mustapää, Juhani Siljo, Aaro Hellaakoski, Lauri Pohjanpää, Larin-Kyösti, Aale Tynni, Katri Vala ja Uuno Kailas kuuluvat Majapuron suosikkirunoilijoihin.   Mutta myös ”uudempaa” klassikkorunoilijaa (1980-luvulla), kuten Mirkka Rekola, Sirkka Selja, Leena Krohn, Eeva-Liisa Manner, Rakel Liehu ja Anna-Maija Raittila
Teoksessa olevat runot olivat osaksi tuttuja, mutta myös tuntemattomampi runoilijoitakin tuli vastaan.  Ehkä tämänkin antologian voisin ostaa itsellenikin, jos siihen joskus antikvariaatissa törmäisin, vaikka suosin enemmän runoilijoiden omia teoksia.
Näin Suomen 100-vuotisjuhlavuotena mietin, miten paatoksellista ja surumielistä ovat monet runomme isänmaastamme.  Toki osa näistä tämän teoksenkin runoilijoista ovat syntyneet ja eläneet ennen Suomen itsenäisyyttä ja monet heistä ovat kokeneet sota-ajan. Silti kaipaan Suomeen ja suomalaisuuteen liittyviä runoja ajalta, jolloin oli itse lapsi (1970-luku), nuori (1980-luku), nuori aikuinen (1990-luku) ja onhan 2000-lukuakin kulunut jo reilu 16 vuotta.  Sellainen runoantologia olisi mieluinen lukea, jossa olisi useampia ”nykyajan” runoilijoiden runoja.

Valitsin Juhla on runojen aikaa -teoksen jokaisesta aihepiiristä yhden runon, joka minua tällä kertaa puhutteli:

JOULU: Anna-Maija Raittila: Pieni joululaulu
PÄÄSIÄINEN: Aari Surakka: Iltahartaus keväällä
JUHANNUS: Simo Korpela: Sunnuntaiaamuna
VAPPU: tästä en nyt löytänyt tällä kertaa mielirunoa, mietin vain, että eikö vappu ole muka muutakin kuin vain juomien juhlaa….
ÄITIENPÄIVÄ: Aune Vähäkangas: Tänä päivänä olen ajatellut sinua
ITSENÄISYYSPÄIVÄ: Helvi Juvonen: Kalliopohja

Juhla on runojen aikaa, toimittanut Liisa Majapuro, Karisto, 1980
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

tiistai 24. tammikuuta 2017

Vihreä tukka

Vihreä tukka on viimeinen romaani Aila Meriluodolta, jonka olen lukenut. Kaikki hänen runoteoksena ja romaaninsa on nyt kertaalleen luettu - tunnelma on hiukan haikea, olenhan viettänyt Ailan fiktiivisten tarinoiden ja runojen matkassa seitsemän kuukautta. Vielä ei tarvitse kokonaan heittää hyvästejä Ailalle. Muutama päivä sitten aloitin hänen kirjoittamansa ensimmäisen elämäkerran Mekko meni taululle.  Luulenpa että kevät ja kesäkin menevät vielä Ailan elämäntarinoiden parissa.

Ehkä vielä ihastelen Ailan tekstiä lukemalla hänen suomeksi kääntämiä teoksiaan, kuten
Kasper, Jesper ja Joonatan : kolme iloista rosvoa/Thorbjørn, Egner
Poika etsii kotia/Ott, Estrid
Poika uudella tiellä/Ott, Estrid
Aniara: katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa/Martinson, Harry
Vaahteramäen Eemeli/Lindgren, Astrid
Duinon elegiat/Rilke, Maria Rainer
Hiiren jouluaatto/Pröysen, Alf
Hokkuspokkusperhe/Fleischman, Sid
Inkiväärikoira/Estes, Eleanor
Israelin kärsimys/Sachs, Nelly
Joulupukin matka/Darázs, Borsi J.
Kotini on Manhattan/Neville, Emily
Marian pieni aasi/Sehlin, Gunhild
Musta veli/Brodtkorb, Reidar
Pro Patria/Stone, Steve
Pääskytyttö/Rodrian, Fred
Taikaliitu/Hopp, Zinken
Talo rannikolla/Streatfeild, Noel
Taru käärmeestä ja liljasta/Goethe, J.W. von
Tyttö vailla nimeä/Beckman, Gunnel
Viikonpäivät hippasilla/Steiniger, Kurt

Lukemani viimeinen Aila Meriluodon romaani Vihreä tukka on luokiteltu nuorten romaaniksi.  Kirjan takakannessa sen sanotaan olevan saturomaani, joten voisi se olla myös lastenromaanikin tai fantasiaromaani.
Eintel – puoliksi ihminen, puoliksi keijukainen haluaa, että ihmiset, maahiset, keijukaiset voivat elää sulassa sovussa.  Eintelin matka Koonan luo kuvataan fantasiamaailman kuvailuin.  Ennen matkaa Eintel on joutunut piilottelemaan vihreää tukkaansa, sillä ihmiset eivät pidä keijukaisista eivätkä maahisista.  Eintel saa tietää äidistään ja isästään Papaltaan vaikka Mummuli yrittää estää.
Kaunis, jännittävä tarina rakkaudesta, ystävyydestä ja toisista maailmoista. Hiukan ihmisten käyttämä slangi hymyilytti, mutta siihen olen jo niin tottunut Ailan muissa romaaneissa.

Aila Meriluoto: Vihreä tukka, WSOY, 1982
Mistä hankittu: lainattu Alahärmän kirjasto

Vihreä tukkaisesta Eintelistä blogissaan ovat kirjoittaneet:

Kirjamielellä
Luetut, lukemattomat
Valopolku

maanantai 23. tammikuuta 2017

Psykoanalyytikon psalmi

Aloitan blogikirjoittamisen usein etsimällä googlesta kirjailijasta tietoa.  Psykoanalyytikon psalmin kirjoittanut Veikko Viima osoittautuu salanimeksi. Kirjasampon sivuilta varmistuu, että kirjailijan oikea nimi on Hannu Purhonen.  Hannu Purhosen elämäkertatietoja löytyy Piikin suku-sivustolta, jossa mainitaan myös hänen kirjoittamansa teokset.

Kirjan kansikuva on mielenkiintoinen.  Sen on suunnittelut Seppo Välimäki.  Muistan vielä lapsuudestani tuon värisen kymmenen markan setelin.  Toinen kuva mielestäni on vanhasta virsikirjasta.  Korttipakan symbolit kirjan nimen vieressä tunnistan, mutta mikä on tuo viides symboli?  Kysymysmerkkirivi katkaisee oikeanpuolisen kuvan.  Miksiköhän kuvat ovat ylösalaisin? Keltainen väri oikeassa alakulmassa, punainen pystysuora viiva ja musta paksumpi vaakaviiva eivät minulle avaudu – tekevät kirjan kannesta hiukan sekavan näköisen.  Vasemmalla ylhäällä on harmahtava alue, jossa on kirjan nimi painettuna. 

Psykoanalyytikon psalmi on Herättäjä-Yhdistyksen julkaisema dekkarimainen romaani vuonna 1987.  Onkohan tämä jäänyt ainoaksi dekkari-genren julkaisuksi Herättäjä-Yhdistykseltä – se selvinnee, kun saa luetuksi kaikki heidän julkaisemansa romaanit.
Kirjan ensilehdellä Veikko Viima, vt. kirkkoherra kertoo löytäneensä edeltäjänsä papereista käsikirjoituksen tästä romaanista.  Veikko Viima päättää julkaista käsikirjoituksen sellaisenaan.  Henkilöiden nimet ja paikkakunta on muutettu, mutta muutoin tarina vaikuttaisi olevan tositarinaan perustuva.

Kirkkoherra tutkimassa mm. poliisiystävänsä kanssa paikkakunnan henkirikosta tuo mieleen heti televisiossa juuri menevät kaksi sarjaa: Isä Brown ja hänen laumansa sekä Grantchester.  Molempia sarjoja tykkään seurata.
Psykoanalyytikon psalmissa limittyvät kirkkoherran pohdiskeleva uskonelämä, muiden kyläläisten elämät sekä henkirikostutkinta.  Tämän dekkarimaisen tarinan ratkaisu pysyy salassa minulta viimeisille sivuille asti – rikokseen syyllistä tulee arvoiteltua useaan otteeseen. 


Hercule Poirotin tapainen loppuselvennys hymyilyttää, mutta se sopii tämän kirjan loppuun – uskonnollisten seurojen päätteeksi. 

Veikko Viima: Psykoanalyytikon psalmi, Herättäjä-Yhdistys, 1987
Kansi: Seppo Välimäki
Mistä hankittu: lainattu Jalasjärven kunnankirjasto

Kirjasta on arvostelu, mutta se paljastaa heti ensiriveillä henkirikoksen tekijän, joten en suosittele lukemaan tätä arvostelua, ennen kirjan lukemista!

maanantai 16. tammikuuta 2017

Niin matka hyvin päättyy

Ville Muilu (1915-1977) oli herännäispappi ja kirjailija.  Niin matka hyvin päättyy on yksi hänen viimeisistä julkaisemistaan romaaneista.

Tarinan kertoja kertoo Maria Otrasen tarinan. Maria syntyi vuonna 1864.  Maria kantoi mukanansa rippilahjaksi saamaansa virsi- ja evankeliumikirjaa. Jos oikein ymmärsin, Ville Muilu kertoo tositarinaa Maria Otrasesta ja hänellä on tämä Marian virsi- ja evankeliumikirja.
Marian uskonelämä ja matka Venäjälle vallankumousaikana. Elämä suomalaisena rajan takana, missä uskonto oli kiellettyä. Piti omaa historian tietämystään tarkistaa, että mistä vallankumouksesta oli tuolloin kyse.  Merkittäviä vallankumouksia on siis ollut useampia – helmikuun ja lokakuun vallankumoukset 1917.

Erikoisen kirjasta teki Marian ystävien Karjalan kieli, jota oli mielenkiintoista lukea, vaikka en ihan jokaista sanaa ymmärtänyt.
Monenlaisissa majoissa ja asumuksissa Maria eleli Venäjällä ja joutui vainotuksi ja vangituksi uskonsa takia. Omien lasten vallankumouksen ihannointi ja uskon hylkääminen surettivat Maria-äitiä.

Monien vuosikymmenien jälkeen Maria vihdoin pääsee takaisin Suomeen ja löytää lapsensakin, jotka jäivät Suomeen.  Yksi lapsista katosi Venäjällä ja toinen menehtyi sairauteen.
Tämäkin romaani on historiallinen romaani ja tässäkin kantaa uskon voima läpi vaikeuksien.

Ville Muilu: Niin matka hyvin päättyy, Herättäjä-Yhdistys, 1973
Kansi: Tapani Aartomaa
Mistä lainattu: Lapuan kaupunginkirjasto

Huutolaispoika

Tuure Vapaavuori (1905-1977) oli suomalainen lähetysjohtaja ja kirjailija. Hänet vihittiin papiksi 1929. Hän julkaisi tämän lukemani Huutolaispoika romaanin Herättäjä-Yhdistyksen kustantamana vuonna 1972.
Vapaavuoren romaanin huutolaispojan tarina sivua hänen tuntemansa henkilön elämää. Voidaan siis sanoa, että romaani on osittain tositarina.

Korvenmökin paitaressu

Korpelan talon läheisyydessä on pieni mökki, jossa asuu iäkäs mummo. Hänen tyttärensä oli tullut – lasta synnyttämään.  Poika syntyi heinäkuisena päivä ja äiti halusi pojalle nimeksi Antti.  Vaan ei riittänyt pienen pojan elämä äidille… veri veti maailmalle.
Mummonsa kanssa Antti-poika sai mökissä hetken elellä, kunnes tuli päivä, jolloin mummon voimat loppuivat – matka kohti vaivaistaloa alkoi.

”Huuvokas”

Antti-pojan kohtaloksi koitui huutolaisena eläminen.  Pariskunta, joka Antin huusi halvimmalla hinnalla – sehän oli huutolaisuudessa tapa, että kuka halvimmalla kustannuksilla ottaa huutolaisen, sen vähemmän tarvitsi kunnan kuluja maksaa.
Asumisolosuhteet olivat sen aikaiset, jotka tuntuvat hyvin ankeilta nykyaikaan – olkipatjoineen, joiden hygieniasta ei ollut tietoakaan lapsen yökastellessa nukkumaolkensa.  Naapurin Eino-pojasta tuli Antille ystävä. Pojat nälkäänsä päättivät ottaa yhden karitsan…. Siitä ei hyvää seurannut.
Seuraavaksi Antti joutui Kilvosenmäelle.  Huutolaislapsena et ollut talon lasten kanssa samanarvoinen – ruokaa sait vähemmän ja samaan pöytää et päässyt talon väen kanssa istumaan. Karjapaimeneksi Antti-poika laitettiin viisivuotiaana.  Mutta kiertokouluun hänkin sai osallistua. Kilvosen isännältä hän sai hiukan ymmärrystä ja ruokakin parani. Vuodet kuluivat ja elämä Kilvosenmäellä oli kutakuinkin siedettävää.

Pako

Elämä jatkui Kilvosenmäellä eteenpäin. Antti-poika oli 12-vuotias, kun hän haki hevoselle leivänkannikan ja sitä omaan nälkäänsä hiukan maistoi. Juuri silloin sattui talon emäntä paikalle ja alkoi syyttää Anttia ja kurittamaan. Antin luonto leimahti ja hänen kädessä olevat hevosen suitset sivalsivat emännän kasvoja.  Antin ei auttanut, kun lähteä pakenemaan talosta.  Antti kohtaa sisarensa Elnan – samassa talossa vain ei ole tilaa yhdelle pojalle. Antti jatkaa matkaansa, kunnes tapaa Piekkolan isännän ja emännän. Tästä alkaa Antin elämän yksi seesteisimmistä ajoista. Piekkolan talossa saa niin ruumiin kuin hengen ravintoakin.

Nuori veri

Omaksi ottopojakseen olisivat Piekkolan isäntä ja emäntä Antti-pojan ottaneet, mutta nuoren miehen veri veti maailmalle, uittohommiin.  Matkalla tukkilaisten töihin pääsee Antti vielä kerran käymään mummonsa mökillä – siellä missä hän syntyi. Uusi kotikin löytyi Ritaniemestä – kolmen pojan talosta.  Piekkolan rauhallisuutta ei tässä talossa ollut, poikien iltaelämä oli tuonut surua talon isännälle ja emännälle. Ritaniemen naapurinkin kanssa oli riitaa, kunnes yhtenä iltana tulipalon naapurin talossa muutti kaiken…
Rantavesiltä ulapoille
Antti-pojan elämään tuli armeijan aika, joka toi monenlaista vastoinkäymistä elämään, mutta myös rakkauden.  Yhteistä elämää Anja-vaimon kanssa eleltiin. Antti sai töitä sahalta, myöhemmin paperitehtaalta. Työtovereitten viinankäyttö työpaikalla ja uskovaisten herjaaminen ja kiusaaminen toivat omat ongelmansa.

Myrsky ja tuli tuhoaa, tienviitta pysyy

Sota-aika, evakkomatkat tulevat Antin ja Anjankin elämään.  Elämän ja uskon kilvoittelut.  Kotikylään paluu ja Ritaniemen Pauli-pojan paluu.  Koittaa Antille, Anjalle ja lapsille Akulle ja Leenalle vielä yhteinen elämä sodan jälkeen omassa kodissa.

Huutolaispoika on historiallinen romaani Suomen ajasta, jolloin moni lapsi joutui kulkemaan useammankin talon kautta – monenko huutolaislapsen elämä sitten päättyi parhain päin, moneenko kävi kohtalon kova käsi…
Usko, elämänlankana kulkee läpi tarinan – turva Jumalaan kantaa.

Tuure Vapaavuori: Huutolaispoika, Herättäjä-Yhdistys, 1972
Päällys: Tapani Aartomaa
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

lauantai 7. tammikuuta 2017

Maria Jaatisen runoteokset

Reader, why did I marry him? -kirjablogissa on runohaaste  ajalle 6.1-30.6.2017. Runohaasteessa on tarkoitus lukea Suomi 100 -vuoden kunniaksi itsenäisyytemme aikana julkaistuja suomalaisten runoilijoiden runoja.
Tätä runohaastetta en voinut, enkä halunnt ohittaa. Runojen lukeminen, kirjoittaminen ja lausuminen on yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista elämäni voimavaroista. Ennen joulua lainasin muutaman runoteoksen kirjastosta, kun tarvitsisin vielä yhden runon itselleni meidän runokoosteeseemme, jonka esitämme kevään aikana. Reilu viikon päästä alkavatkin runonlausuntaharjoitukset kansalaisopiston runopiirissämme. 

Eilen illalla ja tänä aamuna olen lukenut Maria Jaatisen runoja.  Maria Jaatinen oli mielisairaanhoitaja ja runoilija, Hän oli syntynyt 17.1.1907. Hänen syntymästään tulee siis pian 110 vuotta.  Hän on julkaissut 8 runoteosta ja yhden Valittuja runoja -teoksen.  


Maria Jaatinen: Sinistä vihreää, Karisto, 1976
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Maria Jaatisen runot ovat osittain kalevalamittaista luonnonläheistä runoutta entisaikain elämästä. Lyhyet runot viehättävät sanomallaan ja tempollaan.  Runot on kirjoitettu ilman isoja alkukirjaimia, ilman pisteitä - jokainen sana tuo runon tunnelman esiin omalla painollaan. Tässä pari lempirunoa ajatuksineni:

päivät
hetket
kuljettavat
vievät vievät
eteenpäin

askel
madon lailla mataa
silmä löytää
kaikkialta
harmaata
ja ruskeaa

sisälläni
sielun peilit
aikain alta
välkyttää
sinistä 
ja vihreää

Elämän harmaiden ja ruskeiden sävyjen seasta löydän aina välkehtivät sinisen ja vihreän sävyt, elämän veden ja vehreyden ilon ja voiman. 


onko niin
että on kuljettava
surujen ja vaikeuksien tie
että osaisimme
iloita

Miten helposti vaipuu surujen laaksoon ja vaikeuksien taakan alle, kunnes osaa jälleen iloita pienistäkin ilon pisaroista. 

Maria Jaatinen: Valittuja runoja, Karisto, 1982
Mistä hankittu: lainattu Kauhavan kaupunginkirjasto

Valittuja runoja -kokoelma sisältää runoja Jaatisen kuudesta ensimmäisestä runoteoksesta sekä muutaman runon, joita ei ollut aikaisemmin julkaistu.  

onnellinen 
kun sain lapsena
aurinkoisilla ahoilla
nyppiä päivänkakkaran kukkaa
kuunnella
kun hiljainen tuulen henki
soitteli kissankelloja
ja mehiläiset 
surrasivat

Tunnen maaseudun lapsuuden kesien tunnelmat 1970-luvulla tämän runon kautta, vaikka runoilijan lapsuus onkin ollut ihan eri vuosikymmenellä 1910-luvulla.  Samat päivänkakkaroiden terälehdet, kissankellot ja mehiläiset ovat minunkin lapsuuden rakkaita muistoja. 

valita  tuuli
itkekää pilvet
maailma itkee

aurinko
hellästi katso
toivoa anna

että ei maan päällä kulkijat
nääntyisi
hukkuisi

että ihmiset
kansat ja maat
toisemme löytäisimme


Maailman suruihin ja järkyttävien tapahtumien keskelleä toivoa.....






tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa - Kirjojen Suomi

Suomi 100 vuotta juhlistetaan luonnollisesti myös kirjallisuuden kautta. Kirjojen Suomi on Ylen itsenäisyyden juhlavuoden 2017 suuri kirjallisuushanke, joka tarjoaa kaikille suomalaisille yli 100 radio-ohjelmaa, 111 tv-ohjelmaa, joukon kirjallisuus-podcasteja sekä suuren nettisivuston yle.fi/kirjojensuomi

Kirjabloggarit ovat mukana hankkeessa - minäkin sain luettavaksi kaksi kirjaa. Arto Paasilinnan Operaatio Finlandia: Ruotsin kesähyökkäys Suomeen on vuoden 1972 teos. Melkein syntymävuoteni (olen syntynyt 1971) :) Arto Paasilinna kuuluukin vielä lukemattomien kirjailijoiden listalleni, muutaman elokuvan hänen kirjoittamistaan kirjoista olen katsonut.  Operaatio Finlandian teema saattaa olla hiukan haasteellinen minulle, mutta otan sen mielenkiinnolla vastaan - onhan minulla aikaa lukea kesään asti :) Toinen kirjoista onkin tutumpi lapsuudesta, Anni Polvan Tiinalla on hyvä sydän, vuoden 1961 teos.  Pari vuotta sitten luinkin uudelleen yhden Tiina-kirjan Anni Polvan 100-vuotispäivän kunniaksi. 

Me kirjabloggarit julkaisemme meille valituista kirjoista postauksen tiettynä kuukautena, jolloin myös samasta kirjasta keskustellaan mm. Aamu.tv:ssä.  Yle Areenasta näkyy jo 50 ensimmäistä teosta: Aamu-tv:n 7.minuuttisten sarja 101 kirjaa ja Ye Radio 1:n Sadan vuoden kirjat.

Mielenkiinnolla odotan moniko kirjabloggareista ehtii lukemaan kaikki 101 kirjaa - itseäni haaste kutkuttelee, mutta katsotaan miten ehdin muun lukemisen ohessa. Tammikuulle on jo luettavana Sirpa Kähköstä, Aila Meriluodon elämäkertoja, lukupiirikirjoja ja tottahan jokin uutuuskirjakin olisi tarkoitus tänäkin vuonna lukea :) 

Tässä siis101  kirjalista - vuoden 2017 kirjaahan emme vielä tiedä :) 


2016                    Ilkka Remes: Kiirastuli
2015                    Hirvonen Elina: Kun aika loppuu
2014                    Statovci Pajtim: Kissani Jugoslavia
2013                    Rauhala Pauliina: Taivaslaulu
2012                    Seppälä Juha: Mr Smith
2011                    Liksom  Rosa: Hytti nro 6
2010                    Nummi Markus: Karkkipäivä
2009                    Verronen Maarit: Normaalia elämää
2008                    Oksanen Sofi: Puhdistus
2007                    Isomäki Risto: Litium 6
2006                    Krohn Leena: Mehiläispaviljonki: kertomus parvista
2005                    Salminen Arto: Kalavale
2004                    Lundán Reko: Rinnakkain
2003                    Sund Lars: Eriks bok
2002                    Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
2001                    Tervo Jari: Suomemme heimo
2000                    Peltoniemi Jusa: Jäähyväiset sukuromaanille
1999                    Pimenoff Veronica Maa ilman vettä
1998                    Raittila Hannu: Ei minulta mitään puutu
1997                    Kunnas Mauri: Koiramäen joulukirkko
1996                    Onkeli Kreetta: Iloinen talo, 1996
1995                    Kalle Päätalo: Hyvästi Iijoki
1994                    Paloheimo Matti: Valkoinen Mandela
1993                    Joensuu Matti Yrjänä: Harjunpää ja rakkauden nälkä
1992                    Katz Daniel: Saksalainen sikakoira
1991                    Paasilinna Erno: Kauppamiehet isänmaan asialla
1990                    Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi
1989                    Idström Annika: Kirjeitä Trinidadiin, 1989
1988                    Kontio Kari/ Nevanlinna Tuomas: Kirjava lehmä: suuri luento Suomen
      sodanjälkeisestä historiasta
1987                    Kilpi Eeva: Animalia
1986                    Tuuri Antti: Ameriikan raitti, 1986
1985                    Pulkkinen Matti: Romaanihenkilön kuolema
1984                    Saisio Pirkko: Kainin tytär
1983                    Skiftesvik Joni: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja
1982                    Utrio Kaari: Ruusulaakso
1981                    Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä
1980                    Röyhkä Kauko: Tien laidalla Waterloo, 1980
1979                    Asikainen, Melleri, Vuento: Pete Q
1978                    Peltonen Juhani: Elmo
1977                    Haavikko Paavo: Kansakunnan linja
1976                    Rasa Risto: Kaksi seppää: runoja
1975                    Kylätasku Jussi :Revari
1974                    Meri Veijo: Kuviteltu kuolema
1973                    Turunen Heikki: Simpauttaja
1972                    Paasilinna Arto: Operaatio Finlandia: ruotsin kesähyökkäys, esik.
1971                    Joenpelto Eeva: Vesissä toinen silmä
1970                    Sinkkonen Lassi: Solveigin laulu
1969                    Laine Jarkko: Niin kulki Kolumbus, 1969
1968                    Parras Tytti: Jojo
1967                    Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki
1966                    Salo Arvo: Lapualaisooppera
1965                    Mukka Timo K.        Tabu
1964                    Mikkola Marja-Leena        Tyttö kuin kitara
1963                    Rintala Paavo        Sissiluutnantti
1962                    Saarikoski Pentti        Mitä tapahtuu todella
1961                    Polva Anni        Tiinalla on hyvä sydän
1960                    Vartio Marja-Liisa        Kaikki naiset näkevät unia
1959                    Cleve Anders        Gatstenar, Katukiviä
1958                    Aapeli (Simo Puupponen)        Pikku Pietarin piha
1957                    Kunnas Kirsi        Tiitiäisen tarinoita
1956                    Virtanen Irja        Kenttäharmaita naisia
1955                    Virtanen Rauha S.        Seljan tytöt
1954                    Linna Väinö        Tuntematon sotilas
1953                    Räsänen Aino        Näkemiin, Helena
1952                    Huovinen Veikko         Havukka-ahon ajattelija
1951                    Kokko Yrjö        Sudenhampainen kaulanauha
1950                    Jansson Tove: Muminpappans bravader, Muumipapan urotyöt
1949                    Valentin.(Ensio Rislakki): Ruma Elsa
1948                    Sinervo Elvi: Vuorelle nousu
1947                    Outsider: Kilroy oli täällä: jännitysromaani
1946                    Talvi Jussi:Tällaista oli palata
1945                    Waltari Mika: Sinuhe, egyptiläinen
1944                    Armas J. Pulla: Jees, leskiyli-insinöörskä! sanoi vääpeli Ryhmy,
      Hupailu kotirintamalta.
1943                    Hälli Matti: Suopursu kukkii
1942                    Pennanen Eila: Ennen sotaa oli nuoruus
1941                    Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä
1940                    Palolampi Erkki: Kollaa kestää
1939                    Wuolijoki Hella: Niskavuoren  leipä, 1938
1938                    Paavolainen Olavi: Risti ja hakaristi
1937                    Laine Martti (Larni): Kuilu
1936                    Salminen Sally: Katrina
1935                    Harmaja Saima: Sateen jälkeen
1934                    Vala Katri: Paluu
1933                    Lehtonen Joel: Henkien taistelu
1932                    Pekkanen Toivo: Tehtaan varjossa
1931                    Haanpää Pentti: Noitaympyrä
1930                    Uurto Iris: Ruumiin ikävä
1929                    Karimo Aarno: Kumpujen yöstä
1928                    Kallas Aino: Sudenmorsian
1927                    Seppänen Unto: Taakankantajat
1926                    Valtonen Hilja: Nuoren opettajattaren varaventtiili
1925                    Södergran Edith : Maa jota ei ole
1924                    Jotuni Maria: Tohvelisankarin rouva
1923                    Hänninen Kaarlo: Kiveliön karkurit
1922                    Swan Anni: Pikkupappilassa
1921                    Olli (Väinö Albert Nuorteva) : Mustapartainen mies herättää pahennusta
1920                    Aho Juhani :Muistatko
1919                    Sillanpää F.E.:Hurskas kurjuus
1918                    Leino Eino: Vapauden kirja (pol. Runoja)
1917                    Lehtimäki Konrad :Ylös helvetistä
2017                    2017 kirja

101 kirjaa on mahdollista lukea perinteisenä kirjana tai e-kirjana. Kansalliskirjasto tulee tarjoamaan ohjelmissa käsiteltäviä kirjoja luettavaksi Ellibs-kirjastossa omana kokoelmanaan. Osa kirjoista on kuunneltavissa myös äänikirjoina, joita voi lainata kirjastoista tai ostaa esimerkiksi Elisa Kirja:sta, BookBeatista ja kirjakaupoistakin.

Ja onhan useimmista kirjoista tehty myös elokuvia, kuunnelmia ja saattaa jokin näytelmäkin olla esityksessä teattereissa - näin voi osaa kirjoista katsella ja kuunnella esittävänkin taiteen kautta. Ehkäpä minä itsekin rohkenen listan runoteoksista tehdä ensimmäisen vlogin runonlausunnan myötä :)